sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Väsymys - mikä ihana huono tekosyy

Olimme viikonloppuna perheen kesken laivalla. Valitsimme aamulähdön, koska on helpompi herätä aikaisin aamulla kuin yrittää saada lapsia nukahtamaan iltalähdöllä mitenkään inhimilliseen aikaan. Eikä herätys nyt kovin paljon varhaisempi ollut kuin muutenkaan, puolesta tunnista tuntiin maksimissaan.

Ajattelin varmistaa perheelle suhteellisen hyvät yöunet myös laivalla, joten soitin Siljan asiakaspalveluun jo aiemmin ja pyysin meille hytin laivan keskiosasta. Mainitsin vielä erikseen että emme missään nimessä halua heti yökerhon ala- tai yläpuolelle koska matkassa on kaksi pientä lasta joista toinen on vielä hieman herkkäuninen. Yllätys oli siis suuri, kun laivalle saapuessamme huomasin hyttimme olevan juuri siellä missä ei olisi pitänyt eli yökerhon alapuolella. Olisi ehkä pitänyt reklamoida asiasta jo tuolloin, mutta ei sitten saatu sitä tehtyä.

Takana oli muutenkin jokunen levoton yö, joten jo eilinen päivä laivalla oli aika väsynyt. Lapset eivät malttaneet pysyä leikkipaikassa, vaan saimme miehen kanssa kipittää heidän perässään laivan päästä päähän, portaita ylös ja alas. Kaikesta huolimatta en sortunut ostamaan laivalta karkkia lasten nukahtamisen jälkeen syötäväksi vaikka tekikin ihan älyttömästi mieli. Haaveilin myös pienestä irtiotosta, nimittäin että olisin käynyt yksin kahvikupillisella ja syömässä jonkun ihanan leivoksen, mutta en toteuttanut tuotakaan haavetta. Buffet-lounaalla kyllä otin myös jälkiruokaa, mutta joihinkin aikaisempiin kertoihin verrattuna suht. kohtuullisesti.

Illalla saimme lapset nukahtamaan normaaliin nukkumaanmenoaikaan eli kahdeksan maissa. Itsekin olin tuolloin jo aivan seis ja meinasin nukahtaa lapsia nukuttaessani. Yökerhon ohjelma alkoi kuitenkin juuri lasten nukahtaessa, ja hetken yläkerran menoa kuunneltuani totesin että voisin ihan hyvin vaikka lukea vähän kirjaa. Kymmenen maissa luovutin, ja yritin nukkua. Bassonjytinän vuoksi en kuitenkaan tuntunut missään vaiheessa nukahtavan kunnolla, vaan korkeintaan torkuin. Pikku-a heräili monta kertaa yön aikana, ja kolme neljä kertaa hän alkoi itkemään ihan hysteerisenä. Olen ihan varma, että kaikki johtui yökerhon musiikista jonka bassot kuuluivat niin selvästi että pystyin lähestulkoon tunnistamaan soitetut kappaleet. Turha sanoakaan, että aamulla hytissämme oli kolme hyvin väsynyttä ihmistä, ja yksi vähän vähemmän väsynyt - iso-A oli ilmeisesti saanut nukuttua bassosta ja pikku-a:n itkusta huolimatta.

Tämä päivä meni kuin sumussa. Päiväunille ei ollut aikaan, koska oli pakko siivota. Mies lähti lasten kanssa kauppaan heti puolenpäivän jälkeen ja sai hetken aikaa hengailla kaupan parkkihallissa antaen autoon torkahtaneiden lasten nukkua. Minulla teki koko aamupäivän mieli "jotain hyvää", tyypilliseen tapaan niin kuin aina väsyneenä. Kaapissa on suklaata ja pakastimessa jäätelöä, ja mietin sitä kuinka helppo olisikaan sortua. Tajusin, kuinka väsymystä on todella helppo käyttää tekosyynä herkuttelulle. Minun on näet tehnyt mieli herkkuja jo monta päivää - jostain syystä en laske herkuiksi laivalla syötyjä jälkkäreitä - ja tänään olisi ollut helppo sortua koska olin niin väsynyt.

En kuitenkaan antanut tällä kertaa itselleni periksi, vaan keskityin kuuntelemaan hyvää musiikkia ja laulamaan täyttä kurkkua samalla kun imuroin kotia muun perheen kauppareissun aikana. Lisäksi hörpin vettä vähän joka välissä. Hyvän musiikin ansiosta (?) huomasin väsymyksenkin vähän hellittäneen, sillä minun ei tehnyt enää mieli pillahtaa itkuun pienimmästäkin syystä kuten aamulla. Sain talon siivottua, ja jaksoin jopa käydä melkein tunnin sauvakävelylenkillä. Nyt kuitenkin toivon rauhallista yötä jotta saisin nukuttua univelkaa pois...

5 kommenttia:

  1. Hienoa Katjushka, hienosti selätit mieliteot!! Olen ylpeä susta!! :-)

    VastaaPoista
  2. Eilen tosiaan onnistuin. Toivotaan että sama motivaatio pysyy sittenkin kun "virallinen" karkkilakko on ohi pääsiäisenä... Välillä tuntuu että mä vaan soudan ja huopaan karkinhimon kanssa edestakaisin, pitäis jotenkin oppia se että saisi joskus syödä karkkia ilman että jää putki päälle ja että ajatukset eivät aina pyörisi sokerissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lueskelin blogisi läpi alusta saakka siihen kohtaan, missä olen alkanut seurata tätä säännöllisemmin, ja kyllähän tuo herkkujen himo ja on-off laihduttaminen kuvaa koko taivaltasi, mikä sinänsä on pitkä ja kunnioitettava saavutus. Ja selkeästi ainakin luettuna kuulostaa, että se ajatusmalli on se suurin ongelma. "Minulla on lupa koska...", "ansaitsen tämän koska...", "minun ei tarvitse koska..." ajatukset ovat kulkeneet mukana alusta asti ja ymmärrän, kuinka vaikea niistä on päästä eroon, mutta näkisin myös, että ennen kuin nuo ovat vähentyneet, on todella vaikea saada paino pysymään normaalipainossa. Tiedän itsestänikin, että kun alkaa olla tyytyväinen kehoonsa ja kun liikkuu paljon, sitä ajattelee, että "eihän tämä nyt haittaa" mutta jos noita ajatuksia tulee usein, paino lähtee nousuun, se on varma. Itsekin olen harkinnut herkkupäivän aloittamista, kun itsekuri ei meinaa pitää, mutta en tiedä auttaisiko se asiaa. Ainakin vähentäisi morkkista, kun olisi lupa herkutella tietyin väliajoin. Jokainen onnistuminen kuitenkin auttaa eteenpäin oikealla tiellä, eilen sait taas uuden listaan! Tsemppiä eteenpäinkin! Tiukka päätös vaan herkkulakon jälkeenkin, niin kyllä se siitä!

      Poista
    2. Vau, on sulla riittänyt hommaa blogin kahlaamisessa :) Pitäis varmaan itsekin joskus lukea tätä niin ehkä huomaisin itsekin toistuvia aiheita ja kaavoja käyttäytymisessä.

      Poista
    3. Oli sopivasti aikaa ;) Enkä nyt ihan kaikkea lukenut, mutta aika paljon. Omille ajatuksilleen sitä on varmaan aika sokea, monesti huomaa toisten juttuja lukiessaan, että joku asia kolahtaa ja tajuaa itsekin menevänsä samoja hankalia ajatuskulkuja. Itse olen koittanut ruveta opettelemaan tajuamaan sen, että ajatukset on yllättävän suuri voimavara, niin hyvässä kuin pahassa, ja monesti itseään toteuttava ennustus. Jos jaksaa uskoa, että juoksee maratonin ja siitä kertoo myös muille, niin todennäköisesti näin käy, samoin jos ajattelee, että en ole ennenkään pystynyt olemaan herkuista erossa ja todennäköisesti kuitenkin retkahdan huomenna, kun on sopiva syy, niin todennäköisesti niin(kin) käy. Se kuinka oman päänsä saisi tuottamaan vain noita positiivisia ajatuksia ja hälyttämään vanhoista virheellisistä ajatuksista, onkin sitten monimutkaisempi juttu. Sitä opettelen yritys ja erehdys kerrallaan. Sanna

      Poista