lauantai 30. toukokuuta 2015

Parempi lähempänä seitsemää kuin kahdeksaa kymppiä

Tänään oli taas "virallisen" punnituksen ja mittausten aika. Jossain vaiheessa pelkäsin, että paino ei tipahtaisi tämän kuukauden aikana yhtään, olihan tässä välissä luokkakokous, firman kesäjuhlat, viikonloppu vanhempieni luona ja flunssasta johtunutta lipsumista.

Paino oli kuitenkin tänään 74,1kg, eli kuukaudessa on pudonnut 2,5kg, ja senttejä oli lähtenyt joka puolelta:
Napa 86cm (89cm), Vyötärö kapein 80cm (81cm), Lantio 108cm (110cm), Rinnanalus 83cm (84cm), Reidet 58cm (59cm), Hauis/Alli 29cm (29cm)

Eilen olin iloinen, sillä jalkaan mahtuivat pitkästä aikaa farkut, joita olen voinut käyttää viimeksi joskus viime kesänä. Toki en ole ihan vielä viime kesän mitoissa, mutta kuitenkin koko ajan lähempänä, ja on tosi paljon mukavampi että paino on taas lähempänä 70 kiloa kuin kahdeksaakymmentä.

Sain muuten äsken itsestäni irti sen, että kävin tekemässä HIIT-treenin kotini lähellä olevassa mäessä. Kymmenen kertaa juoksua ylös ja alas, ja ylhäällä kymmenen kyykkyhyppyä. Treeni ei ollut ihan yhtä rankka kuin tähän asti tekemäni porrastreeni, mutta sain kyllä sykkeet ylös ja kaloreita poltettua.

Huomenna Vaasaan!

torstai 28. toukokuuta 2015

Juoksukunto kehittyy

Toissapäivänä tein tähänastisen ennätykseni juoksun saralla, kun hölkkäsin 3x15 minuuttia joiden välissä oli vain minuutin kävelyt. 


Matkaa kertyi enemmän kuin koskaan, eli yli 8,5km. Juoksin Turun keskustasta Halisiin Aurajoen rantaa pitkin. Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmintä, juoksua ajatellen ehkä vähän liiankin. Maisemat olivat aivan ihanat kun joka puolella oli vihreää. Olisi tehnyt mieli pysähtyä ottamaan valokuvia, mutta lenkkeillessä ei paljon viitsinyt. 


Maasto oli ajoittain vähän mäkistä, minkä vuoksi sykkeet kohosivat liiaksikin. Olen yrittänyt pitemmillä lenkeillä pitää maksimisykkeet alle 160:ssä, mutta nyt ei ihan onnistunut. Mutta ehkä ensi kerralla menee jo paremmin. 


Huomenna yritän saada itseni revittyä tekemään HIITin kotini lähellä olevassa mäessä. Sehän ei todellakaan ole mielitreenini, ja olen saanut välteltyä sitä jo useamman viikon...

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Edessä haastava viikko

Viime viikonloppu ei todellakaan mennyt dieetin mukaan. Perjantaina tuli juotua vähän liikaa firman bileissä ja hesen kautta kotiin (tosin se heseruoka tuli yöllä myös pois yläkautta), lauantaina kärsin jäätävästä krapulasta eikä mikään pysynyt sisällä ennen kuin vasta iltaseitsemän aikaan, jolloin herkuttelinkin miehen kanssa muna-pekoni-iltapalalla. Sunnuntai meni alkuun melkolailla dieetin mukaan, mutta (krapulapäivää varten varaamani ja silloin syömättä jääneet) 200g suklaakuorrutettuja pähkinöitä sisältää yllättävän paljon kaloreita...

Viikonlopun vuoksi kroppa huutaa taas kaikkea hyvää, mutta koska olo on taas terve niin olen päättänyt olla lipsumatta. Toisaalta se on kotona melko helppoakin, kun sisäinen salasyöppöni ei salli itselleni herkkuja miehen läsnäollessa. Ainakin viimeiset pari päivää ovat taas menneet tosi helposti ruodussa.

Viime viikon lopulla sovin, että lähden ensi viikoksi työmatkalle Vaasaan. Tarkoitus olisi olla poissa sunnuntai-iltapäivästä torstai-iltaan, eli neljä yötä hotellissa firman piikkiin ja junamatkatkin maksettuna. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ihana saada aikaa minulle. Toisaalta teen Vaasassa täyttä 8 tunnin työpäivää normaalin kuuden tunnin sijaan, toisaalta minulla on koko muu aika vain itselleni eikä tarvitse miettiä lasten hoitoa tai liian varhaisia aamuherätyksiä - muutoin kuin omasta tahdosta vaikkapa lenkille.

Sitten aloin miettimään, että miten hoidan ruokailut reissussa ollessani. Aamupala kuuluu huoneen hintaan, mutta entäs muuten? Tässä vaiheessa olen ajatellut viedä mukanani herat ja treenijauheet, jos vaikka ehtisin pari kertaa salillekin tai pystyn tekemään kotitreenin. Kaupasta löytyy varmastikin salaattiainekset ja rahkaa iltapalaksi.

Olkapäälläni on kuitenkin pieni piru, joka yrittää jo nyt saada minut sortumaan herkkuihin, johtuen luultavastikin tuosta viime viikonlopun herkuttelusta. Edes ajatus PT:n läksytyksestä ei välillä meinaa auttaa, sillä eihän hänelle tartte mitään kertoa vai mitä?? Tiedän PT:ni lukevan blogiani, eli nyt kun tunnustan sisäisen kamppailuni, niin ehkä en sen vuoksi kehtaa oikeasti lipsuakaan, varsinkin kun olen jo saanut luvan syödä vapaammin pari seuraavaa viikkoa kesälomani ajan.

Alkuvuoden jatkunut kehitys kropan ja painon kanssa on hidastunut viime viikkojen flunssaisen olon ja syömisessä lipsumisen vuoksi, mutta onneksi en ole ehtinyt saamaan vielä vahinkoa aikaiseksi, vaan paino oli tänä aamuna jopa alempana kuin pitkään aikaan (virallinen painopäivitys tulee blogiin viikonloppuna eli kuun vaihteessa). Nyt pitää vaan pitää syömiset pääosin kurissa pari viikkoa, niin lomalla saa ottaa vähän - huom! vähän - rennommin, tarkoitus ei ole vetää koko lomaa överiksi syömisten kannalta. 

Asuni luokkakokouksessa ja firman kesäjuhlissa



keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Uudet treenihousut!

Tämä viikko on mennyt lepolinjalla. Maanantaina alkanut kurkkukipu jatkuu jo kolmatta päivää, enkä ole uskaltanut lähteä kuntoilemaan jotten rasittaisi kroppaani ja sairastuisi pahemmin ennen viikonloppua ja reissua vanhempieni luo. Ruokavaliosta olen kuitenkin pitänyt kiinni lähes täydellisesti, mutta maanantaina sorruin ostamaan kaupasta 85kcal sisältävän jäätelö-/mehujääpuikon. Syytän sunnuntain herkuttelua josta jäi päälle hiilarinhimo, ja tätä ärsyttävää lievästi flunssaista oloa joka ei kyllä estä työntekoa mutta jonka vuoksi en uskalla urheillakaan. Lisäksi niska-hartiaseutu ja selkä muutenkin ovat taas ihan jumissa, kun en ole päässyt galileoonkaan kahteen viikkoon.

Tervettä oloa odotellessa voin sentään fiilistellä seuraavilla kuvilla uusista treenihousuistani. Itse asiassa tilasin Fitnesstukusta kahdetkin, mutta toiset olivatkin päässemään loppumaan, eli kotiin sain vain nämä. Ihanan värikkäät aikaisempien mustien pöksyjen jälkeen!






Kunpa vaan pääsisin pömppövatsasta eroon ja saisin reisiä kapeammaksi...

maanantai 11. toukokuuta 2015

Taas flunssaa

Huomasin aamulla, että kurkku oli vähän arka. Päivän edetessä kurkkukipu on pahentunut, ja kipu alkaa haitata jo puhumistakin. Olo alkaa muutenkin mennä huonommaksi, eli olo on tosi väsynyt ja aivot on ihan seis. Muutaman päivän olo oli ihan normaali eikä perjantaina tai lauantaina tuntunut yhtään pahalta treenatakaan. Onkohan tämä nyt sit joku uusi pöpö joka iski heti edellisen perään? Siitepölyallergiaan en usko, koska olen syönyt antihistamiineja jo viikkokausia. Taitaa kuitenkin olla parempi jättää salitreeni tänään väliin, ärsyttää. Toivon vaan, että olo olisi jo torstaina normaali, jotta jaksan ajella lasten kanssa vanhempieni luo 400km päähän perjantain luokkakokousta varten...

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Ruokakuvia

Täällä päässä on tauti voitettu, ja tonnikalasalaattikin maistui loppuviikosta taas vanhaan malliin. Ajattelin pitkästä aikaa postata muutaman ruokakuvan viime aikojen päivällisistä. Muut ateriat menevät samalla kaavalla kuin ennenkin, eli aamupalana munakasta (tänään äitienpäivänä muuten miehen ja lasten tekemänä), lounaalla sitä salaattia, välipalaksi heraa ja iltapalaksi rahkaa.

Naudan sisäfileetä ja bernaisekastiketta (kastike jäi muuten aikalailla syömättä kun ei ollut hyvää), kasviksia ja uunilohkoperunoita


Savulohta, raejuustoa ja kasviksia


Treeninjälkeinen "päivällinen" töissä eli puuroa


Lohipyöryköitä, kasviksia ja tsatsikia kevytkermaviilistä

Näihin kuviin on näemmä päätynyt lähes kaikkiin noita kukka- ja parsakaalia, mutta kyllä sitä tulee muutakin syötyä päivällisen lisukkeena. Nykyään en pahemmin muista ruokia kuvatakaan, mutta tässä nämä jotka ovat jollain lailla poikenneet normaaleista ruoista (käytännössä siis tuon proteiininlähteen osalta) ja päätyneet siksi kuviin.

Me lähdemme kohta miehen vanhempien luokse kyläilemään loppupäiväksi, eli sekä lounas että päivällinen menevät ilman ruokavaakaa. Tänään on kuitenkin viikon vapaa-aterian vuoro, eli äitienpäivän kunniaksi saa syödäkin vähän vapaammin. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Älä laihduta, syö herkkuja?

Tänään on älä laihduta -päivä. Facebookissa törmäsin kuvaan, jonka tekstissä luki että tänään on älä laihduta-päivä, muista herkutella. Mielestäni tällainen päivä on ihan hyväkin, jos sillä herätellään ihmisiä miettimään että pitääkö aina olla laihdutuskuurilla vai kannattaisiko jokaisen hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Toisaalta en kuitenkaan allekirjoita sitä, että tämä tarkoittaisi automaattisesti herkuttelun sallimista. Entäpä jos vaan eläisi normaalin ruokavalion mukaisesti ja söisi hyvää ruokaa ilman stressaamista kaloreista? Edes älä laihduta -päivänä ei ole mikään pakko ahtaa itseensä täyteen kaikkea hyvää.

Itse olen onnellinen, koska olo on jo melko normaali ja olen saanut tänään syötyä makrojen mukaisesti. Tosin lounassalaatti ei meinannut oikein maistua, ja aloin miettimään että en kai mä ala kyllästyä siihen? Olenhan mä syönyt tonnikalasalaattia lounaaksi lähes päivittäin jo kolmen vuoden ajan, mutta tähän saakka olen ajatellut että siihen ei vaan voi kyllästyä. Nyt oli vaan kovin vaikea saada syötyä annos loppuun, toivon että syynä oli tauti eikä kyllästyminen. Huomenna olisi toiveissa päästä taas töihinkin, kunhan iso-A:lle ei enää tänään nousisi kuumetta. Tämän viikon liikuntasaldo taitaa ikävä kyllä jäädä vajaaksi, kun ei oikein viitsi lähteä kuntoilemaan vielä puolikuntoisena...

tiistai 5. toukokuuta 2015

Pitikin mennä sanomaan

Kehuin juuri työkaverille, että alkuvuotena en ole pahemmin sairastellut. Pitikin kehua, sillä nyt makaan peiton alla. Jokaista lihasta särkee ja hytisen vilusta, mutta kuumetta ei tietenkään ole. Tauti taisi tulla lasten hoidosta, sillä pikku-a oksensi kerran lauantaiaamuna ja oli samana iltapäivänä kuumeessa. Sunnuntaina hän oli jo ihan terve, mutta eilen iso-A valitteli vatsakipuja ja oli illan kuumeessa. Tänään molemmat lapset ovat jo terveitä, mutta virus iski allekirjoittaneeseen ja kun ei nouse kuume, joka parantaisi, niin saa nähdä kuinka kauan tämä kestää. 

En ole uskaltanut syödä paljoakaan, sillä eilen illalla minulla oli tosi huono olo ja tänään on pistänyt ikävästi vatsaan. Olen syönyt vain banaania ja jääkaapissa ollutta mustikkamehukeittoa (ei light-versiota), yhden palan paahtoleipää ja pari suolakeksiä. Onneksi vatsa ei kuitenkaan ole pahemmin sekaisin, mutta minun ei todellakaan tehnyt aamulla mieli munakasta tai lounasaikaan salaattia. 

Mieleni tekisi vain maata peiton alla ja nukkua, mutta iso-A:n eilisiltaisen kuumeen vuoksi lapset jäivät tänään kotiin. Olen jaksanut lukea heille vähän kirjoja ja valvoa hamahelmiaskartelua sekä muovailuvahatöitä, mutta olen myös antanut heidän katsoa lastenohjelmia tavallista enemmän. Huomenna saan ehkä kuitenkin viedä lapset jo hoitoon, jotta voisin oikeasti nukkua tämän taudin pois. 

Jos tästä haluaa keksiä jotain positiivista, niin hyvä että tämä tauti iski nyt eikä viikon päästä, kun pitäisi ajella lasten kanssa vanhempieni luo ja lukion luokkakokoukseen..

Edit. Mittasin meidän kuumeet. Minulla ei, pikku-a:lla ei, iso-A:lla 37,7 astetta. Eli lapset jäävät sittenkin myös huomenna kotiin...


maanantai 4. toukokuuta 2015

Sohvaperunasta kuntoilijaksi

Voisin melkolailla valehtelematta sanoa olevani nykyään aika urheilullinen ihminen ja että liikunnan harrastamisesta on tullut elämäntapa - ainakin jos katsoo viimeisten parin vuoden treenipäiväkirjoja, joihin on kertynyt jonkinlaista liikuntaa keskimäärin 3-5 kertaa viikossa. Tututkin sanoisivat varmaan (tai ainakin toivon niin), että olen melko liikunnallinen. Jostain syystä minulla on vain sellainen olo, että vain näyttelen, ja että koska tahansa muutun takaisin siksi sohvaperunaksi, joka todellisuudessa olen.

Lapsena en ollut tippaakaan urheilullinen. Kun sisarukseni viettivät kesäpäivät ulkona leikkien, istuin sohvannurkassa lukemassa kirjaa. Kun äitini käski minutkin ulos, siirryin kirjani kanssa pihakeinuun. Joskus ala-asteella silloinen "paras" kaverini haukkui minua lihavaksi (ja oli jälkikäteen ajateltuna itse taatusti ihan saman kokoinen). Sen jälkeen aloitin lenkkeilyn, eli kävin välillä juoksemassa puolen kilometrin mittaisen pihatien päähän ja takaisin. Muistelisin, että ulkomuotoni taisi vähän hoikistua, tai sitten vain kasvoin samoihin aikoihin pituutta. 

Tuon ala-asteaikaisen lenkkeilyn lisäksi en käytännössä harrastanut mitään liikuntaa. Liikunta oli kouluaineista inhokkini, ja todistuksessa arvosana oli usein seiska koska en ollut missään hyvä enkä toisaalta viitsinyt useinkaan edes yrittää. Varsinkin lukioaikana saimme halutessamme käydä liikuntatunnilla lenkillä, mikä kaveriporukassani tarkoitti sitä, että menimme koulun lähellä asuneen kaverin luo löhöämään. Kokeilin kyllä lukio-aikana kansalaisopiston joogaa, mutta kyllästyin siihen pian - liekö osasyynä ollut se, että tunnit olivat perjantai-iltaisin, jolloin teineillä oli vähän muutakin tekemistä. Kaiken maailman dieettejä tuli kyllä kokeiltua jo tuolloin, mutta mielessä ei tainnut käydä että liikunnan avulla olisi ollut vähän helpompi hoikistua...

Opiskeluaikana löysin kuntosalin ja sitä myötä liikunnan ilon. Kävin tuolloin myös ryhmäliikuntatunneilla. Vuosien varrella liikunnasta tuli melkein jo rutiinia, kunnes muutimme miehen kanssa maalle ja tulin raskaaksi. Raskausaikana oli kaikenlaisia vaivoja, jonka vuoksi ei paljon tullut kuntoiltua. Iso-A:n syntymän jälkeen en muka ehtinyt silloinkaan liikkumaan satunnaisia vaunukävelyitä lukuunottamatta, ja pian tulin uudestaan raskaaksi. Tuolloin raskausvaivat olivat vieläkin pahemmat, enkä saanut liikuttua senkään vertaa. Vasta pikku-a:n oltua vajaan vuoden ikäinen ryhdyin taas liikkumaan, kun aloitin jutan Superdieetin. Sillä tiellä ollaan yhä, tasan kolme vuotta myöhemmin.

Nykyään olen onnellinen jokaisesta treenistä, jokaisesta hölkätystä metristä tai kävelystä kilometristä. Olen onnellinen joka kerta, kun sain itsestäni niskasta kiinni enkä jäänyt laiskottelemaan. Vaikeinta kun tuntuu olevan se liikkumaan lähteminen. Vaikka olisin aamulla ottanut töihin mukaan salivaatteet ja odottanut koko päivän että pääsen treenaamaan, niin siinä vaiheessa kun olen pukuhuoneessa vaihtamassa vaatteita, meinaa usein iskeä kehtuutus. "Kun ei oikein huvittaisi". Joskus olen siinä vaiheessa antanut periksi sisäiselle sohvaperunalleni ja mennyt salin sijasta kotiin - useimmiten vielä jonkun herkun kanssa. Onneksi sitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Sitten, kun saan itseni sinne salille, niin treeni sujuu ja jälkeenpäin on ihana olo.

Kalorinkulutuksen lisäksi kuntoilu todellakin parantaa myös fiilistä, minkä varmaan (lähes) kaikki ovat joskus huomanneet. Esimerkiksi perjantaina olin aamulla todella huonolla tuulella ja väsynyt, vaikka mies heräsi lasten kanssa ja minä sain nukkua/torkkua yhdeksään. Kävin aamupäivällä lasten kanssa ulkona, mutta sekään ei tuntunut parantavan fiilistä yhtään. Ulkoilun jälkeen toin lapset sisälle syömään lounasta, puin itselleni lenkkivaatteet ja kävin tekemässä vajaan tunnin hölkkä-/kävelylenkin. Sen jälkeen olo oli kuin uudestisyntynyt, ja kiukkuinen fiilis oli tiessään. Olen varma, että jos en olisi käynyt lenkillä niin olisin kiukutellut koko loppupäivän.

Välillä pelkään, että annan taas periksi sisäiselle sohvaperunalleni ja unohdan liikunnan ilon. Vaara on olemassa varsinkin silloin, kun sairastun enkä sen vuoksi pääse liikkumaan. Jo viikon tauon jälkeen huomaan laiskistuvani, ja kun esimerkiksi viime syksynä kärsin kuukauden sitkeästä yskästä, niin sen jälkeen liikkumaan lähteminen tuntui olevan lähes mahdotonta. Oli niin paljon mukavampaa käyttää tunnit ennen iltavuoroa tai aamuvuoron jälkeen sohvalla löhöten ja kirjaa lukien tai leffaa katsoen. Ensimmäiset liikuntakerrat tauon jälkeen olivat tahmaisia, eikä olisi millään huvittanut. Täytyy siis vaan toivoa että pysyn terveenä, jolloin liikunnan väliin jääminen saa minut vain kärttyisäksi, eli minun pitää raahautua salille tai lenkille jo ihan perheenkin vuoksi jotteivät joudu kärsimään allekirjoittaneen kiukuttelusta...

lauantai 2. toukokuuta 2015

Ihanaa tärinää

Kerroin jo aiemmin päässeeni kokeilemaan Galileo-vibraatiohoitoa, eikä se todellakaan jäänyt kertakokeiluksi. Ihana PT:ni lahjoitti minulle käyttämättä jääneen 10-kerran korttinsa jossa oli vielä kahdeksan kertaa jäljellä, ja olenkin käynyt Estimarilla nyt säännöllisesti kaksi kertaa viikossa, mitä suositellaan parhaiden tulosten saavuttamiseksi. Nyt kortti alkaa olla käytetty, mutta Estimarista luvattiin minulle uusi 10 kerran kortti puoleen hintaan, kun kerron hoidosta täällä blogin puolella. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun kysyin jostakin palvelusta alennusta blogitekstiä vastaan, mutta tiukka budjetti ja halu jatkaa hoitoja kannustivat...

Voisin kyllä kehua vibraatiohoitoa ihan muutenkin, sillä se tuntuu ihan älyttömän hyvältä ja tehokkaalta.  Lupauksethan ovat aikamoiset. Galileon nimittäin luvataan auttavan seuraavilla tavoilla (lainattu Estimarin sivuilta):

Terveys ja Hyvinvointi:
  •     parantaa aineenvaihduntaa ja verenkiertoa
  •     tasapainottaa hormonituotantoa
  •     lisää hapenottokykyä
  •     vahvistaa luita ja niveliä
  •     lieventää stressiä, kipuja ja jännityksiä
  •     lisää lihasten notkeutta ja joustavuutta
  •     lisää virkeyttä ja keskittymiskykyä

 Painonhallinta ja kauneus:
  •     alentaa rasvaprosenttia
  •     poistaa selluliittia
  •     vähentää ruokahalua
  •     auttaa painonhallinnassa
  •     kehon kiinteytyminen (lihakset ja iho)
  •     nuoruuden säilyttäminen, anti-aging

Urheilu ja liikunta:
  •     kasvattaa ja vahvistaa lihaksia
  •     lisää suorituskykyä ja tehoa
  •     aktivoi jopa 97% lihassäikeistä
  •     tehostaa lämmittelyä ja palautumista
  •     ennaltaehkäisee loukkaantumisia
  •     harjoittaa tehokkaasti vartalon syviä lihaksia

 Kuntoutus ja sairaudet
  •     ei kuormita niveliä, sopii myös liikuntarajoitteisille
  •     palauttaa toimintakyvyn ja lihasten voiman tehokkaasti
  •     parantaa koordinaatiokykyä ja tasapainoa
  •     ennaltaehkäisee sairauslomia ja lyhentää kuntoutumisaikaa
Estimarin Galileo-laitteet
Hoito kestää noin puolisen tuntia, ja siinä ollaan erilaisissa asennoissa jotka vaikuttavat koko kroppaan. Välillä tärinälevyn päällä saa vain seistä suorana, mikä on omasta mielestäni hoidon paras osuus. Ja mitä enemmän herzejä, sitä mukavammalta tuntuu. Haastavinta on ehkä punnerrusasento (kädet levyllä) tai prässi (seistään mäkihyppääjän laskuasennossa polvet koukussa mutta kädet eteen ojennettuina). Kussakin asennossa ollaan hoitojen edetessä yhä pitempiä aikoja, minkä lisäksi myös herzimäärä kasvaa eli tärinätaajuus voimistuu. Itse voisin vaan seistä laudan päällä vaikka kuinka kauan, mutta tähän asti pisin jakso on ollut 3 minuuttia putkeen.

Galileo-huoneessa on myös peili jonka avulla on kiva ottaa selfieitä tai belfieitä

PT lahjoitti minulle oman korttinsa, kun valittelin hänelle jo pitkään jatkuneita selkävaivojani. Hänen ei tullut hoidoissa käytyä, koska Estimar sijaitsee vähän syrjässä Turun keskustasta. Minulle sijainti on kuitenkin mitä mainioin, sillä se on melkein työmatkan varrella. Ensimmäiset kolme kertaa hoidossa oli mukana ohjaaja, jonka jälkeen siellä saa käydä yksin.

Omalta osaltani tärkein hoidon vaikutus on ehdottomasti ollut selkävaivojen helpotus eli lihasjännityksen lieventyminen, mutta jos hoidoista on ollut apua selluliitin poistossa tai painonhallinnassa niin hyvä vaan. Selkävaivat ovat selvästi helpottaneet, eli päiväsaikaan selkää ei ole jomottanut enää yhtään, eikä öisinkään ole ollut enää kipuiluja paitsi jos nukun oikealla kyljelläni. On vaikea sanoa, minkä verran galileo on painoon tai mittoihin vaikuttanut, koska olen ollut hoitojen kanssa samaan aikaan myös tiukemmalla dieetillä eli kiinteytymistä on tapahtunut senkin vuoksi.

Saa nähdä, tuleeko galileossa käynnistä pysyvä tapa, mutta ainakaan minun ei ole tarvinnut käydä hieronnassa sillä niska-hartiaseutukaan ei ole jumittanut yhtään hoitojen aloittamisen jälkeen. Välttämättä en jatkossa käy hoidossa kahta kertaa viikossa aikatauluongelmien vuoksi, mutta kerran viikossa ainakin. Estimarissa on muuten myös kuntosali, hieroja sekä muita hoitoja ja hyvinvointipalveluita, mutta niitä ei ole tullut testattua. Galileoa voin kuitenkin kehua lämpimästi.