Mitä superdieetin jälkeen?

SD plussaa on vielä viikko jäljellä, mutta alkaa olla jo aika miettiä jatkoa. Vaikka painonpudotus onkin hidastunut, niin oikeastaan viimeisten parin viikon aikana olen alkanut huomata eroa omassa peilikuvassani. Useimmiten näytän aina samalta kun katson peiliin, mutta välillä olen ollut näkevinäni hieman hoikemman vyötärön tai lantion. Onhan painoindeksi yhäkin ylipainon puolella, mutta sehän ei todellakaan kerro koko totuuttaa siitä miltä ihminen näyttää. Oikeastaanhan näytän omasta mielestäni aina melko samalta (eli normaalipainoiselta) kun katson peiliin, oli painoa sitten 75 tai 90kg, mutta vasta valokuvista olen nähnyt totuuden. Nyt en ole joutunut muihin kuin lasten ottamiin ja lievästi epätarkkoihin valokuviin, mutta en taatusti ole enää ihan yhtä tukevassa kunnossa kuin vaikkapa toukokuussa otetuissa veljenpoikani ristiäiskuvissa.

Pömppövatsasta pääsen tuskin koskaan eroon, ja jos oikeasti tulisi iso lottovoitto niin voisin hyvin kuvitella käyttäväni rahaa vatsan rasvaimuun. Koska se ei kuitenkaan ole mahdollista, niin on vain yritettävä pitää itsensä normaalipainossa ja siedettävä pieni pömppö... 

Toivon, että normaalipainossa pysymistä auttaa työpaikalla alkanut painonhallintaryhmä josta kerroinkin jo vähän. Ryhmää ovat vetämässä ainakin työterveysfysioterapeutti ja -psykologi. Ryhmään pääsyn edellytyksenä oli yli 30:n painoindeksi ja/tai 85cm vyötärönympärys. Oma painoindeksi on tuon alle, ja vyötärönympäryskin on tainnut tämän projektin aikana jo alittaa 85cm, mutta pääsin mukaan työterveyshoitajan suosituksesta. Minähän kävin kesäkuussa hoitajan luona 35-vuotistarkastuksessa, ja itkin paino-ongelmista johtunutta (ja ehkä muutenkin vaivannutta) ahdistustani. Hoitaja soitteli minulle muutama viikko sitten kyselläkseen kuulumisia ja lupasi suositella minua mukaan painonhallintaryhmään, vaikka painon ja mittojen puolesta olenkin vähän kohderyhmän ulkopuolella. Saan siis olla hänelle kiitollinen ryhmään pääsystä ja toivon saavani siitä paljon apua. Ilman sitä en nimittäin usko (taaskaan) onnistuvani painonhallinnassa. Erityisesti toivon, että psykologin pitämistä kerroista olisi hyötyä.

Suunnitelmani jatkoa ajatellen on muuten sellainen, että noudatan varmaan jollain lailla SD:n ohjeita (riippuen siitä minkälaiset ohjeet nyt SD plussan lopussa saamme Fitfarmilta), ja sallin itselleni herkuttelupäivän kerran tai pari kuussa. Painohallintaryhmä tapaa kolmen viikon välein, mutta en päässyt ensimmäiseen tapaamiseen päiväkodin vanhempainillan vuoksi. Seuraava tapaaminen on 11.10., ja odotan mielenkiinnolla ketä kaikkia siellä on mukana. Tapaamiset jatkuvat huhtikuuhun asti, jospa onnistuisin ryhmän avulla pitämään painon kerrankin tasaisena talven yli, ilman jokavuotista lihomista joko syksyllä tai keväällä...

SD plussan puolivälin tunnelmia ja muutos suunnitelmiin

SD plus on nyt puolivälissä. Viimeisen viikon aikana paino on pysynyt paikoillaan, ja oli eilen aamulla 81,5kg. Hidastuneeseen painonpudotukseen vaikuttaa varmasti useampikin seikka. Liikuntaa on tullut vähemmän kuin SD:n aikana, ja kun pahimmat liikakilot ovat jo hävinneet niin loput ovat tiukemmin kiinni kropassa vaikka olen pysynyt hyvin ruodussa. Tälle viikonlopulle tuli lupa tankkaukseen aineenvaihdunnan vauhdittamiseksi, ja tein sen taas överiksi vetäen. 

Alunperin minun piti tankata tänään sunnuntaina. Kävin nimittäin lasten kanssa leffassa ja ajattelin syödä osan heidän popcorneistaan, ja illalla vähän suklaata... Aiemmin olin toivonut tankkauspäivää vasta ensi viikonlopulle koska olin menossa Tampereelle, mutta sitten mies muistikin että hänhän on menossa silloin laivalle työporukan kanssa. Reissu on varattu ja maksettu jo aikoja sitten, mutta mies oli unohtanut koko homman kun kysyin että onko hänellä tuolloin jotain menoa. En siis pääse Fitfarmin yhteistreeneihin, mutta sovin jo ystäväni kanssa että menen käymään siellä lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tuolloinhan SD+ päättyy, eli ei tarvitse miettiä että onko tankkauspäivä vai ei...

Tuo alkuperäinen suunnitelma tämänpäiväisestä tankkauksesta ei kuitenkaan toteutunut, sillä jotenkin kummasti sorruin eilen ostamaan kaupasta pussillisen sipsejä, minkä lisäksi söin illalla levyn suklaata lasten mentyä nukkumaan. Loppujen lopuksi oli niin huono olo, että ajattelin pärjääväni ilman herkkuja taas jonkin aikaa. Tänään palasin ruotuun, vaikka leffaan mennessämme meinasikin tehdä mieli irtokarkkeja ja popcorneja. Yritän kuitenkin oppia sen, että herkuttelu ei pääsisi muuttumaan yhdestä kerrasta jatkuvaksi mässäilyputkeksi, ja tällä tavalla en kyllä saa alkaa herkuttelemaan edes joka kuukausi. 

Osasyy eiliseen oli varmaan se, että olen pysynyt taas kuukauden hyvin ruodussa vaikka mielitekoja on ollutkin. Lisäksi lapset on parina päivänä vetäneet hermot tosi kireälle tappelemalla ja riehumalla vuorotellen. Tekosyitä riittää, mutta asiaa ei varmaankaan auttanut myöskään jo muutaman päivän tosi pahana vaivannut iskias. Toivon että huomenna alkaisi jo helpottaa, sillä varasin ajan hierojalle (saa nähdä mitä siitä tulee kun pitää ottaa lapset mukaan, mut eiköhän netflix tabletilla pidä lapset aloillaan 45min) ja olen myös syönyt parina iltana relaksanttia ja tulehduskipulääkettä. 

SD+:n ruokavalio kiristyy taas alkavalla viikolla, kun hiilarit jäävät kokonaan pois aamupalalta ja päivällisellä niitä on vain treenipäivinä. Toivon yhä, että saisin painon alle 80 kilon näiden jäljellä olevien kolmen viikon aikana, eli en saa loppuaikana lipsua yhtään. Liikunnallekin pitäisi löytää jostain tilaa, vaikka mies onkin keskiviikkoiltaan asti reissussa ja joudun varmaan heräämään aamuisin jo puoli kuuden jälkeen jotta ehdin saada lapset ajoissa hoitoon ennen aamuvuoron alkua...

SD plussan toinen viikko lähes takana, lisääntyneitä mielihaluja

SD+ on mennyt nämä kaksi ensimmäistä viikkoa aikalailla omalla painollaan. SD:n aikana mielessä pyöri melkein koko ajan ajatus "olen dieetillä", mutta nyt olen vain noudattanut ruokavaliota turhia ajattelematta. Toisaalta tämä ruokavalio on taas tosi helppo, kun päivällisellä saa syödä hiilareita eli pystyn tekemään lähestulkoon samaa ruokaa koko perheelle. Esimerkiksi loppuviikosta lupasin lapsille tehdä spagettia ja jauhelihakastiketta. He ovat tottuneet kastikkeeseen joka on tehty voi-jauhosuuruksella, eli se ei sellaisenaan sovellu dieettiini. Kysäisin mieheltä ja lapsilta että sopisiko heille jos tehtäisiinkin kastike tomaattimurskaan ja vastaus oli murskaavan kielteinen. No, se ei minua haitannut vaan otin itselleni parin annoksen jauhelihat ja tein itselleni oman kastikkeen tomaattimurskan ja sipulin kera. Iso-A sanoi itse asiassa minun annosta katsellessani, että seuraavan kerran hän haluaa samanlaisen annoksen. Kun lapset kysyivät että miksi tein itselleni eri kastikkeen, sanoin että tykkään syödä enemmän kasviksia ja että tomaattimurskakastike on kevyempää ja terveellisempää kuin perinteinen. Spagetitkin keitin itselleni eri kattilassa jotta sain punnittua annokseni raakapainon oikein, mutta sitä lapset nyt eivät huomanneet.

Painonpudotus on vähän hidastunut nyt SD plussan aikana, mutta en ole ottanut siitä stressiä. Painoni oli tänä aamuna 81,3kg, eli kymmenen kilon pudotus on vain 1,6kg päässä. Aika hyvä siihen nähden, että dieetti on kestänyt nyt yhdeksän viikkoa. Osittain tuohon pudotuksen hidastumiseen voi vaikuttaa se että energiaa (hiilareita) on nyt ruokavaliossa taas huomattavasti enemmän, toisaalta en myöskään ole ehtinyt treenaamaan ihan niin paljon kuin superdieetin aikana. Viime viikolla sain kasaan kolme lihaskuntotreeniä ja kaksi aerobista (korkean sykkeen juoksulenkkiä), tällä viikolla samoin. Iso-A:n eskarin aloitus ja lasten harrastusten alku on tuonut omat haasteensa treenaamiselle kun ihan joka päivä ei ehdi käymään salilla tai lenkillä töiden jälkeen, enkä TODELLAKAAN suostu heräämään lenkille ennen aamukuutta jotta ehtisin kuntoilemaan ennen aamuvuoron alkua. 

Viimeisen viikon aikana olen huomannut, että dieetti alkaa mennä jo niin automaattivaihteella että se meinaa tosiaan välillä unohtua. Monta kertaa olen ollut vähällä napostella jotain ylimääräistä ajatuksella "eihän yksi hedelmä/suklaa/pähkinä mitään haittaa". No eihän se YKSI haittaa, mutta kun mahdollisuuksia naposteluun olisi joka päivä niin pidemmän päälle se alkaisi varmasti haittaamaan. Elämä on tietysti valintoja täynnä ja joskus voi valita herkunkin, mutta itse olen päättänyt olla sortumatta näiden superdieettiviikkojen aikana ja pääasiassa se onkin ollut tosi helppoa. Suurin haaste on - niinkuin aina ennenkin - että miten saan painon pidettyä kurissa tämän jälkeenkin. Toivon että siihen auttaisi työpaikallani jonkin ajan päästä aloittava painonhallintaryhmä, jossa on mukana myös työterveyspsykologi. Minullahan ei sinänsä ole ongelmana tiedon puute painonpudotusta ajatellen, mutta henkisellä puolella vaatii rutkasti työtä ettei paino taas nouse.

Ensi viikon lopulla mies lähtee lähes viikoksi metsästämään Pohjois-Suomeen, eli se aiheuttaa haasteita omalle liikunnan harrastamiselle ja varmaan myös syömisille, sillä minullahan on aina ollut paha tapa herkutella kun mies ei ole kotona. Nyt olen kyllä päättänyt pysyä dieetissä, sillä eihän ensi viikon lopulla ole enää kuin kolme viikkoa dieettiä jäljellä. Kahden viikon päästä on Tampereella SD plussan yhteistapaaminen ja treenit. Odotan sitä innolla sillä menen ystäväni luo jo lauantaina ja mennään ainakin leffaan. Vähän toivon, että sille viikonlopulle olisi tiedossa tankkauspäivä...

Väliviikko ennen SD plussaa

Tälle viikolle oli ohjeena noudattaa superdieetin viimeisen viikon ruokavaliota eli vähähiilihydraattista ja -kalorista dieettiä. Onnistuin tässä oikein hyvin, enkä lipsunut vaikka töissä olisi ollut taas herkkujakin tarjolla. Eilen aamulla paino oli taas alempana kuin SD:n loppupaino, eli 82,9kg (viikkoa aiemmin 83,3kg ja välissä tankkaus). Minullahan on ollut tavoitteena päästä SD:n ja SD+:n avulla alle 80 kilon painoon, on aika ihme jos se ei tapahdu kun aikaa on vielä kuusi viikkoa ja pudotettavia kiloja kolme! Nyt viikonlopulle oli lupa pitää tankkauspäivä, ja vaikka tankkailinkin jo viime viikonloppuna niin pidin tankkauspäivän myös eilen. En tosin ohjeen mukaan, vaan söin päivällä suklaata ja päivälliseksi lasten kanssa tortilloita. Iltapalaksi vähän Raffeleita jotka olivat jääneet lastenkutsuilta herkkukaappiin. Tällä viikolla oli tarkoitus olla treenien suhteen lepoviikko, mutta koska pidin lepoviikon viime viikolla niin tällä viikolla treenasin normaalisti. Sain kasaan kolme salitreeniä ja kolme aerobista. Alunperin olin ajatellut että kävisin salilla tänään, mutta mies on mökillä ja ystäväni on tulossa lasten kanssa kyläilemään niin salitreeni jää siis tekemättä. 

SD+ alkaa virallisesti huomenna, mutta noudatan jo tänään sen ruokavaliota. Ohjelma eroaa aiemmasta siten, että ruokavaliossa ei enää ole annettu tiettyjä ruoka-aineita, vaan esim. tarvittava määrä proteiinia esitetään palleroina. Erikseen on sitten ainesosalista, jossa kerrotaan minkä verran mikäkin ainesosa on pallerona. Esim. yksi pallero proteiinia on vaihtoehtoisesti 100g raejuustoa, 125e rahkaa, 50g lihaa jne, ja aterialla saattaa olla vaikkapa kaksi palleroa proteiineja. Ruokavalion voi siis muokata paremmin eri ainesosista. Samat pallerot on sitten erikseen rasvanlähteille, hiilareille ja lisukkeille (marjat ja soseet). Vaatii ehkä vähän opettelua, mutta käytännössä perusruokavalio on melko samaa mitä superdieetinkin aikana. Nyt SD+:n alkuun tuli taas ruokavalioon enemmän hiilareita, oli kiva saada aamupuuroa pitkästä aikaa.

Alkuviikon olin tosi hyvissä fiiliksissä mahtavan laivareissun jälkeen. Itse asiassa mies jo ihmetteli että mitä siellä laivalla oikein tapahtui kun käyttäydyin niin omituisesti! En siis kiukutellut ja tiuskinut miehelle ja lapsille, vaan olin koko ajan hyvällä tuulella. Laivallahan ei tapahtunut mitään mitä ei olisi saanut tapahtua (ei todellakaan mitään sekoilua omalla kohdallani), mutta yritä sitä sit saada mies uskomaan että vaimo on koko ajan hyvällä tuulella ihan vaan siksi kun on päässyt jonnekin missä saa olla erossa koko perheestä! Ihan eri asia päästä kokonaan pois arkikuvioista, kuin vaikkapa saada yhdeksi yöksi lapsivapaata mutta hengata kotona miehen kanssa... Pieni ero sai oikeastaan aikaan myös sen, että rakkaus omaa puolisoakin kohtaan tuntui kasvaneen. No, viikon loppua kohti fiilis alkoi taas laskemaan, ja vaikka olen onnellinen elämääni ja rakastan miestäni niin en meinaa jaksaa lasten vuorotellen tulevia riehumisia ja tappeluita, enkä myöskään meinaa jaksaa sitä että miehelle pitää vääntää rautalangasta lähestulkoon kaikki mitä kotona pitää tehdä.  Jos en muista muistuttaa tiskeistä, niin niitähän ei laiteta tiskikoneeseen vaan mies katselee tyytyväisenä leffoja puhelimeltaan samalla kun istuu lasten kanssa olkkarin sohvalla tyttöjen katsellessa lastenohjelmia.

Mies lähti eilen aamulla veljensä kanssa mökille sorsanmetsästyskauden alkamisen kunniaksi, ja lasten kanssa kotona ollessa on hermot meinanneet mennä monta kertaa. Itse olisin kyllä paljon mieluummin pitänyt sen alkuviikon kivan fiiliksen kuin loppuviikon ärrinmurrinkohtaukset... En siis tiedä mikä kausi noilla lapsilla nyt on, mutta he joko tappelevat tai riehuvat ja nätisti leikkiminen on vähemmistössä. Ovat rauhallisesti melkeinpä vain silloin kun katsovat lastenohjelmia, mutta sitäkään iloa en halua heille (tai itselleni) antaa kuin maksimissaan pari tuntia päivässä. Tuota samaa on nyt jatkunut jo monta viikkoa, vois jo loppua...

Superdieetin lopputilanne

Tässä tulevat superdieetin loppumitat ja -kuvat, koska tänään menen tosiaan työporukalla laivalle ja maanantaina paino ei välttämättä ole ihan todenmukainen mitoista puhumattakaan.

Paino oli superdieetin alussa 89,7kg, tänään 83,3kg eli sain tiputettua 6,4kg.

Mitat ovat seuraavat, sulkeissa SD:n alkutilanne kuusi viikkoa sitten:

Napa 93,5cm (101cm), Vyötärö kapein 86,5cm (94cm), Lantio 113cm (120cm), Rinnanalus 87,5cm (88,5cm) Reidet 62cm (64cm), Hauis/Alli 31cm (33cm). 
Senttejä on siis lähtenyt joka puolelta, mutta tekemistä riittää vielä paljon jotta olisin samoissa lukemissa kuin vaikka vuosi sitten. Päällimmäinen tavoitteeni olisi, että pääsisin SD+:n aikana alle 80 kiloon, siihenhän on ensi viikko mukaan luettuna seitsemän viikkoa eli luulisi onnistuvan!

Tässä myös muutoskuvat. SD:n alkutilanne vasemmalla, lopputilanne oikealla. Muutoksen huomaa parhaiten sivuprofiilista ja nimenomaan vatsan kohdalta, mutta on noissa muissakin jo jotain eroa...

Superdieetin 2. viikko onnellisesti takana

Viime viikolla en ehtinyt kirjoittamaan yhtenäkään päivänä, sillä työpäivän jälkeen ei tullut käynnistettyä tietokonetta enkä jaksanut alkaa kirjoittamaan kännykälläkään. Viikko meni hyvin, pysyin ruokavaliossa ilman lipsumista ja treenitkin sain tehtyä ohjelman mukaisesti. 

Keskiviikkona kävin lasten kanssa metsässä poimimassa mustikoita enkä tajunnut laittaa hyönteismyrkkyä. Oltiin metsässä reilu puoli tuntia ja sain poimittua ehkä litran verran mustikoita. Ei ollut kyllä sen arvoista, ottaen huomioon että mun jalat näytti seuraavana päivänä tältä:

Onneksi lapset eivät joutuneet noin kovan hyökkäyksen kohteeksi, eikä minullakaan ollut pistoja muualla kovinkaan paljoa, mutta jaloissa oli itikoiden jäljiltä aika tuskainen kutina monta päivää... Loput mustikat hain pakastimeen torilta!

Osittain noista itikanpistoista, osittain eräästä työjutusta johtuen en meinannut saada millään nukuttua keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Olin kuitenkin päättänyt herätä torstai-aamuna lenkille ennen aamuvuoroa, ja nousin klo 5.35 vaikka olisi nukuttanut ihan älyttömästi siinä vaiheessa. Lenkki meni hyvin, mutta koko päivän väsytti tosi paljon ja välillä ihan tärisytti ja oli huono olo. Töiden jälkeen kävin kuitenkin vielä salilla, mikä helpotti oloa. Onneksi seuraavana yönä sain nukuttua kunnolla ja väsymys helpotti. 

Eilen sunnuntaina tuli taas kiusaus dieetissä, kun vein lapset leffaan katsomaan uusinta Ice Agea. Tehtiin lapsille popcornit jo kotona leffaevääksi, ja vaikka tuoksu oli melko huumaava niin en edes maistanut. Päivä lähti itse asiassa käyntiin aika haastavasti. Iso-A alkoi valitella vatsakipua, makasi vaan sängyssä ja itki kun kuulemma teki niin kipeää. Lähdin sitten käymään hänen kanssaan lääkärissä jos vaikka olisikin jotain vakavaa. Onneksi ei ollut, vaan ilmeisesti vain paha ummetus joka aiheutti vatsakipua. Päivystyksessä vierähti kuitenkin lähes kaksi tuntia, ja kun ehdittiin takaisin kotiin niin oli ruhtinaalliset kymmenen minuuttia aikaa syödä lounas ennen kuin piti lähteä sinne elokuviin. En siis ehtinyt alkaa tekemään salaattia, vaan hotkin äkkiä oikean grammamäärän polar5:sta (joka sopii ruokavalioon lihan ja kalan tilalle), tomaatin, kurkkua ja ruokalusikallisen rypsiöljyä. Vaikka sinänsä söin ihan oikean määrän lounasta niin tuntui kuin en olisi syönyt mitään! Onneksi laukussa oli proteiinipatukka, jonka sain syötyä leffassa välipalaksi. 

Paino oli tänään eli superdieetin kolmannen viikon alussa 86kg. Paino tippui siis viikossa 1,4kg. En odottanut ihan noin isoa pudotusta, mutta pitänee olla tyytyväinen, ehtii se tahti vielä hidastuakin... Mittoja otin pikaisesti koska oli aikainen aamuvuoro, sielläkin oli miinusta monessa kohdassa. Laitan ne jossain välissä tuonne seurantaan, ovat tällä hetkellä kirjattuna vihkoon eivätkä ole just nyt hollilla. 

Ekat isot houkutukset

Tänään oli vastassa superdieetin isoimmat houkutukset tähän saakka. Lapsille tuli nimittäin kavereita kylään, ja tarjosin heille pikku-a:n synttäreiltä yli jääneitä herkkuja (kumpikaan vieraista ei ollut viime lauantain kaverisynttäreillä). Viime viikonloppuna maistelin surutta kaikkia tarjoiluita itsekin, ja söin varmaan puoli litraa jäätelöä mikä ei muille kelvannut, mutta tänään pysyin ruodussa! Teki kyllä tiukkaa, kuola valui suusta ja oli enemmän kuin lähellä etten maistellut yhtä jos toistakin sorttia. Onneksi lapset sentään söivät kaiken jäätelön! Olisin kyllä taatusti laskenut kuumaa vettä päälle ja viemäristä alas kun ei muitakaan aikuisia ollut paikalla, mutta onneksi ei tarvinnut...

Lasten tämänpäiväiset herkut

Toinen houkutus on tiedossa heti huomenna niinkuin jo kerroin edellisessä postauksessa. Lapset menevät appivanhempieni luo yökylään, ja meillä on miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Leffaan ajattelin ottaa evääksi välipalani eli protskupatukan, marjoja ja cashew-pähkinöitä. Päivälliselläkin aion pysyä ruodussa, tein kuitenkin herkkua eli kebabia tänään itse. 

Huominen päivällinen

Tuosta saan helposti oman annokseni, ja mies omansa. Lisäksi sitten uunissa lohkoperunoita ja kasviksia niin dieetin mukainen päivällinen on valmis!

Katso omalla vastuulla, a.k.a. läskikuvia

Mies otti minusta toissapäivänä valokuvia superdieetin alkutilanteesta. Pakko myöntää että olin kuvista melko kauhistunut. Jos seison peilin edessä, en todellakaan näe samaa mitä valokuvat todistavat, vaan ihan ok-kuntoisen kropan. Ihan hyvä siis ottaa välillä valokuvia, joissa näkyy todellinen tilanne. Antaa kyllä hyvää motivaatiota pysyä taas dieetissä!

Otin ihan mielenkiinnon vuoksi samaan kuvaan vertailukohdaksi vuoden 2012 kesäkuun puolivälin , jolloin ensimmäinen superdieettini oli juuri loppunut ja paino melko samoissa kuin tällä hetkellä. Mielestäni olen kyllä nyt vähäsen pienempi kuin tuolloin, mutta kaipa se neljä vuotta kestänyt salilla käyminen on jotenkin vaikuttanut. Vasemmanpuoleiset kuvat ovat siis vuodelta 2012, oikeanpuoleiset kuvat toissapäivältä:

Tässä vielä muistin virkistykseksi vertailu, jonka tein tilanteesta 2012 Superdieetin alussa, ja helmikuussa 2013 jolloin taisin olla melkeinpä hoikimmillani. Onneksi en ehtinyt lihoa ihan tuohon alkukuvan painoon asti, ja tuo jälkeen-kuva toimii hyvänä muistutuksena siitä mihin pyritään. Miten mä annoinkaan painon nousta näin paljon...

Superdieetin lähtötilanne

Kävin aamulla pitkästä aikaa vaa'alla ja tein kaikki mittaukset SD:n alun kunniaksi. Pelkäämäni 90kg ei onneksi ylittynyt, mutta kauaksikaan ei jäänyt sillä painoin 89,7kg.Viimeksi olen painanut saman verran ensimmäisen superdieettini aikaan 2012. Toisaalta harmittaa että olen antanut painon nousta näin paljon, toisaalta pitää muistaa että blogia aloittaessani 2011 lopussa painoin vielä lähes 15kg tätä enemmän.

Muut mitat ovat seuraavanlaiset, sulkeissa edellinen mittaus vuosi sitten, jolloin painoakin oli vain 76,7kg eli 13kg vähemmän:

Napa 101cm (89cm), Vyötärö kapein 94cm (83cm), Lantio 120cm (107cm), Rinnanalus 88,5cm (87cm), Reidet 64cm (58cm), Hauis/Alli 33cm (29cm)

Vaikka painan nyt saman verran kuin ensimmäisen SD:n aikaan, niin mitat ovat jokseenkin erilaiset kuin tuolloin. Senttejä on toki liikaa kaikkialla, mutta ne ovat eri paikoissa kuin ennen. Mitat 18.6.2012 olivat seuraavat: vyötärö (napa) 103cm, lantio (levein kohta) 110cm, reisi 60cm, rinnanalus 94cm, alli 30,5cm. Vyötärö on siis nyt hivenen kapeampi ja rinnanalus aika paljonkin, mutta reisiin on tullut senttejä enemmän kuin mitä neljä vuotta sitten. Muistelisin mitanneeni paikat aina samasta kohdasta, mutta sitä en ihan ymmärrä että miten lantioni voi olla 10cm leveämpi kuin kesällä 2012...

No, mennyttä on turha murehtia vaan nyt pitää keskittyä tulevaan ja siihen, että pysyn ruokavaliossa kuusi viikkoa ja noudatan treeniohjeita. Tänään sain jo tehtyä yhden aerobisen (aamulenkki) ja kotitreenin, eli viikon kahdeksasta treenistä on enää kuusi jäljellä. 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Superdieetin ruokavalioissa on luonnollisesti laitettu listalle Fitfarmin omia tuotteita. Olenkin tässä parin päivän aikana laskeskellut vastaavuuksia kaapista jo valmiiksi löytyvien aineiden kanssa. En todellakaan aio ostaa fitfarmin treenijuomaa, vaan käytän treenatessa edelleen Octanea. Samoin palautusjuomana käytän Anabolic overdrivea ja jätän banaanin syömättä. Sitten kun ruokavaliosta jää banaani pois (mikä taatusti tapahtuu jossain vaiheessa), niin vaihdan Star nutritionin Whey 80:een joka on koostumukseltaan melko samaa Fitfarmin heran kanssa.

Pointtini on kuitenkin siinä, että aion noudattaa SD:n ohjeiden kalorimääriä ja makroja mahdollisimman tarkasti, mutta vaihdan osan aineista niihin joita minulla jo on. Onneksi SD:n ohjeissa on myös merkattu muita vastaavuuksia, esim. fetajuuston ja polar 5:n määrät lihan tilalle.
Huomisen syömiset olen jo suunnitellut grammalleen, ja loppuviikonkin päivälliset ovat mietinnässä siltä kannalta että voin syödä melko samaa ruokaa muun perheen kanssa. Esimerkiksi ylihuomenna aion tehdä kaalipataa kahdessa eri kattilassa. Omassa parin kolmen päivän jauhelihat ja kaalit omia annoksiani varten, toisessa kattilassa samaa ruokaa riisin kera muulle perheelle. Tänään teemme palapaistia, josta riittää huomisellekin. Erotin omat lihan pois ennen kastikkeen suurustamista, ja huomenna saan syödä myös perunaa koska teen lihaskuntotreenin.

Minun on tietysti helppo puhua, kun dieetti ei ole vielä edes alkanut. Saa nähdä minkälaiset vieroitusoireet iskevät kun iso osa hiilareista jää pois ja käytännössä kaikki sokeri...

Paluu lähtöpisteeseen

Flunssa ei onneksi iskenyt loman alkaessa, jee siitä. Loma on mennyt mukavasti, mutta olen syönyt ihan liikaa ja liikkunut liian vähän. Juhannus vietettiin vanhempieni mökillä, jossa oli tuttuun tapaan tarjolla koko ajan vaikka mitä hyvää. Lenkillä kävin kerran, mutta lenkkari hiersi toisen kantapään rikki jonka jälkeen lenkit olikin lenkkeilty hetkeksi. Juhannuksen jälkeen lähdettiin perheen kesken päivä Tukholmassa-risteilylle Helsingistä, jossa syöminen jatkui. Syömiset ovat muutenkin olleet epäsäännöllisemmät, päivässä yksi "pääruoka" ja sen lisäksi napostelua. Olo alkaakin olla sen verran turvonnut että on pakko tehdä jotain.

Satuin sitten eilen huomaamaan Facebookista Fitfarmin mainoksen maanantaina alkavasta superdieetistä. Eksyin linkistä Fitfarmin sivuille, ja tajusin että Superdieetinhän voi maksaa sporttipassilla! Minulla sattui olemaan siellä 150e käyttämätöntä liikuntaetua työnantajan puolelta, ja yön yli nukuttuani käytin siitä 49e Superdieetin osallistumismaksuun. Dieetti alkaa siis maanantaina, ja aion taatusti noudattaa sitä seuraavat kuusi viikkoa! Ainoan poikkeuksen tekee sisarusporukkani grillijuhlat heinäkuun lopussa, mutta ajankohta sattuu sopivasti SD:ssä olevaan tankkauspäivään.

Sinänsä vähän jännittää että miten saan syömiset hoidettua ilman että lapset kiinnittävät siihen pahemmin huomiota. Yritän välttää sitä että lapset ajattelisivat äitinsä olevan jatkuvasti dieetillä, minkä kanssa elin itse koko lapsuusajan. SD:ssähän on kovin tarkkaa, että joka aterialla on oikea grammamäärä lihaa, kasviksia ja rasvoja, eli on hankalaa tehdä koko perheelle samaa ruokaa. Viimeksi homma oli helppoa koska lapset olivat vielä tosi pieniä, nykyään he kiinnittävät paljon enemmän huomiota syömisiini. Toisaalta syön nykyäänkin lounaaksi salaatin lasten syödessä jotain muuta, mutta päivälliseksi pitää nyt miettiä omat ruoat pääosaksi ajasta. Onneksi kesällä voi vaikka grillata lihaa tai kanaa, niin ei tarvitse miettiä mitään kastikkeita...

Siitä on nyt vähän yli neljä vuotta, kun osallistuin superdieettiin ensimmäisen kerran. Sen ja seuraavien SD Extran ja Liten avulla sainkin pudotettua ylipainon pois puolessa vuodessa. Aikaa on taas alkuun samat kuusi viikkoa, mietin sen jälkeen että osallistunko jatko-osaankin vai tilaanko sitten veljeltäni jonkun muun ruoka- ja treeniohjelman. Sinänsä SD:n ruokavalioissa ei ole paljonkaan uutta verrattuna neljän vuoden takaiseen, mutta treenit ovat tietysti uudet mistä tulee varmasti motivaatiota. Ensi viikon olen vielä lomalla, ja tarkoitus olisi aloittaa kotitreeneillä kun ollaan lasten kanssa kotona...

Maanantaina lupaan käydä dieetin alun kunniaksi taas vaa'alla ja ottaa myös mitat, vähän pelkään että 90kg menee yli heittämällä... Neljä vuotta sitten SD:n alussa painoin 96,8kg, toivon että tällä kertaa ei ole ihan noin paljon painoa, mutta ei välttämättä jää kauaksikaan - missä vaiheessa minusta on taas tullut sadan kilon keijukainen vanhaa nimimerkkiäni muistellen...? 

Kesäflunssa juuri ennen lomaa - ei kiitos!

Fiilis on pysynyt pari viime viikkoa tosi hyvänä. Eilen oli ehkä vähän ärtyisyyttä ilmassa, mutta sekin meni ohi tosi nopeasti. Liekö siitä mäkikuismasta oikeasti apua. Syömiset eivät kyllä ole pysyneet kurissa yhtään, mutta toisaalta olen iloinen siitä ettei enää ahdista ja väsytä koko ajan. Liikunnat menivät tosi kivasti tähän viikkoon asti, kuten tuolta liikuntapäiväkirjavälilehdeltä näkee. Kävin tiistaina luovuttamassa verta, jonka vuoksi oli pakko jättää keskiviikkona lenkki lyhyeen. Aiotun vajaan kymmenen kilsan lenkki jäi alle viiteen, kun ei vaan jaksanu. Osasyynä oli varmasti myös helle, vaikka vesipullokin oli mukana. Onneksi lenkkeilin sellaisella alueella josta oli helppo oikaista kesken kaiken takaisinpäin.

Torstai-aamuna kun heräsin, olo oli vielä normaali, mutta päivän aikana kurkku kipeytyi, niskat jämähtivät täysin ja olo meni muutenkin tosi flunssaiseksi. Jouduinkin jättämään aiotun salitreenin väliin ja menemään kotiin lepäilemään. Perjantainakaan en uskaltanut treenata sillä kurkku oli vielä arka. En nimittäin missään nimessä halua sairastua nyt, kun loma on alkamassa. Onneksi olo ei ole huonontunut, ja tällä hetkellä tunnen olevani melko terve. Jospa huomenna kävisin siis vielä salilla ennen loman alkua.

Jäljellä on siis enää yksi työpäivä huomenna maanantaina, jonka jälkeen on töitä vasta heinäkuun puolivälissä. Juhannukseksi menemme vanhempieni mökille Itä-Suomeen, juhannuksen jälkeen tiistaina lähdemme perheen kesken päivä Tukholmassa -risteilylle Helsingistä, ja loman aikana olisi myös tarkoitus juhlia pikku-a:n synttäreitä ruhtinaalliset kolme kertaa. Ensi keskiviikkona miehen suvun kanssa (juhlimme kolmea kahden viikon sisällä syntynyttä serkusta yhtä aikaa), juhannuksena oman sukuni kanssa ja heinäkuun ekana viikonloppuna kaverisynttäreitä.

Vain loman viimeinen viikko on tässä vaiheessa ilman ohjelmaa. Mies menee silloin jo töihin, ja saattaa olla että ollaan lastenkin kanssa ihan vaan kotona. Teemme ehkä retkiä jonnekin lähiseuduille keleistä riippuen, mutta pääasiassa rentoutuen. 

Olen tässä alkanut miettimään, että minun pitäisi varmaan taas tehdä jotain uutta painonhallinnan suhteen, kunhan kesästä päästään. Tämä "rentous" ei ainakaan tepsi, sillä kun annan itselleni luvan ottaa rennosti, minulla ei ole yhtään itsekuria ja paino vaan nousee kun syön ihan liikaa herkkuja. Pitäisiköhän tilata hiljattain PT:ksi valmistuneelta veljeltäni ruokavalio- ja treeniohjelmat? Hän on nimittäin tehnyt sellaiset siskolleni, joka laihtui kevään aikana ihan hurjasti. Toisaalta hän myös jaksoi noudattaa saamaansa ruokavaliota ja treenata monta kertaa viikossa. Minullahan ei ongelmana ole treenaaminen, vaan ruokavalio. Yleensä syksy ei ole ollut kohdallani kovinkaan menestyksekästä aikaa painonhallintaa ajatellen, mutta syynä voi tietysti olla se että monena vuonna olen ollut koko kevään tiukasti ruodussa ja väsynyt siihen syksyllä. Jospa saisin tänä syksynä apua henkisen puolen suhteen vaikka työterveyspsykologilta, kuten terkkari vähän lupaili, niin tulokset voisivat olla jopa pysyviä?

Viides päivä ilman herkkuja

Paino oli aamulla 85,3kg. Nyt on siis turvotukset ja nesteet kropasta pois, kaikki jäljelle jääneet liikakilot lienevät siis silkkaa rasvaa. Kymmenen kiloa olisi hyvä  saada pois, mutta toisaalta en halua asiasta pakkomiellettä. Haluaisin niin kovin oppia elämään rennolla otteella, ilman jatkuvaa kaloreiden laskemista ja kohtuudessa pysyen. 

Monen vuoden jojoilu ei kuitenkaan anna kovin paljon toivoa että oppisin koskaan elämään kohtuudessa. Joko syön liikaa herkkuja tai sitten en lainkaan. "Ei lainkaan" johtaa myös jossain vaiheessa aina repsahdukseen, mutta silloinkin kun sallin herkkuja kohtuudella, homma karkaa yleensä jossain vaiheessa käsistä. Sen jälkeen kun sain painon putoamaan 2012, olen käytännössä joka syksy herkutellut liikaa ja lihonut sen vuoksi. Keväällä olen päässyt takaisin ruotuun, ja taas seuraavana syksynä turvonnut. Ja jo kolmen vuoden ajan olen joka vuodenvaihteessa ollut painavampi kuin vuotta aiemmin. Mitenköhän onnistuisi että en taas ensi syksynä lihoisi...

Karkkilakko tai sitten ei

Joulun aikana olen turvonnut kuin pullataikina, ja ajattelin että nyt alkaa karkkilakko. Suunnittelin että nyt on pakko pysyä tiukkana ainakin helmikuun puoliväliin asti, jolloin juhlimme isäni 60-vuotispäiviä ja näen monia sukulaisia joita en ole nähnyt vuosiin. Sitten aloin miettimään, että ehdoton herkkujen kieltäminen ei ole ennenkään toiminut omalla kohdalla. Tai siis se toimii jonkin aikaa - jos toimii -, kunnes tulee "pakollinen" lipsuminen ja mopo karkaa käsistä.

Nyt onkin ajatuksena se, että yritän hillitä herkuttelua suoranaisesti kieltämättä itseltäni mitään. Tarkoitan sitä, että en osta kaupasta itse herkkuja, mutta jos jossain on jotakin hyvää tarjolla niin syön mitä mieli tekee mutta kohtuullisesti. En myöskään napostele ylimääräistä. Joulukuussa homma meni siihen, että päivän pääateriat menivät kyllä ihan perusterveellisen ruokavalion mukaan, mutta sen lisäksi söin kaikkea ylimääräistä. Kun tein lapsille iltapalaa, saatoin syödä hapankorppua, paahtoleipää, hedelmiä, mitä milloinkin. Ja jos jossain oli makeaa tarjolla niin ahmin sitä lähestulkoon kaksin käsin. Normaalilla ruokavaliolla tuskin lihoo, mutta jos napostelee koko ajan kaikkea ylimääräistä niin paino nousee taatusti.

Tiedän, että olen kirjoittanut näitä ihan samoja juttuja blogiini jo aiemminkin ja kuulostan varmaan ihan rikkinäiseltä levyltä, mutta olen mikä olen ja muutos ei ole helppoa. Yritän kuitenkin koko ajan oppia olemaan itselleni armollinen, ilman että se tarkoittaa jatkuvaa herkuttelua ja painon nousua. Ja jos joskus tekee mieli suklaata, niin voin syödä palan tai kaksi suklaata (iso boksi kääreellisiä Fazerin sinisiä on vielä keittiön herkkukaapissa), mutta merkkaan syömiseni Kiloklubiin ja pidän päivän kokonaiskalorimäärän alle 2000kcal:ssa.

Viimeisen viikon aikana herkuttelin käytännössä joka päivä karkilla tai suklaalla, ja eilen kun en enää sitä tehnyt niin kärsin armottomasta päänsärystä koko iltapäivän ja illan. Liekö syynä niskajumi vai hiilareiden vieroitusoireet. Joulun turvotuksesta hävisi vuorokaudessa yli kilo, mutta vaaka näyttää edelleen yli 80 kiloa. Saa nähdä minkä verran joulukuun aikana kertyneistä kiloista on pelkkää turvotusta ja minkä verran olen saanut kerättyä rasvaa kroppaan...

Syntyjä syviä (eli 11 vastausta)

Sain jokin aika sitten haasteen Oonalta. Olen saanut tämän haasteen jo aiemminkin, mutta tietysti eri kysymyksillä. Tällä kertaa en (taaskaan) jaksa toimittaa haastetta eteenpäin, mutta ainakin voisin vastata saamiini kysymyksiin sillä ne ovat itse asiassa tosi mielenkiintoisia. Vastaaminen on vaan kestänyt, sillä en halunnut postata mitään ympäripyöreää ja hetkessä raapustettua, vaan halusin oikeasti miettiä asioita.

Tässä siis saamani kysymykset, ja niihin vastaukset:

1. Mistä halu laihduttaa alunperin lähti? 

Tähän on oikeastaan vähän hankala vastata, koska olen laihduttanut (tai ainakin yrittänyt) lähes koko ikäni. Välillä olen pudottanut painoa ja sitten antanut sen taas nousta, eli elämäni on ollut aikamoista  jojoilua. Peilikuvani ei todellakaan imartele silloin, kun paino on 80 kilon huonommalla puolella, saati silloin kun painoin raskauksien jälkeen yli 100 kiloa. Ollessani lihavimmillani kaupasta ei löytynyt koskaan mitään päällepantavaa, ja olo oli muutenkin ärsyttävän tukala.
Haluan myös olla lapsilleni esimerkillinen ja normaalipainoinen äiti, ei mikään himoliikkuja eikä hiilarikammoinen mutta ei myöskään lihava ja koko ajan herkutteleva tyyppi.

2. Mitä vinkkejä antaisit kelle tahansa, joka haluaa pudottaa painoaan?

Täytyy olla kärsivällinen ja pitkäjänteinen. Ei saa luovuttaa, ja vaikka joskus syö ohi ruokavalion niin se ei haittaa kunhan syöminen ei sen vuoksi pääse karkaamaan käsistä. Eli jos viikonloppuna herkuttelee, niin maanantaina herkuttelua EI SAA missään nimessä jatkaa. Liikunta on tärkeää, mutta mielestäni on tärkeämpää että pitää syömiset kurissa. Ja pitää syödä, siitä ei ole mitään iloa että syö niin vähän että kuluttaa pois viimeisetkin lihakset kropasta rasvan ohella. Omaan itseen ja kroppaan täytyy suhtautua lempeästi (missä taidan olla itse aika surkea), sillä itseään piiskaamalla ja mollaamalla tuloksia ei välttämättä tule lainkaan, tai ainakaan ne eivät ole kovin pitkäaikaisia.

3. Millä herkuttelet ja kuinka usein? 

Omasta mielestä herkuttelen liiankin usein, mutta kun katselin Kiloklubiin aika tunnollisesti merkkaamiani syömisiä niin varsinaisesti olen syönyt kulutuksen yli viisi kertaa viimeisen kuukauden aikana. En tosin säännöllisesti joka viikko, vaan kuun alussa kahtena päivänä peräkkäin ja alkuviikosta flunssan aikana kahtena päivänä. Se viides kerta oli ihan PT:n luvalla, kun olin pari viikkoa sitten ensin koko viikon tosi vähillä hiilareilla ja sit sunnuntaina tankkasin luvan kera.

Ehdoton suosikkiherkkuni on jäätelö, ja pakko tunnustaa että minun ei tee tiukkaakaan syödä kokonaista pakettia Ainon suklaajäätelöä. Sipsit ovat myös suuri heikkouteni suklaasta puhumattakaan, tosin syön niitäkin nykyään tosi harvoin. Joskus muinoin saatoin ostaa samalla kertaa niin sipsit, jäätelöt kuin suklaatkin ja ahmia kaikki alas kerralla, mutta onneksi noita BED-kohtauksia esiintyy nykyään aniharvoin. Nykyään herkuksi saattaa riittää miehen karkkipussista otettu karkki tai pari, varsinkin kun huomaa että se ei tee päivän kokonaisruokavalioon lainkaan hallaa. Edelliseen ruokavaliooni kuului runsaasti hiilareita, eli päivän kaikki hiilarit eivät menneet satunnaisiin karkkiin tai pariin vaikka niitä söinkin, mutta nyt kun on kiristetty syömisiä loppuvuodeksi niin en voi enää harrastaa noita pieniä herkkupaloja. Tällä hetkellä tulee herkuteltua silloin, kun käydään vaikka appivanhempien luona kylässä ja syön jälkkäriksi samaa mitä muutkin (eilen jäätelöä ja tuoretta omenapiirakkaa)

4. Onko laihtumistasi kommentoitu millään tavalla ja jos on, miltä se on tuntunut? 

Vuonna 2012 kun paino putosi hyvää vauhtia, sain todella paljon positiivista huomiota käytännössä kaikilta jotka minut tunsivat. Pudotin kuitenkin painoa reilusta sadasta kilosta (alkuvuonna 2012) noin seitsemäänkymmeneen kiloon (marraskuussa 2012), eli muutos oli tosiaan huomattava. Puhumattakaan siitä että viimeisilläni raskaana painoa oli pahimmillaan tai parhaimmillaan noin 115kg. Kun painonpudotus oli parhaassa vauhdissa, joku varoitteli liian nopean laihduttamisen vaaroista tyyliin "näytät kohta ihan kuivan kesän oravalta", toinen kyseli vinkkejä omaankin arkeen. Kehut tuntuivat tietysti hyviltä, vaikka jotenkin jopa nolotti kun piti alkaa kertomaan miten paljon painoa olikaan alunperin ollut. Kumma kyllä, harva on kommentoinut sitä, kun painoni on sen jälkeen sahannut ylös alas noin kymmenen kilon haarukassa 70 ja 80 kilon välissä.

5. Millä tavalla suhtautumisesi omaan vartaloosi on muuttunut tämän "matkan" aikana? 

Välillä tuntuu siltä, ettei oma suhtautuminen ole muuttunut mitenkään. Minulla on aina ollut päiviä - jopa kaikkein lihavimmillani - joina peilistä katsoo muka ihan hyvännäköinen tyyppi, ja päiviä jolloin olomuotoni on iso ja turvonnut. Painosta riippumatta reidet näyttävät aina yhtä paksuilta (yäk!), ja haluaisin kuollakseni eroon vatsamakkararoistani jotka eivät tuntuneet katoavan edes hoikimmillani (tietysti niissä oli paljon löysää nahkaa painonpudotuksen jäljiltä) ja jotka kasvavat ensimmäisenä jos turpoan yhtään. Olisi ihanaa, jos voisin sanoa että olen oppinut kunnioittamaan kehoani ja kuuntelemaan sen viestejä, mutta pelkään että se ei ole totta. En uskalla luottaa omaan peilikuvaani, ja mietin ihan liikaa sitä miltä näytän muiden mielestä. Jos mieheni kehuu, en tiedä että uskoako vai eikö.

6. Mitä vinkkejä antaisit henkilölle jonka suhde omaan kehoon ja syömisiin on vääristynyt?
Kunpa minulla olisikin antaa jotain vinkkejä, mutta tuntuu että suhde omaan kehooni ei todellakaan ole täydellinen, ja vaikka syömiset menevät pääosin terveellisiä ratoja niin etukäteissuunnittelu ja "ruodussa pysymisen" ajatus hallitsevat syömisiäni ihan liikaa. En tunne juurikaan syyllisyyttä jos sorrun herkuttelemaan, mutta en pysty sanomaan että minulla olisi terve suhde ruokaan. Kadehdin niitä, jotka pystyvät ostamaan kotiin karkkipussin tai suklaalevyn (sipsipussista puhumattakaan) ja syömään vain pari palaa kerrallaan. 

7. Kerro oma suosikkiruokasi

Vaihtelee todella paljon. Joskus voisin vastata että karjalanpaisti, toisaalta maksakastike on ihan parasta (teimme sitä ensimmäiseksi molempien lasten synnyttyä, heti sairaalasta kotiuduttua). Toisaalta voisi ehkä sanoa, että tonnikalasalaatti on suosikkiruokaani, en kai minä muuten jaksaisi syödä sitä lounaana lähes joka päivä jo neljättä vuotta?

8. Millä tavoin urheilet? 
Tykkään eniten salitreenistä. Vuosi pari sitten innostuin myös juoksemisesta, sillä siinä pystyy koko ajan kehittymään ja parantamaan suorituksiaan. Kehitys on tosin melko hidasta ilman ohjausta harjoitellessa, ja kun talven aikana ei tule juostua käytännössä lainkaan niin keväällä koko homma pitää aloittaa oikeastaan alusta. Ryhmäliikunta ei ole mun juttu. Säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin olen testannut jotain ryhmäliikuntaa (testattu esim. bailatino, zumba, spinning, kuntonyrkkeily, steppilautajumpat ja les mills -tarjontaa), mutta body pump oli ainut jossa jaksoin käydä yhtään kauemmin. Sitä ei nykyään tule harrastettua koska salitreeni on niin paljon kivempaa, enkä jaksa maksaa minkään saliketjun jäsenyyttä kun työpaikan salilla saa käydä ilmaiseksi.

9. Kuuluuko liikunnan olla osa painonpudotusta? 
Ei välttämättä, mutta hyviä tuloksia tuskin saa ilman liikuntaa. Jos ei harrastaisi mitään muuta liikuntaa painonpudotuksen aikana, niin kannattaisi yrittää käydä edes kävelylenkeillä.

10. Mitkä asiat tai ajatukset saavat jaksamaan niinä hetkinä, kun tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja lopettaa koko touhu? 
Ajatus siitä, että vaati paljon työtä ja itsekuria pudottaa suurin osa liikakiloista silloin kolmisen vuotta sitten. Niin kovan työn jälkeen en voi heittää kaikkea läskiksi (kirjaimellisesti) ja turvottaa itseäni takaisin. Jos niin kävisi, niin en välttämättä saisi itseäni niskasta kiinni enää uudestaan. Olen nimittäin huomannut jo aiemminkin, että kerran hyväksi havaittu painonpudotuskeino ei välttämättä toimi enää toista kertaa mistä lie johtuukin, ja vaikka sain paljon painoa pois Fitfarmin avulla niin myöhemmin aloitetut uudet superdieetit (tai samankaltaiset valmennukset) eivät ole tehonneet niin hyvin enää sen jälkeen.

Toinen juttu joka motivoi, on omat lapset, niinkuin jo alussakin mainitsin. Haluan olla heille esimerkillinen, terve ja normaalipainoinen äiti, joka syö terveellisesti ja kuntoilee säännöllisesti, ja joka ei stressaa syömisistä (TOTTAKAI mä oikeasti stressaan, mutten halua että lapset huomaavat sitä) vaan osaa nauttia välillä herkuistakin. Välillä tuntuu että olisi niin kovin helppoa lopettaa kaikenlainen omien syömisten vahtiminen, mutta pelkään että homma menisi kovin helposti siihen että sit leivottaisiin lasten kanssa joka päivä ja herkuteltaisiin kaikkea hyvää - koska se vaan on tämän herkkuperseen perimmäinen luonne. Vaikka minulla itselläni ei väliä olisikaan, niin en halua ylipainoisia lapsia joilla on hampaat täynnä reikiä, eli omaakin herkuttelua on pakko hillitä...

11. Mistä saavutuksestasi olet kaikkein ylpein? 
Minun on vaikea sanoa mitään yksittäistä saavutusta. Kliseinen vastaus olisi toki lapset, mutta toisaalta olen ylpeä monista muistakin asioista. Esimerkiksi siitä, että uskalsin lähteä lukion jälkeen vuodeksi jenkkeihin au pairiksi, tai siitä että olen tosiaan onnistunut pudottamaan painoa yli 30 kiloa (tai jos lasketaan siitä kun olin viimeisilläni raskaana niin 40kg) ja pitämään kilot pois jo useamman vuoden - vaikka se ei olekaan ollut helppoa.

Astetta parempi viikko

Tämä viikko on mennyt taas ihan mukavasti, ilman että olo on tuntunut kovinkaan (syys)masentuneelta. Sain jopa tehtyä viikon kaikki treenit, meinasi vaan tehdä tiukkaa kun mies lähti eilen viikonlopuksi mökille eli viikonlopun aikana ei kuntoilu onnistu. Salilla kävin maanantaina ja keskiviikkona, lenkillä tiistaina ja torstaina, ja perjantaiaamuna tein HIITin crosstrainerilla ennen aamuvuoroon menoa. Torstaina meinasi kyllä tehdä tiukkaa lenkillä, sillä jaloissa tuntui edellisten kolmen päivän treenit. En sen vuoksi juossut koko matkaa putkeen, vaan jouduin kävelemään välillä. Mutta pääasia, että sain treenit tehtyä!

Jatkan nyt PT:n kanssa ainakin loppuvuoden, ja sainkin eilen taas uudet ohjelmat sähköpostiin. Seuraavien viikkojen ajan syön treenipäivinä hiilareita enemmän ja lepopäivinä vähemmän, kalorit tiputetaan 1750-1900 kcalin tienoille nykyisestä vajaasta 2200 kcal:sta. Ensi viikko olisi tarkoitus mennä kokonaan ilman hiilareita viime viikkojen runsaan hiilarimäärän vastapainoksi (kasviksia saan tietysti syödä) ja sunnuntaina pidän tankkauspäivän.

Treenitkin vaikuttavat tosi mielenkiintoisilta. Salitreeni on periaatteessa ihan tavallista perustreeniä kahden viikottaisen normitreenin ja yhden aikapainotteisen treenin merkeissä. Vaihtelua tulee siinä, että ensimmäisten parin viikon jälkeen treenaan seuraavat kaksi viikkoa samat treenit mutta voimapainotteisemmin, minkä jälkeen palaan takaisin normaaliin treeniin. Tuolloin pitäisi sit saada tehtyä liikkeitä reilusti isommilla painoilla. Salitreenien lisäksi viikko-ohjelmaan kuuluu yksi HIIT ja yksi pitempi aerobinen.

Saan varmasti hyvän kick startin uuteen ohjelmaan, kun treenaan ensi viikolla parikin kertaa PT:n kanssa ja syön lisäksi mahdollisimman vähähiilarisesti. Tässä muuten muutama kuva parin viikon takaa. Vaikka minulla oli silloin tosi turvonnut olo, niin ainakin kuvien perusteella kroppa on ihan ok. Itse en vaan meinaa nähdä peilistä sitä normaalipainoista naista joka ehkä olenkin (vaaka ja painoindeksi väittävät tosin muuta). Olisi kuitenkin kiva, jos saisin edes joitain senttejä pois vatsasta, reisistä ja lantiosta, niin parit kaapissa odottavat housut voisivat mahtua jalkaan vähän paremmin...

Vanha tuttu täällä taas

Se taitaa olla taas täällä, jokavuotinen päivieni ärsytys eli jonkin asteinen syysmasis. Tiedätte ehkä sen tunteen, kun kaikki ketuttaa, liikunta ei voisi kiinnostaa yhtään vähempää ja tekisi koko ajan mieli jotain hyvää, mieluiten suklaata. Vielä olen pysynyt ruokavaliossa, mutta pelottaa että kuinka kauan. Oma peilikuva vaihtelee lähes päivittäin. Hyvinä päivinä näytän mielestäni ihan hyvältä (tai ainakin sopivalta), huonoina päivinä kaikki masentaa. Kaapista ei meinaa löytyä mitään päällepantavaa ja peilistä katsoo norsu tai vähintäänkin hyvinsyönyt ranskanbuldoggi.

Syksyä on jäljellä vielä kauan, ja pelottaa että syömiset karkaavat taas käsistä niinkuin monena vuonna ennenkin. Olenkin miettinyt, että suostuisikohan PT vähäsen tiukempaan ruokavalioon taas seuraavassa ohjelmassa, jos vaikka saisin lisää motivaatiota kun paino menisi edes vähän alemmas. Tällä hetkellä kun tämä nykyinen ohjelma ei näytä vaikuttavan mitenkään. Paino on pysynyt samoissa lukemissa viikkokausia, tosin osasyynä voi olla pari viikkoa vaivannut flunssa ja liikuntatauko, mutta se ei silti paljon lohduta. Paino vaan junnaa kun pysyn ruokavaliossa, mutta heti kun sorrun syömään vähänkin enemmän niin tulee kilo lisää.

Olen miettinyt eri vaihtoehtoja miten edetä, tosin en ole saanut aikaiseksi konsultoida vielä PT:tä asiassa. Yksi vaihtoehto on pyytää joksikin aikaa selvästi tiukempi linja kaloreissa. Toinen mahdollisuus on, että söisin vaikka vuoroviikoin nykyisen ruokavalion mukaan ja vuoroviikoin tiukemmin. Kaikki kavereiden pikkujoulukautta silmällä pitäen aloitetut puhdistuskuurit ja pikadieetit houkuttelevat, mutta niihin en aio lähteä vaan paras olisi varmaankin kiristää ruokavaliota maltillisesti. Olin ensin ajatellut, että jatkaisin tällä samalla ruokavaliolla vielä kuukauden verran, mutta taidan kuitenkin haluta jotain muutosta.

Yksi vaihtoehto on, että luovun PT:stä kokonaan. Toisaalta en halua sitä, mutta talouden rahatilanne ei ole paras mahdollinen. Elämme miehen kanssa jatkuvasti yli tulojemme ja kerrytämme luottokorttivelkaa joka kuukausi, eli jostain pitää alkaa karsimaan. Vaikka PT onkin tuttu joka tekee ruokavaliot ja saliohjaukset kaverihintaan, niin tämän vuoden aikana projektiin on kuitenkin uponnut aika monta sataa euroa ja minusta tuntuu itsekkäältä laittaa rahaa itseeni, kun tili on joka kuun lopussa aina ihan nollassa ja joudumme maksamaan ruokakaupassa luottokortilla. Joulukuussa tulee tietty veronpalautukset, mutta ei niin paljon että saisimme luottokorttivelat maksettua pois tai edes puolitettua niitä. Jokainen ylimääräinen menoerä pitäisi siis karsia. Pelkään vaan, että jos minulla ei ole PT:n tukea ruokavalioiden ja treeniohjelmien muodossa, niin sorrun taas syöpöttelemään. Luulisi aikuisen ihmisen jo osaavan hillitä itsensä, mutta eipä tunnu onnistuvan.

Pitäisiköhän vaihtaa PT psykoterapeuttiin?

Kannattaako PT:stä maksaa jos lipsuu?

Viime päivinä olen miettinyt sitä, että kuinka paljon kehtaa lipsua ruokavaliosta. Olen kuitenkin maksanut PT:lle sen suunnitelusta, ja hänen asettamillaan kalorimäärillä ja makroilla on taatusti tarkoitus. Onko siis mitään järkeä, jos en noudata sitä ruokavaliota vaan lipsun ruokavaliosta monta kertaa viikossa? Pääosin olen kyllä pysynyt ruodussa, mutta viime viikollakin söin ruokavalion ohi jopa kolmena päivänä yhden PT:n salliman aterian sijaan. En toki syönyt pelkästään herkkuja, vaan lisäkalorit tulivat myös varhaisperunoista (ja voista) sekä broilerinsiivistä joita haimme miehen kanssa päivälliseksi lauantaina käytyämme leffassa. Viikonloppuna söin kuitenkin myös suklaata, jäätelöä ja popcornia.

Kesä on kuitenkin kesä, ja uusia perunoita saa syödä loppujen lopuksi aika vähän. Leffassa käydään maksimissaan ehkä pari kertaa vuodessa, ja mielestäni voin tuolloin syödä popcorneja huoletta. Jäätelöä söimme siskon perheen kanssa, kun juhlistimme pikku-a:n syntymäpäivää.
Kesän aikana ajattelinkin pitää periaatteena sen, että pääasia ettei paino nouse. Aiempina vuosina syöminen on alkanut kesän aikana lipsumaan, ja syksy onkin mennyt herkutellessa ja painoa nostaessa. Tänä vuonna tarkoitus olisi tehdä toisin, ja vaikka kesällä elänkin sallivammin, niin syksyllä ruokavalio kiristyy varmasti ihan jo PT:nkin toimesta, ja lupaan pysyä taas tarkemmin ruodussa!

PT:n tekemissä ohjelmissa on tietysti myös mukana salitreenit, joihin olen ollut tosi tyytyväinen ja jotka tarjoavat mukavasti haastetta. Parasta PT-diilissä tietysti on se että PT ottaa huomioon omat toiveeni, eikä kyseessä ole mikään massavalmisteinen kuuden viikon superdieetti joka on sama kaikille lähtökohdista riippumatta. PT-projekti on myös pitkäaikainen, eikä kuukauden tai edes parin pieni lipsuminen tuhoa koko hommaa. Tällä hetkellä eletään ylläpitovaihetta peruskunnon kohottamiseen keskittyen, mahdollinen painonpudotus saa odottaa syksyä. Ja hei PT, lupaan että tulevina viikkoina en lipsu viime viikon tapaan kolmea kertaa!

Kirjoittamisen sietämätön vaikeus

Uskoisitteko, että blogi pyörii mielessäni joka päivä? Ette varmaan, jos ajattelee tämän hetkistä kirjoitustahtiani. Nykyään ei vaan tunnu koskaan olevan aikaa istua tietokoneen ääressä kirjoittamassa, ja mitä useampi päivä on taukoa, sitä enemmän olisi kirjoitettavaa, ja sitä isompi kynnys on edes aloittaa kun kirjoittamiseen tarvitsisi aikaa.

Tänään ulkoilimme perheen kesken Seikkailupuistossa Turussa, ja söimme siellä lounaaksi salaatit, tässä oma annokseni

Juhannuksen jälkeen aloitin uuden, PT:n tekemän ruokavalion mukaan, ja tällä hetkellä saan syödä ihan reilusti. Päivittäinen kalorimäärä on n. 2250, mutta hiilareita melko vähän. Pari päivää kärsin kamalasta närästyksestä, samoin kuin alkuvuodesta kun viimeksi söin paljon rasvaa. Liekö närästyksen aiheuttaja cashew-pähkinät vai rasva ylipäätään, mutta nyt kroppa on taas tottunut ja närästys tiessään. Olen kyllä lipsunut vähän liian monena päivänä hiilareiden kanssa. Tänäänkin meni jo melko hyvin, mutta grillasimme päivälliseksi ja keitimme uusia perunoita. Ruoalla en niitä syönyt, vaan noudatin ruokavaliota, mutta ruoan jälkeen ajattelin maistaa "ihan vaan yhden pienen voiperunan". Ja kuinkas kävikään, päädyin syömään kaikki kattilaan jääneet kymmenkunta (onneksi pientä) perunaa voin kera. Sitten vielä suklaata jälkkäriksi, "kun kerran olin jo sortunut".

Pikku-a:n viimeinen 4-vuotiskakku viime viikonlopulta. Frozen-kakkua toivoi, sellaisen hän myös sai

Onko siis ihme, jos loman aikana turvonnut vatsani ei näytä pienenemisen merkkejä? Iso-A on itse asiassa huomauttanut siitä kuluneen viikon aikana montakin kertaa. Taputellut vatsaani ja kysynyt että "mitä sun vatsassa on?" tai "miksi sun masu on noin iso". En tiedä kuvitteleeko neiti, että siellä olisi vauva... Onneksi töissä kukaan ei ole vielä alkanut kyselemään vauvauutisia, olen nimittäin sataprosenttisen varma että vatsa on vauvaton! 

PT antoi luvan syödä tämänkin ruokavalion aikana yhden aterian viikossa vapaasti, koska kesä. Periaatteessa tänään oli siis jo cheat meal kun söin perunaa ja suklaata, mutta huomenna on kyllä taatusti toinen. Saamme nimittäin miehen kanssa lapset appivanhempieni luo yökylään, ja pääsemme elokuviin (katsomaan uusinta Terminaattoria) ja sen jälkeen menemme johonkin ravintolaan syömään ja ehkä jopa jokilaivalle hetkeksi. Aamulla olisi tavoitteena päästä lenkille ennen kuin lämpötila nousee ihan älyttömän korkealle, jospa sillä saisi kompensoitua tämän päivän suklaista tulleita kaloreita...

Annos viime sunnuntailta jolloin EN sortunut voiperunoihin. Naudan sisäfilee ja halloumi olivat täydellisiä!

Älä laihduta, syö herkkuja?

Tänään on älä laihduta -päivä. Facebookissa törmäsin kuvaan, jonka tekstissä luki että tänään on älä laihduta-päivä, muista herkutella. Mielestäni tällainen päivä on ihan hyväkin, jos sillä herätellään ihmisiä miettimään että pitääkö aina olla laihdutuskuurilla vai kannattaisiko jokaisen hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Toisaalta en kuitenkaan allekirjoita sitä, että tämä tarkoittaisi automaattisesti herkuttelun sallimista. Entäpä jos vaan eläisi normaalin ruokavalion mukaisesti ja söisi hyvää ruokaa ilman stressaamista kaloreista? Edes älä laihduta -päivänä ei ole mikään pakko ahtaa itseensä täyteen kaikkea hyvää.

Itse olen onnellinen, koska olo on jo melko normaali ja olen saanut tänään syötyä makrojen mukaisesti. Tosin lounassalaatti ei meinannut oikein maistua, ja aloin miettimään että en kai mä ala kyllästyä siihen? Olenhan mä syönyt tonnikalasalaattia lounaaksi lähes päivittäin jo kolmen vuoden ajan, mutta tähän saakka olen ajatellut että siihen ei vaan voi kyllästyä. Nyt oli vaan kovin vaikea saada syötyä annos loppuun, toivon että syynä oli tauti eikä kyllästyminen. Huomenna olisi toiveissa päästä taas töihinkin, kunhan iso-A:lle ei enää tänään nousisi kuumetta. Tämän viikon liikuntasaldo taitaa ikävä kyllä jäädä vajaaksi, kun ei oikein viitsi lähteä kuntoilemaan vielä puolikuntoisena...