lauantai 30. kesäkuuta 2012

Suunta alaspäin

Nimittäin positiivisessa mielessä. Aamupaino oli tänään 86,9kg eli juhannuksen turvotukset ovat todellakin lähteneet. Merkkaan lukeman nyt tänne, sillä maanantaina en (omalle) vaa'alle pääse. Saa nähdä, mitä paino on sitten seuraavana maanantaina kun olemme palanneet reissulta. Toivottavasti ei paljon tule painoa - pieneen turvotukseen varaudun - , mutta ihan kiva kuitenkin nähdä nyt alimmat lukemat tähän mennessä :)
10 kiloa on nyt tippunut superdieetin aloituksen jälkeen, kannatti liittyä!

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty a.k.a. Edessä kiusausten viikko

Kuten olen jo kirjoittanutkin, niin lähdemme huomenna itä-Suomeen vanhempieni luokse. Edessä on 400 kilometrin ajomatka ja sen jälkeen viikon verran houkutuksia toisensa perään. Sunnuntaina aion löysäillä dieetistä luvan kanssa kun juhlimme pikku-a:n 1-vuotissynttäreitä (2. osaa), tiistaina herkutella paistetuilla muikuilla Savonlinnassa ja ensi viikon lauantaina ottaa rennosti sisarusparveni grillijuhlissa, mutta muina päivinä olisi tarkoitus pysyä dieetin mukaisessa ruokavaliossa ja kuntoillakin dieetin edellyttämät lihaskuntotreenit ja aerobiset.

Olen jo etukäteen yrittänyt miettiä strategioita viikosta selviämiseen ja vien mukanani ainakin soijalesitiinirakeet, vehnäleseet, rahkaa ja raejuustoa (joita täytyy kyllä täydentää kaupasta) sekä treeneissä tarvittavat glutamiinin ja palautusjuoman. Tiedän kuitenkin, että dieetin noudattaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Vanhempieni luona on nimittäin aina ollut tapana nauttia sekä päiväkahvit että iltakahvit makeiden herkkujen kera, ja pääateriatkin painottuvat keitettyyn perunaan ja voi-jauhosuuruksella tehtyyn kastikkeeseen erilaisilla lihoilla höystettynä. Liha ei myöskään ole koskaan vähärasvaista, vaan esimerkiksi sika-nautajauhelihaa. Äitini vihersalaatiksi lasketaan kiinankaali jonka seassa on pussi herne-maissi-paprikaa, ja muuten ruokapöydästä löytyy yleensä sienisalaattia, etikkapunajuuria, kurkkupikkelssiä, puolukkasurvosta ja perunasalaattia. Sekä tietysti leipää. Pöytä on siis täynnä syömistä muttei oikeastaan mitään minulle sopivaa.

Vanhempani ovat "perinteisiä" maanviljelijöitä, jotka ovat kaiken lisäksi tottuneet pihistelemään rahassa vaikkei välttämättä enää edes tarvitsisi. Isälleni on kauhistus, jos joku jättää ruokapöydässä perunat syömättä eikä ota ainakin paria viipaletta leipää. Itse asiassa olen kerran kiistellyt isäni kanssa nimen omaan perunan syömisestä. Tuolloin dieetillä oli pikkuveljeni, joka söi ruokana olleen broilerinleikkeen seurana vain kasviksia. Isäni alkoi ihmettelemään miksi veli ei ota perunaa, sillä "kyllähän ihmisen pitää perunaa syödä". Veljeni ei sanonut mitään, mutta minun oli pakko kertoa asiasta oma mielipiteeni ja sanoa että jokainen saa syödä mitä haluaa. Riitahan siitä tuli, eikä todellakaan ainut isäni kanssa. Olemme molemmat aika jääräpäisiä ja sanomme mitä ajattelemme, eli odotan kauhulla sekä sitä minkä reaktion ruokavalioni aiheuttaa että sitä menetänkö täydellisesti hermoni isäni kanssa.

Oikeastaan vasta tätä kirjoittaessani tajuan, että en niinkään jännitä sitä pystynkö voittamaan äitini leivonnaisten aiheuttamat houkutukset vaan sitä, minkälainen tappelu isäni kanssa on edessä. Olen toki päättänyt, että SD Extran aikana otan rennommin, mutta en siltikään halua heittää dieettiä sivuun koko viikon ajaksi vain siksi että siten pystyisin välttämään riitelyn. Voi olla, että joudun hakemaan kaupasta omat lihat ja kasvikset, mutta onneksi pakastimessa on taatusti marjoja aamu- ja välipalalle.

Koko viikkoa emme sentään vietä vanhempieni nurkissa vaan tarkoitus olisi olla yksi yö oman perheen kesken vanhempieni kesämökillä, yksi yö yhden siskoni ja toinen yö toisen siskoni luona, mutta vanhempieni kanssa tulee kyllä monen monta tilaisuutta kinastella siitä, mikä oikeasti onkaan parasta ravintoa aikuiselle ihmiselle joka yrittää pudottaa painoaan ja pitää itsestään huolta...

torstai 28. kesäkuuta 2012

Paikat kipeinä

SD Extran uusi kotitreeni oli kuin olikin todella tehokas. Maanantain treenin jälkeen oli tiistaina joka paikka kipeänä, ja kropasta löytyi aivan uusia kipeytyviä lihaksia vaikka kuusi viikkoa olikin jo treenattu monta kertaa viikossa. Eilen tein treenin uudestaan, ja jumitus helpotti hieman, mutta varsinkin hartialihakseni, käsivarret ja lapaluiden alue ovat yhä todella kipeät. Uuden treenin ehdottomasti rankoin liike on heti alussa. Se on Rocky, eli ensin tehdään yksi punnerrus suorin jaloin, siitä ponnistetaan kyykkyyn ja siitä hypätään käsiä ylös kurottaen niin korkealle kuin pääsee. Maanantaina en meinannut saada punnerruksia tehtyä puhtaasti millään, eilen meni jo hieman paremmin, mutta harjoitusta tuo liike kyllä kaipaa. Mies naureskeli maanantaina jumpatessani, että "ei Jutta kyllä noin puuskuttanut tuota liikettä tehdessään" ja "Jutta hyppäsi kyllä paljon korkeammalle". Mies nimittäin katsoi kanssani Extran foorumilla olleen opastusvideon.

No, eiköhän se liikkeiden tekniikka parane tehdessä, ja kuntokin varmasti kasvaa tämän kuuden viikon aikana.
Olen myös testannut jo pariin otteeseen uudet lenkkikenkäni, ja ovat kyllä aika ihanat ♥

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Edistystä vauvan elämässä

Pikku-a täyttää keskiviikkona vuoden. Lauantaina juhlimme syntymäpäiviä miehen suvun kanssa anopin luona. Synttärisankareita oli itse asiassa kolme, sillä pikku-a sai kaksi pientä serkkua samoihin aikoihin viime kesänä. Juhlat menivät mainiosti, ja pikku-a sai maistaa täytekakkua ensimmäisen kerran elämässään. Ensimmäisen lusikallisen jälkeen irvistettiin, mutta kun annoin lusikan vauvan käteen niin tämä sai lusikoitua suuhunsa jonkin verran lisää (vaikka hauskempaa olikin läiskiä lusikalla kakkupalaa muusiksi). Syntymäpäiväjuhlien toinen osa järjestetäänkin sitten viikon päästä omien vanhempieni luona Itä-Suomessa.


Viikonloppuna pikku-a oppi synttäreiden kunniaksi vihdoin ja viimein nousemaan makuulta ylös. Tähän saakka hän on raivostunut saman tien lattialle makuulleen joutuessaan eikä ole edes yrittänyt päästä omin voimin ylös. Nyt hän oli kuitenkin tähän valmis, eikä ylös nouseminen ole enää temppu eikä mikään. Peppukiitäminenkin on jäämässä syrjään konttaamisen tieltä. Välillä a kyllä hinaa itseään eteenpäin, mutta konttaa yhä enemmän ja enemmän. On silti jännää, miten paljon enemmän vauvalta pikku-a yhä vaikuttaa verrattuna isosiskoonsa runsas vuosi sitten. Iso-A osasi vuoden ikäisenä lähestulkoon jo juosta, mutta nyt iloitsen suunnattomasti siitä että vauvani nousee itse ylös makuulta...


Puheenkin edistymistä odottelen. Pikku-a osaa sanoa jo "melko selvästi" - eli vain äidin ja isän ymmärtämänä - kissa (siis tss), mutta muitakin sanoja yritetään matkia. Olen varma, että hän sanoi viikonloppuna "isi siellä", sillä hän katsoi huoneen toisella puolen olevaa isäänsä ja sanoi "ssss siä" :) No, vaikka tuo ei olisi mitään tarkoittanutkaan, niin kaipa vauva vielä jossain vaiheessa puhumaankin oppii :)

Extraillaan

Nyt tuli painon kehityksessä ensimmäinen plussaviikko sitten superdieetin alkamisen. Syynä on tosi juhannusviikonlopun tankkaus, ja plussaa vain 300g viikon takaiseen. Torstaikin meni vielä dieetin mukaan, mutta perjantaina rentouduin. En mä nyt kyllä koko viikonloppuna mässännyt mitenkään älyttömästi, mutten myöskään kieltäytynyt pikku-a:n synttärikakusta, suklaamoussekakusta, mustikkapiirakasta, jäätelöstä, grillimakkarasta enkä pekoniherkkusienistä. En onneksi syönyt kaikkia noita yhtä aikaa vaan eri päivinä, enkä kertaakaan syönyt itseäni ähkyyn.


Nyt on hyvä aloittaa SD Extra täynnä uutta puhtia. Extrassa saa ainakin alussa syödä aamulla kauraryynejä (jotka sekoitan muiden ainesten joukkoon aamupalasmoothieen) ja aterioilla monipuolisemmin vihanneksia eikä vain vihreitä sellaisia. Myös leipää saa syödä, tosin vain viipaleen päivässä (ja ilman rasvaa) mutta kumminkin. Lisäksi hedelmät kuuluvat ruokavalioon, ennen treeniä saa syödä banaanin, ja leivän tilalla saa syödä hedelmää. Tänään tosin korvasin hedelmän muutamalla tuoreella mansikalla, nam.


Tein muuten tänään extran uuden kotitreenin, joka oli aika tiukka paketti. Saa nähdä kuinka kipeät lihakseni ovat huomenna, ja kuinka paljon nestettä treeni kerää taas lihaksiin. Kun kävin aamupäivällä perheen kanssa ruokakaupassa, ostin itselleni alennusmyynnistä myös uudet lenkkarit aamuisia sauvakävelylenkkejä varten. Ne ovat ihanat, hieman kuperapohjaiset, enkä malta odottaa että pääsisin niitä jo testaamaan :)


Mun uudet kengät


keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Itsekuri koetuksella

Nyt, kun superdieetti on jo ohi mutta SD extra ei ole vielä alkanut, itsekurini on kovimmassa testissä sitten SD:n alkamisen. Bull suositteli, että tämän viikon ajan noudatettaisiin tiukkaa diettiä (eli käytännössä SD:n 6. viikon ruokavaliota) juhannuksen tankkausta lukuunottamatta, mutta mieleni tekisi koko ajan jotain hyvää. Tähän mennessä olen saanut hillittyä itseni, mitä nyt eilen maistoin pari viinirypälettä ja tänään ihan pienen palasen omenaa laittaessani iso-A:lle välipalaa. Tahtoisin kuitenkin maistella kaikkea mahdollista muun perheen eilisestä makaronista ja jauhelihakastikkeesta lähtien.

Yritän hokea koko ajan itselleni että enää täytyy kestää tämä ja huominen niin sitten saa ottaa rennommin viikonlopun ajan, mutta tiukkaa tekee. Minähän en kuitenkaan sorru. EN, EN ja EN!!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Teinpä huomion

Kirjauduin pitkästä aikaa Kiloklubin sivuille. Olen itse asiassa liittynyt sinne eri sähköpostiosoitteen avulla kolme eri kertaa, kun olen halunnut aloittaa painonpudotuksen puhtaalta pöydältä. Vain yksi salasana on muistissa, ja se on kaikkein vanhimpaan tiliini. Vuoden 2008 syksyllä olen painanut vain hieman vähemmän kuin nyt - 86kg - , mutta vyötäröni on ollut 94,5cm eli 8,5cm vähemmän kuin tällä hetkellä. Vuoden 2008 alussa painon itse asiassa jopa enemmän - 91,5kg - mutta vyötärönikin oli "vain" 98cm.

Mistä moinen ero? Luultavastikin minulla on tuolloin ollut jonkin verran enemmän lihasta kropassani, sillä harrastin tuolloin aktiivisesti kuntosalilla käyntiä ja saliohjelmaani päivitettiin säännöllisesti. Jostain syystä painoni ei kuitenkaan paljon pudonnut vaikka kuinka kuntoilin, johtuisikohan siitä että herkuttelin aivan liikaa...

Nyt minulla onkin suuri haave saada vyötäröltä - ja tietysti muualtakin - senttejä reilusti pois pudotettavien kilojen lisäksi. Odotan innolla SD Extran uudistettua kotitreeniä, jospa sen avulla saisi kasvatettua edes vähän lihasta tai ainakin estettyä nykyisen lihaskudoksen katoamisen painonpudotuksen myötä...

P.S. Okei okei, enhän mä vielä 2008 ollut venyttänyt vatsaani kahden raskauden aikana, mutta silti olisi kiva jos vyötärö olisi taas (edes) noissa lukemissa kun painoakin olen saanut alaspäin...

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Uusi nimimerkki

Koska painoni on jo jonkin verran alle sadan kilon, niin muokkasin nimimerkkiäni hieman. (Kohta entinen?) Sadan kilon keijukainen on nyt (Entinen sadan kilon) Keijukainen.

Lupaan myös, että suluissa oleva tekstikin katoaa, jos saan painoni alle 80 kilon... Vielä oloni ei ole yhtä kevyt kuin keijukaisella, mutta matkalla ollaan :)

Ennen ja jälkeen...






 
 



Ensin ajattelin että en näitä kuvia julkaise, mutta kun rajasin kasvoni kuvan ulkopuolelle niin kaipa nämä voi näyttääkin. Alkuun katsoin että eroa tuskin huomaa, mutta kun rajasin kuvat suunnilleen saman kokoisiksi, niin huomasin että kyllähän tuota eroa sittenkin on. Vasemmanpuoleiset kuvat on siis otettu juuri ennen superdieetin alkua 6.5. ja oikeanpuoleiset eilen. Kuten kuvistakin näkee, paljon on vielä matkaa ihannevartaloon ja normaalipainoon, mutta ehkä minulla on vielä toivoa...

Superdieetin tulokset

Superdieetti on nyt ohi, ja tänään starttasi väliviikko ennen SD Extraa. Neljä päivää aion mennä superdieetin viimeisen viikon mukaan sooloilematta, mutta perjantaista lähtien otan juhannuksen kunniaksi rennommin. Vietämme koko viikonlopun anopin hoteissa, eli senkin vuoksi voi olla vaikeaa noudattaa dieettiä tarkalleen.

Minun on pakko olla tyytyväinen superdieetin tuloksiin. Paino oli tänä aamuna 87,8kg eli tasan 9kg vähemmän kuin dieetin alussa. Vyötäröltä katosi 10cm (113cm-->103cm), lantion leveimmältä kohdalta 11cm (121cm -->110cm) ja reidestä 5,5cm (65,5cm -->60cm). Tällä kertaa mittasin myös rinnan aluksen (94cm) ja allin (30,5cm) jotta voin extran jälkeen tarkastaa onko niihin tullut muutosta...

Eilen mies otti minusta jälkeen-kuvat samassa uimapuvussa kuin dieetin alussa. Vaikka kiloja ja senttejä on kadonnut, niin valokuvissa eroa ei näy kamalan selvästi. Kyllähän, kun kuvia oikein tarkasti tuijottaa, kaventumista huomaa, mutta en kuitenkaan ihmettele vähäistä kommenttien määrää painonpudotukseen liittyen. Toivon että Extran jälkeen laihtumista olisi havaittavissa vielä paljon enemmän. Oikeastaan en usko että paino voi pudota kuuden viikon Extran aikana samaa vauhdia kuin superdieetin aikana, mutta toivon silti pääseväni ainakin lähelle 80 kiloa ellen jopa sen alle.

Vaikka superdieetti on nyt virallisesti ohi, niin minun ei edes tee mieli alkaa heti herkuttelemaan, vaan pystyn hyvillä mielin jatkamaan SD:n ruokavaliolla vielä tämän viikon. Olen myös miettinyt strategioita joilla voisin noudattaa dieettiä myös juhannusviikonlopun, mutta taidanpa kuitenkin nauttia hiilareita (ja grillimakkaraa) hyvällä ruokahalulla ja tankkailla kroppaa ennen seuraavaa puristusta :)

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Havaittavissa turnausväsymystä

Jotenkin on taas kovin väsynyt fiilis kaikkeen. Mikään ei tunnu huvittavan, kaikken vähiten ruokien punnitseminen. Painokin on tällä viikolla ollut jopa puolitoista kiloa enemmän kuin maanantaina, mutta koska olen pysynyt tarkalleen dieetissä niin tiedän sen johtuvan lihaksiin kertyneestä nesteestä. Viime viikkohan meni täysin ilman treenausta, ja tällä viikolla lihakset ovatkin olleet jumppaamisesta tosi kipeät. Aamulla oli tarkoitus lähteä heti aamulla sauvakävelylle kuten eilen ja toissapäivänäkin, mutta koska reidet ja takamus olivat niin kipeät että pääsit just ja just sängystä ylös niin en sitten lähtenyt. Kävely olisi tietysti saattanut vetreyttää lihaksia, mutta halusin silti lepopäivän.

Tänään on myös ollut koko ajan nälkä. Jo yöllä heräsin vatsan kurnimiseen, ja aamupalan jälkeen meni varmaan tunti ennen kuin huomasin olevani taas nälkäinen. Ja nyt on tunti lounaasta mutta tekisi mieli taas ruokaa. Tätä kiristelyä pitäisi jaksaa vielä viikko niin sitten voisin juhannuksena höllätä ja syödä rennommin ennen SD Extran alkua. Varsinaisestihan superdieetti päättyy sunnuntaina, mutta Bull suositteli että ensi viikolla pysyteltäisiin tämän viikon ohjeissa ja niin aion tehdäkin perjantaihin asti. Ensi viikoksi Bull suositteli treenin suhteen lepoa ja antoi luvan tehdä korkeintaan kaksi treeniä viikon aikana. Ne aion kyllä tehdä koska lepäilin jo viime viikon.

Superdieetin aikana minun on ollut todella helppo pysytellä ohjelmassa, sillä kiusauksia ei ole tullut vastaan montakaan. Extra onkin asia erikseen. Heti heinäkuun alussa suuntaamme nimittäin perheen kera vanhempieni  luo Itä-Suomeen, jossa viivymme koko viikon vieraillen vanhempieni lisäksi ainakin parin sisarukseni luona. Ensin juhlimme pikku-a:n synttäreitä, yksi yö ollaan varmaan mökillä, ja joku päivä olisi tarkoitus käydä miehen kanssa kaksin katselemassa Savonlinnan kesää. Kaiken kruunaa 7. heinäkuuta sisarusparveni kesken  pidettävän grillijuhlat. Tosin omalta osin alkoholin käyttö jää minimaaliseksi lasten ollessa mukana, mutta hyvää ruokaa ja kaikenlaista mässyä varmasti riittää enkä aio niistä kieltäytyä.

Kesän ja SD Extran aikana tarkoitus onkin noudattaa diettiä viikot ja suurin osa viikonlopuista, mutta haasteena on saada herkuttelu pysymään vain etukäteen päättämissäni erikoistilaisuuksissa. Herkuttelupäivien avulla toivon kuitenkin jaksavani pitää dieettiä yllä koko extran ajan ja mikä ettei sen jälkeenkin. Ei siis jäätelöä tai karkkia joka päivä, jookos :)

torstai 14. kesäkuuta 2012

Superdieetti vs. imetys, osa II

Ennen superdieetin alkua pohdiskelin sitä, mitä dieetti tekee imetykselle ja että mikä eri dieetin laihdutusprofiileista minun kannattaisi valita. Diettin alussa huomasin, että mukana on muitakin imettäjiä, ja asiantuntijat antoivatkin neuvoksi syödä joko 1. ryhmän (alle 10kg pudotettavaa) tai miesten ohjelman mukaan sillä näissä ryhmissä on eniten syötävää ja maidontuotanto pysyy varmimmin yllä.

Koska pikku-a on kuitenkin jo niin 'iso' vauva, tein oman päätökseni ja aloin noudattamaan dieettiä kaikkein tiukimmassa ryhmässä jonka jäsenillä on pudotettavaa yli 20kg kuten minullakin. Kalorimäärät ovat olleet pienet ja hiilareita olemattomasti vihreitä vihanneksia lukuunottamatta, ja niidenkin määrä on viimeisellä viikolla pudonnut dramaattisesti. Maito on kuitenkin riittänyt ja imetys jatkuu aivan kuten normaalistikin. Toki olen vähentänyt päivittäisiä imetyskertoja noin neljään (ennen dieettiä saatoin imettää jopa 7-8 kertaa vuorokaudessa), mutta se ei johdu dieetistä vaan siitä että yritän jossain vaiheessa saada imetyksen loppumaankin.

Minun on nyt pakko sanoa, että en todellakaan suosittele tällaisella dieetillä laihduttamista kenellekään, jolla on yhtään pienempi imetettävä vauva. Vauva kuitenkin tarvitsee äidinmaitoa, ja maidon tuloa ei ole hyvä horjuttaa liian pienellä kalorimäärällä. Omalla kohdalla maidon tulo on kuitenkin ollut jo niin vakiintunut ja pikku-a oli dieetin alussa tosiaan jo 10,5kk, että uskalsin tähän hommaan ryhtyä. Olen myös uskaltanut pysyä koko ajan yli 20kg pudottavien ruokavaliossa, vaikka asiantuntijat ovat suositelleet joitain asiasta kysyneitä syömään enemmän hiilareita. Tämä on oma päätökseni, ja kohdallani se on osoittautunut oikeaksi, mutta ei välttämättä sovi kaikille. Varsinkin jos vauva syö kiinteitä vasta vähän - tai ei vielä lainkaan -, tiukka dieetti ei ole oikea tapa pudottaa painoa.

Saas nähdä mitä imetykselle tapahtuu extran aikana. Riittääköhän maito yhä, alkaako se vähetä vai alkaako pikku-a vieroittua rinnasta muuten vaan...

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Herkkujen sallimista muttei itselle

On menossa superdieetin viimeinen viikko, ja muutaman päivän kuluttua voin kehua pysyneeni koko kuusi viikkoa täysin ruodussa. Liekö aivoissa tapahtunut joku naksahdus oikeaan suuntaan, sillä herkkuja ei ole oikeastaan tehnyt kertaakaan edes mieli. Tänäänkin kävelin ruokakaupassa oikein hitaasti karkkihyllyn ohi, mutta ilman (suurempia) mielitekoja.

Tähän mennessä olen vaatinut mieheltä, että jos minä en syö herkkuja niin hänkään ei saa läsnäollessani herkutella. Töissä sen sijaan saa syödä karkkia niin paljon kuin jaksaa. Mieleni on kuitenkin viime aikoina alkanut muuttua. Ensin annoin miehen ostaa viikonloppuna lakuja ja syödä niitä vaikka istuin vieressä, ja eilen hän sai ostaa kotiin jopa kasan suklaapatukoita! Hän saa herkutella niillä silloin, kun minä syön välipalaksi proteiinipatukkaa... Toivon, että pystyisin pitämään samanlaisen asenteen myös superdieetin (ja extran) loputtua enkä lipsuisi takaisin vanhaan tapaan herkutella miehen kanssa samaan malliin tai todellisuudessa enemmän.

Totuushan on että mies on hernekeppi eikä siitä näytä muuttuvan vaikka mitä söisi, minä sen sijaan lihon suklaan murustakin kilon. Enhän siis voi vaatia että mies kieltäytyy loppuikänsä herkuista vain sen vuoksi, etten minä pääsisi lihomaan...

Päätös

Pyöriskelin eilen illalla sängyssä ja mietin, kuinka kamalaa on laittaa pikku-a hoitoon elokuun puolivälissä kun palaan töihin. Vauvahan on vielä ihan minussa kiinni, ei ole koskaan ollut hoidossa muuten kuin pieniä aikoja isänsä kanssa enkä todellakaan usko että kävelee vielä elokuussa. Pähkäilin ja mietiskelin, ja tulin loppujen lopuksi siihen johtopäätökseen että en voi mitenkään lähteä vielä töihin. Kaikki säästössä olleet rahat on tosin käytetty jo tämän hoitovapaan aikana, mutta onneksi miehen visalla on vielä reippaasti käyttövaraa... Heinäkuun alusta elokuun puoliväliin pidän kesälomia miehen isäkuukauden ajan eli saan normaalin palkan, joten taloudellista kiristelyaikaa joutuu kestämään vain kolme kuukautta kunnes saamme veronpalautukset joulukuun alussa. Eiköhän sen ajan elä itse vaikka kaurapuurolla eikä luottokortinkaan käyttövaran pitäisi loppua siinä ajassa jos ei turhia tuhlaile.

Mies oli ajatuksesta hieman skeptinen, mutta taipui lopulta kun perustelin asian pikku-a:n hyvinvoinnilla. Jos palaan töihin vasta tammikuussa, a on jo puolitoistavuotias ja luulisi tämän oppineen siihen mennessä kävelemäänkin...

Sinänsä yllätyin suuresti siitä, kuinka helpottunut olo minulle tuli päätöksen tehtyäni. Tähän saakka olen nimittäin odottanut töihin pääsyä välillä paljonkin. Tilanne on kuitenkin aivan erilainen kuin runsas vuosi sitten käväistyäni parin kuukauden ajan töissä ennen uutta äitiyslomaa. Iso-A oli vuoden ikäisenä ollut hoidossa jo monesti, hän osasi kävellä eikä tuntunut ujostelevan tai pelkäävän mitään. Itse olin jo täysin kyllästynyt olemaan kotona ja odotin töihin pääsyä kuin kuuta nousevaa. Tällä kertaa tytöistä on kuitenkin jo niin paljon seuraa toisilleen, että minun ei tarvitse keksiä heille tekemistä ihan koko aikaa, eli saan pieniä levähdyshetkiä vaikkapa tietokoneen ääressä useita kertoja päivässä. Olen myös käynyt ahkerasti erilaisissa perhekerhoissa, ja odotankin niiden jatkumista taas syksyllä.

Pakko on myös mainita se, että säännöllisen ruokailurytmin ylläpitäminen on kotona paljon helpompaa kuin töissä, ja pikku-a:n päiväunien aikaan tekemäni kotitreeni (4 kertaa viikossa) auttaa pysymään virkeänä. Ja tietysti aion jatkaa hyväksi todettua treenaamista myös superdieetin ja extran jälkeenkin :)

Nyt vain odottelen kuittausta työnantajalta siitä että yleensä saan jatkaa hoitovapaatani kesäloman jälkeen, minkä ei työssäni pitäisi olla ongelma varsinkin kun ilmoitin asiasta vaadittua kahta kuukautta ennen (päivälleen...). Sitten vain siirtämään lasten päivähoidon aloitusta ja hakemaan Kelalta jatkoa kotihoidontuelle...

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Tervetuloa uusi kymmenluku ja tavoite!

Paino oli aamulla tasan 88 kiloa. Olen siis lokakuun jälkeen saanut jo 16 kiloa pudotettua. Jostain syystä en sitä peilissä näe, mutta kai sen jossain pitäisi näkyä? Saavutin nyt alkuperäisen 90 kilon tavoitteeni, eli oli aika asettaa uusi tavoite 80 kiloon. Superdieettiä on jäljellä viikko, sitten on väliviikko - jonka ajan aion noudattaa SD:n ohjeita - ja sitten uusi kuuden viikon rutistus superdieetti extrassa. Pääsisinköhän jo niiden aikana alle 80 kilon??

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Motivaatio (hetkellisesti?) hakusessa

Tänään minulla on ollut dieetissä yksi huonoja päiviä. Siis henkisesti, kertaakaan en ole vielä sortunut syömään dieetin ulkopuolelta enkä ole sortunut tänäänkään. Päivän suunnitelmat menivät eilen uusiksi, kun pikku-a heräsi päiväunilta 39 asteen kuumeessa. Suunniteltu anoppilan reissu siis jäi omalta osin väliin, mutta mies lähti käymään siellä iso-A:n kanssa kun tytölle oli jo luvattu. Olen ollut siis pikku-a:n kanssa kaksin kotona koko päivän, ja suuren osan aikaa joku pieni piru on istunut olkapäälläni ja yrittänyt houkutella sortumaan. Vanha tapa syöpötellä miehen ollessa poissa kotoa - töissä oloa ei lasketa sillä silloin iso-A on kotona 'vahtimassa' - ei todellakaan ole vielä hävinnyt mihinkään, ja vaatiikin suunnattomasti tahdonvoimaa pysytellä erossa pakastimessa piileskelevistä jäätelöistä. Itse asiassa mieleni ei tänään ole tehnyt mieli pelkästään herkkuja, vaan IHAN MITÄ VAIN. Onneksi olen kuitenkin saanut hillittyä itseni ja hörppinyt hieman fun lightia makeannälkään. Yritän koko ajan hokea itselleni, että tämä herkuttelun himo on vain henkistä ja menee kyllä varmasti ohi, huomenna saan varmasti olla ylpeä itsestäni kun kestän mieleni aiheuttamat houkutukset!

Osasyy herkkujen himolle voi tietysti olla se, että flunssainen olo ei ole vieläkään kokonaan kadonnut. Eilen aamulla kuvittelin jo olevani terve, mutta lasten kanssa ulkoillessa kurkku tuli uudestaan kipeäksi ja nuha paheni. Tänäänkin olo on todella tukkoinen, enkä tiedä uskallanko huomennakaan treenata.

Superdieetin viimeisen viikon ohjelma julkaistiin muuten äsken. Paljon ei muuttunut tällä(kään) viikolla, mutta vihannesten määrä karsittiin aikalailla minimiin. Mietin vain että mitä ihmettä jatkodieetissä tapahtuu, kun ruokamäärä on tämän dieetin aikana vähentynyt koko ajan. Proteiineja syödään kyllä runsaasti, mutta kohta kai aletaan karsimaan niitäkin sillä viimeisen viikon vihannesmäärää ei voi MILLÄÄN enää vähentää... Onneksi nälkä on pysynyt kohtuullisena silloin kun sitä on ollutkaan, taitaa olla vatsalaukku pienentynyt samaa tahtia dieetin kanssa :)

Odotan innolla, että kuluisi viikko ja saisin vihdoin mittailla itseni ja otattaa miehellä jälkeen-kuvat. Kiloja on kyllä karissut, mutta haluan myös jotain muuta todistetta siitä että olen laihtunut. Peilissä kun en näe mitään muutosta vaikka kuinka yritän katsoa...

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Väsynyttä menoa

Tällä viikolla meno on ollut aika väsynyttä flunssastani johtuen. Kuumetta minulla ei ole koskaan, mutta kurkkukipu, yskä ja nuha veivät voimia ihan tarpeeksi. Onneksi olen kuitenkin pysynyt dieetissä täydellisesti, vaikka tällä viikolla onkin tullut mietittyä useamman kerran että "jos nyt kuitenkin..." Kaikkein suurin houkutus repsahdukseen oli eilen, kun tein miehelle ja iso-A:lle ruoaksi lempiruokaani eli jauhemaksakastiketta. Sain kuitenkin hillittyä itseni ja söin päivälliseksi paistettua kesäkurpitsaa broilerin ja raejuuston kera...

Kuntoilemaan en ole päässyt koko viikolla, ja taidan odottaa sunnuntaihin jos silloin pääsisin taas treenaamaan. Tänään mietin jo että voisin ehkä treenatakin, mutta kurkku kipeytyi ulkoilun jälkeen taas sen verran ja nuha vaivaa yhä, että jätän väliin. Huomenna olemme koko päivän anopin luona kyläilemässä, eli siksi treeni onnistuu vasta sunnuntaina. Kova hinku kyllä olisi jo treenaamaan, mutten halua ottaa sitä riskiä että flunssa pahenisi.

Superdieettiä on jäljellä enää viikko tämän viikon jälkeen. Diettaaminen ei kuitenkaan lopu siihen, vaan ilmoittauduin jatko-osaan eli Superdieetti Extraan, joka starttaa juhannuksen jälkeen. Välissä on siis viikko ilman virallista dieettiä, mutta aion varmasti noudattaa superdieetin ruokavaliota myös väliviikolla lukuunottamatta juhannusta, jolloin juhlimme pikku-a:n ja tämän kahden serkun yhteissynttäreitä. SD Extra kestää sitten toiset kuusi viikkoa, saa nähdä kuinka paljon saan painoa pudotettua ja kroppaa kiinteytettyä elokuuhun mennessä.

Luulen, että painonpudotus ei voi jatkua näin hurjana koko kesää vaan varmasti tulee tasanteitakin matkan varrelle. SD Extrassa pitäisi olla mukana myös useampi vapaasyöntipäivä, ja niitä aion käyttää hyväkseni pikku-a:n toisilla 1-v syntymäpäivillä (jotka järjestetään vanhempieni luona toisella puolen maata) sekä sisarusparveni vuosittaisilla grillijuhlilla. Eihän koko kesää voi mennä ilman herkkuja, kunhan herkuttelu on poikkeus sääntöön eikä sääntö itse...

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Kaktus kurkussa

Tällä hetkellä olo on aika kettuuntunut. Eilen kotitreenin jälkeen huomasin että kurkku alkoi tulla kipeäksi, ja kipu paheni iltaa kohden. Tänään tuntuu siltä kuin olisi kaktus kurkussa ja muutenkin on vähän vetämätön olo. Treenit jäävät siis väliin ainakin tältä päivältä ja luultavasti myös huomiselta. Eräs fitfarmin asiantuntijoista kirjoitti, että flunssainen olo voi olla merkki kehon taistelemisesta painonpudotusta vastaan. Oli syy mikä hyvänsä, niin ärsyttää tällainen olo ja toivon ettei tämä ainakaan tästä pahene.

Vaaka sen sijaan näytti tänään oikein mukavia lukemia, 91,2kg eli puolitoista kiloa vähemmän kuin viikko sitten.  Nyt sitten vain odottelen luvattua tankkauspäivän boostia aineenvaihduntaan ja rasvan palamisen kiihtymistä...
Vaikea ajatella, että olen superdieetin aikana saanut pudotettua jo yli 5kg. Peilissä se ei kyllä näy missään, mutta tiedän jotain tapahtuneen sillä housut ovat huomattavasti löysemmät kuin ennen ja olen saanut ottaa käyttöön jo aikaa sitten pieneksi jääneet pöksyt.

Välillä olen tuntenut ärtymystä siitä kun kukaan ei ole sanonut minun laihtuneen, mutta oikeasti: jos painaa 100kg niin ei kai se -5kg missään vielä näykään! Viikonloppuna menemme anoppilaan käymään, saa nähdä huomaako siellä kukaan yhtään mitään... Toivon kuitenkin, että kun kuukauden päästä lähden perheen kera lomailemaan vanhempieni luo - juhlimme siellä pikku-a:n synttäreitäkin - niin olisin jo selvästi hoikempi. Siis 4 viikkoa aikaa päästä muutamasta lisäkilosta eroon.

Lähiaikoina pitäisi tulla tieto superdieetin jatkosta, aion kyllä ehdottomasti pysyä mukana maksoi mitä maksoi!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Tankkauspäivän saldo

Eilen oli tankkauspäivä, jonka tarkoituksena oli saada kroppaa heräteltyä ja aineenvaihduntaan lisää vipinää. Eilen aamulla vaaka näytti 90,9kg ja tänään 91,5kg eli ainakaan nestettä ei kertynyt kroppaan niin paljon kuin pelkäsin.

Aamupala vaikutti paperilla valtavalta, sillä siihen kuului 70g kaurahiutaleita. Dieetin alussahan niitä oli 30g ja se oli aikalailla desi. En uskonut että pystyisin koskaan syömään koko puuroannoksen jos tekisin sen tuosta 70 grammasta, joten tein tänäänkin smoothien. Onneksi tänään ateriaan ei kuulunut niin paljon maitorahkaa, mutta syömistä oli silti paljon. Huomasi kyllä että tuoreiden marjojen sijaan joukossa oli mansikkahilloa, sillä aamupala oli todella äitelän makeaa. Havainto oli todella omituinen tällaiselta sokerihiireltä... Vatsa tuli todella täyteen, mutta onneksi hiilarit myös laskeutuivat nopeasti.
Loput päivän aterioista upposivat helpommin, vaikka syötävää oli todella paljon. Esimerkiksi lounaan (johon kuului riisiä, jauhelihaa ja tomaattikastiketta) kanssa piti syödä 100g vaaleaa leipää joka oli 4 viipaletta paahtista. Jokainen ateria aiheuttikin pienehkön ähkyn, joka hävisi kuitenkin aika pian.
Iltapalaa olin odottanut eniten, sillä sain syödä 200g kevyttä vaniljajäätelöä. Se olikin herkkua mansikkahillon kanssa, nam!

Fitfarmin foorumilla monet valittelivat sitä, kuinka kamala hiilarikrapula heille tuli ja kuinka huonon olon hiilarit aiheuttivat jo päivän aikana. Minä en huomannut olossani muuta eroa normaaliin kuin että vatsa turposi hieman ja sinne kertyi myös aika paljon ilmaa. Tänään olen ollut lähes koko ajan nälkäinen, eli kaipa tankkaus on tehnyt tehtävänsä. Siihen olen tyytyväinen, että sain noudatettua tankkauspäivän valmista ohjetta lähes kirjaimellisesti. Ainoat poikkeukset olivat yksi Ikean lihapulla (mies ja iso-A söivät ja halusin maistaa ovatko niin hyviä kun on aina kehutt) ja pari lusikallista suklaakakkua miehen lautaselta. Lisäksi voitelin toisen välipalan sämpylät oivariinilla kun muuten en käyttänyt eilen lainkaan rasvaa leivän päällä.

Huomenna alkaa superdieetin 5. viikko, jonka aikana ruokavaliosta vähänee kasvisten määrä ja treenijuomasta jää tuoremehu pois. Treeniin tulee myös lisää toistoja, saa nähdä kuinka kauan siinä nyt menee kun tähänkin saakka on kulunut yli tunti... Sen tiedän jo nyt, että vaikka superdieettiä on jäljellä enää kaksi viikkoa, niin jatkan ehdottomasti myös fitfarmin järjestämällä jatkolla. Jospa saisin vaikka vielä vähän lisää kiloja katoamaan...

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Tankkauspäivä tulee!

Huomenna on superdieetissä tankkauspäivä. Sen saisi toteuttaa kuinka haluaa, mutta fitfarmin tiimi suosittelee tankkaamaan hiilareilla ja välttämään rasvaa. Itse aion noudattaa dieetin puolesta tullutta ohjetta, jossa kerrotaan tarkalleen mitä saan syödä. Ruokamäärä vaikuttaa valtavalta, sillä siinä on aamupalan, iltapalan, lounaan ja päivällisen lisäksi kaksi välipalaakin yhden sijasta ja joka aterialla mätetään hiilareita napaan. Pitkästä aikaa on lupa syödä vaaleaa leipää (ostin juustosämpylöitä), ruisleipää (pakastimessa on ruispaloja), pastaa/riisiä/perunaa (päädyin riisiin), hedelmäsalaattia (rahkan kera, nam!) ja jopa jäätelöä!

Tänään ruokakaupassa oli lähellä, etten sortunut ostamaan huomiselle jotain muutakin hyvää (keksejä, karkkia, vanukasta) mutta sain kuitenkin hillittyä aika helposti ja ostin vain normaalit viikonlopun ruoat ja tankkausta varten tarvitsemani ruoka-aineet. Näin jos pystyisin etenemään jatkossakin niin olisin tyytyväinen.

Saa nähdä, minkälainen oloni on huomisiltana ja kuinka kamala hiilarikrapula tankkauspäivää seuraa. Odotan myös innolla vaa'an lukemaa sitten joskus ensi viikolla, kun hiilareiden aiheuttama nesteiden kerääntyminen häviää...