sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Mitä superdieetin jälkeen?

SD plussaa on vielä viikko jäljellä, mutta alkaa olla jo aika miettiä jatkoa. Vaikka painonpudotus onkin hidastunut, niin oikeastaan viimeisten parin viikon aikana olen alkanut huomata eroa omassa peilikuvassani. Useimmiten näytän aina samalta kun katson peiliin, mutta välillä olen ollut näkevinäni hieman hoikemman vyötärön tai lantion. Onhan painoindeksi yhäkin ylipainon puolella, mutta sehän ei todellakaan kerro koko totuuttaa siitä miltä ihminen näyttää. Oikeastaanhan näytän omasta mielestäni aina melko samalta (eli normaalipainoiselta) kun katson peiliin, oli painoa sitten 75 tai 90kg, mutta vasta valokuvista olen nähnyt totuuden. Nyt en ole joutunut muihin kuin lasten ottamiin ja lievästi epätarkkoihin valokuviin, mutta en taatusti ole enää ihan yhtä tukevassa kunnossa kuin vaikkapa toukokuussa otetuissa veljenpoikani ristiäiskuvissa.


Pömppövatsasta pääsen tuskin koskaan eroon, ja jos oikeasti tulisi iso lottovoitto niin voisin hyvin kuvitella käyttäväni rahaa vatsan rasvaimuun. Koska se ei kuitenkaan ole mahdollista, niin on vain yritettävä pitää itsensä normaalipainossa ja siedettävä pieni pömppö... 

Toivon, että normaalipainossa pysymistä auttaa työpaikalla alkanut painonhallintaryhmä josta kerroinkin jo vähän. Ryhmää ovat vetämässä ainakin työterveysfysioterapeutti ja -psykologi. Ryhmään pääsyn edellytyksenä oli yli 30:n painoindeksi ja/tai 85cm vyötärönympärys. Oma painoindeksi on tuon alle, ja vyötärönympäryskin on tainnut tämän projektin aikana jo alittaa 85cm, mutta pääsin mukaan työterveyshoitajan suosituksesta. Minähän kävin kesäkuussa hoitajan luona 35-vuotistarkastuksessa, ja itkin paino-ongelmista johtunutta (ja ehkä muutenkin vaivannutta) ahdistustani. Hoitaja soitteli minulle muutama viikko sitten kyselläkseen kuulumisia ja lupasi suositella minua mukaan painonhallintaryhmään, vaikka painon ja mittojen puolesta olenkin vähän kohderyhmän ulkopuolella. Saan siis olla hänelle kiitollinen ryhmään pääsystä ja toivon saavani siitä paljon apua. Ilman sitä en nimittäin usko (taaskaan) onnistuvani painonhallinnassa. Erityisesti toivon, että psykologin pitämistä kerroista olisi hyötyä.

Suunnitelmani jatkoa ajatellen on muuten sellainen, että noudatan varmaan jollain lailla SD:n ohjeita (riippuen siitä minkälaiset ohjeet nyt SD plussan lopussa saamme Fitfarmilta), ja sallin itselleni herkuttelupäivän kerran tai pari kuussa. Painohallintaryhmä tapaa kolmen viikon välein, mutta en päässyt ensimmäiseen tapaamiseen päiväkodin vanhempainillan vuoksi. Seuraava tapaaminen on 11.10., ja odotan mielenkiinnolla ketä kaikkia siellä on mukana. Tapaamiset jatkuvat huhtikuuhun asti, jospa onnistuisin ryhmän avulla pitämään painon kerrankin tasaisena talven yli, ilman jokavuotista lihomista joko syksyllä tai keväällä...

lauantai 24. syyskuuta 2016

Kymppi rikki!

Tänä aamuna vaaka näytti pitkästä aikaa alle 80 kiloa, tarkemmin sanottuna 79,5kg. Kymmenen kilon rajapyykki meni siis rikki tämän superdieettiprojektin aikana. Tänään pidän vapaasyöntipäivän hyvällä omallatunnolla, huomenna taas takaisin ruotuun ja viimeiselle SD+ -viikolle. Luulisi, että vaaka näyttää myös viikon kuluttua alle 80 kiloa (tai ainakin paras olisi), vaikka tänään syönkin ylimääräistä miehen kanssa lapsivapaan viikonlopun kunniaksi.

Rintarankajumin hellitettyä lopetin tulehduskipulääkkeen ja relaksantin syömisen toissapäivänä. Eilen huomasin illan mittaan että rintalihaksessa alkoi taas tuntua jomotusta, ja tänään sattuu taas melko kovasti. Onneksi ei yhtä kovaa kuin viikko sitten, ja toivon että lääke auttaisi sen verran ettei kipu menekään niin pahaksi. Mä en tajua mistä tämä jumitus nyt johtuu. Torstaina kävin hierojalla, ja hän sanoi että selkälihas on juuri siinä jumikohdassa edelleenkin kireä kuin viulunkieli kaikista lääkkeistä huolimatta. Ärsyttää sikana, mutta katson nyt viikonlopun yli mihin suuntaan tämä muuttuu. 

Nyt viikonloppuna aion rentoutua ja nauttia parisuhdeajasta miehen kanssa. Piti käydä leffassa, mutta tällä hetkellä Turussa ei mene yhtään kiinnostavaa elokuvaa. Haemme siis kotiin ruokaa ja katselemme leffoja kotisohvalla löhöten, saunomme ja nukumme hyvin (toivon mukaan ilman rintakivusta johtuvaa heräilyä). Mies lähti juuri viemään lapsia mamman ja papan luo hoitoon, itse lähden hakemaan ruokakaupasta valmiiksi tilatun kauppakassin ja sen jälkeen imuroin kodin. Siistissä talossa on sitten mukava rentoutua lopun viikonlopun...

tiistai 20. syyskuuta 2016

Lapsivapaata viikonloppua odotellessa

Lapset menevät viikonloppuna miehen vanhempien luo yökylään, ja saamme miehen kanssa hieman parisuhdeaikaa. Viimeksi kun lapset olivat hoidossa, noudatin superdieettiä pilkulleen. Tällä kertaa aion vähän joustaa ruokavaliossa. Emme ole vielä päättäneet että menemmekö johonkin ravintolaan vai noudammeko ruokaa kotiin, mutta joka tapauksessa aiomme syödä jotain hyvää, löhötä telkkarin ääressä ja nukkua hyvin. 

Paino on taas jämähtänyt, eli tankkaus viikonloppuna voi olla ihan hyväkin idea. Osittain jämähtämiseen voi vaikuttaa se, että kroppa ei ole voinut kovin hyvin. Viime viikon alussahan minua vaivasi iskias, ja kun se helpotti niin iski rintarangan jumitus. Jouduin käymään lauantaina miehen kyydillä lääkärissä hakemassa relaksanttipiikin, mutta sekään ei heti auttanut. Vasta eilen, nappailtuani neljän päivän ajan kahta eri relaksanttia ja tulehduskipulääkettä, rintakehään ei sattunut ihan koko ajan. Tänään ei onneksi ole sattunut enää yhtään. 

Sinänsä en antanut rintakivun haitata, vaan pystyin maanantaina käymään lenkillä normaalisti ja tekemään salitreenin. Ainut liike mikä piti jättää väliin, oli punnerrukset. Eilen nekin onnistuivat, ainakin töiden ohessa pöytää vasten. Tänään kävin myös lenkillä lasten tanssitunnin aikana, ja sain juostua hyvällä tahdilla jo puoli tuntia putkeen. Ainut ongelma relaksanttikuurissa on ollut toisen lääkkeen sivuvaikutuksena tullut suun kuivuminen. Töissä on ollut lievästi sanottuna haastavaa puhua asiakkaiden kanssa puhelimessa, kun kieli takertuu koko ajan suun pohjalle tai kitalakeen... Onneksi voinen pian lopettaa noiden lääkkeiden syönnin, niin sivuvaikutuskin katoaa varmaan pian. 

 

perjantai 16. syyskuuta 2016

Voihan rintarankajumi!

Viime viikonloppuna pahana vaivannut iskias alkoi helpottaa, kun kävin maanantaina hierojalla ja keskiviikkona kiropraktikolla. Maanantaina ja keskiviikkona kävin lenkillä, eilen torstaina tein salitreenin jonka jälkeen poljin 35min crosstrainerilla. Minun oli tarkoitus käydä tänäänkin salilla ja lenkillä, mutta suunnitelmat muuttuivat kun aloin eilen illalla tuntea jomotusta rintarangassa. Aamulla kun heräsin, koko yläkropan oikea puoli oli kuin tulessa. Selkäjumi säteili myös rintalihakseen, enkä meinannut saada käännettyä päätä tai nostettua käsiä. Pienikin varomaton liike ja rintakehään pisti niin etten voinut olla huutamatta kivusta.

Suunniteltu salitreeni vaihtuikin lääkärikäyntiin, kun pelkkä hengittäminenkin teki kipeää. Lääkäri olisi laittanut piikillä lääkettä suoraan lihakseen, mutta se ei onnistunut koska olin liikkeellä autolla enkä olisi ollut piikin jälkeen ajokunnossa. Sain siis vain reseptin relaksanttia ja tulehduskipulääkettä, ja lähdin kotiin lepäämään iltavuoron sijaan. Toivon, että jumi helpottaisi yön ja huomisen aikana sen verran, että pystyn olemaan lasten kanssa sunnuntain kolmestaan, kun mies lähtee lauantai-iltana vuorokaudeksi laivalle. 

Viikonlopun tankkaus muuten auttoi niinkuin viimeksi arvelin, tänä aamuna painoin tasan 80kg eli enköhän mä pääse sen alle ennen SD plussan loppua...

tiistai 13. syyskuuta 2016

Väsynyttäkin väsyneempi päivä

Tänään iltapäivällä olin niin väsynyt, että teki vain mieli itkeä, maata sängyssä ja hukuttautua suklaaseen. Päädyin kahteen ensimmäiseen sillä aikaa kun lapset katselivat netflixiltä lastenohjelmia. Minun olisi varmaan pitänyt tajuta toivoa tälle alkuviikolle työvuoroiksi klo 9-15 -vuoroa, niin olisi saanut aamulla nukkua puoleen seitsemään ja ehtinyt silti saada lapset eskariin ja hoitoon ennen töiden alkua. Nyt, kun on ollut klo 7.45 alkava vuoro, niin minun pitää herätä klo 5.40 jotta saan lapset ajoissa ylös ja hoitoon. Eilen aamulla se sujui vielä hyvin, mutta tänään kumpikaan ei meinannut suostua heräämään, ja varsinkin iso-A oli ihan mahdoton. Teki loppujen lopuksi kaikki aamutoimet itkien ja huusi että pikkusisko ei saa katsoa edes päin. Yleensä jos meillä on miehen kanssa molemmilla aamuvuoro, toinen (eli mies) herättelee ja pukee iso-A:n, toinen (eli minä) pikku-a:n. Nyt kun olen yksin vetovastuussa niin homma on ollut lievästi sanottuna haastavampaa ja olen sen vuoksi joutunut heräämään vielä tavallistakin aikaisemmin tai myöhästyttäisiin varmasti. 

Tänään hain lapset hoidosta ja eskarista kolmen aikaan, ja kuulemma A:lla oli mennyt eskarissa tosi hyvin (hoitajan mukaan). No, kotona alkoikin heti väsykiukuttelu, ja tyttö parkui koko illan kaikesta mahdollisesta paitsi sen aikaa kun katsoivat telkkaria. Siinä vaiheessa, kun oli tultu juuri kotiin ja lapset katsoivat ohjelmaa ennen päivällistä, olin ajatellut tehdä SD plussan kotitreenin. Päädyin kuitenkin siis sänkyyn itkemään väsymystäni. Pääosin varmaan aikaisen herätyksen vuoksi, mutta kun iskias vaivaa myös edelleen pahana, niin oli ihan liikaa edes ajatella jumppaamista. Minua ihan hirvittää huominen, jolloin on vielä yksi aikainen herätys. 

Mies tulee huomisiltana vihdoinkin kotiin, mutta lomailee vielä loppuviikon. Torstaina saan siis nukkua ruhtinaallisesti puoli seitsemään, sillä vaikka työt alkavat ihan yhtä aikaisin kuin muinakin päivinä niin mies vie iso-A:n eskariin. Mies saa myös luvan viedä lapset illalla jumppaan, jotta saisin hetken omaa aikaa. Varsinkin kun mies lähtee lauantaina laivalle ja olen viikonlopunkin lasten kanssa kolmisin. 

Onneksi tänään pahimpaan väsymykseen auttoi se kun sai itkeä pahimman olon pois, ei siis tarvinnut sortua suklaaseen ja sen tuomaan hetkelliseen hyvän olon tunteeseen. Loppuillan olo oli vähän parempi, ja jaksoin hyvin jopa lukea lapsille puolet Risto Räppääjä-kirjasta 

Viikonlopun tankkauksesta oli muuten ehkä jotain hyötyä aineenvaihdunnan vauhdittamisessa, sillä minulla on nyt parina päivänä ollut koko ajan nälkä. Senkin vuoksi on hyvä että en nyt sortunut, tai en taatusti saa painoa sinne seiskalla alkavaan lukemaan...

lauantai 10. syyskuuta 2016

SD plussan puolivälin tunnelmia ja muutos suunnitelmiin

SD plus on nyt puolivälissä. Viimeisen viikon aikana paino on pysynyt paikoillaan, ja oli eilen aamulla 81,5kg. Hidastuneeseen painonpudotukseen vaikuttaa varmasti useampikin seikka. Liikuntaa on tullut vähemmän kuin SD:n aikana, ja kun pahimmat liikakilot ovat jo hävinneet niin loput ovat tiukemmin kiinni kropassa vaikka olen pysynyt hyvin ruodussa. Tälle viikonlopulle tuli lupa tankkaukseen aineenvaihdunnan vauhdittamiseksi, ja tein sen taas överiksi vetäen. 

Alunperin minun piti tankata tänään sunnuntaina. Kävin nimittäin lasten kanssa leffassa ja ajattelin syödä osan heidän popcorneistaan, ja illalla vähän suklaata... Aiemmin olin toivonut tankkauspäivää vasta ensi viikonlopulle koska olin menossa Tampereelle, mutta sitten mies muistikin että hänhän on menossa silloin laivalle työporukan kanssa. Reissu on varattu ja maksettu jo aikoja sitten, mutta mies oli unohtanut koko homman kun kysyin että onko hänellä tuolloin jotain menoa. En siis pääse Fitfarmin yhteistreeneihin, mutta sovin jo ystäväni kanssa että menen käymään siellä lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tuolloinhan SD+ päättyy, eli ei tarvitse miettiä että onko tankkauspäivä vai ei...

Tuo alkuperäinen suunnitelma tämänpäiväisestä tankkauksesta ei kuitenkaan toteutunut, sillä jotenkin kummasti sorruin eilen ostamaan kaupasta pussillisen sipsejä, minkä lisäksi söin illalla levyn suklaata lasten mentyä nukkumaan. Loppujen lopuksi oli niin huono olo, että ajattelin pärjääväni ilman herkkuja taas jonkin aikaa. Tänään palasin ruotuun, vaikka leffaan mennessämme meinasikin tehdä mieli irtokarkkeja ja popcorneja. Yritän kuitenkin oppia sen, että herkuttelu ei pääsisi muuttumaan yhdestä kerrasta jatkuvaksi mässäilyputkeksi, ja tällä tavalla en kyllä saa alkaa herkuttelemaan edes joka kuukausi. 

Osasyy eiliseen oli varmaan se, että olen pysynyt taas kuukauden hyvin ruodussa vaikka mielitekoja on ollutkin. Lisäksi lapset on parina päivänä vetäneet hermot tosi kireälle tappelemalla ja riehumalla vuorotellen. Tekosyitä riittää, mutta asiaa ei varmaankaan auttanut myöskään jo muutaman päivän tosi pahana vaivannut iskias. Toivon että huomenna alkaisi jo helpottaa, sillä varasin ajan hierojalle (saa nähdä mitä siitä tulee kun pitää ottaa lapset mukaan, mut eiköhän netflix tabletilla pidä lapset aloillaan 45min) ja olen myös syönyt parina iltana relaksanttia ja tulehduskipulääkettä. 

SD+:n ruokavalio kiristyy taas alkavalla viikolla, kun hiilarit jäävät kokonaan pois aamupalalta ja päivällisellä niitä on vain treenipäivinä. Toivon yhä, että saisin painon alle 80 kilon näiden jäljellä olevien kolmen viikon aikana, eli en saa loppuaikana lipsua yhtään. Liikunnallekin pitäisi löytää jostain tilaa, vaikka mies onkin keskiviikkoiltaan asti reissussa ja joudun varmaan heräämään aamuisin jo puoli kuuden jälkeen jotta ehdin saada lapset ajoissa hoitoon ennen aamuvuoron alkua...


lauantai 3. syyskuuta 2016

SD plussan toinen viikko lähes takana, lisääntyneitä mielihaluja

SD+ on mennyt nämä kaksi ensimmäistä viikkoa aikalailla omalla painollaan. SD:n aikana mielessä pyöri melkein koko ajan ajatus "olen dieetillä", mutta nyt olen vain noudattanut ruokavaliota turhia ajattelematta. Toisaalta tämä ruokavalio on taas tosi helppo, kun päivällisellä saa syödä hiilareita eli pystyn tekemään lähestulkoon samaa ruokaa koko perheelle. Esimerkiksi loppuviikosta lupasin lapsille tehdä spagettia ja jauhelihakastiketta. He ovat tottuneet kastikkeeseen joka on tehty voi-jauhosuuruksella, eli se ei sellaisenaan sovellu dieettiini. Kysäisin mieheltä ja lapsilta että sopisiko heille jos tehtäisiinkin kastike tomaattimurskaan ja vastaus oli murskaavan kielteinen. No, se ei minua haitannut vaan otin itselleni parin annoksen jauhelihat ja tein itselleni oman kastikkeen tomaattimurskan ja sipulin kera. Iso-A sanoi itse asiassa minun annosta katsellessani, että seuraavan kerran hän haluaa samanlaisen annoksen. Kun lapset kysyivät että miksi tein itselleni eri kastikkeen, sanoin että tykkään syödä enemmän kasviksia ja että tomaattimurskakastike on kevyempää ja terveellisempää kuin perinteinen. Spagetitkin keitin itselleni eri kattilassa jotta sain punnittua annokseni raakapainon oikein, mutta sitä lapset nyt eivät huomanneet.

Painonpudotus on vähän hidastunut nyt SD plussan aikana, mutta en ole ottanut siitä stressiä. Painoni oli tänä aamuna 81,3kg, eli kymmenen kilon pudotus on vain 1,6kg päässä. Aika hyvä siihen nähden, että dieetti on kestänyt nyt yhdeksän viikkoa. Osittain tuohon pudotuksen hidastumiseen voi vaikuttaa se että energiaa (hiilareita) on nyt ruokavaliossa taas huomattavasti enemmän, toisaalta en myöskään ole ehtinyt treenaamaan ihan niin paljon kuin superdieetin aikana. Viime viikolla sain kasaan kolme lihaskuntotreeniä ja kaksi aerobista (korkean sykkeen juoksulenkkiä), tällä viikolla samoin. Iso-A:n eskarin aloitus ja lasten harrastusten alku on tuonut omat haasteensa treenaamiselle kun ihan joka päivä ei ehdi käymään salilla tai lenkillä töiden jälkeen, enkä TODELLAKAAN suostu heräämään lenkille ennen aamukuutta jotta ehtisin kuntoilemaan ennen aamuvuoron alkua. 

Viimeisen viikon aikana olen huomannut, että dieetti alkaa mennä jo niin automaattivaihteella että se meinaa tosiaan välillä unohtua. Monta kertaa olen ollut vähällä napostella jotain ylimääräistä ajatuksella "eihän yksi hedelmä/suklaa/pähkinä mitään haittaa". No eihän se YKSI haittaa, mutta kun mahdollisuuksia naposteluun olisi joka päivä niin pidemmän päälle se alkaisi varmasti haittaamaan. Elämä on tietysti valintoja täynnä ja joskus voi valita herkunkin, mutta itse olen päättänyt olla sortumatta näiden superdieettiviikkojen aikana ja pääasiassa se onkin ollut tosi helppoa. Suurin haaste on - niinkuin aina ennenkin - että miten saan painon pidettyä kurissa tämän jälkeenkin. Toivon että siihen auttaisi työpaikallani jonkin ajan päästä aloittava painonhallintaryhmä, jossa on mukana myös työterveyspsykologi. Minullahan ei sinänsä ole ongelmana tiedon puute painonpudotusta ajatellen, mutta henkisellä puolella vaatii rutkasti työtä ettei paino taas nouse.

Ensi viikon lopulla mies lähtee lähes viikoksi metsästämään Pohjois-Suomeen, eli se aiheuttaa haasteita omalle liikunnan harrastamiselle ja varmaan myös syömisille, sillä minullahan on aina ollut paha tapa herkutella kun mies ei ole kotona. Nyt olen kyllä päättänyt pysyä dieetissä, sillä eihän ensi viikon lopulla ole enää kuin kolme viikkoa dieettiä jäljellä. Kahden viikon päästä on Tampereella SD plussan yhteistapaaminen ja treenit. Odotan sitä innolla sillä menen ystäväni luo jo lauantaina ja mennään ainakin leffaan. Vähän toivon, että sille viikonlopulle olisi tiedossa tankkauspäivä...