lauantai 28. joulukuuta 2013

Jouluna ja sen jälkeen

Joulu tuli ja meni, ja vaikka flunssa vaivasikin niin oli ihana ottaa rennosti. Menimme siis miehen vanhempien luo, ja siellä söin mitä tarjolla oli. Koko joulun ajan olo oli kylläinen, mutta ähkyyn asti en itseäni syönyt. Ruokapöydässä söin tietysti perunaa, kinkkua, lanttu- ja porkkanalaatikkoa, mätiä, graavilohta ja rosollia. Lisäksi jälkiruokana olleita homejuustoja tuli maisteltua suolakeksien ja piparien kera, ja kahvilla ollutta suklaakakkua sekä tekemiäni suklaahippupikkuleipiä. Joulutorttua en syönyt lainkaan, ja suklaatakin kohtuullisesti moneen aiempaan jouluun verrattuna.

Appivanhempieni luona oli suklaata esillä, ja söin jonkin verran fazerinoja, mutta joululahjaksi saimme miehen kanssa "vain" yhden geisha-rasian sekä pari rasiaa budapesteja joista en onneksi tykkää. Teimmekin siis miehen kanssa sellaisen jaon, että minä söin geishat jouluaaton ja joulupäivän aikana ja mies syö budapestit - johon menee luultavasti monta kuukautta miehen syömistottumukset tuntien. Lisäksi sain lahjaksi tuubihuivin ja toivomani hiirimaton lasten kuvalla, muut lahjat olivatkin lapsille.

Lasten lahjojen avaamista oli kyllä ihana seurata. Varsinkin iso-A on aina ollut äärettömän ilahtunut kaikista saamistaan lahjoista, eikä nytkään tullut poikkeusta. Paras reaktio oli hänen avatessaan pikku-a:n kanssa yhteiseksi saamaansa prinsessalinnaa: tyttö huusi täysiä "En voi uskoa" ja alkoi hyppimään paikallaan. Muutenkin iso-A:n lahjat voisi kiteyttää yhteen sanaan, prinsessa. Koruja, prinsessa-barbie, prinsessa-palapelejä ja -puuhakirja. Pikku-a puolestaan sai uuden vauvanuken ja sille vaunut sekä myös pari palapeliä ja vaatteita. Kumpikaan tytöistä ei muuten uskaltanut joulupukin syliin, pikku-a ei halunnut edes hakea pukilta lahjoja vaan äidin piti ottaa ne vastaan...

Joulun jälkeen palasin ruokavalioon jo tapaninpäivänä. Tosin sain appivanhemmiltani mukaan graavilohta, joka onneksi sopii ruokavalioon:


Lohta ei tietysti pitäisi syödä joka päivä, mutta eipä sitä paljon ollutkaan ja tänään söin viimeiset.
Tässä pari muuta loppuviikon ateriaa:




Joulun jälkeen oli ihana palata takaisin ruokavalioon, mutta kun eilen jouduin hakemaan lääkäriltä sairauslomaa kurkkukivun ja yskän vuoksi (ääni ei olisi kestänyt koko päivän puhumista töissä) ja lähdin katselemaan alennusmyyntejä, niin sorruin sitten sipseihin ja jäätelöön. Tekosyynä oli kurkkukipu ja se, että "kun nyt on muutenkin syönyt kaikenlaista niin kai sitä voisi vielä tänään herkutella". Eli tuo perinteinen tekosyy, joka on saanut sortumaan monta kertaa ennenkin.

Nyt olisi kuitenkin tarkoitus noudattaa ruokavaliota taas pilkulleen, tosin houkutuksia ja tilaisuuksia sortumiselle sattuu tulevina viikkoina useampia. Uudenvuodenaattona menen lasten kanssa ystäväni järjestämiin kekkereihin, enkä tiedä jaksanko ottaa mukaan omia eväitä. Tarkoitus kuitenkin olisi. Loppiaisviikonloppuna menemme vanhempieni luo (jossa tunnetusti ei ole helppoa syödä omia ruokia isäni valvovan silmän alla) ja sitä seuraavana viikonloppuna laivalle buffet-pöytien ääreen. Vielä en ole päättänyt yritänkö vanhempieni luona pysyä dieetissä, mutta laivalla en ainakaan dieettaa.

Olen muuten yrittänyt miettiä, että miten hyvin tämän yskän pitäisi lähteä ennen kuin uskallan taas salille. Varsinkin illalla yskittää vielä tosi paljon ja kurkkukipukin aina pahenee, mutta päiväsaikaan olo on välillä jo lähes normaali. Viikon salitauko kuitenkin jo tuntuu kropassa, tekisi mieli päästä treenaamaan uudella ohjelmalla...

maanantai 23. joulukuuta 2013

Flunssaista herkkujen himoa

No nyt olisi nälkä, ja mieli tekee suklaata sekä sipsejä. Onneksi ei ollut tällainen olo kaupassa tai olisin taatusti sortunut. Jospa omena ja proteiinijuoma auttaisivat pahimman himotuksen yli...

Kerta se on ensimmäinenkin

Flunssa vaivaa yhä, enkä mennyt tänään töihin vaan hain työterveyslääkäriltä sairauslomatodistuksen. Kotimatkalla kävin ruokakaupan kautta, ja tapahtui ihme. Mielessäni kävi (tavalliseen tapaan), että "voisihan sitä joulun kunniaksi ostaa hyvää kun flunssakin vaivaa". Sitten tajusin, että minun ei olisi voinut tehdä vähemmän mieli herkkuja. Olo oli sen sijaan sellainen, ettei oikeastaan olisi kiinnostanut syödä yhtään mitään. 

Herkut jäivät siis tällä kertaa kauppaan, ja söin (puoliväkisin) normaalin lounassalaatin. Loppupäivän lepäilen, ja toivon että oloni olisi jo huomenna parempi...

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Suklaakeksiöverit

Tänä aamuna leivoin amerikkalaisia suklaahippupikkuleipiä jouluviemisiksi appivanhempien luo ja päiväkotitädeille. Resepti sisälsi paljon suklaata (tein kaksinkertaisen annoksen, levy Fazerin sinistä kuvassa jo rouhittuna).


Amerikkalaiset suklaapikkuleivät

(noin 35 kpl)

250 g margariinia tai voita
2,5 dl fariinisokeria
2 tl vanilliinisokeria
1 muna
1 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
150 g tummaa suklaata
100 g maitosuklaata
100 g valkosuklaata


Tee näin: Vatkaa pehmeä rasva ja sokerit kuohkeaksi. Vatkaa joukkoon muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Rouhi suklaat ja lisää lopuksi taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Pyörittele taikinasta palloja ja painele ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paista pikkuleipiä 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Muita kuvia en muistanut ottaa ennen kuin olin pakannut valmiit keksit rasioihin.


Pakko tunnustaa, että kuten otsikkokin jo kertoo niin söin keksejä ehkä muutaman liikaa. En malttanut olla syömättä jo taikinaakin, enkä edes laskenut kuinka monta valmista keksiä söin. En tiedä teinkö sitten järkevästi, kun kompensoin pikkuleipien runsasta hiilarin ja rasvan määrää jättämällä tämän päivän aterioilta rasvat ja hiilarit pois. Aterioilla söin siis vain kasviksia ja lihaa. Nälkä ei kuitenkaan ollut koko päivänä, eli ainakaan kaloreita ei tullut syötyä ihan niin paljon kuin olisi tullut, jos olisin syönyt myös ruokavaliossa olleet leivät, pastat/perunat ja rasvat. 

Oloni oli koko päivän todella flunssainen. Kuumetta ei (taaskaan) ole ollut, mutta kurkku on kipeä ja päätä huimaa. Saa nähdä pääsenkö huomenna töihin, salille en ainakaan mene. Nyt vain toivotaan, että sekä oma että miehen olo paranisi pian, jotta joulu ei olisi pilalla...

Rääkkitreeniä ja herkuttelua

Keskiviikkona pääsin treenaamaan BC:n ohjaajan kanssa, joka tuli tekemään ohjauksia Tampereelta saakka kollegansa kanssa. Ensimmäiset puoli tuntia kävimme läpi uuden ohjelman niitä liikkeitä joiden tekniikasta en ollut varma, alla oleva kuva on siitä vaiheesta.
 

Toiset 30min käytimme sitten kunnon intervallitreeniin. Ensin täysiä soutulaitteella, sitten leuanvetoja koneessa, rintapenkki ja viimeisenä jalkojen nostot penkiltä siten, että PT työnsi ylhäällä olevat jalkani vauhdilla maata kohti, minä jarrutin ennen kuin ne osuivat maahan ja nostin ne taas ylös. Pieni hörppytauko ja sitten uusi kierros.
Loppuun vielä sarja kyykkyjä, ennen kuin oli aika suunnistaa pukuhuoneeseen hörppimään palautusjuomaa. Olo oli tuossa vaiheessa lievästi sanottuna hutera, ja minun oli pakko kieltäytyä kun PT olisi halunnut minun hyppivän kyykkyjen sijaan tasajalkaa penkille ja alas. En taatusti olisi pysynyt pystyssä!

Kun treeni oli ohi, niin olo oli vielä ihan hyvä vaikka hengästyttikin. Pukuhuoneessa olo muuttui kuitenkin ihan kamalaksi ja hetken tuntui siltä että alkaa väkisin oksettaa. Jonkin aikaa istuttuani ja hengiteltyäni olo parani, ja pääsin lähtemään kotiin. Olen joskus ihmetellyt sitä, kuinka jotkut ovat kertoneet oksentaneensa rankan treenin jälkeen, mutta ilmeisesti se voi olla mahdollistakin...

Mutta sitten treenijutuista herkutteluun. Tiistaina tosiaan sorruin syömään suklaalevyn, mutta keskiviikon ja torstain pysyin ruodussa. Perjantaina menin iltavuoroon, ja pöydällä oli odottamassa joulutervehdys esimieheltäni eli pussillinen Fazerin käärekonvehteja. Työnsin suklaat heti kassin pohjalle, mutta en kyennyt vastustamaan niiden kutsua kauaa. Ennen työpäivän päättymistä suklaat olivatkin kaikki hävinneet. 

Eilen huomasin, kuinka herkkujen himo  vaivasi heti aamulla. Kauppareissulla meinasin sortua ostamaan kaikenlaista hyvää, mutta sain kuitenkin hillittyä itseni. Itsehillintä kuitenkin riitti vain siihen saakka, kun teimme miehen kanssa saaristolaisleipää jouluksi. Yhdestä leivästä oli tietysti pakko maistaa...


Sitten kun tuli iltapala-aika, niin rahkan sijaan lautasellani olikin tällaista:


Onhan tuo vain leipälautanen, mutta kaloreita tuli aika varmasti enemmän kuin olisi pitänyt. 

Loput saaristolaisleivät säästetään jouluksi, mutta herkuttelu jatkunee tänään kun leivon lasten kanssa suklaahippupikkuleipiä päiväkotitädeille joululahjaksi. Luultavasti niitä on pakko vähän maistella itsekin... Toisaalta, jouluun on enää pari päivää, ja ehkä voin jouluherkkuja tehdessäni niitä maistella kunhan palaan heti joulun jälkeen takaisin ruotuun. Lisäksi syömäni kalorimäärät eivät ole menneet ihan överiksi, eli ehkä tässä ei ehdi tulemaan kovin pahaa vahinkoa.

Nyt kun vielä saisin karkoitettua tämän viime yönä alkaneen jokseenkin kovan kurkkukivun ennen joulua, jotta pääsisimme appivanhempien luokse joulun viettoon. Mies on ollut sairaana puoli viikkoa ja taitaa lähteä käymään lääkärissä kun kurkkukipu ei ole hellittänyt. Saa nähdä pitääkö lähteä aattoaamuna ruokakauppaan hakemaan joulua omaan kotiin...

tiistai 17. joulukuuta 2013

Viikko jouluun mutta...

Jouluun, ja sen myötä tulevaan vapaasyöntipäivään (tai pariin, mut älkää kertoko kellekään) on enää viikko, ja kuinka kävikään tänään? Allekirjoittanut tuhosi omin kätösin - ja hampain - kokonaisen Fazerin sinisen noin kymmenessä minuutissa. Joku piru otti valtaansa kaupassa ja pisti ostamaan sen ihan väkisin. "Ostan sen nyt varalle kun on tarjouksessa jos joskus on sellainen tilanne että tarvitsee". Joopa joo, se tilanne tuli noin tunti sen jälkeen kun olin kotiutunut lasten kanssa kauppa- ja lääkärireissulta ja saanut pikku-a:n päiväunille sekä iso-A:n lastenohjelman ääreen.

Tekosyitä on tietysti helppo keksiä, mutta tänään se on se, että en muista koska olisin ollut näin väsynyt. Pikku-a heräsi taas alkuyöllä ja vain itki itkemistään ilmeisesti jalkojen kasvukipujen vuoksi. Mikään ei kelvannut, ja loppujen lopuksi minäkin vain itkin hänen vieressään. Sitten totesin että parasta mennä omaan sänkyyn ja päästää mies lapsen luo. Siitähän toisen parkuminen vain yltyi, mutta tuo keino tepsi taas. Nimittäin kun sitten hetken päästä menin takaisin pikku-a:n huoneeseen, niin tyttö oli niin kiitollinen että rauhoittui heti ja kävi nukkumaan. Oma uni ei hysteerisen kohtauksen vuoksi kuitenkaan heti tullut takaisin, ja kun aamulla oli herätys jo klo 5.30 pikku-a:n muodossa, niin eipä ole ollut kovin virkeä päivä kirkasvalolampusta, kahvista tai vitamiineista huolimatta. Mies kyllä nousi - tai olisi noussut - lasten kanssa, mutta kun pikku-a vaan rääkyi äitiä makuuhuoneen oven takana niin eipä siinä itse enää nukuttua saanut. Hermot ovat siis olleet koko päivän todella kireällä, ja siitä aiheutui tämän päiväinen sortuminen. Nyt kun vain pitäisi huolen siitä, että sortuminen ei jatku huomenna, ja ylihuomenna, ja yliylihuomenna...

Miksi muuten kävin lasten kanssa lääkärissä ja olin tänään kotona. No, iso-A:lle iski silmätulehdus, ja onhan hän muutenkin ollut vähän vaisu viime päivinä. Nyt toivomme tietysti, että tulehdus ei tarttuisi pikku-a:han tai meihin vanhempiin, ja että saisimme iso-A:lle annettua tarvittavat silmätipat. Se on muuten paljon helpommin sanottu kuin tehty, sillä tyttö taistelee vastaan aika lahjakkaasti. Yksi lisäsyy suklaaseen sortumiseen olikin se, että ylipäätään olin kaupassa karkkihyllyn lähellä. Ostin nimittäin lapsille ison karkkipussin, jonka avulla palkitsemme/lahjomme tytön silmätippojen laiton yhteydessä. Pakko myöntää, että olen sortunut syömään pussista myös muutaman salmiakin, sillä lapset syövät vain hedelmäkarkkeja...

Huomenna olisi joka tapauksessa tarkoitus palata ruotuun niin syömisten kuin liikunnankin suhteen. Tämäkin liikuntaviikko jäänee vajaaksi, sillä tänään en päässyt salille kun en mennyt töihinkään. Huomenna mies jää kuitenkin lasten kanssa kotiin, sillä minulla on BodyCampin PT-ohjaus uuden ohjelman kanssa. Etureidet ovat kyllä tällä hetkellä todella kipeät eilisen treenin jälkeen kun lisäsin taas painoja useampaankin liikkeeseen, mutta ehkä sitä jotain pystyy tekemään.

Loppuun vielä kuva sunnuntailta, jolloin tein meille ruoaksi jauhelihakeittoa. Tällä kertaa kuitenkin punnitsin ainesosat jo kattilaan laitettaessa, ja jaoin keiton ennen tarjoilua omien annosteni mukaisiin rasioihin. Yksi minun annokseni muuten riittää molemmille lapsille, ja mieskin otti töihin evääksi vain puolikkaan minun annoksestani. Kuvassa on lopputulos vain osittain, sen jälkeen kun olimme päivällisen jo syöneet.


Uusimmassa ohjelmassa päivälliseenkin kuuluu ruisleipää. Se maistuisi kyllä paljon paremmalta jos päälle voisi laittaa rasvaa, mutta ei voi mitään.


Tänään jätin kyllä leivän pois päivälliseltä, eiköhän siinä suklaassa ollut hiilareita ihan tarpeeksi...

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Nam!



Ajattelin tänään saada lounaaseeni vaihtelua. Sen sijaan että olisin sekoittanut kaiken salaatiksi, voitelin ruispalan kookosöljyllä (jolla korvasin ruokavalion rypsiöljyn) ja laitoin tonnikalan leivän päälle (sekä reilusti suolaa). Tuloksena oli lähes orgastinen makunautinto, suosittelen!

Treenitaukoa, joululounasta ja mittailuja

Sain sitten tälle viikolle vain yhden treenikerran. Keskiviikkona olo oli terve, ja  sain tehtyä selkä-olkapäätreenin, mutta torstaina heräsin taas flunssaisen oloisena. Koko päivän kuumotti poskia ja olo oli outo, mutta muita flunssan oireita ei sitten ollutkaan. Perjantai-aamuna olo oli vähän siinä ja siinä, mutta päätin ottaa pari tuntia rennosti kotona sen jälkeen kun olin vienyt lapset hoitoon ennen iltavuoroa.

Perjantaina saimme käydä eräässä ravintolassa syömässä joululounaan työnantajan piikkiin. Itse sain pidettyä laatikot ym. pois lautaseltani, eli ateria oli lähes dieetin mukainen.


Pakko kuitenkin tunnustaa, että sorruin ottamaan myös jälkiruokaa, joka oli kauralla maustettua rusina-suklaavanukasta. Otin kuitenkin vain pienen annoksen, oli muuten hyvää!


Eilen tuli kuluneeksi kuukausi siitä kun mittailin itseäni viimeksi. Sen kunniaksi tein taas väliaikamittauksen. Vaaka näytti tasan 73 kiloa, ja senttejä oli lähtenyt lähes joka puolelta. Vain käsivarsissa oli senttejä saman verran kuin viimeksi, mutta se onkin vain positiivinen asia sillä niissä ei ole paljon ylimääräistä rasvaa ollutkaan ja lihasta saa tulla vaikka (vähän) lisääkin. Jos mittaustulos kiinnostaa tarkemmin, sitä voi käydä kurkkimassa tuolta toiselta välilehdeltä. Painoseurantaan merkkasin tämän aamuisen painoni, joka oli 72,9kg.

Perjantaina tuli Ms. Fitnessin ensimmäinen ohjelmapäivitys. Ruokavalion kalorimäärä pysyi kohdallani samana kuin tähänkin asti (eli noin 1950 kcal) mutta ruoka-aineiden määrät eri aterioilla vaihtuivat hieman. Saliohjelma puolestaan muuttui aika paljonkin ja mukana on haasteita sekä sen suhteen että omalta salilta ei löydy kaikkia tarvittavia laitteita ja koska en ole ihan varma miten muutama liike edes tehdään - lisäksi ohjelmassa on yhtenä päivänä leuanvetoja muistaakseni 3x10-15 kpl enkä itse saa tehtyä edes yhtä! Onneksi minulle on jo PT-treenit sovittuna ensi viikolle eli saan heti ohjeet uusiin liikkeisiin. Nyt vaan jännitän että kuka minua tulee ohjaamaan, keskiviikkoa siis odotellessa. 

tiistai 10. joulukuuta 2013

Inbody-mittaus eli karua kerrottavaa

Ensimmäisen kerran elämäni aikana pääsin InBodylla tehtyyn kehonkoostumusmittaukseen maaliskuun lopulla 2012, jolloin pikku-a oli noin yhdeksän kuukauden ikäinen. Tuolloin mittauksessa oli aika karuja lukemia, vaikka olinkin jo kaksikymmentä kiloa kevyempi kuin ollessani viimeisilläni raskaana, ja jo lähes kymmenen kiloa kevyempi kuin edellisenä syksynä.



Vuoden päästä tuosta ensimmäisestä mittauksesta oli vuorossa uusi mittaus, ja silloin oli takana pitkä painonpudotusrupeama ja 11 kuukautta kurinalaista ja liikunnallista elämää. Paino oli tuolloin 72,2kg, lihasmassan määrä 29,4kg ja rasvamassa 18,4kg (25,5%).


Tuon mittauksen jälkeen ajattelin, että minähän vielä parannan tuloksia seuraavaan mittaukseen. Kuinkas kävikään? Tulokset näkyvät alla:



Painoni oli tämänpäiväisessä mittauksessa siis 900g enemmän kuin kahdeksan kuukautta sitten, mutta lihaksen määrä on vähentynyt puolella kilolla ja rasvan määrä lisääntynyt 2,6 kilolla. Rasvaprosentti on kivunnut 25,5% --> 28,7kg. Lihasta on silti yli keskiarvon, eli pieni väheneminen ei sinänsä ole edes vaarallista. Toisaalta on pakko muistaa, että erot ovat aika pienet ja kyseessä kaksi eri laitemallia vaikka molemmat InBodeja ovatkin, eli sekin voi selittää eroja. Ehkä minun pitäisi olla jopa iloinen siitä, etten epäonnistuneen LadyPower-haasteen aikana päästänyt tilannetta karkaamaan vielä enemmän käsistä. Voisinhan tällä hetkellä painaa paljon enemmänkin...

Mittaajan mukaan oma tilanteeni on aika hyvä. Arvot ovat kaikki muuten kohdallaan, vain rasvaprosentti ja vyörärö-lantiosuhde ovat aavistuksen verran yli raja-arvojen. Lupaan sen, että kunhan Ms. Fitness -valmennus on ohi, tulokset ovat huomattavasti paremmat!

Tänään minuun iski aamulla laiskuus, kun syytin flunssaista oloa siitä etten ottanut mukaan salivaatteita kun lähdin kotoa. Minulla oli ensin oppisopimuskoulutuksen lähipäivä, jonka jälkeen kävin tuolla kehonkoostumusmittauksessa. Sen jälkeen olisin voinut mennä salille sillä olo oli ihan terve, mutta koska minulla ei ollut mitään kamoja mukana niin sainkin suunnistaa kotiin. Mikään ei tietysti olisi estänyt minua vaikka polkemasta crosstrainerilla, mutta en sitten kumminkaan jaksanut/viitsinyt ja lapsetkin olisivat häirinneet. Tekosyitähän riittää...

Tässä tämän päivän päivälliseni. Voi-jauhosuuruksella tehty jauhelihakastike ei ehkä ole ihan dieetin mukainen, pastaa ja kasviksia on määrätty määrä ja kompensoin kastikkeen vähäistä proteiinimäärää raejuustolla.



Ja vielä kuva viimeaikaisesta lookistani. Oi Mutsi Mutsi -blogissa oli hiljattain juttu huulipunan sielua kohottavasta vaikutuksesta, ja kun eräällä työkaverillakin oli jokin aika sitten ihanaa huulipunaa niin päätin itsekin ostaa väriä huuliin. Väri on kyllä todella kirkas ja joskus mietin että onko se ihan liikaa, mutta toisaalta olo on taas vähän naisellisempi...

maanantai 9. joulukuuta 2013

Ohjelmapäivitystä ja InBodya odotellessa

Vaaka näytti tänä aamuna 73,6kg eli kilon vähemmän kuin kaksi viikkoa sitten. Toisaalta edistyminen tuntuu kovin hitaalta, mutta toisaalta puoli kiloa viikossa on aika terveellinen vauhti. Tärkeintä on, että olen pysynyt ruokavaliossa ja tehnyt ohjelman mukaiset neljä salitreeniä jo kolme viikkoa putkeen. Tämän viikon lopulla pitäisi tulla päivitys ruokavalioon ja treeniohjelmaan, saa nähdä kuinka paljon tulee muutosta nykyisiin.

Saa vaan nähdä, kuinka käy tämän viikon liikuntojen. Mies oli nimittäin kuumeessa viikonlopun, ja iso-A:han sama tauti iski eilen illalla. Minullakin oli eilen kurkku kipeänä ja aavistuksen heikko olo, joten tänään ei yhtään haitannut jäädä kotiin lasten kanssa. Olo on kuitenkin ollut tänään ihan terve, mitä nyt illalla kurkku on tuntunut aavistuksen aristavalta.

Tässä muutamia kuvia viime päivien ruoistani:

Edellisen päivän savulohta ruokavalioon kuuluvan leivän päällä salaatin sijaan, nam!


Lounassalaatti, miten niin iso annos?


Naudan palapaistia, perunoita, porkkanaa ja parsakaalia



Lihamureketta, perunaa, porkkanaraastetta, kurkkua ja kirsikkatomaatteja

Viimeisessä kuvassa on lauantain ravintolaillallisen pääruoka eli härän sisäfileetä, paistettuja kasviksia, punaviinikastiketta ja perunoiden sijaan lisäkkeenä fetasalaattia. Illallinen oli kyllä kaikkea muuta kuin dieetin mukainen, sillä alkuruoaksi söin sinihomejuustolla höystetyn etanapannun (sekä paljon vaaleaa talon leipää) ja jälkiruoaksi suklaakakkua sekä vaniljajäätelöä. En kuitenkaan halunnut stressata yhdestä illasta, kun olen kuitenkin pysynyt ruodussa enkä poikennut ruokavaliosta edes itsenäisyyspäivänä.



Huomenna on tiedossa kehonkoostumusmittaus InBodylla, odotan mielenkiinnolla että minkälainen muutos on tapahtunut viime mittauksen eli huhtikuun jälkeen. Toivon että tämä flunssan uhka ei pahasti vääristä tuloksia, mutta kun aika on kerran varattu niin en viitsi peruakaan. Salilla ajattelin käydä mittauksen jälkeen, jos olo on hyvä. Onneksi huominen koulupäivä on hyvä syy pyytää miestä jäämään kotiin lasten kanssa...

tiistai 3. joulukuuta 2013

Kimppakyyti kannatti

Tämä päivä oli hyvä esimerkki siitä, kuinka kannattaa mennä joskus samalla autolla miehen kanssa töihin - siis muutenkin kuin bensan kulutuksen kannalta. Tänään oli siis taas sellainen päivä, jolloin työt alkoivat molemmilla samaan aikaan, mutta pääsin pois kaksi tuntia miestä aiemmin. Menimme kumminkin samalla autolla töihin, koska olin suunnitellut käyväni salilla miestä odottaessa. 

Työpäivä oli kuitenkin kovin hermoja raastava. myyntityössä iso osa palkasta tulee myynnin mukaan, ja kun on menossa jo toinen viikko todella huonoilla myynneillä ja suurin osa työpäivästä menee sellaisten asiakkaiden kanssa joille on mahdotonta myydä mitään vaikka kuinka yrittäisi, niin päivän päätteeksi olo oli väsynyt ja ärsyyntynyt eikä salille meno olisi voinut paljon vähempää kiinnostaa. Kotiin en kuitenkaan voinut lähteä kun piti odottaa miestä, eli mitäpä muutakaan olisin tehnyt kuin mennyt treenaamaan. 

Onneksi menin, sillä loppujen lopuksi treeni oli ihan hyvä. Ei huipputreeni, mutta sain kumminkin parannettua viime viikon tuloksia ja hiki tuli. Ehkäpä ärtynyt olo antoi treeniin lisää potkua. Nyt olo on yhä väsynyt, mutta ehkä suurin ärtymys on laantunut jotta pystyisin olemaan kotona tiuskimatta...

P.S. Klo 21.37
No eipä auttanut pahimman ärtymyksen laantuminen salilla, se tuli heti kotona takaisin lasten kiukutellessa. Jossain vaiheessa iltaa tuli mieleen että on taatusti kyseessä vanha kunnon hormonihirviön hyökkäys, joka iskee säännöllisin väliajoin. Ehkä se, kun tajusin mikä huonotuulisuutta aiheuttaa, auttaisi sinnittelemään sortumatta kunnes hormonitasot ovat taas paremmassa kuosissa...

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Vaihtelua viikonloppuna

Tänä viikonloppuna ruokailuissani oli vähän vaihtelua normaaliin, mutta toki dieetin puitteissa. Muut ruoat ovat menneet samaan malliin kuin muulloinkin, mutta päivälliseksi on syöty lauantaina tätä:

Savulohta, perunaa, porkkanaraastetta, tomaattia ja itse kevytkermaviiliin tehtyä - kovin valkosipulista - tsatsikia

... ja sunnuntaina tätä:

Naudan sisäfilepihvi, perunaa, keitettyjä porkkanoita ja kukkakaalia sekä samaa tsatsikia kuin edellisenäkin päivänä

Iltapalaksi tein vaihteeksi munakasta, tai pikemminkin munakokkelia kinkun ja polar 5:n kera, tomaatti jälkkäriksi. 


Itse asiassa söin kahdeksalta nauttimani iltapalan jälkeen vielä myöhäisemmänkin iltapalan kymmenen jälkeen, kun hörpin annoksen 3Phase-proteiinia rasvattoman maidon ja omenan kera. Salitreenin välipäivinä minun pitäisi nimittäin syödä kaksi välipalaa, enkä ehtinyt tänään syödä sitä yhtään aikaisemmin vaikka söin ateriat 2-3 tunnin välein. 

Tänään oli ensimmäinen päivä Ms. Fitnessin aikana, jolloin teki edes vähän mieli herkutella. Oli itse asiassa pakko maistella muutama viinirypäle, mutta sain hillittyä itseni syömästä miehen ostamia irtokarkkeja. Ensi viikonloppuna tulee kyllä syötyä ylimääräistä jopa kahtena päivänä, sillä menemme itsenäisyyspäiväksi appivanhempieni luo ja 7. päivä minulla on ystävieni kanssa pöytävaraus ravintolassa. Aion sekä perjantaina että lauantaina katsoa tilanteen mukaan kuinka paljon ylimääräistä tulee syötyä - jos ollenkaan. 

Jalat ovat muuten olleet tänään tosi kipeät perjantain treenistä. Vaikka itse treeni ei ehkä tuntunut niin rankalta kuin olin ajatellut, niin onneksi se ei ollut rankempi tai en varmasti pystyisi edes kävelemään juuri nyt...

lauantai 30. marraskuuta 2013

Treeniä ja ruokailuja

Harmittaa, kun tuli jossan välissä löysäiltyä niin usein treenien suhteen. Tällä hetkellä tälle vuodelle on kasassa 140 treenikertaa kun 200 oli koko vuoden tavoite. Ei taida ihan onnistua kuukaudessa... Tämä oli nyt toinen viikko jolloin sain tehtyä ohjelman mukaiset neljä treeniä, lisäksi olen saanut aikaiseksi jopa yhden aerobisen molempina viikkoina.


Uudet kengät tositoimissa


Ihanat salihanskat

Pullistelua salilla keskiviikkona...

...ja salin jälkeen samana päivänä
Keskiviikkona kävimme kesken työpäivän tiimipalaverissa lounasravintolassa firman piikkiin. Onneksi yksi ruokavaihdoista oli broilerin rintafilee, joten sain pidettyä ruokailuni ohjeen mukaisena. Tosin lasagnekin olisi houkutellut, mutta ottamani ruoka oli todella hyvää enkä edes sortunut jälkiruokapöydässä olleisiin munkkeihin.
Broilerin rintafileetä paholaisenkastikkeella, riisiä, porkkanasalaattia, kurkkua ja tomaattia

Torstaina sovelsin dieettiä aavistuksen verran, kun paistoin minulle ja tytöille ruoaksi porsaan ulkofileepihvit. Riisi ja kasvikset menivät kyllä ohjeen mukaan. Pakko sanoa, että tuo possu meni alas aika väkisin. En ole pitkään aikaan syönyt noin ylisuolaista ja keinotekoisen makuista lihaa. Joskus muinoin kaupan marinoidut lihat menivät alas ongelmitta, mutta näemmä makuaisti on tottunut luonnollisempiin makuihin.


Perjantaina koitti tämän viikon odotetuin päivä, kun sain PT-Janinan työpaikkani kuntosalille käymään. Olin ajatellut että kävisimme läpi muutamia liikkeitä joissa olen ollut epävarma ja takareisi-pakara-vatsatreenin ohjelman mukaan, mutta Janina sanoikin ettei yleensä vedä samoja treenejä joita asiakas tekee muutenkin, vaan samoihin lihasryhmiin kohdistuvan oman treenin. Hän oli saanut BC:ltä treeniohjelmani etukäteen, ja tiesi siis mitä siihen kuuluu. Normisetin sijaan teinkin siis takareisiä pallolla, yhden jalan nostoja toinen jalka penkillä, askelkävelyä, reisikoukistuksia pitkillä sarjoilla ja ohjelmaankin kuuluvaa suorinjaloin maastavetoa. Lopuksi sain tehdä vatsoja, ja testasimme selän ojennuksia sillä sen tekniikasta olen ollut todella epävarma.



Treeni oli tosi hyvä ja pulssi pysyi korkealla alusta lähtien. Meinasin kuolla heti alussa, kun sain lämmitellä normaalin crosstrainer-lämmittelyn sijaan hyppimällä ja pomppimalla muutaman minuutin. Ihan niin puhki en treenin jälkeen kuin ajattelin olevani, mutta naama ei kyllä ole vähään aikaan punoittanut ihan niin kovaa... Jalat ja pakarat ovat tänään kovin jäykät, mutta sain kumminkin poljettua 40 minuuttia crosstrainerilla. Illalla jos vielä venyttelisi, ja toivoisi että huomenna pääsen ylös sängystä...

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Ihania hankintoja ja kehon koostumusta

Taisin jo kertoakin, että voitin työpaikaltani eräästä myyntikisasta sadan euron lahjakortin ihan mihin vaan. Valitsin kohteeksi Body Actionin, ja eilen kävin siellä shoppailemassa ennen töihin menoa. Ostin itselleni kuvassa näkyvät Otomixin kengät sekä uudet salihanskat, joissa on rannetuki mukana. Kenkätilanne oli liikkeessä vähän heikko, mutta en jäänyt odottamaan että sinne saapuisi lisää tavaraa sillä siihen saattaa mennä jopa kuukausi. Ostin siis ainoat koossani löytyneet kengät, jotka ovat väriltään siniset. Toisaalta ei haittaa, sillä ne ovat jalassa aivan ihanat vaikka eivät ole tositoimiin vielä päässeetkään.


Toinen ostokseni olivat salihanskat, joita yritin "ajaa sisään" eilisen työpäivän aikana. Ne ovat nimittäin niin jäykkää nahkaa, että hyvä jos sormet taipuvat. Tietokoneella näpyttely oli lievästi sanottuna hankalaa ne kädessä, mutta jospa ne siitä muokkautuisivat. Eihän sata euroa tietysti riittänyt noihin ostoksiin lähellekään, mutta eipä tarvinnut maksaa koko summaa itse.

Kun olin menossa ostosreissuni jälkeen työpaikalle, satuin huomaamaan kadun varressa Elixian ständin jossa mainostettiin ilmaista kehonkoostumusmittausta nyt alkuviikosta. Koska minulla oli vielä aikaa ennen työvuoron alkua, päätin piipahtaa Elixialla ja pääsinkin mitattavaksi. Edellinen mittaus oli viime huhtikuussa InBodylla, ja sen tulokset löytyvät täältä. Tämänpäiväinen testi oli tosin Tanitalla, eli tulokset eivät varmaankaan ole vertailukelpoisia. Jos olisivat, niin painoni on noussut 72,2kg --> 74,8kg, BMI 25,6 --> 26,8, rasvaprosentti 25,5 --> 33,6, rasvamassa 17,4kg --> 25,1kg, lihasmassa 29,4kg --> 47,2kg! Tuo viimeinen lukema on se, joka ei ainakaa voi olla vertailukelpoinen, tai minulle olisi tullut lisää lihasmassaa lähes 20kg puolessa vuodessa. En minä sentään NIIN PALJON ole salilla käynyt ;) Oli tuo silti hauska käydä mittauttamassa, saa nähdä koska taas uudestaan - ja millä mittarilla.



maanantai 25. marraskuuta 2013

Viikonloppuna ja viikolla

Viikonloppureissu kummipojan synttäreille sujui uudelleen löytyneen motivaation voimin lähes niinkuin pitikin. Ajomatkalle riitti ED Green Light, ja taukopaikassa söin lounaaksi seuraavaa:


Siis paljon kasviksia, pari perunaa, raejuustoa ja lihakastiketta. Synttäreille päästyämme söin lihapasteijan, palan maustekakkua ja siivun täytekakkua. Olimme siskoni luona yötä, ja muiden juhlavieraiden poistuttua paikalle jääneet pari perhettä herkuttelivat päivälliseksi kebabia ja pizzaa - paitsi minä, joka söin hyvällä ruokahalulla dieetin mukaisen, itse tehdyn salaatin. Iltapalaksi söin rahkaa muiden ottaessa täytekakkua. 

Synnuntaiaamuna dieetti jatkui normaalin aamupuuron parissa ja lounassalaatilla - josta tosin unohdin kokonaan siihen kuuluneen ruisleivän -, automatkalla söin välipalaksi proteiinipatukan. Päivällisaikaan pysähdyimme ABC:lla, jossa tilasin itselleni kana-ceasar-salaatin ilman kastiketta. Ikävä kyllä itsekuri ei kuitenkaan riittänyt siihen, että olisin jättänyt maistelematta jämiä lasten juustohampurilaisaterioista. Söin siis ehkä noin kolmanneksen pikku-a:n hampurilaisesta ja aika ison osuuden ranskalaisista. Voin kuitenkin olla aika tyytyväinen siihen, että selvisin noinkin vähällä herkuttelulla viikonlopun. 

Tänä aamuna vaaka näytti 74,6kg eli ruokavaliossa pysyminen on kannattanut. Toisaalta matkaa alle 70 kiloon on (taas) yhä paljon. Tällä viikolla on tiedossa ainakin yksi houkutus. Menemme nimittäin keskiviikkona tiimin kanssa työnantajan tarjoamalle lounaalle. Ravintolassa on onneksi tarjolla myös salaattipöytä ja pääruokana broilerin rintafileetä (parin muun vaihtoehdon lisäksi) eli uskoisin pysyväni ruokavaliossa kunhan en sorru jälkiruokana oleviin munkkeihin...

Huomenna puolestaan on tiedossa hauska juttu, kun pääsen ostamaan uudet salikengät ja -hanskat. Eniten kuitenkin odotan perjantaita ja PT-ohjausta. Onneksi sen jälkeen on koko viikonloppu aikaa toipua. 

Tässä vielä tämänpäiväinen päivälliseni, eli jättiannos broileria, makaronia ja kasviksia. 


perjantai 22. marraskuuta 2013

Iloisesti yllättynyt

Minun on pakko myöntää, että lähdin tähän Ms. Fitness -valmennukseen vähän ennakkoluuloisin asentein. Ladypower meni miten meni - eli lähes koko puoli vuotta ruokaohjeita noudattamatta - ja paino on taas huippulukemissa. Ladypowerissa käytännön toteutus ontui, eikä mikään mennyt BodyCampin puolelta niin kuin piti. En siis todellakaan olisi uskaltanut maksaa tästä uudesta valmennuksesta 150 euroa, mutta onneksi sain osallistumiseni ilmaiseksi.

Jo ensimmäinen viikko on osoittautunut todella positiiviseksi yllätykseksi. Ryhmällämme on oma Facebook-sivu, jossa keskustelu on aktiivista ja mukana on myös BC:n henkilökuntaa jotka vastailevat kysymyksiin todella hienosti. Välillä ihan ihmettelen, miten asiantuntijat vastaavat lähes mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Myös meidän dieettaajien porukka vaikuttaa kivalta, ja ryhmässä on helppo höpötellä kaikenlaista. Kaikki eivät myöskään ole jo valmiiksi bikinikunnossa, mikä on myös ihan positiivista.

Tällä viikolla on ollut enemmän kuin helppoa pysyä ruokavaliossa. Eilen ja tänään söin tosin päivälliseksi samaa jauhelihakeittoa kuin muukin perhe, mutta jo perunoita kattilaan pilkkoessani punnitsin niitä jotta osaisin ottaa lautaselleni edes ruokavalio-ohjeita lähellä olevan määrän ruokaa. Huomenna lähdemme kummipoikani syntymäpäiville, eikä automatkalle ole tällä kertaa varattu sitä normaalia karkkisäkkiä mukaan. (Light-)EDit saavat riittää. Synttärijuhlilla sallin ehkä kahvipöydässä itselleni tarjoiluja, mutta yritän pitää senkin kohtuudessa ja syödä muutoin päivän aikana ohjeiden mukaan.

Toissa iltana uskaltauduin ostamaan BC:lta itselleni kolme PT-ohjauskertaa, ja tänään sain ohjaajaltani tekstiviestin että koskas nähdään. Joidenkin toisten firmojen ohjaajat tekevät ohjauksia vain "omalla" salillaan, mutta oma ohjaajani Janina vastasi että voi tulla työpaikkani salille. Mikä olisikaan ihanampaa kuin saada ohjaukset juuri omalla salilla, jossa voidaan tehdä liikkeet samoilla laitteilla kuin teen ne muutenkin! Aiemmin kun olen ollut ohjauksissa, ne ovat aina olleet eri saleilla ja erilaisilla laitteilla, ja työpaikan salille päästyä on taas pitänyt miettä että mitenköhän niitä ohjeita soveltaisi mutta nyt ei tarvitse.

Ensimmäinen treenikerta on luultavasti siis jo ensi viikolla, ja nyt tuleekin vaikeus siinä että minkä treenin haluaisin meidän tekevän. Eilen tein salilla takareisi-pakara-pohje-vatsatreenin, ja sitä tehdessäni olin varma että haluaisin vetää sen ohjaajan kanssa sillä haluaisin edes joskus saada sellaisen treenin, jonka jälkeen en meinaisi päästä kävelemään omin jaloin pois salilta... Kuitenkin, kun tänään tein selkä-olkapäätreeniä niin mietin että ehkä ohjauksessa pitäisi sittenkin tehdä se, sillä itse en meinaa saada selkäliikkeissä millään niin hyvää tuntumaa kuin ehkä pitäisi. Olkapääkin meinaa välillä tulla kipeäksi minkä vuoksi epäilen että teenkö pystypunnerrukset oikealla tekniikalla. Toisaalta voisimme tehdä sekaisin koko ohjelman liikkeitä sen mukaan mitä liikkeitä haluan oppia tekemään paremmin, mutta toisaalta siinä ei ehkä saa aikaiseksi niin hyvää treeniä. Onhan noita ohjauskertoja kolme, mutta haluaisin säästää niitä siihen kun ohjelmaani päivitetään, jos siihen vaikka tulee jotain liikkeitä joita en osaa yhtään.

Keksin muuten hyvän ajatuksen, jolla sain perusteltua miehellekin PT-ohjauksiin menevän rahasumman. Kun sain ostaa nuo PT-ohjaukset, niin en sitten tarvitse mieheltä joululahjaa. Enpä minä mitään tavaraa tarvitsisikaan, ja saliohjaukset ovat taatusti hyödyksi...

maanantai 18. marraskuuta 2013

Tästä lähdetään (taas)

Ms. Fitnessin lähtöpainoni on 77kg, mikä ei paljon imartele. Pitkästä aikaa pyysin miestä ottamaan minusta muutoskuvat, edellisen kerran niitä on otettu huhtikuussa eli yli 7 kuukautta sitten. Periaatteessa muutos ei ole kovin iso, mutta pientä tukevoitumista on havaittavissa vähän joka puolella, varsinkin lantiossa ja reisissä.
Mittailin itseäni viikonloppuna, ja joka puolelle on tullut pari kolme senttiä lisää elokuusta, jolloin ei otettu muutoskuvia. Elokuussa oli tullut samoin useampi sentti huhtikuussa tekemääni edelliseen mittaukseen verrattuna, mutta jospa lukemat lähtisivät pitkästä aikaa taas alaspäin.

7.4.2013-17.11.2013
7.4.2013-17.11.2013
7.4.2013-17.11.2013
Nyt en aio pitää ihan näin pitkää väliä ennen seuraavaa kuvaus- ja mittauskertaa. Tarkoitus olisi että mies ottaisi minusta kuvat jatkossa kerran kuussa, ja samoin olen ajatellut mitata itseni aina kuukauden välein. Vaa'alla käyn (ehkä) viikoittain, mutta yritän olla stressaamatta vaa'an lukemasta. Pääasia olisi, että puristavat housut muuttuisivat taas väljemmiksi ja pulska fiilis häviäisi...

Ruokavalioni on aika sama mitä Bodycampin aikaisemmissakin ohjeissa, mutta suurin muutos on aamupalassa sillä saan nyt laittaa puuron joukkoon mehukeiton ja raejuuston lisäksi myös banaania. Tuo muuten puuroon aivan ihanan maun!





perjantai 15. marraskuuta 2013

Tällaista tänään (tai siis maanantaina)

http://bodycamp.eu/tuote/ms-fitness
(Kuvasta pääsee osoitteeseen josta se on lainattu)


Viime aikoina olo ei todellakaan ole ollut paras mahdollinen, vaan pikemminkin päin vastoin. Turvottaa ja närästää, ja herkkuja on tullut yhäkin syötyä enemmän kuin tarpeeksi. Olen jo viikkokausia haaveillut BodyCampin Ms. Fitness -valmennuksesta ja osallistunut kaikkiin mahdollisiin arvontoihin sen saadakseni, mutta tuuria ei ollut. Eilen - tai oikeastaan toissayönä - aloin miettimään, että joskohan eräs ystäväni Ensi kesän kaunottarista suostuisi jakamaan saamansa useamman sadan euron arvoisen BodyCampin lahjakortin kanssani jolloin pääsisin osallistumaan valmennukseen hänen kanssaan. Kannatti kysyä, sillä homma sopi hänelle ja BodyCampiltakin suostuivat lahjakortin siirtämiseen minulle.

Virallisestihan tuo Ms. Fitness alkoi jo tänään, mutta koska olin BC:hen yhteydessä vasta eilen illalla niin sain ohjelmanikin vasta iltapäivällä. Tarkoitus ei muutenkaan ole aloittaa ruokavalion noudattamista ennenkuin vasta maanantaina, sillä tänään juhlimme miehen kanssa 5. hääpäiväämme ja viikonloppuna saamme lapset yökylään isovanhempiensa luo. Tiedossa on siis elokuvissa käynti (leffapopcornit on ihan pakollinen osa), noutoruokaa ja sohvalla löhöämistä...

Muutenkaan en aio pahemmin stressata tuosta valmennuksesta ennen vuodenvaihdetta, sillä kaikenlaisia pikkujouluja ja kissanristiäisiä on useampana viikonloppuna. Viikolla olisi kyllä tarkoitus pysyä ohjelmassa ja samoin päästä salille uuden ohjelman mukaan. Tämä viikko on muuten ollut taas salitaukoa, sillä minulla oli maanantaina ja tiistaina kuumetta ja muutenkin flunssainen olo.

Uusi ohjelmani on itse asiassa hyvin samanlainen kuin aiempikin eli Get Fit. Hiilareita on itse asiassa jopa vähän enemmän, mikä ehkä vähän jännittää siinä mielessä että riittääkö motivaatio pysymään ruokavaliossa - aiemminhan hiilareiden syönti on tuntunut ylläpitävän niiden himoa ja olen sortunut ihan liian helposti. Jos ruokavalio olisi ollut aivan erilainen, olisi ollut ehkä henkisesti jollain lailla helpompi saada hommaan myös eri meininki kuin aiemmin. Nyt, kun ruokavalio on samanlainen kuin silloinkin kun en pysynyt ruodussa, niin sorrunko samaan eli jättämään syömisiä pois ja korvaamaan ne jollain ylimääräisellä?

Treenijuomat ovat Ms. Fitnesissä eri merkkiä kuin mitä minulla on tähän asti ollut, mutta käytän kyllä nykyiset pois ensin. Treeniohjelma on aika samankaltainen kuin viimeisin Get Fitin aikana saatu, mutta onneksi kuitenkin tarpeeksi erilainen jotta siinä pitäisi riittää haastetta. Aiempi treeniohjelma oli itse asiassa viisijakoinen, nyt viikkoon pitäisi yrittää saada vain neljä salikertaa mikä on toisaalta parempi kuin ennen.

Uusi valmennus kestää siis puoli vuotta, ja viimeistään vuoden alusta olisi tarkoitus aloittaa sen noudattaminen täysillä - ja kuten jo kirjoitinkin, myös marras-joulukuussa olisi aikomus noudattaa ohjeita viikolla. Parhaan muuttujan palkintoa en todellakaan aio tavoitella, sillä tarkoituksenani olisi yhä löytää elämäntavat joita voisi noudattaa vaikka koko loppuelämän.

Loppuun vielä yksi mukava juttu. Meillä oli töissä eräs kilpailu, jonka voitin ja sain palkinnoksi 100 euron lahjakortin ihan mihin vaan. Olen jo pitkään halunnut uudet kengät salille, ja olin ajatellut käyttää lahjakortin paljasjalkakenkiin.  Eilen kävin töiden jälkeen kiertelemässä urheiluliikkeitä eri paljasjalkakenkiä kokeillen, ja päätin samalla piipahtaa myös Body Actionilla. Suureksi yllätyksekseni siellä olikin paikalla itse Ari 'Godzilla' Kokkonen, jolta sain kengistä kysellä. Body Actionilla ei itse asiassa ole varsinaisia paljasjalkakenkiä edes myynnissä, mutta Godzilla suositteli niin hyvin Otomixin kenkiä että päädyin ilmoittamaan pomolleni että saa käydä hakemassa sen lahjakortin tuonne Body Actioniin. Kengäthän tulevat joka tapauksessa nimenomaan salikengiksi, enkä malta odottaa että saan käydä ne liikkeestä ostamassa. Punaiset voisivat olla aika kivat...

Tässä vielä tämän päivän iltapala jolla juhlistimme miehen kanssa hääpäiväämme. Miten niin tuli taas kaloreita? Limu on sentään lightia...


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kun menee hermot!

Nykyään kirjoitan lapsista suhteellisen vähän, mutta nyt ajattelin kirjoittaa siitä kuinka heidän kanssaan tappeleminen saa oman olon niin kettuuntuneeksi että sitä tulee käytettyä tekosyynä herkuttelulle - joskus on vain "pakko" saada lohtua syömisestä...

Johtuneeko uhmaiästä, mutta nykyisin jokainen lähtötilanne on iso-A:n kanssa yhtä sotaa. A ei suostu pukemaan edes sisävaatteita ulkovaatteista puhumattakaan, vaan heittäytyy lattialle tai juoksee sänkyynsä kun "väsyttää". JOKA kerta. Vaikka määränpäässä olisi tiedossa mitä kivaa - esimerkiksi isänpäivän juhlintaa rakkaiden serkkujen kanssa ja kahvipöydän herkut - niin ei auta vaan joudumme yhä useammin pukemaan tytön väkisin ja kantamaan kirkuvana autoon. Onko siis ihme että äidin hermot on välillä "vähän" kireänä..?

Pikku-a:n kanssa on vähän helpompaa, mutta hänellekin on haastava saada puettua kun joskus ei meinaa mikään vaate kelvata. Hänellä toimii onneksi usein se, että otan esiin kaksi jokaista vaatekappaletta, ja tyttö saa päättää niiden väliltä. Pikku-a:n kanssa hermot joutuvat koetukselle ennemminkin yöaikaan, sillä hänellä on tapana herätä keskellä yötä kiukuttelemaan eikä tuolloin kelpaa kukaan muu kuin äiti. Ja kun äiti on aamulla tarpeeksi väsynyt yön heräilyistä, niin hermot ovat jo valmiiksi kireällä siinä vaiheessa kun lapsia pitäisi alkaa pukemaan. 

Syksy ja pimeys eivät koskaan ole olleet lempiaikaani, mutta joka vuosi tämä väsynyt ja ärtyisä olo tulevat yhtä suurina yllätyksinä. Liekö iso-A:lla sama ongelma, näin hankalaa ei hänen kanssaan ole nimittäin ollut aikoihin. Olen alkanut suorastaan vihaamaan hänen hokemaansa "väsyttää" -lausahdusta, joka tulee aina samalla uhmakkaalla äänensävyllä ja yhdistyy poikkeuksetta joko lattialle heittäytymiseen tai omaan sänkyyn juoksemiseen. Siitä huolimatta A ei suostu edes harkitsemaan päiväunia, eivätkä yöunetkaan ole yhtään pidentyneet 9-10 tunnista. 

Itse voisin nukkua vaikka kellon ympäri jos lapset sen sallisivat, ja monena päivänä olen ollut niin väsynyt että pienikin vastoinkäyminen on saanut minut itkun partaalle tai jopa sen yli. Eräänä päivänä pimahdin jopa töissä kun eräs asia ei millään ratkennut ja työaika alkoi loppua. En tiennyt yhtään keneltä olisin saanut apua, ja saamani tieto oli niin ristiriitaista että pillahdin itkuun. Onneksi eräs työkaveri huomasi ahdistukseni ja otti homman hoitoonsa, sillä hänellä oli vielä monta tuntia työaikaa jäljellä. Seuraavana päivänä asia oli tehty loppuun ja sain aloittaa työpäivän edellistä paremmalla mielellä. 

Karkkia ja suklaata on viime päivinä tullut kulutettua ihan liikaa, mutta pääsin sentään tällä viikolla kolme kertaa salille mikä paransi oloa huomattavasti. Toivon kuitenkin, että talvi tulisi jo pian ja syysmasis hellittäisi ennen kuin vaaka näyttää 80 kiloa...

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Kaksivuotias

Aloin tänään miettimään että koskas minä tämän blogini aloitinkaan. Oli pakko mennä katsomaan ihka ensimmäinen blogautukseni, joka oli tämä. Tajusin, että tuosta päivästähän on jo yli kaksi vuotta, synttärit olivat siis 10.10.

Kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon, ja pudonneita kiloja on valtavasti. Jossain vaiheessa blogin alkuaikoina tuntui ettei mitään tapahtunut ja kirjoitinkin enemmän lapsista, mutta olette taatusti huomanneet että nykyään lapset ovat blogissa vain sivuosassa.

Lähtötilanne (tosin kuva jo elokuulta 2011 mutta eipä kuva olisi lokakuussakaan ollut erilainen)


Tällainen haluaisin olla aina (kuukausi sitten, erään toisen valokuvan taustalta, siksi epätarkka kuva)

Tässä vähän todenmukaisempi kuva samoista juhlista

Joskus tuntuu siltä, että en ole oppinut kahden vuoden aikana mitään. Kamppailen yhä samojen asioiden, eli herkuttelunhimon ja salasyöppöyden kanssa. Toki kamppailu on nykyään vähäisempää, sillä normaalipainon sisällä - tai ainakin lähestulkoon - ei asiasta tarvitse niin stressata ja on ihan ok sallia itselleen herkkuja silloin tällöin. Kohdallani suurimmat haasteet ovatkin aina olleet siinä etten päästä herkuttelua karkaamaan käsistä. Viimeiset pari viikkoa on kyllä taas mätetty niin paljon herkkuja napaan että paino alkaa taatusti taas nousemaan, mutta jostain syystä motivaatio ja itsekuri ovat ihan nollassa. Syytän asiasta lievää syysmasennusta, johon edes kirkasvalolamppu ei paljon tunnu auttavan.

Mutta takaisin bloggaamiseen. Kahden vuoden aikana nimimerkkini on vaihtunut pariinkin otteeseen. (Kohta entinen?) Sadan kilon keijukainen vaihtui Entiseksi sadan kilon keijukaiseksi, ja kun tuntui että olin saanut pidettyä painoni tarpeeksi kauan maagisen kolminumeroisen luvun alla niin oli aika ottaa käyttöön muuallakin käyttämäni nimimerkki. Tällä olisi tarkoitus jatkaa hamaan tulevaisuuteen, tai ainakin niin kauan kuin bloggaaminen tuntuu mielekkäältä.

Nykyään tuntuu usein siltä, että on vaikea keksiä mitään uutta kirjoitettavaa. Aikaakin tuntuu olevan liian vähän mihinkään, varsinkin kun olen töissäkin ottanut viime aikoina sen asenteen että keskityn työntekoon enkä mihinkään ylimääräiseen. Kotona kuluu yhä useammin ilta jos toinenkin ilman että tietokonetta edes käynnistetään, mikä myös hidastaa kirjoitustahtia vaikka puhelimen kautta bloggaaminen onnistuukin. En kuitenkaan aio tätä blogia lopettaa, sillä on siitä edes jotain apua ruodussa pysymisessä.

Olisi muuten kiva kuulla, minkälaisia juttuja te lukijat haluaisitte? Kieltämättä olisi muutenkin mukava saada joskus kommentteja näihin teksteihin, mutta pakko myöntää että harrastan itsekin kymmenien blogien lukemista (puhelimella) ilman että kommentoin niihin tuskin koskaan. Puhelimella lukiessa kun ei yleensä tule kirjauduttua bloggeriin, eikä taas nimettömänä viitsi kommentoida...

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Mitäs siitä pikkusormesta sanottiinkaan..?

Viime päivinä en ole tyytynyt antamaan pirulle pikkusormeani vaan olen auliisti tyrkyttänyt sille koko kättä olkapäätä myöten. Miehen ollessa poissa kotoa vaikka vain lasten kanssa toisessa huoneessa olen työntänyt suuhuni suunnilleen kaiken mitä keittiön kaapeista löytyi, minkä lisäksi olen herkutellut kaverin emännöimillä Me&I-kutsuilla ja hakenut enemmän kuin auliisti iltapalaa Hesburgerilta miehelle ja myös minulle.

Olen pitänyt väsymystä ainakin osasyynä syömishimoon, ja väsymys onkin tuntunut vain pahenevan päivä päivältä - tai pikemminkin yö yöltä, sillä pikku-a:n univaikeudet jatkuvat eikä isä kelpaa tuolloin lainkaan. Toissa yönä tyttö rääkyi lähes tunnin juuri kun olin menossa nukkumaan (pahempaa olisi ollut vain jos olisin ehtinyt jo nukahtaa) ja pääsin sänkyyn vasta lähes puoliltaöin. Jokunen tunti meni hyvin, mutta jo viiden jälkeen  pikku-a halusi herätä. Hän kyllä nukahti loppujen lopuksi uudelleen, mutta minulla oli vaikeuksia saada enää uudelleen unta.

Eilinen ei kuitenkaan ollut ihan niin paha kuin toissapäivä, jolloin väsymys tuntui aivan kuin luissa ja ytimissä. Hermotkin olivat todella kireällä koko päivän, eikä kärsivällisyyttä tuntunut olevan yhtään mihinkään. Pienikin vastoinkäyminen sai kyyneleet silmiin ja olon aivan epätoivoiseksi.

Mikä sitten on syy ja mikä seuraus? Johtuuko väsynyt olo ja herkkujen himo siitä kun olen syönyt niin paljon hiilareita, vai onko hiilarinhimo seurausta väsymyksestä? Kolmas vaihtoehto on tietysti PMS, sillä menkat ovat juuri alkamassa. Lisäksi olen alkanut tunnistaa olotiloissani jonkinlaista sykliä siinä miten hyvin jaksan pysyä ruodussa ja kuinka kireällä hermoni ovat. En muista koska minulla oli viimeksi samanlainen olo, mutta hormonit voivat tosiaan olla osasyyllinen. Toisaalta hormonikierukan pitäisi (tietääkseni) hillitä oireita, mutta onhan minulla toisaalta kuukautisetkin eli omalla kohdallani hormonikierukka ei ole täysin hillinnyt hormonitasojen kuukausittaista heittelyä.

Olisiko tänään kuitenkin jo se päivä, jolloin saan hillittyä herkuttelunhimoni? Ainakin yö meni hyvin ja lapset nukkuivat heräilemättä, itsekään en herännyt edes vessahätään ennen kuin lapset hiipivät huoneeseemme talviaikaa klo 5.45. Kaiken lisäksi kun mies nousi lasten kanssa ja sain itse nukkua vielä kaksi tuntia niin olo on jopa suhteellisen virkeä. Varsinkin kun sain syödä aamupalani (puuroa, marjoja, mehukeittoa, raejuustoa ja soijalesitiinirakeita ja kaksi isoa mukia kahvia) kirkasvalolampun loisteessa lasten katsellessa aamun pikkukakkosta. Ulkonakaan ei sada vettä, eli pitäisiköhän lähteä raittiiseen ilmaan hakemaan sieltä lisää energiaa päivään...

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Haaste

Ashta haastoi minut jokin aika sitten seuraavalla haasteella:

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


Koska olen tähän haasteeseen vastannut jo aiemminkin, en nyt laita tätä eteenpäin (enkä jaksa keksiä mitään kysymyksiä), mutta kerron nyt satunnaisia asioita sekä vastaan saamiini kysymyksiin...

11 Satunnaista asiaa

1. Omistan Frendien kaikki 10 kautta, enkä ole kertaakaan tainnut katsoa niitä. 
2. Meiltä löytyy myös kaikki (vanhat) Ritari Ässät, jotka katsottiin läpi jokunen vuosi sitten. 
3. Nykyinen työsuhteeni on kestänyt kohta seitsemän vuotta. Työn oli tarkoitus olla vain väliaikainen jotta saisin säästettyä vähän rahaa muuttaakseni ulkomaille kielitaitoa parantaakseni. 
4. Minulla on paljon hyviä kavereita, mutta ei varsinaista sydänystävää jolle voisin soittaa koska tahansa ja mistä aiheesta tahansa. Kadehdinkin välillä joitakin kavereitani, joilta tuollainen sydänystävä löytyy. 
5. Olen todella onnellinen siitä, että lapseni kielellinen kehitys on ollut todella nopeaa. Iso-A puhuu kuin papupata, ja pikku-a:kin puhelee jo monen sanan lauseita. 
6. En tiedä olenko jo maininnut sitä täällä, mutta olen 5-lapsisen perheen vanhin, ja nuorin sisarukseni on minua 10 vuotta nuorempi. 
7. Sekä minun että mieheni vanhemmat ovat yhä naimisissa, mikä varmasti kannustaa meitäkin pysymään yhdessä vaikka ongelmia joskus tulisikin. 
8. Olen syönyt päivän toiseksi pääateriaksi tonnikalasalaattia lähes joka päivä enkä vieläkään ole kyllästynyt. 
9. Jos sataa vettä, en mene ulos. En lenkille enkä lasten kanssa, piste. 
10. Olen yhä koukussa Fairylandin pelaamiseen. Tällä hetkellä pelissä etsitään pääasiassa halloween-aikaan liittyviä kummitus- ja zombie-hiirulaisia muista puutarhoista mikä on oikeasti todella koukuttavaa.
11. Kävin lapsena pianotunneilla kuusi vuotta kunnes kyllästyin. Käteni ovat pienet ja sormet lyhyet eivätkä yltäneen tarpeeksi pitkälle koskettimilla. Joskus mietin että haluaisin yhä osata soittaa, mutta tunnistan nykyään hädin tuskin nuotit...


11 Kysymystä haastetulle

1. Kuinka paljon nukut yleensä?
Haluaisin - ja myös tarvitsisin - kahdeksan tunnin yöunet, mutta normaalisti saan nukkua maksimissaan 7 tuntia. Sekin riittäisi, jos vaan saisin nukkua ne putkeen ilman väliherätyksiä. 

2. Oletko sohvaperuna vai sporttispurttari vai kenties jotain siltä väliltä?
Haluaisin olla sporttispurttari, mutta pakko myöntää että jos saan valita niin jään kyllä mieluummin sohvalle tuijottamaan telkkaria tai istun netissä. 

3. Paras tapa rentoutua?
Sohvan nurkassa hyvän kirjan kanssa. Tai peiton alla miehen kainalossa...

4. Jos voisit olla missä vain, missä olisit nyt?
Jossain lämpimässä lomakohteessa uima-altaan reunalla. 

5. Pidätkö tanssimisesta?
Kyllä, mutta harrastan sitä aivan liian harvoin. 

6. Oletko jo hankkinut joululahjoja (tämän vuoden joulua varten siis)?
Yksi joululahja on hankittu, kun kävin Stockan Hulluilta Päiviltä lapsille Brion nukenvaunut jollaisista olen haaveillut jo kauan, mutta yksikään sukulaisista ei ole vielä heille sellaisia hankkinut.

7. Mitä haluaisit kokeilla?
Laskuvarjo- tai benjihyppyä

8. Mitä näet oikealla puolellasi juuri nyt?
Keittiön ikkunan ja siitä ulos. 

9. Jos sinun pitäisi muuttaa Suomesta pois, minne muuttaisit?
Ruotsissa on aika samanlainen kulttuuri, että sinne olisi sinänsä helppo muuttaa. Kielikin on kiva, ja haluaisin oppia sitä nykyistä paremmin vaikka pärjäisin kyllä jokapäiväisessä elämässä nykyiselläkin kielitaidolla. 

10. Kylmä vai kuuma?
Kuuma. Ei vaan kylmä. Ei vaan kuuma. En osaa päättää, kylmä jäätelö mutta kuuma kahvi :)

11. Oletko koskaan kokeillut tankotanssia?
En ole, mutta olen kyllä miettinyt että olisi hauskaa kokeilla sitä joskus.