maanantai 25. huhtikuuta 2016

Aamuaerobinen - onks se jotain syötävää?

Joskus taannoin saatoin käydä lenkillä aamuisin ennen töihin menoa. Ei ollut lainkaan outoa, että heräsin aamuvuoroaamuna jo puoli kuuden jälkeen, jotta ehdin lenkkeillä ennen kuin työt alkoivat kahdeksalta. Ja tämä oli siis parisen vuotta sitten, jolloin lapset olivat pienempiä ja yöt katkonaisempia. Nykyään en jaksa edes harkita herääväni yhtään ennen kuin on pakko. Toisaalta en myöskään ole nykyään niin väsynyt kuin joskus. Muistan ajan, jolloin väsytti koko päivän, eikä mikään meinannut auttaa. En tiedä olivatko nuo samoihin aikoihin, mutta mieluummin jätän aamukuntoilun väliin kuin olen väsynyt koko päivän. Kyllähän aamulenkki herätti ihan mukavasti, mutta väsymys iski aina jossain vaiheessa.

En kyllä jaksa lähteä aamulenkille viikonloppuisinkaan, vaikka mies heräisi lasten kanssa ja saisin itse nukkua. Nimittäin siinä vaiheessa kun sitten itse nousen, on jo niin kova nälkä että on ihan turha kuvitellakaan lenkkeilyä. Mieluummin siis käyn lenkillä myöhemmin päivällä, jos mahdollista. 

Viime viikon lapsilla oli uimakoulua joka ilta klo 17.30-18.30. Piti siis hakea heidät hoidosta hyvissä ajoin, jotta ehdimme käydä kotona syömässä ennen uimahalliin lähtöä. Olin siis joka päivä aamuvuorossa, eikä töiden jälkeen ehtinyt tekemään mitään pitkää salitreeniä. Yhtenä päivänä tein koko kropan aikasidonnaisen treenin, johon meni lämmittelyineen noin 40 minuuttia, toisena päivänä poljin 45min crosstrainerilla. Muuten otin viikon rennosti, sillä minulla oli myös pientä yskän poikasta ja ajoittaista kurkun aristusta. Uimakoulu jatkuu vielä tällä viikolla, mutta ainakin tänään sinne menee vain iso-A. Pikkusiskonsa oli koko viime viikon nuhainen, ja viikonloppuna iskikin kunnon limainen yskä ja räkätauti. Eilen sunnuntaina nousi illalla kuume, mutta (kuumelääkkeen ja nenäsumutteen ansiosta?) tänään ei ole taudista enää tietoakaan. Jäin kuitenkin täksi päiväksi lasten kanssa kotiin ja toivon, että huomenna molemmat olisivat kunnossa päiväkotiin ja uimakouluun. 

Tänä aamuna mies nousi lasten kanssa, sillä hänellä oli töissä myöhäisempi vuoro. Lapset nukkuivat itse asiassa tavallista kauemmin, melkein puoli kahdeksaan, enkä itsekään saanut enää unta. Hetken ajan harkitsin jopa, että kävisin lenkillä ennen kuin mies lähtee töihin, mutta vilkaisu ikkunasta sai unohtamaan nuo ajatukset saman tien. Taivaalta tuli nimittäin räntää, ja yön aikana oli satanut monta senttiä lunta. Ei todellakaan sellainen keli jossa haluaisin lenkkeillä!

En kyllä odota sitä aikaa, jolloin lapsilla on molemmilla omat harrastukset joihin pitää olla viemässä parhaimmillaan/pahimmillaan joka arki-ilta. Nyt on vielä hyvä, kun molemmat ovat samoilla tunneilla baletissa ja jumpassa, ja pääsivät uimakouluunkin yhtä aikaa. Huomaa kuitenkin jo nyt, että lapset tykkäävät eri asioista - esim. iso-A rakastaa uimakoulua, pikku-a on sanonut joka kerran jälkeen ettei haluaisi sinne enää seuraavana päivänä -, eli luultavasti tulevat myös harrastamaan eri asioita tulevina vuosina. Siinä pitää sit vaan itse karsia omista menoistaan, opetella ne aamuaerobiset tai pyrkiä vaikka käymään lenkillä lapsen harrastuksen aikana lasta odotellessa. Onhan se onnistunut monelta muultakin, niin onnistunee minultakin kun vähän harjoittelen...

Vaikka en olekaan ehtinyt tänne kirjoittelemaan, niin syömiset pysyivät viimekin viikolla pääosin ruodussa, ja paino valuu hitaasti alaspäin. Tänä aamuna vaaka näytti 83,8kg. Minulla on aina ollut vaikeinta olla syöpöttelemättä silloin kun olen lasten kanssa kotona (esim. lasten katsellessa päivällä jotain leffaa tulee yleensä kaivettua kaapit läpi), mutta yritän pysyä tämän päivän ruodussa!

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Heippahei sokeriton huhtikuu

Otsikosta huolimatta en ole uponnut karkkimereen. Totesin kuitenkin, että minun on mahdoton pitää täysin herkutonta linjaa tai sorrun jossain vaiheessa överimässäilyyn. Taas kerran yritän löytää sitä kuuluisaa keskitietä, johon mahtuu KOHTUUDELLA jotain hyvää, ilman että siitä alkaa mässäilykierre. Tällä viikolla treenasin tuota kohtuutta ostamalla kaupasta uutuusjäätelön. Lisäksi töissä oli eilen tarjolla lakumixin karkkeja. Selvisin melkein koko päivän, mutta illalla sorruin syömään muutaman suklaa-lakupalleron. Kokonaiskalorit eivät kumpanakaan päivänä menneet yli Kiloklubin laskeman peruskulutuksen, eli  kokonaisuus pysyi kasassa. Ehkä voin jatkossakin sallia itselleni jonkun pienen herkun joka viikko, kunhan en herkuttele joka päivä. Teki muuten vähän tiukkaa olla ostamatta jäätelöä myös tänään, mutta sain onneksi hillittyä itseni.

Painon suhteen tämä viikko on mennyt melko tasaisesti. Vajaan kilon se heittelee päivästä riippuen (koko viikko oltu välillä 84,3-85,1kg), mutta sitä ei voi estää eikä siitä saa stressata. Tiedän kuitenkin, että lihomaan minun ei tällä ruokavaliolla pitäisi päästä.


lauantai 9. huhtikuuta 2016

Vielä terveenä

Iso-A parani vatsataudista yhden päivän sairastamisen jälkeen, eikä tauti ole vielä iskenyt meihin muihin. Yhden A:n hoitokaverin äiti kertoi että heillä oli perheessä sairastettu kahden päivän välein, päiväkodissa hoitajat sanoivat tänä aamuna että siellä on todettu neljän päivän syklit sairastumisten välissä. Odotamme siis yhä milloin pikku-a sairastuu, tai me aikuiset. Minulla oli koko viikonlopun välillä vähän etova olo, mutta ei varsinaista oksettavaa oloa kuitenkaan, ja olo helpottui aina kun sain olla hetken aloillani. 

Lauantain aamupaino oli muuten 84,3kg, eilen sunnuntaina 84,7kg ja tänään 84,2kg. Paino menee siis hitaasti mutta (ainakin vielä) varmasti alaspäin. Nopeammin ei tarvitsekaan. Syömiset ovat pysyneet kurissa, päivittäinen kalorimäärä on ollut siinä parintuhannen paikkeilla edelleen mikä tuntuu sopivalta. Nälkä ei ole ollut, mutta toisaalta ei tarvitse syödä itseään ähkyynkään.  


perjantai 8. huhtikuuta 2016

Kohta ollaan sairastuvassa kaikki

Pari päivää on taas mennyt ilman että olen ehtinyt kirjoittamaan.
Keskiviikkona aamupaino oli 84,9kg, eilen torstaina ja tänään 84,7kg.
Tiistaina tullut soitto päiväkodista osoittautui vääräksi hälytykseksi, ja lapset pääsivät terveinä hoitoon keskiviikkona ja eilen. Viime yönä vatsatauti kuitenkin rantautui meille, kun iso-A alkoi oksentamaan. Onneksi olin varautunut vatsatautiin tuomalla ämpärin tytön puoliparvisängyn jalkopäähän jo viime viikolla, sillä viime yönä tyttö ei olisi ehtinyt vessaan vaan oksensi ämpäriin. Selvittiin kuitenkin ilman pyykkäämistä. Aamun aikana A ei enää ole oksentanut, mutta ruokakaan ei maistu (yöllä oksensi muutaman kerran). Hoidossa tauti alkaa olla kiertänyt jo melkein kaikki lapset, ja kaikki vanhemmat ketä tunnen ovat kertoneet että tauti on poikkeuksetta kiertänyt koko perheen. Vatsatauti lienee siis odotettavissa meille muillekin tässä muutaman päivän sisällä. Saa nähdä auttaako probioottikuuri ja kokonaisten valkopippurien syöminen...

Niinkuin vatsataudissa ei olisi tarpeeksi, minua on myös vaivannut yskä. Päivisin ei tosin lainkaan, mutta toissa iltana en meinannut saada unen päästä kiinni kun kurkkua kutitti ihan kamalasti. Samoin kun viime yönä heräsin iso-A:n oksennettua, en meinannut pystyä nukahtamaan uudestaan kurkun kutinan vuoksi. Olo ei ole onneksi muuten (ainakaan vielä) kipeä, mutta yöllinen yskä ärsyttää.
Syömiset ovat onneksi olleet kurissa, ja pari päivää on taas mennyt ilman mitään himotuksia. Pahin iska-hartiajumikin tuntuu hellittäneen, kiitos parin päivän relaksanttikuurin. Keskityin myös eilen salilla tekemään hartialiikkeet pienemmillä painoilla mutta pumppaillen, jotta veri lähtisi kiertämään mahdollisimman hyvin. Sen päälle vielä 45 minuuttia taukohuoneen hierontatuolissa koko selkää hierottaen, teki hyvää.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Alkuviikkoa

Eilen aamupaino oli 85,5kg. Tänään sama. Tänään sain töihin puhelun vasta kahden työtunnin jälkeen, että iso-A valitteli vatsakipua. Hoidossa on tällä hetkellä vatsatautiepidemia, eli oli paras hakea tyttö samantien kotiin. Kotona kävi ilmi että tyttö oli ihan terve, mikä lie vatsanväänne oli vaivannut.
Kotona ollessamme oli kuitenkin itsekuri vähän koetuksella, olisin koko ajan halunnut syödä vaikka olisin juuri äsken syönytkin. En kuitenkaan sortunut vaan kestin tämänkin päivän ilman sokeria. Himotukseen vaikutti varmaan menkkojen alkaminen ja se, että kärsin koko päivän päänsärystä niska-hartiaseudun jumin vuoksi. Jospa lihasrelaksantti auttaisi, ja päänsärky olisi aamulla poissa...

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Vähän löysää muttei liikaa

Vaaka näytti tänään 84,9kg. Tiedän että ei olisi hyvä seurata painoa joka päivä, mutta omalla kohdalla olen huomannut että kun en käy vaa'alla niin alan lipsumaan syömisissä, ja sitten ei TAATUSTI tule punnittua itseään. 

Kävimme tänään Helsingissä katsomassa veljeni ja hänen avopuolisonsa kahdeksan päivän ikäistä vauvaa. Oli se kyllä tosi suloinen, mutta vauvakuume ei onneksi iskenyt. Automatkat menivät helposti ilman jo (pahaksi) tavaksi muodostunutta karkkipussia. 

Menomatkalla söimme ABC:n noutopöydässä, itse otin broileria ja kasviksia. Vanhempani olivat myös veljeni luona, ja äiti oli tuonut perinteiset rotinat eli kermatäytekakun, jota söin palan. Se sai olla pieni sallimus, jonka avulla harjoittelen rentoutta syömisissä ilman että sorrun taas sokeriövereihin.  Kotimatkalla pysähdyimme hesellä, mutta en jatkanut herkkulinjalla vaan söin kanasalaatin. 

Tämän päivän kalorimäärä oli Kiloklubin mukaan noin 2000, eli juuri sopivasti. 

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Viides päivä ilman herkkuja

Paino oli aamulla 85,3kg. Nyt on siis turvotukset ja nesteet kropasta pois, kaikki jäljelle jääneet liikakilot lienevät siis silkkaa rasvaa. Kymmenen kiloa olisi hyvä  saada pois, mutta toisaalta en halua asiasta pakkomiellettä. Haluaisin niin kovin oppia elämään rennolla otteella, ilman jatkuvaa kaloreiden laskemista ja kohtuudessa pysyen. 

Monen vuoden jojoilu ei kuitenkaan anna kovin paljon toivoa että oppisin koskaan elämään kohtuudessa. Joko syön liikaa herkkuja tai sitten en lainkaan. "Ei lainkaan" johtaa myös jossain vaiheessa aina repsahdukseen, mutta silloinkin kun sallin herkkuja kohtuudella, homma karkaa yleensä jossain vaiheessa käsistä. Sen jälkeen kun sain painon putoamaan 2012, olen käytännössä joka syksy herkutellut liikaa ja lihonut sen vuoksi. Keväällä olen päässyt takaisin ruotuun, ja taas seuraavana syksynä turvonnut. Ja jo kolmen vuoden ajan olen joka vuodenvaihteessa ollut painavampi kuin vuotta aiemmin. Mitenköhän onnistuisi että en taas ensi syksynä lihoisi...


perjantai 1. huhtikuuta 2016

Miten meni sokerivieroituksen kolmas ja neljäs päivä

Aamupaino oli eilen torstaina 85,8kg, tänään 85,2kg. Jo tämä pari kiloa mitä nesteitä on hävinnyt kropasta kolmen vuorokauden aikana, on tehnyt oloa kevyemmäksi. Sormukset menevät taas helposti sormiin, kun viikko sitten niitä sai repiä kädestä ja tunkea takaisin väkisin.
Vatsa on kyllä edelleenkin tosi pullea, mutta turha tietty toivoakaan että se litistyisi parissa päivässä. Juuri äsken mietin kyllä että eikö muka siellä oikeasti ole vauvaa!!?? No ei ainakaan pitäisi, sillä menkat tulevat säännöllisesti, ja kaipa siellä joku potkisi jos olisi sisälläni...

Mietin että kehtaanko julkaista tätä kuvaa lainkaan, mutta tässä saatte itse nähdä miksi voisin itsekin kuvitella odottavani vauvaa:


En notkistanut selkääni ainakaan tarkoituksella tässä kuvassa, ja annoin vatsan olla mahdollisimman rentona. Normaalisti vedän kyllä vatsaa sisään lähes aina ihmisten ilmoilla ollessani, jotta maha ei näyttäisi ihan niin isolta mitä se on. Ärsyttää muuten todella paljon, että liikakilot ilmestyvät aina ensin vatsaan, sen jälkeen sit reisiin...

Syömiset ovat pysyneet kuosissa. En ole laskenut kaloreita, mutta olen syönyt normaalin ruokavalioni mukaisesti. Aamupalaksi siis munakasta, lounaaksi tonnikalasalaattia, päivällinen samaa ruokaa muun perheen kanssa, välipalalla heraa ja iltapalaksi rahkasmoothie. Tällä viikolla ei ole tehnyt edes mieli mitään ylimääräistä, aika jännää mikä vaikutus asenteella on tähän hommaan. Monen monta viikkoa yritin muka olla herkuttelematta, mutta vedin kaikkea ylimääräistä minkä ehdin. Nyt kun tein oikeasti PÄÄTÖKSEN olla herkuitta huhtikuun ajan niin ei ole tehnyt vielä yhtään tiukkaa. Toisaalta nyt on vasta huhtikuun ensimmäinen päivä, ja vasta neljäs ilman karkkia, mutta jokainen päivä ilman sokeria on hyvä päivä!