maanantai 29. joulukuuta 2014

Suklaaton päivä

Tänään oli eka päivä ties miten pitkään aikaan etten syönyt yhtään suklaata. Tilannetta tosin kompensoi se, että söin leffassa jättiannoksen popcornia ja illalla kasan lettuja mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa. Joululahjasuklaita onkin enää kolme rasiaa jäljellä, eiköhän ne tule kulutettua muutamassa päivässä. 
Lisää kuulumisia pikapuoliin, turvotus alkaa olla pahimmillaan ja on aika lähteä taas painossa ja senteissä alaspäin kunhan saan uudelta PT:ltäni ohjelmat... Ehkä tämä blogikin taas aktivoituu...

torstai 18. joulukuuta 2014

Plussaa ennen miinusta

Sanonpa vaan että röyh. Suklaa alkaa tulla jo korvista ulos eikä ole vielä edes joulu (mutta toisaalta voisin vaikka elää pelkällä suklaalla). Housut kiristävät ja vatsa pullottaa, olo on sokeripöhnäinen ja väsynyt. Keräänkin tässä parhaillaan motivaatiota siihen, että joulun jälkeen voin taas palata terveelliseen ruokavalioon ja aloittaa yhteistyön PT:n kanssa. Meillä on ensi maanantaille sovittu ensimmäiset treffit tavoitteiden yms. läpikäymiseksi, ja uudet ohjelmat saan varmaan jossain vaiheessa tammikuun alussa.

Tajusin, että olen käynyt tämän saman läpi aiemminkin. Kun tiedän että kohta alkaa esimerkiksi jonkun ruokavalion noudattaminen, niin ennen sitä vedän herkkuja kaksin käsin ja unissanikin. Sitten minulla onkin yleensä riittänyt motivaatiota noudattaa ruokavaliota, ainakin jonkun aikaa. Karkkilakko alkaa siis maanantaina 12.1. Jännään vaan sitä että mitkä vaatteet menevät vielä reilun kolmen viikon päästä päälle kun on aika aloittaa uusi ruokavalio...

Pläski kyseli että mikä on tämänhetkinen painoni. Pakko myöntää että en edes tiedä sitä, koska en ole käynyt vaa'alla viikkokausiin. Jokunen viikko sitten painoin 77 kiloa, mutta taidan päästä aloittamaan uuden vuoden kasilla alkavalla lukemalla. Välillä melkein toivon että huomaisin yhtäkkiä olevani raskaana, mutta paisumiseni syy on kyllä taatusti pelkkä herkuttelu. 

Tänään kävin luovuttamassa verta. Sen jälkeen saikin hyvällä omatunnolla syödä työnantajan tarjoamaa pizzaa ja työkaverin tuomia suklaita...

torstai 11. joulukuuta 2014

Puoli kiloa päivässä?

Kaikkihan tietävät sanonnan puoli kiloa päivässä, ja että se tarkoittaa suositusta päivittäisestä kasvisten määrästä. Minulla tuo suositus täyttyy yleensä ihan hyvin, mutta huolestuttavaa on että viime aikoina tuo puoli kiloa päivässä on täyttynyt myös herkkupuolella. Jos nyt ei ihan joka päivä eikä ihan puolta kiloa, niin olen joka tapauksessa syönyt ihan liikaa herkkuja.

Monena iltana olen ajatellut että huomenna pysyn ruodussa ja ollut aamullakin vielä samaa mieltä, mutta jossain vaiheessa iltapäivää olen alkanut lappaa suklaata (tai jotain muuta hyvää) kuin minua olisi pidetty nälässä edelliset pari viikkoa. Voin tietysti syyttää vain itseäni siitä että olen ylipäätään ostanut herkkuja, mutta jostain syystä en ole saanut hillittyä itseäni hetkeäkään.

Tuntuu siltä, kuin painoni olisi viimeisten parin viikon aikana noussut varmaan puolen kilon päivävauhtia. Tällä hetkellä kaikki housut puristavat, ja talvitakkikin tuntuu kovin pinkeältä päällä. Onneksi olen saanut sovittua PT:n kanssa että aloitetaan tammikuussa yhteistyö. Lisäksi heitin aamulla Facebookiin tykkäyshaasteen kavereilleni ja lupasin pysyä karkkilakossa niin monta päivää kuin saan statukseeni tykkääjiä. 12 tunnissa olen saanut statukselle jo 57 tykkääjää eli lakko kestää siis ainakin kaksi kuukautta. Laitoin lakkoon sellaiset ehdot, että en syö koko aikana karkkeja, suklaata tai sipsejä, mutta sallin itselleni kahvipöydän antimia kyläreissuilla. Kyläreissujen kahvipöytäherkuttelu kuitenkin jatkaa karkkilakkoa yhdellä päivällä loppupäästä, eli tarkoitus on siis olla täysin herkuitta tarpeeksi monta päivää.

Joulun aikana haluan herkutella ilman stressiä ja ahdistusta, ihan sama mitä ajattelette, eli aloitan herkkulakkoni 12.1. Miksi vasta tuolloin eikä heti joulun jälkeen? Siksi, koska pääsemme miehen kanssa kaksin (työporukalla) laivalle, jossa on tiedossa paljon hyvää ruokaa ja juomaa, ja mitä luultavimmin myös krapulapäivän herkkuja. Siitä onkin sitten hyvä aloittaa sokerivieroitus, joka toivon mukaan kestää jonkin aikaa. Kun siihen yhdistää PT:n tekemän uuden ruokavalion ja treeniohjelman, niin ehkä mahdun kevään aikana taas niihin housuihin jotka ovat viime kuukausina jääneet pieneksi.

Edellisen kerran heitin muuten Facebookissa samanlaisen haasteen noin kolme vuotta sitten, ja päädyin olemaan herkkulakossa kaksi ja puoli kuukautta. Saa nähdä tuleeko tykkääjiä ihan niin paljon tällä kertaa, mutta kaksikin kuukautta on jo hyvä aika olla herkuista erossa. Kolme vuotta sitten taisin pudottaa useamman kilon herkkulakkoni aikana. Tosin alkupaino oli tuolloin yli sata kiloa, ja kyseessä olikin lähinnä alkusysäys silloin toukokuussa 2012 aloittamalleni superdieetille jonka avulla laihtuminen lähti kunnolla etenemään. Tällä kertaa ei ole ihan yhtä paljon pudotettavaa, mutta jospa saisin edes osan syksyn aikana kertyneistä kiloista katoamaan...

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Taidenäyttely

Stabilon EASYergoniomics experts -kynät ovat nyt olleet meillä käytössä jonkin aikaa, tässä muutamia plussia ja miinuksia.

+ Tuntuu mukavalta kädessä aikuisella ja lapsetkin tykkäävät piirrellä näillä
+ Värikynien värit ovat ihanan kirkkaat
+ Kynissä on joko L tai R sen merkiksi että onko kynä tarkoitettu oikeaan vai vasempaan käteen. Ainakin meillä kynät ovat välillä ihan sekaisin pöydällä.
+ Lyijytäytekynän mukana tuli pieni teroitin, jolla paksua lyijyosaa saa teroitettua.


Tässä lyijytäytekynä, jonka lyijy on tosiaan tavallista paksumpi.
- En ole löytänyt teroitinta, joka sopisi värikynien teroittamiseen. Tavallinen, ohut teroitin on aivan liian ohut. Meikkipussissani sattui olemaan tuplateroitin, jossa on sekä tavallinen että paksuille kynille tarkoitettu teroitusosa, mutta se oli taas liian iso. Stabilon sivuilla kehutaan kuinka kynissä olevat urat helpottavat teroittamista koska urien avulla kynä ei lipsu kädessä, mutta eipä noita kyniä voi antaa lasten teroitettavaksi sillä olemme joutuneet tekemään sen puukolla veistämällä... Ilmeisesti Stabilolla on tuotteissaan myös teroitin, mikä olisi kyllä ollut hyvä lisä myös tähän Buzzadorin pakettiin.

-/+ Vaikka erikätisille tarkoitetuissa kynissä on urat eri suuntiin, niin urien perusteella en osaisi arvioida kumpaan käteen kynä on tarkoitettu. Toisaalta se on ehkä hyvä juttu, sillä molempia kyniä voi käyttää kummassakin kädessä, mutta jos on tarkoitettu että kynät ovat eri kätisille tarkoitettu niin luulisi ergonomian olevan jotenkin erilainen ja kynien oudon tuntuiset "väärässä" kädessä pitäessä.

Tässä vielä muutama iso-A:n näillä kynillä taiteilema kuva:







Buzzador hakee muuten jatkuvasti lisää väkeä testaamaan ja buzzaamaan tuotteita. Osa tuotteista on täysin ilmaisia, toiset saa ostettua tuntuvalla alennuksella normaalihinnasta. Jos kiinnostaa niin voit liittyä mukaan tästä.


sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Stabilo EASYergonomics experts, ensimmäiset kokemukset

Kuten jo aiemmin kerroin, pääsin buzzaamaan Stabilon EASYergoniomics experts -kyniä, jotka on tarkoitettu nimenomaan lapsille.

Buzzadorin paketti tuli postissa suoraan kotiin loppuviikosta.


Paketista paljastui sekä oikea-että vasenkätisille kolme pakettia kyniä. Lyijykyniä, värikyniä sekä lyijytäytekynät paksulla lyijyllä.


Lapset eivät tietenkään meinanneet pitää käsiään millään erossa niin pitkään että sain otettua kuvan tuotteista...



Itse olen oikeakätinen, samoin iso-A. Pikku-a tekee puolestaan lähes kaiken vasemmalla kädellä, eli myös vasenkätisten kynät tulevat tarpeeseen. Molemmat lapset tykkäävät piirtämisestä, mutta kynän asento kädessä on kaikkea muuta kuin ergonominen. Iso-A:lla on kynä välillä useimmiten ihan oikein kädessä, mutta pikku-a pitää kynää vielä nyrkissään. Toivonkin, että näiden kynien ansiosta molempien olisi helpompi opetella oikeaa kynän asentoa.


Mielestäni kynät ovat oikein iloisen värisiä ja mukavia kädessä. Lasten käsiin ne ovat varmasti hoikein hyviä, koska ne ovat tavallisia kyniä paksumpia. Tarkempia käyttökokemuksia tulee seuraavassa postauksessa, kunhan itse ehdin tarkemmin testailemaan ja saan tytöiltäkin mielipiteitä sekä taideteoksia julkaistavaksi.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Kun maailma pysähtyi

Eilen oli ihan tavallinen päivä. Töihin aamuvuoroon, ja sen jälkeen olin ajatellut käydä salilla. Aamupäivällä sain kuitenkin mieheltä viestin, hänen siskonsa on menehtynyt pitkän sairautensa runtelemana, puolen vuoden sairaalassa olon jälkeen. Siihen hetkeen tuntui pysähtyvän kaikki. Jatkoin työntekoa, mutta mikään ei tuntunut enää samalta. En itkenyt, mutta minua ihan tärisytti monta tuntia. Koin itseni ulkopuoliseksi kaikesta, ja mietin vain kahta pientä lasta jotka eivät koskaan tule tuntemaan äitiään. Vanhempi (juuri viisi vuotta täyttänyt) saattaa muistaa isona jotain, mutta nuorempi ei varmastikaan tule muistamaan äitiään lainkaan.

Töiden jälkeen mietin mitä tekisin. Toisaalta salitreeni ei huvittanut, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut että olisin tullut suoraan kotiin ja taatusti yrittänyt häivyttää pahan olon herkuilla. Menin siis salille ja tein normaalin treenin, mikä tekikin hyvää. Sitten hain lapset hoidosta ja kerroin tapahtuneesta. Pikku-a:n ensimmäinen kysymys oli että "koska sinä ja isi sitten kuolette". Vastasin että toivottavasti emme vielä pitkään aikaan.

Tänään olo on jo vähän normaalimpi kuin eilen, mutta jonkinlainen irrallisuuden tunne vaivaa vieläkin. Vaikka lääkärit eivät olleet paljon toivoa antaneetkaan, niin silti kaikki ajattelivat että kyllä miehen sisko pystyy vielä paranemaan ja pääsee joskus vielä kotiin sairaalasta. Mutta kävi siis näin, hautajaisia odotellessa...

P.S. En siis ole todellakaan vielä sisäistänyt ajatusta siitä että hän on kuollut. Välillä ajattelen että hän tuleekin jostain esiin hymyssä suin ja terveenä, ja kaikki onkin ollut vain unta tai leikkiä. Saa nähdä milloin todellisuus iskee...


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kynäbuzzausta

Pääsin pitkästä aikaan mukaan Buzzadorin kampanjaan, tällä kertaa ovat vuorossa Stabilo EASYergonomics experts -kynät, jotka ovat erityisesti muotoiltuja vasen- ja oikeakätisille ja nimenomaan lapsille.
Tällaista infoa kynistä kerrotaan Buzzadorin kampanjainfossa:


Stabilo EASYergonomics experts:
Auta lastasi kirjoittamaan oikein

LYHYESTI
Kampanjatuotteet:
EASYErgo-lyijytäytekynät,
EASYgraph-lyijykynät sekä
EASYcolor-värikynät.
Erityisesti muotoillut tuotteet sekä oikea- että vasenkätisille.
Kehitetty yhteistyössä tutkijoiden, opettajien ja eri-ikäisten lasten kanssa.
Myyntipaikat: Suomalainen kirjakauppa ja Akateeminen Kirjakauppa, Staples Myymälät sekä muut hyvin varustellut kirjakaupat.
Suositushinnat:
EASYgraph vasen & oikea: 3,95 €/pkt
EASYcolor 6 kpl rasia vasen & oikea: 9,95 €/sarja
EASYergo vasen & oikea: 9,95 €/kpl


Itse olen oikeakätinen, samoin iso-A. Pikku-a sen sijaan näyttäisi olevan vasenkätinen, eli kynät tulevat hyvin testiin. Toisaalta lapset ovat molemmat vielä aika pieniä eivätkä osaa pitää kynää kädessä oikein, mutta jospa näistä kynistä saisi apuja opetteluun? Testiraportti seuraa siis myöhemmin, kynien pitäisi saapua kotiini minä päivänä tahansa. Kynistä voit lukea enemmän täältä.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Just joo

Kävin eilen laulutunnilla. Tunti oli ihana, pääsin uusiin korkeuksiin ja ääni soi paremmin kuin koskaan. Miten ihmeessä mä muka raaskin tuosta harrastuksesta luopua? Sopisikohan laulun opettajalle jos kävisin tunneilla vaikka vaan kerran, pari kuussa...?

torstai 13. marraskuuta 2014

Eri puusta veistetyt

En ole kirjoittanut täällä kovinkaan paljon lapsista, mutta viime aikoina mielessäni on pyörinyt muutama asia. Lapset ovat nimittäin tosi hyviä kavereita ja kasvoiltaan kovin samannäköisiä (ainakin tuntemattomien mielestä) mutta muuten he ovat kuin aivan eri puusta veistetyt.

Iso-A on ruumiinrakenteeltaan tullut selvästi isäänsä. Pitkä(jalkainen) ja laiha, ja hän onkin ollut koko ikänsä +2 -pituuskäyrällä. Pikku-a sen sijaan on koko ajan kasvanut pituutta miinuskäyrällä, ja hän on äitinsä tavoin lyhytjalkaista sorttia. Luonteet menevät kuitenkin juuri päinvastoin: Iso-A on minun tavoin herkästi tulistuva ja itsepäinen tyyppi, pikku-a on saanut isältään lempeän ja tasaisen luonteen. Kun iso-A kiukuttelee ja minä hermostun, pikku-a tulee lohduttamaan ja halaamaan. Iso-A:n on myös äärettömän vaikea esimerkiksi pyytää anteeksi jos hän satuttaa toista (tahallaan tai vahingossa), pikku-a sen sijaan pyytää spontaanisti anteeksi vaikkei oikeastaan edes olisi tehnyt mitään.

Lasten erot näkyvät myös ruokailussa, mutta eivät todellakaan niin että olisivat perineet syömistyylinsä samoilta vanhemmilta kuin luonteensa. Itse olen ollut aina todella nopea syömään. Muistan joskus ala-asteikäisenä olleeni tyttöleirillä, jossa kaikki ihmettelivät kuinka nopeasti hotkin ruokani sen sijaan että olisin syönyt kaikessa rauhassa. Lisäksi minulle maistuu makea vähän liiankin hyvin (no shit, Sherlock!) mikä ei ole kovinkaan hyvä yhdistelmä hotkimistaipumuksen kanssa. Vaikka olen kovasti yrittänyt, niin en vieläkään osaa syödä ateriaa rauhallisesti nautiskellen. Onko siis ihme, että minulla meinaa palaa välillä (tai siis jatkuvasti) hermot lasten ruokailun kanssa? Pikku-a syö yleensä ruokansa ilman suurempia temppuja, tai siis silloin kun ruoka on mieleistä. Jos ei ole mieleistä ruokaa niin hän ei yksinkertaisesti syö, piste. Iso-A sen sijaan on ruokapöydässä suorastaan raivostuttavan hidas. Hän ei pysy hetkeäkään paikallaan vaan pyörii tuolissaan, höpöttää, haaveilee ja tekee kaikkea muuta paitsi syö (samaa olen kuullut tapahtuvan myös hoidossa). Hotkijaäidin on kovin vaikea ymmärtää lasta, joka voisi käyttää helposti tunninkin ruokapöydässä vaikka tarjolla olisi lempiruokaa. Myönnän sortuvani syöttämään A:ta välillä vieläkin, sillä en vaan jaksa odottaa että tytöllä tulee valmista. 

Vaikeimpia ruokailutilanteet ovat silloin, kun en itse syö lasten kanssa samaan aikaan eli käytännössä aamu- ja iltapalalla. Joskus mietin että millaisia muistoja lapsille jää näistä joskus todella stressaavista tilanteista, kun äiti hokee koko ajan että "syöpä nyt", "ota nyt uusi hörppy juomasta", "älä pelleile" tms. Ja kun kehoitukset eivät tehoa niin äidin äänen volyymi vain kasvaa ja on välillä jo lähes huutamista. Mutta vaikka kuinka hoen itselleni että lasten kanssa pitäisi olla kärsivällinen, se on helpommin sanottu kuin tehty... Luulen myös, että minä ja iso-A hakkaamme päitämme yhteen vielä monen monta kertaa...


tiistai 11. marraskuuta 2014

Minne pääsinkään

Jostain syystä pääsi vierähtämään kolme viikkoa edellisestä salitreenistä, mutta tänään pääsin vihdoinkin taas treenaamaan. 


Minulla ei ole ollut näin hauskaa salilla pitkään aikaan. Mihinkään ei ollut kiire ja sain keskittyä treeniin kunnolla. Lempimusiikkini sai minut jopa tanssimaan sarjatauoilla, onneksi sain olla salilla yksin. 



Kuten kuvista huomaa, vähäinen liikunta ja liiallinen herkuttelu näkyvät kropassa. Toivon kuitenkin että saisin itseäni taas niskasta kiinni ja mahtuisin pian pareihin housuihin joita en vatsarasvan pursuilemisen vuoksi viitsi tällä hetkellä käyttää...


Varsinaisen treenin jälkeen minulla oli vielä aikaa polkea kuntopyörää puoli tuntia, jonka tein intervallitreeninä. 


Puolen tunnin pyöräily oli kyllä lievästi sanottuna haastavaa, sillä takamus ei ole tottunut pyörän selässä istumiseen. Hammasta purren pysyin kuitenkin pyörän selässä loppuun asti, minkä jälkeen olin todella tyytyväinen itseeni. 

Tällaisia treenejä lisää, kiitos!


maanantai 10. marraskuuta 2014

Kun aamu ei ala hyvin

Tänään heräsin aamulenkille jo ennen kuutta, jotta ehtisin käydä lenkillä ennen miehen töihin lähtöä. Lenkki sujui hyvin ja ehdinkin siinä jo mietiskelemään kuinka kirjoittaisin tänne aamulenkin virkistävästä vaikutuksesta joka antaa energiaa koko päiväksi ja saa aamun alkamaan ihanasti. Kirjoittaisin siitä kuinka aamutoimet sujuvat kuin leikiten ja muutenkin koko päivä on kuin ruusuilla tanssimista.

Suunnitelma toimi oikein hyvin siihen asti, kunnes pääsin kotiin. Sain vielä käytyä suihkussa ja laitettua lapsille aamupuuron tulemaan ihan kivoilla fiiliksillä, mutta sitten alkoi tappelu. Iso-A on kärsinyt ummetuksesta jo jonkin aikaa, ja meillä on tapana antaa hänelle annos Movicolia sekoitettuna omenamehuun ennen aamu- ja iltapalaa. Välillä tyttö juo juoman hyvin, useimmiten ei. Tänäänkin pyysin häntä juomaan lääkkeensä useamman kerran ihan kauniisti, mutta neiti vain haaveili pöydän ääressä. Hän leikki lusikalla, höpötteli ja teki kaikkea muuta kuin joi sitä hiivatin juomaa. Vähitellen volyymi alkoi kasvaa äänessäni, ja mukaan tulivat uhkaukset "jos et nyt ala juomaan sitä mehua niin ette katso aamun lastenohjelmia". Nehän saivat tytön vain suuttumaan ja ryntäämään omaan huoneeseensa josta kävin kantamassa tytön takaisin pöydän ääreen.

Turha varmaankaan kirjoittaa yksityiskohtaisesti seuraavien minuuttien tapahtumia, mutta loppujen lopuksi itkivät sekä äiti että tytär, ja pikku-a puolestaan halasi äitiä yrittäen lohduttaa. Koska tilanne ei ollut menossa ainakaan parempaan suuntaan, katsoin parhaaksi mennä föönaamaan tukkaani ja sanoin A:lle että lääke on parasta olla juotu (eikä todellakaan kaadettu lavuaariin) siihen mennessä kun olen valmis. Sen verran pystyin seuraamaan peilin kautta keittiön tapahtumia, että näin A:n pysyneen tuolissaan koko ajan ja palatessani takaisin lasi oli tyhjä.

Tappelun jälkeen aamulenkin aiheuttamasta hyvästä olosta oli jäljellä vain muisto, ja kaduin että sorruin taas kerran huutamaan iso-A:lle. Tästä aiheesta on itse asiassa oma postaus työn alla, mutta kärsimättömän hotkijaäidin on kovin vaikea odotella rauhallisesti kun lapsi vain haaveilee tuolissaan eikä tottele kauniisti esitettyjä pyyntöjä aloittaa syöminen tai juominen. Nyt pitänee siirtyä hetkeksi halimaan lapsia, toivottavasti tämän(kin) aamuinen show ei aiheuta lapsille kamalia traumoja ja pahoja muistoja...

perjantai 7. marraskuuta 2014

Kun raha ei riitä kaikkeen

Voi kunpa olisi rahaa tehdä ihan mitä vaan. Ikävä kyllä rahavarat ovat rajalliset, ja on pakko tehdä valintoja siitä mihin ylimääräiset senttini tuhlaan. Puhun nyt siis siitä, hankinko itselleni PT:n vai pidänkö yllä muita harrastuksiani. 

Olen rakastanut laulamista jo lapsesta asti ja käynyt laulutunneilla satunnaisesti vuosien varrella. Sen jälkeen kun muutin kahdeksan vuotta sitten Varsinais-Suomeen, jouduin jättämään silloisen lauluopettajani vanhaan asuinkaupunkiini. Vuosien ajan mietin etsiväni täältä uuden, mutta kaikki olivat turhan kalliita. Vasta tänä syksynä huomasin oman kunnan musiikkiyhdistyksen ilmoituksen suhteellisen edullisesta opettajasta ja laitoin hänelle heti viestin. Miehen mukaan 17 euroa puolen tunnin laulukerrasta on liikaa, mutta minulle äänenavaus ja laulaminen ovat tapa nollata ajatukset ja päästä eroon stressistä. Sainkin siis miehen uskomaan että laulutunnit ovat hyvä juttu jo ihan mielenterveytenikin vuoksi. Yksityiset laulutunnit ovat sitä paitsi lähes ainoa vaihtoehto harrastaa laulamista, sillä vuorotyön vuoksi minun ei ole mahdollista liittyä kuoroonkaan. 

Toinen "harrastukseni" on hierojalla käynti. Selkäni ja niska-hartiaseutuni on kestojumissa, ja käynkin hierojalla 2-4 kertaa kuussa. Jos käynneissä on yhtään pitempi tauko niin alan kärsimään kamalasta niskajumin aiheuttamasta päänsärystä johon auttaa vain kuuri särkylääkkeitä ja lihasrelaksantteja - ja se hieronta. Salitreeninhän pitäisi auttaa jumituksiin, mutta itse saan hartiani vain pahemmin tukkoon. 

Olen laskenut, että minulla menee laulutunteihin 68 euroa kuussa ja hierojalle 60-120 euroa kuukaudessa käyntitiheydestä riippuen. Samalla rahalla voisin siis maksaa PT-palveluita, mutta kaikkeen ei millään ole varaa. Olenkin miettinyt viime aikoina yhä uudelleen ja uudelleen että mitä minä oikeasti haluan. Toisaalta tekisi mieli vaihtaa laulutunnit PT-treeneihin, sillä kunnon treeni nollaa aivot ja lievittää stressiä vähintään yhtä hyvin kuin laulutunnit ellei paremminkin. Toisaalta en haluaisi lopettaa laulutunteja nyt, kun olen viimeinkin löytänyt hyvän opettajan. Hierojakäynneistä voisin kyllä luopua - tai ainakin harventaa niitä - jos saisin sellaisen saliohjelman joka avaisi hartioita jumittamisen sijaan. 

ARGH, kun vaan osaisi päättää...



torstai 6. marraskuuta 2014

Tämän päivän syömiset

Ajattelin vaihteeksi kuvata teille päivän syömiseni. Ihan kaikkea en muistanut kuvata, mutta aika ison osan. 

Ensimmäiseksi aamulla tuopillinen sitruunavettä. 

Aamupalaksi rahkasmoothie ja vihreää teetä

Välipalaksi proteiinipatukka. Goodlifen Coconut Dream on ehdoton suosikkipatukkani

Lounaaksi Subwayn tarjontaa

Päivällistä en muistanut kuvata, vain jälkkäriappelsiinin. Pääruokana oli riisiä ja kung po -härkää, jota jäi yli kun haimme pari päivää sitten kiinalaista ruokaa. 

Banaani töissä makeanhimoon

Minulla oli tänään ennen töihin menoa aivan järkyttävä suklaan himo. Oli vähällä etten kipaissut kaupasta Fazerin sinistä. Sain kuitenkin hillittyä itseni ja join vain kupillisen kaakaota. 

Iltapalarahkasta en myöskään muistanut ottaa kuvaa, mutta minun oli pakko maistaa yksi miehen ja lasten leipoma kaurakeksi. 

Liikuntaa ei tullut tällekään päivälle, sillä mies lähti töihin ennen aamuseitsemää ja jäin lasten kanssa aamupäiväksi kotiin. Kun olin vienyt lapset hoitoon, jäin päiväkodille tunniksi lasten vasu-keskustelujen merkeissä. Sen jälkeen kävin vaihdattamassa autoon talvirenkaat ja sitten olikin jo aika mennä iltavuoroon. 

Nyt on tietysti helppo sanoa, että kyllä liikunnalle löytyy aikaa jos sitä oikein haluaa. Olisinhan minäkin voinut käydä lenkillä kuuden aikaan aamulla tai polkea crosstrainerilla yhdeksältä illalla, mutta viime aikoina on taas ollut niin paljon yöherätyksiä (seli seli) että en jaksa edes kuvitella nousevani lenkille pilkkopimeään ennen kukonlaulua. Myöhäinen iltaliikunta puolestaan vaikeuttaa nukahtamistani. 

Ehkä minäkin jaksan vielä joskus herätä lenkille aamuneljältä, mutta nyt ei ole sen aika...

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Ai mikä herkkulakko?

Tässä alkuun pari valokuvaa terveellisistä ruoista joita olen viime aikoina syönyt:

Itsetehtyä banaani-mansikka-rahkapehmistä

Halloween-kurpitsasta tehtyä keittoa raejuuston kera


Lihamureketta, perunamuusia, paistettua sipulia ja porkkanaraastetta

Terveellisten ruokien lisäksi napaan on kuitenkin uponnut myös todella paljon epäterveellistä, joista kuva on vain tästä:

Töissä tarjottu Halloween-donitsi. Söin kaksi.

Viime viikolla unohdin aivan täysin, että minunhan piti olla herkkulakossa. Olo oli koko viikon flunssainen, kurkkuun koski, yskitti ja olo oli aivan vetämätön. Kuumetta minulla ei ollut joten sain olla normaalisti töissä, mutta ennen tai jälkeen töiden ehti oikein hyvin löhötä sohvalla herkkujen kanssa. Lisäksi töissä oli tarjolla tiimi-illasta ylijääneitä herkkuja, joita tuli syötyä koko alkuviikko. Halloween oli hyvä tekosyy leipoa loppuviikolla kurpitsapiirakkaa, jota piti tietysti syödä kermavaahdon kera. 

Flunssahan on tietysti vain tekosyy sortumiselle, kun sokeriaddiktio ja herkkujen himo iskee, mutta silloin on kovin vaikea muistaa itsehillintä ja terveellinen ruoka. Sitten kun soppaan lisää vielä huonot yöunet ja väsymyksen, niin syöpöttelyä ei estä mikään. Pelkään pahoin, että vaaka näyttää ennen vuoden vaihdetta kahdeksalla alkavaa lukemaa jos en saa hommaa kuriin. Esimerkiksi pari päivää sitten seisoin keittiössä ja vedin kouratolkulla suolapähkinöitä, jotka ovat saaneet olla ihan rauhassa kaapissa jo jonkin aikaa. Niiden syömisen lopettaminen oli työn ja tuskan takana, hyvä etten tyhjentänyt koko pussia!

On ollut myös turha haaveilla liikunnasta, kun olo on ollut niin flunssainen. Tällä viikolla olo alkaa olla jo ihmismäisempi, mutta olen saanut haalittua kalenteriin niin paljon ohjelmaa että kuntoiluun ei tunnu löytyvän millään aikaa. Laulutunti, hieroja, lasten lääkärikäynti ja kirppistavaroiden lajittelu yhdistettynä minun ja miehen huonoon työvuoroyhdistelmään ovat aiheuttaneet sen että en ole saanut liikutettua eväänikään kuntoilumielessä. Huomenna oli tarkoitus päästä salille ennen iltavuoroa, mutta pomo pyysikin töihin jo aikaisemmin eli pitänee unohtaa sekin.

Niin ja tämäkin postaus on ollut työn alla jo viikon, mutta kun en ole ehtinyt viitsinyt kirjoittaa niin on sitten pitänyt muokata sisältöäkin alkuperäisestä. Onkohan koko blogissakaan ylipäätään enää mitään järkeä...?


lauantai 25. lokakuuta 2014

Herkkupäivä, paastopäivä ja ruokakuvia

Herkkulakko on pysynyt aika hyvin, mutta eilen pidin taas taukoa kun istuimme iltaa työpaikan uuden tiimini kesken. Ensin olimme firman saunatiloissa, sitten baarissa valomerkkiin asti. Herkuttelu alkoi jo päivällä, kun tein lasten kanssa suklaamuffinsseja (itse söin kaksi). Illanvietossa kuluikin sitten sipsejä, karkkia, patonkia ja (ehkä vähän liikaa) omenasiideriä ja lonkeroa. Kotiin tulin aamuneljän maissa taksilla, käymättä grillin kautta.

Luulen johtuneen yön syömättömyydestä, että kärsin tänään pahasta krapulasta. Olo oli todella huono enkä voinut kuvitellakaan syöväni yhtään mitään ennen kuin vasta iltaviideltä päivällisaikaan.
Päivälliseksi söimme maksakastiketta ja perunoita, tosin ei käynyt edes mielessä ottaa siitä valokuvaa. Illalla sitten herkuttelimme miehen kanssa näillä:

"Kevyt" krapulapäivän iltapala eli tulisia broilerinsiipiä

Tässä on muuten muutama viikon varrella otettu valokuva syömisistäni:

Suklaakakkua viime lauantain vaatekutsuilta, ohje täältä (tein kolminkertaisena). Huipputerveellinen mutta todella kaloripitoinen kiitos pähkinöiden, avokadon, kookosöljyn ym. Jämät vein maanantaina työkavereille.

Uunissa paistettuja broilerin koipireisiä salaatin ja cashew-pähkinöiden kanssa


Eineslihapullia ja salaattijuustoa salaatin proteiineina



Huomenna on edessä paluu normaaliin ruokavalioon ja herkkulakkoon, jotta saan taas viikon päästä herkutella kaverin halloween-bileissä...

perjantai 24. lokakuuta 2014

Ainakin parempi kuin viime vuonna

Nimittäin tämän vuoden liikuntasaldo. Viime vuonnahan kuntoilin yhteensä 150 kertaa, ja eilen tuli tämän vuoden 151. kuntoilu kun kävin kaverin kanssa tunnin sauvakävelylenkillä. En ollut ihan varautunut nollakeliin, ja vaikka juoksutakin alla oli kerrastonpaita ja housujen alla pitkälahkeiset niin alkumatkasta meinasi silti tulla vilu. Minun olikin pakko hyppiä paikallani aina kun mukana ollut kaverin koira pysähtyi nuuhkimaan tienvierustoja. Toisaalta, ehkä oli parempikin että pysyin koko ajan liikkeessä.

Tänä vuonnahan minulla oli alunperin tavoitteena 200 liikuntakertaa, mutta en oikein usko että saan yhdeksässä viikossa kasaan 50 kertaa. Eihän se toisaalta olisi kuin viisi kertaa viikossa (ja joinakin viikkoina kuusi), mutta se tuntuu aika haastavalta ottaen huomioon että olen viime aikoina ehtinyt kuntoilla ehkä 3-4 kertaa. Aerobisia minulla on tullut aiottua enemmän, sillä salitreenejä piti alkuperäisen suunnitelman mukaan olla 120 ja aerobisia 80, nyt aerobista on kasassa 74 ja salitreenejä 73. Eipä sillä sinänsä niin väliä ole miten liikun, kunhan liikun.

Tällä hetkellä minulla on harkinnassa PT-asia. Sain nimittäin tietää, että entisen työkaverini Even kovin kehuma PT on myös minulle puolituttu henkilö, ja keskustelimme että voisin lähteä hänen ohjattavakseen. Minua vain arveluttaa tällä hetkellä että onko siihen kuitenkaan varaa ja että riittääkö minulla motivaatio kunnon treenaamiseen yhden viikottaisen salitreenin sijaan. Puhumattakaan jonkin tietyn ruokavalion noudattamisesta. Toisaalta talvella tulee taatusti lenkkeiltyä vähemmän, eli ehkä kannattaisi siis panostaa siihen kuntosaliin uusien ohjelmien ja PT:n tsempin muodossa...

maanantai 20. lokakuuta 2014

Helppoa leivontaa

Liityin jokin aika sitten Hopottajat -palveluun ja nyt pääsin testaamaan ja suosittelemaan Mylly Paras Voitaikinataskuja.


Tuotteen idea on yksinkertainen. Taskut ovat pakasteena, ja ne tulee ensin paistaa kypsiksi ja täyttää sen jälkeen. Täytteeksi kelpaa sekä suolainen että makea, ja vain mielikuvitus on rajana sille millä taskut täyttää. Ikävä kyllä oma mielikuvitus on aika olematon, eli turvauduin Googleen etsiessäni vinkkejä hyvistä makuyhdistelmistä.
Taskut ennen uuniin menoa


Paistamisen jälkeen

Täältä löysin loppujen lopuksi ohjeen jota päätin soveltaa omiin tarjoiluihini. Taskujen sisälle tuli siis kinuskikastiketta, suolapähkinöitä, vaniljarahkaa ja puolukkaa. Yhdistelmä on aika omituisen kuuloinen, mutta taskut olivat hyviä. Itse asiassa vähän liiankin hyviä, sillä söin itse yli jääneet. Toissa iltana kutsujen jälkeen pari taskua ja eilen kolme putkeen lasten istuessa telkkarin ääressä - miten niin minussa on ahmimishäiriön vikaa??



Vaikka taskut maistuivatkin hyvältä, niin itse olen ehkä kuitenkin sitä mieltä, että jos oikeasti haluaa ostaa pakastimeen jotain paistovalmiita leivonnaisia, niin ne saavat olla sitten sellaisia jotka ovat valmiita heti uunista tultuaan ilman että niitä täytyy alkaa vielä erikseen täyttämään! Saahan noista tietysti tuunattua oman makuisia ja joko suolaisia tai makeita, mutta tämä on ehkä jotenkin vähän liian keksimällä keksitty tuote. Syödessä piti lisäksi olla vielä aika varovainen etteivät täytteet olisi pursuneet joka puolelle. Miksikään helpoksi vierasvaraksi en siis näitä ehkä ostaisi, mutta joku saattaa tykätäkin.

Jos hopottaminen kiinnostaa niin käy ihmeessä sivuilla tutustumassa, ja jos liityt niin laita suosittelukoodiksi HOP13716 jolloin allekirjoittanut saa pisteitä ja mahdollisuuden voittaa jäsenten välisissä arvonnoissa...

tiistai 14. lokakuuta 2014

Hyvää ruokaa ja hyötyliikuntaa

Tehtiin viime viikonloppuna ruoaksi savulohta (kaupan kalatiskiltä) ja sen kanssa perunaa ja munakastiketta. En muista koska olen viimeksi tuota kastiketta syönyt, mutta se oli juuri niin hyvää kuin muistinkin eli taivaallista. Kovin usein ei vaan taideta tehdä, sillä lapset eivät tykänneet yhtään eikä mieskään kovin paljoa.


Lohta jäi päivälliseltä yli, joten sain herkutella sillä vielä parina päivänä salaatin kanssa. 


Aloittamani herkkulakko on onneksi taas pitänyt. Viime perjantaina pidin sallitun vapaasyöntipäivän työporukan illanvieton vuoksi, mutta muuten en ole sortunut herkkuihin. Itse asiassa on taas ollut yllättävän helppo pitää syöpöttely kurissa. Johtuisiko siitä että tiedän saavani herkkuja taas lauantaina, kun emännöin vaatekutsuja ja aion tarjoilla vieraille kaikenlaista hyvää...

Viikonloppujen herkuttelua kompensoidakseni olen saanut harrastaa hyötyliikuntaa jo kolmena päivänä peräkkäin pihan haravoinnin muodossa. Lisäksi olen ehtinyt käydä tällä viikolla jo kerran salilla ja kerran lenkillä (hyvä saavutus ottaen huomioon että on vasta tiistai), huomenna olisi viikon toisen salitreenin aika. Loppuviikosta en paljon ehdikään kuntoilla, sillä mies lähtee mökille ja oma aikani menee vaatekutsuja valmistellessa. Torstaina pääsen luultavasti joko lenkille tai jatkamaan haravointia. Lenkille tekisi mieli mutta haravoida pitäisi, saa nähdä kumpaan loppujen lopuksi päädyn.

torstai 9. lokakuuta 2014

Paaston loppu

Vatsataudin aiheuttama paasto alkaa vihdoinkin olla ohi. Pariin päivään en uskaltanut syödä muuta kuin banaaneja sekä juoda mustikkasoppaa ja vissyä, ja nekin kulkivat pääasiassa suoraan elimistön läpi pönttöön. Olo oli todella heikko, enkä jaksanut oikein muuta kuin maata sängyssä ja nukkua. Välillä sain luettua hetken aikaa kirjaa kunnes taas torkahdin. 

Tänään olo on siis ollut jo suhteellisen normaali, vaikkakin yhä vähän väsynyt. Sain vielä tämän päivän sairauslomaa, mikä oli hyvä juttu sillä lepo teki hyvää.  Kävin kyllä hierojalla, koska en ollut aikaa perunutkaan.

Iltapalaksi nautiskelin tällaista:

Pakastettua banaania soseutettuna pehmikseksi ja maustettuna maapähkinävoilla, nam!

Huomenna olisi tarkoitus mennä taas töihin, ja töiden jälkeen työporukan kanssa illallisteatteriin. Jatkotkin ovat olleet suunnitteilla ja itselläni olisi yksi luvallisista herkkupäivistä, mutta saa nähdä mitä vatsa tykkää... 

tiistai 7. lokakuuta 2014

Herkkulakosta syömälakkoon

Mikäpä saisi turvotukset katoamaan paremmin kuin ihana pikku vatsatauti. Eilen aamulla heräsin huonoon oloon, ja sainkin juosta vessassa koko päivän. Kokeilin vielä syödä aamupuuron, mutta sen jälkeen en voinut edes kuvitella syömistä. En pystynyt tekemään mitään muuta kuin makaamaan sängyssä ja lepäämään. Yökötystä, heikotusta, vilua ja hikeä vuorotellen, päänsärkyä ja vatsan kouristelua, siinä eilisen tunnelmat. 

Viime yönä uskaltauduin syömään banaanin, sillä olo oli melko normaali vaikka heräilinkin vähän väliä. Tänään vessassa juokseminen on jatkunut, mutta ainakaan vielä olo ei ole ollut yhtä paha kuin eilen. Olen myös uskaltanut juoda mustikkakeittoa ja vissyä, vaikka vatsassa kiertääkin. 

Toivon, että oloni kohentuisi tänään sen verran, että pääsisin huomenna hierojalle ja töihin...

lauantai 4. lokakuuta 2014

Ensimmäiset kiusaukset

Toivoin tänään enemmän kuin hartaasti, että olisin luvannut aloittaa herkkulakon vasta maanantaina. Päätimme nimittäin eilen illalla että tulemme tänään appivanhempieni luo yökylään. 

Täällä on tunnetusti aina kaikenlaista hyvää tarjolla, ja tänään olisin voinut syödä seuraavia: 




Mutakakun ja tuoreen omenapiirakan lisukkeena oli jäätelöä, mutta sain hillittyä itseni ja join vain kahvia. Anoppi kysyi enkö ota mitään, muttei kysellyt enempää kun vastasin että kahvi riittää tällä kertaa. Liekö huomannut, että olen lihonnut sen verran että parempi olla vaihteeksi syömättä...

Kaikkein suurin houkutus päivän aikana on ollut tämä:


Tavallisesti olen napostellut tarjolla olleita suklaita aina kun lasten silmä on välttänyt, mutta tänään en koskenutkaan näihin. Huomasin kyllä, kuinka olisi ollut kovin helppo sortua ihan huomaamatta syömään vaikka kuinka paljon ylimääräisiä kaloreita, eikä siis ihme että paino on pikkuhiljaa noussut kun olen jo monen kuukauden ajan antanut mieliteoilleni periksi aivan liian usein. 

Nyt kun vaan saisin pidettyä samanlaisen motivaation jouluun saakka...


perjantai 3. lokakuuta 2014

Syyskuun herkkuostokset ja lupaus loppuvuodeksi

Luulitteko jo että olin kokonaan unohtanut herkkuostopäiväkirjani? En suinkaan. En vain muistanut kirjata ostoksiani tänne blogiin kovinkaan tiheään tahtiin, vaan kirjasin suurimman osan herkkuostoksista vasta nyt ylös kuittien perusteella. Tässä on lopputulos:

11.9. Aino-jäätelö 0,9l 3,35e
12.9. Munkkikahvit 2,50e
13.9. Irtokarkkeja (miehen kanssa) 5,64
13.9. Suklaakeksejä markkinoilta 7e
13.9. Hattara (lasten kanssa) 3e
15.9. Sipsipussi 2,99e
19.9. 4kpl erimakuisia habanerosuklaita (miehen kanssa) yht. 8,20e
20.9. Hunajapaahdetut mantelit (miehen kanssa) 10,80
22.9. Salmiakkipussi autonameiksi (miehen kanssa) 1,69 
24.9. Sipsipussi 1,69e
26.9. Tutti Frutti Tropical mix 3,09e
26.9. Hunajapaahdetut mantelit (mies ja lapsetkin söi) 7,13e
27.9. Sixpack karpalolonkeroa (mies kävi ostamassa, en tiedä tarkkaa summaa) n. 10e
27.9. "Kelkka" 4,40e
27.9. "Butterschotch 2e
27.9. Kerrosateria 5,95e

Yhteensä 79,43e

Pääsin melkein syyskuun puoliväliin, ennen kuin ostin herkkuja ensimmäisen kerran. Se tapahtui kauppareissulla, kun ostin Ainon Ihana Maitosuklaa -rasian. Koska se oli tarjouksessa. Söin sen tietysti yhdellä istumalla, ja oli se kyllä hyvääkin!
Seuraavana päivänä siitä kävin töiden jälkeen luovuttamassa verta ennen kuin hain lapset hoidosta. Koska hain heidät jo varhain, meillä oli melkein koko iltapäivä tuhlattavana joten päätin viedä tytöt Hoploppiin - sillä ehdolla että antavat äidin istua ja levätä. Olo olikin luovutuksen jälkeen vähän hutera, joten nostin verensokeriani munkkikahveilla.

Siitähän se putki lähti sitten taas päälle. Mies oli kyseisen viikonlopun poissa kotoa, ja tuli syötyä sekä irtokarkkeja että suklaakeksejä. Lisäksi tein kolmena peräkkäisenä iltana lehtikaalisipsejä, jotka onneksi olivat terveellistä herkkua kun ainoat kalorit tulivat rypsiöljystä! Parina päivänä herkuttelin myös itse tehdyillä popcorneilla, mutta koska maissinjyviäkin löytyi kaapista niin niitä en raportoinut tänne.

Habanerosuklaat ostin kokeilun halusta, eikä niitä todellakaan VOI syödä enempää kuin yhden palan kerrallaan. Mies otti palan tuota appelsiini-chilisuklaata eikä meinannut pystyä puhumaan pitkään aikaan kun suuta poltti niin paljon. Maistoin sitä itsekin, ja söin palan varovasti maitolasillisen kera jolloin tulisuus oli oikein ihanaa. Muitakin makuja olen maistanut vasta yhden, eli ehkä nuo ovat hyviä herkkuja makeannälkään kun niihin ei tule himo...

Tulisuusjärjestys näissä on sellainen, että minttu-chilisuklaa on kaikkien miedoin, eli 1/10 (Habanerojauhetta 0,2%). Mustikka-chilivalkosuklaan tulisuusaste on 2/10 (habanerojauhetta 0,1%), vadelma-chilisuklaan 4/10 (habaneroa 0,5%) ja appelsiini-chilisuklaan tulisuusaste 5/10 (habaneroa 0,5%).

Mutta takaisin herkkupäiväkirjaan. Ostin siis herkkuja syyskuun aikana ihan liikaa, ja herkuttelin vielä tuonkin lisäksi esimerkiksi vanhempieni luona käydessämme. Paino alkaa lähennellä 80 kiloa, olo on turvonnut eikä kaapista löydy enää kuin kahdet farkut jotka mahtuvat päälle - ne, jotka olivat keväällä jo aivan liian löysiä.

Nyt päätinkin että olen jouluun asti herkkulakossa, ja julkistin asian jopa Facebookissa. Kuutena päivänä aion tehdä poikkeuksen. Tiimi-illassa 10.10, järjestämilläni vaatekutsuilla 18.10., kaverini halloween-bileissä (olettaen että pääsen menemään) 1.11., hääpäiväpäivällisellä miehen kanssa 15.11., kummipoikani synttäreillä 16.11. sekä firman pikkujouluissa joiden päivämäärää en vielä tiedä. Mietiskelin jo superdieetinkin ruokavalion noudattamista, mutta en ehkä kuitenkaan viitsi noudattaa mitään pilkuntarkkaa ruokavaliota. Eiköhän turvotuskin taas häviä kunhan saan herkuttelun loppumaan ja syön muutenkin terveellisesti jouluun saakka...

tiistai 23. syyskuuta 2014

Jumissa

Anteeksi etten ole kirjoittanut aikoihin. En ole ylipäätään ollut paljon tietokoneella, saati jaksanut kirjoittaa. Kunpa olisikin olemassa jokin sovellus joka ohjaisi tekstin suoraan ajatuksista tänne blogiin, sillä olen pyöritellyt asioita kyllä joka päivä päässäni saamatta niitä kirjalliseen muotoon.

Viime päivät - tai jopa viikot - olen ollut täysin jumissa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Niska-hartiaseutu on kuin paikalleen jämähtänyt ja päähän särkee lähes koko ajan, ja jos joku päivä tuntuu paremmalta niin seuraavana päivänä jumi on tullut taas takaisin. Lisäksi olo on ollut tosi väsynyt enkä meinaa jaksaa mitään. Onko siis ihme, että olen skipannut salitreenin kerran jos toisenkin, ja mennyt sen sijaan töiden jälkeen kotiin lukemaan kirjaa - joskus herkkujen kera, joskus ilman.

Voisi oikeastaan miettiä että mikä on syy ja mikä seuraus. Onko väsymys seurausta liiallisesta herkuttelusta ja vähäisestä liikunnasta, vai johtuuko herkkujen himo ja liikunnan karttelu väsyneestä olosta. Oli miten oli, niin kyseessä on aikamoinen oravanpyörä kun väsymys johtaa herkutteluun joka aiheuttaa väsymystä, eikä ketjua meinaa saada millään katkaistua.

Sinänsä haluaisin salille, ja ajatus treenin skippaamisesta ahdistaa, mutta toisaalta en halua pakottaa itseäni salille väkisin, jos pelkkä ajatus saa aikaan ahdistusta kun päähän särkee ja silmiä verestää väsymyksestä. Lisäksi olen nyt loukannut jotenkin olkapääni, josta säteilee kipua olkavarteen. Viime viikolla kipu oli niin paha etten voinut edes kuvitella käsitreeniä, ja nyt pelkään että jos rasitan käsiä niin kipu palaa. Lääkärin määräämät lihasrelaksantit ja tulehduskipulääke ovat helpottaneet vähän, mutta en malta odottaa ensi viikkoon jolloin pääsen taas hierojalle...

lauantai 13. syyskuuta 2014

Lapset...

Miksi, oi miksi, käy aina näin?

Mies on reissussa ja minulla oli kolme peräkkäistä aamuvuoroa jolloin jouduin repimään lapset väkisin sängystä puolen seitsemän aikaan aamulla. Oma herätys oli tietysti jo kuudelta, jotta ehdin laittamaan itseni valmiiksi ennen lasten herättämistä. Vihdoin tuli viikonloppu ja olisi saanut nukkua, mutta eiköhän pikku-a ollut valmis nousemaan jo klo 5.15! Sain vielä jäämään sänkyynsä, mutta en saanut itse enää kunnolla unta ennen kuin iso-A alkoi hihkumaan klo 5.45 että "äiti tule tänne, ei enää nukuta" ja pikku-a yhtyi samaan kuoroon.

Tästä tulee piiiiiitkä päivä...

tiistai 9. syyskuuta 2014

Erävoitto

Mies lähti tänään viimeisen lomaviikkonsa kunniaksi loppuviikoksi reissuun ja jäin itse lasten kanssa kotiin. Tai siis minullahan loma jo loppui, eli pääsen päivisin töihin ja saan olla lasten kanssa keskenään loppupäivän. Olen vähän jännittänyt kuinka miehen reissun aikana saan pidettyä syömiseni kurissa. Yleensähän homma menee siten että herkuttelen kaiket illat saatuani lapset nukkumaan. Tänään ehdin vielä käymään salilla töiden jälkeen, sillä mies vei lapset vasta myöhemmin hoitoon. Salille mennessäni mietin vielä viime tingassa että pitäisikö kumminkin mennä salitreenin sijaan kotiin rentoutumaan kun on ainut päivä jolloin minulla on omaa aikaa ennen kuin haen lapset hoidosta. Loppuviikon joudun viemään lapset hoitoon jo seitsemäksi, enkä viitsi pitää heitä hoidossa niin pitkää päivää että ehtisin käymään myös salilla. Mitäköhän se "rentoutuminen" olisi vaan ollut? Aivan taatusti herkuttelua. Onneksi en kuitenkaan antanut periksi hetken mielijohteelleni, vaan painuin salille ja tein lähes puolentoista tunnin hikitreenin koko kropan kiertoharjoitteluna.

Iltakin meni oikein mainiosti, enkä sortunut mihinkään ylimääräiseen. Kalorimäärä tältä päivältä oli kaikenkaikkiaan 1943kcal, kasviksia 1436g ja kuituja 43,9g. Proteiininkaan saannissa ei ole enää vaikeuksia kun lopetin raakaruokakokeilun, sain sitä tänään 27% ja 129,9g. Tulossa on muuten postaus siitä, mitä raakaruokakokeilusta jäi käteen, mutta nyt hyvissä ajoin nukkumaan jotta jaksan herätä kukonlaulun aikaan saadakseni lapset puettua ja päiväkotiin aamuseitsemäksi...

Syyskuun herkkuostopäiväkirjakin näyttää muuten vielä tyhjää, hyvä minä!

lauantai 6. syyskuuta 2014

Taas parempi päivä

Eilinen ahdistus ja väsymys olivat tänään kuin pois pyyhkäistyjä. Kiitos suhteellisen hyvin nukutun yön, miehen joka nousi aamulla lasten kanssa, ja aamulenkin raittiissa ulkoilmassa. Sitten mies lähti vielä aamulla lasten kanssa kauppaan, joten sain syödä (eli juoda) aamupalasmoothieni rauhassa ja tehdä segmentoinnin etätehtävän valmiiksi. Iltapäivällä riittikin energiaa sekä lasten kanssa ulkoiluun että salitreeniin. Kävin pitkästä aikaa oman kylän salilla treenaamassa yläkroppaa, sillä jalat saavat treeniä lenkkeillessä mutta yläkroppa on muuten aika staattinen.

Ruokailut pysyivät kuosissa, niin kuin muinakin päivinä tällä viikolla. Muutama suklaapala sopi (taas) ruokavalioon, kun herkuttelua ei vedä överiksi. Voisi melkeinpä sanoa että olen oikeastaan aika hyvä äiti syödessäni itse lasten kuukausia sitten lahjaksi saamat suklaat, jotka menisivät muuten pilalle kaapissa, kun lapsetkin haluavat pääasiassa hedelmäkarkkeja silloin kun on karkkipäivä ;)

En tiedä, miksi minun olikin eilen niin ahdistunut olo koko päivän. Osasyynä oli ehkä väsymys ja viikonlopun suunnitelmien peruuntuminen, mutta tänään olo on ollut tosi hyvä eikä lainkaan ahdistunut. Osasyynä voi myös olla vanha tuttuni syysmasis, vaikka sen ei luulisikaan iskevän kesken kesäloman (vaikka syyskuu jo onkin), kun säätkin ovat olleet ihan kesäiset taas pari päivää.

Olen nyt syönyt pari päivää normaalimman ruokavalion mukaan, vaikka esimerkiksi tänään söinkin aamupalaksi raakaruokavalion mukaisen smoothien. Tänään söin jopa pitkästä aikaa keitettyjä perunoita, kun teimme päivälliseksi karjalanpaistia, mutta se sopikin täydellisesti treenin jälkeiseksi ateriaksi. Kaloreita tuli tänään 1946kcal. Proteiinia 27% ja 131g, kasviksia 1252g ja kuituja 37,1g. Eilinen kalorimäärä oli 1780kcal, proteiinia 24% ja 106g, kasviksia 1365g ja kuituja 32g.

Loppuun vielä kollaasi aamulenkin jälkeen ottamistani omakuvista. En osannut päättää mitkä kuvat julkaisisin, joten tässä ne kaikki. Muuten näky ei ole kamala vaikka kiloja onkin tullut muutama lisää, mutta nuo lantio ja reidet...


perjantai 5. syyskuuta 2014

Perjantai

Tämä päivä lähti käyntiin enemmän kuin tahmeasti. Mies alkoi eilen iltapäivällä tuntemaan olonsa sairaaksi (TAAS!), ja valitteli rintakipua (yskiessä) ja painetta poskionteloissa. Kun siis pikku-a herätti heti kuuden jälkeen, en raaskinut potkia miestä väkisin ylös vaan nousin itse vaikka olo oli enemmän kuin väsynyt. Ensimmäiset puolisen tuntia köllöttelin lapsen kanssa vain sohvalla jutellen kaikenlaista hassua - a esimerkiksi katseli seinällä olevia hääkuviamme ja kyseli missä hän ja isosisko olivat kun me olimme naimisissa, ja kuinka he ikävöivät meitä aina kun olen miehen kanssa naimisissa. Ei taida lapsukainen ihan vielä ymmärtää, mitä naimisissa olo tarkoittaa.

Mutta takaisin aiheeseen. Sain annettua pikku-a:lle aamupuuron, ja iso-A heräsi vasta kun pienempi oli jo lopettelemassa. Sitten alkoi aamupala A:n kanssa. Hän ei ole todellakaan aamupalaihminen, ja veikkaan että kun saa vanhempana valita itse niin se jää kokonaan väliin. Puuro meni kuitenkin alas maanittelujen ja uhkailuiden avulla (niin, ja muitakin vaihtoehtoja kuin puuro on kokeiltu mutta uppoavat ihan yhtä huonosti), ja odotin vain että tyttö saisi syötyä jotta pääsisin aamulenkille karistamaan pois väsymykseni.

A:n syötyä kello oli jo lähes puoli yhdeksän, ja mieskin nousi. Itse ajattelin lähteä vihdoinkin sinne lenkille, mutta kun huomasin vain pidätteleväni väsymysitkua sohvalla niin totesin että parempi varmaan mennä nukkumaan. Menin sänkyyn ja nousin sieltä vasta puoli yhdeltätoista. Ihan koko aikaa en nukkunut, mutta sen verran että se paransi oloa hetkeksi. Tuossa vaiheessa tuntui aika turhalta syödä runsasta aamupalaa ja minun teki enemmänkin mieli vain kahvia, joten hurautin itselleni bulletproof coffeen. Sitä hörppiessäni minulla oli aikaa suunnitella muun päivän syömiset siten, että sain tänäänkin kasviksia, kuituja ja proteiineja tarpeeksi.

Toivoin hartaasti, että miehen olo paranisi huomiseksi, jotta hän pääsisi lasten kanssa vanhempiensa luo yökylään. Minä TARVITSEN yhden sellaisen yön, jolloin minun ei tarvitse havahtua lasten yöheräämisiin ja nousta ennen kukonlaulua. Mies on sitä paitsi lähdössä ensi tiistaina koko loppuviikoksi metsästysreissulle, mikä tarkoittaa yksinhuoltajuutta minulle. Itse menen maanantaina taas loman jälkeen töihin, ja teen maanantaita lukuunottamatta aamuvuoroa koko viikon eli silloin en voi edes toivoa saavani nukkua pitkään, kun täytyy herätä jo ennen kuutta saadakseni lapset hoitoon seitsemäksi.

Tarvitsisin omaa aikaa myös siksi, että pari oppisopimuskoulutukseni etätehtävää odottavat tekemistään, enkä pysty keskittymään niihin jos lapset ovat sisällä vaatimassa huomiota jatkuvasti. Tänään olisin halunnut tehdä tehtävää, mutta koska miehellä on sairas olo en mitenkään voinut pakottaa häntä lähtemään tuntikausiksi ulos lasten kanssa. Eivätkä lapset täällä kotona ollessa niin kauaa ulkona viihtyisikään että ehtisin tehdä tehtävät kokonaan, siksi siis toivoin että olisivat olleet viikonloppuna yökylässä. Toivo oli kuitenkin turha, sillä mies ei halua sairastuttaa äitiään, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää. On vaan kuitenkin niin, että tässä väsymyksen tilassa kun vaan itkettää monta kertaa päivässä, ei oikein meinaa jaksaa välittää mistään muusta kuin että saisi vähän enemmän kuin hetken omaa aikaa...