lauantai 28. joulukuuta 2013

Jouluna ja sen jälkeen

Joulu tuli ja meni, ja vaikka flunssa vaivasikin niin oli ihana ottaa rennosti. Menimme siis miehen vanhempien luo, ja siellä söin mitä tarjolla oli. Koko joulun ajan olo oli kylläinen, mutta ähkyyn asti en itseäni syönyt. Ruokapöydässä söin tietysti perunaa, kinkkua, lanttu- ja porkkanalaatikkoa, mätiä, graavilohta ja rosollia. Lisäksi jälkiruokana olleita homejuustoja tuli maisteltua suolakeksien ja piparien kera, ja kahvilla ollutta suklaakakkua sekä tekemiäni suklaahippupikkuleipiä. Joulutorttua en syönyt lainkaan, ja suklaatakin kohtuullisesti moneen aiempaan jouluun verrattuna.

Appivanhempieni luona oli suklaata esillä, ja söin jonkin verran fazerinoja, mutta joululahjaksi saimme miehen kanssa "vain" yhden geisha-rasian sekä pari rasiaa budapesteja joista en onneksi tykkää. Teimmekin siis miehen kanssa sellaisen jaon, että minä söin geishat jouluaaton ja joulupäivän aikana ja mies syö budapestit - johon menee luultavasti monta kuukautta miehen syömistottumukset tuntien. Lisäksi sain lahjaksi tuubihuivin ja toivomani hiirimaton lasten kuvalla, muut lahjat olivatkin lapsille.

Lasten lahjojen avaamista oli kyllä ihana seurata. Varsinkin iso-A on aina ollut äärettömän ilahtunut kaikista saamistaan lahjoista, eikä nytkään tullut poikkeusta. Paras reaktio oli hänen avatessaan pikku-a:n kanssa yhteiseksi saamaansa prinsessalinnaa: tyttö huusi täysiä "En voi uskoa" ja alkoi hyppimään paikallaan. Muutenkin iso-A:n lahjat voisi kiteyttää yhteen sanaan, prinsessa. Koruja, prinsessa-barbie, prinsessa-palapelejä ja -puuhakirja. Pikku-a puolestaan sai uuden vauvanuken ja sille vaunut sekä myös pari palapeliä ja vaatteita. Kumpikaan tytöistä ei muuten uskaltanut joulupukin syliin, pikku-a ei halunnut edes hakea pukilta lahjoja vaan äidin piti ottaa ne vastaan...

Joulun jälkeen palasin ruokavalioon jo tapaninpäivänä. Tosin sain appivanhemmiltani mukaan graavilohta, joka onneksi sopii ruokavalioon:


Lohta ei tietysti pitäisi syödä joka päivä, mutta eipä sitä paljon ollutkaan ja tänään söin viimeiset.
Tässä pari muuta loppuviikon ateriaa:




Joulun jälkeen oli ihana palata takaisin ruokavalioon, mutta kun eilen jouduin hakemaan lääkäriltä sairauslomaa kurkkukivun ja yskän vuoksi (ääni ei olisi kestänyt koko päivän puhumista töissä) ja lähdin katselemaan alennusmyyntejä, niin sorruin sitten sipseihin ja jäätelöön. Tekosyynä oli kurkkukipu ja se, että "kun nyt on muutenkin syönyt kaikenlaista niin kai sitä voisi vielä tänään herkutella". Eli tuo perinteinen tekosyy, joka on saanut sortumaan monta kertaa ennenkin.

Nyt olisi kuitenkin tarkoitus noudattaa ruokavaliota taas pilkulleen, tosin houkutuksia ja tilaisuuksia sortumiselle sattuu tulevina viikkoina useampia. Uudenvuodenaattona menen lasten kanssa ystäväni järjestämiin kekkereihin, enkä tiedä jaksanko ottaa mukaan omia eväitä. Tarkoitus kuitenkin olisi. Loppiaisviikonloppuna menemme vanhempieni luo (jossa tunnetusti ei ole helppoa syödä omia ruokia isäni valvovan silmän alla) ja sitä seuraavana viikonloppuna laivalle buffet-pöytien ääreen. Vielä en ole päättänyt yritänkö vanhempieni luona pysyä dieetissä, mutta laivalla en ainakaan dieettaa.

Olen muuten yrittänyt miettiä, että miten hyvin tämän yskän pitäisi lähteä ennen kuin uskallan taas salille. Varsinkin illalla yskittää vielä tosi paljon ja kurkkukipukin aina pahenee, mutta päiväsaikaan olo on välillä jo lähes normaali. Viikon salitauko kuitenkin jo tuntuu kropassa, tekisi mieli päästä treenaamaan uudella ohjelmalla...

maanantai 23. joulukuuta 2013

Flunssaista herkkujen himoa

No nyt olisi nälkä, ja mieli tekee suklaata sekä sipsejä. Onneksi ei ollut tällainen olo kaupassa tai olisin taatusti sortunut. Jospa omena ja proteiinijuoma auttaisivat pahimman himotuksen yli...

Kerta se on ensimmäinenkin

Flunssa vaivaa yhä, enkä mennyt tänään töihin vaan hain työterveyslääkäriltä sairauslomatodistuksen. Kotimatkalla kävin ruokakaupan kautta, ja tapahtui ihme. Mielessäni kävi (tavalliseen tapaan), että "voisihan sitä joulun kunniaksi ostaa hyvää kun flunssakin vaivaa". Sitten tajusin, että minun ei olisi voinut tehdä vähemmän mieli herkkuja. Olo oli sen sijaan sellainen, ettei oikeastaan olisi kiinnostanut syödä yhtään mitään. 

Herkut jäivät siis tällä kertaa kauppaan, ja söin (puoliväkisin) normaalin lounassalaatin. Loppupäivän lepäilen, ja toivon että oloni olisi jo huomenna parempi...

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Suklaakeksiöverit

Tänä aamuna leivoin amerikkalaisia suklaahippupikkuleipiä jouluviemisiksi appivanhempien luo ja päiväkotitädeille. Resepti sisälsi paljon suklaata (tein kaksinkertaisen annoksen, levy Fazerin sinistä kuvassa jo rouhittuna).


Amerikkalaiset suklaapikkuleivät

(noin 35 kpl)

250 g margariinia tai voita
2,5 dl fariinisokeria
2 tl vanilliinisokeria
1 muna
1 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
150 g tummaa suklaata
100 g maitosuklaata
100 g valkosuklaata


Tee näin: Vatkaa pehmeä rasva ja sokerit kuohkeaksi. Vatkaa joukkoon muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Rouhi suklaat ja lisää lopuksi taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Pyörittele taikinasta palloja ja painele ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paista pikkuleipiä 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Muita kuvia en muistanut ottaa ennen kuin olin pakannut valmiit keksit rasioihin.


Pakko tunnustaa, että kuten otsikkokin jo kertoo niin söin keksejä ehkä muutaman liikaa. En malttanut olla syömättä jo taikinaakin, enkä edes laskenut kuinka monta valmista keksiä söin. En tiedä teinkö sitten järkevästi, kun kompensoin pikkuleipien runsasta hiilarin ja rasvan määrää jättämällä tämän päivän aterioilta rasvat ja hiilarit pois. Aterioilla söin siis vain kasviksia ja lihaa. Nälkä ei kuitenkaan ollut koko päivänä, eli ainakaan kaloreita ei tullut syötyä ihan niin paljon kuin olisi tullut, jos olisin syönyt myös ruokavaliossa olleet leivät, pastat/perunat ja rasvat. 

Oloni oli koko päivän todella flunssainen. Kuumetta ei (taaskaan) ole ollut, mutta kurkku on kipeä ja päätä huimaa. Saa nähdä pääsenkö huomenna töihin, salille en ainakaan mene. Nyt vain toivotaan, että sekä oma että miehen olo paranisi pian, jotta joulu ei olisi pilalla...

Rääkkitreeniä ja herkuttelua

Keskiviikkona pääsin treenaamaan BC:n ohjaajan kanssa, joka tuli tekemään ohjauksia Tampereelta saakka kollegansa kanssa. Ensimmäiset puoli tuntia kävimme läpi uuden ohjelman niitä liikkeitä joiden tekniikasta en ollut varma, alla oleva kuva on siitä vaiheesta.
 

Toiset 30min käytimme sitten kunnon intervallitreeniin. Ensin täysiä soutulaitteella, sitten leuanvetoja koneessa, rintapenkki ja viimeisenä jalkojen nostot penkiltä siten, että PT työnsi ylhäällä olevat jalkani vauhdilla maata kohti, minä jarrutin ennen kuin ne osuivat maahan ja nostin ne taas ylös. Pieni hörppytauko ja sitten uusi kierros.
Loppuun vielä sarja kyykkyjä, ennen kuin oli aika suunnistaa pukuhuoneeseen hörppimään palautusjuomaa. Olo oli tuossa vaiheessa lievästi sanottuna hutera, ja minun oli pakko kieltäytyä kun PT olisi halunnut minun hyppivän kyykkyjen sijaan tasajalkaa penkille ja alas. En taatusti olisi pysynyt pystyssä!

Kun treeni oli ohi, niin olo oli vielä ihan hyvä vaikka hengästyttikin. Pukuhuoneessa olo muuttui kuitenkin ihan kamalaksi ja hetken tuntui siltä että alkaa väkisin oksettaa. Jonkin aikaa istuttuani ja hengiteltyäni olo parani, ja pääsin lähtemään kotiin. Olen joskus ihmetellyt sitä, kuinka jotkut ovat kertoneet oksentaneensa rankan treenin jälkeen, mutta ilmeisesti se voi olla mahdollistakin...

Mutta sitten treenijutuista herkutteluun. Tiistaina tosiaan sorruin syömään suklaalevyn, mutta keskiviikon ja torstain pysyin ruodussa. Perjantaina menin iltavuoroon, ja pöydällä oli odottamassa joulutervehdys esimieheltäni eli pussillinen Fazerin käärekonvehteja. Työnsin suklaat heti kassin pohjalle, mutta en kyennyt vastustamaan niiden kutsua kauaa. Ennen työpäivän päättymistä suklaat olivatkin kaikki hävinneet. 

Eilen huomasin, kuinka herkkujen himo  vaivasi heti aamulla. Kauppareissulla meinasin sortua ostamaan kaikenlaista hyvää, mutta sain kuitenkin hillittyä itseni. Itsehillintä kuitenkin riitti vain siihen saakka, kun teimme miehen kanssa saaristolaisleipää jouluksi. Yhdestä leivästä oli tietysti pakko maistaa...


Sitten kun tuli iltapala-aika, niin rahkan sijaan lautasellani olikin tällaista:


Onhan tuo vain leipälautanen, mutta kaloreita tuli aika varmasti enemmän kuin olisi pitänyt. 

Loput saaristolaisleivät säästetään jouluksi, mutta herkuttelu jatkunee tänään kun leivon lasten kanssa suklaahippupikkuleipiä päiväkotitädeille joululahjaksi. Luultavasti niitä on pakko vähän maistella itsekin... Toisaalta, jouluun on enää pari päivää, ja ehkä voin jouluherkkuja tehdessäni niitä maistella kunhan palaan heti joulun jälkeen takaisin ruotuun. Lisäksi syömäni kalorimäärät eivät ole menneet ihan överiksi, eli ehkä tässä ei ehdi tulemaan kovin pahaa vahinkoa.

Nyt kun vielä saisin karkoitettua tämän viime yönä alkaneen jokseenkin kovan kurkkukivun ennen joulua, jotta pääsisimme appivanhempien luokse joulun viettoon. Mies on ollut sairaana puoli viikkoa ja taitaa lähteä käymään lääkärissä kun kurkkukipu ei ole hellittänyt. Saa nähdä pitääkö lähteä aattoaamuna ruokakauppaan hakemaan joulua omaan kotiin...

tiistai 17. joulukuuta 2013

Viikko jouluun mutta...

Jouluun, ja sen myötä tulevaan vapaasyöntipäivään (tai pariin, mut älkää kertoko kellekään) on enää viikko, ja kuinka kävikään tänään? Allekirjoittanut tuhosi omin kätösin - ja hampain - kokonaisen Fazerin sinisen noin kymmenessä minuutissa. Joku piru otti valtaansa kaupassa ja pisti ostamaan sen ihan väkisin. "Ostan sen nyt varalle kun on tarjouksessa jos joskus on sellainen tilanne että tarvitsee". Joopa joo, se tilanne tuli noin tunti sen jälkeen kun olin kotiutunut lasten kanssa kauppa- ja lääkärireissulta ja saanut pikku-a:n päiväunille sekä iso-A:n lastenohjelman ääreen.

Tekosyitä on tietysti helppo keksiä, mutta tänään se on se, että en muista koska olisin ollut näin väsynyt. Pikku-a heräsi taas alkuyöllä ja vain itki itkemistään ilmeisesti jalkojen kasvukipujen vuoksi. Mikään ei kelvannut, ja loppujen lopuksi minäkin vain itkin hänen vieressään. Sitten totesin että parasta mennä omaan sänkyyn ja päästää mies lapsen luo. Siitähän toisen parkuminen vain yltyi, mutta tuo keino tepsi taas. Nimittäin kun sitten hetken päästä menin takaisin pikku-a:n huoneeseen, niin tyttö oli niin kiitollinen että rauhoittui heti ja kävi nukkumaan. Oma uni ei hysteerisen kohtauksen vuoksi kuitenkaan heti tullut takaisin, ja kun aamulla oli herätys jo klo 5.30 pikku-a:n muodossa, niin eipä ole ollut kovin virkeä päivä kirkasvalolampusta, kahvista tai vitamiineista huolimatta. Mies kyllä nousi - tai olisi noussut - lasten kanssa, mutta kun pikku-a vaan rääkyi äitiä makuuhuoneen oven takana niin eipä siinä itse enää nukuttua saanut. Hermot ovat siis olleet koko päivän todella kireällä, ja siitä aiheutui tämän päiväinen sortuminen. Nyt kun vain pitäisi huolen siitä, että sortuminen ei jatku huomenna, ja ylihuomenna, ja yliylihuomenna...

Miksi muuten kävin lasten kanssa lääkärissä ja olin tänään kotona. No, iso-A:lle iski silmätulehdus, ja onhan hän muutenkin ollut vähän vaisu viime päivinä. Nyt toivomme tietysti, että tulehdus ei tarttuisi pikku-a:han tai meihin vanhempiin, ja että saisimme iso-A:lle annettua tarvittavat silmätipat. Se on muuten paljon helpommin sanottu kuin tehty, sillä tyttö taistelee vastaan aika lahjakkaasti. Yksi lisäsyy suklaaseen sortumiseen olikin se, että ylipäätään olin kaupassa karkkihyllyn lähellä. Ostin nimittäin lapsille ison karkkipussin, jonka avulla palkitsemme/lahjomme tytön silmätippojen laiton yhteydessä. Pakko myöntää, että olen sortunut syömään pussista myös muutaman salmiakin, sillä lapset syövät vain hedelmäkarkkeja...

Huomenna olisi joka tapauksessa tarkoitus palata ruotuun niin syömisten kuin liikunnankin suhteen. Tämäkin liikuntaviikko jäänee vajaaksi, sillä tänään en päässyt salille kun en mennyt töihinkään. Huomenna mies jää kuitenkin lasten kanssa kotiin, sillä minulla on BodyCampin PT-ohjaus uuden ohjelman kanssa. Etureidet ovat kyllä tällä hetkellä todella kipeät eilisen treenin jälkeen kun lisäsin taas painoja useampaankin liikkeeseen, mutta ehkä sitä jotain pystyy tekemään.

Loppuun vielä kuva sunnuntailta, jolloin tein meille ruoaksi jauhelihakeittoa. Tällä kertaa kuitenkin punnitsin ainesosat jo kattilaan laitettaessa, ja jaoin keiton ennen tarjoilua omien annosteni mukaisiin rasioihin. Yksi minun annokseni muuten riittää molemmille lapsille, ja mieskin otti töihin evääksi vain puolikkaan minun annoksestani. Kuvassa on lopputulos vain osittain, sen jälkeen kun olimme päivällisen jo syöneet.


Uusimmassa ohjelmassa päivälliseenkin kuuluu ruisleipää. Se maistuisi kyllä paljon paremmalta jos päälle voisi laittaa rasvaa, mutta ei voi mitään.


Tänään jätin kyllä leivän pois päivälliseltä, eiköhän siinä suklaassa ollut hiilareita ihan tarpeeksi...

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Nam!



Ajattelin tänään saada lounaaseeni vaihtelua. Sen sijaan että olisin sekoittanut kaiken salaatiksi, voitelin ruispalan kookosöljyllä (jolla korvasin ruokavalion rypsiöljyn) ja laitoin tonnikalan leivän päälle (sekä reilusti suolaa). Tuloksena oli lähes orgastinen makunautinto, suosittelen!

Treenitaukoa, joululounasta ja mittailuja

Sain sitten tälle viikolle vain yhden treenikerran. Keskiviikkona olo oli terve, ja  sain tehtyä selkä-olkapäätreenin, mutta torstaina heräsin taas flunssaisen oloisena. Koko päivän kuumotti poskia ja olo oli outo, mutta muita flunssan oireita ei sitten ollutkaan. Perjantai-aamuna olo oli vähän siinä ja siinä, mutta päätin ottaa pari tuntia rennosti kotona sen jälkeen kun olin vienyt lapset hoitoon ennen iltavuoroa.

Perjantaina saimme käydä eräässä ravintolassa syömässä joululounaan työnantajan piikkiin. Itse sain pidettyä laatikot ym. pois lautaseltani, eli ateria oli lähes dieetin mukainen.


Pakko kuitenkin tunnustaa, että sorruin ottamaan myös jälkiruokaa, joka oli kauralla maustettua rusina-suklaavanukasta. Otin kuitenkin vain pienen annoksen, oli muuten hyvää!


Eilen tuli kuluneeksi kuukausi siitä kun mittailin itseäni viimeksi. Sen kunniaksi tein taas väliaikamittauksen. Vaaka näytti tasan 73 kiloa, ja senttejä oli lähtenyt lähes joka puolelta. Vain käsivarsissa oli senttejä saman verran kuin viimeksi, mutta se onkin vain positiivinen asia sillä niissä ei ole paljon ylimääräistä rasvaa ollutkaan ja lihasta saa tulla vaikka (vähän) lisääkin. Jos mittaustulos kiinnostaa tarkemmin, sitä voi käydä kurkkimassa tuolta toiselta välilehdeltä. Painoseurantaan merkkasin tämän aamuisen painoni, joka oli 72,9kg.

Perjantaina tuli Ms. Fitnessin ensimmäinen ohjelmapäivitys. Ruokavalion kalorimäärä pysyi kohdallani samana kuin tähänkin asti (eli noin 1950 kcal) mutta ruoka-aineiden määrät eri aterioilla vaihtuivat hieman. Saliohjelma puolestaan muuttui aika paljonkin ja mukana on haasteita sekä sen suhteen että omalta salilta ei löydy kaikkia tarvittavia laitteita ja koska en ole ihan varma miten muutama liike edes tehdään - lisäksi ohjelmassa on yhtenä päivänä leuanvetoja muistaakseni 3x10-15 kpl enkä itse saa tehtyä edes yhtä! Onneksi minulle on jo PT-treenit sovittuna ensi viikolle eli saan heti ohjeet uusiin liikkeisiin. Nyt vaan jännitän että kuka minua tulee ohjaamaan, keskiviikkoa siis odotellessa. 

tiistai 10. joulukuuta 2013

Inbody-mittaus eli karua kerrottavaa

Ensimmäisen kerran elämäni aikana pääsin InBodylla tehtyyn kehonkoostumusmittaukseen maaliskuun lopulla 2012, jolloin pikku-a oli noin yhdeksän kuukauden ikäinen. Tuolloin mittauksessa oli aika karuja lukemia, vaikka olinkin jo kaksikymmentä kiloa kevyempi kuin ollessani viimeisilläni raskaana, ja jo lähes kymmenen kiloa kevyempi kuin edellisenä syksynä.



Vuoden päästä tuosta ensimmäisestä mittauksesta oli vuorossa uusi mittaus, ja silloin oli takana pitkä painonpudotusrupeama ja 11 kuukautta kurinalaista ja liikunnallista elämää. Paino oli tuolloin 72,2kg, lihasmassan määrä 29,4kg ja rasvamassa 18,4kg (25,5%).


Tuon mittauksen jälkeen ajattelin, että minähän vielä parannan tuloksia seuraavaan mittaukseen. Kuinkas kävikään? Tulokset näkyvät alla:



Painoni oli tämänpäiväisessä mittauksessa siis 900g enemmän kuin kahdeksan kuukautta sitten, mutta lihaksen määrä on vähentynyt puolella kilolla ja rasvan määrä lisääntynyt 2,6 kilolla. Rasvaprosentti on kivunnut 25,5% --> 28,7kg. Lihasta on silti yli keskiarvon, eli pieni väheneminen ei sinänsä ole edes vaarallista. Toisaalta on pakko muistaa, että erot ovat aika pienet ja kyseessä kaksi eri laitemallia vaikka molemmat InBodeja ovatkin, eli sekin voi selittää eroja. Ehkä minun pitäisi olla jopa iloinen siitä, etten epäonnistuneen LadyPower-haasteen aikana päästänyt tilannetta karkaamaan vielä enemmän käsistä. Voisinhan tällä hetkellä painaa paljon enemmänkin...

Mittaajan mukaan oma tilanteeni on aika hyvä. Arvot ovat kaikki muuten kohdallaan, vain rasvaprosentti ja vyörärö-lantiosuhde ovat aavistuksen verran yli raja-arvojen. Lupaan sen, että kunhan Ms. Fitness -valmennus on ohi, tulokset ovat huomattavasti paremmat!

Tänään minuun iski aamulla laiskuus, kun syytin flunssaista oloa siitä etten ottanut mukaan salivaatteita kun lähdin kotoa. Minulla oli ensin oppisopimuskoulutuksen lähipäivä, jonka jälkeen kävin tuolla kehonkoostumusmittauksessa. Sen jälkeen olisin voinut mennä salille sillä olo oli ihan terve, mutta koska minulla ei ollut mitään kamoja mukana niin sainkin suunnistaa kotiin. Mikään ei tietysti olisi estänyt minua vaikka polkemasta crosstrainerilla, mutta en sitten kumminkaan jaksanut/viitsinyt ja lapsetkin olisivat häirinneet. Tekosyitähän riittää...

Tässä tämän päivän päivälliseni. Voi-jauhosuuruksella tehty jauhelihakastike ei ehkä ole ihan dieetin mukainen, pastaa ja kasviksia on määrätty määrä ja kompensoin kastikkeen vähäistä proteiinimäärää raejuustolla.



Ja vielä kuva viimeaikaisesta lookistani. Oi Mutsi Mutsi -blogissa oli hiljattain juttu huulipunan sielua kohottavasta vaikutuksesta, ja kun eräällä työkaverillakin oli jokin aika sitten ihanaa huulipunaa niin päätin itsekin ostaa väriä huuliin. Väri on kyllä todella kirkas ja joskus mietin että onko se ihan liikaa, mutta toisaalta olo on taas vähän naisellisempi...

maanantai 9. joulukuuta 2013

Ohjelmapäivitystä ja InBodya odotellessa

Vaaka näytti tänä aamuna 73,6kg eli kilon vähemmän kuin kaksi viikkoa sitten. Toisaalta edistyminen tuntuu kovin hitaalta, mutta toisaalta puoli kiloa viikossa on aika terveellinen vauhti. Tärkeintä on, että olen pysynyt ruokavaliossa ja tehnyt ohjelman mukaiset neljä salitreeniä jo kolme viikkoa putkeen. Tämän viikon lopulla pitäisi tulla päivitys ruokavalioon ja treeniohjelmaan, saa nähdä kuinka paljon tulee muutosta nykyisiin.

Saa vaan nähdä, kuinka käy tämän viikon liikuntojen. Mies oli nimittäin kuumeessa viikonlopun, ja iso-A:han sama tauti iski eilen illalla. Minullakin oli eilen kurkku kipeänä ja aavistuksen heikko olo, joten tänään ei yhtään haitannut jäädä kotiin lasten kanssa. Olo on kuitenkin ollut tänään ihan terve, mitä nyt illalla kurkku on tuntunut aavistuksen aristavalta.

Tässä muutamia kuvia viime päivien ruoistani:

Edellisen päivän savulohta ruokavalioon kuuluvan leivän päällä salaatin sijaan, nam!


Lounassalaatti, miten niin iso annos?


Naudan palapaistia, perunoita, porkkanaa ja parsakaalia



Lihamureketta, perunaa, porkkanaraastetta, kurkkua ja kirsikkatomaatteja

Viimeisessä kuvassa on lauantain ravintolaillallisen pääruoka eli härän sisäfileetä, paistettuja kasviksia, punaviinikastiketta ja perunoiden sijaan lisäkkeenä fetasalaattia. Illallinen oli kyllä kaikkea muuta kuin dieetin mukainen, sillä alkuruoaksi söin sinihomejuustolla höystetyn etanapannun (sekä paljon vaaleaa talon leipää) ja jälkiruoaksi suklaakakkua sekä vaniljajäätelöä. En kuitenkaan halunnut stressata yhdestä illasta, kun olen kuitenkin pysynyt ruodussa enkä poikennut ruokavaliosta edes itsenäisyyspäivänä.



Huomenna on tiedossa kehonkoostumusmittaus InBodylla, odotan mielenkiinnolla että minkälainen muutos on tapahtunut viime mittauksen eli huhtikuun jälkeen. Toivon että tämä flunssan uhka ei pahasti vääristä tuloksia, mutta kun aika on kerran varattu niin en viitsi peruakaan. Salilla ajattelin käydä mittauksen jälkeen, jos olo on hyvä. Onneksi huominen koulupäivä on hyvä syy pyytää miestä jäämään kotiin lasten kanssa...

tiistai 3. joulukuuta 2013

Kimppakyyti kannatti

Tämä päivä oli hyvä esimerkki siitä, kuinka kannattaa mennä joskus samalla autolla miehen kanssa töihin - siis muutenkin kuin bensan kulutuksen kannalta. Tänään oli siis taas sellainen päivä, jolloin työt alkoivat molemmilla samaan aikaan, mutta pääsin pois kaksi tuntia miestä aiemmin. Menimme kumminkin samalla autolla töihin, koska olin suunnitellut käyväni salilla miestä odottaessa. 

Työpäivä oli kuitenkin kovin hermoja raastava. myyntityössä iso osa palkasta tulee myynnin mukaan, ja kun on menossa jo toinen viikko todella huonoilla myynneillä ja suurin osa työpäivästä menee sellaisten asiakkaiden kanssa joille on mahdotonta myydä mitään vaikka kuinka yrittäisi, niin päivän päätteeksi olo oli väsynyt ja ärsyyntynyt eikä salille meno olisi voinut paljon vähempää kiinnostaa. Kotiin en kuitenkaan voinut lähteä kun piti odottaa miestä, eli mitäpä muutakaan olisin tehnyt kuin mennyt treenaamaan. 

Onneksi menin, sillä loppujen lopuksi treeni oli ihan hyvä. Ei huipputreeni, mutta sain kumminkin parannettua viime viikon tuloksia ja hiki tuli. Ehkäpä ärtynyt olo antoi treeniin lisää potkua. Nyt olo on yhä väsynyt, mutta ehkä suurin ärtymys on laantunut jotta pystyisin olemaan kotona tiuskimatta...

P.S. Klo 21.37
No eipä auttanut pahimman ärtymyksen laantuminen salilla, se tuli heti kotona takaisin lasten kiukutellessa. Jossain vaiheessa iltaa tuli mieleen että on taatusti kyseessä vanha kunnon hormonihirviön hyökkäys, joka iskee säännöllisin väliajoin. Ehkä se, kun tajusin mikä huonotuulisuutta aiheuttaa, auttaisi sinnittelemään sortumatta kunnes hormonitasot ovat taas paremmassa kuosissa...

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Vaihtelua viikonloppuna

Tänä viikonloppuna ruokailuissani oli vähän vaihtelua normaaliin, mutta toki dieetin puitteissa. Muut ruoat ovat menneet samaan malliin kuin muulloinkin, mutta päivälliseksi on syöty lauantaina tätä:

Savulohta, perunaa, porkkanaraastetta, tomaattia ja itse kevytkermaviiliin tehtyä - kovin valkosipulista - tsatsikia

... ja sunnuntaina tätä:

Naudan sisäfilepihvi, perunaa, keitettyjä porkkanoita ja kukkakaalia sekä samaa tsatsikia kuin edellisenäkin päivänä

Iltapalaksi tein vaihteeksi munakasta, tai pikemminkin munakokkelia kinkun ja polar 5:n kera, tomaatti jälkkäriksi. 


Itse asiassa söin kahdeksalta nauttimani iltapalan jälkeen vielä myöhäisemmänkin iltapalan kymmenen jälkeen, kun hörpin annoksen 3Phase-proteiinia rasvattoman maidon ja omenan kera. Salitreenin välipäivinä minun pitäisi nimittäin syödä kaksi välipalaa, enkä ehtinyt tänään syödä sitä yhtään aikaisemmin vaikka söin ateriat 2-3 tunnin välein. 

Tänään oli ensimmäinen päivä Ms. Fitnessin aikana, jolloin teki edes vähän mieli herkutella. Oli itse asiassa pakko maistella muutama viinirypäle, mutta sain hillittyä itseni syömästä miehen ostamia irtokarkkeja. Ensi viikonloppuna tulee kyllä syötyä ylimääräistä jopa kahtena päivänä, sillä menemme itsenäisyyspäiväksi appivanhempieni luo ja 7. päivä minulla on ystävieni kanssa pöytävaraus ravintolassa. Aion sekä perjantaina että lauantaina katsoa tilanteen mukaan kuinka paljon ylimääräistä tulee syötyä - jos ollenkaan. 

Jalat ovat muuten olleet tänään tosi kipeät perjantain treenistä. Vaikka itse treeni ei ehkä tuntunut niin rankalta kuin olin ajatellut, niin onneksi se ei ollut rankempi tai en varmasti pystyisi edes kävelemään juuri nyt...