torstai 24. syyskuuta 2015

Vanha tuttu täällä taas

Se taitaa olla taas täällä, jokavuotinen päivieni ärsytys eli jonkin asteinen syysmasis. Tiedätte ehkä sen tunteen, kun kaikki ketuttaa, liikunta ei voisi kiinnostaa yhtään vähempää ja tekisi koko ajan mieli jotain hyvää, mieluiten suklaata. Vielä olen pysynyt ruokavaliossa, mutta pelottaa että kuinka kauan. Oma peilikuva vaihtelee lähes päivittäin. Hyvinä päivinä näytän mielestäni ihan hyvältä (tai ainakin sopivalta), huonoina päivinä kaikki masentaa. Kaapista ei meinaa löytyä mitään päällepantavaa ja peilistä katsoo norsu tai vähintäänkin hyvinsyönyt ranskanbuldoggi.

Syksyä on jäljellä vielä kauan, ja pelottaa että syömiset karkaavat taas käsistä niinkuin monena vuonna ennenkin. Olenkin miettinyt, että suostuisikohan PT vähäsen tiukempaan ruokavalioon taas seuraavassa ohjelmassa, jos vaikka saisin lisää motivaatiota kun paino menisi edes vähän alemmas. Tällä hetkellä kun tämä nykyinen ohjelma ei näytä vaikuttavan mitenkään. Paino on pysynyt samoissa lukemissa viikkokausia, tosin osasyynä voi olla pari viikkoa vaivannut flunssa ja liikuntatauko, mutta se ei silti paljon lohduta. Paino vaan junnaa kun pysyn ruokavaliossa, mutta heti kun sorrun syömään vähänkin enemmän niin tulee kilo lisää.

Olen miettinyt eri vaihtoehtoja miten edetä, tosin en ole saanut aikaiseksi konsultoida vielä PT:tä asiassa. Yksi vaihtoehto on pyytää joksikin aikaa selvästi tiukempi linja kaloreissa. Toinen mahdollisuus on, että söisin vaikka vuoroviikoin nykyisen ruokavalion mukaan ja vuoroviikoin tiukemmin. Kaikki kavereiden pikkujoulukautta silmällä pitäen aloitetut puhdistuskuurit ja pikadieetit houkuttelevat, mutta niihin en aio lähteä vaan paras olisi varmaankin kiristää ruokavaliota maltillisesti. Olin ensin ajatellut, että jatkaisin tällä samalla ruokavaliolla vielä kuukauden verran, mutta taidan kuitenkin haluta jotain muutosta.

Yksi vaihtoehto on, että luovun PT:stä kokonaan. Toisaalta en halua sitä, mutta talouden rahatilanne ei ole paras mahdollinen. Elämme miehen kanssa jatkuvasti yli tulojemme ja kerrytämme luottokorttivelkaa joka kuukausi, eli jostain pitää alkaa karsimaan. Vaikka PT onkin tuttu joka tekee ruokavaliot ja saliohjaukset kaverihintaan, niin tämän vuoden aikana projektiin on kuitenkin uponnut aika monta sataa euroa ja minusta tuntuu itsekkäältä laittaa rahaa itseeni, kun tili on joka kuun lopussa aina ihan nollassa ja joudumme maksamaan ruokakaupassa luottokortilla. Joulukuussa tulee tietty veronpalautukset, mutta ei niin paljon että saisimme luottokorttivelat maksettua pois tai edes puolitettua niitä. Jokainen ylimääräinen menoerä pitäisi siis karsia. Pelkään vaan, että jos minulla ei ole PT:n tukea ruokavalioiden ja treeniohjelmien muodossa, niin sorrun taas syöpöttelemään. Luulisi aikuisen ihmisen jo osaavan hillitä itsensä, mutta eipä tunnu onnistuvan.

Pitäisiköhän vaihtaa PT psykoterapeuttiin?

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

BIC UHU -buzzaus

Pääsin pitkästä aikaa mukaan Buzzadorin kampanjaan, tällä kertaa posti kantoi kotiin erilaisia BIC UHU-tuotteita.

Sain testattavaksi ihan perinteisen liimapuikon, BIC UHU Stic Magic -liimapuikon joka on levitettäessä sinistä mutta muuttuu kuivuttuaan värittömäksi, BIC UHU Multi Purpose Adhesive kierrä ja liimaa -puikon jonka liima on nestemäistä ja jonka levityspään kokoa pystyy muuttamaan ison ja pienen välillä, sekä BIC UHU patafix tarramassatyynyt, joiden kehutaan olevan irrotettavia, uudelleenkäytettäviä liimatyynyjä pienten esineiden siistiin kiinnitykseen.

Perinteinen liimapuikko löytyikin kotoa jo ennestään, ja taikaliimapuikkoonkin olen törmännyt aiemmin, mutta nuo pari muuta tuotetta olivat uusia tuttavuuksia. Totesin, että multi purpose adhesive on aika kätevä, sillä ohut levityspää sopii liiman tarkkaan annosteluun ja leveällä päällä on tosi kätevä levittää liimaa isommalle alalle. Lapsi meinasi ensin puristaa tuubista liimaa ulos vähän liikaa, mutta leveän pään avulla jo ulos puristettu liima oli helppo levittää paperille ilman että sitä tuli kuitenkaan liikaa. Tarramassatyynyt eivät mielestäni eroa kovinkaan paljon perinteisestä sinitarrasta. Tyynyt vain ovat sinisen sijaan valkoisia, ja ne ovat paketissa liuskoina (joissa on urat palojen ottamista varten) eikä isona levynä, mutta koostumukseltaan aine on ihan kuin sinitarraa. 

Emme ole ehtineet lasten kanssa askartelemaan vielä ihan kamalasti, koska jälkikasvuni keskittyy pääasiassa piirtelyyn ja värittämiseen ja allekirjoittaneen askartelutaidot ovat aika olemattomat, mutta kaikki tuotteet ovat olleen testissä ja hyviksi todettu. Kaupassa ostopäätös tuleekin tehtyä varmaan hinnan suhteen noiden tarramassatyynyjen ja sinitarran välillä, mutta liimapuikkoja ajatellen olen tähänkin asti ostanut tätä tuotemerkkiä.

Jos haluat itse mukaan Buzzadoriin ja testaamaan erilaisia tuotteita tai palveluita, voit liittyä mukaan täältä.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Ei mitään uutta taivaan alla, eli kehonkoostumusmittauksen tulokset

Eilen pääsin työpaikan terveyspäivän tiimoilta Inbody-mittaukseen. Edellisen kerran kävin mittauksessa huhtikuussa, tosin eri laitteella. Niistä tuloksista voit lukea tarkemmin täältä. En odottanut tuloksissa mitään maata mullistavaa, sillä vaikka paino oli huhtikuussa menossa alas päin, niin kesän rennompi syöminen ja pari viime viikkoa vaivannut flunssa eivät todellakaan ole minua laihduttaneet.



Muutokset huhtikuun tuloksiin eivät ole kovinkaan isoja. Painoa oli eilen puolitoista kiloa enemmän kuin huhtikuun mittauksessa, lihasmassaa on pari kiloa vähemmän ja rasvaa vähän enemmän. Toisaalta mittaus on tehty eri laitteella ja eri kellonaikaan (eilinen aamupäivällä, huhtikuun mittaus iltapäivällä) eli tulokset ovat lähinnä suuntaa-antavia. Paras kuitenkin olla jatkossa pahemmin lipsumatta, tai kohta paino on taas yli 80 kiloa.

Eilen ja toissapäivänä pääsin taas salille puolentoista viikon tauon jälkeen, toissapäivänä tein kropasta takaketjun ja eilen etuketjun. Nyt onkin taas jokainen jalan lihas kipeänä ja liikkuminen hieman haastavaa, mutta eiköhän se helpota ennen ensi viikon salitreenejä...

tiistai 15. syyskuuta 2015

Mut kun on tehty sokerista...

... Niin voisi sulaa jos lähtisi sateessa lenkille, varsinkin kun väsyttää pitkän työpäivän jälkeen...

Kuvahaun tulos haulle hate rain meme

Kaiken syy?

Sunnuntaina oloni oli jo ihan terve, ja olinkin ihan valmis menemään eilen töiden jälkeen salille. Töissä olo kuitenkin taas huononi. Silmiä kirveli, nenä oli tukossa ja kurkkuakin aristi. Lisäksi seisomaan noustessa tuntui että silmissä sumeni, ja meinasin nukahtaa pystyyn. Tartteeko siis edes sanoa, että en mennyt salille vaan kotiin lepäämään hetkeksi ennen kuin oli aika hakea lapset hoidosta. Aikaa kotona ololle ei ollut kuin noin tunnin verran ja lepäsin sohvalla, uni meinasi tulla väkisin mutta pelkäsin että jos olisin nukahtanut niin en olisi jaksanut nousta ollenkaan.

Kun sain haettua lapset hoidosta ja tulimme kotiin, oloni alkoi vähitellen paranemaan eikä illalla ollut enää jälkeäkään flunssaisesta olosta tai väsymyksestä. Onneksi uni tuli kuitenkin heti sänkyyn päästyäni. Illalla aloin kuitenkin miettimään, että voisiko tämä viime aikojen heikko olo johtua syömistäni lihasrelaksanteista. Aiemmin lääkäri on määrännyt lihasjumeihin toista valmistetta joka ei ole vaikuttanut virkeystilaani lainkaan, mutta viimeksi niska-hartia-selkäjumia valitellessani sainkin reseptin toiseen tuotteeseen jota olen syönyt viimeiset kaksi viikkoa. Lääkäri sanoi kyllä, että parhaan hyödyn tuosta lääkkeestä saa kun sitä syö 3-4 viikkoa putkeen, mutta jätin kyllä eilen illalla tabletin ottamatta ja katson minkälainen vaikutus sillä on oloon.

Tänään en ole tuntenut samanlaista väsymystä kuin monena päivänä, mutta koska töissä on kahdeksan tuntia kestävä koulutuspäivä (normaalin kuuden tunnin työpäivän sijaan) niin en viitsi salillekaan jäädä. Saatan kuitenkin yrittää päästä lenkille sillä aikaa kun mies kokkaa perheelle päivällistä...

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Koko viikon kaktus kurkussa

Viime viikolla minua vaivasi kurkkukipu, mutta sen verran vähän etten antanut sen haitata arkeani. Pystyin kuntoilemaankin ihan normaalisti, kun olo ei ollut muuten mitenkään huono. Viikonloppuna olo oli jo ihan normaali, mutta maanantai-iltana kurkkukipu alkoi uudestaan ja edellisviikkoa pahempana. Oli pakko perua PT:n kanssa sovittu salitreeni ja ottaa muutenkin tämä viikko rennommin.
Keskiviikkona kurkussa tuntui vain pientä aristusta, joten uskalsin käydä ystäväni kanssa tunnin sauvakävelylenkillä. Se ei kuitenkaan ollut hyvä idea, sillä torstaina olo oli entistä flunssaisempi ja perjantain vietinkin kotona lepäillen. 

Syömiset menivät alkuviikon mukavasti, mutta viikon loppua kohden alkoi lipsumaan. Perjantaina sorruin saikkepäivällä syömään paketin jäätelöä kipeää kurkkua parantaakseni. Eilen olin lasten kanssa oman kylän markkinoilla, missä tuli syötyä makkaraperunoita ja hattaraa, ostin myös toffeita luokkaretkirahaa keränneiltä koululaisilta ja ne tuli syötyä jo illalla. Tänään järjestin luonani vaatekutsut, jonne leivoin kaikkea hyvää. Tätä voisi varmaan sanoa erittäin epäterveelliseksi cheat-päiväksi, kun ruokavalioni koostui aamupalamunakkaan jälkeen pullataikinasta ja valmiista pullista, omenapiirakasta, suklaakakusta ja iltapalaksi syömistäni lehtikaalisipseistä. Lisäksi tuli syötyä kasa kirsikkatomaatteja, eli söin minä vähän vitamiinejakin...

Pahoitteluni erittäin epätarkasta kuvasta, mutta tässä tämänpäiväinen ruokavalioni...

Tänään olo on sinänsä ollut jo sen verran hyvä, että uskallan varmaan huomenna töiden jälkeen salille. Toisaalta olo ei juuri nyt ole ollenkaan hyvä, sillä pitkin päivää kestänyt sokerimättö sai aikaan lievästi sanottuna huonon olon. Tämän jälkeen ei luulisi olevan vaikeaa palata taas takaisin ruotuun ja normaalin ruokavalion pariin...
Jotain terveellistäkin, eli pellillinen lehtikaalisipsejä iltapalaksi helpottamaan sokeriähkyä


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Ruokia

Kun en ehdi paljon tänne kirjoitella, niin laitetaan edes nykyisen ruokavalion mukaisia kuvia näytille.
Aamuisin syön joko munakasta tai rahkasmoothieta, välipalalla juon heraa ja syön mahdollisesti riisikakkuja, iltapalalla on vuorossa rahka joko marjojen kera sellaisenaan tai smoothieksi pyöräytettynä. Lounaalla syön - yllätys yllätys - aina tonnikalasalaatin. Tässä siis kuvia pääasiassa päivällisistä:

Perunaa, parsakaalia ja voissa paistettua lohta

Vaihteen vuoksi kuva poikkeavasta iltapalasta eli proteiinipannari Even ohjeen mukaan

Kinkkukiusausta, porkkanoita ja parsakaalia


Palapaistia, perunoita ja kukkakaalia

Broilerinfileetä, perunoita, porkkanoita, raejuustoa ja kurkkutsatsikia (kevytkermaviiliin tehtynä)

Lihamureketta, tsatsikia, porkkanaraastetta, raejuustoa ja cashew-pähkinöitä

Päivällisellä syön siis pääasiassa samaa ruokaa kuin muukin perhe. Iltavuoropäivinä - jolloin syön töissä sekä lounaan että päivällisen - herkuttelen usein töissä kaurapuurolla, jossa on seassa raejuustoa sekä punaisia ja mustia viinimarjoja. Viime aikoina olen syönyt joko lounaan tai päivällisen seuraksi myös ruisleipää, sillä muuten tuntuu haastavalta saada päivän hiilarimäärää täyteen. Jos en syö leipää, saatan syödä jossain välissä hedelmän. Hiilarit saisi tietysti helpommin kasaan, jos lisäisin lounassalaatin joukkoon makaronia (tai vaikka PT:n suosittelemaa kvinoaa), mutta nykyäänkin tekee tiukkaa ehtiä syödä jättikokoinen salaattini 20 minuuttia kestävän taukoni aikana. En siis halua annokseen enää yhtään lisää syömistä, kiitos vaan!

Paino on viime viikot pysynyt melkolailla samassa, enkä ole lipsunut syömisissä makrojen tai kaloreiden suhteen. Pari viikkoa sitten järjestämilläni vaatekutsuilla söin enemmän kaloreita kuin olisi pitänyt, mutta muuten ruokavalio on pysynyt kurissa. Tunnustan, että olen kyllä välillä syönyt muutamia karkkeja tai jopa jäätelöä (kun työpaikalla tarjottiin ilmaiset jädet), mutta kyseisten päivien kokonaismakrot ja kalorit ovat silti olleet kohdallaan eli minun ei ole tarvinnut stressata tai tuntea syyllisyyttä lipsumisista. Tämä tuntuu nyt sellaiselta ruokavaliolta jota voisin jatkaa vaikka pidempäänkin, katsotaan nyt onko tällä mitään vaikutusta painoon tai kropan muotoihin...