torstai 31. heinäkuuta 2014

Elokuun haaste: Herkkuostopäiväkirja

Tämän herkkuholistin mopo on taas karannut käsistä. Aamu- ja iltapalat menevät terveellisesti, mutta muutoin olen vaan syönyt kaikkea epäterveellistä. Olen ollut koko viikon sairauslomalla, sillä tämä yskä ei osoita hellittämisen merkkejä eikä puhetyöstä tullut maanantaina yhtään mitään. Yksin kotona ollessa onkin ollut kiva herkutella sipseillä, jäätelöllä, popcorneilla ja suklaalla - ei onneksi tosin kaikilla yhtä aikaa...

Muutenkin olen miettinyt, että heinäkuun aikana minulla on mennyt ihan tuhottomasti rahaa turhiin herkkuihin. En ole säästänyt kuitteja, mutta en yllättyisi jos puhuttaisiin yli kolmenumeroisesta luvusta. Päätinkin nyt, että herkuttelun pitää loppua - tai ainakin vähentyä - jo rahansäästönkin kannalta. Kesälomani alkaa viikon päästä, ja vietän ensimmäisen viikon vanhempieni luona. Siellä en todellakaan aio kieltäytyä herkuista. Päätinkin hillitä herkutteluani pitämällä ainakin elokuun ajan ostopäiväkirjaa kaikista ostamistani herkuista ja raportoimalla ostokset tänne blogiin. 

Elokuun tuloksista riippuu jatkanko ostopäiväkirjaa kauemminkin. Vaikka en kokonaan pysyisikään erossa herkuista, niin jospa tämä auttaisi edes rahansäästössä!

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Smoothie

Rahkasmoothie oman pihan karviaisilla on niin hyvää, että sitä on pakko tehdä näillä helteillä sekä aamu- että iltapalaksi nyt kun marjat ovat juuri kypsyneet..


100g marjoja (tai enemmän)
250g rahkaa
5-10g soijalesitiinirakeita (riippuen päivän rasvoista)
2rkl vehnäleseitä
150g sokeroimatonta mehukeittoa

Kaikki vaan blenderissä sekaisin ja nam!

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Testissä feta-kasvismunakas

Bongasin jo jokin aika sitten Fit you too -blogista feta-kasvismunakkaan, jonka testasin tänään.


Ensin kuullotin pannulla rypsiöljyssä silputtua sipulia ja paprikaa. Vähän ajan päästä lisäsin joukkoon viipaloituja (säilyke)herkkusieniä ja (pakaste)pinaattia. Sitten kaadoin pannulle kolme kananmunaa, joiden joukkoon olin lisännyt vettä ja suolaa. Hetken hyydyteltyäni laitoin pannulle vielä fetajuustoa ja annoin muhia kunnes munat olivat hyytyneet. 


Munakkaan siirto lautaselle ei sujunut kovin mallikkaasti, mutta lopputulos oli herkullinen. Mieskin maistoi, mutta ei tykännyt. Voi olla että saattaisin itsekin kyllästyä tuohon aika pian - toisin kuin pelkkään juusto- tai fetamunakkaseen jota voisin syödä vaikka joka päivä - eli kovin usein en taida tätä tehdä vaikka hyvää onkin. Jos kuitenkin päivän kasvisten määrä on vielä illalla pienehkö, niin tämän munakkaan muodossa niitä saa helposti lisää. Mikä parasta, kasviksiahan voi vaihdella vaikka kuinka, esimerkiksi yrtit tai kirsikkatomaatti voisivat sopia joukkoon mainiosti.

Olen taas pysynyt koko viikon syömisten suhteen ruodussa ilman sortumisia herkuttelemaan. Yskä ei vaan millään meinaa hellittää, mikä olisi hyvä tekosyy herkuttelulle mutta en ole antanut itseni lipsua vaikka jäätelöä on tehnyt mieli joka päivä. Viikonloppuna on joka tapauksessa taas edessä herkkuja, sillä ajelen toiselle puolelle maata siskoni luo sisarusparveni vuosittaisiin grillijuhliin. Ehkä sallin itselleni karkkia jo autossa jotta jaksan ajaa lähes 400km mahdollisimman yhtämittaisesti, ja tietysti grillijuhlissa on tarjolla kaikkea hyvää. Mutta vielä olisi pari päivää ennen sitä, enköhän selviä nekin ilman herkkuja...

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Ruokakokeiluja

Olen viime aikoina saanut testattua sellaisia ruokalajeja, joita en aiemmin ole tehnyt.

Sain Evellyniltä lahjaksi shirataki-nuudeleita, joita en ollut päässyt aiemmin testaamaan. Kyseessähän on konjac-juuresta (Jamssijuuri) ja vedestä valmistetut nuudelit, joissa ei ole lähes lainkaan hiilareita. Itse nuudeleissa ei ole paljonkaan makua, ja niiden valmistamisessa maustaminen on todella tärkeää. Itse tein niistä ruokaa siten, että ensin paistoin pannulla broilerin fileetä, lisäsin sekaan kookosmaitoa, suolaa ja kurkumaa. Jonkin aikaa hauduteltuani lisäsin pannulle nuudelit. Lautasella laitoin vielä päälle sinihomejuustomuruja, jotka tekivät ruoasta aivan täydellistä. Nuudelit maistuivat hyvältä eivätkä pahemmin eronneet näin maustettuna spagetista.


Sitten voitin blogiarvonnasta (eli taas Evellyniltä, kiitos vaan) shirataki-helmiä. Ne söin broilerinsuikaleiden ja Uncle Ben's sweet&sour-kastikkeen kera, lapsille olin keittänyt riisiä. Liekö kastike liian mieto, mutta noista helmistä en oikein pitänyt. Suutuntuma oli jotenkin ärsyttävä, eikä makukaan ollut sellainen että haluaisin ostaa niitä itse. 


Sitten testasin tonnikalapastaa, jota minun on tehnyt mieli jo kauan mutta jota en ole saanut aikaiseksi testata. Lapsia houkutellakseni ostin tummia nallemakaroneja. Kastikkeeseen paistoin ensin pannulla sipulia ja raastettua porkkanaa. Sitten lisäsin pannulle 2dl ruokakermaa ja 200g yrttimaustettua tuorejuustoa ja annoin muhia jonkin aikaa. Lopuksi lisäsin joukkoon pari purkkia vaaleaa tonnikalaa ja keitetyt makaronit. Itse tykkäsin tosi paljon, mutta lapset eivät erityisemmin välittäneet. Söivät kyllä annoksesta makaronit ketsupilla höystettynä mutta hieman vastahakoisesti. 


Viikonloppuna tein ruoaksi täytettyjä paprikoita ensimmäistä kertaa ikinä. Ohjeena käytin Too Big To Be Me -blogin ohjetta. Tosin omiin paprikoihin tuli ihan liikaa riisiä, sillä en mitannut niitä kypsinä, ja tajusin vasta paprikoita täyttäessäni että riisiä taisi tulla sekoitukseen huomattavasti enemmän kuin ohjeen mukaiset 6dl. Itse kuitenkin tykkäsin, lapset eivät - yllätys yllätys - taaskaan välittäneet ruoasta. Mies puolestaan sanoi paprikoiden olleen ihan hyviä, mutta hänenkin mielestään riisiä olisi voinut olla vähemmän.




Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisempänä, mainitsen viime päivinä iltapalaksi tekemäni munakkaan. Olen kyllä tehnyt munakasta aiemminkin, mutta nyt otin inspiraatiota Evellynin blogista (taas kerran) ja täytin kolmen munan (keltuaisineen!) munakkaan feta-juustolla. Nam!












Haluaisin kokeilla erilaisia ruokia enemmänkin, mutta ongelmana on lasten ennakkoluuloisuus uusia ruokia kohtaan, miehestä puhumattakaan. Jatkossa aion kuitenkin tehdä uusia ruokakokeiluja aiempaa useammin, sillä olen kyllästynyt tekemään aina samoja ruokia päivälliseksi.  Päivällisiin nimittäin kyllästyn, tonnikalasalaattilounaaseen en koskaan...


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Erävoitto vhh-ruokavaliolla

Päätin sittenkin vähentää hiilareita ruokavaliostani, ja mielestäni homma on toiminut hyvin. Aamupalalla olen syönyt rahkasmoothien, iltapalaksi munakkaan, lounaaksi tonnikalasalaatin ja päivällisellä päivän hiilarit riisin, pastan tai perunan muodossa. Lisäksi olen syönyt hedelmiä ja marjoja, joiden avulla olen tyydyttänyt makeanhimoani. Pysyinkin viime postauksen jälkeen ruodussa lauantaihin asti ilman ongelmia. Viikonloppuna herkuttelimme miehen kanssa sipseillä ja suklaalla, mutta nyt palasin taas ruokavalioon. Tänään oli kuitenkin taas haastavaa, kun lähdin töistä enkä mennytkään salille kuten olin aiemmin suunnitellut. Minua vaivaava sinnikäs yskä ei nimittäin meinaa millään hellittää, enkä viitsi rasittaa kroppaa yhtään enempää kuin pakko.
Kotimatkalla mietin kuitenkin taas että voisin käydä ostamassa jäätelöä, mutta pidin pintani. Kaupan ohi ajaessani olin vähällä kääntyä pihaan, mutta sain juuri ja juuri hillittyä itseni. Huomenna luulisi olevan taas helpompaa, mutta elän päivä kerrallaan ilman herkkuja...

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Itsetutkiskelun aika

Uskalsin tänä aamuna vaa'alle pitkästä aikaa, ja lukema oli aika kammottava. Tasan 75 kiloa, eli Ms. Fitnessin aikana saavutettu pudotus on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Pakko myöntää, että olo on viime aikoina ollut todella turvonnut, ja olenkin viihtynyt (kiitos helteen) maksimekoissa kiristävien farkkujen sijaan. Nyt minua on jo useamman päivän vaivannut ärsyttävä kurkkukipu ja yskä, ja kun ilmakin on ollut vähän viileämpää niin olen joutunut tunnustamaan että farkut eivät saa tiukentua enää yhtään!

Mistä turpoaminen sitten johtuu? Ei mistään muusta kuin liiallisesta herkuttelusta. Toki voisin syyttää kiireistä aikataulua ja flunssaista oloa etten ole pystynyt kuntoilemaan, mutta todellinen syy on se että olen syönyt herkkuja käytännössä joka päivä. Ja herkkuja on tullut syötyä jo ennen tätä flunssaista oloa eli sitä on ihan turha syyttää. 

Sunnuntain aamupala lasten ollessa hoidossa. Miten niin pekonissa on paljon kaloreita?

Huomasin, että olen alkanut miettiä että noudattaisin taas superdieetin tai jonkun muun valmennuksen ruokavaliota saadakseni turvotukset pois ja painon lähemmäs 70 kiloa. Eihän minun kuitenkaan tarvitsisi tehdä muuta kuin JÄTTÄÄ NE H*****IN HERKUT SYÖMÄTTÄ! Normaalilla syömisellä on tuskin kukaan lihonut, mutta näemmä en osaa syödä normaalisti ja jättää herkkuja väliin. Ei ihme jos paino nousee, jos syön monen sadan kilokalorin jäätelön tai karkkia joka päivä. Olen myös huomannut olevani oikein hyvä itsepetoksessa: saatan miettiä illalla että päivähän meni hyvin enkä edes pahemmin sortunut, kunnes muistan että minähän söin vaikkapa ruokaa laittaessani herkkukaapista puoli paketillista keksejä tai pakastimesta kolme munkkirinkilää yhteen putkeen. Ihan vaan koska teki mieli!

Lisää sunnuntain herkkuja eli puolikas pötkö Tobleronea

Nyt olen (onneksi?) ahminut tyhjentänyt sekä herkkukaapista että pakastimesta kaikki ylimääräiset herkut, ja jäljellä on vain lasten karkkeja ja laivasuklaita joihin en koske muutoin kuin miehen läsnäollessa. Haasteena onkin enää se, etten piipahda työmatkalla ostamassa lisää karkkia tai jäätelöä. Minun ei tarvinne aloittaa VHH-ruokavaliota tai mitään muutakaan dieettiä, kunhan vain saan pidettyä herkuttelun kurissa. Vieroituksessa ei varmaan mene montaakaan päivää, kunhan vain saan ensin hillittyä herkkujen himon pahimman alun yli. Näin kesällä on vaan liian helppo syyttää helteitä - ja ylipäätään kesää - siitä että "on pakko" ostaa jäätelöä, ja kilojen karttuminen on varmaa!

Toivon tietysti että pääsisin eroon flunssaisesta olosta ja pystyisin taas kuntoilemaan, mikä varmasti auttaisi turvotuksen karistamisessa. Nyt olisi kuitenkin pääasia vieroittaa itseni sokerista HETI eikä vasta ensi kuussa... Ja joo, tiedän että olen pohdiskellut samoja asioita täällä blogissa aiemminkin, mutta tämä ei taatusti tule olemaan myöskään viimeinen kerta kun painin samojen ongelmien kanssa. 

Tänään olen sentään selvinnyt ilman herkkuja, vaikka minun onkin ollut nälkä lähes koko päivän. Kävin kuitenkin ostamassa torilta 5 kiloa mansikoita ja sain makeanhimon taltutettua niiden avulla. Oli silti lähellä etten sortunut ostamaan kaupasta jäätelöä vielä mansikoiden ostamisen jälkeenkin, mutta sain hillittyä itseni. On oikeastaan aika naurettavaa, että olin edes vähällä sortua, vaikka olin päivän aikana ehtinyt kirjoittaa tätäkin postausta ja vannoa pysyväni erossa herkuista. 


Tuoreiden mansikoiden myötä olen muuten taas löytänyt uudestaan vanhan rakkauteni, eli rahkasmoothien. Olen nyt syönyt sitä iltapalaksi, sillä aamulla olen tehnyt puuroa raejuuston ja mansikoiden kera. 


Viikkokausien puuroaamupalojen ja rahkailtapalojen jälkeen olen tosin alkanut kaivata munakasta iltapalaksi, eli ehkä teen jonkinlaisen ruokavaliomuutoksen lähiaikoina. Otan ehkä myös Kiloklubin taas käyttöön, jotta en lipsu syömään liikaa. Tärkeintä olisi kuitenkin pysytellä erossa herkuista päivä kerrallaan. Tämä päivä selitetty, huominen edessä...

Hääherkkuja

Lauantaina lapset menivät appivanhempieni luo yökylään, ja pääsin miehen kanssa juhlimaan erään kaverini häitä. 


Ruoka oli aikalailla täydellistä, varsinkin alkuruoat. Härkäcarpacciota oli itse asiassa pakko ottaa vielä pääruoankin yhteydessä, sillä se suorastaan suli suuhun. 

Alkupaloja, nam!

Lohta, karitsaa, kasvispaistosta ja röstiperunaa sekä sitä carpacciota
Hääkakku
Pakko myöntää, että osallistuimme häihin lähestulkoon vain ruoan suhteen. Toki oli kiva päästä mukaan juhlimaan kaverin naimisiinmenoa, mutta emme ole viime vuosina olleet kovinkaan läheisiä, ja istuimmekin miehen kanssa kaikkein kauimmaisessa pöydässä morsiusparin lapsuudenystävien ja entisten työtoverien kanssa. Itse olin tavannut joitakin morsiamen ystäviä polttareissa, mutta muuten emme miehen kanssa tunteneet paikalle ketään morsiusparin lisäksi. Livahdimmekin juhlista jo heti häävalssin jälkeen noin puoli yhdeltätoista, ennen morsiuskimpun heittoa tms. sillä halusimme molemmat saada kunnon yöunet lasten ollessa kerrankin hoidossa. Itse olin toki nauttinut muutaman lasillisen viiniä ruoan kanssa, mutta en silti olisi jaksanut jäädä juhlimaan tuntemattomien ihmisten kanssa koko yöksi.

Päätös oli kyllä tosi hyvä, sillä oli ihana päästä hyvissä ajoin sänkyyn ja nukkua aamullakin yhdeksään - mikä on todella myöhäinen aika herätä verrattuna normaaliin kuuden, puoli seitsemän aikaan tapahtuvaan herätykseen. Oli myös mahtavaa saada kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, ilman että lapset vaativat samaan aikaan huomiota ja viihdytystä. Lisää hääkutsuja siis odotellessa ;)

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Laivalla ja sen jälkeen

Viime viikonloppuna olimme perheen kesken piknik-risteilyllä Maarianhaminaan ja takaisin. Lapset olisivat mieluusti olleet laivalla yötä, mutta kesäviikonlopuille oli aika mahdoton saada perhehyttiä kohtuuhintaan. Halusin kuitenkin risteilylle nimenomaan nyt kesällä, kun laivalla on lapsille normaalia enemmän ohjelmaa ja leikkipaikkoja. Risteily olikin oikein onnistunut. Me aikuiset saimme viettää koko päivän leikkihuoneissa lapsia vahtien tai Muumiesityksiä katsoen, mutta päivä oli kuitenkin aika rentouttava sillä laivalla oli todella rauhallista ja perheitä vähän liikkeellä.

Päivän tärkein anti oli toki laivan ruoka. Olimme varanneet aamiaisbuffetin heti risteilyn aluksi, enkä muistanut ottaa yhtäkään valokuvaa. Lapsille maistui haudutettu puuro marjahillon kera, iso-A söi lisäksi sämpylää ja juustoa, molemmat jälkkäriksi minimunkkeja. Itse söin sämpylää kinkun, juuston ja kasvisten kera, karjalanpiirakoita ja munavoita sekä ison kasan pekonia, jota en voi vastustaa. Lounasaikaan söin laivan kahvilasta ostetun viipaleen kebab-pitsaa, ja yhdessä vaiheessa jätin miehen leikkihuoneeseen ja kävin juomassa päiväkahvit daim-kakun kera. 

Päivällisen söimme neljän jälkeen, taas buffetissa. Alkuun sushia ja merileväkaviaaria, sitten antipastoja:


TexMex-pöydästä hain myös vähän syömistä, mutta pääruokapöydän skippasin kokonaan. Sitten olikin jälkkärin vuoro:




Ensin jäätelöä lasten kanssa, sitten kaikkea muuta mahdollista mitä lautasella näkyy. Ihan jokaista laatua en sentään ottanut, esim. karkit jätin väliin. Kerrankin söin juuri sopivasti, sillä aterian jälkeen olo oli täysi muttei kuitenkaan ähkyssä niin kuin yleensä. Itse asiassa minulla oli jo parin tunnin kuluttua sellainen olo että voisin syödä taas jotain. Siinä vaiheessa sorruinkin tax freen antimiin. Olimme jo miehen kanssa puhuneet että emme ostaisi tällä kertaa mitään karkkia kotiin, mutta en voinutkaan hillitä Tobleronen houkutusta ja kävin ostamassa tarjouksessa olleet pari pötköä Crunchy Almondsia sekä myös Fazerin boksit Geishaa ja Pätkistä. Laivalta kotiuduttamme tuhosinkin heti puolikkaan pötkön Tobleronea, mutta sen jälkeen en ole suklaisiin koskenut.

Minulla kävi siellä tax freessa mielessä, että kuinka saisin osan suklaista kotiin ilman että mies huomaa ja saisin siten herkutella salaa. Tajusin jo tuota miettiessäni miten hullu koko ajatus oikein oli. Mies ei ensinnäkään estä minua syömästä karkkia jos minun tekee sitä mieli, eikä hän välitä vaikka söisin pois suurimman osan suklaista, mutta itse en pääse eroon taipumuksestani salasyöpöttelyyn. Sanoin kuitenkin miehelle tällä kertaa, että hän ei saa antaa minun syödä noita suklaita kuin (maksimissaan) kerran viikossa. Pidän siis nyt kunnia-asiana etten tosiaankaan koske noihin laivasuklaisiin muuten kuin miehen läsnäollessa. 

Se ei toki ole estänyt minua ostamasta jäätelöä lähes joka päivä. Helle on siinä aivan ihana tekosyy. Olen sortunut ihan liian usein Classicin Kermatoffeeseen, siitä huolimatta että tiedän siinä olevan 360 kcal. Pari päivää sitten maistoin Pingviini Toffeeräpylää, mutta vaikka maku oli aika lähellä tuota Classicia niin kyllä huomasi kaloreita olevan vain 150...

Räpylä
Alkuviikko oli kyllä joka tapauksessa yhtä syömishimoa. Vaikka pysyttelinkin erossa suklaista, niin kaapista hävisivät kyllä pikku-a:n synttäreiltä yli jääneet dominokeksit, pakastimesta muutama vanha pullankäntty ja sitten oli vielä tämä:



Jokin aika sitten Evellyn kirjoitti kuinka ihanaa maapähkinävoin ja sellerin yhdistelmä on. Itse en ole koskaan välittänyt kovin paljon maapähkinävoista enkä myöskään selleristä, ja ihmettelin kuinka joku voi syödä niitä vielä yhdessä.  Sitten satuin ostamaan maapähkinävoita erästä ruokaa varten, ja olihan se pakko ostaa selleriäkin. Ja pakko myöntää, että tuo yhdistelmä on todella koukuttava! Pakko myös sanoa, että en taida ostaa kotiin kumpaakaan ainesosaa ihan heti, kaloreita kun ei tuossa maapähkinävoissa ole kovinkaan vähän...

Mutta nyt juhlimaan ystävän häitä hellesäässä, saa nähdä mitä herkkuja juhlassa on tarjolla...


perjantai 11. heinäkuuta 2014

Anteeksi annettava syy skipata salitreeni?

Minulla oli tänään vapaapäivä. Tarkoitus oli viedä lapset hoitoon, käydä salilla ja viedä tavaraa kirppikselle ennen kampaaja-aikaa. Suunnitelma kaatui kuitenkin jo kättelyssä, kun auto ei suostunut käynnistymään. Onneksi mies oli vielä kotona ja sai vietyä lapset hoitoon ennen töihin menoaan, ja minä jäin odottelemaan hinausautoa (jonka autovakuutus onneksi korvasi). 

Korjaamolla selvisi, että auton akku oli vain simahtanut täysin, onneksi ei ollut vikaa starttimoottorissa kuten mies pelkäsi. Kun akku oli vaihdettu, kello oli jo niin paljon että ehdin juuri ja juuri viedä tavarat kirppikselle. Sen jälkeen olikin kiire hakea jostain syötävää ennen kampaajalla käyntiä. Subwaylle oli pitkä jono, ja Hesen kerrosaterian houkutus vei voiton. Kiloklubin mukaan päivän kalorimäärä pysyi kuitenkin alle 2000 kcal:ssa, varsinkin kun en tänään sortunut jäätelöön kuten monena muuna päivänä...

Salitreeni jäi kuitenkin siis väliin, mutta jospa kuitenkin ehtisin huomisaamuna lenkille ennen talon siivousta, ruokakauppareissua, ja (saatuamme lapset appivanhempieni luo hoitoon) kaverin häitä...

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Salille vai kotiin?

Miksi omassa mielessäni on vain kaksi vaihtoehtoa: joko mennä töiden jälkeen salille, tai mennä kotiin syömään herkkuja ennen kun haen lapset hoidosta. Miksi en voisi vain mennä kotiin ja olla syömättä herkkuja jos salitreeni ei huvita?


Tänään meinasin ensin mennä kotiin, mutta onneksi sali voitti!

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Puolivälissä

Vuosi on puolessa, ja olen aikalailla tasan liikuntatavoitteessani. Minähän asetin tammikuussa tämän vuoden tavoitteeksi 200 liikuntakertaa, joista 120 olisi tarkoitus olla salitreenejä ja 80 aerobisia.
No, kesäkuun lopussa minulla oli kasassa 103 liikuntakertaa, joista 58 salitreeniä ja 45 aerobista. Salitreeneissä olen siis kahden päässä puolivälitavoitteesta, aerobisessa liikunnassa viisi treeniä plussan puolella.

Alkuvuoden aikana olen saanut kasaan keskimäärin 4 treeniä viikossa, mutta en toki ihan noin tasaisesti. Välillä treenejä on ollut jopa kahdeksan, joskus on ollut kokonaan treenittömiäkin viikkoja sairastelujen tai laiskottelun vuoksi. Minulla ei kuitenkaan ole varaa löysätä yhtään treenaamisesta, tai vuoden loppuun asetettu tavoite jää saavuttamatta.

Elo-syyskuussa minulla on neljän viikon kesäloma, jonka aikana en usko pääseväni salille kovinkaan usein. Tarkoitus olisi kuitenkin vastaavasti lenkkeillä useammin. C25K-appsilla treenaamani juoksuohjelma alkaa lähestyä loppuaan, eli puolen tunnin yhtämittainen juoksulenkki on enää muutaman lenkin päässä. Aionkin jatkaa siitä seuraavaan, eli 10K -ohjelmaan jonka lopussa lenkit ovat jo tunnin mittaisia.

Salilla aion loppuvuodesta käydä 2-3 kertaa viikossa, työvuoroista ja muista menoista riippuen, eli voi olla että vuoden lopussa minulla on kasassa enemmän aerobista liikuntaa kuin olin suunnitellut ja salitreenejä vastaavasti vähemmän. Tärkeintä on kuitenkin se, että saisin kasaan tuon 200 liikuntakertaa, lajista riippumatta...

Eka hopotus: Nestle Shredded Wheat

Liityin hiljattain suosittelumedia Hopottajiin, ja pääsinkin heti testaamaan Nestlen Shredded Wheat -muroja. Tuotteen kuvaus on seuraava:

Nestle Shredded Wheat uutuusmurot ovat kuitupitoisia täysjyvävenhnätyynyjä, jotka sisältävät herkullista vadelma-, mansikka- ja karpalososetta. Murot on kehitetty osaksi monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota. Nestlen Shredded Wheat murot ovat oivallinen aamupala ja ne käyvät loistavasti myös välipalaksi. Murot maistuvat erilaisten maitotuotteiden, kuten maidon, jogurtin tai rahkan kanssa tai niitä voi napostella sellaisenaan.


Paketti saapui postissa viime viikolla, ja pääsimme heti maistelemaan. Itse oikeastaan ole muroihminen, sillä syön mieluummin aamulla vaikkapa puuroa ja iltapalaksi esimerkiksi rahkaa. Ravintosisältöä on hankala verrata muihin muroihin, kun meille ei paljon niitä osteta, mutta esim. meiltä löytyviin riisimuroihin verrattuna kaloreita on vähäsen vähemmän, 346kcal/100g vs. 383 kcal/100g. Hiilihydraatteja näissä on 71,6g (riisimuroissa 87g), sokereita 18,1g (riisimuroissa 10g) ja ravintokuitua 8,2g (riisimuroissa 1g). Vaikka sokeria onkin siis enemmän, niin muuten nämä murot ovat ehkä aavistuksen terveellisempiä.


Pelkiltään murot maistuvat alkuun vähän kuivahkoilta. Murojen kuori on tyypillistä täysjyvää, jossa makua ei paljonkaan ole. Täyte pelastaa kuitenkin paljon. Se on mielestäni sopivan makea, mutta ei kuitenkaan pelkkää sokerimössöä vaan maistuu oikeasti marjoilta. Voisin sanoa että kuiviltaan syötynä näihin meinaa tulla jopa himo, mutta murot ovat hyviä myös maidon tai jogurtin kanssa.


Itse olin valitettavasti ainut perheessäni, joka tykkäsi näistä muroista. Iso-A söi kyllä tuon hänelle laittamani annoksen (maidon kera), mutta pikku-a yritti vaan repiä muroa auki päästäkseen käsiksi marjasisukseen. Miehen kommentti oli että murot eivät ole varsinaisesti pahoja, mutta suutuntuma on ikävä ja marjatäyte kirpeää. Hän on silti syönyt niitä jogurtin kanssa aamupalaksi, mutta sanoo että ei tarvitse ostaa näitä meille.

Minun oli tarkoitus tarjota muroja myös vanhemmilleni ja sisaruksilleni kun he olivat juhlimassa kolme vuotta täyttänyttä pikku-a:ta, mutta unohdin. Kerroin kyllä heille noista muroista ja näytin paketin, mutta maistelu jäi kun ei siinä hetkessä tullut avattua pakettia.

En usko että Shredded Wheat -muroja ostetaan meille, mutta suosittelen jokaista kokeilemaan itse. Muita kommentteja lukeneena vaikuttaa siltä, että osa tykkää näistä paljonkin, osa ei yhtään.

Mikä Hopottajat sitten on? Sivuston info kertoo seuraavaa:
Suosittelijana pääset testaamaan laadukkaita tuotteita ja palveluita ilmaiseksi, joskus jopa ennen niiden tuloa kauppaan. Sinun lisäksesi muutkin haluavat varmasti tietää hyvästä tuotteesta tai palvelusta! Suosittelun voit tehdä itsellesi luontevalla ja sopivalla tavalla, niin sosiaalisissa medioissa kuin kasvotustenkin. Suosittelusta saat pisteitä, joilla voit nostaa suosittelijatasoasia ja osallistua arvontoihin.

Minulla ei Hopottajista ole vielä paljonkaan kokemusta, mutta ainakin tämä ensimmäinen kampanja oli aika mukava. Jos Hopottajiin liittyminen kiinnostaa, niin mukaan pääset täältä, liitäthän lomakkeeseen suosittelukoodin HOP13716, jolloin allekirjoittanut saa pisteitä...

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Sairautta ja juhlaa

Pikku-a täytti viime viikolla kolme vuotta. Kuten olen jo kirjoittanutkin, juhlimme jo juhannuksena miehen suvun kanssa, viime viikonlopuksi olin kutsunut kylään omat vanhempani ja sisarukseni. Juhlien toteutumista joutui kuitenkin jännittämään viime hetkeen saakka, sillä lasten päiväkodissa kiertää vesirokko ja pelkäsin että jompikumpi sairastuu juuri ennen juhlia. Juhlat oli tarkoitus pitää sunnuntaina, ja lauantaina olivat tulossa kylään vanhempani ja nuorin siskoni. Perjantai-iltana iso-A:han iski kuume. Etsin tytöstä näppylöitä ja mietin että onko kyseessä vesirokko vai pelkkä flunssa. Jääkaappi oli täynnä juhlia varten ostettuja ruokatarvikkeita, ja minua ahdisti suunnattomasti että voisi olla lähes mahdoton löytää toista ajankohtaa saada kaikki paikalle. Soitinkin läpi vanhempani ja sisarukseni, jotka olivat yhtä lukuunottamatta sitä mieltä että pieni flunssa ei haittaa, eikä vesirokkokaan aikuisia pelottanut.

Lauantaina vanhempani tulivatkin meille, eikä iso-A:llakaan ollut enää edes paljon lämpöä. Sunnuntaina kuumetta ei ollut enää lainkaan. Oma kurkku oli lauantaina vähän kipeä, minkä vuoksi ajattelin että kyseessä on varmasti siis vain kesäflunssa sillä veressäni on joskus havaittu vesirokon vasta-aineet vaikka en muistakaan sitä koskaan sairastaneeni. Sunnuntaina, kun muutkin vieraat olivat jo matkalla meille monen sadan kilometrin päästä, huomasin kädessäni nämä:



Tuo sormen juuressa oleva näppylä oli ollut siinä jo päivän tai pari, ja ajattelin saaneeni rakkulan kun treenasin salilla ilman hanskoja. Päivän aikana noita pieniä näppylöitä alkoi kuitenkin ilmestyä toiseenkin käteen, kämmenen lisäksi myös sormiin. Mietin pääni puhki että voiko kyseessä olla joku rokko, sillä oloni oli näppylöitä lukuunottamatta täysin terve. Siskoni alkoi miettimään voisiko kyseessä olla enterorokko, se oli ainut tauti johon näppylät tuntuivat sopivan.

Vietimme kuitenkin juhlat kuten oli suunniteltu. Pikku-a oli jo kauan sitten toivonut saavansa Hello Kitty -mansikkakakun, mutta kun se oli vihdoin hänen edessään niin ei suostunut edes maistamaan...


Tässä juhlien muut tarjoilut:

Pellillinen kinkkupiirakkaa, vesimelonia ja kermavaahtoa, nakki-juustosarvia, nakki-lihapulla-kirsikkatomaatti-viinirypäle-juustosiili, karkkia, keksejä ja sateenkaarikakku.

Tuon sateenkaarikakun tein muuten Kinuskikissan ohjeen mukaan. Lopputulos ei ollut ihan niin kaunis kuin esikuvansa, mutta todella herkullinen ja maistui mielestäni aikalailla pannacottalta.

Kakun jämät ennen kuin katosivat parempiin suihin.

Juhlien jälkeen herkkuja jäi aika paljon, varsinkin kun pari vierasta ei halunnut riskeerata sairastumista ja jätti tulematta, ja kun peruin maanantaille suunnitellut kaverisynttärit sillä en halunnut ystävän lasten saavan rokkotartuntaa. Kävin maanantaina työterveydessä ja sain melko varman vahvistuksen enterorokkodiagnoosista, jonka vuoksi sainkin alkuviikon sairauslomaa. Kotipäivät lasten kanssa ja jääkaappi täynnä herkkuja eivät TODELLAKAAN ole kovin hyvä yhdistelmä. Pikku-a:n päiväunien aikana ja lasten katsellessa piirrettyjä kävinkin hakemassa jotain hyvää ihan koko ajan, ja kakkujen jämät oli tuhottu parissa päivässä. Onneksi en sentään ollut leiponut tai ostanut enempää herkkuja!

Nyt olisi haasteena selvitä ilman herkkuja edes pari päivää. Tänään on tiedossa kauppareissu, ja olen huomannut pyöritteleväni mielessäni ajatusta siitä miten saisin ostettua jotain hyvää ilman että lapset huomaavat ja vaativat osansa. Lauantaina meillä on varattuna picknic-risteily Tallink Siljalla, jos olemme kaikki terveinä, ja siellä en taaskaan aio kartella jo maksetun buffet-pöydän herkkuja. Onneksi rahat taitaa saada takaisin lääkärintodistusta vastaan, mutta vielä en varausta peru sillä toivon että enterorokko kiertäisi miehen ja pikku-a:n kaukaa. Tietysti on olemassa vielä vesirokon pelko, siinähän itämisaika saattaa olla jopa kolme viikkoa eli vaikka lapset ovat olleet alkuviikon poissa hoidosta niin tauti voi iskeä hetkenä minä hyvänsä.

Huomaan olevani taas siinä pisteessä, että olen aivan koukussa herkkuihin ja nimenomaan hiilareihin. Iltapalallakaan en ole syönyt rahkaa moneen päivään, sillä ovathan kinkkupiirakan jämät tai ruispalat meetvurstilla höystettynä niin paljon parempia. Varsinkin kun olen syönyt makeita kakkuja pitkin päivää, niin ajatus makeasta marjarahkasta ei ole oikein houkutellut. Aamulla olen sentään syönyt normaalin puuroaamupalan ja lounaaksi salaatin, päivällinenkin on ollut ihan terveellinen, mutta jospa kuitenkin pärjäisin tänään ilman kaikkia ylimääräisiä herkkuja...