torstai 29. elokuuta 2013

30 päivän vatsalihashaaste

Päätin aloittaa seuraavan haasteen:

http://nsfitbitch.files.wordpress.com/2013/05/ab-challenge.jpg

Ensimmäinen päivä ei tuottanut paljonkaan haastetta, vaikka vatsalihakset ovatkin arat eilisestä salitreenistä. 

Tänään iski muuten ääretön ketutus työpäivän viimeisen aasiakkaan vuoksi, ja sen sijaan että olisin painunut salille purkamaan ärsytystä treenin muodossa, lähdinkin suoraan kotiin kaupan kautta ja ostin litran suklaajäätelöä. Sen herkuteltuani hain lapset hoidosta ja tein päivällisen. 

Minulla on muuten huomenna tapaaminen oppisopimuskouluttajan kanssa aloituskeskustelun merkeissä, vähäsen jännittää vaikka ei ole kyse edes kovin isosta jutusta...

tiistai 27. elokuuta 2013

Taas kävi näin

Ei sille mitään voi. Herkkuperse mikä herkkuperse. Koko viikonloppu tuli taas herkuteltua, ei mitään övereitä mutta kaikenlaista pientä. Perjantaina pussillinen Marianneja, lauantaina vehnäsämpylöitä suklaalevitteellä, jäätelöä tivolissa ja sekä minulle että lapsille iltapalaksi köyhiä ritareita. Sunnuntaina lisää vehnäsämpylöitä ja loppu suklaalevite ja eilen iltapalaksi tätä:
Miehen tuliaiset mökiltä eli kanttarelleja paistettuna voissa sipulin kera ja syötynä ruispalojen päällä.

Viimeiseksi mainittu oli tosin terveellisimmästä päästä, ja vaikka eilen pysyin muuten ruodussa niin iltapalalla söin nuo, sillä tätä herkkua saa ehkä kerran, pari vuodessa.

Huomasin muuten, että nykyään on suhteellisen haasteellista ostaa herkkuja, jos lapset ovat mukana kauppareissulla. Varsinkin iso-A huomaa heti, jos ostoskärryyn meinaa sujahtaa mitään herkuilta näyttävää. Sipsit, karkit, keksit ja jäätelö on siis turha unohtaa, ja karkkihylly täytyykin kiertää kaukaa. Normaalisti lapset siis auttavat herkkuhimoa vastaan taistellessa, mutta lauantaina sekään ei auttanut. Vehnäsämpylät ovat ihan tavallista ruokaa, ja juustohyllystä oli helppo napata mukaan suklaalla maustettua tuorejuustoa. Kassalta on myös suhteellisen helppoa napata mukaan suklaapatukka ilman että lapset näkevät. Varmasti homma vaikeutuu entisestään lasten kasvaessa, mutta taitaa olla parempikin niin...

Olen ihmetellyt sitä, kuinka vatsani on viime päivät ollut todella turvoksissa huolimatta siitä, että en sentään herkutellut ihan koko viikonloppua. Eilen viimein tajusin, että syynä on lähes pakko olla nuo omat omenat joita syön päivän aikana paljon. Viime vuonna jätin omenat syömättä, sillä noudatin Fitfarmin ruokavaliota ja painon pudotus oli kesken, mutta tänä vuonna haluan nauttia niistä. Varsinkin kun minua harmittaa todella paljon, jos joudun heittämään suurimman osan pois. Olen kyllä antanut omppuja kavereilleni ja vienyt työpaikalle, mutta niitä kypsyy koko ajan lisää. Ja eiköhän omena ole monin verroin terveellisempi vaikkapa karkkiin tai jäätelöön verrattuna...

torstai 22. elokuuta 2013

10 päivän haaste: viimeinen päivä ja suuret suunnitelmat

Tämänkin päivän olen pärjännyt ilman herkkuja. Itse asiassa huomaan, että herkkujen himo on päivä päivältä vain vähentynyt. Tällä hetkellä fiilis on niin hyvä, että olen jo alkanut suunnitella viikonloppua ilman että ostaisin kotiin lainkaan (uusia) herkkuja. Herkutellahan voi monella jo kotoa löytyvälläkin asialla: eilen saamillani suklaamuroilla, kaakaovanukkaalla jota jääkaapissa on pari purkkia kun lapset eivät tykänneetkään siitä, Marianneilla joita on herkkukaapissa, tai ihan vain normaalilla iltapalamaitorahkalla, joka on oikeasti aivan taivaallista soijalesitiinin ja marjojen kera. Voisin myös tehdä lasten kanssa köyhiä ritareita jääkaapissa odottavista kuivahtaneista sämpylänpuolikkaista...

Voi tietysti olla, että kun viikonloppu koittaa niin sorrun ostamaan jotain hyvää, vaikka se saattaa vain lietsoa makeanhimoni uuteen huippuun. Toisaalta sen saattavat aiheuttaa myös äsken luettelemani herkut, eli sinänsä varmaan ihan sama kuinka herkuttelen jos oikeasti sitä haluan...

Huomenna vien lapset muutamaksi tunniksi hoitoon, vaikka minulla onkin lomapäivä. Katson olevani oikeutettu omaan lomaan, sillä vietän kuitenkin koko viikonlopun lasten kanssa miehen ollessa mökillä, ja lomailen joka tapauksessa lasten kanssa maanantain ja tiistain. Alun perin olin ajatellut ajelevani työpaikan salille, mutta päätinkin suunnata sen sijaan metsään katsomaan löytyisikö sieltä mustikoita. Erän FB-tuttavani tosin sai minut päivällä ärsyyntymään, kun mietiskelin statuksessani että menenkö metsään vai salille. Hän kirjoitti seuraavan kommentin: "Ja hoitopaikathan on just tollasta varten...ei tod." Onneksi sain heti perään vastauksen useammaltakin ystävältäni, että lapset voi ihan hyvin viedä hoitoon silloin tällöin, vaikka vanhempi kotona olisikin. Sitä paitsi en pystyisi tuota edes kovin usein tekemäänkään, sillä lasten kuukausittainen hoitoaika on rajattu 160 tuntiin eli kovin pitkiäkään päiviä heitä ei voi hoidossa pitää.

Tässä tämän päivän päivälliseni:

Riisiä, kurkkua ja broileri-kasviswokkia

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Postin tuomisia 9. päivän kunniaksi

Posti toi minulle tänään tällaisia:

 

Me Naiset Sportin tilasin jo aikaa sitten puhelinmyyjältä, mutta luulin tilauksen kadonneen kun mitään ei kuulunut. Ensimmäinen numero tuli kuitenkin tänään, hauskaa!

Murot puolestaan tulivat erään Facebook-kampanjan yhteydessä. Mietin vaan että kukakohan ne syö? Lapsia en halua suklaamuroihin totuttaa, en tiedä haluaako mies noita syödä ja minä taas en saisi noihin koskea...

Tänään leikin lasten kanssa prinsessaleikkiä. Pukeuduinkin sitten kunnolla prinsessaksi, nimittäin vuonna 2007 siskoni häihin ostamaani pukuun, joka ei sen juhlan jälkeen ole mahtunut päälle pitkään aikaan. Tulisikohan vielä joskus tilaisuus pukeutua tähän ihan oikeisiinkin juhliin?


10 päivän haasteesta on nyt takana 9 päivää. Tänään(kään) en sortunut herkuttelemaan, ylimääräisiä omenia lukuunottamatta. Töiden jälkeen hain ärrältä light-limsaa, ja mielessä häivähti ajatus suklaasta, mutta en oikeasti ollut lähelläkään sortumista. Lisäksi tein lapsille iltapalaksi perunarieskaa muusin jämistä, enkä sortunut edes siihen vaikka se on suurta herkkuani - mitä enemmän voita päällä, sitä parempaa. 

Kävin muuten uteliaisuuttani kirjaamassa pitkästä aikaa syömiseni ylös Kiloklubiin, ja saldo on lähes joka päivä tällä viikolla noin 1700kcal, jos osasin arvioida päivälliseni oikein. Muutenhan punnitsen ruokani hyvinkin tarkasti, mutta päivällisellä olen syönyt samaa ruokaa muun perheen kanssa punnitsematta mitään. Jostain syystä paino ei kuitenkaan ole tällä viikolla tippunut, vaikka olen käynyt reippaalla kävellyllä tänään ja eilen, ja toissapäivänä salillakin. Yritän kuitenkin olla heittämättä kirvestä kaivoon ja pysytellä ruodussa parhaani mukaan. Viikonloppuna sallinen itselleni jotain herkkuja miehen ollessa mökillä, mutta (ainakin) vielä huomisen pysyn ruodussa ja ensi viikolla taas kokonaan, enkä viikonloppunakaan halua vetää mitään övereitä...

tiistai 20. elokuuta 2013

10 päivän haaste: päivä 8 ja uusia tuulia

Pakko sanoa, että vaikka aamulla kuinka muka väsyttäisi eikä huvittaisi herätä, niin aamulenkki kyllä kannattaa. Tänä aamuna pikku-a heräsi kuuden jälkeen, ja puolen seitsemän aikaan nousi myös iso-A. Mies nousi sängystä, ja itse mietin että pitäisi varmaankin lähteä lenkille, mutta toisaalta voisi vielä nukkua tunnin verran. En meinannut millään saada silmiä auki, ja olo tuntui aivan voimattomalta. Sain kuitenkin revittyä itseni ylös sängystä ja reippaalle aamukävelylle, ja se auttoikin heräämään ja olon muutenkin todella hyväksi. Virtaa tuntui riittävän koko päivän, eikä oikein mikään saanut minua hermostumaan. Kannattaisi siis useamminkin repiä itsensä sängystä ylös, jos siitä saa itselleen näin hyvän olon!

Energia antoi taatusti myös se, että sain aamulla odottamani puhelun oppisopimustoimistosta. Koulutukseltani olen filosofian maisteri, mutta minulla ei ole omalta alaltani minkäänlaista työkokemusta eikä mitään mahdollisuuksia tehdä kyseistä työtä enää seitsemän vuotta valmistumiseni jälkeen. Sen sijaan minulla on jo kuusi ja puoli vuotta työkokemusta nykyisestä työpaikastani asiakaspalvelu- ja myyntityöstä mutta ei tuohon alaan mitään koulutusta. Olen jo vuosikausia miettinyt että suorittaisin työni ohessa jonkin myynnin tutkinnon oppisopimuskoulutuksena - työnantajani tukee siinä ja useampi kollegani onkin suorittanut jonkin koulutuksen - mutta tähän saakka minulla ei ole ollut lainkaan motivaatiota lähteä taas opiskelemaan.

Haave on kuitenkin elänyt siitä, että saisin koulutuksen tukemaan työkokemustani siltä varalta jos joudun joskus nykyisestä työstäni lähtemään, ja tänä syksynä olen vihdoinkin tarttunut tuumasta toimeen. Työnantajan lupa on jo saatu myynnin ammattitutkinnon suorittamiseen, ja tänään soittivat myös koulutuskeskuksesta ja minulle on nyt paikka varattuna syyskuun alussa alkavaan koulutukseen. Työnantajani tukee koulutusta siten, että saan käyttää kuukaudessa yhden koulupäivän palkallisena työaikana. Lähipäiviä on itse asiassa joka toinen viikko, mutta ne ovat aina klo 9-12 eli joka toinen viikko voin tulla "koulun" jälkeen iltavuoroon eli minun ei tarvitse myöskään ottaa palkatonta vapaata, mikä on ihan mahtavaa. Sitä en vielä osaa sanoa, kuinka opiskelu vaikuttaa muuhun elämään eli joudunko karsimaan kuntoilusta, mutta odotan joka tapauksessa innolla uusia haasteita. Varmaahan on, että ei opiskelu pelkästään noihin lähiopiskelupäiviin jää, vaan joudun opiskelemaan myös vapaa-ajalla työn ohessa. Onneksi on vielä kuusituntiset työpäivät, niin jää aikaa lapsillekin...

Tänään olen taas pysynyt hyvin ruokavaliossa eikä minun ole tehnyt edes mieli herkkuja. Aamupalaksi normaali rahkasmoothie, lounaaksi tonnikalasalaatti, välipalaksi proteiinipatukka ja persikka, päivälliseksi kesäkurpitsamoussakaa ja iltapalaksi marjarahkaa (joka on vielä syömättä). Lisäksi olen syönyt muutaman omenan pitkin päivää, ja tietysti juonut kahvia.

Päivälliseni. Ei kovin kaunista, mutta todella hyvän makuista.

Tässä muuten tämän päivän asukokonaisuuteni:



Jaksaisinkohan huomennakin herätä aamulenkille?

maanantai 19. elokuuta 2013

10 päivän haaste: 6 ja 7, hedelmiin hurahtanut

Eilen en ehtinyt kirjoittaa tänne päivän kuulumisia, mutta en pysynyt aivan ruodussa. Mitään övereitä en vetänyt enkä varsinaisesti herkutellutkaan, mutta ystäväni kävi perheensä kanssa kylässä ja grillasimme hampurilaisia. Söin siis hampurilaisia pihveineen, sämpylöineen ja  kaikkine lisukkeineen sekä vähäsen ranskanperunoita. Teki mieli sortua ja leipoa jälkkäriksi jotain hyvää, mutta valmistinkin vain hedelmäsalaatin. Itse asiassa söin sitä iltapalaksikin, tosin rahkan kanssa.

Eilen ja tänään söin tätä samaa iltapalaksi, eli rahkaa, soijalesitiinirakeita, makeutusainetta ja hedelmäsalaattia

Tänään olen taas rajoittanut hiilareiden määrää muutoin, paitsi päivällisellä söin salitreenin jälkeen perunamuusia ja (voi-jauhosuurukseen tehtyä) nakkikastiketta raejuuston ja kasvisten kera. Lisäksi olen syönyt aika monta oman puutarhan omenaa, jotka alkavat kypsyä hurjaa vauhtia. 

Tämän päivän päivällinen eli muusia, nakkikastiketta, raejuustoa ja kasviksia

En aio ottaa omppujen syömisestä stressiä, sillä omien omenoiden kausi on kuitenkin aika lyhyt ja onhan olemassa sanontakin että omena päivässä pitää lääkärin loitolla. On myös taatusti parempi syödä omenat omenoina eikä esimerkiksi hillona, piirakkana tai omenapaistoksena. Ja jos painon putoaminen on parista omenasta kiinni, niin sitten saa pysyä jokusen viikon tässä samassakin. Lihomaan en taatusti omenoiden syömisellä pääse, kunhan en päästä suustani alas muuta ylimääräistä omenoiden lisäksi...

lauantai 17. elokuuta 2013

10 päivän haaste: viidettä vietiin

Vaaka näytti aamulla 72,8kg eli painon putoaminen on laskenut ja tästä eteenpäin on siis karistettavana läskiä, ei nesteitä.

Päivä meni taas syömisten osalta hyvin, muutaman viinirypäleen söin ja oman puutarhan omenan, mutta en kuitenkaan herkutellut ellei iltapalaksi tekemääni proteiinipannukakkua sellaiseksi lasketa. Onhan siinä banaania, neljän viljan hiutaleita ja vaniljasokeria eli hiilareita vähäsen, mutta toisaalta en syönyt hiilareita millään päivän muista aterioista (ellei kasviksia ja noita hedelmiä lasketa). Päivälliseksi testasin kesäkurpitsamoussakaa, itse tykkäsin mutta mies ei oikein ja taisi jäädä lapsiltakin suurin osa syömättä...

 
Kesäkurpitsamoussakan lisäksi porkkanaraastetta ja raejuustoa



Moussaka valmistui tämän Valion sivuilla olevan ohjeen mukaan, alla oma versioni joka on lähes täsmälleen sama kuin Valiolla vain parilla pienellä erolla:

Jauhelihakastike
400  g vähärasvaista naudan jauhelihaa
sipulia
1  rkl oivariinia
2  tlk  (600 g) tomaattimurskaa
1-2 valkosipulin kynttä
1  tl suolaa
1  rkl pizzamaustetta

Juustoinen munamaito
1  dl kevytmaitoa
1  prk  (2,5 dl) maustettua ruokakermaa (Ingmannin Valkohomejuusto)
munaa
1/2  tl suolaa  

Väliin
n. 800 g (3-4) kesäkurpitsaa

Pinnalle
1  pussi  (150 g) mozzarellajuustoraastetta (noin puolet sekoitin tosin munamaitoon)

Ruskista jauheliha ja hienonnetut sipulit rasvassa. Lisää tomaattimurska, hienonnetut valkosipulin kynnet, suola ja pizzamauste. Anna kiehua 2 - 3 min.
Yhdistä munamaidon aineet.
Leikkaa kesäkurpitsat siivuiksi.
Lado voideltuun uunivuokaan kerroksittain jauhelihakastiketta ja kesäkurpitsaviipaleita. Kaada puolet munamaidosta vuokaan, kun kerroksista puolet on koottu. Jatka loppuun ja kaada loppu munamaito päälle. Lado päällimmäiseksi kesäkurpitsaa. Ripottele päälle juustoraaste.
Kypsennä 200 asteessa n. 60 min tai kunnes kypsä.

perjantai 16. elokuuta 2013

10 päivän haaste: 4. päivä

Neljäs päivä sujui taas hyvin. Muut ateriat dieetin mukaan ruoat punniten, päivälliseksi riisiä, kasviksia ja broilerin fileesuikaleita Uncle Ben's -kastikkeessa. Tuokaan ei itse asiassa ole edes kiellettyä, mutta en jaksanut punnita ruoka-aineita. En kuitenkaan usko syöneeni (paljon) enempää kuin ruokavalion mukaan olisi pitänyt.

Salilla treenasin takareisi-pakara-pohje-vatsatreenin, joka oli jo kolmas uudesta, viisijakoisesta saliohjelmastani. Tähän mennessä treenit ovat olleet tehokkaita ja lihakset kipeytyneet ihan eri tavalla kuin pitkään aikaan. On oikeastaan harmi että sain aikaiseksi aloittaa tämän ohjelman vasta nyt, vaikka olen saanut sen jo yli kuukausi sitten. Itse asiassa minulla on odottamassa jo uusikin ohjelma, jossa on osittain samoja liikkeitä mutta vähän erilaisina sarjoina. Jäljellä olevia kahta treenipäivää pääsen testaamaan ensi viikolla, mutta josko viikonloppuna saisin aikaiseksi vaikka käydä lenkillä?


torstai 15. elokuuta 2013

10 päivän haaste: 3. päivä, itsekuri koetuksella

Vaa'an lukema oli tänä aamuna 72,9kg, saa nähdä ovatko ylimääräiset turvotukset kohta poissa ja painon putoaminen lakkaamassa.
Tänään meinasi ensimmäisen kerran tällä viikolla käydä mielessä, että josko pitäisi ostaa jotain hyvää. Vein lapset hoitoon ja kävin kaupassa, sillä minulla oli jonkin verran aikaa ennen iltavuoroon menoa. Kaupassa silmät osuivat ensin vaniljamunkkeihin, sitten suklaaseen karkkihyllyn ohi kävellessäni ja viimeisenä jäätelöihin. Ajatus herkkujen ostamisesta välähti mielessä kuitenkin vain hetken, ennen kuin otin itseäni niskasta kiinni. Näiden kymmenen päivän aikanahan minä en sorru, piste.

Sortuminen oli lähellä ehkä siksi, että pari viime yötä ovat sujuneet aika huonosti. Pikku-a on taas heräillyt, eikä todellakaan ole kiva valvoa kiukuttelevan tyttölapsen kanssa keskellä yötä. Kaiken kukkuraksi molemmat lapset heräsivät aamulla jo ennen kuutta, mutta onneksi mies jaksoi nousta heidän kanssaan. Kun vihdoinkin sain revittyä itseni sängystä klo 7.50, oloni oli vieläkin niin väsynyt että voin fyysisesti todella huonosti. Onneksi aamupala, kahvikupillinen ja rauhallinen kotiaamu lasten kanssa auttoivat, ja jaksoin jopa käydä salilla ennen iltavuoroon menoa mikä puolestaan antoi energiaa loppupäiväksi. 

Tänään tein salilla ensimmäistä kertaa uuden ohjelman olkapää-ojentajatreenin, ja huomenna ovat taatusti paikat kipeinä...

keskiviikko 14. elokuuta 2013

10 päivän haaste: 2. päivä

Tänä aamuna paino oli 73,5kg, eli turvotus häviää kropasta hyvää vauhtia. Huolimatta siitä, että jalat ovat olleet kuin puupökkelöt ja tulleet päivän aikana aina vain kipeämmiksi. Kuuden tunnin istuminen työpäivän aikana ei ainakaan auttanut asiaa, en muista koska olisin viimeksi ollut näin jumissa treenin jälkeen. Huomenna olisi silti tarkoitus mennä taas salille, jospa se auttaisi...

Syömiset ovat menneet tänäänkin nappiin. Huomasin kuitenkin taas miettiväni, että jääkaapissa on monta litraa maitoa jotka menevät kohta vanhaksi ja pitäisi varmaan vääntää vaikka pannaria, mutta sitten tulin järkiini kun muistin että sehän olisin minä joka sen pannarin söisi lähes kokonaan. Lapset eivät ole innostuneet siitä vielä kertaakaan, ja miehelle riittää pikku palanen. Pitäisiköhän tehdä vaikka makaronilaatikkoa, jotta voisin laittaa maitoa siihen munamaidon muodossa?

Päivän päivällinen, eli peruna-purjo-kasvissosekeittoa seassaan broilerinjauhelihaa ja valkohomejuuston makuista ruokakermaa, nam!

Viime aikojen päivittäinen välipalani eli alennusmyynnistä ostamiani proteiinipatukoita, joiden lisäksi olen yleensä syönyt jonkun hedelmän. 

tiistai 13. elokuuta 2013

10 päivän haaste: 1. Päivä

Ensimmäinen päivä haasteesta meni hyvin. Ei lipsumisia, ellei sellaiseksi lasketa haukkausta vesimelonista. Oli kyllä lähellä etten sortunut syömään paria juustoviipaletta tehdessäni lapsille iltapalavoileipiä, mutta muistin viime tingassa päätökseni pysytellä erossa ylimääräisistä naposteluista.

Päivän ainut dieetin ulkopuolinen ateria oli tämä:

Pari perunaa, raejuusto, porkkanat ja kukkakaali dieetin mukaan, voi-jauhosuurukseen tehty jauhemaksakastike oli extraa, mutta äärettömän herkullista sellaista. 

Tänään tein salilla ensimmäistä kertaa Bodycampilta saamani 5-jakoisen ohjelman etureisi-keskikropan treenin. Enpä muista koska jalkani olisivat olleet treenin lopussa niin hapoilla kuin tänään, ja odotan kammolla huomista...

Viikonlopun herkuttelujen jälkeen paino oli muuten tänä aamuna karmivat 74,8kg, hyvä katsoa mikä siitä on turvotusta ja kuinka paljon ehtaa läskiä. Eiköhän ne turvotukset kymmenessä päivässä karise, sitten nähdään minkä verran kesän aikana on kertynyt oikeasti pudotettavaa...


maanantai 12. elokuuta 2013

Kymmenen päivän haaste

Viimeaikaisten herkuttelujen jälkeen on pakko katsoa, kuinka paljon painoa kropasta saa pois olemalla ilman ylimääräisiä mässäilyjä vähän kauemmin kuin päivän tai pari putkeen - eli kuinka
paljon kertyneistä kiloista on oikeasti turvotusta ja kuinka paljon ehtaa läskiä.

Aion noudattaa pääasiassa dieetin mukaista ruokavaliota, eli aamupalaksi rahkasmoothie, lounaaksi salaatti, välipalaksi proteiinipatukka ja hedelmä sekä iltapalaksi joko rahkaa tai (valkuais)munakasta. Päivällisellä syön samaa ruokaa muun perheen kanssa, mutta yritän valmistaa senkin mahdollisimman tarkkaan dieetin mukaisesti eli vetämättä mitään hiilariövereitä. Näiden kymmenen päivän haasteena on pysytellä erossa ylimääräisistä naposteluista, herkuista puhumattakaan. En aio kieltää itseltäni hedelmää tai paria - oman puutarhan omenat alkavat olla jo kypsiä ja luumujen kypsymistäkin odotellaan - mutta yritän välttää tunkemasti suuhuni koko ajan kaikkea ylimääräistä.

Minun piti aloittaa jo tänään, mutta appivanhemmat tulivat käymään enkä kehdannut olla syömättä (puolikasta) korvapuustia kahvipöydässä. Sinänsä saan kuitenkin olla tähän päivään tyytyväinen, sillä kävin kaupassa enkä sortunut ostamaan herkkuja kuten niin usein viime aikoina. Lisäksi poljin töiden jälkeen puoli tuntia crosstrainerilla ennen kuin hain lapset hoidosta. Päivän aikana teki kyllä useammankin kerran mieli jotain hyvää, mutta sain hillittyä itseni. Söin myös muutaman palan kaverini jenkeistä tilaamia sokerittomia purukumeja, jotka ovat muuten tosi hyviä.

Kuvasta puuttuu yksi, eli minttusuklaa(jäätelön) makuinen purukumi, sen paketin vein työpaikalle

Tuon purkan huono puoli on se että leuka joutuu koetukselle sitä jauhaessa, minkä vuoksi joudun vähän hillitsemään noiden syömistä tai muuten kärsin pian armottomasta jännityspäänsärystä.

Miksi haluan pysyä ruodussa juuri kymmenen päivää enkä kauemmin? Siksi, että ensi viikon perjantaina mies lähtee viikonlopuksi mökille, ja saatan itse käydä lasten kanssa kylässä joko appivanhempien luona tai jossain muualla jossa herkkuja on tarjolla. Puhumattakaan siitä, että ollessani yksin lasten kanssa kotona haluan pitää mahdollisuuden herkutella edes vähäsen saatuani lapset illalla nukkumaan...

Haaste alkaa siis huomisesta, lupaan raportoida rehellisesti siitä saanko taltutettua herkuttelun himoni. Ja minähän saan, nyt kun olen sen päättänyt!

Pakko vielä kertoa että lapseni saivat eilen pienen serkkupojan, kun pikkusiskoni sai vauvan yli neljän vuoden yrittämisen ja useamman lapsettomuushoitojakson jälkeen. Olen hänen ja hänen miehensä puolesta aivan uskomattoman onnellinen, harmi vain että asuvat aivan toisella puolen Suomea eli kovin usein en tuota pientä lasta pääse näkemään. Onneksi netti ja valokuvat on keksitty ♥

Omalla salilla

Työpaikan kellarissa olevalla "omalla" kuntosalilla...

... saa olla useimmiten aivan yksin ja räpsiä valokuvia ilman että muut näkevät.


... voi valita tietokoneelta (isoista kaiuttimista kuuluvaa) musiikkia juuri omaan makuun joko youtubesta tai nettiradion kautta ja laulaa kovaäänisesti mukana.


... voi lämmitellä rauhassa crosstrainerilla, joka tosin nitisee ja natisee välillä tosi ärsyttävästi.


... on lähestulkoon kaikki tarvittavat laitteet, tai ainakin laitteet joiden kanssa voi treenata kaikkia lihasryhmiä.



... voi kasata laitteisiin painoja oman tarpeen mukaan ja treenata supersarjoja, ilman että täytyy pelätä jonkun muun tulevan väliin säätämään.


... voi ähistä ja puuskuttaa kaikessa rauhassa raskaan sarjan aikana.


Kun työpaikalla tottuu tällaiseen työsuhde-etuun, niin ei todellakaan kiinnosta maksaa minkään suuren kuntosaliketjun jäsenyyttä. Ison salin etuna olisi tietysti se, että pääsisi myös ohjatuille tunneille, mutta toisaalta kuntosalin puolella joutuisi taistelemaan laitteista ja tinkimään omasta treenistä ainakin ruuhkaisimpina aikoina. Työpaikan salille pääsee myös helposti joko ennen tai jälkeen työpäivän, ja pukuhuoneessa on oma kaappi jossa treenitarvikkeita voi säilyttää eikä niitä tarvitse kuljettaa jatkuvasti mukana.


Kuinka moni on kateellinen?

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kilo kuukaudessa, 12 kiloa vuodessa?

Viime aikoina en ole pomppinut vaa'alla joka aamu, mutta seuraan kyllä sen lukemaa useita kertoja viikossa. Eilen ajattelin päivittää lukeman tännekin, ja noin kuukausi sitten mitattuun lukemaan oli tullut kilo lisää. Paino on itse asiassa käynyt eilisaamuista 72,6 kiloa korkeammallakin. Pahimmillaan se oli yli 74kg ollessani todella turvoksissa pari viikkoa sitten, mutta tuli alaspäin heti kun olin pari päivää ilman herkkuja. Tänään en vaa'alla viitsinyt käydäkään eilisen suklaalla ja juustonaksuilla herkuttelun jälkeen.

Näyttää pahasti siltä, että paino on kuitenkin vähitellen noususuunnassa. Kilo kuukaudessa ei tietysti tunnu paljolta, mutta jos se jatkaa nousemistaan samaan tahtiin niin vuodessa olenkin jo 12 kiloa lihavampi. Sillä tavoinhan painoni on noussut aiemminkin, vähitellen kilon kerrallaan, ilman että olen oikeasti edes huomannut lihomistani.

Nyt luulisi tilanteen olevan toinen. Hoen koko ajan itselleni että en saa lihoa, en saa lihoa, mutta mitä tapahtuu? Herkuttelen minkä ehdin enkä harrasta lainkaan aerobista liikuntaa. Salilla olen käynyt pari kolme kertaa viikossa, mutta jostain syystä en tunnu löytävän aikaa enkä motivaatiota aerobiselle treenille. (Teko)syitä riittää: plantaarifaskiitti estää juoksemisen, lapset häiritsevät crosstreinaamista, kävelysauvoista ovat tassut loppuun kuluneet eikä ohjatuille jumppatunneille ole varaa. Pelkät kävelylenkit tuntuvat typeriltä, enkä sitä paitsi jaksa mennä kävelylle ennen aikaista aamuvuoroa pikku-a:n herättäessä monta kertaa yössä. Iltapäivisin taas lapset vaativat niin paljon huomiota että vietän mieluummin aikani heidän kanssaan (enkä todellakaan jumitu tietokoneen ääreen heidän katsellessaan illan pikku kakkosta, en tietenkään). Enkä lenkille helposti pääsisikään sillä mies pääsee usein töistä kotiin vasta vähän ennen iltaseitsemää missä vaiheessa on jo lasten iltapuuhien aika.

Mistä siis saisin revittyä motivaatiota lähteä lenkkeilemään nykyistä useammin? Pakko sitä aerobistakin olisi harrastaa, jotta paino ei nouse tästä enempää... Herkuttelun lopettamisesta puhumattakaan...

lauantai 10. elokuuta 2013

Vapaapäivänä

Mies lähti tänään lasten kanssa vanhempiensa luokse yökylään. Tarkoituksena oli, että lapsille riittää tekemistä isovanhempiensa kanssa kun olen joka tapauksessa koko huomisen päivän Helsingin reissulla, ja että menevät sinne jo tänään jotta saan nukkua edes yhden yön ihan rauhassa ilman pelkoa yöherätyksistä. Kuinka tämä päivä on sitten mennyt?

Vaihtoehto 1:
  • Siivoan lattioilla lojuvat rojut ja imuroin koko talon
  • Vaihdan lakanat kaikista sängyistä
  • Pesen neljä koneellista pyykkiä, mukaan lukien lakanat, pyyhkeet ja vaippapyykkiä
  • Pesen vessan
  • Kannan puut ulkoa puuvarastoon ja kulutan tehokkaasti kaloreita puolentoista tunnin ajan
  • Syön dieetin mukaan ilman lipsumisia

Vaihtoehto 2:
  • Tavoitteena on tehdä kaikki yllämainittu, mutta löhöänkin koko päivän telkkarin ääressä ja tietokoneella istuen.
  • En välitä dieetistä tippaakaan vaan syön kaiken mitä saan käsiini (ja käyn hakemassa kaupasta lisää)

Viime aikaiset elämäntapani huomioon ottaen saattaa jopa yllättää, että vaihtoehto 1 toteutui syömisiä lukuunottamatta. Siivosin, kannoin puut, vaihdoin lakanat ja pesin pyykkiä. Ruokailuista aamupala, lounas ja välipala menivät kyllä dieetin mukaan, mutta saatuani viimein kaikki kotityöt tehtyä mopo karkasi ikäänkuin käsistä. Alkuillasta kävin hakemassa ärrältä paketin, ja samalla 'oli pakko' palkita itseni päivän ahkeroinnista hakemalla kaupasta herkkuja eli suklaata ja juustonaksuja. Kotiin päästyäni olenkin sitten löhönnyt sohvalla, katsonut elokuvaa (Green Hornet) ja herkutellut.

Minulla ei kuitenkaan ole tunnontuskia, sillä kulutin päivällä ihan mukavasti kaloreita ja olen päässyt tällä viikolla jo kahdesti salillekin. Huomenna on lisäksi tiedossa Helsingin reissu ja salitreeni Bodycampin ohjaajan kanssa.

Lopuksi saatte ihailla tämänpäiväistä siivous- ja puunkanto-lookiani:








keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kun väsymys väsyttää...

Iso-A on lähestulkoon aina ollut hyvä nukkumaan. Päiväunet hän jätti pois heti kaksi vuotta täytettyään, mutta yöt nukutaan lähestulkoon aina putkeen. Pikku-a:n kanssa ei kuitenkaan ole niin helppoa. Varsinkin viime aikoina yöt ovat olleet välillä aika mahdottomia. Tyttö saattaa herätä keskellä yötä eikä mikään kelpaa, kaikkein vähiten oma isä kuten jokin aika sitten kirjoitinkin.

Viime viikonloppuna kävimme perheen kesken Ikaalisten kylpylässä ja Ti-Ti Nallen talossa. Päivä oli mukava, mutta yö meni kyllä aika penkin alle. Menimme koko perhe sänkyyn jo ennen yhdeksää, sillä emmehän me miehen kanssa voineet jättää lapsia keskenäänkään hotellihuoneeseen. Lapset nukahtivat ehkä puolen kymmenen maissa aikansa riehuttuaan, ja itse nukahdin pian sen jälkeen sillä päivä oli ollut aika väsyttävä. Hieman ennen kahta pikku-a heräsi - tosin pari kertaa jo aiemmin mutta jatkoi saman tien uniaan -, eikä mikään kelvannut. Lelut, tyyny ja peitto lensivät pois matkasängystä, ja kohta ne haluttiin takaisin vain jotta ne voisi heittää taas pois. Välillä oli pakko päästä äidin ja isin viereen, ja siihen päästyään haluttiinkin takaisin omaan sänkyyn. Vettä piti saada mutta kun sitä annoin niin ei kelvannutkaan. Kaiken kukkuraksi a alkoi jossain vaiheessa jopa vaatimaan tuttia suuhun, vaikka se jätettiin pois jo kaksi kuukautta sitten. Itkunsekaista mesomista ja kiukuttelua kesti yli puolitoista tuntia, ennen kuin tyttö lopulta rauhoittui nukkumaan - herätäkseen pirteänä ennen aamuseitsemää. 

Sunnuntai-iltana olo olikin pitkän kotimatkan jälkeen todella väsynyt, mutta se ei ollut mitään verrattuna maanantain väsymykseen sillä pikku-a herätti taas pari kertaa su-ma-välisenä yönä. Onneksi hän nukahti uudestaan saatuaan hörpyn vettä, mutta mieluummin olisin viettänyt aamun sängyssä nukkuen kuin töissä aikaisessa aamuvuorossa. Silmät olivat niin väsyneet että niitä veresti ja pakotti, ja kiitin onneani mukavasta työtuolista josta ei tarvinnut nostaa takamustaan kuin kahvin hakemista varten. On varmaankin turha sanoa, että jätin maanantaina suosiolla väliin iltapäivälle suunnittelemani salitreenin ja suuntasinkin sen sijaan torille, josta ostin 5kg laatikon mustikoita pakastimeen laitettavaksi. Viime aikojen väsymystasolla minun on nimittäin turha edes haaveilla siitä, että kävisin metsässä etsimässä mustikoita itse. 

Tulevana viikonloppuna saatan onneksi saada nukuttua univelkaa pois edes vähäsen. Mies nimittäin lupaili, että voisi lähteä käymään vanhempiensa luona yökylässä jotta voisin levätä rauhassa kotona lauantain ja sunnuntain välisen yön ja ladata akkuja seuraavaa viikonloppua varten, jolloin mies lähtee koko viikonlopuksi mökille poikaporukalla. 

Sunnuntaina minulle ei kylläkään ole tiedossa lepoa, sillä lähden aamupäivällä kohti Helsinkiä, jossa meillä Ensi kesän kaunottarilla on tapaaminen ja yhteissalitreenit BodyCampin ohjaajien kanssa. Vihdoinkin saan ohjausta jo yli kuukausi sitten saamaani saliohjelmaan, jota en ole kokeillut vielä kertaakaan monien liikkeiden ollessa uppo-outoja. 

Väsymystä on tietysti helppo syyttää siitä, kuinka en ole onnistunut hillitsemään herkuttelun himoani päivääkään. Joka päivä ole syönyt jotain ylimääräistä: jäätelöä, suklaata, karkkia, suolapähkinöitä, hunajamanteleita ja vaikka mitä. Kerta-annokset eivät välttämättä ole olleet mahdottomia, mutta tarpeeksi suuria pitämään painon korkealla ja vatsan turvoksissa. Pelkään pahoin, että paino hilautuu vähitellen ylöspäin ja että joku kaunis päivä huomaan painavani taas yli 75 tai jopa yli 80 kiloa. Väsymyshän on tietysti vain tekosyy, mutta motivaatio ja halu pysyä kurissa on täysin nollassa huolimatta masentavista vaa'an lukemista - tai ehkä juuri niistä johtuen.

Väsymyksen vuoksi olen muuten juonut kahviakin aivan liikaa, mikä on alkanut kostautua vatsakipuina ja armottomana närästyksenä. Olen joutunut ottamaan käyttöön happosalpaajat ja Gavisconin, mutta en yksinkertaisesti pysty olemaan ilman kahvia

Loppukuuksi haastetta tuo muuten väsymyksen ja laiskuuden lisäksi myös rahapula. Käytin eilen autoni huollossa, ja sieltä tulikin yllätyksenä yli 500 euroa arvioitua suurempi lasku kun kaikki jarrupalat ja -levyt menivät vaihtoon. Rahat ovat siis nyt aika vähissä, mikä on toisaalta hyvä sillä täytyy vähän harkita herkkujenkin ostoa, mutta toisaalta kasvikset ja hyvät lihat ovat epäterveellistä ruokaa kalliimpia. Onneksi sentään on vielä kesä ja kasvikset suhteellisen edullisia, eli toivon mukaan saan silti pidettyä kiinni (edes pääosin) terveellisestä ruokavaliosta.

Tässä muuten tämänpäiväinen iltapalani.


Testasin ensimmäistä kertaa proteiinipannaria kun pari banaania oli jo ihan ylikypsiä. Tein taikinaa kaksi annosta, joihin tuli yhteensä 
  • kaksi pientä banaania 
  • 4rkl neljän viljan hiutaleita 
  • 250g maitorahkaa 
  • kaksi kokonaista kananmunaa 
  • 4 valkuaista
  • kanelia ja vaniljasokeria
Sekoitin sauvasekoittimella muusiksi ja paistoin kaksi pannullista kookosöljyssä. Toisen söivät iltapalaksi lapset, tämä kuvassa näkyvä annos oli minun iltapalani. Mielestäni pannari maistui itse asiassa paremmalta ilman mansikoita, kun banaanin ja kanelin maut tulivat selvemmin esille. Mansikat olivat itsessään jo niin makeita, että pannarin maku ikään kuin heikkeni. Tätä iltapalaa teen taatusti toistekin!

perjantai 2. elokuuta 2013

Beautiful body - eli raskausarpinen vartaloni

Kukaan blogeja aktiivisesti lukeva ei ole voinut olla huomaamatta blogistaniassa viime päivinä kulovalkean tavoin levinnyttä A Beautiful Body -haastetta, jossa tavalliset naiset paljastavat vartalonsa ja näyttävät kuinka raskaus (tai useampi) on muuttanut vartaloa, arpineen tai ilman. Haasteen tarkoitus on näyttää, kuinka jokainen voi olla kaunis ja tuntea itsensä hyväksi raskausarvista huolimatta. Ennen kuin olin itse lukenut yhtään blogitekstiä aiheesta, eräs lukija ehti jo toivoa minun kirjoittavan oman tarinani. Lisäksi voisin päätellä blogini lisääntyneistä kävijämääristä viime päivinä, että joku muukin on ehkä toivonut näkeväni blogissani vastauksen haasteeseen.

Minun on pakko myöntää, että olen tuskin koskaan elämäni aikana ollut oikeasti tyytyväinen vartalooni. Jo nuorena olin muka lihava, vaikka ylipainoa oli tuskin nimeksikään. Koko aikuisikäni olen laihduttanut enemmän tai vähemmän vakavissani, ja kironnut herkuttelunhimoani joka on torpedoinut painon pudotuksen. Ollessani kaikkein hoikimmillani minulla oli poikaystävä, joka vaati minua laihduttamaan "vähän lisää" jotta olisin "vieläkin sexympi". Mitä se tekikään itsetunnolleni? Sen, että kun vihdoin pääsin tuosta tyypistä eroon niin en enää jaksanut välittää kropastani pätkääkään vaan aloin herkuttelemaan ihan vain siitä ilosta että ei enää tarvinnut kuunnella nalkutusta painosta ja painonpudotuksesta, ja paino tietysti nousi kymmenen kiloa suhteellisen pian.

Viimeisten vuosien aikana paino nousi ensin vähitellen lähelle sataa kiloa. Ensimmäisessä raskaudessa se kipusi yli 110 kiloon tippuen sen jälkeen noin 104 kiloon ja toisessa raskaudessa nousten taas pahimmillaan 116 kiloon.

Tässä vatsani, kun olin juuri lähdössä laitokselle synnyttämään pikku-a:ta

Hitaasti sain kuitenkin painoni tippumaan alle sadan kilon (jatkuvasta herkuttelusta huolimatta, kiitos imetyksen), ja varsinaisestihan elämäntaparemontti käynnistyi viime vuoden toukokuussa Fitfarmin Superdieetin avulla. Nykyään tilanne on vaatteet päällä tämä (kuvat eiliseltä):




Kun ottaa huomioon kuinka valtava olin lähtiessäni synnyttämään pikku-a:ta, niin onko ihme että vaatteiden alla näky on tämä:






Yllä olevista jokseenkin karmeista kuvista huolimatta on pakko myöntää, että tällä hetkellä olen kaikesta huolimatta tyytyväisempi vartalooni kuin koskaan elämäni aikana.Varsinaiset raskausarvet ovat se kaikkein pienin paha, niitä voisin kantaa jopa ylpeänä. Eniten häiritsee vatsanahka, mutta jospa sekin vuosien mittaan vähitellen vetäytyisi olettaen että en lihota itseäni uudelleen. Joka tapauksessa, syy miksi olen nykyään vartalooni tyytyväinen on mieheni, joka jaksaa kehua kuinka hyvältä näytän. Painavimmillanikaan hän ei koskaan haukkunut vartaloani, vaikka painoni nousi suhteen alun jälkeen parikymmentä kiloa noin 80 kilosta yli sataan kiloon. Hoikistuttuani aloin kuitenkin saamaan häneltä yhä enemmän kehuja, ja nykyään saan kuulla lähes päivittäin kuinka paljon mies pitää ulkonäöstäni. 

Miehen ihana asenne on varmasti vaikuttanut siihen, että tunnen oloni hyväksi omassa kehossani. Miehen mielestä minun ei ole laihdutettava enää kiloakaan, ja vähitellen olen alkanut itsekin uskomaan että voin olla onnellinen vartalostani vaikka vatsassa onkin aika paljon rasvaa ja vaikka reidet ovatkin todella paksut. Vasta eilen mies sanoi että näytän taas hoikistuneen, vaikka totta puhuen en sitä usko painon keikkuessa jossain 72 kilon tuntumassa. Tällä hetkellä pääasiallinen tavoitteeni onkin saada vartaloni pidettyä nykyisellään, elämästä nauttien mutta älytöntä herkuttelua vältellen.

Loppuun on pakko sanoa, että onneksi on keksitty vaatteet joiden avulla löysän ihon ja raskausarvet saa piiloon, bikineissä minua ei tänä(kään) kesänä nähdä... Mitä väliä sillä onkaan miltä näytän alusvaatteisillani, jos vaatteet päällä näytän tältä:

Sukujuhlissa kuukausi sitten

Pari viikkoa sitten kesälookissa

torstai 1. elokuuta 2013

Vanish tahratesti vol. 2

Kirjoitin jo aiemmin tämän tekstin Buzzadorin uusimmasta kampanjasta, jossa pääsin testaamaan Vanish Oxi Action tuotteita. Tässä testijakson toinen raporttini teille blogini lukijoille.

Jokin aika sitten iso-A tahrasi toisen puseronsa grillatulla tomaatilla seuraavin tuloksin:


Laitoin paidan likoamaan veteen, jonka seassa oli Vanish Oxi Action Crystal Whitea, annoin vaikuttaa pari tuntia ja sitten pesukoneeseen, tässä lopputulos:


Tahra ei todellakaan vielä hävinnyt. Seuraavaksi testasin paitaan geeliä ja annoin vaikuttaa, mutta vaati vielä paidan kuivattamisen kirkkaassa auringonvalossa ennen kuin tahra hävisi kokonaan. Siitä minulla ei valitettavasti ole kuvaa, sillä paita on iso-A:n lempipuserona koko ajan ahkerassa käytössä tai sitten uudestaan pyykissä.

Viikko sitten pääsin myös testaamaan Vanishia farkkuihini, kun istuin tuolille tipahtaneen mustikan päälle anopin luona kyläillessämme. Mukana ei tietenkään ollut varahousuja, joten pääsin pesemään farkut vasta seuraavana päivänä. Tässä housut ennen kuin levitin niiden päälle Vanish-geeliä. Annoin vaikuttaa tunnin ajan ja laitoin pesukoneeseen, mukaan lisää geeliä. Tahra hävisi heti ensimmäisessä pesussa.

Juuri ennen Vanishin levittämistä

Pesun jälkeen

Testijakson aikana olen käyttänyt saamiani Vanishin tuotteita muutenkin kuin näissä tahroissa joista olen tänne raportoinut. Periaatteessa olen Vanishiin tyytyväinen, vaikka läheskään kaikki tahrat eivät sillä katoa. Varsinkin paprika on todella hankala poistettava, ja esimerkiksi jotkin rasvatahrat eivät ole lasten housuista lähteneet. Luotan kuitenkin jatkossakin pinkkiin tahranpoistossa, käytinhän Vanishia jo aiemminkin enkä tulevaisuudessakaan ole ajatellut jättää purkkia ostamatta kun edellinen tyhjenee.

Kampanjan aikana olen Vanish-palautteiden lisäksi saanut hyviä vinkkejä ystäviltäni myös muiden aineiden käytössä tahranpoistossa. Aiemmin en ollut tullut edes ajatelleeksi, että esimerkiksi nestemäistä Fairya voisi käyttää rasvatahrojen hävittämiseen tai että tahrat lähtevät helpommin jos likaisia vaatteita liottaa (viileässä) vedessä pari kolme päivää ennen pesukoneeseen laittamista. Keinot on monet, ja olen aina kiitollinen uusista vinkeistä joilla lasten tahraamat vaatteet saisi varmasti puhtaiksi.

Jos joku haluaa Buzzadoriksi testaamaan kaikenlaisia tuotteita, niin mukaan pääset tästä.