sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Syntyjä syviä (eli 11 vastausta)

Sain jokin aika sitten haasteen Oonalta. Olen saanut tämän haasteen jo aiemminkin, mutta tietysti eri kysymyksillä. Tällä kertaa en (taaskaan) jaksa toimittaa haastetta eteenpäin, mutta ainakin voisin vastata saamiini kysymyksiin sillä ne ovat itse asiassa tosi mielenkiintoisia. Vastaaminen on vaan kestänyt, sillä en halunnut postata mitään ympäripyöreää ja hetkessä raapustettua, vaan halusin oikeasti miettiä asioita.

Tässä siis saamani kysymykset, ja niihin vastaukset:

1. Mistä halu laihduttaa alunperin lähti? 
Tähän on oikeastaan vähän hankala vastata, koska olen laihduttanut (tai ainakin yrittänyt) lähes koko ikäni. Välillä olen pudottanut painoa ja sitten antanut sen taas nousta, eli elämäni on ollut aikamoista  jojoilua. Peilikuvani ei todellakaan imartele silloin, kun paino on 80 kilon huonommalla puolella, saati silloin kun painoin raskauksien jälkeen yli 100 kiloa. Ollessani lihavimmillani kaupasta ei löytynyt koskaan mitään päällepantavaa, ja olo oli muutenkin ärsyttävän tukala.
Haluan myös olla lapsilleni esimerkillinen ja normaalipainoinen äiti, ei mikään himoliikkuja eikä hiilarikammoinen mutta ei myöskään lihava ja koko ajan herkutteleva tyyppi.

2. Mitä vinkkejä antaisit kelle tahansa, joka haluaa pudottaa painoaan?
Täytyy olla kärsivällinen ja pitkäjänteinen. Ei saa luovuttaa, ja vaikka joskus syö ohi ruokavalion niin se ei haittaa kunhan syöminen ei sen vuoksi pääse karkaamaan käsistä. Eli jos viikonloppuna herkuttelee, niin maanantaina herkuttelua EI SAA missään nimessä jatkaa. Liikunta on tärkeää, mutta mielestäni on tärkeämpää että pitää syömiset kurissa. Ja pitää syödä, siitä ei ole mitään iloa että syö niin vähän että kuluttaa pois viimeisetkin lihakset kropasta rasvan ohella. Omaan itseen ja kroppaan täytyy suhtautua lempeästi (missä taidan olla itse aika surkea), sillä itseään piiskaamalla ja mollaamalla tuloksia ei välttämättä tule lainkaan, tai ainakaan ne eivät ole kovin pitkäaikaisia.

3. Millä herkuttelet ja kuinka usein? 
Omasta mielestä herkuttelen liiankin usein, mutta kun katselin Kiloklubiin aika tunnollisesti merkkaamiani syömisiä niin varsinaisesti olen syönyt kulutuksen yli viisi kertaa viimeisen kuukauden aikana. En tosin säännöllisesti joka viikko, vaan kuun alussa kahtena päivänä peräkkäin ja alkuviikosta flunssan aikana kahtena päivänä. Se viides kerta oli ihan PT:n luvalla, kun olin pari viikkoa sitten ensin koko viikon tosi vähillä hiilareilla ja sit sunnuntaina tankkasin luvan kera.

Ehdoton suosikkiherkkuni on jäätelö, ja pakko tunnustaa että minun ei tee tiukkaakaan syödä kokonaista pakettia Ainon suklaajäätelöä. Sipsit ovat myös suuri heikkouteni suklaasta puhumattakaan, tosin syön niitäkin nykyään tosi harvoin. Joskus muinoin saatoin ostaa samalla kertaa niin sipsit, jäätelöt kuin suklaatkin ja ahmia kaikki alas kerralla, mutta onneksi noita BED-kohtauksia esiintyy nykyään aniharvoin. Nykyään herkuksi saattaa riittää miehen karkkipussista otettu karkki tai pari, varsinkin kun huomaa että se ei tee päivän kokonaisruokavalioon lainkaan hallaa. Edelliseen ruokavaliooni kuului runsaasti hiilareita, eli päivän kaikki hiilarit eivät menneet satunnaisiin karkkiin tai pariin vaikka niitä söinkin, mutta nyt kun on kiristetty syömisiä loppuvuodeksi niin en voi enää harrastaa noita pieniä herkkupaloja. Tällä hetkellä tulee herkuteltua silloin, kun käydään vaikka appivanhempien luona kylässä ja syön jälkkäriksi samaa mitä muutkin (eilen jäätelöä ja tuoretta omenapiirakkaa)

4. Onko laihtumistasi kommentoitu millään tavalla ja jos on, miltä se on tuntunut? 
Vuonna 2012 kun paino putosi hyvää vauhtia, sain todella paljon positiivista huomiota käytännössä kaikilta jotka minut tunsivat. Pudotin kuitenkin painoa reilusta sadasta kilosta (alkuvuonna 2012) noin seitsemäänkymmeneen kiloon (marraskuussa 2012), eli muutos oli tosiaan huomattava. Puhumattakaan siitä että viimeisilläni raskaana painoa oli pahimmillaan tai parhaimmillaan noin 115kg. Kun painonpudotus oli parhaassa vauhdissa, joku varoitteli liian nopean laihduttamisen vaaroista tyyliin "näytät kohta ihan kuivan kesän oravalta", toinen kyseli vinkkejä omaankin arkeen. Kehut tuntuivat tietysti hyviltä, vaikka jotenkin jopa nolotti kun piti alkaa kertomaan miten paljon painoa olikaan alunperin ollut. Kumma kyllä, harva on kommentoinut sitä, kun painoni on sen jälkeen sahannut ylös alas noin kymmenen kilon haarukassa 70 ja 80 kilon välissä.

5. Millä tavalla suhtautumisesi omaan vartaloosi on muuttunut tämän "matkan" aikana? 
Välillä tuntuu siltä, ettei oma suhtautuminen ole muuttunut mitenkään. Minulla on aina ollut päiviä - jopa kaikkein lihavimmillani - joina peilistä katsoo muka ihan hyvännäköinen tyyppi, ja päiviä jolloin olomuotoni on iso ja turvonnut. Painosta riippumatta reidet näyttävät aina yhtä paksuilta (yäk!), ja haluaisin kuollakseni eroon vatsamakkararoistani jotka eivät tuntuneet katoavan edes hoikimmillani (tietysti niissä oli paljon löysää nahkaa painonpudotuksen jäljiltä) ja jotka kasvavat ensimmäisenä jos turpoan yhtään. Olisi ihanaa, jos voisin sanoa että olen oppinut kunnioittamaan kehoani ja kuuntelemaan sen viestejä, mutta pelkään että se ei ole totta. En uskalla luottaa omaan peilikuvaani, ja mietin ihan liikaa sitä miltä näytän muiden mielestä. Jos mieheni kehuu, en tiedä että uskoako vai eikö.

6. Mitä vinkkejä antaisit henkilölle jonka suhde omaan kehoon ja syömisiin on vääristynyt?
Kunpa minulla olisikin antaa jotain vinkkejä, mutta tuntuu että suhde omaan kehooni ei todellakaan ole täydellinen, ja vaikka syömiset menevät pääosin terveellisiä ratoja niin etukäteissuunnittelu ja "ruodussa pysymisen" ajatus hallitsevat syömisiäni ihan liikaa. En tunne juurikaan syyllisyyttä jos sorrun herkuttelemaan, mutta en pysty sanomaan että minulla olisi terve suhde ruokaan. Kadehdin niitä, jotka pystyvät ostamaan kotiin karkkipussin tai suklaalevyn (sipsipussista puhumattakaan) ja syömään vain pari palaa kerrallaan. 

7. Kerro oma suosikkiruokasi
Vaihtelee todella paljon. Joskus voisin vastata että karjalanpaisti, toisaalta maksakastike on ihan parasta (teimme sitä ensimmäiseksi molempien lasten synnyttyä, heti sairaalasta kotiuduttua). Toisaalta voisi ehkä sanoa, että tonnikalasalaatti on suosikkiruokaani, en kai minä muuten jaksaisi syödä sitä lounaana lähes joka päivä jo neljättä vuotta?

8. Millä tavoin urheilet? 
Tykkään eniten salitreenistä. Vuosi pari sitten innostuin myös juoksemisesta, sillä siinä pystyy koko ajan kehittymään ja parantamaan suorituksiaan. Kehitys on tosin melko hidasta ilman ohjausta harjoitellessa, ja kun talven aikana ei tule juostua käytännössä lainkaan niin keväällä koko homma pitää aloittaa oikeastaan alusta. Ryhmäliikunta ei ole mun juttu. Säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin olen testannut jotain ryhmäliikuntaa (testattu esim. bailatino, zumba, spinning, kuntonyrkkeily, steppilautajumpat ja les mills -tarjontaa), mutta body pump oli ainut jossa jaksoin käydä yhtään kauemmin. Sitä ei nykyään tule harrastettua koska salitreeni on niin paljon kivempaa, enkä jaksa maksaa minkään saliketjun jäsenyyttä kun työpaikan salilla saa käydä ilmaiseksi.

9. Kuuluuko liikunnan olla osa painonpudotusta? 
Ei välttämättä, mutta hyviä tuloksia tuskin saa ilman liikuntaa. Jos ei harrastaisi mitään muuta liikuntaa painonpudotuksen aikana, niin kannattaisi yrittää käydä edes kävelylenkeillä.

10. Mitkä asiat tai ajatukset saavat jaksamaan niinä hetkinä, kun tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja lopettaa koko touhu? 
Ajatus siitä, että vaati paljon työtä ja itsekuria pudottaa suurin osa liikakiloista silloin kolmisen vuotta sitten. Niin kovan työn jälkeen en voi heittää kaikkea läskiksi (kirjaimellisesti) ja turvottaa itseäni takaisin. Jos niin kävisi, niin en välttämättä saisi itseäni niskasta kiinni enää uudestaan. Olen nimittäin huomannut jo aiemminkin, että kerran hyväksi havaittu painonpudotuskeino ei välttämättä toimi enää toista kertaa mistä lie johtuukin, ja vaikka sain paljon painoa pois Fitfarmin avulla niin myöhemmin aloitetut uudet superdieetit (tai samankaltaiset valmennukset) eivät ole tehonneet niin hyvin enää sen jälkeen.

Toinen juttu joka motivoi, on omat lapset, niinkuin jo alussakin mainitsin. Haluan olla heille esimerkillinen, terve ja normaalipainoinen äiti, joka syö terveellisesti ja kuntoilee säännöllisesti, ja joka ei stressaa syömisistä (TOTTAKAI mä oikeasti stressaan, mutten halua että lapset huomaavat sitä) vaan osaa nauttia välillä herkuistakin. Välillä tuntuu että olisi niin kovin helppoa lopettaa kaikenlainen omien syömisten vahtiminen, mutta pelkään että homma menisi kovin helposti siihen että sit leivottaisiin lasten kanssa joka päivä ja herkuteltaisiin kaikkea hyvää - koska se vaan on tämän herkkuperseen perimmäinen luonne. Vaikka minulla itselläni ei väliä olisikaan, niin en halua ylipainoisia lapsia joilla on hampaat täynnä reikiä, eli omaakin herkuttelua on pakko hillitä...

11. Mistä saavutuksestasi olet kaikkein ylpein? 
Minun on vaikea sanoa mitään yksittäistä saavutusta. Kliseinen vastaus olisi toki lapset, mutta toisaalta olen ylpeä monista muistakin asioista. Esimerkiksi siitä, että uskalsin lähteä lukion jälkeen vuodeksi jenkkeihin au pairiksi, tai siitä että olen tosiaan onnistunut pudottamaan painoa yli 30 kiloa (tai jos lasketaan siitä kun olin viimeisilläni raskaana niin 40kg) ja pitämään kilot pois jo useamman vuoden - vaikka se ei olekaan ollut helppoa.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Töihin? Turha toivo.

Eilen illalla oloni oli melko inhimillinen, ja kuvittelin pääseväni tänään töihin. Kun sitten tänä aamuna heräsin, kurkku oli taas tosi kipeä ja olo muutenkin heikko. Koska puhun työssäni koko päivän puhelimessa, oli pakko todeta että en ole vielä työkunnossa. Tämä päivä menee siis visusti sohvan nurkassa tai sängyn pohjalla ääntä säästellen, kun vein lapsetkin hoitoon. Makeanhimoni yritän pitää kurissa kohmeisilla mansikoilla, jotka tuntuvat myös kipeässä kurkussa hyvältä. 


Koska osa tuloista muodostuu provikkapalkasta, en kovin mielelläni ole  paljon poissa töistä. Toisaalta on kuitenkin aika mukavaa pötköttää ihan rauhassa viltin alla ja katsoa digiboksilta sinne tallentamiani leffoja, ilman että täytyy vähän väliä olla selvittämässä uhmaikäisten lasten tappeluita...


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Ärsytystä flunssan kourissa

Tämä on niin tuttua ja todella ärsyttävää, mutta aina kun minuun iskee flunssa niin olen puolikuntoinen päiväkausia. Kurkkukipu on nyt vaivannut torstaista lähtien, ja koko viikonloppu on mennyt ihan veto pois mutta ilman kuumetta. Perjantaina jätin suosiolla firman bileet väliin ja tulin työpäivän jälkeen kotiin lepäämään. Eilen jouduin olemaan jonkin verran jalkeilla, mutta tänään sain onneksi levättyä lähes koko päivän, kun mies huolehti lapsista.

Kurkku ei ole enää niin kipeä kuin eilen tai toissapäivänä, ja aion mennä huomenna töihin kun ei kuumettakaan ole, mutta en taida vielä uskaltaa mennä salille. Pää vaan meinaa levitä, kun ei pääse kuntoilemaan, ja syömisetkin meinaa olla vähän niin ja näin. En ole lipsunut mitenkään pahasti, mutta tekisi taas koko ajan mieli syödä jotain hyvää. Perjantaina olo oli kaikkein pahin, ja menin iltapäivällä vetämään kolme isoa korvapuustia. Päivän kokonaiskalorimäärä jäi kuitenkin noin 2100kcal:iin mikä oli edellisen ruokavalion päivittäinen ruokamäärä, eli ihan överiksi ei onneksi mennyt. Tänään päivän kalorimäärä oli 2059, ylimääräiset kalorit tulivat jäisistä mansikoista, riisikakuista sekä ruispalasta voin ja juuston kera. Tosin, jos kotona olisi ollut jotain muuta hyvää, niin olisin taatusti voinut vetää vaikka minkälaiset överit sillä aikaa kun mies oli lasten kanssa ulkoilemassa.

Uskon, että jos saan huomisen työpäivän menemään hyvin niin syömisetkin pysyvät reilassa. Kaikkien pahinta on silloin, kun olen sairaana ja yksin kotona. Kun ei voi muuta tehdä kuin maata sängyssä kirjan kanssa, niin silloin minun on hyvin vaikea hillitä itseäni kun herkkujen himo iskee. Niin kipeä en kuitenkaan ole, etten pystyisi olemaan sen aikaa pystyssä mitä jonkun herkun kehittäminen kestää...

lauantai 17. lokakuuta 2015

Sini kylpyhuoneen uutuuspesusetti

Pääsin jokin aika sitten Hopottajien kautta mukaan Sinituotteen kampanjaan, jonka ansiosta sain kotiini testattavaksi Sinituotteen kylpyhuoneen uutuuden eli jynssärisetin.

Sinituotteen kylpyhuoneen uutuuspesusettiin kuuluu SINI Jynssäri ja SINI Tuplajynssäri. Tuotteet ovat ergonomisesti suunniteltuja, kotimaisia avainlipputuotteita. Tuotteet ovat Sinituotteen Roosa nauha 2015 -kampanjatuotteita ja väritykseltään raikkaan vaaleanpunaisia. Sinituote on nyt kuudetta kertaa yhteistyökumppanina Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjassa, josta voit lukea lisää täältä

Kotiini saamani paketti oli siis seuraavanlainen (teksti lainattu täältä)

Roosa nauha Jynssärisetti
Tehopakkaus kylpyhuoneeseen! lahjoitamme tuotteen hinnasta 1 € Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräykseen




Tuplajynssäri
  • Nivelletyllä harjalla on helppo puhdistaa lauteiden ja kalusteiden alustat
  • Ainutlaatuinen kaksoisrunko - kuuraus onnistuu myös kalustejalkojen ympäriltä
  • Mahtuu lauteiden alle ja kylpyhuoneen ahtaisiin paikkoihin
Käyttökohde
  • Kylpyhuoneen ja saunan lattiapinnat.
  • Kaikki vesipesua kestävä pinnat.
Käyttöohje
  1. Liitä Tuplajynssäri SINI-välinevarteen.
  2. Kostuta pestävä alue.
  3. Kuuraa ja huuhtele lopuksi puhdas pinta vedellä.
  4. Kuivaa SINI-lattiankuivaimella.
Hoito-ohje
  • Huuhtele harja käytön jälkeen puhtaalla vedellä ja jätä kuivumaan ilmavasti.
Jynssäri
  • SINI Jynssäri on näppärä väline laattasaumojen ja pienten kolojen pesuun.
Käyttökohde
  • Kapea ja napakka harjasosa painuu saumaan ja irrottaa tiukankin lian.
  • Jynssärillä puhdistat myös keittiöaltaan, lavuaarin ja pesutilojen pienet kolot kätevästi.
  • Jynssärissä on ergonominen, käteen sopiva muotoilu ja siitä saa pitävän otteen.

Käyttöohje
  • Huuhtele harja käytön jälkeen juoksevan veden alla.
  • Kuivata ja säilytä niin, että harjakset eivät pääse taipumaan.

Sain paketin kotiini jo jokin aika sitten, mutta en ehtinyt kuuraamaan kylppäriä ennen kuin vasta tällä viikolla. Totesin, että lattioiden pesuun tuplajynssäri oli ihan hyvä. Lupauksen mukaisesti se mahtui ahtaisiin paikkoihin, ja sillä oli kätevä pestä lauteiden aluset. Yritin pestä sillä myös lauteita, mikä ei kyllä onnistunut sillä nivelletty harja pyöri ja muljahteli minkä ehti. Harjasosa voisi olla ehkä vähän leveämpikin jolloin pesu kävisi nopeammin, mutta toisaalta se ei sitten ehkä mahtuisi niin hyvin joihinkin paikkoihin.
Jynssäriä en kamalasti vielä testannut, kokeilin sitäkin lauteisiin mutta ohut harja ei oikein toimi lauteiden pesussa vaan taidan jatkossakin tyytyä lauteita varten tarkoitettuun, leveään harjaan.

Sinituotteella on myös muita Roosa nauha -kampanjatuotteita, voit tutustua niihin täältä.

Jos haluat itse päästä mukaan Hopottajiin, voit liittymä mukaan Hopottajien nettisivujen kautta. Liitä mukaan suosittelukoodi HOP13716, niin saan itselleni pisteitä.
  •  

perjantai 16. lokakuuta 2015

Tästähän tuli vaan vihaiseksi...



Työpaikan aamupala klo 8.30. Ja tällä pitäisi jaksaa puoli yhteen asti jolloin on lounasaika. Tuli ikävä normaalia viiden munan munakasta aamupalana...

Edit. Hain vielä toisen kun niitä riitti, sen jälkeen tuli melko kylläinen olo vaikka ei nää silti munakasta voita. 

torstai 15. lokakuuta 2015

Pöpöä pöpön perään

Viime viikonloppuna minuun iski joku vatsapöpö, ja maha oli sekaisin pari päivää. Maanantaina olo oli vielä sen verran heikko, että jäin kotiin lepäämään. Se auttoi, ja tiistain sekä keskiviikon olo oli ihan normaali ja pääsin salillekin. Tänään iltapäivällä alkoi sit koskemaan kurkkuun. Kipu on illan mittaan pahentunut ja olokin alkanut menemään heikoksi. Välillä tuntuu siltä että mä jotenkin suggestoin itselleni tän lötkön ja heikon olon heti kun kurkku tulee kipeäksi, mutta saattaa se olla todellistakin...

Liikunnat jäivät siis viime viikolla vähän vajaiksi viikonlopun lepäilyn vuoksi (minkä lisäksi olin sekä lauantaina ja sunnuntaina ylitöissä), ja tälläkin viikolla olen saanut treenattua vain kahdesti. Olin vähän ajatellut että olisin käynyt tänä aamuna tekemässä HIITin ennen aamuvuoroa, mutta jo eilen illalla olo oli niin uupunut että en sitten laittanut herätyskelloa puoli kuuteen... Ihan hyvä, sillä kun heräsin puoli seitsemältä olin kyllä vielä niin väsynyt että tuntia aikaisempi herätys ei olisi edes onnistunut.

Syömiset ovat onneksi pysyneet kuosissa. Huomenna tosin tulee poikkeusta poikkeuksen perään, sillä töissä on "pöhinäpäivä" jolloin tehdään kaikkea muuta paitsi töitä. Aamu alkaa firman tarjoamalla aamupalalla, ei mitään tietoa siitä mitä on tarjolla. Iso osa työpäivästä käytetään saman firman eri osastoihin tutustuessa eri tyypeistä koottujen ryhmien kesken, ja jossain välissä käydään lounaalla firman piikkiin. Ajattelin myös osallistua työpaikan parkkihallissa (!) järjestettäviin iltabileisiin, joissa on jonkinlainen buffetti. Tarkoitus olisi kyllä tulla bileiden jälkeen kotiin ihan omalla autolla, eli alkoholia en aio juoda vaikka sitä saattaa tarjolla ollakin. Kuntoilua ei siis ole luvassa huomennakaan, sillä työpäivän jälkeen haen lapset hoidosta hyvissä ajoin, jotta kehtaan lähteä myöhemmin sinne iltabileisiin kultsin kotiuduttua töistä.

Toivottavasti olo olisi viikonloppuna sen verran hyvä, että uskaltaisin käydä lenkillä, ja jos saisin sunnuntaina raahattua itseni työpaikalle (tai siis sen salille) niin voisin tehdä sen tänään väliin jääneen HIITinkin...

perjantai 9. lokakuuta 2015

Hoikempi fiilis, kiitos korkkareiden?

Peilikuvani on ollut koko tämän viikon jotenkin tosi hoikka. Oikeasti painossa ei ole varmastikaan tapahtunut mitään erikoista vaikka olenkin ollut vähemmillä kaloreilla ja hiilareilla, mutta ehkä olen saanut turvotuksia vähäsen pois. Syynä voi tietysti olla sekin, että vaihdoin matalapohjaiset kenkäni saapikkaisiin. Korkeat Jopa parin kolmen sentin korot tekevät näemmä ihmeitä! 

Joskus nuorempana käytin korkkareita lähes jatkuvasti, mutta nykyään taidan olla vähän liian mukavuudenhaluinen jotta jaksaisin kulkea korkokengillä päivittäin. Talvi (sekä osittain myös syksy ja kevät) on kuitenkin poikkeus, sillä käytän mieluusti saapikkaita lähtiessäni "ihmisten ilmoille". Lasten kanssa ulkoillessa tulee tietysti laitettua jalkaan jotkut järkevät kengät, mutta en voisi kuvitellakaan lähteväni Kuomat jalassa töihin tai asioille. Töissä heitän toki kengät pois jalasta ja käytän sandaaleita työpäivän ajan, mutta kun päivä alkaa mukavasti kivannäköisen peilikuvan saattelemana, niin loppupäiväkään ei ole kovin paha. Lisäksi koroista kuuluu kävellessä ihan erilainen (naisellinen) kopina vaikkapa converseihin verrattuna, mikä myös parantaa fiilistä.

Minun pitäisi varmaan käyttää korkokenkiä entistä enemmän, niin minäkuva pysyisi parempana ja fiilis naisellisempana. Kesällä käytin kyllä lähes koko ajan mekkoja, mutta niiden kanssa pääasiassa ballerinoja. Ehkä tässä on kuitenkin jonkinlainen tasapaino, kun kesällä on mekkojen kanssa tasapohjaiset kengät ja talvella sitten housujen kanssa saapikkaat...

tiistai 6. lokakuuta 2015

Treeni perseestä...

...onneksi hyvällä tavalla. Treenasin eilen PT:n kanssa, enkä muista milloin olisin saanut takapuolen näin kipeäksi. Etureidet kipeytyvät helpostikin, pohkeetkin saan kipeäksi jos niiden treenaamisessa on yhtään taukoa, mutta jostain syystä minun on tosi hankala saada tuntumaa nimenomaan pakaroihin. En osaa sanoa millä treenin liikkeistä oli suurin vaikutus, sillä treenin aikana lihakset olivat kyllä aika tasaisesti hapoilla. Enpä kyllä edes ihmettele että treeni oli tehokas, PT:n kanssa se on aina. On kyllä oikeastaan aika ihanaa, kun kankut ovat kerrankin treenistä kipeät, tätä lisää!

Tänään ja eilen olen syönyt aiempaa vähemmän kaloreita ja mahdollisimman vähän hiilareita kasviksia lukuunottamatta. Hiilareita on ollut noin 50 grammaa ja kokonaiskalorimäärä vähän yli 1700kcal. Olo on ollut mahtava eikä nälkä ole vielä vaivannut lainkaan aamua lukuunottamatta. Ihan näin vähähiilarisella ruokavaliolla ei ole tarkoitus jatkaa loputtomiin, mutta ainakaan näin parin päivän jälkeen ei yhtään haittaa olla vähän kevyemmällä ruokavaliolla. 

lauantai 3. lokakuuta 2015

Astetta parempi viikko

Tämä viikko on mennyt taas ihan mukavasti, ilman että olo on tuntunut kovinkaan (syys)masentuneelta. Sain jopa tehtyä viikon kaikki treenit, meinasi vaan tehdä tiukkaa kun mies lähti eilen viikonlopuksi mökille eli viikonlopun aikana ei kuntoilu onnistu. Salilla kävin maanantaina ja keskiviikkona, lenkillä tiistaina ja torstaina, ja perjantaiaamuna tein HIITin crosstrainerilla ennen aamuvuoroon menoa. Torstaina meinasi kyllä tehdä tiukkaa lenkillä, sillä jaloissa tuntui edellisten kolmen päivän treenit. En sen vuoksi juossut koko matkaa putkeen, vaan jouduin kävelemään välillä. Mutta pääasia, että sain treenit tehtyä!

Jatkan nyt PT:n kanssa ainakin loppuvuoden, ja sainkin eilen taas uudet ohjelmat sähköpostiin. Seuraavien viikkojen ajan syön treenipäivinä hiilareita enemmän ja lepopäivinä vähemmän, kalorit tiputetaan 1750-1900 kcalin tienoille nykyisestä vajaasta 2200 kcal:sta. Ensi viikko olisi tarkoitus mennä kokonaan ilman hiilareita viime viikkojen runsaan hiilarimäärän vastapainoksi (kasviksia saan tietysti syödä) ja sunnuntaina pidän tankkauspäivän.

Treenitkin vaikuttavat tosi mielenkiintoisilta. Salitreeni on periaatteessa ihan tavallista perustreeniä kahden viikottaisen normitreenin ja yhden aikapainotteisen treenin merkeissä. Vaihtelua tulee siinä, että ensimmäisten parin viikon jälkeen treenaan seuraavat kaksi viikkoa samat treenit mutta voimapainotteisemmin, minkä jälkeen palaan takaisin normaaliin treeniin. Tuolloin pitäisi sit saada tehtyä liikkeitä reilusti isommilla painoilla. Salitreenien lisäksi viikko-ohjelmaan kuuluu yksi HIIT ja yksi pitempi aerobinen.

Saan varmasti hyvän kick startin uuteen ohjelmaan, kun treenaan ensi viikolla parikin kertaa PT:n kanssa ja syön lisäksi mahdollisimman vähähiilarisesti. Tässä muuten muutama kuva parin viikon takaa. Vaikka minulla oli silloin tosi turvonnut olo, niin ainakin kuvien perusteella kroppa on ihan ok. Itse en vaan meinaa nähdä peilistä sitä normaalipainoista naista joka ehkä olenkin (vaaka ja painoindeksi väittävät tosin muuta). Olisi kuitenkin kiva, jos saisin edes joitain senttejä pois vatsasta, reisistä ja lantiosta, niin parit kaapissa odottavat housut voisivat mahtua jalkaan vähän paremmin...