perjantai 28. kesäkuuta 2013

Viikonlopun jälkeen taas ruotuun...














Viikonloppuna olin miehen kanssa laivalla, ja ylläolevissa kuvissa näkyy mitä siellä tuli nautittua. Ruoat ovat siis kaikki seisovasta pöydästä, mutta en sentään syönyt kaikkea mitä lautaselle otin...

Lauantaina krapula ei onneksi vaivannut, eli sain syödä aamupalan buffetissa. Lisäksi päivän aikana tuli tuhottua miehen kanssa Toblerone-pötkö, ja iltapäivällä söin hampurilaisaterian laivan ala carte -ravintolassa seisovan pöydän sijaan. Illalla sorruin tosin syömään myös miehen ostamia Dumleja normaalin rahkailtapalan lisäksi. 

Eilen oli tarkoitus palata ruotuun, mutta sorruin syömään Turun Keskiaikaisilta markkinoilta ostamiamme paahdettuja manteleita, Dumleja ja englannin lakuja. Illalla olikin sellainen olo että ei näköjään voi antaa pirulle pikkusormeakaan ilman että se vie koko käden. 

Tänään sain onneksi pidettyä itseni ruodussa, ja noudatinkin BodyCampin ruokavaliota pilkulleen. Iltapäivällä olin lähellä taas sortua karkkiin ihan vahingossa kun näin avatun pussin kaapissa, mutta sitten muistin että minunhan on tarkoitus pysyä taas ruodussa. 

Nyt on siis takana yksi päivä ruodussa, kymmenen jäljellä ennen kuin suuntaamme siskoni luo grillijuhlien merkeissä. Tälle viikolle on muuten takana jo yksi salitreenikin, saisinkohan tälle viikolle useammankin treenikerran...?



torstai 27. kesäkuuta 2013

Hiilarinhimottomuutta ja hikitreeniä

Tänään oli vähähiilihydraattisen ruokavalioni kolmas päivä, ja aamulla paino oli lähes kaksi kiloa vähemmän kuin  toissa-aamuna. Yllätyksekseni minun on ollut äärettömän helppo pysyä erossa herkuista. Olisikohan niin, että hiilareiden vähäisyys hillitsee myös niiden himoa kuten olen joskus aiemminkin miettinyt. Ainakin herkkujen himo on ollut pahinta silloin kun ruokavalioon on kuulunut enemmän hiilareita, kun taas Fitfarmin vhh-dieettien aikana herkkujen himo oli paljon vähäisempää. 

Pakko kyllä myöntää, että tänä iltana minun teki hieman mieli herkkuja kun mies söi englanninlakuja. Sain kuitenkin hillittyä itseni suhteellisen helposti, kun ajattelin sitä että huomisiltana pääsen laivalle ja saan herkutella illallisbuffetin ihanuuksilla...

Tämän päivän salitreeni oli taas kovin hikinen, ja olinkin varautunut tavallista kevyemmällä vaatetuksella kuten kuvista näkyy. Vatsa on yhä ihan järkyttävä, mutta jospa se siitä kunhan palaan risteilyn jälkeen taas ruotuun...


tiistai 25. kesäkuuta 2013

Hyvästit turvotukselle

Tämän aamuista vaa'an lukemaa en todellakaan olisi halunnut nähdä. Painoni oli nimittäin hurjat 73,5kg eli yli viisi kiloa enemmän kuin alimmillaan huhtikuussa.
Tästä ei voi eikä SAA mennä kuin alaspäin. 



Kesäloman loppumisen kunniaksi pääsin pitkästä aikaa myös salille ja teinkin oikein kunnon koko kropan hikitreenin. Sykemittarin mukaan kulutin 782kcal eli tosi hyvin. Valokuvista voitte kuitenkin huomata, että tuo vatsa ei kuitenkaan yhdellä treenillä katoa...

Tänään oli ensimmäinen herkuton päivä aikoihin, eikä minun oikeasti tehnyt herkkuja edes mieli. Olin päivän vähäisillä hiilareilla syöden niitä vain kasvisten ja aamu-/iltapalamarjojen muodossa sekä palautusjuomassa. Illalla alkoikin päänsärky, jonka uskon johtuvan tästä hiilarivieroituksesta ja johon ei edes särkylääke tunnu auttavan. 

En todellakaan usko pääseväni kaikesta turvotuksesta eroon ennen perjantai-iltana alkavaa risteilyä, mutta jospa edes osa ehtisi hävitä...

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Tänään mutta ei enää huomenna

Juhannus on kulunut herkutellessa, samoin kuin päivät viikot ennen juhannustakin. Viikonlopun aikana tuli siis herkuteltua niin suklaalla, sipseillä, jäätelöllä, grillimakkaralla kuin äidin leivonnaisillakin. En kadu yhtään, vaikka vatsa onkin lievästi sanottuna turvoksissa. Aiemmin kun kumarruin niin vatsan kohdalla roikkui tyhjä ja ryppyinen ihopussi, tällä hetkellä siinä kohdalla roikkuu läskiä ihon sisällä eikä ryppyjä missään... En halua edes tietää kuinka paljon painan tällä hetkellä.

Kun olin tänään lukemassa pikku-a:lle iltasatua, tämä sanoi että "äidillä iso masu, siellä on vauva". (Taisi saada ajatuksia siskoni vatsasta, josta on noin puolentoista kuukauden kuluttua syntymässä pikkuinen vauveli.) Korjasin a:ta että ei siellä mitään vauvaa ole, äidin vatsa on iso muuten vaan. Tyttö alkoikin kutitella vatsaani sanoen että "a kutittaa äidin isoa masua". Olisikohan tuossa jo tarpeeksi vinkkiä siitä, että vatsa kannattaisi saada pienemmäksi aika pian?

Teimme Ensi kesän kaunottarien kanssa sopimuksen että pysymme ruodussa koko heinäkuun. Yksi jos toinenkin on nimittäin lipsunut viime aikoina, ja koko porukan on aika tehdä ryhtiliike. Itse palaan ruotuun jo huomenna ja noudatan seuraavat kolme päivää tiukkaa ruokavaliota ilman hiilareita. Perjantaina päästän kuitenkin jo taas vapaalle, sillä lähden miehen kanssa kahdestaan laivalle ja suuntana on tietenkin seisova pöytä ja tällä kertaa myös ruokaan kuuluvat viinit joita ei lasten läsnäollessa viitsinyt nauttia kun olimme laivalla (vasta) viikko sitten. Tuolloin laivana oli Viking Grace, tulevana viikonloppuna menemme Siljalle. Onneksi viikonloppu on vielä kesäkuuta, eli heinäkuun ajan olisi todellakin tarkoitus olla ruodussa yhtä ainoaa viikonloppua lukuunottamatta jolloin menen siskoni luo grillijuhliin. Ei siis tällä kertaa tuliaissuklaita omaan kaappiin, lupaan sen!

Tänään söin siis vielä vapaasti, ja todellakin SÖIN. Ajelimme kotiin vanhempieni luota, ja tässä kuvia siitä mitä tänään meni vatsaan...

Aamupalaksi söin ruisleipää ensin (öljyyn säilötyn) tonnikalan, sitten juuston, leikkeleen, salaatin ja suolakurkkujen kera

Lounaana ABC:n kerrosateria
Autossa tuhoutui tällainen, salmiakkeja ja kolme pulloa ED Green Lightia (tosin ei yksin vaan miehen kanssa)

Päivälliseksi makaroni-jauhelihamössöä ja kasviksia
Iltapalaksi puolikas pötkö eli n. 200g tobleronea ja sitä ennen pari viipaletta paahtoleipää juuston ja tuorekurkun kera

Arvatkaa muuten, onko ihanaa palata huomenna ruokavalioon, mennä töihin ja töiden jälkeen pitkästä aikaa salille??? TODELLAKIN - hiilarikrapulaa ja vieroitusoireita odotellessa...

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Rakkautta!

Sain Nunjulta tunnustuksen jokin aika sitten.

 

Olen saanut tämän jo kerran aiemminkin enkä laita tätä nyt eteenpäin, 
mutta nämä ovat kyllä aina aivan ihania :)

Salasyöpön paluu

Luin eilen Neiti Michelinin blogikirjoitusta, ja huomasin miettiväni että "kunpa minäkin...". En ehtinyt oikeastaan tuota ajatusta pitemmälle, kun tajusin miten naurettava se oli. Minähän olen onnistunut omassa projektissani, ja näytän sekä omasta että muidenkin mielestä jo ihan hyvältä. Tuo ajatus kuitenkin sai minut ymmärtämään että en taida vieläkään oikeasti käsittää olevani (suunnilleen) normaalipainoinen.

Johtuisiko tämä epätoivoinen olo sitten siitä, että viime viikot ovat menneet herkutellessa? Olen syönyt enemmän tai vähemmän ylimääräistä joka päivä määrien oikeastaan vain kasvaessa koko ajan. Päivät menevät kyllä pääaterioiden - aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala - osalta ohjeiden mukaan, mutta herkuttelen liikaa enkä ole harrastanut lainkaan liikuntaa. Ei siis ihme, että paino on kivunnut taas päälle 70 kilon. Kun tuohon lisää sen että en käy vaa'alla läheskään joka päivä, on vaarana se että huomaan jossain vaiheessa turvonneeni muodottomaksi. Peilistä näkyy jo nyt paisunut vatsa, mutta onneksi kaikki housut mahtuvat vielä jalkaan. Alkaisi siis olla korkea aika ottaa itseään niskasta kiinni ennen kuin housut jäävät pieniksi.

Olen miettinyt sitä kuinka viime kesänä ei tehnyt edes tiukkaa olla ilman herkkuja - tai ylipäätään hiilareita. Ensimmäisen superdieetin 6 viikkoa meni pilkulleen ohjeen mukaisesti ja SD Extrakin lähestulkoon. Jopa vanhempieni luona pystyin olemaan ilman kahvipöytäherkkuja. Nykyään se ei todellakaan onnistu, vaan käytän "koska olen normaalipainoinen, saan myös välillä herkutella" -mantraa tekosyynä sille että saan santsata äidin kahvipöydästä sen seitsemää herkkua. Toisaalta en usko että pystyisin olemaan myöskään täysin ilman hiilareita (saaden niitä vain vihreistä vihanneksista ja marjoista kuten SD:n aikaan), vaikka mietinkin että vaaditaanko sitä jotta oikeasti pääsisin eroon tästä hiilarikoukusta.

Olen jopa alkanut miettimään uuden superdieetin aloittamista, mutta se olisi todella tyhmää sillä minulla on BodyCampilta hyvät ohjeet joihin tulee myös päivityksiä.

Viime päivinä oloni on ollut todella ristiriitainen. Toisaalta olen päättänyt olla kesän rennommin ja sallia itselleni myös herkkuja, toisaalta tunnen morkkista turvonneen vatsani vuoksi. Ja myönnettävähän se on, että painonhallinta ei salli suklaata, karkkia tai muita herkkuja päivittäin ilman että paino lähtee nousuun. Siitä huolimatta miehen oli kovin helppo saada minut eilen munkkikahville, vaikka olin jo päättänyt pysyä edes yhden päivän ruodussa. Kauppareissullakin sain hädintuskin hillittyä itseni ostamasta karkkia tai sipsejä, ja vain koska mies oli mukana eikä salasyöppöyteni sallinut minun tunnustaa miehelleni kuinka koukussa taas olen hiilareihin. 

Onhan se kiva näyttää miehelle, että minulla riittää iltaisin itsekuria olla syömättä eskimopuikkoa hänen kanssaan, mutta mitä se minusta kertoo että olen syönyt niitä parikin salaa päivän aikana? No, säästyyhän siinä jokunen kalori kun en syö niitä sekä päivällä että illalla... Salasyöpöttelynhimon voimakkuudesta kertoo jotain sekin, että oikein suunnittelen miten saisin syötyä herkkuja muiden huomaamatta. Miehen äidillä on syntymäpäivä, ja sanoin miehelle että tämä voisi käydä ostamassa äidilleen jotain pientä lähikaupasta. Samaan syssyyn lupasin että "voinhan minäkin siellä käydä" ajatellen samalla että pääsisin ostamaan jotain hyvää itsellenikin.

Herkkujen himoa pahentaa koko ajan vaivaava väsymys. Olo on väsynyt aamusta iltaan, eikä mikään muu huvittaisi kuin istua tietokoneen ääressä surffaamassa tai maata sohvalla kirjaa lukien. On tietysti vaikea sanoa mikä on syy ja mikä seuraus eli aiheuttaako väsymys herkuttelua vai jatkuva hiilareiden (ylen)syönti väsymystä. Tänäänkin olin suunnitellut aamulenkkiä, mutta kun mies nousi seitsemän jälkeen ylös iso-A:n herättyä niin ajattelin nousevani ihan kohta ja nukahdin saman tien uudestaan. Kun heräsin, kello oli jo sen verran paljon että ehdin hädintuskin syödä aamupalan ennen kuin piti lähteä lasten kanssa ulkoilemaan miehen hakatessa meille talveksi polttopuita.

Oli miten oli, yritän olla stressaamatta syömisistä kunnes juhannus on ohi. Menemme nimittäin maanantai-iltana laivalle jossa on tiedossa sekä buffet-aamupala että -päivällinen, ja juhannusta juhlimme vanhempieni ja sisarusteni kanssa mökillä grillaten ja chillaten - tosin lapset ovat mukana eli ainakaan alkoholia ei tule paljon juotua. Lisäksi juhlimme juhannuksena pikku-a:n syntymäpäivää perheeni kera, ja huomenna vietämme pikku-a:n ja hänen kahden serkkunsa yhteisiä 2-vuotisjuhlia miehen suvun kanssa. Minua ei suoraan sanottuna kiinnosta yhtään kantaa juhliin omia eväitä, vaan haluan syödä samaa mitä muutkin.

Minun lienee siis turha valittaa morkkiksesta, joka seuraa herkuttelun jälkeen, jos se ei yhtään auta itsehillinnässä. Saa nähdä kuinka paljon painoni saa nousta ennen kuin herään oikein kunnolla ja onnistun repäisemään itseni takaisin ruotuun.

Tähän loppuun vielä pikkujuttu joka tapahtui eilen. Kokeilin ylleni vuosia sitten käyttämääni uimapukua juhannuksen mökkeilyä ajatellen (bikineissä en halua vatsaani esitellä), ja naureskelimme miehen kanssa mahani näyttävän siltä kuin olisin ties kuinka monennella kuulla raskaana. Jep jep, enkä todellakaan edes ole...

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Joko riittäisi?

Viikonlopun herkutteluista oli tarkoitus ottaa enemmänkin valokuvia, mutta enpä muistanut. Mies vei siis lapset vanhempiensa luo yökylään ja saimme nauttia kahdenkeskisestä ajasta.

Ensin kävimme syömässä ihanassa Brahen Kellarissa

6kpl gratinoituja etanoita vaalean leivän kera. Kuva lainattu Brahen kellarin nettisivulta

Pääruoaksi härän sisäfileetä sienikastikkeen, kasvisten ja uuniperunoiden kera, tämän muistin jopa kuvata itse

Jälkkäriksi ranskalaista suklaakakkua, vadelmasorbettia, marjoja ja kahvia. Kuva Brahen Kellarin sivuilta, omassa annoksessa oli marjoja paljon enemmän


Ruoan jälkeen menimme elokuviin katsomaan uusimman Star Trekin 3D:nä, ja ostimme leffaherkuksi kaverikombon eli ison annoksen popcornia ja (light-)limut. 


Kun lähdimme ajelemaan takaisin kotiin, mies alkoi valittamaan että on TAAS nälkäinen ja kurvasi Hesen pihaan. Sorruin sitten itsekin kerroshampurilaiseen kaiken muun kukkuraksi, ja söimmepä vielä kotona lakujakin. 

Herkuttelu jatkui tänään lämpimillä voileivillä, lakritsilla, jäätelöllä, anopin tekemällä raparperipiirakalla ja tällä:

Lettu ja sen päällä banaania, nutellaa ja kermavaahtoa, arvatkaa oliko imelää?


Kaiken herkuttelun jälkeen olo oli todella ähkyinen ja vatsa näytti siltä kuin olisin syönyt rantapallon. Saa nähdä, kärsinkö huomenna kovinkin pahoista vieroitusoireista, mutta tarkoitus olisi palata ruotuun ensi viikoksi tai paino nousee taatusti. 

Ensi viikoksi riittää siis haastetta, ja toivon että saisin herkuttelun himoa hillittyä edes liikunnan avulla. Pari päivää on mennyt taas laiskotellen kurkkukivun vuoksi, mutta onneksi se vaikuttaisi olevan jo paranemaan päin... 

Oli muuten aivan ihana saada kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ja kunnon yöunet, sillä seuraavat yöt voivat olla levottomia. Pikku-a jätti nimittäin tuttinsa isovanhempien luona oraville, mutta vastoin tahtoaan ja tuttia itkettiin pitkin päivää kovinkin säälittävästi. Tämän illan nukahtaminen oli tavallista hankalampaa, sillä nukuttamisessa meni 45 minuuttia normaalin iltasadun ja unilaulun sijaan. Saa nähdä, kuinka monta kertaa tyttö herää yöllä itkemään tuttiaan. Tutti saa kuitenkin luvan jäädä pois vaikka kuinka tekisi mieli heltyä, sillä parin vuoden ikä tulee täyteen runsaan kahden viikon päästä enkä halua pikku-a:lla olevan tuolloin enää edes unituttia käytössä...

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Motivaatiomuistutus

Siskoni otti minusta pari päivää sitten tämän valokuvan :


Mielestäni kuva on sen verran hyvä, että sitä katsoessani herkkuja ei tee mieli sillä haluan pitää kroppani tässä kunnossa enkä paisuttaa sitä takaisin vanhoihin mittoihin. 

Eilen juhlimme tosiaan kahden siskoni valmistujaisia, ja sain paljon kehuja hoikistuneesta ulkomuodostani. Jopa sisarukseni sanoivat minun laihtuneen sitten viime näkemän, vaikka tässä välissä olleiden 2,5 kuukauden aikana paino ei kyllä ole hievahtanut mihinkään. Siskoni sanoi myös ettei usko minun painavan 70 kiloa, sillä näytän hänen mielestään paljon pienemmältä. 

Jotenkin minun on kovin vaikea kuvitella, miltä näytän muiden silmissä, mutta ottamaamme sisaruspotrettia katsoessani on ainakin ihanaa huomata että en todellakaan ole enää "se lihava sisko" vaan sulaudun muiden joukkoon jo todella hyvin. Vielä kun vaan saisi oman pääkopan siihen kuosiin, että oikeasti hahmottaisin itseni normaalipainoisena tai jopa hoikkana...

Tällä hetkellä vatsa on eilisen herkkupäivän jälkeen turvoksissa, mutta tänään olen sentään pystynyt hillitsemään herkuttelun himoni yhtä pientä raparperipiirakan palaa lukuunottamatta. Ehkä kuitenkin sallin illalla itselleni myös palan äitini tekemää, maailman parasta kermakakkua jonka täytteenä on lakkahilloa...

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Hyvä alku, mutta...

Lomareissu kyllä alkoi lupaavasti, kun söin lasten kanssa lounaan ABC:n noutopöydästä. Paljon kasviksia, uunilohta ja pikkupala lasagnea. 


Vanhempieni luo tulon jälkeen ei ole mennyt niin hyvin. Päivälliseksi ranskalaisia, uunimakkaraa ja tomaatti, iltapalaksi kyllä rahkaa ja marjoja mutta myös jäätelöä ja minipala rahkapiirakkaa. Sain hillittyä itseni enkä syönyt vaaleaa leipää lasten iltapala-aikaan, mutta autossa syödyt salmiakit ja 120g suklaalevy varmasti kompensoivat asiaa... 

Huomenna juhlitaan ja aion todellakin syödä niin voileipä- kuin täytekakkuakin muista pöydän antimista puhumattakaan.

Tällä hetkellä toivon että saisin yöllä edes jotenkin nukuttua. Samassa huoneessa ovat nimittäin pikku-a matkasängyssä ja iso-A vieressä (olemme ainoassa huoneessa jota saa edes vähän hämäräksi, talvisin iso-A nukkuu vanhempieni huoneessa), eli saa nähdä kuinka levotonta nukkuminen on kun huoneessa on aika kuumakin...