sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Tankkauspäivän fiiliksiä

Sain tankkauspäivän sujumaan aikalailla suunnitelmien mukaan. Koska olo muuttui aamupäivän aikana taas todella vetämättömäksi, päätin jäädä syntymäpäiväjuhlilta pois jotten vain tartuttaisi vauvaan mitään inhottavaa pöpöä. Olin kuitenkin varautunut syömään toisen välipalan juhlissa, enkä sen vuoksi ollut hankkinut kotiin välipalaan kuuluneita riisikakkuja tai ananaspaloja - joiden paikka oli hedelmäsalaatin seassa. Kipaisin siis lähikaupassa, josta tarttui mukaan myös 100g Geisha-levy. Syyllisyyttä en siitä tunne, ottaen huomioon että viime tankkauksessa söin ison pussin karkkia, brunbergin suukkoja, mustikkapiirakkaa ja ison kebab-annoksen.

Muutoin siis tankkasin lähes ohjeen mukaan. Tein vain pari sovellusta. Aamupuuron joukkoon olisi kuulunut lisätä mansikkahillon ja mehukeiton lisäksi myös soijalesitiiniä, jonka jätin pois. Sen sijaan lisäsin leipien päälle hieman oivariinia, sillä en halunnut syödä pelkkää kuivaa leipää. Lounaaksi ja päivälliseksi söin pennepastaa, jonka joukossa oli Dolmion pastakastiketta. Lisäksi lounaalla söin pari vehnäsämpylää ja päivällisellä kaksi ruispalaa. Välipalaksi söin ison kulhollisen hedelmäsalaattia - banaania, ananaspaloja ja oman puutarhan omenaa -, riisikakkuja ja niiden päällä mansikkahilloa. Tankkausohjeessa oli myös toinen välipala eli lisää vehnäsämpylöitä, niiden päällä tomaattia ja paprikaa sekä tuoremehua. Söin sen kuitenkin vasta iltapalalla, sillä mielestäni pelkkä jäätelö - tai minun tapauksessani jogurtti - ei iltapalaksi riitä. En sitten tiedä kuinka suuri synti noita annoksia on yhdistellä, mutta teinpä niin kumminkin. Iltapalan jälkeen tuli kyllä tosi ähky olo, mutta jospa ruoka ehtisi edes vähän laskeutua ennen nukkumaan menoa...

Ruoat söin aika tasan kolmen tunnin välein, klo 9, 12, 15, 18 ja 21. Jos olisin syönyt toisen välipalan omana aterianaan, olisi ruokailuvälin pitänyt olla noin 2,5 tuntia. Moni on valitellut, ettei ole millään jaksanut syödä kaikkia tankkausohjeeseen kuuluneita ruokia. Minulle se ei tuottanut mitään vaikeuksia, ja söinpä klo 15 välipalan yhteydessä sen 100g suklaalevynkin! Pakko myöntää, että vaikka suklaata oli vain se sata grammaa, niin vähempikin olisi riittänyt. Aiemmin on tuntunut siltä, että sadasta grammasta tulee vain vihaiseksi, mutta kun alla oli jo hedelmäsalaatti ja mansikkahillolla voidellut riisikakut, niin makeaa sai todellakin syödä mahan täydeltä...

Seuraavaan tankkaukseen on pari viikkoa, ja tuolloin syön taas vapaammin. Saamme nimittäin miehen kanssa lapset anoppilaan yökylään ja juhlimme miehen synttäreitä ravintolaillallisella. Siitä lisää kun aika koittaa :)

Tankkauspäivä ja flunssaa

Heräsin eilen taas tosi flunssaiseen oloon. Kurkku on kipeä ja olo ihan vetämätön, mutta ei taaskaan kuumetta, tietysti. Onneksi mies oli kotona ja sain otettua päivän aikaan paritkin lepohetket sängyn pohjalla. Liikuntaa ei tietysti tullut harrastettua, ja siitä kiitoksena vaaka näytti tänään 77,4kg eli alaspäin mentiin tälläkin viikolla.

Tänään onkin vuorossa taas tankkauspäivä, jonka aloitin kahdella (!) lautasellisella kaurapuuroa. 70g puurohiutaleita on nimittäin niin paljon, ettei yhdelle lautaselle mahdukaan... Sain kyllä syötyä annoksen ihan mukavasti, kun ei ollut raejuustoa täyttämässä vatsaa. Puuron lisukkeena oli siis vain mehukeittoa ja pieni määrä (sokeroitua) mansikkahilloa. Muutenkin yritän noudattaa tämän päivän ajan Fitfarmin tankkausohjetta, mutta jos lähden lasten serkkutytön synttäreille niin siellä tosiaan vähän löysäilen. En kuitenkaan ole vielä varma sinne menemisestä, riippuu siitä miten olo kehittyy aamupäivän aikana. Kurkku on yhä kipeä, mutta muuten olo on aika normaali. Muuten lähtisin mukaan ehdottomasti, mutta juhlissa on mukana myös synttärisankarin äidille vasta kuukausi sitten syntynyt vauveli, eli ehdoin tahdoin en viitsi mennä vauvaa tartuttamaan. 

Olisihan se toisaalta hauska nähdä miehenkin sukulaisia taas pitkästä aikaa, mutta toisaalta olisi ihanaa saada olla muutama tunti kotona omassa rauhassa, sohvan pohjalla pötkötellen. Ja tankkauskin menisi kotona tarkemmin ohjeen mukaan... Hmm, en osaa päättää...

perjantai 28. syyskuuta 2012

Pienehköä lipsumista

Viime päivinä on ollut havaittavissa pientä lipsumista dieetin suhteen. Onneksi vain pientä, yhtenä päivänä söin pari viinirypälettä, toisena päivänä muutaman (sokeri)muron lasten iltapalan aikana, samaan tyyliin siis kuin sen uuniomenajogurtinkin jämät. Vaikka lipsahdukset eivät siis ole olleet tuon suurempia, mielessä pyörii silti että ei kai tämä lipsuminen tästä pahene? Yksi pieni suupala siellä, toinen täällä, ja kohta huomaan napostelevani kaikkea mahdollista ihan koko ajan? Nyt vaatiikin jonkinlaista henkistä ryhdistäytymistä, jotta pystyn lopettamaan jopa nuo pienet ylimääräiset suupalat, normaalipainoon on kuitenkin vielä matkaa. Viikon päästä aion ottaa itsestäni Liten puolivälin mitat, saa nähdä tuleeko siitä itselle lisää tsemppiä jaksaa vielä loputkin viikot kurissa ja nuhteessa :)

Mies lähti tänä iltana työporukalla ulos syömään ja sen jälkeen baariin. Normaalisti Ennen olisin ostanut sen vuoksi jotain hyvää ja herkutellut saatuani lapset nukkumaan. Nyt ei onneksi tehnyt edes mieli, eli aivot ovat kuitenkin pääosin "dieettimoodilla". Söinkin siis ihan normaalin iltapalan, eli kananmunia (myös pari keltuaista), raejuustoa ja mehukeittoon sekoitettuja vehnäleseitä. Olen itsestäni jopa aika ylpeä, vaikkei tuo suuri saavutus olekaan. Huomisen kun vielä jaksan pysytellä ruodussa, niin on tankkauspäivän vuoro. Olin ajatellut tankata sunnuntaina Fitfarmin tankkausohjeen mukaan, mutta saimmekin kutsun lasten serkkutytön syntymäpäiville. Suunnitelmat muuttuivat siis sen verran, että aion synttäreillä ottaa palan kakkua (tai mitä siellä nyt on tarjolla) mutta vain kohtuudella. Muun päivän noudatan tankkausohjetta eli syön käytännössä pelkkiä hiilareita. Iltapalalla tosin vaihdan jäätelön siihen Valion Uuniomena-jogurttiin, johon ei ole kukaan koskenut sen jälkeen kun sitä tytöille tarjosin pari päivä sitten...

Mutta nyt nukkumaan, onhan riittävä unen määrä todella tärkeää painonpudotuksellekin :D

torstai 27. syyskuuta 2012

Iso-A:n valokuvaamana

Iso-A on viime aikoina innostunut valokuvaamisesta. Hän ottaa käsiinsä kamerani aina kun voi, ja onkin vähitellen kehittynyt kuvien ottamisessa ihan mukavasti. Ainakin kuvista huomaa jo, mitä ne esittävät, ja harvemmin tarvitsee enää katsella kuvia A:n jaloista tai katosta. Tässä yksi kuva, jonka hän otti minusta - tosin hieman editoituna eli rajasin taas kasvot pois :) Oli kiva löytää kuva kamerasta ja tajuta, että minä en oikeasti enää ole kovin lihava vaikka normaalipainoon onkin vielä matkaa...


Elämäni paras dieettiruoka

eli Jauhelihakesäkurpitsapata

En ole koskaan ollut kovin hyvä kokki. Osaan kyllä laittaa todella hyviä ruokia jos minulla on tarkka ohje, mutta oma mielikuvitus puuttuu kokonaan enkä yleensä osaa yhdistellä aineksia summittaisesti. Tänään kuitenkin onnistuin tekemään parasta ruokaa koskaan dieettieni aikana, ja mikä parasta: laitoin ruokaan aineksia ihan omasta päästäni! Ohjeesta tulee neljä annosta Liten laihduttajien mukaista ruokaa.



Tekemäni annos, jossa seassa vielä raejuustoa


Ruokaan tuli:
400g jauhelihaa
Kasviksia niin paljon että yhteispaino on 1200g, oma valikoimani sisälsi seuraavia

  • purkki tomaattimurskaa (mehu valutettuna) - tietysti ilman lisättyä sokeria tai suolaa
  • 1 kesäkurpitsa (n. 500g) pieninä kuutioina
  • sipuli silputtuna
  • pari valkosipulinkynttä
  • paprika pieninä kuutioina
  • tomaattia pieninä kuutioina
Chilimausteseosta
grillaus- ja yleismaustetta
musta- ja valkopippuria

Paistoin jauhelihan kasarissa ja lisäsin joukkoon kaikki muut ainekset kesäkurpitsaa lukuunottamatta. Heitin mausteeksi vähän sitä sun tätä, eli siis noita chilimausteseosta, grillaus- ja yleismaustetta ja pippureita vapaalla kädellä. Laitoin kannen päälle ja annoin hautua vajaan tunnin matalassa lämmössä. Sitten lisäsin joukkoon kesäkurpitsat ja keitin kunnes nekin olivat kypsiä. Lopputulos oli mahtava, tosin en tiedä osaanko toistaa sitä enää uudestaan, sillä mausteiden määrä vaikuttaa ja vaihtelee tietysti aina kun en mitään mitannut. Tällä kertaa ruoka oli mukavan tulista, mutta ei liikaa. Olen varma siitä, että pitkä haudutus oli osasyynä onnistumiseen :)
Ruoan määrä oli muuten paljon pienempi kuin tavallisesti, sillä kasvikset kutistuivat lähes olemattomiin haudutuksen aikana. Sain onneksi silti vatsan täyteen, mutta enemmänkin olisin voinut syödä...

Ensimmäinen tunnustus



Sain juuri blogihistoriani ensimmäisen tunnustuksen 100 kilon keijukaiselta. I love your blog -tunnustus on kirjoitettu "vain" post it -lapulle, mutta se sai minut silti tosi hyvälle mielelle. Kiva tietää, että voin olla hyvänä esimerkkinä jollekin :)

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:


1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.



Itse haluan muistaa tunnustuksella seuraavia blogeja (tai tietysti niiden kirjoittajia):


Joku on saattanut tämän tunnustuksen saada aiemminkin, mutta väliäkös sillä :)
Noista ei muuten yksikään ole laihdutusblogi, vaikka niitäkin seuraan. Nämä ovat (lähes) kaikki jo pitempiaikaisia tuttavuuksia, joiden uusia päivityksiä odotan aina kieli pitkällä ja joista saan vertaistukea ja usein myös lohdutusta siihen, että (äidin) elämä ei todellakaan ole aina täydellistä...

tiistai 25. syyskuuta 2012

Sortuminen

Herkuttelun himo vei tänään voiton, vai pitäisikö sanoa väsymys ja ketutus. Onneksi ei kuitenkaan kovin pahasti, sillä söin vain noin desin verran Valion uutta Uuniomenan makuista Olo-jogurttia. Eilen, kun olin lasten kanssa kaupassa, siellä oli tuon jogurtin maistatus. Molemmat tytöt saivat maistaa, ja olisivat halunneet lisääkin. Päätin siis ostaa purkin kotiin. Tänään he saivat sitä iltapalalla, eikä kumpikaan suostunut syömään kuin lusikallisen! Mies söi iso-A:ta varten laitetun mukillisen, muttei hänkään siitä kuulemma tykännyt.

Minua alkoi ketuttamaan niin paljon se, että itse kyllä rakastaisin tuota jogurttia mutten saa sitä syödä! Ja pelkään, että koko kilon purkki menee hukkaan ellen sitten herkuttele sillä ensi viikonlopun tankkauspäivänä jäätelön sijaan (hei, tuossa olisikin muuten ideaa syödä se juuri jäätelön tilalla eikä ihan muuten vaan!) Siivotessani sitten tyttöjen jälkiä miehen mennessä vahtimaan heidän pottailuaan, sorruin syömään pikku-a:lta jääneen annoksen. Oli kyllä todellakin ihanaa, todella kermaista ja aivan syntisen hyvää jogurttia! Onneksi desistä ei pitäisi kovin suurta haittaa olla, kunhan ei tule tavaksi...

"Jee!" ja "Blääh!"

Nuo ovat olleet mielialani viimeisen vuorokauden tai parin aikana. Eilinen alkoi mitä mukavimmissa merkeissä, kun vaaka näytti tasan 78 kiloa. Kannatti siis kieltäytyä kaikista herkuista vanhempieni luona, vaikka se tiukkaa tekikin.

Eilen aamupäivällä kävin lasten kanssa perhekerhossa, ja iltapäivällä ruokakaupassa ostamassa tyhjän jääkaapin taas täyteen ruokaa. Kun mies tuli kotiin, hän jäi lastenvahdiksi minun lähtiessäni kuntosalille elämäni ensimmäiseen personal training -ohjaukseen! Ohjaajani oli Fitfarmin Ville, ja tein hänen kanssaan Liten 1-treenin. Treeni keskittyi selkään, olkapäihin, ojentajiin, hauiksiin ja vatsaan, ja pakko myöntää että sain kyllä kaikki nuo lihakset todella väsyneiksi treenistä.

Vaikka kyseessä oli ensimmäinen pt-kerta, ja säännöllisestä kuntosalilla treenaamisesta on jo monta vuotta, tekniikat olivat pysyneet yllättävän hyvin mielessä. Ville kehui, kuinka vähän tekniikoitani tarvitsikaan loppujen lopuksi korjata. Tottakai oli muutama liike jotka olin tehnyt aivan väärin, mutta pääosin osasin liikkeet jo aika hyvin. Treenissä kului kaikenkaikkineen lähes puolitoista tuntia, ja sen jälkeen olo oli aivan mahtava. Vaikka kädet ihan tärisivät ajaessani autolla kotiinpäin, minulla tuntui riittävän virtaa tehdä vaikka mitä.

Kotiin tultuani olikin jo aika laittaa lapset nukkumaan, ja sitten alkoi armoton urakka: uuden jenkkisänkymme kasaaminen. Sänky ja uusi ruokailuryhmä tuotiin juuri ennen kuin lähdin salille, ja mies oli poissaollessani ehtinyt kasata pöydän muttei paljon muuta - tuolit oli onneksi jo valmiiksi kasattu. Jenkkisängyn kokoaminen olikin yllättävän haastavaa hommaa ja saimme siihen kulumaan puolitoista tuntia. Onneksi en ollut kuitenkaan käynyt suihkussa heti salilta tultuani, sillä sängyn ollessa kasassa olin aivan hikinen ja todella nälkäinen. Pikainen suihku ja iltapalaa, sitten nukkumaan. Mutta...

Iltapalaa syödessäni pikku-a heräsi ja alkoi itkeä aivan lohduttomasti. Mikään ei auttanut, itku vain jatkui. Loppujen lopuksi hän nukahti kun olin laittanut supon ja se alkanut vaikuttaa. Vielä omaan sänkyyn päästyänikin pikku-a itki parisen kertaa, mutta mennessäni hänen huoneeseensa hän oli taas - ainakin näennäisesti - sikeässä unessa. Olin jo valmis ottamaan hänet minun ja mieheni viereen uuteen - 180cm leveään - sänkyymme, mutta onneksi ei kuitenkaan tarvinnut vaan a nukahti lopulta kunnolla ja sain itsekin suhteellisen hyvät yöunet.

Hyvissä merkeissä kuluneesta edellisestä päivästä huolimatta heräsin tänä aamuna todella väsyneenä ja huonotuulisena - johtunee varmasti pitkään venyneestä illasta. Jostain syystä tytötkin olivat molemmat todella huonolla tuulella, mikä ei todellakaan auttanut parantamaan omaa olotilaani. Kitinää oli vuorotellen, enkä meinannut saada edes omaa aamupalaani syötyä rauhassa. Pikku-a vaati kitisten syliini aina kun olin ehtinyt istua hetken aikaa aloillani ja hörppiä aamupalasmoothietani - niin, Bull teki päivityksen jonka mukaan kauraryynejä syödään enää kolmena aamuna viikossa, muina aamuina teen smoothien rahkasta ja muista aineista - tai iso-A teki jotain kiellettyä ja jouduin juoksemaan hänen perässään.

Aamupäivä olisi varmasti jatkunut samaan malliin, jos olisimme pysyneet kotona, mutta onneksi päätin suunnistaa MLL:n perhekahvilaan ja siellä lastenkin kiukuttelu laantui. Nyt olemme kotona, pikku-a päiväunilla ja iso-A katselemassa Titi-nallea. Itse taistelen taas herkuttelun himoa vastaan, en ymmärrä miten tämä vaivaa minua ihan jatkuvasti. Eilen ei tosin tehnyt mieli mitään ylimääräistä, mutta tämän päivän väsynyt olotila aiheuttaa ihan valtavan hiilareiden himon. Yritän kuitenkin pitää mielessä sen, että Liteä on jäljellä enää seitsemän viikkoa, joiden aikana minun pitäisi saada pudotettua 8 kiloa. Ei siis ole varaa lipsumiseen, eli siis viikonlopun tankkauspäivää odotellessa...

lauantai 22. syyskuuta 2012

Koska tämä loppuu??

Nimittäin yhä jatkuva hiilarien himo ja nälän tunne. Ilmeisesti tankkauspäivä teki tehtävänsä ja tehosti aineenvaihduntaa, sillä olen koko viikon kärsinyt nälästä. Liten tsempparin mukaan nälkä on vain tunne, ja merkki siitä että rasva tirisee, mutta ei tämä hauskaa ole. Ja kun monta kertaa päivässä pyörii mielessä että "jos söisin ihan vähän vaan jotain hyvää" niin ärsyttää jo itseänikin. Sortunut en ole enkä aio, mutta tiukkaa tekee silti. 3,5 vuorokautta olen jo kestänyt, kyllä mä vielä yhden vuorokauden jaksan...

Eilen meinasin sortua ihan pelkkään näkkileipään, jonka päälle olisin laittanut juustoa, leikkelettä ja maustekurkkua, nam ja nam! Mutta pystyin kuitenkin hillitsemään itseni. Äsken avasin keittiön kaapin, jossa kurkisteli avattu sipsipussi - josta isäni muuten tarjosi minulle toissapäivänä vaikka aivan varmasti tietää minun olevan dietillä, ärrinmurrin! - ja joku pieni piru olkapäälläni yritti sanoa että eihän se mitään haittaa jos maistan ihan vaan pari perunalastua. Mutta vaikka se olisi jäänyt vain niihin pariin, niin siitä olisi silti tullut ylimääräisiä kaloreita!

Minun on ollut jotenkin kovin vaikea olla täällä vanhempieni luona ilman omaa tuttua vaakaa jolla olen käynyt joka aamu. Jotkut kehoittavat välttämään vaa'alla juoksemista, mutta omalla kohdallani se tuntuu toimivan. Vaikka paino ei joka päivä laskisi ja treenin jälkeen jopa nousee, en stressaa siitä, mutta se että lukemat menevät vähitellen alaspäin, lohduttaa kovin kaikkiin himotuksiin. Mielenkiinnolla odotan maanantai-aamua, että mitä vaaka silloin näyttää. Tosin vietämme ison osan sunnuntaista autossa kotimatkalla, mikä voi aiheuttaa nesteen kertymistä kroppaan, mutta silti.

Hiilarinhimoisin ajatuksin, hyvää viikonlopun jatkoa kaikille lukijoille!

perjantai 21. syyskuuta 2012

Treenauksen iloa

Uskomatonta, miten onnelliseksi voi tulla kun pääsee kuntoilemaan! Sain tänään tehtyä Liten kotitreenin pikku-a:n nukkuessa päiväunia, samaan aikaan kun vanhempani olivat sisällä sadetta pitämässä ja päiväkahvilla eli pystyivät katsomaan iso-A:n perään. Eli tällä viikolla on kaksi kotitreeniä jo kasassa. Sunnuntaina voisi olla toiveita saada vielä treenattua (tai käytyä pitkällä lenkillä), sillä siskoni tulee tänne miehensä kanssa. He pystyvät varmasti toimimaan lapsenvahtina, vaikkei äitini ehtisikään pikkuisten kanssa olla.

Miehelle oli soitettu huonekaluliikkeestä. Tilaamamme ruokailuryhmä ja jenkkisänky ovat saapuneet, saamme ne kotiin maanantaina kunhan kotiudumme itse ensin :D

torstai 20. syyskuuta 2012

Blääh ja blääh!

Iltapäivällä minulla alkoi olla sellainen olo, että saattaisin jopa jaksaa lähteä lenkille ennen päivällistä. No, äitini tuli perunannostosta ja laittoi ruoka, ja muiden alkaessa syömään kysäisin että voisinko nyt lähteä lenkille. "Et saa", tokaisi isäni todella tylyllä äänensävyllä, perunannosto oli vielä kesken. Eihän siinä mitään, mutta kun olin juuri ennen päivällistä sanonut äidilleni että josko voisin käydä kohta lenkillä ennen kun laitan itselleni päivällisen, eikä äitini tuolloin sanonut että joutuu takaisin peltotöihin! Olin jo ehtinyt henkisesti valmistautua pieneen happihyppelyyn ja omaan rauhaan, joten pettymys oli valtava.

Ei siis liikuntaa tälle päivälle, saa nähdä onnistuuko huomenna yhtään paremmin. Perunannosto tosin jatkuu yhä, eli eipä taida onnistua... :(

Hillitöntä Herkkujen Himoa

Minulla on sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvät uutiset ensin. Olen ainakin tähän saakka selvinnyt poikkeamatta dieetistä vaikka tiukkaa onkin tehnyt. Eilinen ajomatka tänne vanhempieni luo sujui sokerittoman energiajuoman voimin, ja tämänkin päivän olen pysynyt ruodussa vaikka tiukkaa tekeekin, siitä lisää kohta.

Sitten huonot uutiset. Toivomani kuntoilullinen loppuviikko taitaa jäädä haaveeksi. Äitini sanoi alkuviikosta, ettei hänellä pitäisi olla mitään ihmeempää tekemistä - maatilan emäntänä töiden määrä vaihtelee eikä mitään tiettyä aikataulua aina ole - eli ajattelin hänen ehtivät katsoa lapsia sillä aikaa kun teen aamulenkin tyhjällä vatsalla ja kotitreeniä päivällä. No, isäni keksi kuitenkin heti ensimmäiselle päivälle perunannostoa ja muuta kivaa, eli äitini on taas viettänyt lähes koko päivän ulkona. Iso-A pääsi sentään vanhempieni seuraksi perunannostoon pikku-a:n mentyä päiväunille, mutta pian äitini raahasi kirkuvan ja potkivat pikkuneidin sisään kun tyttö ei vain suostunut olemaan missä käskettiin vaan olisi lähtenyt omille teilleen ties minne valvovan silmän ulottumattomiin.

Alunperin olin suunnitellut, että treenaisin pikku-a:n nukkuessa, mutta eihän siitä mitään tullut. Olo on ollut koko päivän äärimmäisen vetämätön, ja pikku-a:n nukahdettua - lähes tunnin taistelun jälkeen - olin niin uupunut että oli pakko levätä hetki. Kun sitten sain itseni sohvalta ylös ja kahvikupin juotua, a heräsi vain vajaan tunnin päiväunien jälkeen kiukkuisena kuin mikä. Hän vain itki ja itki seuraavat puoli tuntia, kunnes vihdoin rauhoittui. Syynä kiukutteluun lienee toissapäivänä todettu korvatulehdus. Luojan kiitos lapsivakuutuksen, jonka vuoksi raaskin käydä Mehiläisessä "ihan vaan varmuuden vuoksi" tarkastuttamassa korvat ennen reissua kun pikku-a oli ollut jo pari päivää tavallista kiukkuisempi...

Oli mikä oli, tänään ei siis paljon ole kuntoiltu ja saa nähdä saanko kuntoiltua loppupäivänäkään. Sen sijaan olo on ollut tosiaan aivan äärimmäisen väsynyt ja vetämätön, ja koko ajan tekisi mieli jotain hyvää. Ajatukset pyörivät keittiön jääkaapissa olevassa marjapiirakassa ja kuivakaapin kaurakekseissä, mutta olen saanut pidettyä itseni niistä erossa. Tekisi myös mieli ahtaa napa täyteen vanhempieni puutarhan omppuja, mutta enpä taida tehdä sitäkään. Yritän kovasti pitää mielessä kotona odottavat ulkoiluhousut, joihin olisi mahduttava ennen kuin säät kylmenevät. Olin jo tänä aamuna paleltua kun ulkoilin lasten kanssa, eli ulkohousuja tarvittaneen jo aika pian...

Päätän kirjoitukseni väsyneisiin tunnelmiin, ja toivon että olo piristyisi pian...

tiistai 18. syyskuuta 2012

Reissuja ja tankkausta

Viikonloppu meni mukavissa merkeissä ystävän luona kyläillen. Lauantaina söin normaalisti aamupalan, automatkalla välipalapatukan ja lounaaksi salaatin. Päivällinen meni vähän dieetin vierestä: tonnikalapyöryköitä, uunijuureksia (joiden päälle oli valeltu öljyä...) ja tomaatti. Iltapalankin söin ihan normaalin dieetin mukaan, mutta ennen sitä kävimme leffassa ja siellä tuli syötyä puoliksi kaverikombo eli 5,5 litraa popcornia...

Sunnuntaina oli sitten tankkauspäivä. Aloitin sen ihanilla juustosämpylöillä, joiden päälle laitoin (60% margariinin lisäksi) juustoa, tomaattia ja paprikaa. Lisäksi pari lasillista tuoremehua ja kahvia. Lounaaksi teimme kaverin kanssa pastaa kinkku-homejuusto-kermakastikkeessa, nam! Jälkkäriksi vähän suklaata. Sitten piipahdimme yhteisen ystävämme luona, jossa meni pari palaa mustikkapiirakkaa ja suklaasuukko. Parin tunnin ajomatkalla kotiin tuhosin pussillisen lakuja, ja kotona söimme miehen kanssa kebabit. Eli ihan ei päivä mennyt virallisen ohjeen mukaan, mutta onneksi maltoin edes alkupäivän keskittyä pääasiassa hiilareihin :)

Maanantaina vaaka näytti 82,1kg eli reilusti plussaa, mutta kaipa se tuosta kohta alaspäin tipahtaa. Seuraava haaste alkaakin jo huomenna, kun suunnistan lasten kanssa vanhempieni luo 400 kilometrin päähän loppuviikoksi miehen mennessä samaan suuntaan metsästysreissulle. Automatkalle - jonka ajan mies on onneksi kanssamme ja liittyy muiden metsästäjien seuraan vasta perillä - otan eväät mukaan enkä todellakaan ole ostanut karkkia, ja toivon että saisin vältettyä äidin kokkaamisten ja leivonnaisten aiheuttamat houkutukset tälläkin kertaa kun edellinen visiitti heinäkuussa onnistui niin hyvin :)

lauantai 15. syyskuuta 2012

Heippa ja hyvää viikonloppua!

Tein jo tänään "virallisen" punnituksen, sillä lähden nyt ystäväni luo ja tankkaan siellä huomenna. Maanantaina vaa'an lukema näyttää siis taatusti enemmän kuin tänään. Nyt paino oli 79,3kg eli maanantaista on hävinnyt 300g. Ei paljoa, mutta aika varmasti sitä itseään eli rasvaa :)

Tankkauspäivä on siis huomenna, ja tämä päivä on täynnä houkutuksia. Lounassalaatti on kuitenkin tehty jo kotona mukaan Frozzypackiin ja proteiinipatukkakin löytyy välipalaksi, samoin otin iltapalan vehnäleseet, soijalesitiinirakeet ja mehukeitot mukaan pilttipurkkeihin pakattuna. Sit kun saisi päivällisen vielä syötyä suht. dieetin mukaan... Huomenna houkuttelisi herkutella enemmänkin, mutta katsotaan nyt mitä tapahtuu, päivä kerrallaan :)

Eilinen flunssanpoikanen tuntuu hävinneen, luultavasti kiitos levon, 4000mg c-vitamiinin ja tupla-annoksen D:tä. Nyt onkin helppo lähteä hyvin mielin ystäväni luo :)

Ja hauskaa viikonloppua kaikille lukijoilleni!

perjantai 14. syyskuuta 2012

Treenitön päivä

Olen saanut tehtyä tällä viikolla kaksi kotitreeniä ja kaksi aamuaerobista. Minulla oli tarkoitus tehdä kotitreeni vielä tänään, ennen kuin vaihdan viikonlopuksi vapaalle ja suunnistan huomenna ystäväni luo Tampereelle. Tiedossa olisi elokuvissa käyntiä, kahvittelua toisen ystävän luona vähän isommalla porukalla ja vapaasyöntipäivä sunnuntaina. Mutta...

Pikku-a:ta on koko  viikon vaivannut nuha, ja alkuviikosta hänellä oli vähän lämpöäkin. Onneksi hän on selvinnyt (ainakin toistaiseksi) vähällä, mutta pelkään että flunssa on iskemässä myös minuun. Jo aamulla kurkku oli vähän arka, mutta ajattelin tosiaan tehdä vielä kotitreenin pikku-a:n nukkuessa päiväunia. Tultuani lasten kanssa kotiin muskarista, huomasin kuitenkin oloni olevan kummallisen vetelä ja puhditon. Päätinkin ihan suosiolla jättää kotitreenin tekemättä ja tyytyä lepäilemään edes sen vähän, mitä lapset sallivat.

Päätös oli varmasti hyvä, mutta vähän harmittaa ettei vaadittava treenimäärä tule tällä viikolla täyteen. Mutta minkäs sitä sille voi jos flunssa iskee. Täytyisi kyllä iskeä todella kova flunssa ennen kuin suostuisin jättämään Tampereen reissun väliin, mutta mieluumminhan sitä terveenä ajelisi sinne sen pari tuntia ja shoppailisi ystävän kanssa...

torstai 13. syyskuuta 2012

Löysinpä uusia housuja

Luulin, että olin jo ottanut kaikki tähän saakka liian pienet housut käyttöön ja heittänyt pois kaikki pienemmät joita minulla on joskus ollut. Tänään muistin yhtäkkiä, että minullahan on jossain jemmassa erään ulkoilupuvun housut, joita en ole koskaan käyttänyt. Joskus viitisen vuotta sitten ostin ko. puvun, mutta housut olivat tiukat jo tuolloin. Ostin puvun kuitenkin, sillä tarkoitus oli laihtua housuihin sopivaksi ja takki oli ihan hyvä. No, housut eivät minulle koskaan sopineet sillä aloin paisua paisumistani.

Tänään siis kaivoin housut esiin vaatehuoneen ylähyllyltä jonne ne jemmasin, kun muutimme tänne 3,5 vuotta sitten. Yllätys yllätys, housut sopivat minulle paremmin kuin koskaan! Tosin ne puristavat vieläkin ikävästi vyötäröltä, mutta toiveena on että mahtuisin niihin jo parin muutaman viikon sisällä ennen kuin ilman viilenevät niin paljon etteivät nykyiset verkkarini enää riitä ulkona.

Samalla hyllyllä piileskelivät myös erään täysin unohtamani kevyttoppahousut, jotka ovat myös jääneet pieneksi vuosia sitten. Taitavat olla aavistuksen verran pienemmät kuin nuo ulkoiluhousut, mutta menivät nekin kiinni. Olinkin jo ehtinyt miettiä, että mistä ostan talveksi itselleni housut sillä viime talvena käyttämäni taitavat olla jo liian suuret... Ja koska hoitovapaalla rahaa ei todellakaan ole liikaa, olin enemmän kuin iloinen että olen nuokin - myös aika vähän käytetyt - talvihousut aikanaan säilyttänyt ja kantanut vuosia mukanani. Talvea odotellessa :D

Ne mahtuu jalkaan!




Nimittäin KappAhlista ostamani koon 44 Magic-farkut. Minähän ostin jo aiemmin siniset farkut koossa 46, ja tuolloin en saanut sovituskopissa koon 44 housuja kiinni. Koska KapAhlissa oli voimassa tarjous jolla farkuista sai 10e alennusta, päätin noin viikkoa myöhemmin käydä hakemassa itselleni myös koon 44 farkut tavoitehousuiksi. Suoralahkeisia farkkuja ei koossa 44 ollut, joten ostin tuon leggins-mallin (?), ja yllätys yllätys ne mahtuvat jo minulle! Lahje on kapeampi kuin housuissani koskaan, mutta kerrankin se ei haittaa lainkaan...

Toki koon 46 farkut ovat vielä mukavammat päällä. Koko 44 puristaa ikävästi vatsamakkarat housunkauluksen päälle (kuten kuvassa paidan alla näkyy...) eikä housut jalassa pysty kunnolla istumaan, mutta olen jo käyttänyt farkkuja pari kertaa käydessäni lasten kanssa rattailla lähikaupassa jolloin ei ole vaaraa siitä että joutuisin istahtamaan minnekään ;) Mutta voinen lopullisesti hyvästellä liian löysiksi jääneet mustat housuni, joita ehdin käyttää vain kuukauden pari - onneksi en kuitenkaan ollut juuri ostanut niitä vaan ne "löytyivät" kaapin pohjalta vuosia sitten pieniksi jääneinä.

Minulla alkaa olla jo sellainen olo, että enää ei tarvitse vältellä kameraa. Välillä peilistä tosin katsoo kauhea läski, mutta yhä useammin jo aika simpsakka täti ;)

Äiti dieettaa

Adelheidd kyseli taannoin, kuinka dieetti sujuu kun on lapsia kotona. Periaatteessa hyvin, mutta samaa ruokaa koko perheelle -periaate toteutuu todella huonosti. Ruoka-ajoista on onneksi helppo pitää kiinni, kun lapsetkin syövät säännöllisesti, mutta todella usein äidillä on aivan eri ruoka kuin lapsilla.

Esimerkiksi eilen paistoin lapsille lounaaksi kananmunia (pikaruokaa siis...) ja kaivoin jääkaapista aiemmin keitettyjä perunoita, pilkoin lautaselle tomaattia ja lisäsin lusikallisen raejuustoa. Itselleni tein tonnikalasalaatin, joka sisälsi tonnikalan lisäksi raejuustoa, kiinankaalia, tomaattia, kurkkua ja paprikaa. Päivälliseksi lapset ja mies söivät kinkkukiusausta sekä parsakaalia ja raejuustoa, minä söin myös parsakaalia ja raejuustoa ja niiden lisäksi aiemmin paistamaani ja pakastamaani broileria.

Aamupalalla lapset syövät puuroa, jonka jälkeen teen itselleni aamupalan. SD:n ja Extran aikana tein smoothien, ja hörpin sitä sitten tietokoneen ääressä. Nykyään aamupalanani on kaurapuuro mehukeiton, raejuuston ja soijalesitiinirakeiden kera, ja olen miettinyt että suostuisiko iso-A syömään oman puuronsa itse (eikä syötettynä) jos tekisin oman puuroni samaan aikaan lasten annosten kanssa. Toisaalta kuitenkin pelkään, että en saisi syödä rauhassa kun joutuisin syöttämään iso-A:ta ja noukkimaan pikku-a:n lattialle heittämää lusikkaa. Nautin myös siitä, että saan lukea tuoreimmat blogipäivitykset, facebook-juorut ja Liten foorumin samalla kun syön aamupalaani.

Välillä saman ruoan periaate toki onnistuu. Esimerkiksi uunilohi - ilman kermaa tai muuta lisuketta - on aivan mahtavaa ruokaa koko perheelle. Kaikki syövät sitä ja kasviksia, ja minua lukuunottamatta muut myös perunoita. Samoin vaikkapa broileriwokkia voivat syödä kaikki, mutta keitän muulle perheelle riisiä lisukkeeksi. Voisihan vaikka mitä muitakin ruokia tehdä koko perheelle, mutta minulla suurin ongelma on ruoan määrä. Näissä dieeteissä ruoka täytyy aina punnita, ja nimenomaan raakapainona. Ja koska kasviksia täytyy olla x grammaa ja lihaa (yleensä) 100g jotka punnitaan vielä raakapainoina, niin koen äärimmäisen haastavaksi tehdä jonkin ison annoksen koska en koe saavani minulle tarkoitettua annosta tarpeeksi tarkasti mitattua.

Moni voisi ajatella että pääsee helpommalla, jos voi kokata koko perheen ruoat samassa. Itse olen aivan eri mieltä, olisi kovin vaivalloista laskeskella kuinka monta annosta ruoasta tulee, tuleeko joka annokseen suunnilleen saman verran lihaa, tai punnita koko annos ja laskea kuinka monta grammaa oma osuus olisi. On paljon helpompaa, kun saan koota itselleni salaatin tai paistaa broileria sadan gramman annoksiksi pakastimeen ja keittää sitten parsakaalia tai kukkakaalia itselleni iso satsi, josta riittää kyllä vielä lapsillekin.

Loppuelämämän ratkaisuhan tämä ei missään nimessä voi olla, vaan siinä vaiheessa kun Lite on ohi - tai joskus myöhemmin, kunhan tavoitepaino on saavutettu - on tarkoitus opetella syömään tasan samaa ruokaa kuin muukin perhe. Siinä vaiheessa annoksia ei kuitenkaan enää tarvitse punnita, ja syöminen on muutenkin vapaampaa kunhan vain vahdin ettei paino lähde uudelleen nousuun.

Liten aikana tavoitteenani on opetella tekemään enemmän sellaisia ruokia, joita voisimme kaikki syödä. Ensimmäinen kokeiluni on kaalilaatikko, jota tosin tein jo kerran itselleni kahden annoksen verran, mutta tänään ajattelin tarjota toisen puolikkaan lapsille ja syödä toisen itse...

maanantai 10. syyskuuta 2012

Liikuntapäiväkirja

Eräässä toisessa blogissa oli mielestäni mukavasti laitettu treenit omaan välilehteensä, joten minäkin päätin aloittaa liikuntapäiväkirjan täyttämisen täällä omassa blogissani. Tarkoitus olisi muistaa merkata ylös kaikki treenit, jolloin tulevaisuudessa on helppo katsoa menneiden viikkojen liikuntoja. Harmi etten ole tuota tajunnut jo aiemmin mutta olkoon se nyt uusi asia tähän Liten alkuun, vaikka viikko onkin jo takana...

Tervetuloa 7-kymppiset!

Vaaka näytti vihdoin ja viimein alle 80 kiloa! Tarkemmin sanottuna 79,6kg. Välitavoite on siis saavutettu, ja oli aika asettaa uusi. Laitoin nyt tavoitteeksi 75kg, ja se olisi paras saavuttaa Liten aikana. Jos menee alle sen, niin tietysti sitä parempi :)

Tänään olisi tarkoitus tehdä taas kotitreeni, eilen pidin välipäivän ja parantelin pohkeita. Oikea pohje alkaa onneksi olla jo suht. normaali vaikkakin vähän vielä arka, mutta tuo vasen... En tiedä oliko kumminkin vähän liikaa painoja, sillä koko viikonloppuna en kunnolla pystynyt kävelemään. Oli pakko kävellä vasemmalla jalalla päkiän varassa, sillä sattui aivan liikaa jos yritin laskea kantapään maahan. Ja jos vaikkapa jompikumpi lapsista osui pohkeeseen esimerkiksi syliini kiivetessään, niin olisin voinut huutaa kivusta. Jos olin jonkin aikaa pystyssä, niin pohje tottui, mutta hetkenkin istuttuani oli hankaluuksia päästä edes seisomaan.

Treeni oli siis torstaina, ja vieläkin pohjetta aristaa kovin. "Onneksi" - siis pohkeiden kannalta - en nyt pääse salille viikkoon tai pariin, ja keskityn kotitreeniin jossa ei tule pohkeisiin rasitusta. Ja salille palatessani taidan vähentää painoja ihan vähäsen. Katson sitten mikä on vaikutus lihakseen, voihan niitä sitten nostaa jo vaikka seuraavalla kerralla jos siltä tuntuu...

Varasin muuten ajan PT-ohjaukseen Fitfarmin Villen kanssa, aika on 24.9. enkä millään malttaisi odottaa!

lauantai 8. syyskuuta 2012

Eilen auts, tänään auts auts

Jos luulin että lihakset olivat eilen kipeät torstain treenistä, niin olin väärässä. Tänään ne vasta kipeät ovatkin. Sain kyllä tehtyä kotitreenin, joka tuntui auttavan ainakin reisien jumitukseen, mutta yllätyksekseni kaikkien kipeimmät lihakset ovat pohkeet. Joka askel sattuu, ja kun lapset vaikkapa kiipeävät syliini niin minun on vaikea olla huutamatta kivusta kun he runnovat kipeitä pohkeitani. Olen tästä hieman yllättynyt, sillä treenatessani en ajatellut pohjeliikkeiden olevan niin pahoja. Kyllähän ne tuntuivat, mutta treenin jälkeen paras väsymys oli reisissä ja rintalihaksissa. Huomenna on onneksi lepopäivä, ja jospa pohkeetkin palautuisivat parissa päivässä taas käyttökuntoon...

Tänään testasin tosiaan kotitreenin, ja hiki virtasi. Jos superdieetin kotitreeni oli tehokas ja SD extran treeni sitäkin tehokkaampi, niin tämä on kyllä kaikista paras. Treenissä on hauskasti neljä osiota. Ensin tehdään 1-osion neljä liikettä putkeen ilman taukoja, minuutin tauon jälkeen samat liikkeet uudestaan ja sitten vielä kolmannen kerran. Vasta kun kolme sarjaa on tehty, siirrytään 2-osioon ja uusiin liikkeisiin. Treeniin kuuluu kyykkyjä, punnerruksia, vatsoja, supermiestä, hooveria, eli kaikkea kivaa :)

Tänä aamuna paino oli 80,1kg eli on aika ihme ellei maanantain lukema ole jo seiskalla alkava...

perjantai 7. syyskuuta 2012

Auts!

Kävin eilen aamulla salilla tekemässä Liten kakkostreenin, joka keskittyi jalkoihin ja rintalihaksiin, vatsoja unohtamatta. Jos tiistain yläkroppatreeni oli vähän hakemista, niin eilen ei todellakaan ollut! Treeni oli niin tehokas, että nyt ovat jalat kipeät joka puolelta: peppu, etu- ja takareidet ja pohkeet huutavat kaikki hoosiannaa kun esimerkiksi istuudun tai kyykistyn. Onneksi pääsin aamulla sauvakävelylle, mutta kun olin sen jälkeen istunut puoli tuntia tietokoneella aamupalan kera niin en meinannut päästä tuolista ylös lainkaan. Saa nähdä, pääsenkö huomenna edes sängystä ylös... Eilen illalla yritin kyllä venytellä mahdollisimman huolellisesti, mutta eipä venyttelykään kaikkeen tepsi varsinkaan kun ei ole salitreeniä tehnyt aikoihin.

Seuraavan kerran pääsen salille varmaan vasta joskus ensi tai seuraavalla viikolla, sillä avainkortti ei yhäkään toiminut, eikä se täti joka minut eilenkin päästi sisälle taida olla siellä enää iltaisin. Miehen työvuorojen vuoksi pääsisin salille ensi viikolla vasta reippaasti kuuden jälkeen, eli taidan tyytyä kotitreeniin.

Ruokailut ovat taas asettuneet uomiinsa, eikä koko viikkona ole tehnyt mieli herkkuja. Ostin jopa kaupasta uusia mausteita antamaan ruokiin lisää makuja, olen tähän saakka ollut todella huono maustaja ja syönyt ruokani pääasiassa pelkän suolan kera. Nyt kaapista löytyy kuitenkin valkosipulijauhetta sekä SantaMarian Chicken&Steak- ja Chili Explosion -mausteseokset joiden avulla pääsee jo pitkälle. Periaatteessahan ruoanlaitossa käytettävien mausteiden tulisi olla suolattomia, jotta päivittäisen suolan määrää pystyy tarkemmin seuraamaan, mutta ei noista nyt niin paljon ylimääräistä suolaa voi tulla.

Pikku-a on muuten lyhentänyt ärsyttävästi päiväuniensa kestoa, kuuluu huhuilevan huoneessaan vaikka on nukkunut vasta tunnin... Tämä äiti tartteis vähän enemmän aikaa istua tietokoneella...

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Pitänee testata kotitreeni...

Kävin kunnan palvelutoimistossa kysymässä, miksi saamani avainkortti ei toimi kuntosalilla. No, koululla jossa sali sijaitsee, on hiljattain tehty remontti. Sen yhteydessä jostain on ilmeisesti katkennut jokin kaapeli jota kautta oven lukitusjärjestelmään menee tieto uusien avainten aktivoinneista --> uudet avainkortit eivät toimi ennen kuin vika on korjattu. Joku asentaja/sähkäri on ilmeisesti menossa sinne vielä tällä viikolla, mutta ei ole lainkaan varmaa saavatko vian korjattua ja koska.

Haluan silti testata myös kakkostreenin, eli aion mennä huomenna salille ja pyytää jotakin kivaa opettajaa päästämään minut taas sisään. Viikonloppuna on kai kuitenkin testattava Liten kotitreeniä, jotta saan tälle viikolle vaaditut kolme lihaskuntoharjoitusta. Kotitreeni on kuitenkin kuulemma aika tehokas, eli eiköhän sekin auta lihasten aktivoinnissa :)

Ja paino oli muuten tänään 81,4kg, eli alaspäin mennään koko ajan. Saa nähdä alittuuko dieetti-urani kaikkien aikojen alin lukema eli 91kg 81kg maanantaihin mennessä...

tiistai 4. syyskuuta 2012

Kuntosali korkattu

Kävin tänä aamuna testaamassa kuntosalin. Koska en ollut varma mistä salille mennään sisälle (sijaitsee kyläkoulun yhteydessä) menin rohkeasti kysymään neuvoa koulun henkilökunnalta. Onneksi, sillä saamani avainkortti ei toiminut mutta kiva täti päästi minut silti sisään :) Pitänee käydä palvelutoimistossa vaihtamassa se avain - toivon mukaan - toimivaan.

Sali oli ihan ok ja onneksi siellä ei ollut muita, joten sain tutustua paikkoihin kaikessa rauhassa ja testata ohjelmaa. Ensimmäinen kerta meni vähän oikeita painoja ja tekniikkaa hakiessa, mutta käsivarret ovat kyllä kipeät kun treenistä on kulunut vasta pari tuntia. Tänään oli siis ohjelmassa yläkropan treeniä, parin päivän päästä on sitten alakropan vuoro.

Salilla oli yllättävän hyvin laitteita, mutta ainoat tangot painoivat jo itsessään ihan älyttömästi. Esim. hauiskääntö olisi pitänyt tehdä tangolla, mutta jaksoin tehdä vain 4 kappaletta ja oli pakko vaihtaa taljaan. Lisäksi treenin loppuun kuuluva aerobinen oli tehtävä kuntopyörällä kun muuta ei ollut, ja polkeminen oli pakko lopettaa 15 minuutin jälkeen (20-30min olisi pitänyt jaksaa) kun takapuoli ei enää millään kestänyt istumista... Treeniä vaatii siis sekin, mutta enköhän mä jo ensi kerralla muista nostaa vaikka ahteriani välillä istuimesta ylös, jotta saisin vaaditun ajan täyteen...

Vaaka muuten näytti tänään 81,9kg eli turvotusta on jo kilo hävinnyt :)

maanantai 3. syyskuuta 2012

Nyt se alkoi!

Loppuviikon herkutteluputki oli tänään todella helppo lopettaa. Eilen näytti vielä pahalta, sillä minusta tuntui siltä että on koko ajan nälkä. Paitsi päivällisen jälkeen, sillä herkuttelimme tortilloilla joista tulikin melkein ähky. Lisäksi vielä illalla suklaalevy puoliksi miehen kanssa, niin nukkumaan sai mennä todella täydellä vatsalla. Aamulla tuntui kuitenkin siltä että aivot ovat taas naksahtaneet dieetti-asentoon, ja kaikki herkkujen himo on kadonnut.

Aamupalaksi testasin puuroa, johon sekoitin joukkoon mehukeiton, marjat, soijalesitiinirakeet ja raejuuston. Lautasellinen oli valtava, mutta yllättävän maukas. Uskonkin että saan aamupuuron syötyä jatkossakin, vaikka smoothieta onkin vähän ikävä... Pitänee joku aamu testata että valmistaisin puuron itselleni yhtä aikaa lasten aamupuuron kanssa. Pikku-a osaakin lusikoida oman puuronsa aivan itse, mutta iso-A:ta olen joutunut syöttämään sillä tyttö ei millään halua syödä sitä itse. Jospa äidin esimerkki auttaisi? Toisaalta olen nauttinut siitä, että kun tytöt ovat oman puuronsa syöneet, saan istahtaa oman aamupalani kanssa tietokoneen ääreen lukemaan blogeja ja Fitfarmin sivujen keskustelupalstaa...

Miehellä on tällä viikolla iltavuoroa, ja minun olisikin tarkoitus lähteä huomisaamuna testaamaan naapurikylän kunnallinen kuntosali. Omaltakin kylältä sali löytyisi, mutta se on auki vain arki-iltaisin eli siellä käyminen olisi aika mahdotonta. Naapurikylässä (vajaan 10 kilometrin päässä) sen sijaan salille pääsee klo 06-22 avainkortilla, jonka sain tänään kunnan palvelutoimistosta mukaani 20e panttia ja syyskauden 25 euron maksua vastaan. En kyllä odota saavani tuohon hintaan mitään kovin kummallista, mutta jos salilta löytyy painoja, penkki jalkaprässi ja taljoja - ja miltä salilta sellaisia ei löytyisi - niin saan treenin tehtyä. Nyt vain odottelen, että treenien ohjevideot julkaistaisiin Fitfarmin sivuilla, jotta saan varmistettua joidenkin liikkeiden tekniikan.

Toinen uusi juttu Litessä kuntosalitreenin lisäksi ovat lisäravinteet. Otin jo viime viikolla käyttööni Scitec Estro Dim -kapselit, ja tänään sekä Green tea- että Burner-kapselit. En tiedä johtuuko noista burnereista, mutta minulla on lähes koko päivän ollut sellainen olo että poskiani hehkuttaa kovin ja jano vaivaa normaalia enemmän. Liekö burnerit sitten antaneet saman tien vauhtia aineenvaihduntaan? Dimeistä en vielä osaa sanoa että kuinka paljon ne vaikuttavat ja mihin. Mielialat heittelevät ihan samalla tavoin kuin ennenkin - pikku-a:n heräämiset klo 5.30 ja niistä aiheutuva väsymys eivät todellakaan auta - , eikä selluliitin palamisestakaan pysty vielä sanomaan yhtään mitään.

P.S. Päivitin nyt tänne tämän aamun painoni, joka oli julmat 82,9kg. Harkitsin ensin että jätän sen kirjaamatta ja merkkaan painon vasta viikon päästä sillä kropassa on varmasti turvotusta herkuttelujen jälkeen, mutta katsotaan nyt kumminkin kuinka isolla rytinällä paino näin ensimmäisellä viikolla tippuu...

lauantai 1. syyskuuta 2012

Aamupalajärkytys

Liten ohjelma julkaistiin eilen, ja alkuun en huomannut siinä kovinkaan paljon muutoksia superdieetin ruokiin. Vasta kun katsoin ruokalistaa myöhemmin uudestaan, huomasin että aamupalalla ei ole vaihtoehtona lainkaan maitorahkaa! Ensimmäinen reaktioni oli EEEEEIIIIIIIIII!! Olen ollut aivan rakastunut nykyisin tekemääni aamupalasmoothieen eikä puuro todellakaan kiinnostaisi, mutta nyt täytyy kai viimein testata monien kehumaa kaurapuuro+raejuusto -yhdistelmää. Jos se ei millään maistu, niin voinen testata smoothien tekemistä heran kera, se on nimittäin yksi vaihtoehdoista raejuuston ja valkuaisten kanssa.

Muutoin Liten ruokavalio ei tuottanut suuria yllätyksiä. Raejuustoa, kananmunanvalkuaisia, rahkaa - vaikka ei aamupalalla -, kevyttä lihaa ja vihanneksia. Aamupalalla kauraryynejä ja iltapalalla vehnäleseitä. Marjoja on tosin totuttua vähemmän eikä cashew-pähkinöitä lainkaan, mutta "elämä on", ja Bullin ohjeisiin täytyy kai vaan tottua sillä soveltamaan en halua ryhtyä...