sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kesäflunssa juuri ennen lomaa - ei kiitos!

Fiilis on pysynyt pari viime viikkoa tosi hyvänä. Eilen oli ehkä vähän ärtyisyyttä ilmassa, mutta sekin meni ohi tosi nopeasti. Liekö siitä mäkikuismasta oikeasti apua. Syömiset eivät kyllä ole pysyneet kurissa yhtään, mutta toisaalta olen iloinen siitä ettei enää ahdista ja väsytä koko ajan. Liikunnat menivät tosi kivasti tähän viikkoon asti, kuten tuolta liikuntapäiväkirjavälilehdeltä näkee. Kävin tiistaina luovuttamassa verta, jonka vuoksi oli pakko jättää keskiviikkona lenkki lyhyeen. Aiotun vajaan kymmenen kilsan lenkki jäi alle viiteen, kun ei vaan jaksanu. Osasyynä oli varmasti myös helle, vaikka vesipullokin oli mukana. Onneksi lenkkeilin sellaisella alueella josta oli helppo oikaista kesken kaiken takaisinpäin.

Torstai-aamuna kun heräsin, olo oli vielä normaali, mutta päivän aikana kurkku kipeytyi, niskat jämähtivät täysin ja olo meni muutenkin tosi flunssaiseksi. Jouduinkin jättämään aiotun salitreenin väliin ja menemään kotiin lepäilemään. Perjantainakaan en uskaltanut treenata sillä kurkku oli vielä arka. En nimittäin missään nimessä halua sairastua nyt, kun loma on alkamassa. Onneksi olo ei ole huonontunut, ja tällä hetkellä tunnen olevani melko terve. Jospa huomenna kävisin siis vielä salilla ennen loman alkua.

Jäljellä on siis enää yksi työpäivä huomenna maanantaina, jonka jälkeen on töitä vasta heinäkuun puolivälissä. Juhannukseksi menemme vanhempieni mökille Itä-Suomeen, juhannuksen jälkeen tiistaina lähdemme perheen kesken päivä Tukholmassa -risteilylle Helsingistä, ja loman aikana olisi myös tarkoitus juhlia pikku-a:n synttäreitä ruhtinaalliset kolme kertaa. Ensi keskiviikkona miehen suvun kanssa (juhlimme kolmea kahden viikon sisällä syntynyttä serkusta yhtä aikaa), juhannuksena oman sukuni kanssa ja heinäkuun ekana viikonloppuna kaverisynttäreitä.

Vain loman viimeinen viikko on tässä vaiheessa ilman ohjelmaa. Mies menee silloin jo töihin, ja saattaa olla että ollaan lastenkin kanssa ihan vaan kotona. Teemme ehkä retkiä jonnekin lähiseuduille keleistä riippuen, mutta pääasiassa rentoutuen. 

Olen tässä alkanut miettimään, että minun pitäisi varmaan taas tehdä jotain uutta painonhallinnan suhteen, kunhan kesästä päästään. Tämä "rentous" ei ainakaan tepsi, sillä kun annan itselleni luvan ottaa rennosti, minulla ei ole yhtään itsekuria ja paino vaan nousee kun syön ihan liikaa herkkuja. Pitäisiköhän tilata hiljattain PT:ksi valmistuneelta veljeltäni ruokavalio- ja treeniohjelmat? Hän on nimittäin tehnyt sellaiset siskolleni, joka laihtui kevään aikana ihan hurjasti. Toisaalta hän myös jaksoi noudattaa saamaansa ruokavaliota ja treenata monta kertaa viikossa. Minullahan ei ongelmana ole treenaaminen, vaan ruokavalio. Yleensä syksy ei ole ollut kohdallani kovinkaan menestyksekästä aikaa painonhallintaa ajatellen, mutta syynä voi tietysti olla se että monena vuonna olen ollut koko kevään tiukasti ruodussa ja väsynyt siihen syksyllä. Jospa saisin tänä syksynä apua henkisen puolen suhteen vaikka työterveyspsykologilta, kuten terkkari vähän lupaili, niin tulokset voisivat olla jopa pysyviä?

torstai 9. kesäkuuta 2016

Ensin huonoa, sitten hyvää

Niinhän siinä aina käy, että kun kirjoitustahtiin tulee tauko niin tulee yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi aloittaa uutta tekstiä. Mielessä pyörii jutun aiheita, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Osasyynä on luultavasti se, että tietokone käynnistyy meillä nykyään vain harvoin, käytännössä vain viikonloppuisin, enkä ole jaksanut alkaa kännykän kautta kirjoittaa kilometrin mittaista sepustusta.

Mitä mulle kuuluu? Tällä hetkellä ihan hyvää, mutta jos olisit kysynyt pari viikkoa sitten niin olisin ehkä vastannut että kaikki on jostain syvältä. Tai no, ehkä en olisi, sillä eihän sitä nyt voi tunnustaa että koko ajan väsyttää ja ahdistaa eikä kärsivällisyys kestä minkään vertaa. En tiedä, onko/oliko kyseessä jonkinlainen kevät- tai kesäblues, sillä mielestäni sain kuitenkin nukuttua ihan saman verran kuin normaalistikin. Esimerkiksi toissa lauantai oli ihan kamala. Olin luvannut miehelle herätä aamulla lasten kanssa. Herätys oli varmaan joskus puoli seitsemän tai seitsemän aikoihin, ja väsymys oli ihan järkyttävä. Sain kyllä hoidettua aamutoimet lasten kanssa, mutta iso-A kiukutteli aamupalalla eivätkä hermoni meinanneet kestää lainkaan. Minua siis kirjaimellisesti ahdisti, rinnassa tuntui järjetön paine ja olisi tehnyt mieli vain huutaa ja parkua täysiä.  

Koska tuosta on jo melkein kaksi viikkoa, en muista tarkkaan loppupäivää, mutta olo kuitenkin parani päivän mittaan. Pääsin käymän ruokakaupassa ihan yksin, ja iltapäivällä sain pötkötellä sängyssä kirjan kanssa iso-A:n ollessa kaverinsa synttäreillä ja pikku-a:n katsellessa miehen kanssa elokuvaa. Seuraavana päivänä olikin miehen vuoro herätä aamulla, ja oma olo oli koko päivän ihan toisenlainen eikä ollenkaan niin ahdistunut ja huonotuulinen.

Samanlaista oloa kuin tuona lauantaina on ollut välillä muutenkin. Ei onneksi koko aikaa, mutta aina silloin tällöin jos lapset eivät tottele tai mies on jättänyt tiskialtaan täyteen likaisia astioita kun ei "tajunnut" tyhjentää tiskikonetta. Olenkin syönyt ketutukseen taas ihan liikaa karkkia, mikä on vastaavasti taas aiheuttanut ahdistusta siitä kun paino nousee ja vaatteet puristavat. Loputon kierre, joka tuntuu mahdottomalta pysäyttää pahimman ahdistuksen kourissa. Onneksi olen sentään jaksanut kuntoilla melko aktiivisesti, viimekin viikolla ehdin salille kahdesti ja sain tehtyä myös pari aerobista.

Ajattelin, että testaisin josko ystäväni joskus suosittelema mäkikuisma toisi helpotusta pahimpaan ahdistukseen. Olen nyt käyttänyt mäkikuismauutetta pari viikkoa, enkä suoraan tiedä syy-seuraussuhdetta mutta olo on paljon parempi. Toisaalta syy voi olla ihan vaan kuukausittaisessa hormonitasojen muutoksessa, eli ehkä testaan ainetta jonkin aikaa ja katson ovatko pms-oireet yhtä rajut tässä kuussa.

Viime perjantaina minulla oli työterveyshoitajan tapaaminen 35-vuotistarkastuksen puitteissa, ja juteltiin siellä tästä viime aikojen väsymyksestä ja ahdistuksesta. Hoitaja oli sitä mieltä että mitään hälyttävää ei ole vielä ilmassa kun ahdistus ei ole koko ajan jatkuvaa, ja kun olen kuitenkin säilyttänyt toimintakykyni ja jaksanut kuntoilla, mutta hän soittelee minulle parin kuukauden päästä ja katsotaan sitten mikä fiilis minulla on kesän aikana ollut ja olenko saanut pidettyä herkuttelut kurissa. Paino oli nimittäin tarkastuksessa jo yli 85 kiloa, mikä on suoraan sanottuna ihan järkyttävää... Tarkastuksessa tuli onneksi myös hyviä uutisia: kaikki veriarvot olivat erinomaiset (kolesteroli, sokerit, hemoglobiini, maksa-arvot) ja verenpainekin kohdallaan. Ainut ongelmakohta on siis paino ja liian iso vyötärönympärys. 

Tällä viikolla olo on ollut jo ihan toista maata kuin edellisten parin viikon aikana. Missään vaiheessa ei ole ketuttanut tai ahdistanut, enkä ole ollut pahemmin väsynytkään jos ei lasketa heräämisen hankaluutta aamuvuoropäivinä. Minulla on ollut oikeastaan jopa todella onnellinen olo. Olen jaksanut olla lasten kanssa melko rauhallinen kiukutteluista huolimatta, ja olen myös muistanut pyytää kauniisti miestä tyhjentämään tiskikonetta tai laittamaan tiskejä sen sijaan, että olisin vain tuhissut kun hän ei ole sitä tehnyt. En ole myöskään sortunut herkkuihin koko viikkoon, mikä on tässä tilanteessa jo jonkinlainen ennätys! Viime viikolla kun joko kävin joka päivä kaupasta jotain hyvää tai verotin lasten ja miehen karkkivarastoja...

Osasyynä olotilojen vaihtelevuuteen voi tietysti olla töissäkin. Toissaviikko ja sitä edeltävä olivat töissä tosi väsyttäviä. Vastaan tuli vain hankalia asiakkaita enkä saanut nimeksikään myyntiä - seikka joka aiheuttaa myyntitavoitteiden vuoksi ja osittaisella provikkapalkalla jonkin verran stressiä. Viime ja tämän viikon tilanne on ollut ihan toinen. Myyntiä tulee ja viikkotavoitteet ovat täynnä eli fiilis on senkin vuoksi tosi hyvä. 

Onneksi meillä on töissä huipputiimi, joka tukee jäseniään huonoinakin päivinä ja jolle voi purkaa kettuuntunutta oloa. Noita heikkoja viikkoja on onneksi melko vähän, ja nämä keskivertoa paremmat viikot kompensoivat enemmän kuin mainiosti. Toivottavasti oma oloni pysyisi jatkossakin hyvänä, yritän taas kirjoitella tännekin useammin. Kahdeksan päivää kesälomaan!