lauantai 28. helmikuuta 2015

Hyvää synttäriä minulle!

Minulla oli eilen syntymäpäivä. En odottanut lahjaksi mitään, tai siis olin sopinut miehen kanssa että ostan itselleni uudet juoksukengät jotka hainkin kaupasta jo alkuviikosta. Kengät eivät tulleet kovin kalliiksi, sillä maksoin osan miehen töistä saamillaan lahjakorteilla ja kengät olivat alennuksessa. Olisin halunnut ostaa samanlaiset Asicsit jotka minulla jo on, mutta viime vuoden alennnuksessa olleesta mallista ei enää ollut kokoja jäljellä, eikä budjetti riittänyt ostamaan tämän vuoden väriä. Ostin siis Niken kengät, mutta sain niihin kuitenkin kuukauden kokeiluoikeuden eli jos eivät ole hyvät jalassa niin saan vaihtaa ne toisiin juoksukenkiin.

Eilen aamulla oli siis ihana yllätys, kun sain mieheltä aamulla paketin josta paljastui uusi sykemittari! Kun lueskelin käyttöohjeita, tajusin että siinä on myös aktiivisuusmittari. Lisää motivaatiota siis kiivetä ylös portaita ja kävellä aina kun mahdollista.

Syntymäpäivälahjani

Halusin ilahduttaa työkavereita synttäreideni kunniaksi, ja lapsetkin halusivat kakkua. Ajattelin ensin tehdä raakakakkua, mutta totesin etten millään viitsi ostaa kaikkia tarvittavia ainesosia (palkkakin oli vasta tulossa). Siksi päätinkin ennemmin testata Even blogissaan esittelemää proteiinikakkua. 


Tein kakun muuten ohjeen mukaan, mutta kaksinkertaisena. Lisäsin taikinaan pakastemustikoita ennen uuniin laittoa, ja lisäksi laitoin kuorrutukseen rahkan lisäksi myös vispikermaa ja makeutukseksi hieman sokeria. Lapset halusivat koristella kakun kaapissa olleilla sydänmarmeladeilla. Kakku oli kyllä hyvää, mutta itse söin vain tuon kuvassa näkyvän pienen palan samalla kun maistelimme kakkua lasten kanssa. Loput vein töihin, ja iltaan mennessä kakku olikin kadonnut parempiin suihin.

Ennen töihin menoa kävin kuitenkin testaamassa nuo uudet lenkkarit - ja myös sykemittarin. Koska en ole juossut koko talveen, jalat eivät alkumatkasta meinanneet oikein tykätä, mutta juoksin alkuksi vain pikkupätkiä ja kävelin aina kun jaloissa meinasi tuntua pahalta. Loppumatkasta sain jo juostua pitempiä pätkiä, kun jalat alkoivat lämmetä. Luulen että uudet kengät toimivat ihan mukavasti, kunhan vaan aloitan lenkkeilyn rauhallisesti.


maanantai 23. helmikuuta 2015

Maksaisinko salilla käymisestä?

Sain Hopottajien kautta kuukauden kortin Motivukselle helmikuun ajaksi. Olin kampanjasta innoissani, sillä en ole vuosiin käynyt kuntokeskuksissa. Työpaikan sali on riittänyt hyvin enkä myöskään välitä ryhmäliikunnasta niin paljon, että haluaisin sen vuoksi maksaa kuukausimaksuja. Nythän minulla olisi mahdollisuus kokeilla sekä parempaa kuntosalia että ryhmäliikuntatunteja.

Salikortti on nyt ollut voimassa kolme viikkoa, ja olen käynyt salilla ruhtinaalliset kaksi kertaa. Ryhmäliikuntaan en ole saanut raahattua itseäni kertaakaan. Syitä on oikeastaan kolme. Ryhmäliikuntaa ajatellen tunnit ovat minulle todella huonoihin aikoihin eli joko heti aamulla tai vasta illalla. Aikatauluthan menevät perheessäni niin, että jos miehellä on iltavuoro niin minulla on aamuvuoro jolloin pääsen töistä yleensä klo 14. Treenaan siis heti tuolloin, jotta ehdin hakemaan lapset hoidosta viimeistään klo 16.30 (lasten hoitopäivähän ei ole kovinkaan pitkä, koska mies vie heidät hoitoon ennen iltavuoroa klo 10-11). Omina iltavuoropäivinä vien puolestani lapset hoitoon klo 10-11 ja treenaan ennen töiden alkua. Motivuksen jumppatarjonta oli siis kovin heikko noihin aikoihin jolloin minulla on aikaa kuntoilla.

Toinen syy kortin vähäiselle hyödyntämiselle on Motivuksen sijainti. Se on nimittäin melko toisella puolella Turun keskustaa työpaikkaani nähden, eikä kuntokeskuksen lähellä ole maksuttomia parkkipaikkoja. Ehdin kyllä kipittää työpaikalta Motivukselle ennen tai jälkeen töiden, mutta aikaa menee edestakaisiin matkoihin lähemmäs puoli tuntia, enkä tykännyt siitä että kävin salitreenin jälkeen suihkussa ja sitten hikosin uudestaan matkalla töihin. Työpaikalla on kuitenkin oma sali, joka on ilmaiseksi käytössä eikä parkkeerauskaan maksa mitään.

Kolmas syy, miksi en käynyt Motivuksella kahta kertaa enempää oli muut ihmiset ja oma saliohjelmani, johon en tarvitse kaikenmaailman laitteita ja härveleitä. Omat ohjelmani koostuvat tällä hetkellä aina kolmesta peräkkäisestä liikkeestä, jotka tehdään pääasiassa käsipainojen, tangon tai kahvakuulan kanssa. Motivuksella nuo välineet sattuvat sijaitsemaan salin eri puolilla, ja molemmilla kerroilla siellä treenatessani tuntui haastavalta raahata välineitä salin puolelta toiselle ja vahtia niitä sen aikaa että saisin treenin tehtyä. Muita treenaajia oli paikalla suhteellisen paljon, eli en myöskään jaksanut alkaa jonottamaan mihinkään välineisiin. Jos ohjelmani olisi perinteinen, jossa tehdään yhtä liikettä useampi sarja kerrallaan, ja jos siihen kuuluisi enemmän laitteilla tehtäviä liikkeitä, niin silloin Motivus olisi omallakin kohdallani tämän hetkistä parempi vaihtoehto. Tässä vaiheessa tykkään kuitenkin käydä työpaikan omalla salilla, jossa saan yleensä treenata kaikessa rauhassa, ja jonka pukuhuoneessa minulla on oma kaappi missä saan säilyttää kenkiä, pyyhettä ja kaikkia tarvitsemiani treenivälineitä eikä minun tarvitse kantaa niitä koko ajan mukanani.

Aloitin muuten tänään lepoviikon, ja tarkoitus on käydä maksimissaan sauvakävelyllä tämän viikon aikana. Sitten kun (tällä hetkellä tosi väsyneet) lihakset ovat kunnolla levänneet, on kiva aloittaa ensi viikolla PT:n tekemien uusien ohjelmien kanssa. Päivitystä pitäisi tulla sekä ruokavalioon että treeneihin, en malta odottaa!

Jos muuten haluat itse liittyä Hopottajiin ja päästä testaamaan eri tuotteita ja palveluita jopa maksutta, voit liittyä täältä. Lisää mukaan suosittelukoodi HOP13716, niin allekirjoittanut saa lisäpisteitä...

perjantai 13. helmikuuta 2015

Inspiraatio

Tänään minun oli tarkoitus syödä salitreenin jälkeen perunaa hiilarina, mutta tajusin tullessani lasten kanssa kotiin että eihän meillä olekaan keitettyjä perunoita valmiina. Lapsille keitin makaronia, mutta itse olen tällä hetkellä viljattomalla ruokavaliolla eli mitä tehdä? Onneksi muistin kaapissa jo jonkin aikaa lymynneet riisikakut, ja herkullinen päivällinen oli valmis. 


Ok, minun ei ohjeen mukaan pitäisi syödä samalla aterialla rasvaa ja hiilaria, mutta joskus on pakko. Esim. ennen kuin jääkaapissa oleva lohi menee huonoksi mutta on kuitenkin treenin jälkeisen aterian aika...

torstai 12. helmikuuta 2015

Jos ei muuta niin kuvia

Kun ei ole aikaa kirjoittaa, niin ei ole aikaa kirjoittaa. Viime postauksen jälkeen fiilis on taas ollut parempi, eikä herkkujakaan ole tehnyt enää mieli. Lauantaina oloni oli koko päivän todella väsynyt, ja päivällisaikaan en jaksanutkaan alkaa kokkaamaan itselleni mitään omaa ruokaa vaan söin uunimakkaraa ja perunamuusia muun perheen kanssa (piti kyllä tehdä kotitreeni ennen ruokailua, mutta väsymykseltäni en jaksanut edes sitä). Tämä herkkuruoka sai oloni kerralla paremmaksi, ja kun punnitsin makkaraa ja muusia vain vähän ja muut päivän syömiset olivat kunnossa, niin makrotkin jäivät vielä sallittuihin rajoihin ylimääräisiä hiilareita lukuunottamatta.

Tämä viikko on ollut taas paljon parempi. Maanantaina ketutti ja väsytti, mutta muut päivät ovat olleet suorastaan aurinkoisia. Tiistaina minulla oli kotipäivä lasten kanssa iso-A:n flunssan vuoksi, mutta onneksi korvissa ei ollutkaan tulehdusta edellisen yön itkuista huolimatta, ja kun tyttö oli kuumeetonkin niin kävimme lääkärireissun yhteydessä lounaalla kiinalaisen ruoan merkeissä ja ulkoilimme pitkän tovin.

Nyt odotan innolla viikonloppua ja työpaikan isoja bileitä, toivotaan ettei kukaan perheestä ehdi sairastua ennen sitä...

Tässä vielä kuvia viime aikojen syömisistä:

Broileria ja shirataki-nuudeleita kookosmaitokastikkeessa sekä paistettua kesäkurpitsaa

Jauhelihakastiketta (jauhelihaa, tomaattimurskaa, sipulia, paprikaa, kookosmaitoa) ja shirataki-nuudeleita


Muun perheen versio samalta aterialta eli spagettia ja jauhelihakastiketta, tomaattimurskan sijaan tuoreita tomaatteja


Treenin jälkeinen ateria eli karjalanpaistia ja perunaa sekä paistettua ruusukaalia (+tomaattia)


Toisen treenin jälkeinen ateria samaa karjalanpaistia, kasviksena porkkanaraastetta


Viime lauantain cheat-meal eli uunimakkaraa, perunamuusia, raejuustoa, porkkanaraastetta ja kurkkua

Broilerin ohutleikettä, paistettuja herkkusieniä ja kesäkurpitsaa sekä cashew-pähkinöitä


Lounas kiinalaisessa ravintolassa. Vähän teki mieli friteerattua kananpoikaa hapanimeläkastikkeessa, mutta totesin että ehkä nuo liha-kasvis-ruoat ovat edes vähän kevyempi vaihtoehto




perjantai 6. helmikuuta 2015

Herkkulakko jatkuu

Kohtalo haluaa näemmä kieltää minulta kaikki syyt kahvipöydän antimille, mikä ei välttämättä ole edes huono juttu. Huomenna ohjelmassa olleet iso-A:n bestiksen synttärit nimittäin peruuntuivat juhlasankarin perheessä olevan vatsataudin vuoksi. Itsehän olen pelännyt kyseistä tautia, koska mies ja pikku-a jo sairastivat mutta minä ja iso-A ollaan vielä pysytty terveinä. Onneksi vaikuttaa ainakin tällä hetkellä siltä, että pääsemme tänä iltana suunnitellusti näkemään Disney On Ice -shown Turussa.

Viikon päästä lipsun ruokavaliosta taatusti työpaikan bileiden takia, mutta siitä ei tarvitse stressata millään lailla koska olen pysytellyt ruokavaliossa siinä vaiheessa jo yli kuukauden eikä yksi päivä merkitse mitään pitkän ajan suunnitelmassa.  

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Haastava herkkulakko

Ensimmäiset kolme viikkoa karkkilakosta sujuivat kuin leikiten, eikä minun tehnyt edes mieli mitään herkkuja. Tällä viikolla on ollut paljon vaikeampaa. Johtunee ehkä viikonlopun aikana tulleesta univelasta, jota ei meinaa saada kurottua umpeen millään. Parina yönä olen nähnyt - ja syönyt - karkkeja unissani, ja muistanut vasta jälkeenpäin että minunhan piti olla karkkilakossa! Onneksi en ole valveilla ollessa sortunut.

Olen miettinyt taas paljon sitä, että onko minun parasta pysytellä herkuista kokonaan erossa, vai pystyisinkö tulevaisuudessa pitämään viikottain vaikka yhden karkkipäivän jolloin saisin syödä jotain hyvää kohtuudella. Kuten säännölliset lukijat varmaan tietävätkin, niin olen yrittänyt samaa aiemminkin, mutta jossain vaiheessa homma on karannut käsistä ja herkuttelu on lipsunut myös karkkipäivän ulkopuolelle ja mennyt ihan överiksi. Toisaalta herkut eivät välttämättä ole olleet ainoa ongelma, vaan se että olen antanut itselleni luvan syödä kaikkea muutakin ylimääräistä ihan liikaa, mutta en voi väittää että suhteeni karkkiin ja sokeriin olisi millään lailla mutkaton ja helppo.

Joskus jopa toivon, että minulla olisi ongelma ennemminkin alkoholin kuin herkkujen kanssa.Viinaa pystyy sentään jollain tavoin välttelemään, mutta karkkia ja herkkuja tuntuu olevan tarjolla joka puolella. Viime aikoina jopa työpaikalla on ollut koko ajan jotain hyvää, mutta toistaiseksi olen saanut pidettyä näppini erossa. Jos vain paino tippuisi edes vähän nopeammin, niin silloin olisi jotenkin helpompi pitää kiinni itsekurista. Nyt on välillä tuntunut siltä, että kun kerran mitään ei tapahdu niin ihan sama mitä syön. Esim. tänä aamuna paino oli taas 81,4kg (verrattuna sunnuntain 80,9 kiloon), mikä sai mielen matalalle. Tiedän mainiosti, että paino voi vaihdella satoja grammoja tai parikin kiloa jopa yhden päivän aikana, mutta olisi enemmän kuin mukavaa saada paino taas seiskalla alkavaksi... Onneksi PT sentään sanoi että olen selvästi hoikistunut, mutta itse en sitä huomaa peilissä enkä oikein vielä vaatteissakaan. Ehkä olo ei ole enää ihan niin turvonnut kuin vielä vaikka kuukausi sitten, mutta on vielä paljon matkaa ennen kuin olen taas omassa ihannevartalossani.

PT ja yhteinen treeni antoivat onneksi taas valoa päivään, eli ehkä - tai siis todellakaan - en luovuta ihan vielä. Ehkäpä yritän ottaa loppuviikon levon kannalta ja palauttelen väsyneitä lihaksiani, jospa olokin taas vähitellen piristyisi...

Penkkienkka

Tympeän päivän pelasti tänään salitreeni PT:n kanssa HIIT-tyylisesti lihasharjoitteita tehden ja välillä kuntopyörää polkien. Loppuun vielä muutama sarja penkkipunnerrusta, jotka tein 40 kilolla mikä on uusi ennätykseni. Tähän saakka olen tehnyt penkkipunnerrusta 35 kilolla, mutta 40kg meni itse asiassa jopa melko hyvin. PT:n mukaan rintalihakseni ovat epätavallisen vahvat, ainakin jos vertaa (oma mielipiteeni) heikkoihin olkapäihin jotka eivät kehity pystypunnerruksessa mihinkään, tai hauiksiin joita väännän jatkuvasti samoilla kilomäärillä. Anyway, treeni teki taaskin päivästä paljon, paljon paremman, ja eipä tarvitse enää tällä viikolla tehdä HIITiäkään erikseen...

maanantai 2. helmikuuta 2015

Kun aika ei riitä

Minua harmittaa, kun nykyisin ei tunnu olevan yhtään aikaa bloggaamiseen. Töissä on niin ruuhkaista ettei voi tehdä muuta kuin töitä (eikä henkilökohtaisten juttujen tekeminen taitaisi olla kovin sallittua muutenkaan), ja lapset vaativat huomiota kotona lähes koko ajan. Toisaalta on kiva pelata heidän kanssaan lautapelejä ja puuhastella kaikenlaista, mutta välillä äiti haluaisi vaan istua tietokoneen ääressä tai maata sohvalla kirjaa lukien...

Tänään olo on väsynyt ja kaikkeen kettuuntunut, suoraan sanottuna ihan blääh. Jostain pitäisi kuitenkin repiä tsemppiä työpäivän jälkeiseen salitreeniin, sillä tulimme miehen kanssa samalla autolla töihin ja hän pääsee töistä vasta kaksi tuntia minua myöhemmin, eli enpä voi itse lähteä kotiinkaan heti töiden jälkeen. Ihan hyvä sinänsä, sillä tämän hetkisellä fiiliksellä kotisohva ja suklaalevy houkuttelisivat paljon enemmän... Mut minähän en sorru, kun karkkilakkoa on takana vasta kolme viikkoa ja jäljellä vielä lähes kaksi kuukautta!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kärsimättömyys ei (todellakaan) ole hyve

Olen nyt noudattanut PT:n suunnittelemaa ruokavaliomallia neljä viikkoa. Olen varmaan tehnyt ihan väärin, kun käyn vaa'alla lähes joka aamu ja olen kärsimätön hitaista tuloksista. Jotenkin sitä vain ajatteli että edes ensimmäisen viikon aikana olisi lähtenyt painoa enemmän turvotusten häviämisen muodossa, mutta meno on ollut melko tasaista puolen kilon viikkovauhtia. Yritän hokea itselleni että puoli kiloa viikossa on kaikkien laihdutusohjeiden mukaan täydellinen vauhti, ja että 2000 kilokalorin ruokavaliolla paino ei voikaan kovin nopeasti tippua, mutta silti joku pieni sisäinen ääni piipittää että "nopeammin, nopeammin". Luulen kuitenkin, että noudatan tätä nykyistä ruokavaliota vielä kuukauden verran ennen kuin tehdään muutosta ohjelmaan.

Tänään tein "virallisen" punnituksen ja mittaukset kuukauden tauon jälkeen, ja paino oli tosiaan pudonnut pari kiloa. Senttejäkin oli hävinnyt lähes joka puolelta (sulkeissa kuukausi sitten mitatut lukemat).

Paino 80,9kg (83)
Napa 93cm (98)
Vyötärö kapeimmalta kohdalta 87cm (90)
Lantio 113,5cm (115)
Rinnanalus 88,5cm (90)
Reidet 61cm (62)
Hauis/Alli oikea 31cm (31), vasen 30cm (30)

Onhan tässä vielä paaaaaaljon matkaa vuosi sitten mittaamiini lukemiin, mutta jos vain onnistun olemaan kärsivällinen, niin eivätköhän paino ja mitat pikku hiljaa mene alaspäin.

Kuluvan viikon aikana minulla on käynyt pari kertaa mielessä, että poikkeaisin ruokavaliosta. Töissä on ollut tarjolla pullaa, keksejä ja karkkeja, mutta en silti ole sortunut. Toissapäivänä teki vähän tiukkaa, kun ostin kotiin pussillisen perunalastuja, mutta sain pysyteltyä niistä erossa enkä maistanut edes yhtä sipsiä. En kyllä olisi niitä muuten edes ostanut, mutta pikku-a:han iski joku vatsatauti torstain ja perjantain välisenä yönä (miksi aina yöllä??) ja tyttö oksenteli muutaman kerran. Perjantaina ei ruoka maistunut koko päivänä kuumeiselle lapselle, muuten kuin nuo sipsit joita joku lääkäri joskus suositteli vatsatautiin. Eilen a on jo ihan terveen oloinen, mutta jännitämme yhä että sairastuuko joku muu. Päätin sen vuoksi, että emme mene tänään iso-A:n kaverin synttäreillekään, vaikka olinkin odottanut sitä, sillä olin jo aiemmin antanut itselleni luvan syödä kyläillessä kahvipöydästä herkkuja. Tuleepa ainakin yksi päivä lisää ilman lipsumista ruokavaliosta. Olemme sitä paitsi viikon päästä menossa erään toisen kaverin synttäreille, ja siitä viikon päästä minulla ja miehellä on firman isot bileet joiden tiimoilta pääsemme jopa yöksi hotelliin työnantajan piikkiin, eli lipsumista on joka tapauksessa tiedossa lähiviikonloppuina.

Tällä viikolla kuntoilut jäävät yhden treenin verran vajaaksi. Olen käynyt salilla kaksi kertaa ja kerran sauvakävelyllä, mutta HIIT piti jättää perjantaina väliin kun mies (joka oli jäänyt lasten kanssa kotiin) pyysi tulemaan suoraan kotiin ruokakaupan kautta. Toisaalta edellinen, oksentelevan pikkulapsen kanssa isolta osin valvottu yö takasi, että energiaa ei olisi HIITiin riittänytkään. Eilinen päivä meni taloa siivotessa - kävin myös ruokakaupassa -, mutta tänään olisi tarkoitus päästä käymään salilla tekemässä 25 minuutin complex-harjoitus, jossa tehdään liikkeitä koko aika putkeen. Tuohon on aika mahdoton yhdistää enää HIITiäkin, koska koko treeni on yhtä HIITiä jo itsessäänkin. Itse asiassa olen menossa ihan muualle kuin työpaikan salille, mutta siitä lisää toisessa postauksessa...