torstai 28. helmikuuta 2013

Extran eka salitreeni ja synttäriketutusta

En tiedä huomasiko kukaan, mutta tällä viikolla en ole päivittänyt tänne painoani. Mainitsinkin jo aiemmin että sitä oli kertynyt taukoviikon aikana kolme kiloa, joten odotan mieluummin ensi maanantaihin ennen kuin kirjaan painon tänne ylös. Onneksi tuosta kolmesta kilosta on jäljellä enää 700 grammaa, ja toivon että maanantaina olisin saanut painoni takaisin SD:n loppulukemiin.

Eilen kävin tekemässä SD Extran uuden salitreenin ensimmäistä kertaa, ja se muuten tuntui! Hiki virtasi vuolaammin kuin kertaakaan aiemmin, ja välillä piti ihan pysähtyä haukkaamaan henkeä. Lihakset saivat niin hyvän treenin, että kädet ja jalat ihan tärisivät kun menin treenin jälkeen aloittamaan työpäivää. Sallinkin siksi itselleni pienenpienen palasen syntymäpäiväni kunniaksi tekemääni kakkua, jonka olin tuonut työkavereille. Muuten en olisi kakkua tehnytkään, mutta halusin testata kuinka sokerimassalla kuorruttaminen onnistuu ennen kuin aloitan väsäämään kakkua iso-A:n syntymäpäiville parin viikon päästä. (Se ei onnistunut, eli kuorrutan lapsen synttärikakun ehkä vaahtokarkkimassalla)

Niin, eilen oli siis syntymäpäiväni, joka koki aikamoisen antikliimaksin kun kotiuduin iltapäivällä töistä. Mies oli vihjaillut että saan ehkä tuolloin syntymäpäivälahjani, ja kotona olikin paketti odottamassa. Sieltä sitten paljastui upouusi Samsungin tabletti! Muutenhan tuo lahja voisi olla jokaisen unelma mutta ei minun, sillä meillä on ensinnäkin vajaan kuukauden vanha kannettava ja toiseksi samanlainen Samsungin tabletti jo miehellä. Miehen mukaan hän halusi ostaa minulle samanlaisen, jotta voimme molemmat käyttää sellaista yhtä aikaa esimerkiksi reissussa ollessamme - mikä on aivan turhaa, sillä olemme kyllä ainakin minun mielestäni osanneet vuorotella tabletin käyttöä aivan mainiosti.

Olisin todellakin halunnut olla lahjasta mielissäni, mutta yllämainituista syistä se on aivan turhaa rahanmenoa. Varsinkin, kun olisin oikeasti halunnut lahjaksi vaikkapa lahjakortin johonkin hoitoon tai kampaajalle, tai uuden imurin. Kun kysyin mieheltä että miksi hän ei hankkinut sitä imuria jota olin useaan otteeseen toivonut, hän vastasi että "ei imuri ole mikään lahja, se on kodinkone". Ehkä useimmat naiset ovatkin sitä mieltä, mutta he eivät joudukaan imuroimaan kotiaan järkyttävän kovaäänisenä ulvovalla imurilla, jonka imutehokin on heikko erään moottorivian vuoksi jota ei kuitenkaan kannata alkaa korjaamaan.

Loppujen lopuksi päädyimme siihen että palautamme tabletin, siinähän on kuitenkin 14vrk palautusoikeus etämyynnistä ostettuna (emmekä myöskään ole sidottuna kaksi vuotta jatkuviin kuukausimaksuihin). Joka tapauksessa eilisen tunnelma oli jokseenkin lässähtänyt. Ihan kuin mies olisi loukkaantunut siitä kun en hihkunut riemusta lahjan saatuani. Oma oloni oli koko illan kovin ahdistunut ja väsynyt, enkä jaksanut edes venytellä vaikka tiesin että salitreenin jälkeen se kannattaisi. Kärsin siitä nyt tänään, sillä reidet alkavat olla niin kipeät että pääsen juuri ja juuri kävelemään...

Miehen käytöksestä jäi kuitenkin sellainen olo, että olinko kohtuuton kun en osannut iloita hänen hyvällä ajatuksella hankkimastaan lahjasta? Meillä on kuitenkin yhteinen talous ja yhteiset rahat, ja itse aloin lähestulkoon itkemään lahjan nähtyäni kun ajattelin kuinka paljon rahaa siihen on mennyt / tulee menemään. Ennemmin tosiaan olisin vaikka ottanut sen imurin...

P.S. Väsymyksestä ja ketutuksesta huolimatta en sortunut eilen illalla syömään synttärikakkuani muuta kuin pari pientä lusikallista samalla kun laitoin työpaikalla syömättä jääneen kakun pakastimeen. Mieli teki kyllä syödä paljon enemmänkin ja olin jo todella lähellä sortua, mutta sain onneksi hillittyä itseni. Tämän päivän pelasti työpaikalleni saapunut paketti, joka sisälsi uuden työpuhelimeni eli iPhone 5:n. Saa nähdä onnistuuko kuvien ottaminen blogia varten jatkossa edes vähän paremmin...

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Matka tavoitefarkkuihin, osa 3

Viimeksi kirjoitin tavoitefarkuistani tammikuun 22. päivä täällä. Uusimmat kuvat otin Superdieetin jälkeen eli jo runsas viikko sitten, en vain ole ehtinyt raportoida sitä tänne. Tässä tavoitefarkut numero 1 (eli ne koon 42 magic-farkut).



Tässä vielä kuva niistä tammikuun lopussa:



Vähän on siis vatsakumpu pienentynyt, eikä se enää haitttaa farkkujen käyttöä eli housut ovat siirtyneet pysyvästi käyttöön ja ovat kyllä tosi mukavat jalassa.

Tässä tavoitefarkut numero 2, eli tuumakoon 30 housut:


Paita päällä ei näytä niin kovin pahalta, mutta jos paidan helmaa vähän nostaa niin näky on karu:


Tässä vielä pari lähikuvaa...


Ylhäällä kuva viikko sitten, alhaalla tammikuussa otettu. Eli vatsa roikkuu ehkä vähäsen vähemmän housunkauluksen yli, mutta ei mitenkään huomattavan paljon vähempää...


Tässä vielä sivukuva ihanasta löysästä vatsanahkastani. Ensin uudempi, alempana vanhempi kuva. Tuossa huomaa muutosta jo vähän paremmin, ja ihan kuin selän puolella ei iho paljon enää tursuisikaan housunkauluksen yli...






Tekemistä siis vielä riittää ennen kuin voin ottaa nämä toiset farkut käyttööni, mutta ainakin niissä riittää vielä tavoitetta...

tiistai 26. helmikuuta 2013

Taas ruodussa

SD Extra 2013 alkoi eilen, ja tänään vaa'an lukemasta oli jo kadonnut 1,5kg viime viikon aikana kertyneistä kolmesta kilosta. Onneksi siis vain turvotusta, mutta olisi kivaa jos minulla ei olisi tällainen kroppa, joka kerää heti nestettä kun syön normaalisti ja sallin itselleni myös kahvipöydän antimia.

Tänä aamuna sain jopa aikaiseksi lähteä sauvakävelylle ennen kuutta, jotta ehdin takaisin kotiin ennen miehen lähtöä töihin - itse menen vasta iltavuoroon. Salille pääsen toivon mukaan huomenna, ja testaan ensimmäistä kertaa SD Extran uuden salitreenin.

Tässä vielä kuva eilisestä päivällisestä. Ruokaa on aika valtavasti!


P.S. Tänne olisi kirjoitettavaa vaikka kuinka, mutta tuntuu että nykyään ei vain ole aikaa istua koneen ääressä. Buzzausteksti Belvitan täysjyväkekseistä on tulossa, ja pääsin myös erääseen toiseen Buzzadorin blogikampanjaan mukaan mutta siitä lisää kunhan ehdin...

lauantai 23. helmikuuta 2013

Vielä yksi päivä...

Mitä yhteistä on seuraavilla (kuvat lainattu netistä):









Olen syönyt kaikkia näitä viimeisten parin päivän aikana. Tietysti olen syönyt myös oikeaa ruokaa: jauhelihakeittoa, meksikon pataa, ranskanperunoita ja nakkeja, kaiken seurana runsaasti kasviksia (kannatti ottaa omat kurkut, tomaatit ja paprikat mukaan) sekä raejuustoa lisäproteiiniksi. Vain aamupala on mennyt dieetin mukaan eli rahkasmoothien muodossa.

Löysäilyä on tiedossa vielä huomenna, jolloin juhlimme siskonpoikani syntymäpäivää ja tarjolla on taatusti kaikkea hyvää. Kotimatkalla syömme päivällisen abc:llä, ja saattaa olla että juhlistamme illalla kotiin päästyämme myös allekirjoittaneen syntymäpäivää jollakin hyvällä. Varsinainen päivä on keskiviikkona, mutta SD Extra on tuolloin jo käynnissä enkä taatusti pistä suuhuni mitään ylimääräistä!

Pakko myöntää, että vaikka on ollut ihanaa sallia itselleen kahvipöydän antimia niin vieläkin ihanampaa on palata maanantaina takaisin ruotuun. SD Extran ylläpitoryhmän ruokamäärä tuntuu kyllä aika valtavalta, mutta otan sen eräänlaisena harjoitteluna normaaliin elämään jolloin voi syödä hyvin ja kohtuullisesti hiilareitakin. Tällä hetkellä olo on muuten aikalailla ähkyinen, mutta rento. Ainut kuntoilu koko viikolla on ollut tänään, kun lykin iso-A:ta vajaan tunnin verran potkukelkalla mäkeä ylös (ja tietenkin myös laskimme sen välillä alas), muuten on tullut laiskoteltua urakalla. Vaa'alla en ole viikonlopun aikana käynyt, ja vähän pelottaa että minkälainen lukema siihen maanantaina ilmestyy...

SD Extran liikuntaohjelmat on muuten myös julkaistu, mutten ole täällä vanhempieni luona päässyt katsomaan vielä ohjevideoita. Salitreenejä ja kotitreenejä tuli yllättäen jopa kaksi kumpaakin, mutta toiset ovat viime extrasta tuttuja ja toiset aivan uusia. Tosin en viime kesänä tehnyt salitreeniä kertaakaan, mutta kotitreeniä kylläkin. Aika rankalta kyllä näyttävät sekä sali- että kotitreenit, toivottavasti pääsisin pian testaamaan! Maanantaina en vielä siihen pysty, sillä meille tulee kiinteistövälittäjiä arvioimaan kotiamme sekä klo 15 että klo 18...

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Herkuttelunhimoa

Tämä viikko on mennyt herkuttelun himoa vastaan taistellessa - ja hävitessä. Tein viikonloppuna tietoisen päätöksen siitä, että syön nyt alkuviikon ajan päivisin Superdieetin viimeisen viikon mukaan, mutta höllään illalla ja sallin itselleni jotain hyvää. Maanantai meni mainiosti, ja söin koko päivän muuten normaalia ruokaa mutta illalla otin kolme palaa jo kauan kaapissa lojuneesta isosta Toblerone-pötköstä. Yllätyin tuolloin siitä, että se ei maistunutkaan ihan niin hyvältä mitä muistin.

No, eilenkin päivä meni dieetin mukaisesti, mutta illalla sorruin herkuttelemaan Belvitan kekseillä kun annoin niitä iso-A:lle iltapalan yhteydessä. Päätinkin sitten maistella vähän jokaista makua, jotta voin sitten kertoa ihan omakohtaisiakin mielipiteitäni buzzausbloggauksessa jonka kirjoitan ihan pian (eli toivon mukaan vielä tämän kuun aikana). Keksejä tulikin sitten syötyä varmaan kymmenkunta, hups... Lisäksi mies tuli töistä kotiin tuoden mukanaan ison annoksen kebabia ranskalaisilla. Tosin itselleen, mutta kehotti minuakin syömään hieman "kun nyt ei ole dieetti päällä". Minähän söin, mutta onneksi vain vähän ja senkin vasta normaalin iltapalani jälkeen. Lisäksi söin vielä jälkkäriksi kolme palaa tobleronea, joka maistui jo vähän paremmalta kuin edellisenä iltana. Noista kaikista syömisistä tuli kyllä loppuillaksi aika huono olo vaikken syönytkään itseäni ähkyyn. Yökin oli todella levoton. Heräilin monta kertaa, enkä tiedä johtuiko se jonkinlaisesta hiilarikrapulasta.

Tänään sitten sorruin syömään Tobleronea jo päivällä ennen töihin lähtöä. Tällä kertaa se maistui jo todella herkulliselta, ja oli lähellä etten sortunut syömään sitä enemmänkin. Onneksi sain kuitenkin hillittyä itseni enkä tankannut itseäni sokerihumalaan. Lisäksi söin töissä päivällisen jälkeen päärynän, joita oli tarjolla yleisesti otettavaksi. Tämähän on sinänsä kiva työpaikka, että täällä on (lähes) aina tarjolla hedelmiä työnantajan puolesta. Itse en ole niitä tähän mennessä syönyt, mutta tänään en voinut hillitä makeanhimoani ruoan jälkeen. Onneksi päärynä riitti sen tyynnyttämiseksi. Iltapalan jälkeen söimme vielä miehen kanssa sen Toblerone-pötkön pois, oma saldoni 5 palaa eli luultavasti noin 100g.

Loppuviikon aikana en aio noudattaa dieettiä aamupalaa lukuunottamatta. Lähdemme huomisaamuna ajelemaan vanhempieni luo Itä-Suomeen, ja automatkaa varten on varattu sokeritonta EDiä sekä salmiakkia. Saatan kyllä pakata mukaan myös kotona olevat tuorekurkut, paprikat ja tomaatit, sillä vaikka vanhempieni luona on ruokapöydässä tarjolla sen seitsemää sorttia suolasieniä, etikkapunajuuria, suolakurkkuja, perunasalaattia ja kurkkupikkelssiä (ynnä muuta), niin tuore salaatti sieltä kyllä puuttuu tai on korkeintaan herne-maissi-paprikaa kiinankaalin joukossa. En kuitenkaan halua stressata tuolla syömisistäni, vaan syön mitä tarjolla on sillä käymme kuitenkin vanhempieni luona niin harvoin että en näiden parin päivän aikana ehdi paljoa lihomaan ;)

Tässä parin päivän aikana olen huomannut (taas) sen, että kun ei ole enää "pakko" pysyä dieetissä, niin tekee paljon enemmän mieli herkkuja kuin dieetin aikana. Niin kauan kuin ohjattu valmennus on ollut kesken, ei minun ole tehnyt herkkuja mieli oikeastaan ollenkaan. Mutta nyt mielessä pyörii makea lähes koko ajan. Välillä, esimerkiksi juuri aterian jälkeen, makeanhimo on muuttunut lähes sietämättömäksi. Tänäänkin minulle tuli yhdessä vaiheessa lähes ahdistunut olo herkkujen himossani. Sellainen tunne, että olo helpottuisi heti jos saisin jotain hyvää.

Tiedän tasan tarkkaan, että jotain hyvää ei todellakaan tarkoita helpottunutta oloa, mutta en ymmärrä mistä tuo tunne tänäänkin johtui. Päivä oli kuitenkin mennyt ihan mukavasti. Liekö syynä sokeriaddiktio, joka herättelee taas itseään heti kun sallin itselleni vähän enemmän herkkuja? No, onneksi minulla on loppuelämäni aikaa opetella sitä paljon puhuttua kohtuutta sekä itsehillintää. Loppuviikon yritän ottaa mahdollisimman rennosti mutta vältellen ihan mahdotonta mässäilyä, jatketaan uuden elämäntavan opettelua ja viimeisten liikakilojen karistamista sitten maanantaina...

maanantai 18. helmikuuta 2013

Superdieetin tulokset

On aika katsoa, mitä uusin Superdieetti sai aikaan. SD:n alussa painoin 76,3kg, mutta siinä oli varmasti ainakin pari kolme kiloa joulun aikana kertynyttä turvotusta. Tänä aamuna vaaka näytti 69.2kg, eli pudotusta tuli tuosta alkulukemasta 7,1kg. Olen tulokseen erittäin tyytyväinen, sillä pääsin lähes tavoitteeseeni ja joka tapauksessa normaalipainon puolelle painoindeksinkin mukaan.

Senttejäkin lähti joka puolelta. Vyötärö (napa) 86cm (27.1. 90,5cm), lantio (levein kohta) 101,5cm (27.1. 102,5cm), reidet 54+53cm (27.1. 55+54,5cm), rinnanalus 85,5cm (viimeksi 86cm), allit 27,5cm+28cm (viimeksi 28cm). Tällä kertaa mittasin vyötärön myös kapeimmalta kohdalta ja sain lukemaksi 80cm. Kuten olen aiemminkin valittanut, niin on vaikea tietää olenko mitannut samasta kohtaa kuin aiemmin, mutta kyllähän tuosta silti on senttejä lähtenyt jo ihan kuvienkin perusteella. Seuraavassa siis kuvat SD2013:n 1. päivänä 7.1. ja tänään eli 18.2.





 
Vaikka tiedän näyttäväni vaatteet päällä jo aika normaalipainoiselta, niin silti olisi kiva saada vatsaa ja reisiä vielä edes vähän pienemmiksi. Varsinkin vatsamakkarat pullottavat inhottavasti, kun istun. Löysä nahka on tietysti osasyynä, mutta kyllä vatsan alueella on vielä rasvaakin ihan liikaa. Varsinaista painonpudotustarvetta ei kuitenkaan ole, kunhan vähän edes tiivistyisin SD extran aikana...

lauantai 16. helmikuuta 2013

Lisää haastetta painonhallintaan

Kiitos kaikille rohkaisevista kommenteista ulkonäkööni liittyen. Sainkin tehtyä päätöksen siitä, minkä ryhmän ruokavaliota SD Extrassa noudatan. Vaihtoehtoinahan on joko ylläpitäjät (eli alle 5kg pudotettavaa) ja laihduttajat (yli 5kg pudotettavaa). Aion noudattaa ylläpitäjien ohjetta ja katson kuinka paljon kuudessa viikossa ehtii tiivistymään.

Viikonlopun suunnitelmat menivät meillä uusiksi, kun iso-A sairastui kuumeeseen eikä pikku-a:kaan taida olla ihan terve. Yritämme kyllä saada keittiön seinästä tapetit irti ja toivon mukaan tasoitettuakin sen tässä viikonlopun aikana, maalia sitten ensi viikon alussa. Päätimme myös laajentaa seinäremonttia eteiseen, jossa lapset ja kissat ovat repineet yhdestä seinästä tapettia ihan reilusti ja sitä koristavat myös iso-A.n piirrokset. Tapetin päällikerros on jo revitty pois, mutta sieltä pilkottaa alta joku vanha tapetti eli hommaa riittää.

Superdieetin ruokavalio saa jatkua viikonlopun yli, sillä mitäpä sitä "tavallisena" päivänä herkuttelemaan kun lapsetkin ovat kotona. Onpa ainakin vielä pari päivää aikaa saada edes vähäsen rasvaa pois kropasta. Olo on kyllä jostain syystä todella väsynyt ja olinkin vähällä soittaa kauppareissulla olleelle miehelle että toisi kuitenkin jotain hyvää, mutta sain hillittyä itseni. Ensi viikonloppuna tulee kuitenkin syötyä niin monena päivänä dieetin ohi, että haluan hillitä itseni sinne asti. Vähän olen kuitenkin rentouttanut asennettani. Eilen maistoin yhden Belvitan keksin, ja muutamana iltana olen syönyt yhden merkkarin kun mies on herkutellut niillä iltapalan jälkeen.

Mutta palatkaamme siihen, mikä tulee tuomaan lisää haasteita painonhallintaan. Syy miksi haluamme saada nuo seinät nyt hyvään kuntoon on se, että olemme päättäneet laittaa tämän talon mahdollisesti myyntiin. Mies on puhellut kodin vaihtamisesta jo ties kuinka kauan - hän haluaa toisen vessan ja mielellään yhden makuuhuoneen lisää -, mutta itse olen ollut sitä mieltä että kannattaisi ensin lyhentää nykyistä lainaa mahdollisimman paljon. Nyt olen kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin, ja olisin valmis vaihtamaan kotia vaikka heti. Päätös on hautunut mielessäni jo jonkin aikaa, ja jo syksyllä ehdotin miehelle että jos hän haluaa muuttaa niin voitaisiin ottaa yhteyttä kiinteistönvälittäjiin hinta-arvion saamiseksi. Tuolloin mies halusi sittenkin vielä odottaa, mutta nyt olemme ehkä molemmat valmiita tähän.

Viimeisen niitin toi se, kun lasten päiväkodista kyseltiin kuinka meillä kuivataan pyykit. Lasten vaatteet kuulemma haisevat ummehtuneilta ja aiheuttavat oireita jollekin allergikkolapselle. Kosteusongelmaa en usko meillä olevan - toivon mukaan ainakaan - mutta "vanhan talon tuoksu" on kuulemma yleinen ongelma näissä taloissa joissa on painovoimalla toimiva ilmanvaihto. Kun valittelin asiaa eräälle ystävälleni, hän sanoi herkkänenäisenä haistaneensa sen jo aikaa sitten, mutta ei viitsinyt sanoa asiasta mitään. Tiedän, että joissain taloissa on tosiaan oma "ominaistuoksunsa", mutta itse en halua sellaisessa talossa asua... Sen päiväkodin allergikkolapsen oireiden syyksi veikkaan kyllä kaniamme sekä pitkäkarvaisia kissojamme, mutta en silti halua että lastemme vaatteet haisevat - omista vaatteistani puhumattakaan.

Projektissa seuraavana askeleena on siis kiinteistönvälittäjien kilpailuttaminen ja arviot siitä, kuinka paljon voisimme tästä talosta pyytää. Hinta on varmaan vähän parempi, jos täällä on siistit seinät ilman revittyjä tapetteja ja lasten piirtelyitä... Jos välittäjien arviot ovat hyviä, on vuorossa pankkineuvottelut ja tiedustelu siitä kuinka paljon voisimme saada uutta lainaa. Ja jos pankissa ollaan suotuisalla tuulella (eikä talon kuntokartoitus tuo esiin ikäviä yllätyksiä), pistämme talon myyntiin lähikuukausien aikana. Sitten onkin haasteena se että löydämmekö itsellemme uuden - ja meille mieleisen - talon suunnilleen samoihin aikoihin kun saamme omamme kaupaksi. Emme myöskään pidä mahdottomana asua jonkin aikaa vuokralla, jolloin saisimme etsiä uutta kotia kaikessa rauhassa tai jopa rakennuttaa aivan uuden kodin.

Tulevina viikkoina aikaa tulevat viemään sekä välittäjien arviointikäynnit - joista ensimmäinen on jo ensi keskiviikkona -, pankkineuvottelut, talonäytöissä käyminen sekä kotimme pintaremontti. Sen jälkeen kun keittiön ja eteisen seinät on maalattu, olisi vuorossa lastenhuoneen seinät. Ne on maalattu pari vuotta sitten, mutta viime kuukausina iso-A on piirrellyt niihinkin. Onneksi niiden kanssa pääsee helpommalla, riittää kun laittaa lisää maalia päälle...

Joka tapauksessa kodinvaihtoprojektimme tulee siis tuomaan haasteita painonhallintaan vähintäänkin lisääntyvän stressin muodossa. Liikunta jäänee nykyistäkin vähemmälle, mutta yritän kuitenkin pysytellä annetussa ruokavaliossa sortumatta herkutteluun.

Kysynkin nyt teiltä, hyvät lukijani, että haluatteko kuulla kuinka kodinvaihtoprojektimme edistyy? Vai haluatteko että keskityn vain tähän painonhallintaan? Kyllähän tästä kodinvaihdosta varmaan tulee kirjoitettua ainakin siinä suhteessa että miten se vaikuttaa syömisiin ja liikkumiseen, mutta haluatteko lukea myös tarkempia tilannekatsauksia asiasta?