Välillä sitä ihmettelee, miten pienen ihmisen on niin vaikea nukkua. Yöunille molemmat lapset nukahtavat tällä hetkellä suhteellisen mukavasti, mutta päiväunien kanssa on ongelmia varsinkin iso-A:lla. Tiesin kyllä että kaksi vuotta täyttäneiden lasten päiväunet voivat alkaa vähentymään, mutta jos pieni on selvästi väsynyt niin miksi ihmeessä hän ei nuku? Tänäänkin A hieroi silmiään, haukotteli ja hoki "A ei ole väsynyt", "A:ta ei nukuta" yrittäessään psyykata itseään pysymään hereillä. Ja kun yritin saada hänet pysymään sängyssään, alkoi kamala parku. Onneksi hän vihdoin ja viimein nukahti, mutta heräsi vain puolen tunnin kuluttua enemmän kuin kiukkuisena. Hän oli selvästikin aivan rättiväsynyt ja vain parkui parkumistaan, muttei suostunut millään enää nukahtamaan uudelleen.
Itse kävisin päiväunille enemmän kuin mielelläni, mutten koskaan uskalla sillä kumpi tahansa tytöistä saattaa herätä koska tahansa. Pikku-a:takin kävin äsken - kun iso-A vielä nukkui - tuudittamassa uudelleen tyrkkäämällä hänelle rinnan suuhun kun pelkkä tutti ei riittänyt. Päiväunia mieluummin käytän nykyisin kovin lyhyen vapaa-aikani bloggaamalla, facebookaamalla ja nauttimalla
kupillisen kaksi kuppia kahvia kermalla höystettynä.
Onneksi ehdin sentään tänäänkin juoda kahvini, ja nyt jatkan sylittelyä jo rauhoittuneen mutta yhä väsyneen lapseni kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti