Tunnelma oli mukavaa ja kaverin kanssa oli ihana juoruilla kaikesta mahdollisesta. Jossain vaiheessa alkoi tosin tulla kylmä, jolloin aloin kävelemään reippaasti paikallani, nousemaan varpailleni, hyppimään jne. Tämä saikin olon taas lämpimäksi, samoin termoskannussa ollut kuuma tee. Vuorotellen kävimme myös ystäväni kanssa vessatauolla kun kaupat olivat vielä auki.
Jonossa oli tosiaan paljon porukkaa, ja osa nautti myös vettä väkevämpää. Pitsojakin sinne käytiin hakemassa, ja tuoksu oli huumaava mutta tyydyin syömään välipalaksi proteiinipatukan ja cashew-pähkinät. Iltapalarahkakin oli mukana, mutta säästin sitä siihen kun olen jo sisällä kampaajalla. Jossain vaiheessa alkoi tosin tuntumaan että jono ei etene lainkaan ja heräsi epäilys siitä pääsemmekö lainkaan sisälle. Emme kuitenkaan menettäneet toivoamme, sillä uskoimme siihen että voisimme onnistuakin.
Hieman puolenyön jälkeen, siis jonotettuamme pakkassäässä runsaat kuusi ja puoli tuntia, kampaamon oveen tuli lappu jossa sanottiin että tapahtuma on "loppuunmyyty". Sisälle oli jo otettu niin paljon ihmisiä mitä ehtivät loppuyönä hoitamaan ja muiden kannattaisi lähteä kotiin. Eihän siinä muuta voinut. Tönköin jaloin - nilkoista alaspäin alkoi olla jo vähän tunnoton olo - suuntasimme kaverin kanssa autolleni, vein hänet kotiin ja palasin kotiini itsekin. Kotona sitten söin iltapalarahkan, jonka jälkeen iski aivan järkyttävä vilutus. Onneksi pääsin miehen viereen lämmittelemään ♥
Olen toki pettynyt etten päässyt luultavastikin täydelliseen hiustyylin muutokseen, mutta olihan eilisillassa jotain hyvääkin. Kaveria oli mukava nähdä ja saada itselleen lapsivapaata. En muista koska olisi viimeksi saanut juoruilla noin paljon ilman keskeytyksiä. Lisäksi sain luultavasti poltettua kalorin poikineen, sillä suurimman osan seisaallaan jonottamastani 6,5 tunnista pysyin liikkeessä. Jos en muuta tehnyt, niin askelsin paikallani isompia tai pienempiä askelia - mikä alkaa tuntua tänään varsinkin etureisissä ja pohkeissa. Olen myös ylpeä siitä etten sortunut mihinkään ylimääräiseen syötävään tai juotavaan pitkän - ja kylmän - jonotuksen aikana.
Tänään olo onkin ollut sellainen kuin jos olisin krapulassa. Koko ajan väsyttää eikä mikään kiinnosta. Onneksi saan tätä kirjoittaessani herkutella tämän päivän välipalalla, joka on Fastin tuplasuklaan makuinen Protein Pudding. Toffeenmakuinen on mielestäni liiankin äklömakeaa - toisaalta esim. viinimarjojen kanssa hyvää -, mutta tämä suklaanmakuinen on mielestäni lähes kuin naminamia söisi. Tiedä sitten vaikuttaako makuun se, että vanukas ehti odottaa jääkaapissa jo viisi tuntia suositellun viiden minuutin sijaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti