Tänään meinasi ensimmäisen kerran tällä viikolla käydä mielessä, että josko pitäisi ostaa jotain hyvää. Vein lapset hoitoon ja kävin kaupassa, sillä minulla oli jonkin verran aikaa ennen iltavuoroon menoa. Kaupassa silmät osuivat ensin vaniljamunkkeihin, sitten suklaaseen karkkihyllyn ohi kävellessäni ja viimeisenä jäätelöihin. Ajatus herkkujen ostamisesta välähti mielessä kuitenkin vain hetken, ennen kuin otin itseäni niskasta kiinni. Näiden kymmenen päivän aikanahan minä en sorru, piste.
Sortuminen oli lähellä ehkä siksi, että pari viime yötä ovat sujuneet aika huonosti. Pikku-a on taas heräillyt, eikä todellakaan ole kiva valvoa kiukuttelevan tyttölapsen kanssa keskellä yötä. Kaiken kukkuraksi molemmat lapset heräsivät aamulla jo ennen kuutta, mutta onneksi mies jaksoi nousta heidän kanssaan. Kun vihdoinkin sain revittyä itseni sängystä klo 7.50, oloni oli vieläkin niin väsynyt että voin fyysisesti todella huonosti. Onneksi aamupala, kahvikupillinen ja rauhallinen kotiaamu lasten kanssa auttoivat, ja jaksoin jopa käydä salilla ennen iltavuoroon menoa mikä puolestaan antoi energiaa loppupäiväksi.
Tänään tein salilla ensimmäistä kertaa uuden ohjelman olkapää-ojentajatreenin, ja huomenna ovat taatusti paikat kipeinä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti