Kun väsymys väsyttää...

Iso-A on lähestulkoon aina ollut hyvä nukkumaan. Päiväunet hän jätti pois heti kaksi vuotta täytettyään, mutta yöt nukutaan lähestulkoon aina putkeen. Pikku-a:n kanssa ei kuitenkaan ole niin helppoa. Varsinkin viime aikoina yöt ovat olleet välillä aika mahdottomia. Tyttö saattaa herätä keskellä yötä eikä mikään kelpaa, kaikkein vähiten oma isä kuten jokin aika sitten kirjoitinkin.

Viime viikonloppuna kävimme perheen kesken Ikaalisten kylpylässä ja Ti-Ti Nallen talossa. Päivä oli mukava, mutta yö meni kyllä aika penkin alle. Menimme koko perhe sänkyyn jo ennen yhdeksää, sillä emmehän me miehen kanssa voineet jättää lapsia keskenäänkään hotellihuoneeseen. Lapset nukahtivat ehkä puolen kymmenen maissa aikansa riehuttuaan, ja itse nukahdin pian sen jälkeen sillä päivä oli ollut aika väsyttävä. Hieman ennen kahta pikku-a heräsi - tosin pari kertaa jo aiemmin mutta jatkoi saman tien uniaan -, eikä mikään kelvannut. Lelut, tyyny ja peitto lensivät pois matkasängystä, ja kohta ne haluttiin takaisin vain jotta ne voisi heittää taas pois. Välillä oli pakko päästä äidin ja isin viereen, ja siihen päästyään haluttiinkin takaisin omaan sänkyyn. Vettä piti saada mutta kun sitä annoin niin ei kelvannutkaan. Kaiken kukkuraksi a alkoi jossain vaiheessa jopa vaatimaan tuttia suuhun, vaikka se jätettiin pois jo kaksi kuukautta sitten. Itkunsekaista mesomista ja kiukuttelua kesti yli puolitoista tuntia, ennen kuin tyttö lopulta rauhoittui nukkumaan - herätäkseen pirteänä ennen aamuseitsemää. 

Sunnuntai-iltana olo olikin pitkän kotimatkan jälkeen todella väsynyt, mutta se ei ollut mitään verrattuna maanantain väsymykseen sillä pikku-a herätti taas pari kertaa su-ma-välisenä yönä. Onneksi hän nukahti uudestaan saatuaan hörpyn vettä, mutta mieluummin olisin viettänyt aamun sängyssä nukkuen kuin töissä aikaisessa aamuvuorossa. Silmät olivat niin väsyneet että niitä veresti ja pakotti, ja kiitin onneani mukavasta työtuolista josta ei tarvinnut nostaa takamustaan kuin kahvin hakemista varten. On varmaankin turha sanoa, että jätin maanantaina suosiolla väliin iltapäivälle suunnittelemani salitreenin ja suuntasinkin sen sijaan torille, josta ostin 5kg laatikon mustikoita pakastimeen laitettavaksi. Viime aikojen väsymystasolla minun on nimittäin turha edes haaveilla siitä, että kävisin metsässä etsimässä mustikoita itse. 

Tulevana viikonloppuna saatan onneksi saada nukuttua univelkaa pois edes vähäsen. Mies nimittäin lupaili, että voisi lähteä käymään vanhempiensa luona yökylässä jotta voisin levätä rauhassa kotona lauantain ja sunnuntain välisen yön ja ladata akkuja seuraavaa viikonloppua varten, jolloin mies lähtee koko viikonlopuksi mökille poikaporukalla. 

Sunnuntaina minulle ei kylläkään ole tiedossa lepoa, sillä lähden aamupäivällä kohti Helsinkiä, jossa meillä Ensi kesän kaunottarilla on tapaaminen ja yhteissalitreenit BodyCampin ohjaajien kanssa. Vihdoinkin saan ohjausta jo yli kuukausi sitten saamaani saliohjelmaan, jota en ole kokeillut vielä kertaakaan monien liikkeiden ollessa uppo-outoja. 

Väsymystä on tietysti helppo syyttää siitä, kuinka en ole onnistunut hillitsemään herkuttelun himoani päivääkään. Joka päivä ole syönyt jotain ylimääräistä: jäätelöä, suklaata, karkkia, suolapähkinöitä, hunajamanteleita ja vaikka mitä. Kerta-annokset eivät välttämättä ole olleet mahdottomia, mutta tarpeeksi suuria pitämään painon korkealla ja vatsan turvoksissa. Pelkään pahoin, että paino hilautuu vähitellen ylöspäin ja että joku kaunis päivä huomaan painavani taas yli 75 tai jopa yli 80 kiloa. Väsymyshän on tietysti vain tekosyy, mutta motivaatio ja halu pysyä kurissa on täysin nollassa huolimatta masentavista vaa'an lukemista - tai ehkä juuri niistä johtuen.

Väsymyksen vuoksi olen muuten juonut kahviakin aivan liikaa, mikä on alkanut kostautua vatsakipuina ja armottomana närästyksenä. Olen joutunut ottamaan käyttöön happosalpaajat ja Gavisconin, mutta en yksinkertaisesti pysty olemaan ilman kahvia

Loppukuuksi haastetta tuo muuten väsymyksen ja laiskuuden lisäksi myös rahapula. Käytin eilen autoni huollossa, ja sieltä tulikin yllätyksenä yli 500 euroa arvioitua suurempi lasku kun kaikki jarrupalat ja -levyt menivät vaihtoon. Rahat ovat siis nyt aika vähissä, mikä on toisaalta hyvä sillä täytyy vähän harkita herkkujenkin ostoa, mutta toisaalta kasvikset ja hyvät lihat ovat epäterveellistä ruokaa kalliimpia. Onneksi sentään on vielä kesä ja kasvikset suhteellisen edullisia, eli toivon mukaan saan silti pidettyä kiinni (edes pääosin) terveellisestä ruokavaliosta.

Tässä muuten tämänpäiväinen iltapalani.

 

Testasin ensimmäistä kertaa proteiinipannaria kun pari banaania oli jo ihan ylikypsiä. Tein taikinaa kaksi annosta, joihin tuli yhteensä 

• kaksi pientä banaania 
• 4rkl neljän viljan hiutaleita 
• 250g maitorahkaa 
• kaksi kokonaista kananmunaa 
• 4 valkuaista
• kanelia ja vaniljasokeria

Sekoitin sauvasekoittimella muusiksi ja paistoin kaksi pannullista kookosöljyssä. Toisen söivät iltapalaksi lapset, tämä kuvassa näkyvä annos oli minun iltapalani. Mielestäni pannari maistui itse asiassa paremmalta ilman mansikoita, kun banaanin ja kanelin maut tulivat selvemmin esille. Mansikat olivat itsessään jo niin makeita, että pannarin maku ikään kuin heikkeni. Tätä iltapalaa teen taatusti toistekin!