Viikko jouluun mutta...

Jouluun, ja sen myötä tulevaan vapaasyöntipäivään (tai pariin, mut älkää kertoko kellekään) on enää viikko, ja kuinka kävikään tänään? Allekirjoittanut tuhosi omin kätösin - ja hampain - kokonaisen Fazerin sinisen noin kymmenessä minuutissa. Joku piru otti valtaansa kaupassa ja pisti ostamaan sen ihan väkisin. "Ostan sen nyt varalle kun on tarjouksessa jos joskus on sellainen tilanne että tarvitsee". Joopa joo, se tilanne tuli noin tunti sen jälkeen kun olin kotiutunut lasten kanssa kauppa- ja lääkärireissulta ja saanut pikku-a:n päiväunille sekä iso-A:n lastenohjelman ääreen.

Tekosyitä on tietysti helppo keksiä, mutta tänään se on se, että en muista koska olisin ollut näin väsynyt. Pikku-a heräsi taas alkuyöllä ja vain itki itkemistään ilmeisesti jalkojen kasvukipujen vuoksi. Mikään ei kelvannut, ja loppujen lopuksi minäkin vain itkin hänen vieressään. Sitten totesin että parasta mennä omaan sänkyyn ja päästää mies lapsen luo. Siitähän toisen parkuminen vain yltyi, mutta tuo keino tepsi taas. Nimittäin kun sitten hetken päästä menin takaisin pikku-a:n huoneeseen, niin tyttö oli niin kiitollinen että rauhoittui heti ja kävi nukkumaan. Oma uni ei hysteerisen kohtauksen vuoksi kuitenkaan heti tullut takaisin, ja kun aamulla oli herätys jo klo 5.30 pikku-a:n muodossa, niin eipä ole ollut kovin virkeä päivä kirkasvalolampusta, kahvista tai vitamiineista huolimatta. Mies kyllä nousi - tai olisi noussut - lasten kanssa, mutta kun pikku-a vaan rääkyi äitiä makuuhuoneen oven takana niin eipä siinä itse enää nukuttua saanut. Hermot ovat siis olleet koko päivän todella kireällä, ja siitä aiheutui tämän päiväinen sortuminen. Nyt kun vain pitäisi huolen siitä, että sortuminen ei jatku huomenna, ja ylihuomenna, ja yliylihuomenna...

Miksi muuten kävin lasten kanssa lääkärissä ja olin tänään kotona. No, iso-A:lle iski silmätulehdus, ja onhan hän muutenkin ollut vähän vaisu viime päivinä. Nyt toivomme tietysti, että tulehdus ei tarttuisi pikku-a:han tai meihin vanhempiin, ja että saisimme iso-A:lle annettua tarvittavat silmätipat. Se on muuten paljon helpommin sanottu kuin tehty, sillä tyttö taistelee vastaan aika lahjakkaasti. Yksi lisäsyy suklaaseen sortumiseen olikin se, että ylipäätään olin kaupassa karkkihyllyn lähellä. Ostin nimittäin lapsille ison karkkipussin, jonka avulla palkitsemme/lahjomme tytön silmätippojen laiton yhteydessä. Pakko myöntää, että olen sortunut syömään pussista myös muutaman salmiakin, sillä lapset syövät vain hedelmäkarkkeja...

Huomenna olisi joka tapauksessa tarkoitus palata ruotuun niin syömisten kuin liikunnankin suhteen. Tämäkin liikuntaviikko jäänee vajaaksi, sillä tänään en päässyt salille kun en mennyt töihinkään. Huomenna mies jää kuitenkin lasten kanssa kotiin, sillä minulla on BodyCampin PT-ohjaus uuden ohjelman kanssa. Etureidet ovat kyllä tällä hetkellä todella kipeät eilisen treenin jälkeen kun lisäsin taas painoja useampaankin liikkeeseen, mutta ehkä sitä jotain pystyy tekemään.

Loppuun vielä kuva sunnuntailta, jolloin tein meille ruoaksi jauhelihakeittoa. Tällä kertaa kuitenkin punnitsin ainesosat jo kattilaan laitettaessa, ja jaoin keiton ennen tarjoilua omien annosteni mukaisiin rasioihin. Yksi minun annokseni muuten riittää molemmille lapsille, ja mieskin otti töihin evääksi vain puolikkaan minun annoksestani. Kuvassa on lopputulos vain osittain, sen jälkeen kun olimme päivällisen jo syöneet.

Uusimmassa ohjelmassa päivälliseenkin kuuluu ruisleipää. Se maistuisi kyllä paljon paremmalta jos päälle voisi laittaa rasvaa, mutta ei voi mitään.

Tänään jätin kyllä leivän pois päivälliseltä, eiköhän siinä suklaassa ollut hiilareita ihan tarpeeksi...