Sunnuntaina oloni oli jo ihan terve, ja olinkin ihan valmis menemään eilen töiden jälkeen salille. Töissä olo kuitenkin taas huononi. Silmiä kirveli, nenä oli tukossa ja kurkkuakin aristi. Lisäksi seisomaan noustessa tuntui että silmissä sumeni, ja meinasin nukahtaa pystyyn. Tartteeko siis edes sanoa, että en mennyt salille vaan kotiin lepäämään hetkeksi ennen kuin oli aika hakea lapset hoidosta. Aikaa kotona ololle ei ollut kuin noin tunnin verran ja lepäsin sohvalla, uni meinasi tulla väkisin mutta pelkäsin että jos olisin nukahtanut niin en olisi jaksanut nousta ollenkaan.
Kun sain haettua lapset hoidosta ja tulimme kotiin, oloni alkoi vähitellen paranemaan eikä illalla ollut enää jälkeäkään flunssaisesta olosta tai väsymyksestä. Onneksi uni tuli kuitenkin heti sänkyyn päästyäni. Illalla aloin kuitenkin miettimään, että voisiko tämä viime aikojen heikko olo johtua syömistäni lihasrelaksanteista. Aiemmin lääkäri on määrännyt lihasjumeihin toista valmistetta joka ei ole vaikuttanut virkeystilaani lainkaan, mutta viimeksi niska-hartia-selkäjumia valitellessani sainkin reseptin toiseen tuotteeseen jota olen syönyt viimeiset kaksi viikkoa. Lääkäri sanoi kyllä, että parhaan hyödyn tuosta lääkkeestä saa kun sitä syö 3-4 viikkoa putkeen, mutta jätin kyllä eilen illalla tabletin ottamatta ja katson minkälainen vaikutus sillä on oloon.
Tänään en ole tuntenut samanlaista väsymystä kuin monena päivänä, mutta koska töissä on kahdeksan tuntia kestävä koulutuspäivä (normaalin kuuden tunnin työpäivän sijaan) niin en viitsi salillekaan jäädä. Saatan kuitenkin yrittää päästä lenkille sillä aikaa kun mies kokkaa perheelle päivällistä...
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti