lauantai 9. kesäkuuta 2012

Motivaatio (hetkellisesti?) hakusessa

Tänään minulla on ollut dieetissä yksi huonoja päiviä. Siis henkisesti, kertaakaan en ole vielä sortunut syömään dieetin ulkopuolelta enkä ole sortunut tänäänkään. Päivän suunnitelmat menivät eilen uusiksi, kun pikku-a heräsi päiväunilta 39 asteen kuumeessa. Suunniteltu anoppilan reissu siis jäi omalta osin väliin, mutta mies lähti käymään siellä iso-A:n kanssa kun tytölle oli jo luvattu. Olen ollut siis pikku-a:n kanssa kaksin kotona koko päivän, ja suuren osan aikaa joku pieni piru on istunut olkapäälläni ja yrittänyt houkutella sortumaan. Vanha tapa syöpötellä miehen ollessa poissa kotoa - töissä oloa ei lasketa sillä silloin iso-A on kotona 'vahtimassa' - ei todellakaan ole vielä hävinnyt mihinkään, ja vaatiikin suunnattomasti tahdonvoimaa pysytellä erossa pakastimessa piileskelevistä jäätelöistä. Itse asiassa mieleni ei tänään ole tehnyt mieli pelkästään herkkuja, vaan IHAN MITÄ VAIN. Onneksi olen kuitenkin saanut hillittyä itseni ja hörppinyt hieman fun lightia makeannälkään. Yritän koko ajan hokea itselleni, että tämä herkuttelun himo on vain henkistä ja menee kyllä varmasti ohi, huomenna saan varmasti olla ylpeä itsestäni kun kestän mieleni aiheuttamat houkutukset!

Osasyy herkkujen himolle voi tietysti olla se, että flunssainen olo ei ole vieläkään kokonaan kadonnut. Eilen aamulla kuvittelin jo olevani terve, mutta lasten kanssa ulkoillessa kurkku tuli uudestaan kipeäksi ja nuha paheni. Tänäänkin olo on todella tukkoinen, enkä tiedä uskallanko huomennakaan treenata.

Superdieetin viimeisen viikon ohjelma julkaistiin muuten äsken. Paljon ei muuttunut tällä(kään) viikolla, mutta vihannesten määrä karsittiin aikalailla minimiin. Mietin vain että mitä ihmettä jatkodieetissä tapahtuu, kun ruokamäärä on tämän dieetin aikana vähentynyt koko ajan. Proteiineja syödään kyllä runsaasti, mutta kohta kai aletaan karsimaan niitäkin sillä viimeisen viikon vihannesmäärää ei voi MILLÄÄN enää vähentää... Onneksi nälkä on pysynyt kohtuullisena silloin kun sitä on ollutkaan, taitaa olla vatsalaukku pienentynyt samaa tahtia dieetin kanssa :)

Odotan innolla, että kuluisi viikko ja saisin vihdoin mittailla itseni ja otattaa miehellä jälkeen-kuvat. Kiloja on kyllä karissut, mutta haluan myös jotain muuta todistetta siitä että olen laihtunut. Peilissä kun en näe mitään muutosta vaikka kuinka yritän katsoa...

1 kommentti:

  1. Sulla menee hienosti, ihailen sun itsekuria ja tunnistan itsessäni tuon saman "salasyömishimon". Laitahan niitä kuvia sitten tännekin sekä mittoja, mua ainakin kiinnostaa kovasti :)

    VastaaPoista