lauantai 29. maaliskuuta 2014

Syömishäiriöisen päiväkirja

Rakas päiväkirja, minulla on ongelma. Mietin että uskallanko edes tunnustaa tänne kaikkia viime päivien syömisiäni, sillä ne karkasivat täysin käsistä. Nykyään jo useampi tuttavani (ja jopa perheenjäsen) saattaa käydä täällä lukemassa, eli kynnys kirjoittaa kovin henkilökohtaisia asioita on huomattavasti korkeampi kuin joskus aiemmin, jolloin kukaan tuttu ei tiennyt blogini olemassaolosta. Turha toivoakaan että saisin hillittyä itseäni syömishimon iskiessä jos ajattelen että kaikki lipsumiset täytyy kirjata ylös, on paljon helpompaa vain jättää sortumiset raportoimatta.

Tämä viikko on mennyt käytännössä syödessä. Olin sairaana kotona tiistaista perjantaihin eli neljä päivää, ja käytin koko yksinoloaikani joko nukkumalla tai herkuttelemalla telkkarin ääressä. Neljän päivän aikana tuhosin kolme (3!!) rasiaa Aino-jäätelöä, sipsipussin, suklaata, pari vaniljamunkkia sekä 500g rovellisen mämmiä vaniljakastikkeen kera. Normaalia ruokaa söin vain aamu- ja iltapalalla jotka siis menivät Ms. Fitnessin ruokavalio-ohjeiden mukaan. Käytännössä siis ensin herkuttelin, sitten menin sänkyyn nukkumaan hiilari- ja rasvaähkyäni pois ennen kuin oli aika hakea lapset hoidosta. Joka aamu päätin, että tänään en enää herkuttele, ja joka aamu päädyin kuin vahingossa kauppaan vietyäni lapset hoitoon.

Viikon herkuista se terveellisin eli mämmi, muita en viitsinyt edes kuvata...


Vaa'alla en todellakaan ole käynyt koko viikolla, mutta lasten suusta kuulee totuuden. Iso-A nimittäin ihmetteli eilen että "Miksi sinulla äiti on noin pullea vatsa?" Sitten juoksi pois lallatellen että "äidin masusta syntyy kohta vauva". Eipä taida syntyä, ihan on silkkaa turvotusta.

Jostain syystä en osaa elää kohtuudessa. Joko pysyn dieetissä täysin, tai sitten herkuttelen jokaisessa mahdollisessa välissä. Ja tottakai salaa muulta perheeltä, miten muuten voisin sanoa olevani salasyöppö joka olen aina ollutkin. En tiedä mistä tämä taipumus johtuu, mutta käytökseni on ollut samanlaista niin kauan kuin muistan. Jo lapsena salakuljetin koulun viereisestä kaupasta sipsipusseja kotiin omaan huoneeseeni tai kävin vanhempieni pakastimesta jäätelöä silloin kun olin yksin kotona. Ja jos jäin kiinni, niin hävetti ihan valtavasti mutta se ei silti estänyt minua tekemästä samaa pian uudelleen.

Nykyään minulla ei olisi mitään syytä syödä salaa, mutta jostain syystä en pysty hillitsemään itseäni. Jäätelö, sipsit tai suklaa eivät vaan tunnu maistuvan yhtä hyviltä jos ne joutuu jakamaan jonkun toisen kanssa. Olen varmasti kirjoittanut siitä täällä jo aiemminkin, mutta kyse on selvästi jonkinlaisesta syömishäiriöstä, sillä eihän keneltäkään normaalilta ja terveeltä ihmiseltä voi karata mopo käsistä niin pahasti kuin allekirjoittaneelta tällä viikolla.

Tänään olen pysynyt taas ruokavaliossa, mutta se onkin helppoa kun koko perhe on kotona. Mies vei tosin lapset iltapäivällä ulkoilemaan, ja tuolloin takaraivooni pyrki heti ajatus että "mitäs nyt söisin", mutta onneksi sain hillittyä itseni ja join vain kupillisen kahvia. Hiilarivieroitus sai aikaan päänsäryn, mutta nyt yritän kaikin voimin pysyä ruodussa seuraavan viikon ennen iso-A:n viimeisiä synttärijuhlia. Tämän viikonlopun meno peruuntui, sillä ääneni on yhä kovin painuksissa enkä viitsinyt mennä vauvakutsuille vain istumaan hiljaa (ja syömään herkkuja). Mieluummin lepuutan ääntäni vielä tämän päivän ja huomisen, jos vaikka maanantaina pääsisin taas töihin ja salillekin. Toivottavasti seuraavaan isompaan sortumiseen ja syöpöttelyputkeen menisi piiiiiitkä aika.

4 kommenttia:

  1. Täällä meinaa myös motivaatio karata, sillä kroppa huusi lepoa, joten aloitin "treenikiellon" torstaina ja jatkan sitä tarvittaessa koko ensi viikon, mutta jotenkin on hirmu vaikeaa pysyä ruokavaliossa mukana nyt. Tiedän, että osittain myös hormoneilla on vaikutusta, sillä ne heittävät tällä hetkellä häränpyllyä, mutta jotenkin sitä on helpompi pysyä kaidalla tiellä kun on treenitkin mukana kuvioissa.

    VastaaPoista
  2. Hui, kieltämättä aika määrän olet syönyt :) Onhan ne tietty jaettu neljään päivään mutta.. :D

    Oletko koskaan ajatellut, että menisit jollekkin juttelemaan tuosta salaa syömisestä? Jostainhan se kertoo, mistä, niin en osaa sanoa mutta olisi varmaan hyvä asiaa käydä läpi.

    Ite jaksan aina puhua hypnoosin hyvistä vaikutuksista, opituista tavoista pääsee pois kun alitajunnan kanssa tehdään töitä. Mutta se on tietty vaan yksi tapa..

    Tsemppiä jatkoon :D

    VastaaPoista
  3. Sä olet ihan kuin mä.
    Mä en kyllä syö salaa päivisin, mutta illalla saatan tehdä "kotitöitä" keittiössä ja jos kaapista löytyy, niin rouskuttaa vaikka suklaalevyn yksinäni. Normaalisti olen pyrkinyt sitä välttämään, mutta tällä viikolla koko pakka repesi ja söin levyllisen suklaata.

    Lisäksi herkuttelin eilen (ja tänään korvasin päivällisen suklaakakulla, täytekakulla ja herrasväen kekseillä), koska esikoisella oli synttärit.

    Mutta sovitaan nyt rakas Katjushka, että yhdessä noustaan tästä. Huomenna alkaa uusi viikko ja vika viikko tätä ohjelmaa. Sovitaan, ettei syödä mitään ylimääräistä. Ei mitään. Pitäisikö lyödä ihan vetoa? Häviäjä voisi vaikka vikassa tapaamisessa tehdä jotain... oletko mukana? :D
    Katsotaan sitten mihin uusi ohjelma meitä piiskaa, ennen kuin päätetään, että miten jatketaan. Miltä kuulostaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt olen pysynyt pari päivää ruodussa, ja ensi viikollakin taatusti lauantaihin asti. Tuolloin mennään juhlimaan lapsen synttäreitä appivanhempien luo, ja sinne en omia eväitä raahaa mutta en myöskään vedä koko päivää läskiksi. Ja sit viimeiset neljä viikkoa olisi myös tarkoitus vetää täysillä. Mua kyllä vähän harmittaa että anoppi haluaa järjestää lapselle ne juhlat just ensi lauantaina eli missaan kolmannenkin Ms. Fitness -tapaamisen, mutta jospa mä edes viimeiseen pääsisin paikalle...

      Poista