keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Itsetutkiskelun aika

Uskalsin tänä aamuna vaa'alle pitkästä aikaa, ja lukema oli aika kammottava. Tasan 75 kiloa, eli Ms. Fitnessin aikana saavutettu pudotus on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Pakko myöntää, että olo on viime aikoina ollut todella turvonnut, ja olenkin viihtynyt (kiitos helteen) maksimekoissa kiristävien farkkujen sijaan. Nyt minua on jo useamman päivän vaivannut ärsyttävä kurkkukipu ja yskä, ja kun ilmakin on ollut vähän viileämpää niin olen joutunut tunnustamaan että farkut eivät saa tiukentua enää yhtään!

Mistä turpoaminen sitten johtuu? Ei mistään muusta kuin liiallisesta herkuttelusta. Toki voisin syyttää kiireistä aikataulua ja flunssaista oloa etten ole pystynyt kuntoilemaan, mutta todellinen syy on se että olen syönyt herkkuja käytännössä joka päivä. Ja herkkuja on tullut syötyä jo ennen tätä flunssaista oloa eli sitä on ihan turha syyttää. 

Sunnuntain aamupala lasten ollessa hoidossa. Miten niin pekonissa on paljon kaloreita?

Huomasin, että olen alkanut miettiä että noudattaisin taas superdieetin tai jonkun muun valmennuksen ruokavaliota saadakseni turvotukset pois ja painon lähemmäs 70 kiloa. Eihän minun kuitenkaan tarvitsisi tehdä muuta kuin JÄTTÄÄ NE H*****IN HERKUT SYÖMÄTTÄ! Normaalilla syömisellä on tuskin kukaan lihonut, mutta näemmä en osaa syödä normaalisti ja jättää herkkuja väliin. Ei ihme jos paino nousee, jos syön monen sadan kilokalorin jäätelön tai karkkia joka päivä. Olen myös huomannut olevani oikein hyvä itsepetoksessa: saatan miettiä illalla että päivähän meni hyvin enkä edes pahemmin sortunut, kunnes muistan että minähän söin vaikkapa ruokaa laittaessani herkkukaapista puoli paketillista keksejä tai pakastimesta kolme munkkirinkilää yhteen putkeen. Ihan vaan koska teki mieli!

Lisää sunnuntain herkkuja eli puolikas pötkö Tobleronea

Nyt olen (onneksi?) ahminut tyhjentänyt sekä herkkukaapista että pakastimesta kaikki ylimääräiset herkut, ja jäljellä on vain lasten karkkeja ja laivasuklaita joihin en koske muutoin kuin miehen läsnäollessa. Haasteena onkin enää se, etten piipahda työmatkalla ostamassa lisää karkkia tai jäätelöä. Minun ei tarvinne aloittaa VHH-ruokavaliota tai mitään muutakaan dieettiä, kunhan vain saan pidettyä herkuttelun kurissa. Vieroituksessa ei varmaan mene montaakaan päivää, kunhan vain saan ensin hillittyä herkkujen himon pahimman alun yli. Näin kesällä on vaan liian helppo syyttää helteitä - ja ylipäätään kesää - siitä että "on pakko" ostaa jäätelöä, ja kilojen karttuminen on varmaa!

Toivon tietysti että pääsisin eroon flunssaisesta olosta ja pystyisin taas kuntoilemaan, mikä varmasti auttaisi turvotuksen karistamisessa. Nyt olisi kuitenkin pääasia vieroittaa itseni sokerista HETI eikä vasta ensi kuussa... Ja joo, tiedän että olen pohdiskellut samoja asioita täällä blogissa aiemminkin, mutta tämä ei taatusti tule olemaan myöskään viimeinen kerta kun painin samojen ongelmien kanssa. 

Tänään olen sentään selvinnyt ilman herkkuja, vaikka minun onkin ollut nälkä lähes koko päivän. Kävin kuitenkin ostamassa torilta 5 kiloa mansikoita ja sain makeanhimon taltutettua niiden avulla. Oli silti lähellä etten sortunut ostamaan kaupasta jäätelöä vielä mansikoiden ostamisen jälkeenkin, mutta sain hillittyä itseni. On oikeastaan aika naurettavaa, että olin edes vähällä sortua, vaikka olin päivän aikana ehtinyt kirjoittaa tätäkin postausta ja vannoa pysyväni erossa herkuista. 


Tuoreiden mansikoiden myötä olen muuten taas löytänyt uudestaan vanhan rakkauteni, eli rahkasmoothien. Olen nyt syönyt sitä iltapalaksi, sillä aamulla olen tehnyt puuroa raejuuston ja mansikoiden kera. 


Viikkokausien puuroaamupalojen ja rahkailtapalojen jälkeen olen tosin alkanut kaivata munakasta iltapalaksi, eli ehkä teen jonkinlaisen ruokavaliomuutoksen lähiaikoina. Otan ehkä myös Kiloklubin taas käyttöön, jotta en lipsu syömään liikaa. Tärkeintä olisi kuitenkin pysytellä erossa herkuista päivä kerrallaan. Tämä päivä selitetty, huominen edessä...

3 kommenttia:

  1. Tsemppiä ja tahdonvoimaa herkuista vieroittumiseen!

    VastaaPoista
  2. Minulla on ihan samanlainen tilanne. Syön karkkeja tai muuta herkkua oikeastaan joka päivä, ja sen vuoksi painoni nousee koko ajan ylipainon puolelle. Kun lisään reilusti liikuntaa tai lasken kaloreita, saan nousun taittumaan. Silloin harvoin kun jaksan dieettiä, pääsen ehkä just normaalipainoiseksi. Nyt olen kuitenkin tajunnut ettei arkisyöminen ole se todellinen ongelma enkä tarvitse dieettiä, vaan minun pitää yksinkertaisesti lopettaa herkkujen syöminen kokonaan. Ajatus tuntuu tosi isolta ja vaikealta, koska karkkien syöminen on minulle samanlainen tapa kuin muille tupakointi. Mutta jos lopettaisin herkkujen syömisen pysyvästi tai pidemmäksi ajaksi, esim. vuodeksi, pääsisin eroon jatkuvasta itseni moittimisesta painon vuoksi ja oloni parantuisi jatkuvan sokeripöhnän sijasta. Se olisi minulle isompi ja tärkeämpi muutos kuin se, paljonko tulee kuituja päivässä tai miten paljon proteiinia.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tsempistä. Itseäni ärsyttää sekin, että vaikka olen ihan normaalipainoisen näköinen, niin painoindeksi on koko ajan siellä ylipainon puolella. Siinä on henkisesti iso ero että painanko 69 vai 70kg, vaikka todellisuudessa sillä ei ole mitään väliä...

    VastaaPoista