perjantai 16. tammikuuta 2015

HIITin henkinen haaste - fyysisestä puhumattakaan

PT:n minulle tekemään ohjelmaan kuuluu salitreenien lisäksi myös yksi viikottainen HIIT-harjoitus. Koska työpaikan kuntosalilla ei ole kovinkaan iso lajitelma aerobisia laitteita, olen saanut ohjeeksi tehdä HIITin kuntopyörällä. Kerran sain jo kokeilla sen ihanuutta PT:n kanssa, eilen oli aika suorittaa treeni yksin.

Pelkäsin koko hommaa jo edeltä käsin, sillä tiesin että HIITin tarkoitus on viedä itsensä äärirajoille ja puristaa kaikki mehut pois. Miten ihmeessä minä siitä suoriudun, enkä anna periksi mukavuudenhalulle ja väsymykselle kun syke nousee huippuunsa? No, istahdin kuntopyörän päälle hyvin aikein ja aloin polkemaan. Ensimmäiset viisi minuuttia lämmittelyä meni vielä hyvin. Sitten tein viisi kertaa peräkkäin sarjoja, joissa vuorottelivat 30 sekuntia reipasta polkemista, 20 sekuntia kiihtyvää vauhtia lisävastuksella ja 10 sekuntia raskaalla vastuksella niin lujaa kuin pystyin. Ajan seuraamisessa auttoi puhelimen ajanottotoiminto ja polkemista siivitti hyvä musiikki. Tuon ensimmäisen sarjan jälkeen oli vuorossa viisi minuuttia polkemista kevyellä vastuksella sykettä laskien, jonka jälkeen olisi pitänyt tehdä toinen viiden spurtin sarja ja sitten vielä kolmas.

Minun oli kuitenkin pakko lopettaa polkeminen 15 minuutin kohdalla ennen toista sarjaa. Syy on oikeastaan ihan tyhmä, nimittäin takapuoleni ei enää kestänyt kuntopyörän satulaa. Viimeiset minuutit olivat jo yhtä tuskaa, mutta sinnittelin väkisin että saisin edes 15 minuuttia polkemista täyteen. Positiivista tilanteessa on vain se, että sykemittarin mukaan kulutin tuon vartin aikana yli 200kcal, ja että tuosta voi vain parantaa. Ensi viikolla lupaan pysyä satulassa vielä toisen rykäisyn ajan vaikka mikä olisi! Onneksi tiedän, että HIITissä voi mennä jonkin aikaa ennen kuin itsestään osaa ottaa kaikki mehut irti ihan oikeasti. En osaa sanoa, olisiko minun pitänyt mennä vielä enemmän epämukavuusalueelle, mutta takamukseni oli kyllä sitä mieltä että en olisi pystynyt istumaan satulassa enää hetkeäkään.

Lopuksi vielä sellainen ilouutinen, että minun ei eilisessä valmennuksessa tehnyt lainkaan mieli mitään ylimääräistä. Aamulla olisi ollut kahvin kanssa voileipää, mutta työpaikan pukuhuoneessa syömäni rahka-aamupala riitti. Lounaalla söin vain lohta ja kasviksia, ja iltapäiväkahvin viinereineen skippasin kokonaan. Valitsin lounaalla lohen, vaikka olen syönyt kalaa tällä viikolla jo kahtena aiempanakin päivänä. Toinen vaihtoehto oli nimittäin burgundinpata jossa näytti olevan pekonia ja ties mitä lie, eli lohi oli ravintosisällöltään varmempi vaihtoehto. 

Kun iltapala ja aamupala vaihtoivat paikkaa

Joskus on kiva käydä syömässä valmiissa pöydässä

Olo alkaa muuten olla jo huomattavasti kevyempi kuin alkuviikosta, jolloin jouduin kaivamaan kaapista esiin hameita koska kaikki housut - treenihousuja tai verkkareita lukuunottamatta ja niitä en pue töihin - puristivat liikaa. Tästä on hyvä jatkaa.


1 kommentti:

  1. Jos aiot polkea jatkossakin, suosittelen pyörähousuja. Niitä saa halvallakin silloin tällöin ja auttavat pitkän pyöräilyn kestämisessä, toinen asia on vain pyöräillä. Mutta siitä se lähtee, kuitenkin suuri osa intervalleissa on tahdosta kiinni.

    VastaaPoista