Just joo

Kävin eilen laulutunnilla. Tunti oli ihana, pääsin uusiin korkeuksiin ja ääni soi paremmin kuin koskaan. Miten ihmeessä mä muka raaskin tuosta harrastuksesta luopua? Sopisikohan laulun opettajalle jos kävisin tunneilla vaikka vaan kerran, pari kuussa...?

Kun raha ei riitä kaikkeen

Voi kunpa olisi rahaa tehdä ihan mitä vaan. Ikävä kyllä rahavarat ovat rajalliset, ja on pakko tehdä valintoja siitä mihin ylimääräiset senttini tuhlaan. Puhun nyt siis siitä, hankinko itselleni PT:n vai pidänkö yllä muita harrastuksiani. 

Olen rakastanut laulamista jo lapsesta asti ja käynyt laulutunneilla satunnaisesti vuosien varrella. Sen jälkeen kun muutin kahdeksan vuotta sitten Varsinais-Suomeen, jouduin jättämään silloisen lauluopettajani vanhaan asuinkaupunkiini. Vuosien ajan mietin etsiväni täältä uuden, mutta kaikki olivat turhan kalliita. Vasta tänä syksynä huomasin oman kunnan musiikkiyhdistyksen ilmoituksen suhteellisen edullisesta opettajasta ja laitoin hänelle heti viestin. Miehen mukaan 17 euroa puolen tunnin laulukerrasta on liikaa, mutta minulle äänenavaus ja laulaminen ovat tapa nollata ajatukset ja päästä eroon stressistä. Sainkin siis miehen uskomaan että laulutunnit ovat hyvä juttu jo ihan mielenterveytenikin vuoksi. Yksityiset laulutunnit ovat sitä paitsi lähes ainoa vaihtoehto harrastaa laulamista, sillä vuorotyön vuoksi minun ei ole mahdollista liittyä kuoroonkaan. 

Toinen "harrastukseni" on hierojalla käynti. Selkäni ja niska-hartiaseutuni on kestojumissa, ja käynkin hierojalla 2-4 kertaa kuussa. Jos käynneissä on yhtään pitempi tauko niin alan kärsimään kamalasta niskajumin aiheuttamasta päänsärystä johon auttaa vain kuuri särkylääkkeitä ja lihasrelaksantteja - ja se hieronta. Salitreeninhän pitäisi auttaa jumituksiin, mutta itse saan hartiani vain pahemmin tukkoon. 

Olen laskenut, että minulla menee laulutunteihin 68 euroa kuussa ja hierojalle 60-120 euroa kuukaudessa käyntitiheydestä riippuen. Samalla rahalla voisin siis maksaa PT-palveluita, mutta kaikkeen ei millään ole varaa. Olenkin miettinyt viime aikoina yhä uudelleen ja uudelleen että mitä minä oikeasti haluan. Toisaalta tekisi mieli vaihtaa laulutunnit PT-treeneihin, sillä kunnon treeni nollaa aivot ja lievittää stressiä vähintään yhtä hyvin kuin laulutunnit ellei paremminkin. Toisaalta en haluaisi lopettaa laulutunteja nyt, kun olen viimeinkin löytänyt hyvän opettajan. Hierojakäynneistä voisin kyllä luopua - tai ainakin harventaa niitä - jos saisin sellaisen saliohjelman joka avaisi hartioita jumittamisen sijaan. 

ARGH, kun vaan osaisi päättää...