lauantai 31. toukokuuta 2014
Voihan postimies!
Jokin aika sitten iloitsin, kun pääsin Buzzadorin kautta mukaan Nestlen Shredded Wheat -kampanjaan. No, aloin sitten ihmettelemään kun muropakettia ei alkanut kuulumaan, ja kun kyselin asiasta niin oma lähetykseni on ilmeisesti kadonnut kuljetuksessa ja kampanja meni siis sen vuoksi sivu suun. Harmitus oli valtava, sillä kerrankin pääsin kampanjaan johon oikeasti halusin. Olenhan tällä hetkellä mukana buzzaamassa myös Post It -lappuja ja ThermaCare-lämpötyynyjä - joiden postaukset ovat tulossa toivon mukaan lähiaikoina - mutta nuo murot olisivat olleet kiva juttu koko perheelle. No, ei voi mitään, ehkä seuraavan kerran...
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
Ennen ja jälkeen Ms. Fitnessin
Tässä ovat Ms. Fitnessin muutoskuvat, vihdoinkin. Ennen kuvien ottamista olin sitä mieltä, että en saanut puolen vuoden aikana paljonkaan aikaiseksi. Paino putosi virallisesti noin 8kg (77kg-->69kg) mutta siitä 3-4kg hävisi heti ensimmäisten viikkojen aikana eli oli siis taatusti pelkkää turvotusta. Joulukuun puolivälissä tehtyyn InBody-mittaukseen verrattuna pudotusta tuli viidessä kuukaudessa 3kg, joista oli mittauksen mukaan 2kg rasvaa ja kilo lihasmassaa. Tosin mittaukset tehtiin eri laitteilla, eli tulos ei ole 100% luotettava.
Kuitenkin kun katson tuota muutoskuvaa, niin huomaan ainakin omasta mielestäni selvän eron. En tietysti tiedä olenko vain oppinut poseeraamaan paremmin, vai onko muutos todellinen.
En vieläkään oikein tiedä olenko täysin tyytyväinen kuluneeseen puoleen vuoteen. Toisaalta sain kroppaa kiinteämmäksi ja kiloja pois, salilla opin taatusti tekniikkaa ostamieni PT-tuntien ansiosta ja sain ehkä syömisrutiinejakin varmemmaksi. Toisaalta olisin voinut pysyä ruodussa paremmin ja treenata tehokkaammin, jolloin olisin varmasti päässyt parempiin tuloksiin. Jossittelu taitaa kuitenkin olla turhaa. Tokihan kroppaani voisi muokata vielä vaikka kuinka paljon, mutta tällä hetkellä minulla on täysi työ siinä kun pyrin pitämään painon tasaisena ja herkkujen himon hallinnassa.
Tästä on joka tapauksessa hyvä jatkaa salitreenejä, juoksun opettelua ja normaalia syömistä, raportteja seuraa...
Tästä on joka tapauksessa hyvä jatkaa salitreenejä, juoksun opettelua ja normaalia syömistä, raportteja seuraa...
tiistai 27. toukokuuta 2014
Englannin tuliaisia
Ollessani ystäväni luona Cambridgessa käytin yhden päivän shoppailuun.
Vaatteita löytyi sekä lapsille että itselle, tässä niistä kuva:
Vaatteita löytyi sekä lapsille että itselle, tässä niistä kuva:
Lapsille ostin siis molemmille kahdet kesäkengät (joista molemmille toiset on liian isot ja toiset sopivat), housuja ja t-paitoja sekä aurinkolasit. Itselleni löysin toppeja, sukkia, legginsejä, tunikoita, kahdet ballerinat, yhdet sandaalit, kahdet kompressiosukat, kahdet juoksuhousut (pitkälahkeiset sekä caprimallit) sekä vihdoinkin uudet juoksukengät kauppaan viemieni Adidaksien tilalle.
Tänä aamuna pääsin testaamaan sekä kompressiosukkia, juoksuhousuja sekä noita uusia New Balancen kenkiä, jotka olivat Sportsdirectilla tarjouksessa ja maksoivat 63 puntaa. Tuntuivat juostessa ihan hyviltä jalassa, mutta ekan lenkin perusteella on tietysti vaikea vielä sanoa noista mitään. Asicseja aion kyllä käyttää jatkossakin, mutta on hyvä että kaapista löytyy kahdet kengät joita voi vaihdella. Sportsdirect oli muuten se paikka, josta löysin myös nuo sukat, molemmat juoksuhousut, ballerinat ja lasten aurinkolasitkin, ja sinne meni koko matkalla ehdottomasti eniten rahaa, vaikka kaikki ostokseni olivatkin alennuksessa.
Ms. Fitnessin muutospostaus tulossa lähipäivinä, jos vain saisin aikaiseksi istua tietokoneen ääressä sitä kirjoittamassa...
lauantai 24. toukokuuta 2014
Onko pakko?
Ollessani lentokentällä tajusin, että aina ei ole pakko ostaa herkkuja vaikka niitä nenän edessä olisikin. Suurin heikkouteni ovat nimittäin isot Toblerone-pötköt, jotka olisivat olleet tarjouksessa. Meinasin jopa ostaakin niitä, kunnes tajusin että ei minun tehnyt niitä oikeasti edes mieli juuri sillä hetkellä. Jätin ne siis ostamatta.
Toisaalta, irtokarkit olivat tänään ruokakaupassa tarjouksessa, ja niitä oli sitten ihan pakko ostaa. Kilo. Tarkoituksena olisi kylläkin säästellä niitä ensi viikonloppuun, jolloin voi olla pienehkö krapula firman kesäjuhlien jälkeen. Tämän viikon krapula jäi saamatta, kun tiimin ravintolapäivällinen ja drinkkimaistelu peruuntui omalta kohdaltani, kun emme saaneetkaan lapsia hoitoon miehen vanhempien luokse anopin vatsataudin vuoksi. Sen vuoksi söin illalla jäätelöä ja suklaata, "oli pakko" kun mies oli poissa kotoa.
Vanhat tavat eivät siis ole kadonneet minnekään. Vatsataudin jälkeen napostelen koko ajan jotain ihan vaan syömisen ilosta, ja taudin vuoksi pullottanut vatsani taitaa kohta pullottaa ihan vaan syömisten vuoksi. Olisiko huomenna kuitenkin jo sellainen päivä, jolloin en tunkisi suuhuni mitään ylimääräistä?
Toisaalta, irtokarkit olivat tänään ruokakaupassa tarjouksessa, ja niitä oli sitten ihan pakko ostaa. Kilo. Tarkoituksena olisi kylläkin säästellä niitä ensi viikonloppuun, jolloin voi olla pienehkö krapula firman kesäjuhlien jälkeen. Tämän viikon krapula jäi saamatta, kun tiimin ravintolapäivällinen ja drinkkimaistelu peruuntui omalta kohdaltani, kun emme saaneetkaan lapsia hoitoon miehen vanhempien luokse anopin vatsataudin vuoksi. Sen vuoksi söin illalla jäätelöä ja suklaata, "oli pakko" kun mies oli poissa kotoa.
Vanhat tavat eivät siis ole kadonneet minnekään. Vatsataudin jälkeen napostelen koko ajan jotain ihan vaan syömisen ilosta, ja taudin vuoksi pullottanut vatsani taitaa kohta pullottaa ihan vaan syömisten vuoksi. Olisiko huomenna kuitenkin jo sellainen päivä, jolloin en tunkisi suuhuni mitään ylimääräistä?
torstai 22. toukokuuta 2014
Kaipaan kunnon ruokaa!
Englannin matkan viimeisenä päivänä sairastuin jonkinlaiseen vatsatautiin, josta olen kärsinyt nyt pari päivää. Aamuisin vatsa on ihan löysänä, ja loppupäivän olo on melkein normaali mutta vatsaa vääntää aika ajoin inhottavasti eikä nälkä ole yhtään. Jotain pientä olen toki syönyt. Vähän sipsejä kotimatkalla, mehua, banaania, jogurttia ja kotona myös ruisleipää. Jostain syystä mikään proteiinipitoinen ei houkuttele yhtään, mutta perunamuusia ja uunimakkaraa uskalsin tänään syödä muun perheen kanssa.
Reissussa ei tullut pahemmin herkuteltua edes ennen sairastumista. Jogurttia, paahtoleipää, uunilohta ja kasviksia, intialaista noutoruokaa, annos fish&chipsejä, yksi pehmis, yksi munkki, pari Starbucksin herkkukahvia, täytetty croissantti, täytetty patonki ja kolmioleipä, lisäksi pari 35g proteiinipatukkaa. Nuo siis yhteensä sunnuntaina ja maanantaina. Vatsatauti iski ma-ti välisenä yönä, ja tiistain aikana söin kaksi banaania, vähän jogurttia, 150g sipsejä, Lidlin juustokierteen ja litran verran mehua.
Keskiviikkona matkustin kotiin, ja päivän aikana uskalsin syödä kaksi banaania, 120g sipsejä, vähän suklaata sekä viipaleen reissumiestä kotiin päästyäni. Tänään olo on ollut jo parempi, ja uskalsin tosiaan syödä kunnon ruokaakin. Vatsassa on kuitenkin tosi paljon ilmaa, mutta väänteet ovat vähitellen alkaneet hellittää. Nälkä ei tosin ole vielä tullut, eli en ole todellakaan vielä ihan terve. Taidan kuitenkin yrittää syödä normaalin aamupuuron jo huomenna. Illalla olisi tarkoitus lähteä työporukalla ravintolaan nauttimaan etanoita, broileri-vuohenjuustosalaattia ja köyhiä ritareita, ja toivon että vatsani olisi jo tuolloin kunnossa...
maanantai 19. toukokuuta 2014
Lomalla
Pahoittelut blogihiljaisuudesta, mutta ilman tietokonetta lomaillessa ei ehdi kirjoitella...
perjantai 16. toukokuuta 2014
Tekosyitä
Herkuttelen, koska...
...menee niin hyvin
...menee niin huonosti
...ärsyttää
...pitää juhlia
...koska en jaksa lähteä salille
...väsyttää
...vapaapäivä
...yksin kotona
...miehen kanssa kaksin kotona pitkästä aikaa
...täytyy jaksaa painaa pitkää päivää
...pitää saada apua keskittymiseen
...on tylsää
...en ole pitkään aikaan herkutellut
Koska tekee mieli!
...menee niin hyvin
...menee niin huonosti
...ärsyttää
...pitää juhlia
...koska en jaksa lähteä salille
...väsyttää
...vapaapäivä
...yksin kotona
...miehen kanssa kaksin kotona pitkästä aikaa
...täytyy jaksaa painaa pitkää päivää
...pitää saada apua keskittymiseen
...on tylsää
...en ole pitkään aikaan herkutellut
Koska tekee mieli!
tiistai 13. toukokuuta 2014
Vastaillaan
Aikku haastoi minut jokin aika sitten vastaamaan esittämiinsä kysymyksiin. Tässä haasteen säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle jolla on ale 200 lukijaa
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut. Ei takaisin haastamista.
Olen saanut tämän haasteen aiemminkin enkä jaksa miettiä ketä haastaisin (tai mitä heiltä kysyisin), mutta seuraavassa Aikun kysymykset ja vastaukset niihin.
1. Mitä mieltä olet haasteista?
Haasteet on hauskoja, vaikka olenkin välillä vähän hidas vastaamaan näihin kysymyksiin. Mutta saa siis viskata haasteilla jatkossakin...
2. Tykkäätkö katsoa "Hauskat kotivideot" ohjelmaa?
Joskus lapsena noita tuli katsottua, mutta en tiedä mitä mieltä niistä nykyään olisin sillä en ole katsonut varmaan 15 vuoteen.
3. Millaisia lajeja harrastat?
Lajeja? Urheilulajeja? Oikeastaan vain kuntosalia ja satunnaista lenkillä käyntiä. Muihin harrastuksiin kuuluu lukeminen ja Facebook sekä tietysti bloggaaminen.
4. Minkä kokoinen kenkä sinulla on? (niin klassisen typerä kysymys että oli pakko kysyä) :-)
Suurin osa kengistä on kokoa 39, mutta löytyy myös jokunen pari kokoa 40.
5. Oletko käynyt sokkotreffeillä?
Muiden järkkäämillä en ole ollut, mutta sokkotreffeiksi laskettaneen myös nettitreffit, joita on tullut harrastettua aikoinaan muutaman kerran. Aviomieskin on netistä bongattu...
6. Omistatko kävelysauvat?
Kaksikin paria, joista tosin on tassut molemmista kuluneet puhki.
7. Onko sinulla lemmikkiä?
Kaksi kissaa ja kani. Tosin odotan jo kovasti milloin aika jättäisi tuosta pupusta, onhan se suloinen mutta en kestä jatkuvaa papanointia lattioille, lattialistojen syömistä ja muuta kivaa...
8. Teetkö joulusiivouksen?
Enpä ole tainnut koskaan tehdä varsinaista joulusiivousta. Pääasiassa varmaankin siksi ettei olla koskaan vietetty joulua omassa kodissa vaan aina joko minun tai miehen vanhempien luona eli en ole kokenut joulusiivoukselle tarvetta.
9. Jos niin järjesteletkö kaappisi myös?
Kaappeja tulee järjestettyä muutenkin, tosin vain kerran pari vuodessa.
10. Pisin junamatka jonka olet tehnyt?
Varmaan joskus opiskeluaikana Savonlinnasta Turkuun.
11. Kärsiikö puolisosi jalkahiestä?'
Ei häiritsevästi.
Sitten vielä 11 faktaa jotka tulevat nopeimmin mieleen (En muista olenko kertonut jotain näistä jo aiemmin)
1. Sain silmälasit 9-vuotiaana ja vihasin niitä alusta lähtien. Vasta 19-vuotiaana sain piilarit joita käytin sen jälkeen aina kun mahdollista. 27-vuotiaana minulla oli viimeinkin tarpeeksi rahaa silmien laser-leikkaukseen enkä ole katunut sitä hetkeäkään.
2. Toinen nimeni on Maria, äidinäitini toinen nimi on Maria, ja esikoiseni toinen nimi on Maria.
3. Lauloin miehelleni häissämme Tauskin Sinä vain karaoketaustanauhan kera.
4. Aloitin kahvin juonnin vasta lukiossa abivuonna, kun en olisi muuten jaksanut lukea ylioppilaskirjoituksiin.
5. Kun juon alkoholia minun alkaa tehdä mieli tupakkaa. Teininä oli lähellä etten alkanut tupakoimaan, mutta vaikka kaikki muut ystäväni polttivat minuun tapa ei koskaan tarttunut muutoin kuin "viihteellä" ollessa.
6. Kun olin teini, siskoni kuvittelivat minun elävän kovinkin rajua elämää. Olin kyllä viikonloppuisin humalassa kavereiden kanssa, mutta käytännössä huolehdin muista ja ystävieni harrastaessa yhdenyön juttuja jonkun miehen luona saatoin odottaa toisessa huoneessa ja varmistaa että pääsimme kunnossa sinne missä oli tarkoitus olla yötä (eli siis esim. kaverin kotona tai jonkun toisen kaverin sukulaisen luona).
7. Olen aina ollut läheinen äitini vanhempien kanssa, mutta isän isä on jostain syystä jäänyt etäiseksi. Kun käymme kotikotonani, niin saatan yrittää vierailla äidinäitini luona mutta isänisä jää yleensä näkemättä. Toisaalta harmi, mutta niin se vaan on.
8. Olen syönyt käytännössä samanlaista tonnikalasalaattia lounaaksi jo kaksi vuotta. Välillä korvaan tonnikalan kanalla, joskus ehkä lohella, mutta muutoin annos on lähes aina sama.
9. Pääsen sunnuntaina lomalle ihan yksin, kun lähden kolmeksi yöksi Cambridgeen ystäväni luokse (viimeinen yö tosin Lontoossa Gatwickin lentoaseman lähellä olevassa B&B:ssä jotta ehdin aamulennolle kotiin päin).
10. Olin kyllä kertonut miehelle jo viime kesänä että aion tänä vuonna lähteä edellisessä kohdassa mainitsemalle matkalle, mutta siinä vaiheessa kun päätin tarkan ajan niin ehdin pyytää töistä loman ja varata jo lennotkin ennen kuin sanoin miehelle että "voisin ehkä mahdollisesti harkita lähteväni sinne kaverin luo 18.5."...
11. En muista koska olisin ollut mistään niin innoissani kuin tästä tulevasta reissusta. Viimeksi olen ollut ulkomailla 2010 kun kävimme miehen kanssa yhden yön reissussa Tallinnassa, sitä ennen 2009 häämatkalla Egyptissä, 2007 olin Brysselissä ja Kööpenhaminassa ja 2004 vaihto-oppilaana Göteborgissa. Aiemmin olenkin reissannut enemmän, ja jos se vaan minusta on kiinni niin en anna enää mennä neljää vuotta ilman ulkomaanmatkaa!
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle jolla on ale 200 lukijaa
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut. Ei takaisin haastamista.
Olen saanut tämän haasteen aiemminkin enkä jaksa miettiä ketä haastaisin (tai mitä heiltä kysyisin), mutta seuraavassa Aikun kysymykset ja vastaukset niihin.
1. Mitä mieltä olet haasteista?
Haasteet on hauskoja, vaikka olenkin välillä vähän hidas vastaamaan näihin kysymyksiin. Mutta saa siis viskata haasteilla jatkossakin...
2. Tykkäätkö katsoa "Hauskat kotivideot" ohjelmaa?
Joskus lapsena noita tuli katsottua, mutta en tiedä mitä mieltä niistä nykyään olisin sillä en ole katsonut varmaan 15 vuoteen.
3. Millaisia lajeja harrastat?
Lajeja? Urheilulajeja? Oikeastaan vain kuntosalia ja satunnaista lenkillä käyntiä. Muihin harrastuksiin kuuluu lukeminen ja Facebook sekä tietysti bloggaaminen.
4. Minkä kokoinen kenkä sinulla on? (niin klassisen typerä kysymys että oli pakko kysyä) :-)
Suurin osa kengistä on kokoa 39, mutta löytyy myös jokunen pari kokoa 40.
5. Oletko käynyt sokkotreffeillä?
Muiden järkkäämillä en ole ollut, mutta sokkotreffeiksi laskettaneen myös nettitreffit, joita on tullut harrastettua aikoinaan muutaman kerran. Aviomieskin on netistä bongattu...
6. Omistatko kävelysauvat?
Kaksikin paria, joista tosin on tassut molemmista kuluneet puhki.
7. Onko sinulla lemmikkiä?
Kaksi kissaa ja kani. Tosin odotan jo kovasti milloin aika jättäisi tuosta pupusta, onhan se suloinen mutta en kestä jatkuvaa papanointia lattioille, lattialistojen syömistä ja muuta kivaa...
8. Teetkö joulusiivouksen?
Enpä ole tainnut koskaan tehdä varsinaista joulusiivousta. Pääasiassa varmaankin siksi ettei olla koskaan vietetty joulua omassa kodissa vaan aina joko minun tai miehen vanhempien luona eli en ole kokenut joulusiivoukselle tarvetta.
9. Jos niin järjesteletkö kaappisi myös?
Kaappeja tulee järjestettyä muutenkin, tosin vain kerran pari vuodessa.
10. Pisin junamatka jonka olet tehnyt?
Varmaan joskus opiskeluaikana Savonlinnasta Turkuun.
11. Kärsiikö puolisosi jalkahiestä?'
Ei häiritsevästi.
Sitten vielä 11 faktaa jotka tulevat nopeimmin mieleen (En muista olenko kertonut jotain näistä jo aiemmin)
1. Sain silmälasit 9-vuotiaana ja vihasin niitä alusta lähtien. Vasta 19-vuotiaana sain piilarit joita käytin sen jälkeen aina kun mahdollista. 27-vuotiaana minulla oli viimeinkin tarpeeksi rahaa silmien laser-leikkaukseen enkä ole katunut sitä hetkeäkään.
2. Toinen nimeni on Maria, äidinäitini toinen nimi on Maria, ja esikoiseni toinen nimi on Maria.
3. Lauloin miehelleni häissämme Tauskin Sinä vain karaoketaustanauhan kera.
4. Aloitin kahvin juonnin vasta lukiossa abivuonna, kun en olisi muuten jaksanut lukea ylioppilaskirjoituksiin.
5. Kun juon alkoholia minun alkaa tehdä mieli tupakkaa. Teininä oli lähellä etten alkanut tupakoimaan, mutta vaikka kaikki muut ystäväni polttivat minuun tapa ei koskaan tarttunut muutoin kuin "viihteellä" ollessa.
6. Kun olin teini, siskoni kuvittelivat minun elävän kovinkin rajua elämää. Olin kyllä viikonloppuisin humalassa kavereiden kanssa, mutta käytännössä huolehdin muista ja ystävieni harrastaessa yhdenyön juttuja jonkun miehen luona saatoin odottaa toisessa huoneessa ja varmistaa että pääsimme kunnossa sinne missä oli tarkoitus olla yötä (eli siis esim. kaverin kotona tai jonkun toisen kaverin sukulaisen luona).
7. Olen aina ollut läheinen äitini vanhempien kanssa, mutta isän isä on jostain syystä jäänyt etäiseksi. Kun käymme kotikotonani, niin saatan yrittää vierailla äidinäitini luona mutta isänisä jää yleensä näkemättä. Toisaalta harmi, mutta niin se vaan on.
8. Olen syönyt käytännössä samanlaista tonnikalasalaattia lounaaksi jo kaksi vuotta. Välillä korvaan tonnikalan kanalla, joskus ehkä lohella, mutta muutoin annos on lähes aina sama.
9. Pääsen sunnuntaina lomalle ihan yksin, kun lähden kolmeksi yöksi Cambridgeen ystäväni luokse (viimeinen yö tosin Lontoossa Gatwickin lentoaseman lähellä olevassa B&B:ssä jotta ehdin aamulennolle kotiin päin).
10. Olin kyllä kertonut miehelle jo viime kesänä että aion tänä vuonna lähteä edellisessä kohdassa mainitsemalle matkalle, mutta siinä vaiheessa kun päätin tarkan ajan niin ehdin pyytää töistä loman ja varata jo lennotkin ennen kuin sanoin miehelle että "voisin ehkä mahdollisesti harkita lähteväni sinne kaverin luo 18.5."...
11. En muista koska olisin ollut mistään niin innoissani kuin tästä tulevasta reissusta. Viimeksi olen ollut ulkomailla 2010 kun kävimme miehen kanssa yhden yön reissussa Tallinnassa, sitä ennen 2009 häämatkalla Egyptissä, 2007 olin Brysselissä ja Kööpenhaminassa ja 2004 vaihto-oppilaana Göteborgissa. Aiemmin olenkin reissannut enemmän, ja jos se vaan minusta on kiinni niin en anna enää mennä neljää vuotta ilman ulkomaanmatkaa!
sunnuntai 11. toukokuuta 2014
Ms Fitnessin viimeinen yhteistapaaminen
Lauantaina meillä oli Ms Fitnessin viimeinen yhteistapaaminen Tampereella. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin mukaan, ja tosiaan siis myös viimeinen. Ajelin paikalle Turusta parin muun osallistujan kanssa, ja yllättäen automatka meni jutellen tästä valmennuksesta, liikunnasta ja muusta aiheeseen liittyvästä. Perillä osallistuin ensin kehonkoostumusmittaukseen InBodylla. Laite oli eri kuin se jolla minut joulukuussa mitattiin, mutta jos tuloksia haluaa vertailla niin painoni oli tippunut 3kg, rasvaprosentti 28,7 --> 28,0, painoa oli hävinnyt muka 1,6kg rasvasta ja 1,3kg lihaksista. Analyysin tuloksena vartalo on aika hyvin tasapainossa ja arvot kaikin puolin normaalit, tosin painoindeksi oli himpun verran ylipainon puolella mutta 25,1 ei oikeasti tarkoita yhtään mitään. Olisin skannannut tähän kuvan mittaustuloksista, mutta skanneri on rikki...
Kehonkoostumusmittauksen jälkeen oli posetreeni. Ensin juttelimme ryhmässä Alona Malonen sekä vierailevana tähtenä olleen Kati Alanderin kanssa, jonka jälkeen jokainen sai esitellä omaa korkkarikävelyään. Sitten treenasimme lyhyesti paria poseasentoa. Olo oli kyllä kaikkea muuta kuin luonnollinen niissä asennoissa, peppu pitkällä ja selkäranka väännettynä ihan mutkalle...
Viimeisenä oli vuorossa treeni. Ensin lämmittelyä muun muassa kaverin yli hyppien ja ali ryömien, sitten harjoittelimme maastavedon tekniikkaa ja tuli kyllä hiki kun niitä vetoja tehtiin kymmeniä. Tangossa ei toki ollut painoa niin paljon kuin normaalissa treenissä jossa toistoja on vähemmän, mutta kyllä se yhteensä 2x10kg levyt + tanko alkoi kummasti tuntumaan. Treenin lopuksi oli ohjelmassa noin kahdeksan minuutin tabata-harjoitus wall ballin kanssa. Teimme aina 20 sekuntia kyykkyjä siten että peppu osui lattialla olleeseen palloon, sitten 10s tauko, 20s askelkyykkyjä wall ball sylissä, 10s taukoa jonka jälkeen kierros alkoi alusta. Seurasin sykettä aina taukojen aikana, ja lopussa se nousi 178:aan. Treeni tuntui kivalta, ja huomasin että oma kunto oli oikeasti tosi hyvä. Kun vierustoverit alkoivat puuskuttaa ja heidän vauhtinsa hidastua, minä jaksoin vielä vetää täysillä. Treenin jälkeen naamani oli kirkkaan punainen ja hiki virtasi - olipa kiva mennä suoraan siitä ryhmäkuvaan -, mutta kun kaveri valitteli kotiin lähtiessämme että jalat tuntuvat huterilta, niin minulla oli sellainen olo että olisin voinut tehdä saman treenin vaikka uudestaan! Tänään, noin vuorokausi treenin jälkeen, jalat alkoivat tulla kipeiksi, ja nyt illalla varsinkin etureidet ja pakarat ovat jo tosi kipeät. Treeni meni siis perille!
Yksi juttu minua jäi kyllä harmittamaan. En nimittäin muistanut yhtään katsella, olisiko paikalla ollut "blogikaverini" Kaza joka oli muistaakseni ilmoittautunut myöhäisempään ryhmään. Olisi nimittäin ollut hauska tavata hänet ihan livenä ja nähdä se upea kroppa jota olen blogista saanut ihailla.
Kotimatkalla hain minulle ja miehelle pitkästä aikaa pizzaa, sillä saimme jo jokin aika sitten pari Kotipizzan lahjakorttia. Monsteri maistui tosi hyvältä, ja jälkkäriksi tuhosimme herkkukaapissa olleen Omar-pussin. Sen jälkeen olikin ihana köllähtää sänkyyn vatsa ähkytäynnä.
Tänään söin alkupäivän normaalisti, tosin aamupalalla vaihdoin munakkaan puuroon. Lounaan jälkeen suunnistimme kuitenkin appivanhempien luo äitienpäivän viettoon ja piristämään aika surkeana ollutta anoppia. Tunnelma saatiin loppujen lopuksi pidettyä aika mukavana, ja tuli herkuteltua suklaakakulla, jäätelöllä, ruispaloilla ja vehnäsämpylöillä (ei kuitenkaan tuossa järjestyksessä). Äitienpäivän juhlinnan jälkeen on aika palata uuteen päiväjärjestykseen ilman mitään tiettyä ruokavaliota, mutta tarkoitus olisi pitää kalorimäärä noin 1500kcal:ssa viikolla ja jospa saisin pidettyä herkuttelut maksimissaan kerran viikossa...
Tunnisteet:
Herkuttelu,
Kehonkoostumusmittaus,
Kuntoilu,
Ms Fitness,
Ruokakuvia,
Valokuvia
lauantai 10. toukokuuta 2014
Perspektiiviä
Elän tavallista elämää. Minulla on hyvä mies, ihanat lapset, oma koti, vakituinen työpaikka ja terveys kunnossa. Silloin on siis aikaa stressata asioista jotka eivät ehkä olekaan niin olennaisia. Arki pyörii lasten- ja kodinhoidon ympärillä töissä käynnin lisäksi, ja mietin syömisiäni ja painoani/kroppaani lähes koko ajan. Noudatan ruokavaliota, käyn salilla ja lenkillä, herkuttelen aika ajoin, ja mietin jatkuvasti sitä miten saisin paletin pidettyä kasassa ilman lihomista.
Sitten tulee muistutus siitä, että ei minun oikeasti tarvitsisi stressata näin paljon omasta kropasta, asiat voisivat olla paljon huonommin. Ihminen ajattelee aina että sairaudet ja onnettomuudet tapahtuvat aina jossain kaukana, joillekin muille. Vaikka kuulisi naapurin tai työkaverin epäonnesta niin jos ihmistä ei tunne hyvin, ei tapahtuneesta osaa tuntea kovinkaan suurta surua vaan sitä ehkä ajattelee että onneksi sama ei käynyt minulle.
Lähipiirissä on tällä hetkellä kaksi pientä lasta, jotka saattavat menettää äitinsä. Mies joka saattaa menettää vaimonsa, keski-ikäinen pariskunta joka saattaa menettää tyttärensä. Alle kolmekymppisen naisen, joka makaa sairaalassa hengityskoneessa jonkinlaisen aivorappeuman runtelemana eikä mahdollisesti enää koskaan herää. Vaikka sairaus on ollut tiedossa jo muutaman vuoden, niin olen aina ajatellut että kyllä se siitä. Välillä on ollut hyviä aikoja, välillä huonompia, mutta hän on aina toipunut ennalleen ja saanut tosiaan kaksi lastakin. Mutta nyt ei enää tiedetä onko lainkaan toivoa.
Yritäpä siinä sitten elää itse normaalia elämää ja lähteä iloisena Ti-Ti Nallen konserttiin lasten kanssa juuri kun miehelle on soitettu ja kerrottu että hänen siskonsa ei ehkä enää herää. Yritäpä juhlia äitienpäivää iloisena, kun on kaksi pientä lasta jotka eivät ehkä enää koskaan pääse juhlimaan omaa äitiään ja jotka eivät välttämättä edes muista häntä kasvaessaan. Tällaisessa tilanteessa oman kropan ajattelu tuntuu niin tyhmältä ja turhalta, kun asiat voisivat olla paljon huonomminkin.
Toivoa ei ehkä ole vielä menetetty, mutta en tiedä onko kyseisellä henkilöllä jäljellä päiviä, viikkoja vai vuosia. Ja missä kunnossa, tajuttomana vai lähes normaalia elämää viettäen? Jos hän toipuu niin toipumisesta tulee joka tapauksessa pitkä, mutta kukaan ei vielä tiedä onko tosiaan edes mahdollista että hän enää edes herää. Itse on vain uutisia odotellessa elettävä omaa elämää niin normaalisti kuin mahdollista, tietoa odottaen ja omaa rakasta miestä - joka ei paljon puhu mutta joka on kovin allapäin - tukien. Elämä on loppujen lopuksi kovin lyhyt, olkaa onnellisia omasta ja läheistenne terveydestä!
Sitten tulee muistutus siitä, että ei minun oikeasti tarvitsisi stressata näin paljon omasta kropasta, asiat voisivat olla paljon huonommin. Ihminen ajattelee aina että sairaudet ja onnettomuudet tapahtuvat aina jossain kaukana, joillekin muille. Vaikka kuulisi naapurin tai työkaverin epäonnesta niin jos ihmistä ei tunne hyvin, ei tapahtuneesta osaa tuntea kovinkaan suurta surua vaan sitä ehkä ajattelee että onneksi sama ei käynyt minulle.
Lähipiirissä on tällä hetkellä kaksi pientä lasta, jotka saattavat menettää äitinsä. Mies joka saattaa menettää vaimonsa, keski-ikäinen pariskunta joka saattaa menettää tyttärensä. Alle kolmekymppisen naisen, joka makaa sairaalassa hengityskoneessa jonkinlaisen aivorappeuman runtelemana eikä mahdollisesti enää koskaan herää. Vaikka sairaus on ollut tiedossa jo muutaman vuoden, niin olen aina ajatellut että kyllä se siitä. Välillä on ollut hyviä aikoja, välillä huonompia, mutta hän on aina toipunut ennalleen ja saanut tosiaan kaksi lastakin. Mutta nyt ei enää tiedetä onko lainkaan toivoa.
Yritäpä siinä sitten elää itse normaalia elämää ja lähteä iloisena Ti-Ti Nallen konserttiin lasten kanssa juuri kun miehelle on soitettu ja kerrottu että hänen siskonsa ei ehkä enää herää. Yritäpä juhlia äitienpäivää iloisena, kun on kaksi pientä lasta jotka eivät ehkä enää koskaan pääse juhlimaan omaa äitiään ja jotka eivät välttämättä edes muista häntä kasvaessaan. Tällaisessa tilanteessa oman kropan ajattelu tuntuu niin tyhmältä ja turhalta, kun asiat voisivat olla paljon huonomminkin.
Toivoa ei ehkä ole vielä menetetty, mutta en tiedä onko kyseisellä henkilöllä jäljellä päiviä, viikkoja vai vuosia. Ja missä kunnossa, tajuttomana vai lähes normaalia elämää viettäen? Jos hän toipuu niin toipumisesta tulee joka tapauksessa pitkä, mutta kukaan ei vielä tiedä onko tosiaan edes mahdollista että hän enää edes herää. Itse on vain uutisia odotellessa elettävä omaa elämää niin normaalisti kuin mahdollista, tietoa odottaen ja omaa rakasta miestä - joka ei paljon puhu mutta joka on kovin allapäin - tukien. Elämä on loppujen lopuksi kovin lyhyt, olkaa onnellisia omasta ja läheistenne terveydestä!
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
Salia ja suklaata
Tämä viikko on mennyt treenien suhteen taas hyvin ja pitäisi mennä loppuun asti. Nyt keskiviikkoiltaan mennessä on takana yksi aerobinen ja kaksi salitreeniä, huomenna aerobinen ja viikon viimeinen salitreeni. Lauantaina onkin sitten Ms Fitnessin viimeinen yhteistapaaminen hikitreenin merkeissä ennen äitienpäivän herkutteluja.
Kaivoin täksi viikoksi esiin kaverin kautta saamani kolmijakoisen saliohjelman (kiitti Aikku!) jota ajattelin noudattaa jatkossa. Minun on viime aikoina ollut vaikeaa päästä salille neljä kertaa, ja joku lihasryhmä on aina jäänyt treenaamatta. Nyt pitäisi siis ehtiä treenata koko kroppa viikon aikana ainakin vähän paremmin. Eilen treenasin selkää, olkapäitä ja vatsaa, tänään jalkoja ja huomenna ovat vuorossa rinta, hauikset, ojentajat ja lisää vatsalihaksia. On kyllä ihanaa, kun on kavereiden kautta iso kasa valmiita saliohjelmia kaikilla mahdollisilla rytmityksillä tietokoneelle tallennettuna. Löytyy koko kropan treeniä, kaksi-, kolme-, neli- ja viisijakoisia ohjelmia ja montaa eri versiota kaikista eli ei pitäisi ainakaan ihan heti tulla sitä ongelmaa etten saisi treeneihini vaihtelua.
Olen nyt merkannut syömisiäni Kiloklubiin suhteellisen säännöllisesti, ja vaikka olen sallinut itselleni jopa herkkuja niin kalorimäärä on pysynyt lähes joka päivä alle 2000 kalorissa. Esim. tänään en saanut hillittyä itseäni kun kävin jalkatreenin jälkeen nälkäisenä kaupassa ja bongasin Fazerin uuden mustikkacrisp-suklaan. Sen verran itsehillintää minulta kuitenkin löytyi, että söin levystä vain puolet. Kun vielä jätin päivälliseltä pastan syömättä, niin päivän kokonaiskalorit olivat 1791kcal. Vähän veikkaan että se toinen puoli levystä menee huomenna, mutta menköön. Allekirjoittanut pyrkii jatkossa rentoon elämään ja kohtuulliseen herkkujen sallimiseen, kunhan kalorimäärät eivät pauku liikaa yli sallitusta... Niin ja en mä joka päivä ole herkutellut, eilen ja toissapäivänäkin söin noin 1500kcal ihan normaalia ruokaa. Vielä en ole päättänyt miten ruokavalioni hoidan Ms. Fitnessin loputtua, mutta ainakaan en osta mitään valmennusta vaan tarkoitus olisi jatkaa nykyisellä linjalla.
tiistai 6. toukokuuta 2014
Lisää buzzausta!
Välillä menee monta kuukautta etten pääse yhteenkään Buzzadorin kampanjaan, ja nyt pääsin jo toiseen parin päivän sisällä. Pääsen nimittäin testaamaan ThermaCaren lämpötyynyjä niskalle ja hartioille. Itse asiassa olen kerran ostanutkin kyseisen tyynyn ja se oli tosi miellyttävän tuntuinen, nyt pääsen kokeilemaan sitä pari kertaa ja lisäksi saan muutaman tyynyn kavereillekin jaettavaksi. Paketin pitäisi tulla perille ennen toukokuun loppua, lisää tarinaa tuotteesta myöhemmin.
Kuva lainattu täältä |
maanantai 5. toukokuuta 2014
Pian buzzataan!
Pääsin pitkästä aikaa Buzzadorin kampanjaan, tällä kertaa vuorossa ovat Nestlen Shredded Wheat -murot. Saan toukokuun aikana pari pakettia muroja testiin, saa nähdä mitä tytöt ja mies tykkäävät, ja saanpa itsekin maistella muroja kun Ms. Fitness on jo tuotteiden saapuessa loppunut. Sokereita muroissa on 18,1g sadassa grammassa, mikä on aika kohtuullinen verrattuna moniin muihin muroihin... Tarkempaa raporttia tulossa myöhemmin.
Kuva lainattu Nestlen sivuilta |
lauantai 3. toukokuuta 2014
Vappuviikolla
Tämä on ollut mielenkiintoinen ja hauska viikko, johon on kuulunut herkkuja aivan liikaa mutta ei haittaa!
Yksi tiimipäivän tehtävistä oli heti aamulla, kun meidän piti valita isosta määrästä paperille liimattuja kuvia se, joka miellytti itseä eniten. Minä valitsin seuraavan kuvan:
Suoraan sanottuna yllätyin, kun kuvan ottaessani yksi työkaverini sanoi että hän oli juuri ajatellut tuon kuvan olevan "aivan minun näköiseni". Kyseinen työkaveri on minulle uusi tuttavuus, hän tuli meille töihin juuri kun olin jäänyt ensimmäiselle äitiyslomalleni, ja kun palasin töihin viime vuoden tammikuussa niin hän oli juuri jäänyt omalle äitiyslomalleen. Takaisin töihin hän palasi vasta jokunen viikko sitten, ja minua suorastaan imarteli se että hän yhdisti minuun tuon ylläolevan kuvan ja sporttisuuden. Tykästyin itse asiassa kuvaan niin paljon, että ihastelin sitä koko vappuaaton palaveripaikalla. Päivän päätteeksi otin tuon kuvan mukaani, ja nyt se koristaa työpisteeni seinää.
Ilta menikin rattoisasti eräänlaisen terapiaistunnon merkeissä. Kumma kyllä miten jokainen muuttuu kovin avoimeksi paljastamaan elämästään kaikenlaisia yksityiskohtia heti kun on vähän alkoholia veressä... Tällä kertaa kaikilla paikalla olijoilla oli ollut elämässään rankkojakin aikoja, joita vertaillessamme ja toimiessamme toistemme terapeutteina ilta kului oikein rattoisasti. Välillä vaihdoimme paikkaa paikallisen ravintolan terassille, jossa söin päivälliseksi salamipizzan rucolalla ja pinjansiemenillä höystettynä. Ilta jatkui vielä hetkeksi erään kollegan luo, josta kiiruhdin sitten taksilla kotiin ja olin sängyssä jo puoliltaöin. Ennen kotiin suuntaamista teki mieli käydä Hesellä, mutta sain hillittyä itseni - jättipitkä jono tehkä edesauttoi päätöstä - ja menin suoraan kotiin. Kotona pari hapankorppua ja vähän sipsejä ja sitten nukkumaan.
Maanantaina oli tavallinen työpäivä, jonka jälkeen kävin ensin salilla ja sen jälkeen lasten kanssa MLL:n iltaperhekahvilassa. Siellä söin vappumunkin.
Tiistaina työpaikallani oli tiimipäivä, eli pääsimme irti normaalista työstä ja käytimme päivän kylläkin työasioiden parissa mutta paljon tavallista rennommin - ja ilman asiakkaita. Töiden jälkeen kävimme ostamassa jokavuotiset, paikallisten marttojen paistamat vappumunkit, joita söin illan aikana kaksi.
Keskiviikkona tiimipäivät jatkuivat poissa työpaikalla vieläkin enemmän työasioista erossa. Työnantaja tarjosi aamupalan (kinkku-juustosämpylän, hedelmiä ja vappuaaton kunniaksi hillomunkkeja). Olin ensin ajatellut ottaa oman aamupalani mukaan, mutta onneksi en sitä tehnyt vaan nautin hyvällä omatunnolla työnantajan tarjoiluista. Lounaan kävimme syömässä läheisessä ravintolassa, jossa söin paljon salaattia, gratinoituja juureksia, pienen perunan sekä leivitettyä punakampelaa tartar-kastikkeella. Jälkiruoaksi toinen hillomunkki palaveripaikalla.
Yksi tiimipäivän tehtävistä oli heti aamulla, kun meidän piti valita isosta määrästä paperille liimattuja kuvia se, joka miellytti itseä eniten. Minä valitsin seuraavan kuvan:
Suoraan sanottuna yllätyin, kun kuvan ottaessani yksi työkaverini sanoi että hän oli juuri ajatellut tuon kuvan olevan "aivan minun näköiseni". Kyseinen työkaveri on minulle uusi tuttavuus, hän tuli meille töihin juuri kun olin jäänyt ensimmäiselle äitiyslomalleni, ja kun palasin töihin viime vuoden tammikuussa niin hän oli juuri jäänyt omalle äitiyslomalleen. Takaisin töihin hän palasi vasta jokunen viikko sitten, ja minua suorastaan imarteli se että hän yhdisti minuun tuon ylläolevan kuvan ja sporttisuuden. Tykästyin itse asiassa kuvaan niin paljon, että ihastelin sitä koko vappuaaton palaveripaikalla. Päivän päätteeksi otin tuon kuvan mukaani, ja nyt se koristaa työpisteeni seinää.
Tiimipäivä loppui keskiviikkona kuohuviinilasillisiin, ja koska mies lähti hakemaan lapsia hoidosta niin pääsin itse jatkamaan matkaa kollegoiden kanssa jokilaivalle.
Parilla jokilaivalla istuttuamme porukka pieneni, ja suuntasimme eräälle terassille nauttimaan lisää hyviä juotavia. Tässä vaiheessa mukana oli enää pari läheisintä työkaveria ja yksi ei-niin-läheinen kollega, mutta juttujen taso muuttui pian sellaiseksi että lähenimme kyllä todella paljon.
Ilta menikin rattoisasti eräänlaisen terapiaistunnon merkeissä. Kumma kyllä miten jokainen muuttuu kovin avoimeksi paljastamaan elämästään kaikenlaisia yksityiskohtia heti kun on vähän alkoholia veressä... Tällä kertaa kaikilla paikalla olijoilla oli ollut elämässään rankkojakin aikoja, joita vertaillessamme ja toimiessamme toistemme terapeutteina ilta kului oikein rattoisasti. Välillä vaihdoimme paikkaa paikallisen ravintolan terassille, jossa söin päivälliseksi salamipizzan rucolalla ja pinjansiemenillä höystettynä. Ilta jatkui vielä hetkeksi erään kollegan luo, josta kiiruhdin sitten taksilla kotiin ja olin sängyssä jo puoliltaöin. Ennen kotiin suuntaamista teki mieli käydä Hesellä, mutta sain hillittyä itseni - jättipitkä jono tehkä edesauttoi päätöstä - ja menin suoraan kotiin. Kotona pari hapankorppua ja vähän sipsejä ja sitten nukkumaan.
Aamulla mies nousi lasten kanssa, ja sain itse nukkua pitkään. Krapula ei onneksi pahemmin vaivannut, sillä aina kun välillä heräsin niin hörpin vettä ja sokerimehua vatsan täydeltä. Aamupalan söin puoli kymmenen maissa, pitkästä aikaa puuroa, marjoja, raejuustoa ja soijalesitiinirakeita.
Päivän aikana teki krapulapäivän mukaisesti mieli kaikkea hyvää, ja sallinkin itselleni vähän sipsejä, hedelmiä ja hapankorppua. Pahemmin en kuitenkaan mässännyt, ja päivälliseksi söin muun perheen kanssa possunsuikalekastiketta, perunaa, kasviksia ja raejuustoa.
Vapusta selviämisen jälkeen oli tarkoitus palata heti takaisin ruotuun ruokavalion suhteen, mutta kuinkas kävikään? Eilen minun PITI mennä töiden jälkeen salille, mutta päivän viimeinen asiakas vei niin paljon aikaa että pääsin lähtemään töistä vasta reilusti työajan päättymisen jälkeen suuren ketutuksen saattamana. Salitreeni ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, ja tunnesyöppö Katjushka suunnistikin kotiin löhöämään hetkeksi sohvalla ennen kuin haki lapset hoidosta. Kävin kaiken lisäksi vielä kaupan kautta ja ostin jäätelöä, ja kotoa löytyi vielä sipsejäkin...
Viikonloppukin menee rentoillessa, tänään kävin aamulla kyllä lenkillä, mutta sitten kyläilin lasten kanssa ystäväni luona. Siellä söin lounaaksi ystäväni tekemää kasvissosekeittoa jonka höysteenä oli mustapekkaruokakermaa ja koskenlaskijaa. Jälkkäriksi iso suklaahippupikkuleipä. Pian meille saapuu kylään siskoni perheensä kanssa, ja päivälliseksi grillaamme possunpihvejä ja kasviksia sekä teemme lisukkeeksi uunissa ranskanperunoita. Jälkkäriksi ehkä iso-A:n synttäreitä varten tekemääni nutella-pullaa jonka jämät pakastin juhlien jälkeen.
Huomenna toivon kuitenkin pääseväni takaisin ruotuun, sillä viikon päästä lauantaina on Ms. Fitnessin viimeinen yhteistapaaminen jossa on myös kehonkoostumusmittaus InBody-laitteella. Mielenkiinnolla odotan minkälainen muutos on tapahtunut joulukuuhun verrattuna, mutta jos en saa herkuttelua kuriin niin vaaka saattaa näyttää aivan liikaa. Lisäksi kun käyn yleensä vaa'alla aamulla ja se mittaus on vasta iltapäivällä, niin paino on taatusti isompi kuin normaaleissa mittauksissani kotivaa'alla. Tärkeämpää onkin se, kuinka kehonkoostumus on muuttunut näiden viiden kuukauden aikana jonka verran on kulunut edellisestä mittauksesta. Mutta tänään siis otan vielä rennommin, ja yritän hillitä itseni syömästä kaikkea mitä mieleen juolahtaa...
Viikonloppukin menee rentoillessa, tänään kävin aamulla kyllä lenkillä, mutta sitten kyläilin lasten kanssa ystäväni luona. Siellä söin lounaaksi ystäväni tekemää kasvissosekeittoa jonka höysteenä oli mustapekkaruokakermaa ja koskenlaskijaa. Jälkkäriksi iso suklaahippupikkuleipä. Pian meille saapuu kylään siskoni perheensä kanssa, ja päivälliseksi grillaamme possunpihvejä ja kasviksia sekä teemme lisukkeeksi uunissa ranskanperunoita. Jälkkäriksi ehkä iso-A:n synttäreitä varten tekemääni nutella-pullaa jonka jämät pakastin juhlien jälkeen.
Huomenna toivon kuitenkin pääseväni takaisin ruotuun, sillä viikon päästä lauantaina on Ms. Fitnessin viimeinen yhteistapaaminen jossa on myös kehonkoostumusmittaus InBody-laitteella. Mielenkiinnolla odotan minkälainen muutos on tapahtunut joulukuuhun verrattuna, mutta jos en saa herkuttelua kuriin niin vaaka saattaa näyttää aivan liikaa. Lisäksi kun käyn yleensä vaa'alla aamulla ja se mittaus on vasta iltapäivällä, niin paino on taatusti isompi kuin normaaleissa mittauksissani kotivaa'alla. Tärkeämpää onkin se, kuinka kehonkoostumus on muuttunut näiden viiden kuukauden aikana jonka verran on kulunut edellisestä mittauksesta. Mutta tänään siis otan vielä rennommin, ja yritän hillitä itseni syömästä kaikkea mitä mieleen juolahtaa...
Tunnisteet:
Alkoholi,
Herkuttelu,
Ms Fitness,
Ruokakuvia,
Työ,
Valokuvia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)