Syömishäiriöisen päiväkirja

Rakas päiväkirja, minulla on ongelma. Mietin että uskallanko edes tunnustaa tänne kaikkia viime päivien syömisiäni, sillä ne karkasivat täysin käsistä. Nykyään jo useampi tuttavani (ja jopa perheenjäsen) saattaa käydä täällä lukemassa, eli kynnys kirjoittaa kovin henkilökohtaisia asioita on huomattavasti korkeampi kuin joskus aiemmin, jolloin kukaan tuttu ei tiennyt blogini olemassaolosta. Turha toivoakaan että saisin hillittyä itseäni syömishimon iskiessä jos ajattelen että kaikki lipsumiset täytyy kirjata ylös, on paljon helpompaa vain jättää sortumiset raportoimatta.

Tämä viikko on mennyt käytännössä syödessä. Olin sairaana kotona tiistaista perjantaihin eli neljä päivää, ja käytin koko yksinoloaikani joko nukkumalla tai herkuttelemalla telkkarin ääressä. Neljän päivän aikana tuhosin kolme (3!!) rasiaa Aino-jäätelöä, sipsipussin, suklaata, pari vaniljamunkkia sekä 500g rovellisen mämmiä vaniljakastikkeen kera. Normaalia ruokaa söin vain aamu- ja iltapalalla jotka siis menivät Ms. Fitnessin ruokavalio-ohjeiden mukaan. Käytännössä siis ensin herkuttelin, sitten menin sänkyyn nukkumaan hiilari- ja rasvaähkyäni pois ennen kuin oli aika hakea lapset hoidosta. Joka aamu päätin, että tänään en enää herkuttele, ja joka aamu päädyin kuin vahingossa kauppaan vietyäni lapset hoitoon.

Viikon herkuista se terveellisin eli mämmi, muita en viitsinyt edes kuvata...

Vaa'alla en todellakaan ole käynyt koko viikolla, mutta lasten suusta kuulee totuuden. Iso-A nimittäin ihmetteli eilen että "Miksi sinulla äiti on noin pullea vatsa?" Sitten juoksi pois lallatellen että "äidin masusta syntyy kohta vauva". Eipä taida syntyä, ihan on silkkaa turvotusta.

Jostain syystä en osaa elää kohtuudessa. Joko pysyn dieetissä täysin, tai sitten herkuttelen jokaisessa mahdollisessa välissä. Ja tottakai salaa muulta perheeltä, miten muuten voisin sanoa olevani salasyöppö joka olen aina ollutkin. En tiedä mistä tämä taipumus johtuu, mutta käytökseni on ollut samanlaista niin kauan kuin muistan. Jo lapsena salakuljetin koulun viereisestä kaupasta sipsipusseja kotiin omaan huoneeseeni tai kävin vanhempieni pakastimesta jäätelöä silloin kun olin yksin kotona. Ja jos jäin kiinni, niin hävetti ihan valtavasti mutta se ei silti estänyt minua tekemästä samaa pian uudelleen.

Nykyään minulla ei olisi mitään syytä syödä salaa, mutta jostain syystä en pysty hillitsemään itseäni. Jäätelö, sipsit tai suklaa eivät vaan tunnu maistuvan yhtä hyviltä jos ne joutuu jakamaan jonkun toisen kanssa. Olen varmasti kirjoittanut siitä täällä jo aiemminkin, mutta kyse on selvästi jonkinlaisesta syömishäiriöstä, sillä eihän keneltäkään normaalilta ja terveeltä ihmiseltä voi karata mopo käsistä niin pahasti kuin allekirjoittaneelta tällä viikolla.

Tänään olen pysynyt taas ruokavaliossa, mutta se onkin helppoa kun koko perhe on kotona. Mies vei tosin lapset iltapäivällä ulkoilemaan, ja tuolloin takaraivooni pyrki heti ajatus että "mitäs nyt söisin", mutta onneksi sain hillittyä itseni ja join vain kupillisen kahvia. Hiilarivieroitus sai aikaan päänsäryn, mutta nyt yritän kaikin voimin pysyä ruodussa seuraavan viikon ennen iso-A:n viimeisiä synttärijuhlia. Tämän viikonlopun meno peruuntui, sillä ääneni on yhä kovin painuksissa enkä viitsinyt mennä vauvakutsuille vain istumaan hiljaa (ja syömään herkkuja). Mieluummin lepuutan ääntäni vielä tämän päivän ja huomisen, jos vaikka maanantaina pääsisin taas töihin ja salillekin. Toivottavasti seuraavaan isompaan sortumiseen ja syöpöttelyputkeen menisi piiiiiitkä aika.

Old habits die hard a.k.a Mopo ojassa

Viikonlopun juhlat sujuivat mainiosti. Omaa perhettä oli ihana nähdä ja herkkuja riitti kaikille.

Viikonlopun ostoslista

Salami-rucolapiiras ennen uuniin menoa, nam!

Viimeiset palat salami-rucolapiiraasta sekä kinkkupiiraasta

Muut tarjoilut (P.S. Jos Siskoseni luet tämän, niin tuota Nutella-pullaa on vielä pakastimessa ;) )

Täydellinen synttärikakku pikku prinsessalle, ohje täältä

Sunnuntai-iltana olo oli lievästi sanottuna ähkyinen, mutta silti olisi tehnyt mieli syödä vaan lisää kakkua. Toisaalta odotin kuitenkin paluuta takaisin ruotuun. 

Maanantaina vein kakun jämät työkavereille, ja he tuhosivatkin siitä suurimman osan. Ikävä kyllä yksi pieni pala jäi jäljelle, ja se oli pakko syödä itse kun en raaskinut poiskaan heittää enkä välttämättä tee sitä ihan heti uudestaankaan. Muuten pysyin hyvin ruokavaliossa eikä minun tehnyt edes mieli mitään ylimääräistä.Olo oli kuitenkin yhä niin flunssainen, etten voinut edes kuvitella meneväni salille ja jouduin myös peruuttamaan tiistaille sovitun PT-ohjauksen. 

Kun heräsin eilen aamulla, ei kurkustani lähtenyt pihahdustakaan. Lapset siis hoitoon ja itse lääkäriin, joka kirjoitti loppuviikon sairauslomaa kurkunpään tulehduksen vuoksi. Kotimatkalla kävin kaupassa, jossa vanhat tavat ottivat taas vallan ja mopo karkasi käsistä. Kotona oli kyllä kiva ottaa rennosti telkkarin ääressä syöden sipsejä ja jäätelöä, mutta se ei todellakaan tainnut olla hyväksi tässä painonhallintaprojektissani...

On se kumma, miten saan itseni pidettyä ruokavaliossa silloin kun kaikki sujuu ja olen terveenä töissä. Kuitenkin heti kun sairastun (tai jään jostain muusta syystä yksin kotiin), alkaa ote lipsumaan ja herkut maistumaan. Eihän tätä lipsumista tapahdu nykyään ihan niin usein kuin ennen, mutta ei paino kyllä tätä menoa putoakaan. Lisäksi kun nyt tulee parina seuraavanakin viikonloppuna tilaisuuksia joihin en oikein viitsi raahata omia eväitä, niin ei taida "kiristelydieetistä" tulla yhtään mitään. Toisaalta, onhan tässä aikaa vaikka koko loppuelämä...

On muuten lievästi sanottuna haastavaa toimia lasten kanssa, kun ääntä ei tule yhtään. Lääkäri kielsi kuiskaamisenkin, sillä se rasittaa äänihuulia liikaa. Pakko on silti kuiskata välillä jotain, varsinkin kun menen tänään iso-A:n 4-vuotisneuvolaan! Aamukin alkoi oikein mainiosti, kun A lukitsi itsensä vessaan. Poistimme viime viikonloppuna lukon vessan ulkopuolelta, ja sisäpuolella oleva lukko on todella jäykkä. Tyttö oli kyllä saanut oven lukkoon, muttei saanutkaan väännettyä sitä auki ja meni ihan paniikkiin. Itse huomasin että ko. lukko olikin sellainen, ettei sitä ihan helpolla avatakaan ulkopuolelta, ja ruuvimeisselin kanssa sitä yrittäessäni tippui lukko pois myös vessan sisältä eikä ovi auennut millään. No, lähdepä siinä sitten aamuseitsemän jälkeen juoksemaan naapuriin sillä oma mies ehti lähteä töihin eikä tietenkään autossa huomannut laittamaani tekstiviestiä. Onneksi kiva naapurin setä tuli paikalle ja sai jotenkin väännettyä lukon auki. Mutta jospa tämän päivän pysyisin ruodussa...

Piipahdus normaalipainossa

Vaaka oli tänään enemmän kuin suosiollinen ja näytti lukemaa 69,2kg. Painoindeksi on siis sen mukaan 24,81 eli pitkästä aikaa taas normaalipainon puolella ihan virallisestikin. Osittain lukemaan vaikuttaa ehkä se, etten ole päässyt salille muutamaan päivään eli lihaksissa ei ole nestettä treenin jäljiltä. Olen myös pysynyt syömisten suhteen ruodussa, vaikka eilen sorruin kyllä Magnum-puikkoon kauppareissulla kun olin äärimmäisen kettuuntunut synttärisuunnitelmien muuttumisesta viime tingassa. Siskoni tuli meille jo torstaina, ja veljeni saapui tänään avovaimonsa kanssa. Huomenna juhlimme iso-A:n synttäreitä, ja saamme vieraaksi myös vanhempani sekä siskoni perheineen. Muita vieraita ei nyt tulekaan, sillä miehen sisaruksilla on osalla kihomatokammoa, osalla vatsatautia (kai ihan oikeasti eikä tekosyynä...), joten anoppini lupasi järjestää heillä toiset juhlat parin viikon päästä. No, toisaalta huomiset juhlat ovat oikeastaan jopa rennommat kun ei ole ihan niin paljon porukkaa, eikä minun kuitenkaan tarvitse leipoa ja siivota parin viikon päästä taas uudestaan.

Tänään söin iltapäivällä vapaammin, kun leivoin iso-A:n synttäreitä varten ja pitihän sitä maistella pullataikinaa ja kaapia kakun aineksia kulhon pohjalta. Lisäksi söin päivälliseksi nakkeja ja ranskanperunoita eli samaa mitä muutkin. Huomenna aion noudattaa ruokavaliotani aamupäivän, mutta sitten päästän vapaalle. Toisaalta en tiedä kuinka paljon uskallan herkutella, sillä vatsani meni tänään vähän sekaisin ylimääräisistä syömisistä. Huomenna olisi tarjolla kakkua, Nutella-pullaa, karjalanpiirakoita ja munavoita, salamipiirakkaa, kinkkupiirakkaa, suolatikkuja, popcorneja, keksejä ja viinirypäleitä. 

Paino saattaa siis olla huomisen jälkeen taas isompi kuin tänään, mutta eiköhän se siitä taas laske...

Ärsyttää ja syöpötyttää

Muutaman päivän jos vielä jaksaisin, niin sitten saisi herkutella iso-A:n synttäreiden kunniaksi. On vaan vähäsen haastavaa juuri nyt. Lapsilla on ollut kaikenlaista kivaa tautia tässä viikon sisällä. Perjantai-iltana iski iso-A:han kuume ja lauantai oltiin kotona. Sunnuntai-aamuna olivat pikku-a:n silmät punaiset, eli suunta siis lääkäriin hakemaan silmätippoja tulehdukseen. Maanantaina lapset olivat hoidossa, mutta maanantai-iltana iso-A alkoi itkeskelemään vähän ennen kuin oltiin menossa miehen kanssa nukkumaan. Valitteli kuinka peppuun kutittaa, eikä saanut pidettyä näppejään sieltä pois. Kurkkasin sitten housuihin, ja siellähän luikerteli kihomatoja. Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta kun niitä tuli meille päiväkodista! Yön tyttö oli meidän vieressä, ja oli kovin levotonta meininkiä. Aamulla lääkäriin hakemaan resepti niihin vähän tehokkaampiin lääkkeisiin. Pyrvin kyllä taisi viimeksi tehota, mutta päiväkodissa näyttää vaan kihomatoja riittävän...

Lapset ovat siis saaneet syödä viime päivinä yllin kyllin karkkia, sillä ovat saaneet sitä palkinnoksi niin matolääkkeen kuin silmätippojenkin annon yhteydessä. Pikku-a:lle jo sana lääke on kauhun paikka, ja sekä silmätippojen laittamisessa että matolääkkeen syöttämisessä tarvitaan kaksi aikuista. Iso-A:lla alkoivat myös silmät punoittaa eilen, eli aloitettiin silmätippojen antaminen hänellekin. Tänäänkään eivät lapset menneet hoitoon, sillä olivat koko eilisen päivän niin yskäisiä, räkäisiä ja kiukkuisella tuulella että parempi jäädä kotiin. Harmi minulle, sillä olin saanut tälle päivälle lomaa "synttärisiivousta" varten. Ja koska kihomadot, niin nyt täytyykin siivota todella huolellisesti ennen kuin meille tulee sunnuntaina talo täyteen porukkaa niihin synttärijuhliin. Pyykkikone on laulanut koko päivän, ja pitäisi vielä imuroida, pestä lattiat ja pyyhkiä kaikki ovenkahvat, muovilelut (siis ne joita ei pistetty jo eilen jemmaan vaatehuoneeseen muutamaksi päiväksi) yms. Sauna on lämpeämässä jotta voin viedä sinne sängyistä patjat, peitot, tyynyt, pehmolelut sekä olohuoneen sohvatyynyt muutamaksi tunniksi. Sama urakka tuli tehtyä viimeksi syksyllä, ja ärsyttää että tartunta tuli taas. Ja kun koko homma pitää tehdä jatkuvasti tukkanuottasilla olevien lapsosten ollessa kotona niin eipä paljon naurata.

Minun on väsymyksestä ja ketutuksesta johtuen tehnyt koko päivän mieli jotain hyvää. Mielessä pyörii suklaa ja karkit, mutta olen selvinnyt muutamilla kuivahedelmällä, viinirypäleellä ja kahvilla normaalien syömisten lisäksi. Siivous edistyy tuskallisen hitaasti, mutta oli silti pakko hengähtää hetki koneen ääressä ja purkaa tätä ärtymystä jonnekin.

Lisää kaalia

Kiitos Aikun kommentin edelliseen postaukseeni, tämänpäiväinen illalliseni oli ihan älyttömän herkullinen. Kaali raasteeksi tehosekoittimen raastinterällä ja joukkoon hieman balsamico-etikkaa sekä soijakastiketta, nam! Testasin myös monen kehumaa mango-currya broilerin päällä. Menihän se, mutta ei kyllä ollut niin hyvää kuin kuvittelin. Kaalia on joka tapauksessa jäljellä vielä iso rasiallinen, huomista odotellessa...

Kaalia

Kun yritin keksiä mitä ruokaa voisin syödä nyt, kun hiilarit ovat toistaiseksi poissa ruokavaliosta, muistin kaalin. Ensimmäisen superdieetin aikaan käytin sitä aika paljonkin, mutta sitten se unohtui täysin. En itse asiassa pidä kypsennetystä kaalista yhtään, ja esimerkiksi kaalilaatikko on yksi inhokkiruoistani, mutta raaka kaali on niiiii-in hyvää.

Eilen tein kuitenkin päivälliseksi uunissa paahdettua ruusukaalia (seassa vähäsen öljyä, balsamico-etikkaa ja suolaa) karjalanpaistin seuraksi.

Tänään söin karjalanpaistilihojen kanssa sitten 300g raakaa kaalia. Oli tosi hyvää pitkästä aikaa, mutta leuat meinasivat väsyä kaikesta jauhamisesta...

Iso-A on myös ihastunut raakaan kaaliin, mutta pikku-a ei (taaskaan) välitä. Kaalia on kaapissa vielä iso kerä, eli eipä tarvitse muutamaan päivään keksiä mitä päivällislihojen kanssa söisin...

Neljän kuukauden kuvia ja tunnelmia

Ms. Fitnessiä on nyt takana neljä kuukautta.
Eilen kävin vaa'alla ja tein mittaukset. Paino oli 70,4kg eli 200g vähemmän kuin kuukausi sitten (toisaalta tänään vaaka näytti jo 70,0kg), mitat olivat täsmälleen samat kuin viime kuussa. Ei siis mikään kovin erikoinen kuukausitulos, mutta eipä ole ainakaan paino noussut - vaikka en kyllä ole pahemmin herkutellutkaan eli ei olisi pitänytkään.

Pari päivää sitten iso-A otti minusta ja pikku-a:sta muutamia valokuvia.

 Sitten pari kuvaa itselaukaisijalla otettuna:

Otin myös alusvaatekuvia, ja pakko sanoa että edestäpäin kuvattuna näky on aika kamala. Ja otin siis kuvia useammankin, mutta kaikissa vatsa ja reidet ovat ihan hirveät!

 Takaapäin näky ei ole ihan niin kamala, ja pepussa on ihan kivasti muotoa (ainakin omasta mielestäni).

Sivuprofiilikaan ei ole niin hirveä, mutta tuosta vatsan löysästä ihosta en pääse varmaan koskaan eroon...

Nämä pari päivää jotka olen ollut uudella ruokavaliolla, ovat menneet ihan hyvin. Kovin kova nälkä ei ole ollut, mutta jotenkin huomaa että kroppa ei ole tottunut olemaan näin vähillä hiilareilla. Pakko myöntää että olen vähän lipsunut, sillä olen syönyt muutamia suolaisia naksuja (joista kerroin jo aiemmassa postauksessa), viinirypäleitä ja haukkauksen banaanista. Isompia lipsumisia ei siis ole ollut, mutta lapsille syömistä antaessani on jotain pientä livahtanut suuhuni kuin huomaamatta, ja mielitekoja on ollut lipsumisia enemmänkin.
Ajattelen kuitenkin niin, että koska omat tavoitteeni ei ole mikään fitness-kunto, niin pienet sallimiset eivät haittaa kunhan kokonaisuus pysyy hallussa.

Huomasin, että minulle tulee haasteita siinä, miten sovitan syömiset muun perheen kanssa. Olen nimittäin viime aikoina tottunut tekemään päivälliseksi sellaista ruokaa, jota koko perhe voi syödä. Olen tehnyt keittoa, makaronilaatikkoa yms. joissa olen vain mitannut aineet sen mukaan että makrot sopivat omaan ohjelmaani. Lisäksi minun on ollut sallittua syödä myös kastikkeita mikä on helpottanut perheelle kokkaamista. Nyt saan kuitenkin syödä vain lihaa ja kasviksia sekä vain öljyä salaatin kanssa. Onneksi saan kuitenkin syödä myös lohta tai punaista lihaa, eli uuden ruokavalion mukaisia aterioita ovat esimerkiksi lohi ja kasvikset (lapsille ja miehelle myös perunoita), karjalanpaisti (minulle kasvisten, muulle perheelle perunoiden kera) tai broileri-kasviswokki.

Aamupalani eli uusto-kinkkumunakas, tomaattia ja paprikaa

Lohimedaljonkia, porkkanaa ja parsakaalia.

Tajusin muuten juuri, että ruokavalioni on tällä hetkellä aika lähellä Fitfarmin superdieetin ruokavaliota, kaloreita on ehkä vähän enemmän, mutta hiilareita yhtä vähän. Ms. Fitnessiä on nyt jäljellä seitsemän viikkoa, eli vielä on aikaa saada tulostakin aikaan vaikka toisaalta olen aika tyytyväinen nykyiseenkin peilikuvaani. Miten niin en osaa päättää mitä haluan...?

Se tunne...

... kun huomaa salitreenin jälkeen, että laukussa on kyllä kahdet puhtaat alushousut mutta ei yksiäkään sukkia. Märät ja hikiset sukat on niiiiin ihana vetää takaisin jalkaan...

Varaslähtö

Taisin jo aiemmin kirjoittaa, että minun tulisi ohjelmani mukaan noudattaa vanhaa, hiilaripitoista 1700kcal ruokavaliota vielä ensi viikon loppuun ja siirtyä sitten vähähiilariseen 1600kcal ruokavalioon. Koska kuitenkin haluan pitää viikon päästä vapaasyöntipäivän iso-A:n synttäreillä, niin päätin kompensoida sitä aloittamalla tiukemman ohjelman jo nyt.

Kysyin BodyCampin Akselilta, että onko tämä ruokavaliomuutos järkevä. Hän vastasi, että voin pitää vapaasyöntipäivän joka tapauksessa, mutta että saan myös siirtyä tiukempaan ruokavalioon jos koen jaksavani sillä. Ja koska vhh-ruokavalio on jo vanha tuttu, niin enköhän minä jaksa.

Aamupalana minulla on jotakin, mitä en ole aiemmin aamulla syönyt eli juusto-kinkkumunakasta. Koska minulla on harvemmin aikaa alkaa vääntämään munakasta aamulla, niin tein eilen illalla uunimunakkaan kaksinkertaisena annoksena. Minulla on siis aamupala valmiina jo huomiseksikin. 

Tässä siis tämän aamuinen annokseni, jolla on kokoa ihan kiitettävästi. 

Lounaaksi söin normaalin salaatin, tosin ilman ruisleipää. Välipalaksi normaali proteiinijuoma, ja päivälliseksi tonnikalapihvejä, raejuustoa ja kasviksia. 

Tonnikalapihvit olivat muuten uusi kokeilu, jonka löysin Go Eve Go -blogin kautta. Tonnikalaa, sipulia, kananmunanvalkuaista ja mausteita, nam! Jopa iso-A tykkäsi näistä, pikku-a ei sen sijaan suostunut edes maistamaan. 

Iltapalaan tuli myös muutosta. Tähän saakka olen syönyt rahkan kanssa marjoja, sokeroimatonta mehukeittoa ja soijalesitiinirakeita. Nyt marjat jäivät pois, ja mehukeiton lisäksi mukana on vehnäleseitä ja pellavansiemenrouhetta. 

Lopputulos ei ole niin kermainen ja jäätelömäinen kuin marjojen kanssa, mutta silti tosi hyvän makuinen. 

Näin lopuksi on pakko tunnustaa, että ihan täysin en dieettiä tänään noudattanut. Lasten päiväkotikaverit olivat tänään juhlimassa iso-A:n huomista syntymäpäivää, ja kaikista tarjoiluista eksyi suuhuni pari vaahtokarkkia sekä aika monta näitä: 

Onneksi lasten äiti on parhaillaan Fitfarmin superdieetillä, eli minunkin oli helpompi vastustaa herkkujen houkutusta kun hänkään ei syönyt mitään. 

Sain muuten otettua itsestäni muutaman kuvan (enemmän ja vähemmän vaatetettuna), mutta ne ovat vielä kamerassani. Yritän saada viimeistään nyt viikonloppuna aikaan jonkinlaisen Ms. Fitness 4kk -postauksen...

Jip jip jee!

Minulla oli tänään PT-ohjaus BodyCampin Janinan kanssa. Viimeksi olemme nähneet noin pari kuukautta sitten, ja hän sanoi heti että olen selvästi laihtunut. Kommentti piristi päivää todella paljon, ja antoi virtaa myös hikitreeneihin. Treenasimme ensin puoli tuntia etureisiä ja pakaroita niin että syke hipoi koko ajan 160 paikkeilla, toisen puolituntisen Janina ohjasi putkirullausta jota olen kyllä salilla kokeillut mutten ole yhtään tajunnut kuinka sitä pitäisi tehdä.
Treeni oli hyvä, ja takamusta onkin poltellut mukavasti koko loppupäivän. Putkirullailustakin sain jotain tuntumaa, pitänee ostaa rulla myös kotiin jotta saisin venytettyä sillä kroppaani illalla telkkaria tuijottaessani. Salillahan minulla ei ole paljon aikaa jäädä rullailemaan treenin jälkeen, kun on kiire hakemaan lapsia hoidosta.
Ihan kiva kuitenkin, että edes joku huomaa hoikistumiseni ja varsinkin huomauttaa siitä, itse kun en muutosta näe kuten olen parissa viime postauksessa valitellutkin. Tästä saa roppakaupalla motivaatiota pysyä ruokavaliossa taas hetkisen. Olen muuten onnistunut tässä parin päivän sisään kieltäytymään sekä työkaverin tuomista karkeista (Omareita eli parhaita karkkeja mitä tiedän!) että taukohuoneeseen ilmestyneistä suklaistakin, hyvä minä!

Hoikkapäivä vs. läskipäivä

On päiviä, jolloin olo on läskiäkin läskimpi. Peilistä katsoo turvonnut naama ja kroppa on kuin virtahevolla. Mikään ei huvittaisi eikä millään jaksaisi mitään.
Sitten, jo seuraavana päivänä, peilistä katsookin ihan eri näköinen tyyppi. Normaalipainoinen, ehkä jopa hoikka (laihaksi en sentään vielä sanoisi). Energiaa riittää vaikka pienelle kylälle ja askel on kevyt.

Tänään oli jälkimmäinen noista kahdesta. Homma alkoi aamulla, kun pikku-a päätti herättää jo puoli kuuden jälkeen. Pissalla käytyään hän meni takaisin sänkyyn, kuten myös allekirjoittanut. En kuitenkaan saanut heti unta, ja tajusin olevani aivan virkeä. Mitä siis tekisi klo 5.45 kun herätyskellon olisi tarkoitus soida klo 6.30? No, nousin ylös, pakkasin salikassiin ylimääräiset treenivaatteet ja lähdin työpaikan salille tekemään pitkästä aikaa aamuaerobisen (miehen huolehtiessa lapset päiväkotiin ennen omaa iltavuoroaan). Ehdin hyvin polkea kuntopyörällä 40min ja tehdä kyykkyhaasteen mukaiset 105 kyykkyä, käydä suihkussa ja syödä aamupalan ennen kuin työvuoro alkoi kahdeksalta. Siinä vaiheessa ei vielä väsyttänyt lainkaan, mutta kyllä se väsymyskin totta puhuen iski päivän aikana.

Lounaalla broilerisalaattia tavallisen tonnikalasalaatin sijaan, pitääkin tehdä tätä useammin!

Työpäivän jälkeen oli sitten aika mennä uudestaan salille tekemään päivän selkä-olkapäätreeni.
Olo oli omasta mielestä kovin hoikka, vaikka sitä ei näistä kuvista sitten niin huomaakaan. Ainakin vatsa pömpöttää ärsyttävästi tuon topin läpi...

Jotenkin minulla on kuitenkin taas uutta luottamusta siihen, että saan homman pidettyä kasassa enkä päästä herkuttelua valtaamaan elämääni. Kropassa olisi paljon tekemistä, mutta toisaalta olen iloinen ollessani edes näin hoikka. Ja tänään oli jopa salin ulkopuolella, normaaleissa työvaatteissa, sellainen olo että en ehkä olekaan ihan kamalan läski...

Minulla ei siis oikeasti ole usein mitään käsitystä siitä mitä muut ajattelevat vartalostani, enkä oikein viitsi mennä keneltäkään kyselemään. Vaikuttaisin luultavasti todella omituiselta, itserakkaalta ja kehuja kärttävältä, jos niin tekisin, vaikka todellisuudessa haluaisin vain tietää että näytänkö normaalipainoiselta vai vielä ylipainoiselta. En todellakaan luota siihen, mitä peilikuva sanoo, sillä jonain päivänä se väittää minun olevan todella hoikka ja toisena taas ylipainoinen ja pullea. Salilla peilistä katsoo tyyppi, jolla on yläkropassa jo tosi kivasti lihasta, mutta valokuvissa ne lihakset katoavat ihan täysin saaden minut epäilemään sitä mitä peilissä olen nähnyt. Kehonkuvani on siis aivan hukassa, ja taitaisin olla jonkinlaisen mentaalivalmennuksen tarpeessa...

Viikonloppuna

Viikonloppu meni taas nopeasti. Lauantai oli omalla kohdalla oikea ärrinmurrin-päivä. Koko päivän väsytti, ja kaikki mahdollinen ärsytti siitä huolimatta että sain nukkua aamulla miehen herättyä lasten kanssa. Sorruinkin päivällä syömään synttärilahjaksi saamani suklaat, viinirypäleitä ja pari riisikakkua. Tiedän kyllä että syynä oli taas kuukausittaisen hormonihirviön hyökkäys, mutta sitä vastaan ei ollut yhtään helpompi taistella vaikka syyn tiesinkin.

Päivälliseksi teimme eilen kalkkunaa uunissa, keitettyjä kasviksia sekä uunilohkoperunoita (ilman öljyä). Perunat olivat tosi hyviä, keitin lohkoja ensin muutaman minuutin vedessä ennen kuin laitoin ne uuniin. 

Lisäksi tein kahdeksan annosta pataa, johon tuli naudan 10% jauhelihaa, kaalia, tomaattimurskaa, sipulia, valkosipulia, paprikaa, säilykeherkkusieniä, kesäkurpitsaa ja tietysti mausteita. Annoin padan hautua 2,5 tuntia (ja lisäsin kesäkurpitsat vasta loppuvaiheessa), yhtään en tiedä millaista tuli, sillä koko satsi meni pakastimeen odottamaan niitä päiviä jolloin en ehdi kokkaamaan. 

Tänään fiilis oli aivan erilainen kuin eilen (johtunee siitä että menkat alkoivat). Oli minun vuoroni herätä lasten kanssa, mutta oloni ei ollut edes väsynyt vaikka herätys oli taas jo kuudelta. En edes tarvinnut aamukahvia, ja jaksoin jopa lähteä lasten kanssa ulos heti yhdeksän jälkeen. 

Parin tunnin ulkoilun jälkeen poljin tunnin crosstrainerilla miehen huolehtiessa lasten lounaasta ja pikku-a:n nukuttamisesta päiväunille. Tein myös 100 kyykkyä tässä kuussa aloittamani kyykkyhaasteen mukaan. 

Päivälliseksi tein jauhelihakeittoa. Punnitsin ruokavalion mukaisen määrän perunoita (kahdeksaan annokseen), paistoin 800g jauhelihaa ja ison kasan keittojuureksia. Valmiin keiton jaoin annoksiksi, ja sitten syömään. Kuvassa viisi jäljelle jäänyttä annosta, tästä syödään vielä pari päivää. 

Loppupäiväkin meni mukavissa merkeissä. Siivosin vaatehuoneen ja kaivoin esiin lasten keväthaalarit, lapset leikkivät yhdessä välillä rauhallisesti, välillä riehuen, mutta pääasiassa kuitenkin ilman suurempia tappeluita. Sain jopa maata hetken sohvalla ja lukea kirjaa, mikä on harvinaista luksusta. Olen muuten huomannut että lapsista on aina vain enemmän seuraa toisilleen, ja heidän leikkejään on hauska seurata. Nykyään saan myös yhä useammin keskittyä ihan rauhassa esimerkiksi kotitöihin (lue: surffata netissä) lasten viihdyttäessä toinen toisiaan. 

Perjantaina muuten tuli uusi ohjelmapäivitys. Ruokavalion pitäisi pysyä nykyisessä 1700kcal:ssa seuraavat kaksi viikkoa, jonka jälkeen kalorimäärä tippuu 1600kcal:iin mutta hiilarit jäävät pois. Hyvästi siis aamupuuro, ruisleipä, banaanit, marjat sekä pasta/riisi/perunat. Proteiinia tulee sen sijaan lisää. Saa nähdä, alkaako rasva palaa yhtään nopeammin. 

Päivityksessä jäi pois parin viikon välein ollut vapaasyöntipäivä, mutta aion silti pitää sellaisen kun juhlimme kahden viikon päästä iso-A:n synttäreitä. Mietinkin, että kannattaisiko minun vastineeksi siirtyä tuohon vähähiilariseen ruokavalioon jo nyt eikä vasta kahden viikon päästä...

Voihan perse (ja varsinkin reidet)!

Varoitus! Tässä postauksessa on monta lähikuvaa takamuksestani, eli jos ei kiinnosta katsella niin voi jättää lukematta ;)

Olen kärsinyt isosta takamuksesta, leveästä lantiosta ja paksuista reisistä käytännössä koko teini- ja aikuisikäni. Pömppövatsan lisäksi niistä on ollut mahdoton päästä eroon. Kasvot kyllä kapenevat, ja painon pudotessa käsistäkin lähtee tavaraa (rinnoista puhumattakaan), mutta alakroppa on ja pysyy.

Tässä kuvassa ei näytä niin massiiviselta, kai.

Olen aina vältellyt lyhyitä hameita, shortseja ja pillifarkkuja massiivisten reisieni vuoksi, mutta viime aikoina asia on muuttunut kuin huomaamatta. Leveälahkeiset farkut vaihtuivat suoriin lahkeisiin joskus viime vuonna, ja nykyään huomaan omistavani ainoastaan pillifarkkuja tai legginsejä joita vannoin aikanaan karttavani hamaan tulevaisuuteen. En sano, että ne näyttävät jalassani yhtä hyviltä kuin monella muulla, mutta tunnen silti oloni mukavaksi ne jalassa. 

Välillä näyttää että löytyy jo kivasti pyöreyttä

Minusta tuntuu usein, että vaikka salilla ei meinaa tulla yhtään edistystä yläkropan treeneissä ja junnaan kuukausia samoissa painoissa, niin jalkatreenissä saan lisätä painoja jatkuvasti. Jalkoihin on siis taatusti tullut myös paljon lihasta, mutta rasva ei tunnu palavan reisistä millään selluliitista puhumattakaan. Varsinkin etureidet ovat ihan järkyttävän isot eivätkä pienene mihinkään.

Voi luoja noita reisiä ja niiden selluliittia, oikein korostuu kun jännittää pakaralihaksia...

Toisaalta kadehdin Ms fitness -valmennukseen osallistuvien FB-foorumille postaamia kroppakuvia, sillä tiedän että en koskaan tule saamaan niin kapeita (ja sileitä) reisiä tai tiukkaa takamusta. Toisaalta en edes välitä, sillä haluan myös nauttia elämästä - ja aika ajoin myös herkuista - eikä kroppaa saa niin kiinteäksi ja rasvattomaksi nykyisellä elämäntyylilläni.

Onneksi mies on oikein tyytyväinen takamukseeni ja siinä tapahtuneeseen muutokseen, vaikka omien sanojensa mukaan piti siitä jo aiemminkin. Minullakaan ei suoraan sanottuna ole pepussani paljon valitettavaa, mutta reisiäni suorastaan vihaan. Minua ahdistaa katsoa niitä saunassa istuessani, ja katselen usein muiden reisiä yrittäen verrata niitä omiini (siinä onnistumatta). Mielestäni reiteni ovat aina paksummat kuin kenenkään muun, eli joko omat reiteni ovat todella massiiviset, tai kehonkuvani on aivan vääristynyt.

Minun tekisi välillä mieli kysellä aivan tuntemattomilta ihmisiltä että miltä vartaloni näyttää jonkun sellaisen mielestä joka ei tunne minua tai tiedä laihtumisestani. Näytänkö ylipainoiselta - miltä minusta usein vielä tuntuu -, normaalipainoiselta vai jopa hoikalta. 

Oli mitä oli, niin tätä postausta kirjoittaessani on pyörinyt koko ajan päässä seuraava biisi. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Bulkkipäivät

Pahoitteluni pitkästä välistä kirjoittelussa. Viikonloppu meni reissussa vanhempieni luona, eikä todellakaan dieetin mukaan. Homma karkasi käsistä jo torstaina, kun söin ensin töissä sitä tekemääni nutella-bostonia. Kotimatkalla teki kamalasti mieli lisää hyvää, ja sorruin hakemaan lähikaupasta jäätelöä "synttäreiden kunniaksi". Se piti toki syödä yksin, ennen kuin hain lapset hoidosta. Kun mies tuli töistä kotiin, hän oli hakenut synttäriyllätykseksi pussillisen hunajapaahdettuja manteleita. Ajattelin ensin että ne voisi säästää viikonlopun automatkalle, mutta söimme ne kuitenkin saman tien. Samoin minun piti maistella muutama suklaa synttärilahjastani. 

Perjantai jatkui samaan malliin. Kävin ystäväni kanssa lounaalla food courtissa, ja salaattilounaan sijaan päädyin syömään kiinalaista. Lisäksi hain vielä suklaata työpaikalla syötäväksi hiilarihumalassani. 

Lauantaina ajelimme sitten vanhempieni luo, ja päivä meni dieetin mukaisesti. Perillä söin kuitenkin mitä tarjolla oli, eli nakkeja ja ranskalaisia. Illalla meni myös useampi tuore karjalanpiirakka sekä omenapaistosta, jäätelöä ja munkkia kahvipöydässä. Sunnuntai ei mennyt sen paremmin, kun herkuttelin siskonpojan synttäreillä kaikella mahdollisella sipseistä täytekakkuun ja laskiaispulliin. Kotimatkalla tuhoutui vielä iso karkkipussikin, samoin Hesen kerrosateria. 

Viikonlopun järjettömän herkuttelun jälkeen oli taas ihana palata normaaliin ruokavalioon heti maanantaina, eikä minun ole tehnyt edes mieli herkkuja (ainakaan paljoa). Vaaka ei hiilariturvotuksen vuoksi näytä kovinkaan armollisia lukuja, mutta ehkä se taas siitä laskee. Odotan jo innolla perjantaina tulevaa ohjelmapäivitystä, nyt pitäisi kai alkaa loppukiristely...