Joulu oli ja meni, ja pääsimme kuin pääsimmekin vanhempieni luokse joulun viettoon. Mieheen iski tosin kuume perjantai-iltana, mutta jo lauantai-iltana hän oli kuumeeton eikä tauti pistänyt hänen kohdallaan vatsaa millään lailla sekaisin. Sunnuntaina siis ajelimme vanhempieni luokse, ja koko joulun aika menikin syödessä enemmän tai vähemmän. Kinkkua tuli vedettyä lähes kaksin käsin, ja äitini tekemien karjalanpiirakoiden päällä se oli ihan parasta. Tietysti tuli syötyä myös lanttulaatikkoa, karjalanpaistia ja rosollia, mutta muut salaatit ja laatikot jätin syömättä sillä en niistä niin välitä. Leivonnaisia oli päiväkahvipöytä aina pullollaan, enkä tietenkään voinut olla maistamatta joulutorttuja, vaniljapullia, piimäkakkua tai mitään muutakaan.
Joulun päivät olivat ihanan rentoja, ilman kiirettä minnekään tai stressiä aikatauluista. Pikku-a tosin itkeskeli kolmesta yöstä kahtena ilman mitään näkyvää syytä. Ensimmäisenä yönä ajattelin että on kyse oudosta paikasta, kun pikku-a heräsi klo 0.50 eikä meinannut nukahtaa millään uudelleen. Kahden maissa laitoimme vihdoin viimein supon, jonka voimin tyttö nukkui puoli tuntia (!) ja heräsi taas itkemään. Kolmen aikaan siirryin alakertaan nukkumaan, jonne mies toi tytön puoli seitsemältä ja meni itse nukkumaan. Koko tuon välin a oli kuulemma ollut levoton. Toisen yön a nukkui lähes putkeen, mutta kolmantena yönä heräsi itkemään jo ennen kuin olimme päässeet miehen kanssa edes nukkumaan. Itkua kesti tunnin verran, ja koko sen ajan se oli aivan hysteeristä. Supon laittamisen jälkeen tyttö nukkui onneksi yön lähes putkeen paria pientä itkahdusta lukuunottamatta. Päivät pikku-a oli onneksi hyväntuulinen ja nukkui päiväunetkin ongelmitta.
Arvelimme miehen kanssa että yöitkeskely johtuisi hampaista, mutta ehkäpä pikku-a potikin jonkinlaisia vatsavaivoja. Kuumetta hänelle ei noussut, ei myöskään oksennustautia eikä ripulia, mutta jospa hänellä olikin meidän muiden sairastama tauti lievemmässä muodossa? Arvelen näin siksi, koska keskiviikkoiltana sekä vanhempani että kolme neljästä sisaruksestani perheineen sairastuivat vatsatautiin. Onneksi sentään saimme kaikki viettää joulua terveinä, mutta ei todellakaan ollut kiva kuulla että on syyllinen lähes kaikkien läheistensä tautiin...
Tällä viikolla en tee "virallista" punnitusta, sillä vaa'an lukema on aivan liian kamala minnekään muistiin merkittäväksi. Voin sen toki tässä tunnustaa (tänä aamuna 76,6kg eli neljä kiloa plussaa viikossa) mutta painokäyrään en noin suurta pomppausta halua. Ensi viikolla tosin lupaan kirjata vaa'an lukeman ylös oli se mitä tahansa, mutta toivon saavani edes osan kerrytetystä turvotuksesta pois. Toivottavasti edes puolet tuosta neljästä kilosta olisi nestettä, sillä suolaista(kin) tuli syötyä aika paljon joulun aikana.
Nyt on ollut ihana palata edes osittain normaaliin ruokavalioon. Aamupalana on taas rahkasmoothie, ja lounaankin olen syönyt dieettityyliin. Päivällisellä ja iltapalalla on mennyt vapaammin, ja suklaata olen syönyt ihan liikaa. Joulusuklaita on kaapissa varmaan useampi kilo, saa nähdä kuinka paljon ehdin - ja jaksan - niitä syödä ennen Liten alkua.
Eilen kävin KappAhlissa ostamassa itselleni uusiksi tavoitehousuiksi taas uudet Magic-farkut. Tällä kertaa päätin uskaltaa ostaa housut sovittamatta, ja koska koko 44 on juuri nyt sopiva niin ostin koon 42 pillifarkut. Minulla oli mukanani 25% alennuskuponki, jonka kanssa sain pöksyistä kymmenen euron alennuksen. Kotona sovitin farkkuja jalkaani, ja joulun turvotuksista huolimatta ne menivät kiinni aivan mainiosti! Ei ne jalassa kyllä ilkeä vielä missään liikkua, sillä vatsa työntyi todella kamalan näköisesti vyötärönauhan yli. On noissa housuissa siis edes jotain tavoitetta Liten ajaksi, eli saada ne jalkaan ilman ylävatsan pullahtamista...