Ravintolassa

Eilen kävin iltapäivällä työpaikan salilla tekemässä jalkatreenin, jonka jälkeen poljin kuntopyörällä 25min intervallitreeninä. Sykemittari näytti kalorinkulutukseksi yli 900kcal, eli sain hyvällä omatunnolla mennä kaverin kanssa ravintolaan.

Alkupaloja emme ottaneet, mutta tarjoilija toi pöytään nachoja. Söin niitä oikein mielelläni, samoin tilasin 12cl punaviiniä.

Pääruoaksi söin cajun-kanaa ranskanperunoiden ja coleslawn kanssa. Ei todellakaan dieetin mukaista, mutta NAM!

Alunperin en ollut ajatellut ottaa jälkiruokaa, mutta sorruin sitten kuitenkin pähkinäsuklaakakkuun ja jäätelöön. Käyn kuitenkin harvoin ravintolassa, ja juuri eilen meitä muistutettiin Ms. Fitnessin FB-foorumilla että elämässä kannattaa noudattaa 90/10 -periaatetta. Eli jos syö 90-prosenttisesti ohjeiden mukaan, niin 10 prosenttia voi olla jotain muuta. Jos syö 6 ateriaa 7 päivänä viikossa, niin viikon aikana olisi neljä ateriaa jotka voisi ottaa rennommin - kunhan se ei, BodyCampin Markku Metsälän sanoja lainaten, "tarkoita, että vedät automaattisesti kaksi perhepitsaa, juot litran voisulaa ja käyt uimassa suklaajärvessä".

Ravintolasta suuntasimme ystäväni kanssa sinne teatterille ja katsoimme Rocky Horror Shown, joka oli aivan mahtava. Osaan lähes kaikki laulut ulkoa alkuperäisversiona, mutta se ei haitannut teatterinautintoa sillä suomenkielinenkin toteutus oli oikein mainio. Voisin hyvinkin käydä katsomassa näytelmän uudestaankin, mutta ei taida olla varaa keväällä tulossa olevan Lontoon reissun ja ostamieni PT-tuntien vuoksi.

Tänään on muuten ollut todella paha syömishimo. Koko ajan tekisi mieli napostella jotakin, mutta olen yrittänyt hillitä itseni. En tiedä johtuuko herkkujen himo eilisestä ravintolassa käynnistä vai kenties hormoneista, mutta aion pysyä ruodussa ensi lauantaihin saakka jolloin voin taas syödä vapaammin...

Uusi ohjelma - tuloksia tiedossa?

Loppuviikosta julkaistiin Ms. Fitnessin kolmas ohjelma, jota olisi tarkoitus noudattaa seuraava kuukausi. Tähän asti päivittäinen kalorimääräni on ollut noin 1950kcal, mutta jatkossa vain 1490kcal. Ruokavaliostani poistuvat leipä lounaalta ja päivälliseltä, banaani aamupalalta ja myös kaurahiutaleiden määrä väheni. Uutuutena ruokavalioon tuli appelsiini päivällisen jälkkäriksi, nam!

Uudessa ohjelmassa on vähentyneiden kaloreiden vuoksi vapaasyöntipäivä kahden viikon välein, ja ensimmäisen oli tarkoitus olla viikon päästä. Vietimme kuitenkin eilisen laivalla, ja siellä söimme sekä aamupalan että lounaan buffet-ravintolassa. Kuvan muistin ottaa vain aamupalan ensimmäisestä satsista joka näytti tältä:

Buffet-aterioiden lisäksi söin normaalin rahka-annoksen jonka olin ottanut mukaani iltapalaksi, autoin" miestä tämän fetasalaatin kanssa ja söin vielä pistaasipähkinöitäkin. Kaiken lisäksi söin vielä kokonaisen (ison) Toblerone-pötkön siinä päivän mittaan. Päivän kalorit varmasti venyivät ja paukkuivat, mutta tulipahan tankattua! Nuo Tobleronet (makuna suolattu cashewpähkinä vai mikä lie olikaan) ovat ihan mun lempparia jota olen löytänyt vain laivalta enkä tälläkään kertaa voinut vastustaa kiusausta ostaa niitä.

Tänään oli siis aika aloittaa uusi ruokavalio, ja eilisen herkuttelun jälkeen se ei tehnyt edes tiukkaa. Minulla ei päivän aikana ollut kertaakaan edes nälkä. Tässä päivän ateriani välipalaa ja iltapalaa lukuunottamatta. 

Oloni on vieläkin vähän nuhainen, mutta ajattelin silti kokeilla jos saisin huomenna tehtyä salitreenin pitkästä aikaa. Luultavasti teen vielä hetken ajan edellistä saliohjelmaa, sillä flunssan vuoksi olen saanut tehtyä sen vain kerran läpi edellisten neljän viikon aikana. Suurimpana haasteena olisi yhä aerobisen treenin lisääminen aloittaminen. Tänään iltapäivällä oli sellainen olo, että olisin jopa voinut käydäkin kävelyllä, mutta en löytänyt päivästä siihen aikaa sillä talo piti siivota ja ulkoilin myös lasten kanssa. Mitään aerobista treeniä siitä ulkoilusta ei kyllä saanut, mutta laskettiin muutaman kerran liukurilla mäkeä. Jospa vaikka huomenna ehtisin kävelylle ennen salitreeniä, toivotaan... Harmi että salin crosstrainer on rikki ja muita vaihtoehtoja eli soutulaitetta ja kuntopyörää vihaan täydestä sydämestäni, eli eipä niillä mitään puolen tunnin aerobista tule tehtyä.

Uusi ohjelma on nyt sellainen, että ihmettelen jos seuraavien viikkojen aikana ei tule mitään tulosta.

Viikonlopun jälkeen taas ruotuun...

Viikonloppuna olin miehen kanssa laivalla, ja ylläolevissa kuvissa näkyy mitä siellä tuli nautittua. Ruoat ovat siis kaikki seisovasta pöydästä, mutta en sentään syönyt kaikkea mitä lautaselle otin...

Lauantaina krapula ei onneksi vaivannut, eli sain syödä aamupalan buffetissa. Lisäksi päivän aikana tuli tuhottua miehen kanssa Toblerone-pötkö, ja iltapäivällä söin hampurilaisaterian laivan ala carte -ravintolassa seisovan pöydän sijaan. Illalla sorruin tosin syömään myös miehen ostamia Dumleja normaalin rahkailtapalan lisäksi. 

Eilen oli tarkoitus palata ruotuun, mutta sorruin syömään Turun Keskiaikaisilta markkinoilta ostamiamme paahdettuja manteleita, Dumleja ja englannin lakuja. Illalla olikin sellainen olo että ei näköjään voi antaa pirulle pikkusormeakaan ilman että se vie koko käden. 

Tänään sain onneksi pidettyä itseni ruodussa, ja noudatinkin BodyCampin ruokavaliota pilkulleen. Iltapäivällä olin lähellä taas sortua karkkiin ihan vahingossa kun näin avatun pussin kaapissa, mutta sitten muistin että minunhan on tarkoitus pysyä taas ruodussa. 

Nyt on siis takana yksi päivä ruodussa, kymmenen jäljellä ennen kuin suuntaamme siskoni luo grillijuhlien merkeissä. Tälle viikolle on muuten takana jo yksi salitreenikin, saisinkohan tälle viikolle useammankin treenikerran...?

Joko riittäisi?

Viikonlopun herkutteluista oli tarkoitus ottaa enemmänkin valokuvia, mutta enpä muistanut. Mies vei siis lapset vanhempiensa luo yökylään ja saimme nauttia kahdenkeskisestä ajasta.

Ensin kävimme syömässä ihanassa Brahen Kellarissa. 

6kpl gratinoituja etanoita vaalean leivän kera. Kuva lainattu Brahen kellarin nettisivulta

Pääruoaksi härän sisäfileetä sienikastikkeen, kasvisten ja uuniperunoiden kera, tämän muistin jopa kuvata itse

Jälkkäriksi ranskalaista suklaakakkua, vadelmasorbettia, marjoja ja kahvia. Kuva Brahen Kellarin sivuilta, omassa annoksessa oli marjoja paljon enemmän

Ruoan jälkeen menimme elokuviin katsomaan uusimman Star Trekin 3D:nä, ja ostimme leffaherkuksi kaverikombon eli ison annoksen popcornia ja (light-)limut. 

Kun lähdimme ajelemaan takaisin kotiin, mies alkoi valittamaan että on TAAS nälkäinen ja kurvasi Hesen pihaan. Sorruin sitten itsekin kerroshampurilaiseen kaiken muun kukkuraksi, ja söimmepä vielä kotona lakujakin. 

Herkuttelu jatkui tänään lämpimillä voileivillä, lakritsilla, jäätelöllä, anopin tekemällä raparperipiirakalla ja tällä:

Lettu ja sen päällä banaania, nutellaa ja kermavaahtoa, arvatkaa oliko imelää?

Kaiken herkuttelun jälkeen olo oli todella ähkyinen ja vatsa näytti siltä kuin olisin syönyt rantapallon. Saa nähdä, kärsinkö huomenna kovinkin pahoista vieroitusoireista, mutta tarkoitus olisi palata ruotuun ensi viikoksi tai paino nousee taatusti. 

Ensi viikoksi riittää siis haastetta, ja toivon että saisin herkuttelun himoa hillittyä edes liikunnan avulla. Pari päivää on mennyt taas laiskotellen kurkkukivun vuoksi, mutta onneksi se vaikuttaisi olevan jo paranemaan päin... 

Oli muuten aivan ihana saada kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ja kunnon yöunet, sillä seuraavat yöt voivat olla levottomia. Pikku-a jätti nimittäin tuttinsa isovanhempien luona oraville, mutta vastoin tahtoaan ja tuttia itkettiin pitkin päivää kovinkin säälittävästi. Tämän illan nukahtaminen oli tavallista hankalampaa, sillä nukuttamisessa meni 45 minuuttia normaalin iltasadun ja unilaulun sijaan. Saa nähdä, kuinka monta kertaa tyttö herää yöllä itkemään tuttiaan. Tutti saa kuitenkin luvan jäädä pois vaikka kuinka tekisi mieli heltyä, sillä parin vuoden ikä tulee täyteen runsaan kahden viikon päästä enkä halua pikku-a:lla olevan tuolloin enää edes unituttia käytössä...

Ensin hilpeänä, sitten kalpeana...

Perjantai-iltana oli ohjelmassa tätä:

...ja tätä...

...ja tätä:

Ilta oli äärimmäisen hauska ja työkavereiden kanssa oli todella mukavaa juoda, juoruta ja tanssia. Baarista lähdin kotiin kahden aikaan kun iski väsymys. 

Eilen muistin, miksi en juo alkoholia kovin usein. Olo oli nimittäin koko päivän aivan järkyttävä. En ole vuosiin kärsinyt yhtä pahasta krapulasta kuin eilen. Mikään ei pysynyt sisällä enkä voinut tehdä muuta kuin maata sängyssä pitkälle iltapäivään. Vasta viiden aikaan onnistuin syömään banaania, ja illalla upposikin jo pitsaa ja pähkinöitä ilman ongelmia. Olo oli kuitenkin huono siihen saakka kunnes pääsin illalla taas nukkumaan. Onneksi sain sentään potea rauhassa, sillä mies vietti lasten kanssa koko päivän vanhempiensa luona. 

Tänään olikin ihanaa palata takaisin normaaliin päiväjärjestykseen ja ruokavalioon. 

Osaisikohan seuraavan kerran nauttia olostaan ystävien parissa ilman alkoholiakin? Tai ainakin siten että sitä joisi jonkin verran toissailtaista vähemmän... Näemmä pienentyneet kilot merkitsevät myös sitä, että ei todellakaan voi juoda samaan malliin kuin joskus aikaisemmin...

Tankkausturvotusta

Vaaka näytti tänään 77,8kg eli kilon enemmän kuin viikko sitten. Syynä lienee osittain lauantain tankkauspäivä jonka aiheuttama turvotus ei vielä eilisen aikana hävinnyt, osittain tulossa olevat menkat. Viime viikon lopulla paino oli vielä lähemmäs 76 kiloa ja mietinkin että merkkaanko edes tämän aamun painoa tänne, mutta laitoin sitten kuitenkin.

Lauantaina veimme miehen kanssa lapset anoppilaan yökylään ja palasimme itse kotiin nauttimaan lapsivapaasta viikonlopusta ja tankkauspäivästä. Alkupäivä meni aikalailla tankkausohjeen mukaan. Aamupalaksi puuroa ja välipalaksi patonkia. Kotimatkalla pysähdyimme erään leipomon myymälään ja ostimme vehnäsämpylöitä (ja jälkkäriksi pullapitko), joilla sitten herkuttelimme lounasaikaan samalla kun katsoimme digiboksilta leffaa. Päivällisen kävimmekin syömässä ravintolassa, ja se nyt ei ollut todellakaan tankkausohjeen mukainen. Alkuruoaksi etanoita, pääruoaksi härän sisäfileetä ja jälkiruoaksi creme bruléta, nam ja nam! Illalla tuli vielä syötyä loppupuolisko päivällä aloittamastamme pullapitkosta.

Olen tankkauspäivään sinänsä tyytyväinen, sillä missään vaiheessa en taaskaan syönyt itseäni ähkyyn. Eilen oli todella helppo palata taas dieettiin, mutta tänään on ollut vaikeampaa. Paahdoin äsken iso-A:lle välipalaksi leipää, ja minun oli käytettävä kaikki tahdonvoimani etten olisi sortunut tekemään paahtoleipää itsellenikin. Nälkäkin vaivaa, vaikka lounaasta on vasta puolitoista tuntia. Odottelen nyt vain, että pari kolme tuntia kuluisi nopeasti ja saisin miehen töistä kotiin, niin voisin suunnata itse salille.

Kävin muuten tänään vaihtamassa naapurikylän salikortin oman kylän korttiin. Se onnistui onneksi helposti, onhan naapurikylän sali yhä suljettu eikä syksyn maksua oltu edes vielä laskutettu. Palvelupisteen täti kertoi vielä sellaisen ilouutisen, että häneltä saa käydä hakemassa (vieressä sijaitsevan) salin avaimen arkisin jo aamuyhdeksältä, eli saatan siis päästä treenaamaan myös miehen iltavuoroviikkoina. Alunperinhän on ollut tieto, että salin aukioloaikojen (ma-pe ja su klo 17-20) lisäksi salin avaimen saa kirjastosta, mutta sekin aukeaa usein vasta kahdelta tai aikaisintaan kymmeneltä. Tällä viikolla yritän päästä salille vähintään kolmesti, ihanaa jos saisi vähitellen kroppaan muotoa salitreenin avulla :)

Motivaation hakemista

Nyt kun peilikuva on alkanut näyttää paremmalta kuin vuosiin, ja lähes kaikki vuosia liian pieninä olleet vaatteet sopivat, on mielessä alkanut pyöriä että mitäs tässä enää dieettaamaan. Olisi niin helppoa syödä ylimääräinen omena siellä, keksi täällä, tai mitä nyt sattuisikaan tekemään mieli. Sanonta niin lähellä mutta niin kaukana ei voisi pitää enempää paikkansa tällä hetkellä. Normaalipainon ylärajaan on enää päälle 6 kiloa, mutta niiden pois saaminen ei välttämättä tule olemaan helppoa.

En uskokaan, että saavuttaisin tavoitetta Liten aikana, mutta koska haluan päästä edes mahdollisimman lähelle niin yritän kovasti välttää kaikki lipsumiset. Silti olen syönyt tänään juuri sen yhden ylimääräisen omenan, eilen pari viinirypälettä, toissapäivänä ruissipsin tuorejuuston kerta jne. Eihän niistä montaa ylimääräistä kaloria tule, mutta kyllähän jokainen kalori vaikuttaa.

Minun onkin yritettävä löytää erilaisia keinoja iloita edes pienestä painon putoamisesta, jotta jaksaisin noudattaa Liten ruokavaliota vielä nämä viisi viikkoa. Yksi etappi on enää parin kolmen kilon päässä. Nimittäin miehen painon alittaminen. Koko yhdessäolomme ajan - eli runsaat viisi vuotta - olen ollut meistä se painavampi. Muistan kun näin hänet ensimmäistä kertaa, ja ensimmäinen ajatus oli voi että miten laiha. Miehellä on pituutta 181cm, ja tuolloin hän taisi painaa vähän päälle 70kg. Nykyään hän painaa n. 74kg ja on siltikin aika hernekeppi - hänen ei tarvitse harrastaa lainkaan liikuntaa pysyäkseen hoikkana ja syödäkin saa todella reippaasti sen näkymättä missään. Onhan hän minua 14cm pitempi eli saman painoisenakin olen vielä häntä huomattavasti tukevampi, mutta hienoltahan se ajatus silti tuntuu että painaisin kerrankin vähemmän kuin hän :)

Tällä hetkellä odotan taas kovin viikonloppua, sillä lauantaina viemme lapset anoppilaan yökylään ja rentoudumme miehen kanssa kotona sekä piipahdamme ravintolassa syömässä . Kuola valuen odotan lauantaita senkin vuoksi, että saan tankkauspäivän kunniaksi tilata ravintolassa ihan mitä haluan - eli siis valkosipulietanoita, härän sisäfileetä vuohenjuuston ja röstiperunoiden kera ja jälkiruoaksi ehkä puolukka-kinuskiparfait, tai ranskalaista suklaakakkua ja vaniljasorbettia, tai tyrni-appelsiinivanukasta ja vaniljajäätelöä, tai... Jälkiruoka on siis ainut, jota en ole jo etukäteen päättänyt ;)

Nyt ajatus lakkasi kokonaan juoksemasta, eli taitaa olla aika suunnata lasten kanssa raittiiseen ulkoilmaan kun pikku-a:kin kuuluu heräilevän päiväuniltaan...

Lapsiperheen viikonloppureissu

Viime viikonloppuna saimme koko perheen kera yllin kyllin autoilua ja ravintolaruokaa. Lähdimme nimittäin 350 kilometrin päähän juhlistamaan siskonpojan 4-vuotissyntymäpäivää. Tällä kertaa teimme kuitenkin ensin pysähdyksen Hämeenlinnaan, Aulangon kylpylään, sillä meillä oli sinne lahjakortti joka sisälsi yhden hotelliyön, kylpylän vapaan käytön sekä aamiaisen.

Lähdimme matkaan lauantaina hieman lounaan jälkeen ja saimmekin ajettua perille saakka ilman taukoja lasten nukkuessa. Kylpylähotelliin saavuttuamme kirjauduimme sisään ja veimme tavarat huoneeseen, minkä jälkeen olikin jo päivällisaika. Testasimme hotellin ala carté -ravintolan, eikä siitä ollut mitään sanottavaa. Iso-A söi päivälliseksi nauravia nakkeja ja pikku-a:lle tilasin keitettyjä/höyrytettyjä kasviksia ilman suolaa. Vauva saikin eteensä runsaan annoksen porkkanaa, parsakaalia ja kukkakaalia, joista veloitettiin loppujen lopuksi 2,5e nimellä 'lasten ranskalaiset'. Syöttötuolin alle levitin Liberon kertakäyttöisen hoitoalustan ja pöydälle tinydinerin, ja koururuokalappu pyydysti suurimman osan pikkukätösten tiputtamista palasista.

Päivällisen jälkeen suuntasimme kylpylään, jossa molemmat lapset polskivat todella mielellään. Pikku-a alkaa selvästikin päästä kiinni uimisen ideasta, sillä hän potki jaloillaan vettä merenneitomaisesti yhtä aikaa, ja yritin viedä vauvaa vedessä eteenpäin edes jollain lailla potkujen mukaan. Kaikkein hauskin paikka oli kuitenkin vain 20cm syvä lastenallas, jossa oli viihdykkeenä hiekkalaatikkoleluja. Altaan pohjalla istuessaan pikku-a hytkytteli itseään jopa hieman eteenpäin, ja mietin että koska hän tajuaa saman keinon saattavan toimia myös kuivalla maalla.

Uinnin jälkeen oli haasteena iltapala, jonka nautimme hotellihuoneessa. Iso-A söi jogurttia ja banaania, mutta pikku-a ei banaania huolinut eikä oikein mitään muutakaan. Hänelle tulikin uni todella nopeasti pitkän uitikeikan jälkeen. Iso-A sen sijaan ei meinannut asettua nukkumaan millään, ja loppujen lopuksi minun ja miehen piti sammuttaa valot hieman puoli yhdeksän jälkeen ja käydä itsekin nukkumaan, jotta A rauhoittuisi. Uni ei tietysti tullut itselle millään, mutta onneksi puhelimella pääsi surffaamaan netissä :)

Aamulla oli vuorossa hotelliaamiainen, josta kuva alla.

Pikku-a nautiskeli aamupalakseen puuron sijaan kananmunaa, tomaattia, kurkkua, paprikaa ja vesimelonia. Tomaatista onkin vähitellen tullut yksi a:n suosikeista. Jos sitä on pöydässä, hän ei muuhun koskekaan ennen kuin on imeskellyt suuhunsa kaikki siivut jättäen jäljelle vain kuoren. Iso-A puolestaan söi hieman jogurttia (noin lusikallisen tai pari), hieman leipää, hieman vesimelonia, hieman juustoa ja kinkkua sekä pari lettua mansikkahillon kanssa, eli ei oikein osannut keskittyä mihinkään ruokaan.
Aamiaisen jälkeen kävimme vielä uimassa ennen matkan jatkumista, ja lapsia (tai ainakin iso-A:ta) meinasi olla vaikea saada pois altaasta :)

Lounaan söimme ABC:llä matkalla synttärijuhliin. Käytimme ensimmäistä kertaa hyödyksemme kyseisen ruokapaikan etua jolla alle 3-vuotias saa syödä ravintolan noutopöydästä maksutta vanhempienkin aterioidessa. Itse söin miehen kanssa annokset ala carte -listalta ja hain tytöille ruoan noutopöydästä.
En tosin uskaltanut ottaa pikku-a:lle liharuokia, sillä niissä on varmastikin jonkin verran suolaa. Sen sijaan hän sai tyytyä keitettyihin perunoihin, porkkanoihin, parsakaaliin (mielestäni niissä ei ollut mitenkään kovin paljon suolaa) ja tuoreisiin tomaatteihin ja kurkkuun. Paluumatkalla, kun söimme samaisessa paikassa (tosin eri paikkakunnalla) päivällisen, otin hänelle samat ruoat sillä paljon muuta hänelle kelpaavaa noutopöydässä ei ollut. Olin kuitenkin tyytyväinen, ettei minun tarvinnut kantaa mukanani eväitä tyttöjä varten. Iso-A sai syödä normaalia ruokaa, eli menomatkalla jauhelihapihviä ja paluumatkalla broilerivarrasta sekä tietenkin perunoita ja kasviksia.

Siskonpojan syntymäpäivien jälkeen vietimme yön vanhempieni luona vielä 100km kauempana, mutta mitäpä sitä ei tekisi suodakseen vanhemmilleen tilaisuuden nähdä lapsenlapsiaan. Takaisin kotia kohden lähdimme seuraavana päivänä lounaan jälkeen, ja taitoimme 450km seitsemässä tunnissa mukaanlukien kaksi tunnin taukoa. Pitkä matka, mutta sen jaksaa kun ei pidä kiirettä ja muistaa olla stressaamatta, ja tosiaan pitää kunnon tauot niin lapsetkin jaksavat istua. Pikku-a on yhä turvakaukalossa ja kuten tavallista ei pihahtanutkaan ajomatkojen aikana. Iso-A meinasi jossain vaiheessa kyllästyä, mutta onneksi meillä oli mukana minikokoinen piirustuslauta ja kirjoja, joiden lukeminen hänelle oli jokseenkin haastavaa etupenkiltä käsin. Neiti kun ei suostunut selaamaan (pääosin kuva)kirjoja itse vaan niitä piti hänelle lukea.

Kaiken kaikkiaan reissu oli oikein onnistunut, mutta kovin usein tuonne monen sadan kilometrin päähän ei kyllä jaksa lähteä...

Kahvilalounas

Sen jälkeen kun muutin miehen kanssa Turun keskustasta "maaseudulle", en ole käynyt kovinkaan usein ulkona syömässä tai kavereiden kanssa lounaalla, lasten synnyttyä vieläkin harvemmin. Tänään päätin kuitenkin juhlistaa iso-A:n kolmanneksi viimeistä hoitopäivää lähtemällä pikku-a:n kanssa Turkuun, ja sain jopa sovittua lounastreffit erään vanhan ystävän kanssa. Pääsyy kaupunkiin lähtemiselle oli se, että kestovaipoissa käyttämästäni riisipapereista on menossa viimeinen rulla, enkä millään haluaisi tilata uusia postimyynnistä ja maksaa postikuluja. Stockmann on yksi harvoja paikkoja joissa Imse Vimseä myydään, ja tottakai se oli tällä kertaa päässyt loppumaan.

No, onneksi sain kuitenkin pitkästä aikaa tavata ystävääni ja käydä lounaalla Café Brahessa. Otin lounaaksi salaatin ja pyysin laittamaan kastikkeen erilleen. Sain siis annettua annoksestani kirsikkatomaatteja ja kurkkulohkoja  pikku-a:lle, ja uskalsinpa antaa hänelle myös palan grillattua broileria vaikka siinä varmasti hieman suolaa olikin. Lisäksi minulla oli mukana eilen ostamiani Talk-muruja, jotka kelpasivat pikku-a:lle loistavasti jo eilen iltapalalla. Syöttötuolin alle laitoin Liberon vaipanvaihtoalustan ja pöydälle Tinydinerin, ja niiden avulla pikku-a sai lounastettua ilman suurempia sotkuja. Kirsikkatomaatit vaikuttivat olevan vauvan herkkua, tomaatinpuolikkaita imeskeltiin antaumuksella.

Ystävälläni ei ole lapsia eikä hän muutenkaan ole ollut paljon lasten kanssa tekemisissä, ja sen vuoksi hänellä ei myöskään ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja vauvojen ruokkimisesta. Sormiruokailua hän ihasteli kovin. Pöytämme oli kahvilassa siten että ohi kulki jatkuvasti ihmisiä, ja ystäväni huomasi kuinka monet - varsinkin vanhemmat - ohikulkeneet naiset katselivat pikku-a:n ruokailua jopa hieman paheksuen. Itse huomasin kyllä myös ihastelevia katseita, eli huomiota pieni sormiruokailijani sai laidasta laitaan.

Saan kyllä olla ylpeä vauvani käyttäytymisestä tänään. Hän söi ruokansa todella nätisti ja oli muutenkin rauhallinen lähes koko sen ajan minkä juorusin ystäväni kanssa. Hän hermostui vasta sitten, kun hän oli syönyt (tai tiputtanut lattialle) kaiken ruokansa ja alkoi pitkästymään. Uskallan kuitenkin ottaa hänet mukaan ravintolaan myös jatkossa, tosin ravintolaruokailuja ei taida kovin usein tapahtua iso-A:n ollessa jatkossa kotihoidossa...