Nälkä!

Uskomatonta, mutta minulla on kiljuva nälkä. Viimeiset kaksi viikkoa olen syönyt oman mielen mukaan ja herkkuja ihan liikaa. Aamupalana olen kuitenkin syönyt lähes joka aamu kolmen munan munakkaan, joka on pitänyt nälän poissa monta tuntia.

Eilisen menin jo uuden ohjelman mukaisesti, jossa kaloreita on yli 2200 keskittyen proteiiniin ja rasvaan. Eilen en vielä kärsinyt nälkää, mutta nyt minulla on tosiaan nälkä vaikka aamupalasta on alle 2,5 tuntia. Uudessa aamupalassani on viisi munaa, juuston ja saunapalvikinkun kera, ja kaloreita annoksessa oli yli 600. Onneksi kohta on jo ruokatauko. Tänään pääsen pitkästä aikaa myös salille, tosin aion vielä treenata vanhan ohjelman mukaan, sillä PT:n kanssa on aika varattuna uuden ohjelman läpikäymiselle vasta viikon kuluttua.

Jatkuva nälkä

Minulla oli eilen ja tänään lähes koko päivän nälkä. Tähän mennessä olen saanut olla koko PT-projektin ajan aikalailla nälättä, sillä ruokamäärät ovat olleet suhteellisen reiluja. Viime viikolla söin jo uusimman ruokavalion mukaisesti, mutten silti kärsinyt nälästä kovinkaan huomattavasti. Liekö lauantain cheat meal sitten vaikuttanut aineenvaihduntaan vilkastuttavasti - niin kuin en muka pääsiäisenä olisi syönyt mitään ylimääräistä, köh köh - ja saanut aikaan tuon eilisen nälän tunteen. Toisaalta kävin eilen tekemässä HIITin tyhjällä vatsalla (jos ei lasketa mukaan puolta litraa sitruunavettä jonka hörpin heti herättyäni), eli sekin varmasti lisäsi energiankulutusta koko loppupäivän.

Nälkä ei mielestäni ole mikään huono juttu. Muistan, että eräänkin superdieetin aikana tsempparit hokivat sitä kuinka nälkä tarkoittaa vaan sitä että rasva palaa. Toisaalta, jos nälkä jatkuu tarpeeksi kauan, voi tuloksena olla repsahdus ja sortuminen liialliseen herkutteluun. Pyrin kuitenkin pitämään omat syömiseni kuosissa ja välttämään repsahduksia. Eilen teki kyllä illalla vähän tiukkaa, kun voitelin lapsille hapankorppuja iltapalaksi ja melkein tunsin kielelläni niiden maun. Olisi ollut todella helppo voidella yksi itsellekin, sit toinen ja kolmas jne.

Nälkää on sinänsä helpompi kestää, kun tiedän että saan kyllä vatsan aina täyteen seuraavalla aterialla. Se vain tuntuu tyhjenevän jostain syystä tavallista nopeammin. Lisäksi herkkujen himoa hillitsee tieto viikottaisesta cheat mealista, ja viikon aikana onkin kiva miettiä jo etukäteen mitä silloin voisi syödä. Tiedän myös, että tätä niukempaa ruokavaliota on tarkoitus noudattaa vain muutama viikko, jonka jälkeen palaan taas (ainakin tietääkseni) vähän isommille kaloreille.

Tässä vielä kuva tämän päivän iltapalastani, jonka tein Even blogin ohjeen mukaan. Herkkua, joka sopi myös päivän kokonaismakroihin (kunhan ei syö koko annosta kerralla). Koko annoksessa on siis reilut 600kcal, ja söin iltapalaksi noin 200kcal edestä tätä herkkua. Kiitti Eve!

Koko annos juuri uunista tulleena

Tämän päivän iltapala, eli noin kolmannes koko annoksesta

Huono juttu uudessa ruokavaliossa

Olen tässä runsaan viikon uutta ruokavaliota noudatettuani huomannut yhden huonon puolen. Aamuvuoropäivinä  noin klo 7.30 syömäni aamupalamunakas on niin täyttävä, että minulla ei ole vielä yhtään nälkä siinä vaiheessa kun syön yleensä lounaan klo 10.30 alkaen. Toisaalta en voi lounasta paljon viivyttääkään, sillä pääsen töistä kahdelta ja menen siitä suoraan salille, eli minun pitää ehtiä syödä välipalakin hyvissä ajoin ennen salitreeniä.

Viime viikon lopulla huomasin myös, että minulla alkoi tulla öisin kiljuva nälkä. Alkuviikosta sitä ei vielä ollut, mutta loppuviikosta heräsin nälkään kolmena peräkkäisenä yönä. Ruokaa on siis yli 2000kcal verran ja suurin osa rasvaa tai proteiinia, enkä meinaa saada nukuttua aamuun asti kun alkaa vatsa kurnimaan. Toivottavasti tämäkin on vaan joku ylimenovaihe, joka lakkaa kun noudatan tätä ruokavaliota jonkin aikaa. Päivisin en siis missään vaiheessa ehdi edes tulla nälkäiseksi, mutta se yllättää siis öisin.

Loppuviikosta minulta oli tippunut painoa kilon verran, mutta se tuli takaisin korkojen kera laivareissulla. En siis aio päivittää painoani tänne tällä viikolla, enkä muutenkaan joka viikko, vaan ehkä noin kerran kuussa. Tänään alkaa virallisesti herkkulakko, joka kestää 75 päivää. Jos kyläilen jossain niin saatan syödä kahvileipää - jos tekee mieli, ei väkisin -, mutta jatkan sitten vastaavasti herkkulakkoa yhden ylimääräisen päivän. Aikaisintaan lakko päättyy siis 27.3., mutta tiedän jo nyt pari kolme päivää jolloin mitä luultavimmin syön myös jotain herkkua eli lakko loppunee vasta huhtikuun alussa. Karkit, suklaa ja sipsit ovat joka tapauksessa kieltolistalla, vaikka niitä jossain tarjolla olisikin...

Toka viikko ja eka viikko

Superdieettiä on nyt takana kaksi viikkoa ja työelämää yksi, molemmat menivät mukavasti. Kesken viikon tuli kuitenkin ilmi, että pomo oli vahingossa laittanut perehdytykseni ajan (eli kaksi ensimmäistä viikkoa) työvuoroiksi klo 8-16. Minähän tulen tekemään 6 tunnin työpäiviä, ja menee kuulemma palkanmaksun kanssa ongelmalliseksi jos perehdytyksen työpäivät ovatkin 8-tuntisia. Sinänsä ihan iloinen uutinen, jonka ansiosta pääsin perjantaina ensimmäistä kertaa työpaikan salillekin testaamaan EFBW2 (eli extra fat burning workout)-treeniä. Lisäksi minulla on nyt jemmassa 5 liikaa tehtyä tuntia jotka saan joskus lähiaikoina vapaaksi.

SD13:n toisen viikon alkua kuvasi parhaiten sana NÄLKÄ. Onneksi se alkoi jo viikon puolessa välissä hellittää, ja nyt on ollut taas ihan normaali olo. Uskoisin nälän kyllä taas ensi viikolla palaavan, sillä toiselta aterialta jätetään hiilarit (eli riisi/pasta/peruna) pois. Aerobisia treenejä sain tehtyä kolme, lihaskuntoa yhden kotitreenin ja yhden salitreenin. Tänään oli tarkoitus tehdä vielä kotitreeni ja aerobinen, mutta flunssaan sairastuneen pikku-a:n ja oman nuhaisen olon vuoksi en niitä tehnyt. Harkitsen vielä, että kävisinkö kuitenkin tekemässä lumityöt. Pistin jopa miehen tekemään lumityöt.

Jossain vaiheessa ehdin jo hehkuttamaan huippualhaisella vaa'an lukemalla, mutta tänään ja eilen vaaka on näyttänyt enemmän perjantain treenin aiheuttaman lihasjumin vuoksi. Lihakset ovat vieläkin tosi kipeät, vessaan kun menee niin täytyy istua äärimmäisen varovasti koska wc-pöntön istuinrengas sattuu takareisiin. En kuitenkaan stressaa vaa'an lukemasta, sillä mieluummin treenaan lihakset täyteen nestettä jos pystyn sillä ehkäisemään lihasten katoamista dieetin vuoksi. Pääasia, että paino on edes yleisesti ottaen laskusuunnassa.

Jos pääsen huomenna töihin niin menen tekemään EFBW2-treenin uudestaan, mutta saattaa olla että joudun jäämään lasten kanssa kotiin. Mies on nimittäin ollut kotona jo 3 päivää iso-A:n flunssan vuoksi, enkä halua vaatia häntä olemaan kotona myös pikku-a:n takia. Ensi viikolla - vaikka sen ajaksi minulle olisi vielä luvassa perehdytystä - on sinänsäkin "helppo" olla kotona, sillä viime viikolla ehdimme käymään läpi suurimman osan asioista ja tulevalle viikolle olisi luvassa vain hienosäätöä. Pikku-a:lla ei kyllä ole ollut edes kuumetta, vain paha nuha ja yskä. Pikku-a nukkui tänään normaalista poiketen puolentoista tunnin aamupäiväunet ja tunnin valveillaolon jälkeen kahden tunnin iltapäiväunet, eli saatan päästä jopa töihinkin jos a on saanut nukuttua flunssaansa pois ja olisi huomenna jo kunnossa...

Kolmantena päivänä...

Lasten päiväkotiura ehti jatkumaan ruhtinaalliset kaksi päivää, ennen kuin iso-A sairastui. Pöpö taisi kyllä tarttua jo viime viikolla kun olimme tutustumassa, sillä tyttö on yskinyt koko viikon. Tänä aamuna hän kuitenkin heräsi kuumeisena. Onneksi minun ei tarvinnut jättää perehdytystäni kesken, vaan mies jäi lasten kanssa kotiin. Minun piti kyllä aamulla kertoa mistä löytyy päiväkodin ja neuvolan numerot (jotta voi pyytää todistusta lapsen sairaudesta työnantajalle ja ilmoittaa päivähoitoon että tyttöjä on turha odottaa hoitoon ainakaan pariin päivään), mitä kannattaa antaa lapsille lounaaksi yms.

Itse olen taas istunut perehdytyksessä koko aamupäivän nälkä vatsassa kurnien. Aamulla kävin tekemässä aamuaerobisen lumitöiden muodossa, ja olin kyllä ajatellut että ehdin syödä aamupalasmoothieni ennen töihin lähtöä mutta enpä ehtinytkään. Söin smoothien siis töissä noin klo 8, mutta jo yhdeksästä lähtien kärsin armotonta nälkää. Vettä hörppimällä sain kuitenkin pidettyä olon jotakuinkin siedettävänä, ja puoli kahdeltatoista pääsin vihdoin lounastauolle. Nyt olo on mukavan kylläinen, mutta veikkaan että tunnin päästä on taas nälkä!

Vaaka on ollut taas todella armollinen, sillä tänään se näytti 71,6kg mikä on 200g vähemmän kuin Liten lopussa marraskuussa. Puolessatoista viikossa olen siis pudottanut jo viisi kiloa! Paino ei edes viime kesän SD:ssä tippunut tätä vauhtia, vaikka tuolloin ruokavaliossa oli hiilareita huomattavasti vähemmän ja liikakiloja paljon enemmän. Fitfarmin metodi siis todellakin toimii omalla kohdallani enkä taaskaan voisi olla tyytyväisempi. Olen yhä varma siitä, että jossain vaiheessa painonpudotus hidastuu ja kilot karisevat maltillisemmin, mutta siihen saakka täytyy vain olla tyytyväinen dieetin helppoudesta vaikka nälkä tosiaan kurniikin lähes koko ajan tällä viikolla. Kaiken lisäksi en ole ottanut edes rasvanpolttajia käyttöön vaikka niitä tähän toisen viikon alkuun suositeltiinkin. Mietitään niitä sitten myöhemmin...

Mutta nyt takaisin töiden pariin :)

Nälkä!

En olisi uskonut, että hiilareiden määrän tiputtaminen vaivaisella 10 raakapainogrammalla per (pää)ateria saisi aikaan koko päivän kestävän nälän, mutta niin näyttää tällä kertaa käyneen. En muista, että olisin edellisten valmennusten aikana ollut koko ajan näin nälkäinen. Jostain muistin perukoilta tuli kyllä sellainen ajatus, että töissä ollessa olisi nälkä vaivannut aikaisemminkin, eli tämän viikon näläntunne voi tietysti johtua myös töiden aloituksesta. Se olisi sinänsä kyllä hassua, sillä lasten kanssa kotona ollessa tulee kuitenkin tehtyä paljon enemmän: ulkoilua, lasten kantamista, siivoamista jne. Töissä olen sen sijaan istunut paikallani nämä kaksi päivää, joko katsellen kouluttajan powerpoint-esityksiä tai surffannut omalla koneellani järjestelmiä kerraten yms.

Töiden aloitus on nälkää lukuunottamatta sujunut (ainakin vielä) kaiken puolin kivuttomasti. Lapsetkin tuntuvat viihtyvän mainiosti päiväkodissa. Pikku-a oli tänä aamuna itkenyt pienen hetken kun mies vei tämän hoitoon, mutta lopettanut lähes saman tien. Eilen ei pienelle ollut maistunut ruoka eikä päiväunet, mutta tänään hän oli sekä syönyt että nukkunut. Kumpanakaan päivänä pikku-a ei ole edes kiukutellut hoidossa. Iso-A puolestaan sopeutui paikkaan saman tien, eikä ole malttanut isälleen edes heippaa sanoa hoitoon mennessään. Iltapäivälläkään hän ei millään haluaisi lähteä kotiin. Illatkin ovat ainakin toistaiseksi sujuneet hyvin. Odotin protestointia ja sylipulaa, mutta lapset leikkivät nytkin kiltisti keskenään ja antavat äidin istua hetken koneen ääressä.

Toki oma asenne koneen ääressä istumiseen näyttää ehkä muuttuneen. Nyt on ainakin parin päivän kokemuksella todella mukava leikkiä lasten kanssa se pieni aika mitä kotiintulon ja lasten nukkumaan menon välillä on. Kärsivällisyyttä tuntuu olevan aikaisempaa enemmän, ja lasten seurassa olosta suorastaan nauttii aikaisempaan lähes pakkopullalta tuntuneeseen kotiäidin arkeen verrattuna. Enhän tietysti ole ollut töissä kuin vasta pari päivää, saati sitten oikeasti vielä edes tehnyt mitään, mutta työelämään paluu maistuu oikein mukavalta.

Töihin paluuta varjostaa ainoastaan yksi pieni juttu. Eilen saimme heti ensimmäisen työpäiväni kunniaksi yt-ilmoituksen, eli saa nähdä onko minulla enää työpaikkaakaan parin kuukauden päästä. Nautin kuitenkin työelämästä niin kauan kuin voin vaikka sitten nälkä vatsassa kurnien, tämähän - sekä nälkä että työelämä - voi jäädä lyhyeksikin...

Nälkävelka, hiilaririippuvuus vai mikä?

Olisin äärettömän onnellinen jos joku asiantuntija kertoisi minulle suoraan, miksi sorrun herkuttelemaan aina uudestaan ja uudestaan. Kohdallani "Jos annat pirulle pikkusormen, se vie koko käden" pitää todellakin paikkansa. Niin kauan kun noudatin tiukkaa dieettiä, kaikki oli hyvin, mutta heti kun sallin itselleni herkkuja niin en saakaan pidettyä itseäni niistä erossa enää lainkaan.

Hiilari-addiktiosta on ollut puhetta paljon, mutta voisiko minua vaivata myös Patrik Borgin terminä lanseeraama Nälkävelka? Kysehän on siis siitä, että dieetin aikana elimistö kokee nälkää jota ei saa tyydytettyä, ja kun dieetti on ohi niin ihminen ei pääse näläntunteesta eroon muutoin kuin syömällä liikaa. Oliko kohdallani siis virhe vetää Liten viimeiset viikot yhä tiukentuneella Superdieetin ruokavaliolla sen sijaan että olisin syönyt Liten ohjeen mukaan vähän runsaammin?

Toisaalta Iltalehdessä uutisoitiin jokunen päivä sitten tutkimuksesta, jonka mukaan rasvaisen ruoan syönti (tai siis sen lopettaminen) aiheuttaa elimistössä samankaltaisia vieroitusoireita kuin huumeidenkin käytön lopettaminen.

Oli syy mikä tahansa, jonkinlaisista vieroitusoireista olen kärsinyt koko viime viikon. Ja sortunut niiden vuoksi aina viimeistään iltapäivällä tai illalla syömään enemmän tai vähemmän herkkuja. Viime perjantaina mies juhli työpaikan pikkujouluja, ja minun teki todella tiukkaa olla ostamatta kaupasta sipsipussia ja karkkia. Vielä kotimatkallakin mietin, että kävisinkö sittenkin lähikaupasta sen sipsipussin. En käynyt, mutta sorruin kotona leipomaan sisaruksilleni rocky roadeja joululahjaksi ja kattilan reunoihin jäi ehkä hivenen liikaa kaavittavaa... Niin paljon tuli syötyä sokeria - ja jätettyä iltapala muuten syömättä - että en meinannut saada yöllä lainkaan unta kun pulssi hakkasi korvissani ja olo oli todella huono. Lauantaina söin kuitenkin appivanhempieni luona suklaakakkua ja mustikkapiirakkaa ilman minkäänlaisia omantunnontuskia, ja illalla kotona taas suklaata. Eilen pysyin ruodussa koko päivän, kunnes illalla söin pari (isoa) palaa itse tehtyä riisisuklaata sekä miehen kanssa ison Toblerone-pötkön puolikkaan.

Nyt yritän kovasti olla ilman herkkuja lauantaihin saakka, jolloin suuntaamme auton nokan kohti vanhempieni kotia ja joulun viettoa. Tässä vaiheessa päivää olen jo huomannut, kuinka vaikeaa herkuttomuus on. Koko ajan tekisi mieli rynnätä herkkukaapille hakemaan suklaata tai jotain muuta hyvää. Lasken lähestulkoon minuutteja siihen että lounaasta olisi kulunut edes kaksi tuntia ja voisin syödä välipalaksi proteiinivanukasta, joka menee jo lähes herkusta.

Minun oli muuten tarkoitus käydä tällä viikolla luovuttamassa verta pitkästä aikaa, mutta saa nähdä uskallanko. Iso-A nimittäin oksensi eilen pari kertaa ja oli koko päivän kuumeessa, ja pelkään jonkun vatsataudin olevan iskemässä myös meihin muihin. Toivon tietysti että kyseessä olisi ollut joku muu tauti - joka on nyt jo ohi sillä tytöllä ei ole enää edes lämpöä ja virtaa riittää - mutta en halua tieten tahtoen heikentää yleiskuntoani jos vaikka tauti onkin jo itämässä...

Aamunälkä

Normiaamuina, jolloin nousen lasten kanssa, menee yleensä noin 50min-1h ensimmäisestä vesituopillisesta (sekä sen kanssa otetuista burnereista ja vitamiineista) että pääsen aamupalalle. Juon siis ensimmäisenä puolen litran tuopillisen vettä, ja vaihdan sen jälkeen lasten vaipat ja ruokin heidät puurolla. Lasten syötyä saan itse nauttia oman aamupalani. Yleensä nälkä ei ehdi vielä hyökkäämään kovin voimakkaasti tuossa vaiheessa.

Tänään on toisin. Heräsin klo 5.20 ja huomasin nukkuneeni siihen saakka ilman herätyksiä (mikä on harvinaista). Vessassa käynnin jälkeen toivoin saavani nukahtaa vielä tunniksi tai pariksi. Sänkyyn päästyäni pikku-a alkoi kuitenkin hihkua omassa huoneessaan vettä haluten. Kävin antamassa hörpyn ja palasin sänkyyni, mutta huomasin olevani todella nälkäinen. Pieni hörppäys sokeroimatonta mehukeittoa auttoi hieman. En kuitenkaan pystynyt heti nukahtamaan uudelleen, sillä nälkä kurni yhä. Juuri kun nukkumatti alkoi taas kolkutella pyörittyäni jonkin aikaa sängyssä, iso-A heräsi klo 5.50. Yritin ensin saada hänet jäämään omaan sänkyynsä, mutta havaitessani sen turhaksi otin hänet minun ja miehen väliin. A ei kuitenkaan enää suostunut nukahtamaan, vaan hyöri ja pyöri, kunnes klo 6.40 pikku-a alkoi itkemään. Nousin ylös, mutta töihin lähtöä valmisteleva mies olikin saanut tytön hiljaiseksi.

Otin siis burnerit ja join aamutuopillisen vettä klo 6.50 nälän kurniessa yhä armottomasti. Sinänsä nälkä ei haittaa, sillä nälkähän tarkoittaa vain sitä että rasva palaa. Yritin siis vain kestää nälän tunnetta, kunnes saan lapset ruokittua. Laitoin tyttöjen aamupuurot vuorotellen mikroon ja odottelin pikku-a:n heräävän saman tien kun kuulee isosiskon äänet. Niin ei käynyt. Lapsen heräämistä odotellessani ehdin tyhjentää tiskikoneen ja laittaa sinne eilisiltaiset astiat, tiskata paistinpannut, ruokkia eläimet, ladata kahvinkeittimen ja tehdä itsellenikin aamupalasmoothien valmiiksi odottamaan. En kuitenkaan uskaltanut aloittaa aamupalaa, sillä pikku-a heräisi taatusti heti kun saisin ensimmäisen hörpyn suuhuni.

Sitten avasin tietokoneen, ja olen nyt kirjoittanut koko tämän blogitekstinkin. Kello on 8.20 ja pikku-a nukkuu yhä. Iso-A ei ole vielä puuroaan halunnut, jospa se maistuisi normaalia paremmin kun se vähän viivästyy ja tyttö on saanut juosta kissojen kanssa jo hyvän tovin... Oman aamupalani viivästyminenkään ei niin haittaa, sillä nälkähän on tosiaan joskus vain hyväksi. Kahvia olisi vaan kiva jo saada, mutta en viitsi sitä tyhjään vatsaan juoda tai tuloksena on armoton närästys... Ja olisinpa kerrankin ehtinyt hauduttaa lapsille hellalla oikein kunnon aamupuuron mikropuuron sijaan - jonka siis joudun lämmittämään molemmille uudelleen - mutta eihän tätäkään etukäteen voinut tietää...

P.S. Päätin kuitenkin hörppiä aamupalasmoothien ettei se veny liian myöhäiseksi. Ehdin kuin ehdinkin sen juoda, tosin nautin sen tavallista ripeämpää vauhtia. Kello on 8.30 ja pikkuneiti vaan koisii vaikka iso-A laulaa (eli huutaa täyttä kurkkua) Hämä-hämä-häkkiä. Pitänee varmaan mennä herättämään jotta päiväunet eivät veny kamalan pitkälle...