SD Extra alkaa lähestyä loppuaan. Tämä on nimittäin viimeinen viikko ohjattua ruokavaliota ja Fitfarmin foorumin tukea. Ensi viikosta lähtien koittaa neljän viikon tauko, ennen syyskuun alussa alkavaa Litea. Tarkoituksena olisi kylläkin noudattaa joko SD:n tai Extran ruokavaliota, mutta ehkä hieman sallivammin... Ainakin ensi maanantaina päästän vapaalle, sillä lähden miehen ja lasten kanssa 23h-risteilylle Viking Linen kyydissä. Buffet-aamupala ja päivällinen on jo varattu, enkä todellakaan aio syödä pelkästään vihreitä vihanneksia ja lihaa! Tietysti olisi hyvä jos pystyn välttämään jälkiruokaöverit, mutta saas nähdä. Laivalle pääsee kuitenkin aika harvoin, edellisestä kerrasta on jo useampi vuosi.
Viimeisten parin viikon aikana paino on lähtenyt putoamaan taas hyvää vauhtia, ja eilistä vaa'alla käyntiä siivittikin ilouutinen siitä että painoindeksi laski vihdoin ja viimein lievän ylipainon puolelle. Normaalipainon raja minulla olisi 69 kiloa, eli sinne tietysti tähdätään, mutta olen kyllä tosi iloinen tästäkin ja odotan nyt ensin että saisin välitavoitteeni eli 80kg alitettua.
Eräs tuttuni on muuten pudottanut viime kuukausien aikana painoa yli kymmenen kiloa, ja sovin leikkimielisesti hänen kanssaan että vuoden loppuun mennessä meillä molemmilla olisi pyykkilauta ihan omasta takaa tuossa vatsan seudulla. Haastavaahan se olisi toteuttaa, mutta varmaankin ensimmäistä kertaa elämässäni uskallan ajatella että sellainen olisi mahdollista edes joskus. Ensin täytyy kuitenkin selviytyä tulevasta kuukauden haasteesta omin neuvoin ilman että paino nousee ja mieluummin vaikka laskee...
Vieläkin haastavamman syksyn dieettaamisesta tekee se, kun mies palaa puolentoista viikon päästä taas töihin. Viimeisten viikkojen ajan minun on ollut helppo käydä lenkillä heti aamulla miehen vahtiessa lapsia, ja olen saanut jumpata lähestulkoon milloin vain. Jatkossa lenkkeily ja muu kuntoilu täytyy ajoittaa miehen työvuorojen mukaan. Toimihan se jo touko-kesäkuussakin, mutta jostain syystä jo pelkkä ajatus aamulenkkien poisjäännistä tuntuu kovin masentavalta. No, päivä ja treeni kerrallaan, minkäs sitä muuta voi...
tiistai 31. heinäkuuta 2012
Viimeisiä viedään
Tunnisteet:
Herkuttelu,
Kuntoilu,
Laihdutus,
Paino,
Painonhallinta,
SD Extra
maanantai 30. heinäkuuta 2012
Se tunne kun...
... painoindeksi laskee merkittävästä ylipainosta lievän ylipainon puolelle
... normaalikokoinen kylpypyyhe yltää kropan ympäri eikä tarvitse pelätä vilauttelua
... uskaltaa istuutua käsinojalliseen tuoliin ilman, että tarvitsee pelätä juuttuvansa kiinni
... huomaa jenkkakahvojen kadonneen
... voi penkoa vaatehuoneen perukoilta ihania vaatteita, joiden ei koskaan enää uskonut mahtuvan päälle
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Mullekaikkihetinyt
Viime aikoina olen huomannut muuttuneeni aikaisempaa kärsimättömämmäksi laihtumisen suhteen. Superdieetin aikana tippui yli kilo viikossa, mutta nyt Extran aikana painon putoaminen on hidastunut enkä tykkää siitä. Tiedän, että maltillinen painonpudotus on parempi kuin mitkään pikadieetit, mutta haluaisin olla hoikka NYT enkä vasta joskus puolen vuoden päästä - jos silloinkaan. Onhan painoni nytkin pudonnut kohtalaisesti, kolmisen kiloa neljässä ja puolessa viikossa, mutta kärsimättömyys meinaa kuitenkin ottaa vallan. Yritän muistuttaa itseäni siitä, että eiväthän ne kilot tulleetkaan hetkessä ja niiden pois saaminen on taatusti aina hitaampaa. Tietysti voin syyttää vain itseäni siitä, että painoni ei ole pudonnut extran aikana nopeammin, sillä herkuttelinhan minä kuitenkin useamman kerran ensimmäisten parin viikon aikana.
Asiaa voi ajatella myös toiselta kantilta. Pikku-a:n loppuraskaudesta painoin enimmilläni 116 kiloa - joista kymmenen kiloa hävisi kyllä jo parissa viikossa - eli vuoden takaisesta minulta on pudonnut jo yli 30 kiloa. Toisin sanoen neljännes "lähtöpainosta"! 25% on oikeasti jo todella paljon. "Oikeaakin" pudotusta on jo parikymmentä kiloa, joista 13 viimeisten kahdentoista viikon superdieettailun aikana. En siis oikeastaan voi muuta kuin olla saavutuksiini tyytyväinen jo tässä vaiheessa.
Mieleni perukoissa pyörii kuitenkin lähes koko ajan ajatus siitä, että voisin olla vielä ainakin 15 kiloa kevyempi. En uskalla ostaa uusia vaatteita (varsinkaan kun ylimääräisiin menoihin ei tällä hetkellä ole yhtään rahaa) jos ne vaikka jäävät heti löysiksi, ja odotan että ylimääräiset kilot olisivat jo poissa. Välitavoitteita minulla toki on, mutta odotan silti "lopullista" vaa'an lukemaa.
Pakko kuitenkin vain yrittää jaksaa dieetata ja muuttaa elämäntapoja, toivoen että kuukausien dieetin jälkeen edes jotain olisi iskostunut selkärankaan jotten liho kaikkia pudottamiani kiloja saman tien - tai edes vähitellen - takaisin. Mullekaikkihetinyt-ajattelutapa ei vaan toimi, vaan yritän jatkossakin elää päivän kerrallaan sortumatta herkkuihin, ja tiputtaa kilon kerrallaan lopullinen tavoite jossain kaukaisuudessa siintäen...
Asiaa voi ajatella myös toiselta kantilta. Pikku-a:n loppuraskaudesta painoin enimmilläni 116 kiloa - joista kymmenen kiloa hävisi kyllä jo parissa viikossa - eli vuoden takaisesta minulta on pudonnut jo yli 30 kiloa. Toisin sanoen neljännes "lähtöpainosta"! 25% on oikeasti jo todella paljon. "Oikeaakin" pudotusta on jo parikymmentä kiloa, joista 13 viimeisten kahdentoista viikon superdieettailun aikana. En siis oikeastaan voi muuta kuin olla saavutuksiini tyytyväinen jo tässä vaiheessa.
Mieleni perukoissa pyörii kuitenkin lähes koko ajan ajatus siitä, että voisin olla vielä ainakin 15 kiloa kevyempi. En uskalla ostaa uusia vaatteita (varsinkaan kun ylimääräisiin menoihin ei tällä hetkellä ole yhtään rahaa) jos ne vaikka jäävät heti löysiksi, ja odotan että ylimääräiset kilot olisivat jo poissa. Välitavoitteita minulla toki on, mutta odotan silti "lopullista" vaa'an lukemaa.
Pakko kuitenkin vain yrittää jaksaa dieetata ja muuttaa elämäntapoja, toivoen että kuukausien dieetin jälkeen edes jotain olisi iskostunut selkärankaan jotten liho kaikkia pudottamiani kiloja saman tien - tai edes vähitellen - takaisin. Mullekaikkihetinyt-ajattelutapa ei vaan toimi, vaan yritän jatkossakin elää päivän kerrallaan sortumatta herkkuihin, ja tiputtaa kilon kerrallaan lopullinen tavoite jossain kaukaisuudessa siintäen...
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Kahvikissan paluu
Jo useamman vuoden ajan olen vältellyt jokapäiväistä kahvin juontia. Koskaan en ole sitä paljon juonutkaan, mutta päivittäiset aamukahvit jäivät pois samoihin aikoihin kun minulla todettiin lievä refluksitauti. Kokonaan en ole kahvista kieltäytynyt, vaan olen juonut sitä aina kun sitä on ollut jossain tarjolla.
Pitkän aikaa minulla oli tapana juoda aamuteetä. Se on kuitenkin aika paljon nopeampaa valmistaa kuin kahvi, ja hunajan kanssa aivan ihanaa. Superdieetin alettua hunaja kuitenkin kiellettiin ruokavaliosta, eikä tee maistu mielestäni hyvältä makeutusaineen kera - saati ilman mitään makeutusaineita.
Jonkin aikaa pärjäsin ilman kahvia tai teetä, mutta vanhempieni luona vietetty viikko toi muutoksen. Siellä totuin päivittäiseen aamukahviin - puhumattakaan päiväkahvista ja iltakahvista jota tosin en yöunten menettämisen pelossa juonut - , ja kotiin palattuamme aloin kärsiä päänsärystä joka päivä viimeistään iltapäivällä. Koska särkylääke ei tepsinyt lääkitsin oloani monena päivänä EDillä (tietenkin vähäkalorisella sellaisella), mutta nyt olen jo muutamana aamuna pistänyt kahvin tippumaan. Tänään en sitä ensin tehnyt, mutta miehen lähdettyä lasten kanssa ulos ja minun jäätyä sisälle siivoamaan - sitähän minä JUURI NYT tässä teen... - oli pakko, ja hörpinkin sumppia parastaikaa.
Toivon hartaasti, että päivittäinen kahvimukillinen ei aiheuttaisi refluksitaudin pahenemista. Jos aiheuttaa niin kahvin juontia on taas vähennettävä, mutta siihen saakka nautin kahvistani iloisin mielin.
Pitkän aikaa minulla oli tapana juoda aamuteetä. Se on kuitenkin aika paljon nopeampaa valmistaa kuin kahvi, ja hunajan kanssa aivan ihanaa. Superdieetin alettua hunaja kuitenkin kiellettiin ruokavaliosta, eikä tee maistu mielestäni hyvältä makeutusaineen kera - saati ilman mitään makeutusaineita.
Jonkin aikaa pärjäsin ilman kahvia tai teetä, mutta vanhempieni luona vietetty viikko toi muutoksen. Siellä totuin päivittäiseen aamukahviin - puhumattakaan päiväkahvista ja iltakahvista jota tosin en yöunten menettämisen pelossa juonut - , ja kotiin palattuamme aloin kärsiä päänsärystä joka päivä viimeistään iltapäivällä. Koska särkylääke ei tepsinyt lääkitsin oloani monena päivänä EDillä (tietenkin vähäkalorisella sellaisella), mutta nyt olen jo muutamana aamuna pistänyt kahvin tippumaan. Tänään en sitä ensin tehnyt, mutta miehen lähdettyä lasten kanssa ulos ja minun jäätyä sisälle siivoamaan - sitähän minä JUURI NYT tässä teen... - oli pakko, ja hörpinkin sumppia parastaikaa.
Toivon hartaasti, että päivittäinen kahvimukillinen ei aiheuttaisi refluksitaudin pahenemista. Jos aiheuttaa niin kahvin juontia on taas vähennettävä, mutta siihen saakka nautin kahvistani iloisin mielin.
lauantai 21. heinäkuuta 2012
Houkutuksien äärellä ja uudet nettivalmennukset
Täällä appivanhempieni luona huomaan olevani koko ajan houkutuksien äärellä ja lähellä sortumista. Kun saavuimme tänne tänään, ensimmäisenä leijaili vastaan aivan ihana sienikastikkeen tuoksu. Tyydyin kuitenkin päivällissalaattiin. Sitten anoppi lähti ulos lasten kanssa, ja sekä mies että appiukko nukkuvat. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, kun tieni on vienyt keittiön kaapeille ja herkkujen ääreen. Nytkin olohuoneen hyllyllä houkuttelee avattu suklaarasia, mutta teen kaikkeni jotta pysyisin kurissa ja nuhteessa huomiseen ravintolareissuun saakka. Painon pudotus näyttäisi muutenkin hidastuneen tämän viikon aikana, eli senkin vuoksi minun täytyy välttää kiusaukset.
Fitfarmin sivuilla on muuten tieto syksyn uusista nettivalmennuksista. Elokuun loppupuolella alkaa uusi superdieetti, mutta siihen en liity vaan aloitan 3.9. starttaavan Liten. Mies vähän tuhahteli kun kerroin siitä ja 89 euron osallistumismaksusta, mutta en todellakaan usko että saan jäljellä olevat 20 kiloa pudotettua omin neuvoin. Ja kunhan viimeinen päivittäinenkin imetys jää pois, aion ottaa käyttöön superdieetin aikana suositellut rasvanpolttajat, vihreä tee -kapselit sekä Scitec Estro Dim -kapselit joiden moni on kehunut tasoittaneen sekä kropan selluliittia että mielen ailahteluja ja kiukunpuuskia... Rahaahan noihin menee enemmän kuin sitä oikeasti olisi, mutta pakko kokeilla josko nuo kuitenkin tehostaisivat laihtumista...
Fitfarmin sivuilla on muuten tieto syksyn uusista nettivalmennuksista. Elokuun loppupuolella alkaa uusi superdieetti, mutta siihen en liity vaan aloitan 3.9. starttaavan Liten. Mies vähän tuhahteli kun kerroin siitä ja 89 euron osallistumismaksusta, mutta en todellakaan usko että saan jäljellä olevat 20 kiloa pudotettua omin neuvoin. Ja kunhan viimeinen päivittäinenkin imetys jää pois, aion ottaa käyttöön superdieetin aikana suositellut rasvanpolttajat, vihreä tee -kapselit sekä Scitec Estro Dim -kapselit joiden moni on kehunut tasoittaneen sekä kropan selluliittia että mielen ailahteluja ja kiukunpuuskia... Rahaahan noihin menee enemmän kuin sitä oikeasti olisi, mutta pakko kokeilla josko nuo kuitenkin tehostaisivat laihtumista...
Tunnisteet:
Herkkujen himo,
Laihdutus,
Laihdutusvalmisteet,
Painonhallinta,
SD Extra
Vauvakuulumisia, haikeudella
Viime aikoina blogin sisältö on keskittynyt pääasiassa laihdutukseen, mutta siitähän tämä alkoikin. Lastenkin - tai ainakin pikku-a:n - kanssa on kuitenkin tapahtunut vaikka mitä, ja voisin kertoa hänenkin kuulumisiaan.
Haikeana joudun toteamaan, että pikku-a:n imetys alkaa vedellä viimeisiään. Jo jonkin aikaa ohjelmassa oli enää kaksi imetystä vuorokaudessa, päivä- ja yöunille. Joitain iltoja sitten a alkoi kuitenkin osoittaa merkkejä siitä, ettei iltaimetys enää kiinnostanut. Tyttö saattoi imaista pari kertaa, nousta sitten ylös (imetin siis patjalla) ja alkaa halailemaan ja pussailemaan minua. Koska olimme päättäneet viedä lapset appivanhemmille yökylään, niin päätimme että mies saa hoitaa pikku-a:n nukuttamisen jotta tyttö tottuu myös muiden kuin minun laulamiini tuutulauluihin. Pari iltaa onkin mennyt niin, että minä nukutan iso-A:n ja mies pikkuisen. Jostain syystä se on aiheuttanut minulle suunnatonta haikeutta, Yli vuoden kestänyt iltarutiini on ohi, eikä tilannetta ole auttanut se että pikku-a on hieman protestoinut tilannetta ja itkeskellyt kun on joutunut tyytymään halailuhetkeen jo hieman ennen nukkumaan menoa. Vielä on sentään jäljellä päiväunille imetys, mutta saa nähdä loppuuko sekin lasten yökyläilyn myötä.
Pikku-a kehittyy muutenkin koko ajan. Nykyään hän syö aamupuuronkin jo pääosin aivan itse lusikalla, ja minä voin keskittyä syöttämään iso-A:ta joka ei vain suostu syömään itse - paha tapa josta pitäisi päästä eroon. Päivän muilla aterioilla jatkuu sormiruokailu, vaikka pieni haarukkakin on menossa mukana. Puheen osalta vaikuttaisi siltä, että pikku-a:n sanavarastokin alkaisi vähitellen kasvaa. Tällä hetkellä hän osaa sanoa kissa 'tssa', vettä 'tettä' ja nenä, mutta olemme kuulleet myös muita sanoja, tosin vain kerran eli niitä emme vielä laske. Kävelemään a ei vielä näyttäisi oppivan ihan heti, mutta konttaamalla pääsee eteenpäin tarpeeksi nopeasti. Pakko kuitenkin haikeana myöntää, että vauvaa meillä ei enää ole, vaikka kovin helposti pikku-a:ta vauvana vielä ajatteleekin.
Tänään suunnistamme koko perheen voimin anoppilaan yöksi, ja huomenna lähdemme miehen kanssa kaksin kotiin. Tarkoitus olisi käydä elokuvissa ja ravintolassa syömässä, ja hakea lapset kotiin maanantaina. Nähtäväksi jää, mitä pikku-a pitää yökyläilystä...
Haikeana joudun toteamaan, että pikku-a:n imetys alkaa vedellä viimeisiään. Jo jonkin aikaa ohjelmassa oli enää kaksi imetystä vuorokaudessa, päivä- ja yöunille. Joitain iltoja sitten a alkoi kuitenkin osoittaa merkkejä siitä, ettei iltaimetys enää kiinnostanut. Tyttö saattoi imaista pari kertaa, nousta sitten ylös (imetin siis patjalla) ja alkaa halailemaan ja pussailemaan minua. Koska olimme päättäneet viedä lapset appivanhemmille yökylään, niin päätimme että mies saa hoitaa pikku-a:n nukuttamisen jotta tyttö tottuu myös muiden kuin minun laulamiini tuutulauluihin. Pari iltaa onkin mennyt niin, että minä nukutan iso-A:n ja mies pikkuisen. Jostain syystä se on aiheuttanut minulle suunnatonta haikeutta, Yli vuoden kestänyt iltarutiini on ohi, eikä tilannetta ole auttanut se että pikku-a on hieman protestoinut tilannetta ja itkeskellyt kun on joutunut tyytymään halailuhetkeen jo hieman ennen nukkumaan menoa. Vielä on sentään jäljellä päiväunille imetys, mutta saa nähdä loppuuko sekin lasten yökyläilyn myötä.
Pikku-a kehittyy muutenkin koko ajan. Nykyään hän syö aamupuuronkin jo pääosin aivan itse lusikalla, ja minä voin keskittyä syöttämään iso-A:ta joka ei vain suostu syömään itse - paha tapa josta pitäisi päästä eroon. Päivän muilla aterioilla jatkuu sormiruokailu, vaikka pieni haarukkakin on menossa mukana. Puheen osalta vaikuttaisi siltä, että pikku-a:n sanavarastokin alkaisi vähitellen kasvaa. Tällä hetkellä hän osaa sanoa kissa 'tssa', vettä 'tettä' ja nenä, mutta olemme kuulleet myös muita sanoja, tosin vain kerran eli niitä emme vielä laske. Kävelemään a ei vielä näyttäisi oppivan ihan heti, mutta konttaamalla pääsee eteenpäin tarpeeksi nopeasti. Pakko kuitenkin haikeana myöntää, että vauvaa meillä ei enää ole, vaikka kovin helposti pikku-a:ta vauvana vielä ajatteleekin.
Tänään suunnistamme koko perheen voimin anoppilaan yöksi, ja huomenna lähdemme miehen kanssa kaksin kotiin. Tarkoitus olisi käydä elokuvissa ja ravintolassa syömässä, ja hakea lapset kotiin maanantaina. Nähtäväksi jää, mitä pikku-a pitää yökyläilystä...
Tunnisteet:
Imetys,
Lapset,
Lasten ruokinta,
Pikku-a,
Sormiruokailu
torstai 19. heinäkuuta 2012
Verraton vertaistuki
SD Extran jäsenille järjestettiin pari viikkoa sitten Tampereella maksuton tapaaminen, johon en valitettavasti päässyt mukaan. Onneksi Turun suunnalla asuvat ovat oma-aloitteista väkeä (ja täälläpäin asuu myös SD:n ja Extran tsempparimme Anne) joten päätimme järjestää oman pikku tapaamisen täällä. Eilen tapasimmekin Turussa, ja istuimme erään kahvilan terassilla kolmisen tuntia juoruilemassa kaikesta - pääasiassa kuitenkin - dieettailuun liittyvästä. Kahvilan pitäjä tuosta ei kyllä kovin paljon netonnut, sillä kukin meistä otti tiskiltä vain kahvia ja jotku jäävettä :) Minulla oli tapaamisen aikana välipala-aika, jonka kuittasin Leaderin kanelipullan makuisella proteiinipatukalla ja suolatuilla cashew-pähkinöillä.
En muista, koska kolme tuntia olisi mennyt niin nopeasti kuin eilen. Meitä oli paikalla 8 extralaista ja juttu tosiaan luisti mainiosti. Millään ei olisi malttanut lähteä kotiin, mutta pakkohan se lopulta oli. Kerrankin sai jutella ihan rauhassa dieettaamisesta ilman että vastapuoli kyllästyy puheenaiheeseen. Onhan meillä tietysti netissä foorumikin, mutta ei se ole läheskään sama asia kuin jutella kasvotusten. Senkin vuoksi oli kiva olla tuolla porukalla, kun kaikki tiesivät mistä hommassa on kyse. Ei tarvinnut selitellä nykyistä ruokavaliota tms. Tottakai puhuimme myös aikaisemmasta laihdutushistoriasta, ja olipa ihanaa kun sai puhua menneistä epäonnistumisista ihan suoraan ilman sitä ajatusta että hävettäisi kun on saanut itsensä lihotettua. Suurin osahan meistä on - tai on ollut - ihan samassa tilanteessa, kymmeniä kiloja ylipainoisena.
Kun sitten ajelin kotiin tapaamisesta oloni oli aivan uskomattoman energinen, ja olin niin täynnä virtaa että teki melkein mieli lähteä tekemään pitkä iltalenkki. Eihän se tietysti onnistunut kun kotona odotti lapsien nukutus, mutta tapaamisesta lähti kyllä mukaan aivan uskomaton määrä uutta motivaatiota.
Seuraava tapaaminenkin on jo sovittu kolmen viikon päähän, saa nähdä tuleeko uusiakin naamoja paikalle :)
En muista, koska kolme tuntia olisi mennyt niin nopeasti kuin eilen. Meitä oli paikalla 8 extralaista ja juttu tosiaan luisti mainiosti. Millään ei olisi malttanut lähteä kotiin, mutta pakkohan se lopulta oli. Kerrankin sai jutella ihan rauhassa dieettaamisesta ilman että vastapuoli kyllästyy puheenaiheeseen. Onhan meillä tietysti netissä foorumikin, mutta ei se ole läheskään sama asia kuin jutella kasvotusten. Senkin vuoksi oli kiva olla tuolla porukalla, kun kaikki tiesivät mistä hommassa on kyse. Ei tarvinnut selitellä nykyistä ruokavaliota tms. Tottakai puhuimme myös aikaisemmasta laihdutushistoriasta, ja olipa ihanaa kun sai puhua menneistä epäonnistumisista ihan suoraan ilman sitä ajatusta että hävettäisi kun on saanut itsensä lihotettua. Suurin osahan meistä on - tai on ollut - ihan samassa tilanteessa, kymmeniä kiloja ylipainoisena.
Kun sitten ajelin kotiin tapaamisesta oloni oli aivan uskomattoman energinen, ja olin niin täynnä virtaa että teki melkein mieli lähteä tekemään pitkä iltalenkki. Eihän se tietysti onnistunut kun kotona odotti lapsien nukutus, mutta tapaamisesta lähti kyllä mukaan aivan uskomaton määrä uutta motivaatiota.
Seuraava tapaaminenkin on jo sovittu kolmen viikon päähän, saa nähdä tuleeko uusiakin naamoja paikalle :)
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Humpsahdus alaspäin
Reissuviikon herkuttelujen jälkeen olen ollut taas viikon kuosissa ja pysynyt dieetissä, ja sen kyllä huomaa. Paino oli tänä aamuna 85,6kg eli alempi kuin kertaakaan superdieetin alettua. On siis toivoa, että pääsisin ainakin alle 30 painoindeksissä vielä tämän extran aikana. Kolme viikkoahan tässä on jäljellä eli alle 80 kilon en usko enää pääseväni, mutta mitä lähemmäs niin sitä parempi.
Tämäkin aamu oli ihana aloittaa sauvakävelylenkillä miehen huolehtiessa lasten aamupuurosta. Tosin huomasin että sauvojen tassut ovat kuluneet jo käytännössä olemattomiin, eli pitäisi nyt kauppareissulla katsoa jos nykyisiin sauvoihin saisi vaihdettua uudet tassut kun ei viitsisi uusiakaan ostaa...
Tämäkin aamu oli ihana aloittaa sauvakävelylenkillä miehen huolehtiessa lasten aamupuurosta. Tosin huomasin että sauvojen tassut ovat kuluneet jo käytännössä olemattomiin, eli pitäisi nyt kauppareissulla katsoa jos nykyisiin sauvoihin saisi vaihdettua uudet tassut kun ei viitsisi uusiakaan ostaa...
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Ärrinmurrin-päivä
Tämä päivä ei ollut hyvä päivä. Olin käytännössä koko ajan todella ärtynyt, eikä minulla meinannut olla yhtään kärsivällisyyttä jaksaa iso-A:n uhmaikää ja rajojen kokeilua. Tuli siis kärttyiltyä sekä lapsille että miehelle, joka "teki taas kaiken väärin" (vaikka oli oikeasti ahkera ja teki osan päivästä ulkona hommia ja jaksoi katsoa myös lasten perään). Onneksi kuitenkin pysyin dieetissä, vaikka mies mussuttikin yhdessä vaiheessa vieressä suklaapatukkaa. Mä olen kyllä todella hyvin oppinut olemaan huomaamatta nuo hänen herkuttelunsa, vaikka joskus vannoin että en koskaan pysty katsomaan vierestä kun toinen syö suklaata.
Aloitimme maanantaina reissusta palattuamme projektin nimeltä "eroon iso-A:n vaipoista". Koko viikon olemme käyttäneet hänellä kotona ollessamme joko kestoharkkahousuja, sisätäyttövaippaa (ilman imua tai kuorivaippaa) tai vain pikkuhousuja. Toiveena olisi, että A oppisi menemään potalle kun pissa- tai kakkahätä yllättää. Tähän mennessä tulokset eivät vaan ole olleet kovinkaan kummoiset. Hän ei suostu menemään potalle millään, vaikka ennen on mennyt paljon helpommin, eikä aina edes sano vaikka pissa olisi tullut housuun. Tänäänkin pyysin häntä menemään potalle, johon A ei suostunut, vaan pissasi valehtelematta alle minuutin kuluttua lattialle! Samoin kun mies kysyi aiemmin että onko kakkahätä, niin vastaus oli 'ei' ja muutaman minuutin päästä kakat vaipassa.
Palkinnot eivät auta, ja mielessäni on pyörinyt että pitää varmaan lopettaa koko projekti ja palata suosiolla vaippoihin sillä minulla ei tällä hetkellä ole yhtään kärsivällisyyttä jaksaa pissojen puhdistamista joka puolelta. Olen kyllä yrittänyt pysyä rauhallisena kun A pissaa housuun, mutta helppoa se ei ole... Ei kenelläkään sattuisi olemaan mitään neuvoa kuinka edetä, vai kannattaako suosiolla kokeilla muutaman kuukauden kuluttua uudestaan?
Anyway, hermot ovat olleet kireällä tuosta pottaharjoittelusta ja varmasti dieettikin alkaa vähitellen käydä väsyttäväksi. Tavoitteena olisi kuitenkin olla lipsumatta nämä jäljellä olevat kolme viikkoa, paitsi jos saadaan molemmat lapset lähiaikoina miehen vanhempien luo yökylään niin silloin kyllä käydään ravintolassa syömässä. Olisi muuten pikku-a:n 1. kerta hoidossa yön yli ja toinen kerta ylipäätään erossa molemmista vanhemmista, eli saa nähdä mitä siitäkin tulee... Lapsivapaa tekisi kyllä enemmän kuin hyvää sekä omille hermoille että parisuhteelle, vaikkei parisuhde nyt mitenkään huonosti voikaan. Välillä vaan pelottaa että mitä mies pitemmän päälle tykkää tästä mun jatkuvasta kärttyilystä...
Aloitimme maanantaina reissusta palattuamme projektin nimeltä "eroon iso-A:n vaipoista". Koko viikon olemme käyttäneet hänellä kotona ollessamme joko kestoharkkahousuja, sisätäyttövaippaa (ilman imua tai kuorivaippaa) tai vain pikkuhousuja. Toiveena olisi, että A oppisi menemään potalle kun pissa- tai kakkahätä yllättää. Tähän mennessä tulokset eivät vaan ole olleet kovinkaan kummoiset. Hän ei suostu menemään potalle millään, vaikka ennen on mennyt paljon helpommin, eikä aina edes sano vaikka pissa olisi tullut housuun. Tänäänkin pyysin häntä menemään potalle, johon A ei suostunut, vaan pissasi valehtelematta alle minuutin kuluttua lattialle! Samoin kun mies kysyi aiemmin että onko kakkahätä, niin vastaus oli 'ei' ja muutaman minuutin päästä kakat vaipassa.
Palkinnot eivät auta, ja mielessäni on pyörinyt että pitää varmaan lopettaa koko projekti ja palata suosiolla vaippoihin sillä minulla ei tällä hetkellä ole yhtään kärsivällisyyttä jaksaa pissojen puhdistamista joka puolelta. Olen kyllä yrittänyt pysyä rauhallisena kun A pissaa housuun, mutta helppoa se ei ole... Ei kenelläkään sattuisi olemaan mitään neuvoa kuinka edetä, vai kannattaako suosiolla kokeilla muutaman kuukauden kuluttua uudestaan?
Anyway, hermot ovat olleet kireällä tuosta pottaharjoittelusta ja varmasti dieettikin alkaa vähitellen käydä väsyttäväksi. Tavoitteena olisi kuitenkin olla lipsumatta nämä jäljellä olevat kolme viikkoa, paitsi jos saadaan molemmat lapset lähiaikoina miehen vanhempien luo yökylään niin silloin kyllä käydään ravintolassa syömässä. Olisi muuten pikku-a:n 1. kerta hoidossa yön yli ja toinen kerta ylipäätään erossa molemmista vanhemmista, eli saa nähdä mitä siitäkin tulee... Lapsivapaa tekisi kyllä enemmän kuin hyvää sekä omille hermoille että parisuhteelle, vaikkei parisuhde nyt mitenkään huonosti voikaan. Välillä vaan pelottaa että mitä mies pitemmän päälle tykkää tästä mun jatkuvasta kärttyilystä...
Tunnisteet:
Avautumista,
Iso-A,
Lapset,
Mies,
Parisuhde,
Pikku-a,
Pottailu,
Väsymys,
Ärrinmurrin
torstai 12. heinäkuuta 2012
Bullin haaste
Jari "Bull" Mentula heitti meille SD Extralaisille treenihaasteen: pitää tehdä normitreeni, mutta siten että pari ekaa kierrosta lämmitellään maksimissaan 10 toistolla/liike ja viimeisellä kierroksella 50 toistoa. Extran kotitreenissä on ollut tähän saakka 15 toistoa per liike ja kolme kierrosta, eli 50 tuntui aika hurjalta määrältä. Oikeasti haaste olisi koskenut extran salitreeniä, mutta koska en salilla pääse käymään niin suoritin haasteen kotitreeninä eilen.
Lämmittelykierrokset menivät läpi ihan heittämällä, sillä eihän 10 toistoa nyt kovin kummoinen homma ole. Mutta kun haastekierros alkoi, niin meinasi kyllä tulla niin sanotusti äitiä ikävä - tai ehkä Bullia karjumaan vieressä että "lisää, lisää, jaksaa, jaksaa"... Sain kuin sainkin treenin kuitenkin tehtyä, mutta oli kyllä pakko pitää välissä vähän pitempiä kuin 5 sekunnin taukoja joihin Bull oli antanut luvan. Kaikkein haastavimmat liikkeet olivat Rocky ja penkkidipit, joista viimeiset 15 jouduinkin tekemään kapeina punnerruksina kun ranteet eivät kestäneet.
Treenin jälkeen kädet tärisivät niin paljon, että jouduin juomaan palarin kaksin käsin. Hetken huilattuani endorfiini alkoi kuitenkin vaikuttaa kropassa niin mukavasti, että lähdin vielä perään tunnin sauvakävelylenkille palauttelemaan :) Loppupäivän olikin ihan kamala nälkä koko ajan, mutten kuitenkaan sortunut syömään mitään ylimääräistä.
Olen muuten huomannut, että nyt extran aikana painonpudotus tuntuu jämähtäneet, mutta siinä taitaa olla syynä Itä-Suomen reissun ylimääräiset herkuttelut. Nyt yritän kaikin voimin pysytellä ohjelmassa nämä viimeiset 3,5 viikkoa jotta saisin painon edes alle 85 kilon. Itsekuri on kuitenkin koetuksella, sillä minun tekisi jatkuvasti mieli syödä jotain, ihan mitä vaan. Tunnustankin sortuneeni syömään pari ylimääräistä mansikkaa, kun siivosin ostamaani 5 kilon laatikollista pakastamista varten... Loppupäivä sitten taas eletään kurissa ja nuhteessa :)
Lämmittelykierrokset menivät läpi ihan heittämällä, sillä eihän 10 toistoa nyt kovin kummoinen homma ole. Mutta kun haastekierros alkoi, niin meinasi kyllä tulla niin sanotusti äitiä ikävä - tai ehkä Bullia karjumaan vieressä että "lisää, lisää, jaksaa, jaksaa"... Sain kuin sainkin treenin kuitenkin tehtyä, mutta oli kyllä pakko pitää välissä vähän pitempiä kuin 5 sekunnin taukoja joihin Bull oli antanut luvan. Kaikkein haastavimmat liikkeet olivat Rocky ja penkkidipit, joista viimeiset 15 jouduinkin tekemään kapeina punnerruksina kun ranteet eivät kestäneet.
Treenin jälkeen kädet tärisivät niin paljon, että jouduin juomaan palarin kaksin käsin. Hetken huilattuani endorfiini alkoi kuitenkin vaikuttaa kropassa niin mukavasti, että lähdin vielä perään tunnin sauvakävelylenkille palauttelemaan :) Loppupäivän olikin ihan kamala nälkä koko ajan, mutten kuitenkaan sortunut syömään mitään ylimääräistä.
Olen muuten huomannut, että nyt extran aikana painonpudotus tuntuu jämähtäneet, mutta siinä taitaa olla syynä Itä-Suomen reissun ylimääräiset herkuttelut. Nyt yritän kaikin voimin pysytellä ohjelmassa nämä viimeiset 3,5 viikkoa jotta saisin painon edes alle 85 kilon. Itsekuri on kuitenkin koetuksella, sillä minun tekisi jatkuvasti mieli syödä jotain, ihan mitä vaan. Tunnustankin sortuneeni syömään pari ylimääräistä mansikkaa, kun siivosin ostamaani 5 kilon laatikollista pakastamista varten... Loppupäivä sitten taas eletään kurissa ja nuhteessa :)
Tunnisteet:
Herkkujen himo,
Kuntoilu,
Laihdutus,
Painonhallinta,
SD Extra
tiistai 10. heinäkuuta 2012
Piltti maitojuoma -buzzausta
Sain jokin aika sitten Buzzadorin kautta testattavaksi ja jaettavaksi näytteitä Piltti Maitojuomasta. Kyseisen juoman mainostetaan olevan taaperoille mainio juoma, sillä "se sisältää kymmenen kertaa enemmän rautaa kuin tavallinen lehmänmaito. Lisäksi Piltti Maitojuomassa on kalsiumia ja tärkeitä vitamiineja. Piltti Maitojuomassa on tavallista maitoa enemmän pehmeitä rasvoja ja lisäksi se sisältää vähemmän proteiinia, jota pieni lapsi voi saada turhan paljon tavallisesta maidosta." (suora lainaus Pilttipiirin sivuilta)
Piltti-maitojuomassa on vaniljainen maku, ja iso-A ihastui siihen heti. Tetra tyhjeni hetkessä, paljon nopeammin kuin tavallinen maito mukista tai pillitetrasta juotuna.
Pikku-a ei sen sijaan juomalle lämmennyt, mutta se voi johtua siitä että vauva ei ollut juonut pillillä vielä koskaan aikaisemmin. Hän ottikin pillin saman tien tetrasta pois ja levitteli maitoa ympäri pöytää. Halu maistaa oli kuitenkin kova, joten neiti päätti juoda maitojuomaa suoraan tetrassa olevasta pillinreiästä. Eihän sekään tietysti onnistunut, joten juoman maistelu jäi sikseen.
Pidän Piltti maitojuomassa siitä, että se on ensinnäkin helppo ottaa mukaan reissuun, ja tetra on tavallisia pillimehutetroja kapeampi jolloin pienempikin lapsi saa siitä hyvin otteen. Onhan tuota juomaa varmasti prosessoitu todella paljon - eli raakamaitoa suosiville se taitaa olla aika ei-ei - mutta uskallan hyvin antaa sitä vuodenkin täyttäneelle pikku-a:lle (jos hän vaikka oppisi juomaan pillillä) koska siinä ei ole niin paljon maitoproteiinia joka voisi ärsyttää hänen vatsaansa.
Olen jakanut Piltti-maitojuomasta näytteitä muutamalle ystävälleni, ja heidän lapsensa ovat juoneet sitä mielellään. Uskallan siis suositella sitä muillekin.
Jos joku ei muuten vielä tiedä, mikä Buzzador on, niin pääset tutustumaan asiaan linkistä . Pähkinänkuoressahan kyse on siitä, että Buzzadorin jäsenet saavat aika ajoin kutsuja erilaisiin kampanjoihin. Aiheet vaihtelevat todella paljon: lastenruoasta kosmetiikkaan, leluista ja leivonnaisista puhdistusaineisiin ja eläinten ruokiin. Kaikkeen ei toki pääse itse mukaan, vaan oma Buzzador-profiili vaikuttaa siihen mihin saa kutsuja eikä niitäkään tarvitse ottaa vastaan. Homma on pääosin ilmaista, vaikka mukana on myös joitain kampanjoita joissa saa hankkia buzzattavan tuotteen itselleen tavallista halvemmalla. Kannattaa siis liittyä :)
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Hups...
Viikonloppu meni sit syödessä. Lauantaihin olin antanut itselleni luvankin, ja herkuttelinkin kunnolla grilliruoalla, sipseillä ja karkilla. Join jopa yhden siiderinkin. Kaikkien suunnitelmien mukaan minun olisi kuitenkin pitänyt palata takaisin ruotuun jo eilen. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, kun en saanut lauantain ja sunnuntain välisenä yönä millään unta. Menin nukkumaan puolenyön jälkeen melkein kaikkien muiden jäädessä vielä juhlimaan, mutta en saanut unta tuntikausiin. Molemmat lapset nukkuivat samassa huoneessa, ja oli todella kuumakin, eli pyöriskelin vain sängyssä. Ja kun pikku-a päätti herätä aamulla jo kuudelta niin väsynyt oli kovin lievä ilmaisu aamun olotilalle. Eilen tulikin syötyä paljon leipää (aamupalaksi ja lounaaksi), vähän pullaa, kana-vuohenjuustosalaatti (muttei kuitenkaan Hesen kerrosateriaa) kotimatkalla ABC:llä, autossa karkkia ja suklaata sekä iltapalaksi pakastepitsa ja iso pussillinen paahdettuja ja karamellisoituja manteleita. Olo oli nukkumaan mennessä lievästi sanottuna ähkyinen ja öklöttävä ja odotin innolla että saan tänään palata taas dieettiin.
Vaaka näytti reissuviikon saldoksi 87,7kg. Viikkohan meni pääosin tosi hyvin, mutta viikonloppu kyllä taatusti kerrytti kroppaan nestettä. Muutaman päivän päästä sen sit näkee, että oliko viime viikosta enemmänkin haittaa dieetille kunhan nesteet häviävät...
Vaaka näytti reissuviikon saldoksi 87,7kg. Viikkohan meni pääosin tosi hyvin, mutta viikonloppu kyllä taatusti kerrytti kroppaan nestettä. Muutaman päivän päästä sen sit näkee, että oliko viime viikosta enemmänkin haittaa dieetille kunhan nesteet häviävät...
Tunnisteet:
Herkuttelu,
Laihdutus,
Matkalla,
Paino,
SD Extra,
Sorruin...
torstai 5. heinäkuuta 2012
Havaittavissa pientä lipsumista
Viimeiset pari päivää olen ollu lomatunnelmissa, ja sen huomaa myös syömisissä. Onneksi en kuitenkaan ole ratkennut kokonaan - vaikka mieli tekisikin syödä paaaaljon jäätelöä, äidin leipomuksia ja vaikka mitä herkkuja - vaan olen tehnyt pieniä myönnytyksiä. Savonlinnan reissulla maanantaina söin aikomani paistetut muikut ja ison pehmiksen, mutta loppupäivän pysyin ruodussa. Eilen olimme vanhempieni mökillä, ja minulla oli mukana paketti broilerinfileepihvejä, mutta päädyinkin syömään Wilhelmin chili-tuorejuustogrillimakkaran ja grillatut broilerit tuotiin jääkaappiin odottamaan lähipäivien aterioita. Lisäksi mökiltä tullessa pistäydyimme äidinäitini luona kahvilla, ja söin pienenpienen pallon jäätelöä. Ihme kyllä mummi ei tuputtanut mitään muuta vaan yksi pallo jäätelöä sai riittää, yleensä hän on "käskenyt" ottamaan lisää vaikka olen maistanut jo kaikkia pöydässä olevia herkkuja.
Tämä päivä on ainakin tähän saakka mennyt dieetin mukaan, tosin kolme ateriaa on vielä syömättä. Kävin aamupäivällä äitini kanssa ruokaostoksilla, ja teki mieli kaikkea mahdollista hyvää mutta onneksi sain (taas) hillittyä itseni. Huomenna olisi sitten tarkoitus suunnistaa yhden siskoni luo yökylään, enkä yhtään tiedä mitä siellä olisi tarkoitus syödä... Lauantaina heitän kunnolla vapaalle grillijuhlissa ja annan itselleni luvan syödä myös karkkia ja sipsejä (sekä yhden Crowmoorin kuivan omenasiiderin) vaikka olen ostanut itselleni myös vähähiilarisia ja -rasvaisia Tulikukko-makkaroita...
Tämä päivä on ainakin tähän saakka mennyt dieetin mukaan, tosin kolme ateriaa on vielä syömättä. Kävin aamupäivällä äitini kanssa ruokaostoksilla, ja teki mieli kaikkea mahdollista hyvää mutta onneksi sain (taas) hillittyä itseni. Huomenna olisi sitten tarkoitus suunnistaa yhden siskoni luo yökylään, enkä yhtään tiedä mitä siellä olisi tarkoitus syödä... Lauantaina heitän kunnolla vapaalle grillijuhlissa ja annan itselleni luvan syödä myös karkkia ja sipsejä (sekä yhden Crowmoorin kuivan omenasiiderin) vaikka olen ostanut itselleni myös vähähiilarisia ja -rasvaisia Tulikukko-makkaroita...
Tunnisteet:
Herkkujen himo,
Herkuttelu,
Laihdutus,
SD Extra
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Kahvittelua kaverin luona
Kolmas päivä on takana iltapalaa lukuunottamatta. Tämänkin päivän selvisin helposti ilman lipsumisia. Iltapäivällä kävin tapaamassa vanhaa ystävääni, ja siellä oli toinenkin yläasteen aikainen luokkakaverini paikalla. Ystäväni keitti kahvit, ja pöydästä löytyi donitseja, keksejä ja cocktail-piirakoita. Kaivoin kuitenkin laukustani proteiinipatukan ja cashew-pähkinät. Ystävä kysyi olenko dieetillä ja kerroin olevani. Seurasi pari tiedustelua pudottamastani painosta (viimeksi näimme vuosi sitten jolloin olin juuri synnyttänyt) sekä dieetin laadusta eikä lainkaan kahvileipien tuputusta. Kunpa kaikki olisivat noin ymmärtäväisiä :)
Isäni kanssa en ole saanut vieläkään riitaa aikaiseksi, mutta emme kyllä ole olleet samaan aikaan ruokapöydässäkään. Lounasaikaan hän on töissä, ja kun muut alkoivat tänään päivälliselle niin minä lähdin lenkille metsään kun en aamulla päässyt. Alunperin oli tarkoitus syödä samaa päivällistä kuin muutkin, sillä äitini teki kaalikeittoa. Huomasin kuitenkin että keitossa oli paljon enemmän perunaa kuin kaalia ja tarvittavan kaalimäärän onkiminen olisi ollut työlästä, ja lisäksi kaalit olivat varmasti imeneet itseensä enemmän kuin tarpeeksi keitossa olleen todella rasvaisen sianlihan rasvasta. Lenkiltä palattuani teinkin itselleni omat eväät...
Huomenna lapset jäävät äitini luo hoitoon ja suunnistamme miehen kanssa Savonlinnaan shoppailemaan sekä syömään paistettuja muikkuja. Niitä on pakko saada edes kerran kesässä, ja viime kesä jäi välistä, joten tänä vuonna en anna dieetin estää minua vaan aion syödä muikut hyvällä omatunnolla :)
Isäni kanssa en ole saanut vieläkään riitaa aikaiseksi, mutta emme kyllä ole olleet samaan aikaan ruokapöydässäkään. Lounasaikaan hän on töissä, ja kun muut alkoivat tänään päivälliselle niin minä lähdin lenkille metsään kun en aamulla päässyt. Alunperin oli tarkoitus syödä samaa päivällistä kuin muutkin, sillä äitini teki kaalikeittoa. Huomasin kuitenkin että keitossa oli paljon enemmän perunaa kuin kaalia ja tarvittavan kaalimäärän onkiminen olisi ollut työlästä, ja lisäksi kaalit olivat varmasti imeneet itseensä enemmän kuin tarpeeksi keitossa olleen todella rasvaisen sianlihan rasvasta. Lenkiltä palattuani teinkin itselleni omat eväät...
Huomenna lapset jäävät äitini luo hoitoon ja suunnistamme miehen kanssa Savonlinnaan shoppailemaan sekä syömään paistettuja muikkuja. Niitä on pakko saada edes kerran kesässä, ja viime kesä jäi välistä, joten tänä vuonna en anna dieetin estää minua vaan aion syödä muikut hyvällä omatunnolla :)
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Reissupäivä numero 2 onnistuneesti takana
Toinen yhdeksästä sukuloimispäivästä on takana. Alunperin olin päättänyt ottaa tämän päivän dieetin kannalta rennommin, ja niin teinkin mutta vain pikku-a:n synttärikahvien aikana. Aamupala ja lounas menivät dieetin mukaan, mutta synttärikakkua söin palasen ja myös palan raparperipiirakkaa, murokakkua ja yhden kaurakeksin. Söin kyllä myös välipalaan kuuluvat proteiinipatukan mutta pähkinät jätin väliin.
Päivällisaikaan äitini alkoi grillaamaan makkaraa ja ranskanperunat tirisivät uunissa, ja mietin että voisin jatkaa rentoilua vielä yhden aterian ajan. Huomasin kuitenkin että mieliteko ei ollut kovinkaan suuri, joten päädyin tekemään normaalin päivällissalaattini eikä tehnyt yhtään pahaa katsella muiden grillimakkaran syöntiä. Ensi lauantaina saan kuitenkin sillä herkutella grillijuhlissa, jaksan kyllä odottaa :)
Kotitreeninkin tein aamulla, eli tällä viikolla sain tehtyä kaikki neljä lihaskuntotreeniä ja neljä aerobista. Jos tämä reissu etenee jatkossakin näin mukavasti, niin tämän viikon ei pitäisi ainakaan saada painoa nousemaan :)
Päivällisaikaan äitini alkoi grillaamaan makkaraa ja ranskanperunat tirisivät uunissa, ja mietin että voisin jatkaa rentoilua vielä yhden aterian ajan. Huomasin kuitenkin että mieliteko ei ollut kovinkaan suuri, joten päädyin tekemään normaalin päivällissalaattini eikä tehnyt yhtään pahaa katsella muiden grillimakkaran syöntiä. Ensi lauantaina saan kuitenkin sillä herkutella grillijuhlissa, jaksan kyllä odottaa :)
Kotitreeninkin tein aamulla, eli tällä viikolla sain tehtyä kaikki neljä lihaskuntotreeniä ja neljä aerobista. Jos tämä reissu etenee jatkossakin näin mukavasti, niin tämän viikon ei pitäisi ainakaan saada painoa nousemaan :)
Tunnisteet:
Herkuttelu,
Kuntoilu,
Laihdutus,
Painonhallinta,
SD Extra
1/9 onnistuneesti takana
Ensimmäinen yhdeksästä reissupäivästä takana onnistuneesti. Eilinen matka vanhempieni luo onnistui todellakin yli odotusten, sillä en syönyt mitään jota dieetissä ei olisi saanut syödä. Tähän mennessä tämä 400 kilometrin ajomatka on mennyt karkkia mussuttaen, sillä "pakko syödä karkkia jotta jaksaa ajaa ilman että alkaa väsyttää". Nyt selvisin kuitenkin ilman. Olin paloitellut dieettiin kuuluvan proteiinipatukan pieniksi paloiksi minigrip-pussiin, ja toisessa pussissa oli sekä välipalan että lounaan cashew-pähkinät, ja niiden lisäksi minulla oli myös välipalan mansikat mukana. Niiden ja ED Green lightin avulla jaksoin ajaa aivan mainiosti.
Lounaaksi ja päivälliseksi olin tehnyt salaatit, joista toisen söin taukopaikalla ja toisen perillä vanhempieni luona. Illallakaan en sortunut herkkuihin, vaikka iltakahvipöydästä löytyikin kahta erilaista pullaa, keksejä ja murokakkua. Ei itse asiassa tehnyt edes mieli istahtaa kahvipöytään vaan viihdytin lattiantasossa pikku-a:ta.
Isäni kanssa ei vielä tullut tappelua vaikka hän kysyikin että eikö kahvi maistu, mutta jonkin ajan päästä on edessä ensimmäinen oikea ateria samassa pöydässä...
Lounaaksi ja päivälliseksi olin tehnyt salaatit, joista toisen söin taukopaikalla ja toisen perillä vanhempieni luona. Illallakaan en sortunut herkkuihin, vaikka iltakahvipöydästä löytyikin kahta erilaista pullaa, keksejä ja murokakkua. Ei itse asiassa tehnyt edes mieli istahtaa kahvipöytään vaan viihdytin lattiantasossa pikku-a:ta.
Isäni kanssa ei vielä tullut tappelua vaikka hän kysyikin että eikö kahvi maistu, mutta jonkin ajan päästä on edessä ensimmäinen oikea ateria samassa pöydässä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)