Superdieetin tulokset

On aika katsoa, mitä uusin Superdieetti sai aikaan. SD:n alussa painoin 76,3kg, mutta siinä oli varmasti ainakin pari kolme kiloa joulun aikana kertynyttä turvotusta. Tänä aamuna vaaka näytti 69.2kg, eli pudotusta tuli tuosta alkulukemasta 7,1kg. Olen tulokseen erittäin tyytyväinen, sillä pääsin lähes tavoitteeseeni ja joka tapauksessa normaalipainon puolelle painoindeksinkin mukaan.

Senttejäkin lähti joka puolelta. Vyötärö (napa) 86cm (27.1. 90,5cm), lantio (levein kohta) 101,5cm (27.1. 102,5cm), reidet 54+53cm (27.1. 55+54,5cm), rinnanalus 85,5cm (viimeksi 86cm), allit 27,5cm+28cm (viimeksi 28cm). Tällä kertaa mittasin vyötärön myös kapeimmalta kohdalta ja sain lukemaksi 80cm. Kuten olen aiemminkin valittanut, niin on vaikea tietää olenko mitannut samasta kohtaa kuin aiemmin, mutta kyllähän tuosta silti on senttejä lähtenyt jo ihan kuvienkin perusteella. Seuraavassa siis kuvat SD2013:n 1. päivänä 7.1. ja tänään eli 18.2.





 

Vaikka tiedän näyttäväni vaatteet päällä jo aika normaalipainoiselta, niin silti olisi kiva saada vatsaa ja reisiä vielä edes vähän pienemmiksi. Varsinkin vatsamakkarat pullottavat inhottavasti, kun istun. Löysä nahka on tietysti osasyynä, mutta kyllä vatsan alueella on vielä rasvaakin ihan liikaa. Varsinaista painonpudotustarvetta ei kuitenkaan ole, kunhan vähän edes tiivistyisin SD extran aikana...

Lisää haastetta painonhallintaan

Kiitos kaikille rohkaisevista kommenteista ulkonäkööni liittyen. Sainkin tehtyä päätöksen siitä, minkä ryhmän ruokavaliota SD Extrassa noudatan. Vaihtoehtoinahan on joko ylläpitäjät (eli alle 5kg pudotettavaa) ja laihduttajat (yli 5kg pudotettavaa). Aion noudattaa ylläpitäjien ohjetta ja katson kuinka paljon kuudessa viikossa ehtii tiivistymään.

Viikonlopun suunnitelmat menivät meillä uusiksi, kun iso-A sairastui kuumeeseen eikä pikku-a:kaan taida olla ihan terve. Yritämme kyllä saada keittiön seinästä tapetit irti ja toivon mukaan tasoitettuakin sen tässä viikonlopun aikana, maalia sitten ensi viikon alussa. Päätimme myös laajentaa seinäremonttia eteiseen, jossa lapset ja kissat ovat repineet yhdestä seinästä tapettia ihan reilusti ja sitä koristavat myös iso-A.n piirrokset. Tapetin päällikerros on jo revitty pois, mutta sieltä pilkottaa alta joku vanha tapetti eli hommaa riittää.

Superdieetin ruokavalio saa jatkua viikonlopun yli, sillä mitäpä sitä "tavallisena" päivänä herkuttelemaan kun lapsetkin ovat kotona. Onpa ainakin vielä pari päivää aikaa saada edes vähäsen rasvaa pois kropasta. Olo on kyllä jostain syystä todella väsynyt ja olinkin vähällä soittaa kauppareissulla olleelle miehelle että toisi kuitenkin jotain hyvää, mutta sain hillittyä itseni. Ensi viikonloppuna tulee kuitenkin syötyä niin monena päivänä dieetin ohi, että haluan hillitä itseni sinne asti. Vähän olen kuitenkin rentouttanut asennettani. Eilen maistoin yhden Belvitan keksin, ja muutamana iltana olen syönyt yhden merkkarin kun mies on herkutellut niillä iltapalan jälkeen.

Mutta palatkaamme siihen, mikä tulee tuomaan lisää haasteita painonhallintaan. Syy miksi haluamme saada nuo seinät nyt hyvään kuntoon on se, että olemme päättäneet laittaa tämän talon mahdollisesti myyntiin. Mies on puhellut kodin vaihtamisesta jo ties kuinka kauan - hän haluaa toisen vessan ja mielellään yhden makuuhuoneen lisää -, mutta itse olen ollut sitä mieltä että kannattaisi ensin lyhentää nykyistä lainaa mahdollisimman paljon. Nyt olen kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin, ja olisin valmis vaihtamaan kotia vaikka heti. Päätös on hautunut mielessäni jo jonkin aikaa, ja jo syksyllä ehdotin miehelle että jos hän haluaa muuttaa niin voitaisiin ottaa yhteyttä kiinteistönvälittäjiin hinta-arvion saamiseksi. Tuolloin mies halusi sittenkin vielä odottaa, mutta nyt olemme ehkä molemmat valmiita tähän.

Viimeisen niitin toi se, kun lasten päiväkodista kyseltiin kuinka meillä kuivataan pyykit. Lasten vaatteet kuulemma haisevat ummehtuneilta ja aiheuttavat oireita jollekin allergikkolapselle. Kosteusongelmaa en usko meillä olevan - toivon mukaan ainakaan - mutta "vanhan talon tuoksu" on kuulemma yleinen ongelma näissä taloissa joissa on painovoimalla toimiva ilmanvaihto. Kun valittelin asiaa eräälle ystävälleni, hän sanoi herkkänenäisenä haistaneensa sen jo aikaa sitten, mutta ei viitsinyt sanoa asiasta mitään. Tiedän, että joissain taloissa on tosiaan oma "ominaistuoksunsa", mutta itse en halua sellaisessa talossa asua... Sen päiväkodin allergikkolapsen oireiden syyksi veikkaan kyllä kaniamme sekä pitkäkarvaisia kissojamme, mutta en silti halua että lastemme vaatteet haisevat - omista vaatteistani puhumattakaan.

Projektissa seuraavana askeleena on siis kiinteistönvälittäjien kilpailuttaminen ja arviot siitä, kuinka paljon voisimme tästä talosta pyytää. Hinta on varmaan vähän parempi, jos täällä on siistit seinät ilman revittyjä tapetteja ja lasten piirtelyitä... Jos välittäjien arviot ovat hyviä, on vuorossa pankkineuvottelut ja tiedustelu siitä kuinka paljon voisimme saada uutta lainaa. Ja jos pankissa ollaan suotuisalla tuulella (eikä talon kuntokartoitus tuo esiin ikäviä yllätyksiä), pistämme talon myyntiin lähikuukausien aikana. Sitten onkin haasteena se että löydämmekö itsellemme uuden - ja meille mieleisen - talon suunnilleen samoihin aikoihin kun saamme omamme kaupaksi. Emme myöskään pidä mahdottomana asua jonkin aikaa vuokralla, jolloin saisimme etsiä uutta kotia kaikessa rauhassa tai jopa rakennuttaa aivan uuden kodin.

Tulevina viikkoina aikaa tulevat viemään sekä välittäjien arviointikäynnit - joista ensimmäinen on jo ensi keskiviikkona -, pankkineuvottelut, talonäytöissä käyminen sekä kotimme pintaremontti. Sen jälkeen kun keittiön ja eteisen seinät on maalattu, olisi vuorossa lastenhuoneen seinät. Ne on maalattu pari vuotta sitten, mutta viime kuukausina iso-A on piirrellyt niihinkin. Onneksi niiden kanssa pääsee helpommalla, riittää kun laittaa lisää maalia päälle...

Joka tapauksessa kodinvaihtoprojektimme tulee siis tuomaan haasteita painonhallintaan vähintäänkin lisääntyvän stressin muodossa. Liikunta jäänee nykyistäkin vähemmälle, mutta yritän kuitenkin pysytellä annetussa ruokavaliossa sortumatta herkutteluun.

Kysynkin nyt teiltä, hyvät lukijani, että haluatteko kuulla kuinka kodinvaihtoprojektimme edistyy? Vai haluatteko että keskityn vain tähän painonhallintaan? Kyllähän tästä kodinvaihdosta varmaan tulee kirjoitettua ainakin siinä suhteessa että miten se vaikuttaa syömisiin ja liikkumiseen, mutta haluatteko lukea myös tarkempia tilannekatsauksia asiasta?

Rentoilua vai tiukasti ruodussa?

Tällä viikolla olen päässyt kuntoilemaan ihan kiitettävästi. Maanantaina tein lumitöitä ja kotitreenin, tiistaina pääsin aamulla sauvakävelylle ja eilen salille. Tänään aamullakin olin ahkera: herätyskello soi jo klo 5.45 jotta ehdin käymään sauvakävelyllä ennen miehen töihinlähtöä. Yleensä saan aamuaerobisesta reilusti energiaa koko päiväksi, mutta tänään herätys oli kyllä niin aikainen että väsymys vaivasi pitkään. Vasta kun sain töissä päivän ensimmäisen kahvikupillisen puoli yhdeltätoista, alkoi olo vähän virkistymään. Illalla pääsin myös hierojalle, ihanaa!

Loppuviikon liikunnoista en vielä pysty sanomaan mitään. Olin aikonut käydä salilla huomenna töiden jälkeen, mutta minun on kuitenkin paras tulla kotiin lasten luokse. He nimittäin menevät viikonlopuksi appivanhempieni luo yökylään heti lauantai-aamuna ja palaavat jossain vaiheessa sunnuntaina, minkä vuoksi haluan viettää heidän kanssaan aikaa edes perjantai-iltana. Alun perin minun ja miehen oli tarkoitus osallistua lauantaina työpaikkamme iltamiin, ja olinkin jo antanut itselleni luvan että syön tuolloin sitä mitä tarjolla on enkä stressaa dieetistä. Illanvietto kuitenkin peruttiin viime tipassa työpaikan yt-neuvottelujen vuoksi, mutta lapset menevät silti yökylään jotta saamme irrotettua keittiön seinästä tapetit ja maalattua seinän ilman pieniä apureita.

Nyt en sitten tiedä, mitä tekisin syömisten kanssa. Toisaalta olisi hyvä jos noudattaisin dieettiä, sillä tankkailin jo viime viikonloppuna ja viikon päästä menemme vanhempieni luo jossa tulee neljä päivää putkeen ilman dieetin noudattamista. Toisaalta olisi kuitenkin ihana syödä edes jotain hyvää, sillä saamme miehen kanssa yhteistä aikaa niin harvoin että sitä voisi juhlistaa tekemällä jotain sellaista ruokaa mitä emme lasten läsnäollessa viitsisi tehdä. Vapaampi syöminen houkuttelee todella paljon siksikin, kun minulla ei ole enää niin paljon pudotettavaa. Uskon saavuttavani tavoitepainoni SD Extran aikana, eli miksi en voisi ottaa vähän rennommin tässä välissä?

Tuo ajattelutapa on tietysti vähän vaarallinen, sillä olisi kovin helppoa antaa lupa herkutella jatkuvasti sillä verukkeella että painonpudotustarvetta ei enää ole. Paino voisi sillä keinolla lähteä helposti taas nousuun, ja olenhan huomannut että jo yhden päivän osittaittainenkin dieetin noudattamattomuus näkyy seuraavana päivänä vaa'an lukeman nousuna.

Ehkä teen niin että annan itselleni luvan syödä jotain ylimääräistä lauantaina, mutta yritän saada tehtyä kotitreenin ja/tai poljettua crosstrainerilla jossain seinäremontin ohessa. Vai pitäisikö kuitenkin pysyä ruodussa?

Kuntoilua ja tankkausta

Tänään sain pitkästä aikaa tehtyä kotitreenin töiden jälkeen. Ennen sitä kolasin pihan, eli siinä tuli samalla tehtyä alkulämmittely. Tässä kuva treenilookistani, huomatkaa pieni haban alkukin...

Flunssa on onneksi selätetty, ja sain treenissä kunnon hienkin päälle. Tein treeniä neljä kierrosta, jokaisella kierroksella 8 eri liikettä jättiläissarjana, 30 kutakin. Virallisestihan kotitreeni pitäisi mennä tässä vaiheessa SD:tä 40 toistolla per liike, mutta minulla ei ollut siihen aikaa sillä piti saada treeni tehtyä ennen kuin mies kotiutui lasten kanssa.

Kaikkein iloisin olen siitä, miltä vatsa nykyään näyttää kun teen vatsalihaksia:

Tiedän kyllä vatsan näyttävän aina suhteellisen littanalta selällään maatessa, mutta huomaan itse suuren eron siihen, minkälainen se oli esimerkiksi viime kesänä kun aloittelin urakkaani. Reidetkin näyttävät omiin silmiin jo mukavan kapoisilta. Huomatkaa muuten keikkiön ihana seinä, josta on tapetit revitty puoliksi pois. Meillä on siinä keskeneräinen urakka eli tapetin poisto ja seinän maalaus, joka pitäisi saada valmiiksi parin viikon sisällä ennen iso-A:n syntymäpäiväjuhlia...

Eilen olimme appivanhempieni luona viettämässä laskiaissunnuntaita, ja kuten aiemmin sanoinkin niin söin siellä vähän dieetin ohi. Lounaaksi minulla oli mukana kasvissosekeitto, mutta jälkiruoaksi söin yhden anopin tekemän runebergintortun. Päivälliseksi sitten kaksi lautasellista hernekeittoa, ja sekä ruispala että puolikas vehnäsämpylä oivariinilla voideltuna. Ja jälkiruoaksi laskiaispulla. Kovasti teki mieli ottaa lisää sekä pullaa että runebergintorttua, mutta sain kuitenkin hillittyä itseni. Myös illalla miehen herkutellessa Jacky makupalalla ja merkkareilla minun teki kovasti mieli maistaa niitäkin "kun nyt olen joka tapauksessa jo herkutellut", mutta itsekuri onneksi voitti ja tyydyin omaan iltapalaani.

Tänä aamuna vaaka kiitti eilisestä hiilaritankkauksesta näyttämällä 70,3kg, mutta toivon painon palaavan taas pian kutosella alkavaksi...

Vihdoinkin normaalipainoinen!

Tämän päivän paino on pakko kirjata tänne ylös. Maanantaista on nimittäin pudotusta tasan 2 kiloa, ja paino 69,3kg. Paino ei siis ole aivan tavoitteessa, mutta BMI on VIHDOINKIN normaalipainon puolella eli 24,8!

Kannattaa siis sairastaa flunssaa ja olla harrastamatta liikuntaa, niin lihaksista häviävät liikunnan keräämät nesteet ja paino tippuu... Voi olla, että painon nousee kilon tai pari heti kun pääsen taas salille, mutta tällä hetkellä voin olla painooni oikein tyytyväinen. En myöskään aio ottaa stressiä väliviikon aikana kroppaan mahdollisesti kertyvästä turvotuksesta, sillä onhan minulla kuusi viikkoa aikaa saada paino pysyvästi normaalin puolelle. Mässäillä en kyllä aio myöskään väliviikolla, mutta ehkä voin vanhempieni luona lomaillessamme ottaa vähän rennommin...

En mä haluaisikaan...

Juuri kun hetki sitten valitin sitä etten saa aikaiseksi kuntoilla, niin nyt valitan sitä kun en saa kuntoilla. Viikonvaihteessa ajattelin että tällä viikolla saan varmasti tehtyä useammankin (aamu)aerobisen ja ainakin kolme salitreeniä, mutta sitten iski kurkkukipu. Olo ei muutenkaan ole ollut paras mahdollinen, joten olen suosiolla jättänyt liikunnat tekemättä ja keskittynyt pysymään dieetissä.

Eikä se dieetissä pysyminenkään ole ollut tällä viikolla helppoa. Olen kyllä siinä onnistunut, mutta se on vaatinut äärettömän paljon itsekuria. Minun on lähes jatkuvasti tehnyt mieli jotain hyvää, ja nimen omaan hiilaripitoista hyvää. Leipää, keksejä, ihan mitä vaan. Syynä voi olla tämä flunssanpoikanen, mutta en ole halunnut käyttää sitä tekosyynä sortumiselle.

Motivaatiossa on muutenkin ollut havaittavissa heikkenemisen merkkejä. Minun tekee koko ajan mieli sortua. Kaupassa kuvittelen, kuinka otan leivostiskiltä pussillisen vaniljamunkkeja ja hotkin ne jo kotimatkalla. Tai sitten ostan mielikuvissani levyn Fazerin sinistä ja syön sitä kuin leipää. Sitähän sanotaan, että mielikuvat saattavat helpostikin muuttua todellisuudeksi. Onneksi olen kuitenkin saanut pidettyä ajatukset vain ajatuksina ja poistunut kaupasta ilman herkkuja.

Onneksi vaaka sentään on ollut armollinen, tänään se näytti 70,6kg eli tavoitepaino lähestyy hitaasti mutta (toivon mukaan) varmasti. Mietin vain sitä, että jos minun on tässä vaiheessa vaikea olla syömättä ylimääräistä niin mitä tapahtuu kun Fitfarmin valmennukset loppuvat? Sorrunko taas armottomaan mässäilyyn, kun ei enää ole "pakko" pysyä dieetissä? Opinko koskaan herkuttelemaan kohtuudella, vai onko aivoissani aina eräänlainen joko/tai -kytkin eli ei lainkaan herkkuja versus armotonta mässäilyä?

Haluan olla sellainen ihminen, jolla avattu karkkipussi pysyy pöydällä koskemattomana. Joka pystyy leipomaan pullaa ilman että "maistaa" niitä tusinan tuoreeltaan. Joka pystyy menemään juhliin ja herkuttelemaan kohtuudella. En halua elää loppuelämääni ilman herkkuja, mutta en myöskään halua jäädä niihin koukkuun. Missä on kultainen keskitie?

Painopäivitys ja mietintää tankkauksesta

Vaaka näytti tänä aamuna 71,3kg. Viime viikosta paino on siis pudonnut tasan kilon, eli viime viikonlopun tankkauspäivä kannatti. Paino on nyt alempana kuin vuosiin, ja pääsin vihdoin ja viimein marraskuisen Liten loppupainon alle. Tässä vaiheessa voisi kysyä, että kannattiko päästää herkuttelua riistäytymään käsistä joulun jälkeen, kun kertyneitä kiloja pudottaessa on mennyt SD:stä jo neljä viikkoa?

Superdieettiä on siis jäljellä kaksi viikkoa, ja tavoitepainoon olisi runsaat kaksi kiloa. Ehkä saan ne pois SD extran loppuun mennessä? Oli miten oli, olen miettinyt että vaikka haluan nuo kilot pois niin haluan silti myös nauttia elämästä. Tämän vuoksi olen jo nyt tehnyt sellaisen päätöksen, että syön laskiaissunnuntain kunniaksi ensi viikonloppuna anopin tekemää hernekeittoa ja ehkä myös yhden laskiaispullan. Menemme nimittäin appivanhempien luokse sunnuntaina, ja jotenkin tuntuu että nyt kun liikakiloja ei ole enää montaa niin on ikävää kieltäytyä kaikista tarjoiluista. Lounaaksi aion viedä mukanani salaatin, eli ihan koko päivää en tankkaa. Litessähän oli tankkauspäivä joka toinen viikko, enkä usko että lautasellinen hernekeittoa ja laskiaispulla kaatavat koko dieettiä. Varsinkin kun edellisestä tankkauspäivästä on siinä vaiheessa jo se pari viikkoa.

Minun oli tarkoitus päästä taas tänään töiden jälkeen salille, mutta enpä pääsekään. Iso-A nimittäin sairastui eilen illalla kuumeeseen, ja jäin siis lasten kanssa tänään kotiin. Lenkille aion kyllä lähteä sitten kun mies tulee iltapäivällä kotiin. Pitänee konsultoida neuvolantätiä että olenko kotona myös huomisen, sillä A:lla oli nyt aamulla lämpöä vain 37,8 astetta. Nenä vuotaa tytöllä kuin seula, mutta hän ei muuten vaikuta yhtään sairaalta. Niin, ja kotitreeni täytyy unohtaa tältä päivältä sillä vasen ranne on yhtäkkiä tosi kipeä. Liekö eilisestä kotitreenistä ärtynyt, vaikka olikin rannetuet käytössä...?

Liikunta, mitä se on?

Viime aikoina olo on ollut todella vetämätön ja saamaton. Dieetissä olen pysynyt, mutta liikuntaa en ole saanut harrastettua kahta kuntosalitreeniä (ja venyttelyä treenipäivän iltoina) lukuunottamatta. Mielessä on käynyt että pitäisi varmaan herätä aamulla tekemään aerobinen ennen töihin lähtöä, mutta koska minulla ja miehellä on molemmilla alkanut työpäivä jo kahdeksalta, niin en ole jaksanut herätä lenkille jo reilusti ennen kuutta jotta ehtisin tehdä sen ja saada lapset ajoissa hoitoon ennen töihin lähtöä. Iltaisinkaan en ole saanut liikuttua, sillä haluan viettää aikaa lasten kanssa erossa vietetyn päivän jälkeen.

Tekosyitä tietenkin, sehän on vain asennekysymys että etsiikö sitä aikaa liikunnalle vai ei. Tämä päivä on kuitenkin tekosyiden huipentuma. Aamulla olisin voinut tehdä aerobisen, mutta pikku-a sairastui eilen kuumeeseen ja nukkui viime yön vieressä. Aamulla en raaskinut vaatia miestä heräämään pikku-a:n kanssa jotta olisin päässyt lenkille, vaan nousin lapsen kanssa kuuden jälkeen ja annoin miehen nukkua (huomenna on minun vuoroni). Kun mies vihdoinkin kahdeksan jälkeen nousi, niin oma aamupalani oli jo syöty.

Päivän ohjelmassa oli aikaisen heräämisen lisäksi käynti ruokakaupassa (yksin, pikku-a jäi miehen kanssa kotiin ja iso-A sai leikkiä kauppakeskuksen valvotussa leikkihuoneessa), Jutta ja puolen vuoden superdieetit Ruutu.fi:stä kauppareissun jälkeen pikku-a:n nukkuessa, kolme koneellista pyykkiä ja ruoanlaittoa. Yritimme myös saada siivottua tätä kaatopaikkaa jota kodiksikin kutsutaan, mutta heikolla menestyksellä sillä pikku-a oli kuumeen vuoksi todella sylipulainen. Jossain välissä olin kyllä aikonut tehdä kotitreenin, mutta syystä tai toisesta ei missään vaiheessa tullut siihen tilaisuutta.  Joku voisi kysyä, että miksi en jumpannut samalla kun katsoin Juttaa? Siksi, että söin kaupasta tultuani lounaan, ja ruoan jälkeenhän ei saa treenata mielellään pariin tuntiin...

Tällä hetkellä tavoitteena on päästä lenkille huomisaamuna. Pikku-a:n kuume laski iltaan mennessä, ja huomenna on miehen vuoro nousta lasten kanssa. Jatkan ehkä uniani hetken aikaa kun kerrankin saan, mutta en halua jättää tätä viikkoa täysin ilman aerobista treeniä...

Muuten, osallistukaa ihmeessä tuohon Belvita Breakfast -arvontaan! En minä halua arpoa keksipakettia vain kolmen osallistujan kesken ;) Tietysti, jos dieettaat itse vaikkapa superdieetillä etkä halua noita kaappiin houkutukseksi niin ymmärrän, mutta eivät nuo sentään kaikkein epäterveellisinkään välipala ole. Nuo ovat myös aika herkullisia ainakin miehen ja lasten mielestä - oma maisteluni on yhä rajoittunut siihen yhteen pieneen nakerrukseen...

Mittauksia, tankkausta ja Turku Workout

Pari päivää on mennyt ilman että olen ehtinyt paljonkaan koneella oleskelemaan, vaikka kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka. Aloitetaanpa vaikka Turku Workoutin tunnelmista.

Ihan ensiksi voin sanoa, että ryhmäliikunta ei ole minun juttuni. Turku Workoutissa osallistuin päivän aikana BodyBalanceen, SH'Bamiin ja Bodyjamiin, eikä mikään niistä vienyt sydäntäni. Ehkä on väärin vetää johtopäätöksiä vain yhden kerran perusteella, ja ehkä tunneista saisi enemmän irti jos niillä kävisi useammin ja oppisi askelkuviot ja liikkeet paremmin. Tällä kertaa tuntui vain siltä, että olin koko ajan aivan hukassa siinä mitä olisi pitänyt tehdä. Muiden liikkeet näyttivät myös menevän paljon omiani paremmin, vaikka en taatusti ollut ainut vasta-alkaja noilla tunneilla. Onneksi tuli edes hiki.

Bodypump on muuten ainut ryhmäliikunta, josta olen (lähes) aina nauttinut, mutta siinä ei tarvitsekaan osata mitään monimutkaisia askelkuvioita. Tällä kertaa en kuitenkaan osallistunut siihen, sillä halusin kokeilla nimenomaan uusia lajeja. Lauantai oli joka tapauksessa oikein mukava päivä, vaikka olinkin ehkä hieman pettynyt Turku Workoutin näytteilleasettajien vähäisyyteen ja siihen, ettei siellä ollutkaan myynnissä mitään tuotteita. BodyBalancen ja SH'Bamin jälkeen minulla oli lähes kaksi tuntia aikaa tuhlattavana, ja koska messujen anti oli muuten aika heikko niin päädyin istuskelemaan, syömään välipalan ja lukemaan kirjaa kaikessa rauhassa. Mietin jopa sitäkin, että jaksanko edes jäädä bodyjamia odottamaankaan vai lähdenkö kotiin, mutta päädyin siihen että kotona saisin tuskin vain istua ja lueskella...

Sunnuntaina oli sitten vuorossa tankkauspäivä. Aamupäivän menin Fitfarmin ohjeiden mukaan, samoin illalla keskityin vain hiilareihin. Tuli siis syötyä kaurapuuroa, vaaleaa leipää, tuoremehua ja hedelmiä. Päivällinen menikin sitten vapaan syömisen merkeissä, kun osallistuimme anopin kustantamina hyväntekeväisyys'lounaalle'. Ruokalistalla oli muun muassa mozzarellasalaattia, katkarapusalaattia, bruscettaa, lammasvartaita, uunilohta, parmankinkkuun käärittyä broileria, pannacottaa, suklaakakkua ja juustokakkua. Ja muutama muukin herkullinen ruokalaji. Rasvaa tuli siis syötyä enemmän kuin tankkauspäivänä olisi hyväksi, mutta en kuitenkaan syönyt itseäni ähkyyn saakka. Eilen aamulla vaaka "palkitsi" tankkaamisesta näyttämällä lukemaa 74,8kg, mutta onneksi se on jo laskenut siitä puolitoista kiloa.

Sunnuntai-aamun "virallisessa" punnituksessa painoni oli 72,3kg, eli viikkoa edeltävään lukemaan oli tullut jopa plussaa. Uskon kuitenkin syynä olevan vielä sunnuntainakin lihaksissa tuntuneen perjantain salitreenin sekä Turku Workoutin jumppien. Tankkaus auttaa varmasti ainakin osaltaan saamaan painoa tämän viikon aikana taas alaspäin, sillä se sai kyllä aineenvaihduntaan lisää tehoa. Eilen oli nimittäin koko ajan nälkä, ja sama meno tuntuu jatkuvan. Eilen ostin muuten vihdoin ja viimein myös burnereita, saa nähdä tuleeko niistä tehoa tähän projektiin.

Superdieetin puolivälin kunniaksi tein myös vähän mittauksia. Mitat olivat seuraavat:
vyötärö (napa) 90,5cm, lantio (levein) 102,5cm,  reidet 55+54,5cm, rinnanalus 86cm, alli 28cm
Edellisessä mittauksessa 7.1.2013  puolestaan vyötärö (napa) 93,5cm, lantio (levein kohta) 106cm, reisi 56+55cm, rinnanalus 89,5cm, alli 28,5cm. Jotain on siis tapahtunut, mihin olen ihan tyytyväinen. En kuitenkaan ole vielä saavuttanut Liten loppumittoja, mutta toivon pääseväni niihin SD:n loppuun mennessä jotta voisin SD extrassa päästä edes vähän lähemmäs tavoitepainoani...

Matka tavoitefarkkuihin, osa 2

Joulukuun lopussa julkaisin jutun tavoitefarkuista. Eilen ajattelin testata, miltä farkut vaikuttavat kahden superdieettiviikon jälkeen. Tavoitefarkut nro 1 (eli koon 42 magic-farkut) olivat jalassa jo aika mukavat. Vatsa tosin tursuaa vielä vähän vyötärönauhan yli, mutta voisin ajatella jo käyttäväni housuja jonkun löysän paidan kanssa. Vielä en kuitenkaan uskaltanut ottaa niitä käyttöön, sillä pelkään että töissä istuessa ne saattaisivat alkaa päivän mittaan puristamaan. Tässä kuvamateriaalia ko. housuista.

Tässä vertailun vuoksi joulukuun lopussa otettu kuva. Kovin suurta muutosta ei kuvassa näe, mutta farkut tuntuvat todella paljon paremmilta kuin tuolloin.

Sitten niihin toisiin housuihin. Yllätys yllätys, jopa tavoitefarkut nr 2 (eli tuumakokoa 30) menivät kiinni, mutta ensinnäkin ne puristavat todella pahasti ja toiseksi vatsa tursuaa housunkauluksen yli aivan kammottavalla tavalla kuten kuvistakin huomaa.

En siis voisi edes kuvitellakaan käyttäväni noita 2-tavoitefarkkuja vielä lähiaikoina, mutta toivottavasti tilanne parantuu SD Extran loppuun mennessä. Kuvasta muuten näkee myös sen, kuinka paljon minulla onkaan löysää nahkaa vatsanseudulla. Vain aika näyttää, saanko sitä koskaan kiinteämmäksi vai jääkö minulle loppuelämäkseni mukava etureppu...

P.S.
Tällä viikolla en ole päässyt vielä lainkaan liikkumaan, sillä flunssa uhkaa. Eilen olin lasten kanssa kotona pikku-a:n flunssan vuoksi, ja jossain vaiheessa päivää alkoi kurkkukipukin. Onneksi sain sen häädettyä ottamalla runsaasti c- ja d-vitamiineja, mutta en silti uskalla vielä tänään jäädä töiden jälkeen kuntosalille. Ehkä huomenna ellei flunssa iske?

Toka viikko ja eka viikko

Superdieettiä on nyt takana kaksi viikkoa ja työelämää yksi, molemmat menivät mukavasti. Kesken viikon tuli kuitenkin ilmi, että pomo oli vahingossa laittanut perehdytykseni ajan (eli kaksi ensimmäistä viikkoa) työvuoroiksi klo 8-16. Minähän tulen tekemään 6 tunnin työpäiviä, ja menee kuulemma palkanmaksun kanssa ongelmalliseksi jos perehdytyksen työpäivät ovatkin 8-tuntisia. Sinänsä ihan iloinen uutinen, jonka ansiosta pääsin perjantaina ensimmäistä kertaa työpaikan salillekin testaamaan EFBW2 (eli extra fat burning workout)-treeniä. Lisäksi minulla on nyt jemmassa 5 liikaa tehtyä tuntia jotka saan joskus lähiaikoina vapaaksi.

SD13:n toisen viikon alkua kuvasi parhaiten sana NÄLKÄ. Onneksi se alkoi jo viikon puolessa välissä hellittää, ja nyt on ollut taas ihan normaali olo. Uskoisin nälän kyllä taas ensi viikolla palaavan, sillä toiselta aterialta jätetään hiilarit (eli riisi/pasta/peruna) pois. Aerobisia treenejä sain tehtyä kolme, lihaskuntoa yhden kotitreenin ja yhden salitreenin. Tänään oli tarkoitus tehdä vielä kotitreeni ja aerobinen, mutta flunssaan sairastuneen pikku-a:n ja oman nuhaisen olon vuoksi en niitä tehnyt. Harkitsen vielä, että kävisinkö kuitenkin tekemässä lumityöt. Pistin jopa miehen tekemään lumityöt.

Jossain vaiheessa ehdin jo hehkuttamaan huippualhaisella vaa'an lukemalla, mutta tänään ja eilen vaaka on näyttänyt enemmän perjantain treenin aiheuttaman lihasjumin vuoksi. Lihakset ovat vieläkin tosi kipeät, vessaan kun menee niin täytyy istua äärimmäisen varovasti koska wc-pöntön istuinrengas sattuu takareisiin. En kuitenkaan stressaa vaa'an lukemasta, sillä mieluummin treenaan lihakset täyteen nestettä jos pystyn sillä ehkäisemään lihasten katoamista dieetin vuoksi. Pääasia, että paino on edes yleisesti ottaen laskusuunnassa.

Jos pääsen huomenna töihin niin menen tekemään EFBW2-treenin uudestaan, mutta saattaa olla että joudun jäämään lasten kanssa kotiin. Mies on nimittäin ollut kotona jo 3 päivää iso-A:n flunssan vuoksi, enkä halua vaatia häntä olemaan kotona myös pikku-a:n takia. Ensi viikolla - vaikka sen ajaksi minulle olisi vielä luvassa perehdytystä - on sinänsäkin "helppo" olla kotona, sillä viime viikolla ehdimme käymään läpi suurimman osan asioista ja tulevalle viikolle olisi luvassa vain hienosäätöä. Pikku-a:lla ei kyllä ole ollut edes kuumetta, vain paha nuha ja yskä. Pikku-a nukkui tänään normaalista poiketen puolentoista tunnin aamupäiväunet ja tunnin valveillaolon jälkeen kahden tunnin iltapäiväunet, eli saatan päästä jopa töihinkin jos a on saanut nukuttua flunssaansa pois ja olisi huomenna jo kunnossa...

Kolmantena päivänä...

Lasten päiväkotiura ehti jatkumaan ruhtinaalliset kaksi päivää, ennen kuin iso-A sairastui. Pöpö taisi kyllä tarttua jo viime viikolla kun olimme tutustumassa, sillä tyttö on yskinyt koko viikon. Tänä aamuna hän kuitenkin heräsi kuumeisena. Onneksi minun ei tarvinnut jättää perehdytystäni kesken, vaan mies jäi lasten kanssa kotiin. Minun piti kyllä aamulla kertoa mistä löytyy päiväkodin ja neuvolan numerot (jotta voi pyytää todistusta lapsen sairaudesta työnantajalle ja ilmoittaa päivähoitoon että tyttöjä on turha odottaa hoitoon ainakaan pariin päivään), mitä kannattaa antaa lapsille lounaaksi yms.

Itse olen taas istunut perehdytyksessä koko aamupäivän nälkä vatsassa kurnien. Aamulla kävin tekemässä aamuaerobisen lumitöiden muodossa, ja olin kyllä ajatellut että ehdin syödä aamupalasmoothieni ennen töihin lähtöä mutta enpä ehtinytkään. Söin smoothien siis töissä noin klo 8, mutta jo yhdeksästä lähtien kärsin armotonta nälkää. Vettä hörppimällä sain kuitenkin pidettyä olon jotakuinkin siedettävänä, ja puoli kahdeltatoista pääsin vihdoin lounastauolle. Nyt olo on mukavan kylläinen, mutta veikkaan että tunnin päästä on taas nälkä!

Vaaka on ollut taas todella armollinen, sillä tänään se näytti 71,6kg mikä on 200g vähemmän kuin Liten lopussa marraskuussa. Puolessatoista viikossa olen siis pudottanut jo viisi kiloa! Paino ei edes viime kesän SD:ssä tippunut tätä vauhtia, vaikka tuolloin ruokavaliossa oli hiilareita huomattavasti vähemmän ja liikakiloja paljon enemmän. Fitfarmin metodi siis todellakin toimii omalla kohdallani enkä taaskaan voisi olla tyytyväisempi. Olen yhä varma siitä, että jossain vaiheessa painonpudotus hidastuu ja kilot karisevat maltillisemmin, mutta siihen saakka täytyy vain olla tyytyväinen dieetin helppoudesta vaikka nälkä tosiaan kurniikin lähes koko ajan tällä viikolla. Kaiken lisäksi en ole ottanut edes rasvanpolttajia käyttöön vaikka niitä tähän toisen viikon alkuun suositeltiinkin. Mietitään niitä sitten myöhemmin...

Mutta nyt takaisin töiden pariin :)

Nälkä!

En olisi uskonut, että hiilareiden määrän tiputtaminen vaivaisella 10 raakapainogrammalla per (pää)ateria saisi aikaan koko päivän kestävän nälän, mutta niin näyttää tällä kertaa käyneen. En muista, että olisin edellisten valmennusten aikana ollut koko ajan näin nälkäinen. Jostain muistin perukoilta tuli kyllä sellainen ajatus, että töissä ollessa olisi nälkä vaivannut aikaisemminkin, eli tämän viikon näläntunne voi tietysti johtua myös töiden aloituksesta. Se olisi sinänsä kyllä hassua, sillä lasten kanssa kotona ollessa tulee kuitenkin tehtyä paljon enemmän: ulkoilua, lasten kantamista, siivoamista jne. Töissä olen sen sijaan istunut paikallani nämä kaksi päivää, joko katsellen kouluttajan powerpoint-esityksiä tai surffannut omalla koneellani järjestelmiä kerraten yms.

Töiden aloitus on nälkää lukuunottamatta sujunut (ainakin vielä) kaiken puolin kivuttomasti. Lapsetkin tuntuvat viihtyvän mainiosti päiväkodissa. Pikku-a oli tänä aamuna itkenyt pienen hetken kun mies vei tämän hoitoon, mutta lopettanut lähes saman tien. Eilen ei pienelle ollut maistunut ruoka eikä päiväunet, mutta tänään hän oli sekä syönyt että nukkunut. Kumpanakaan päivänä pikku-a ei ole edes kiukutellut hoidossa. Iso-A puolestaan sopeutui paikkaan saman tien, eikä ole malttanut isälleen edes heippaa sanoa hoitoon mennessään. Iltapäivälläkään hän ei millään haluaisi lähteä kotiin. Illatkin ovat ainakin toistaiseksi sujuneet hyvin. Odotin protestointia ja sylipulaa, mutta lapset leikkivät nytkin kiltisti keskenään ja antavat äidin istua hetken koneen ääressä.

Toki oma asenne koneen ääressä istumiseen näyttää ehkä muuttuneen. Nyt on ainakin parin päivän kokemuksella todella mukava leikkiä lasten kanssa se pieni aika mitä kotiintulon ja lasten nukkumaan menon välillä on. Kärsivällisyyttä tuntuu olevan aikaisempaa enemmän, ja lasten seurassa olosta suorastaan nauttii aikaisempaan lähes pakkopullalta tuntuneeseen kotiäidin arkeen verrattuna. Enhän tietysti ole ollut töissä kuin vasta pari päivää, saati sitten oikeasti vielä edes tehnyt mitään, mutta työelämään paluu maistuu oikein mukavalta.

Töihin paluuta varjostaa ainoastaan yksi pieni juttu. Eilen saimme heti ensimmäisen työpäiväni kunniaksi yt-ilmoituksen, eli saa nähdä onko minulla enää työpaikkaakaan parin kuukauden päästä. Nautin kuitenkin työelämästä niin kauan kuin voin vaikka sitten nälkä vatsassa kurnien, tämähän - sekä nälkä että työelämä - voi jäädä lyhyeksikin...

Sitten voisi alkaa sen rasvanpolton...

Vaaka näytti aamulla 73kg, eli joulu(kuu)n aikana kertyneet turvotukset ovat nyt aika varmasti hävinneet kropasta. Painoa tippui siis yli 3 kiloa viikon aikana! Nyt alkaakin se haastava osuus, eli saada paino normaalipainon puolelle. En todellakaan usko, että paino tippuu enää tätä vauhtia. Tuleville viikoille toivon tietysti edes jonkinlaista pudotusta, mutta suuria määriä en odota. Lipsua en aio yhtään, vaan yritän päästä mahdollisimman hyviin tuloksiin jäljellä olevien 11 viikon aikana.

Tänään jaksoin jopa nousta aamukuudelta sauvakävelylle, saa nähdä kuinka monena päivänä se onnistuu...

Mukavan illan lässähtänyt loppu

Eilen illalla paikallinen hiussalonki järjesti 6 to 6 -tempauksen, jossa luvattiin tehdä ilmaisia väri-leikkauksia iltakuudesta aamukuuteen kunhan vain antaa kampaajalle täysin vapaat kädet. Kuten jo kerroinkin, lähdin paikalle ystäväni kanssa. Olimme kampaamon pihalla noin puoli kuudelta (en vaan mitenkään päässyt aiemmin kun mies pääsi vasta viiden jälkeen töistä), jolloin jono oli jo pitkä. Jäimme kuitenkin jonottamaan, olimmehan varautuneet toppavaattein ja termoskannuin eikä pieni pakkanen haitannut.

Tunnelma oli mukavaa ja kaverin kanssa oli ihana juoruilla kaikesta mahdollisesta. Jossain vaiheessa alkoi tosin tulla kylmä, jolloin aloin kävelemään reippaasti paikallani, nousemaan varpailleni, hyppimään jne. Tämä saikin olon taas lämpimäksi, samoin termoskannussa ollut kuuma tee. Vuorotellen kävimme myös ystäväni kanssa vessatauolla kun kaupat olivat vielä auki. 

Jonossa oli tosiaan paljon porukkaa, ja osa nautti myös vettä väkevämpää. Pitsojakin sinne käytiin hakemassa, ja tuoksu oli huumaava mutta tyydyin syömään välipalaksi proteiinipatukan ja cashew-pähkinät. Iltapalarahkakin oli mukana, mutta säästin sitä siihen kun olen jo sisällä kampaajalla. Jossain vaiheessa alkoi tosin tuntumaan että jono ei etene lainkaan ja heräsi epäilys siitä pääsemmekö lainkaan sisälle. Emme kuitenkaan menettäneet toivoamme, sillä uskoimme siihen että voisimme onnistuakin.

Hieman puolenyön jälkeen, siis jonotettuamme pakkassäässä runsaat kuusi ja puoli tuntia, kampaamon oveen tuli lappu jossa sanottiin että tapahtuma on "loppuunmyyty". Sisälle oli jo otettu niin paljon ihmisiä mitä ehtivät loppuyönä hoitamaan ja muiden kannattaisi lähteä kotiin. Eihän siinä muuta voinut. Tönköin jaloin - nilkoista alaspäin alkoi olla jo vähän tunnoton olo - suuntasimme kaverin kanssa autolleni, vein hänet kotiin ja palasin kotiini itsekin. Kotona sitten söin iltapalarahkan, jonka jälkeen iski aivan järkyttävä vilutus. Onneksi pääsin miehen viereen lämmittelemään ♥

Olen toki pettynyt etten päässyt luultavastikin täydelliseen hiustyylin muutokseen, mutta olihan eilisillassa jotain hyvääkin. Kaveria oli mukava nähdä ja saada itselleen lapsivapaata. En muista koska olisi viimeksi saanut juoruilla noin paljon ilman keskeytyksiä. Lisäksi sain luultavasti poltettua kalorin poikineen, sillä suurimman osan seisaallaan jonottamastani 6,5 tunnista pysyin liikkeessä. Jos en muuta tehnyt, niin askelsin paikallani isompia tai pienempiä askelia - mikä alkaa tuntua tänään varsinkin etureisissä ja pohkeissa. Olen myös ylpeä siitä etten sortunut mihinkään ylimääräiseen syötävään tai juotavaan pitkän - ja kylmän - jonotuksen aikana.

Tänään olo onkin ollut sellainen kuin jos olisin krapulassa. Koko ajan väsyttää eikä mikään kiinnosta. Onneksi saan tätä kirjoittaessani herkutella tämän päivän välipalalla, joka on Fastin tuplasuklaan makuinen Protein Pudding. Toffeenmakuinen on mielestäni liiankin äklömakeaa - toisaalta esim. viinimarjojen kanssa hyvää -, mutta tämä suklaanmakuinen on mielestäni lähes kuin naminamia söisi. Tiedä sitten vaikuttaako makuun se, että vanukas ehti odottaa jääkaapissa jo viisi tuntia suositellun viiden minuutin sijaan...

Hyvästi, turvotus!

Nyt on menossa SD:n kolmas päivä, ja nesteet alkavat varmaan olla poistuneet elimistöstä. Ainakin siis jos voi painosta päätellä. Tänä aamuna vaaka näytti 74,1kg eli 2,2kg vähemmän kuin toissa-aamuna. Jännityksellä odotan mikä tilanne on ensi maanantaina, siinä vaiheessa varmaan näkee viimeistään että mikä on ollut turvotusta ja mikä rasvaa niissä Liten lopun jälkeen kertyneissä vajaassa viidessä kilossa.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että päätinkin osallistua tähän SD:hen Liten sijaan. Pääsen näin kunnolla dieetissä alkuun ennen töihin menoa ja liikuntaankin taas käsiksi. Tällä viikolla olen tehnyt sekä aamuaerobisen (sauvakävelyä) että kotitreenin jo kaksi kertaa eli maanantaina ja tänään. Viikottainen tavoitehan on neljä kumpaakin, eli olen jo puolivälissä. Valittelin eilen kuinka en ehdi sinne sauvakävelylle kun meidän pitää käydä lasten kanssa tutustumassa päiväkotiin joka aamupäivä, mutta sitten ennen nukkumaan menoa tajusin että kysehän on vain siitä mihin aikaan herään.

Tänään minulla olikin herätyskello ajastettuna klo 6.30, mutta heräsin jo 6.20 ja puoli seitsemältä olin ovesta ulkona. Tein reippaan 50 minuutin lenkin ja sitten kolasin pihaa 20 minuuttia. Tulee muuten paljon parempi alku päivälle, kun sen saa alkaa raittiissa ilmassa hyvää musiikkia kuunnellen sen sijaan että jompikumpi lapsista herättää ja sitten saa kuunnella seuraavat hetket kitinää. Iso-A on nimittäin todella huono aamuihminen. Häntä täytyy kohdella todellakin silkkihansikkain, sillä koskaan ei tiedä mikä saa hänet räjähtämään...

Minun on muuten hyvä totutella aikaisiin aamuheräämisiin jo senkin vuoksi, että ensi viikolla olisi tosiaan tarkoitus herätä jo ennen kuutta jotta ehdin käydä lenkillä ennen töihin menoa. Töiden alku sinänsä ei paljoakaan jännitä, mutta pikku-a:n hoidon aloitus kyllä. Iso-A pärjää taatusti, en häntä paljon edes nähnyt kun olimme päiväkodin pihalla leikkimässä.  Pikku-a sen sijaan viihtyi koko eilisen vierailumme ajan tiiviisti sylissäni, samoin tänään siellä pihalla ellei sitten keinunut vauvakeinussa. Ei puhettakaan, että neiti olisi lähtenyt itse tutkimaan paikkoja... Onneksi tällä viikolla on vielä pari päivää aikaa käydä tutustumassa paikkaan. Ja jospa hoitoon jääminen olisi ensi viikolla helpompaa kun mies vie tytöt hoitoon minun ollessani jo töissä...

Back in business!

SD13:n ensimmäinen päivä meni paremmin kuin mainiosti yhtä pientä juttua lukuunottamatta. Aamulla pääsin sauvakävelylle, pikku-a:n päiväunien aikana sain tehtyä uuden kotitreenin ja syömisetkin menivät oikein hienosti ilman mitään lipsumisia. Piti kyllä keskittyä siihen, etten ottanut pieniä makupaloja lasten iltapalahedelmistä (appelsiini tuoksui niiin hyvältä kun sitä pilkoin ja viime aikoina olen syönyt viinirypäleen jos toisenkin lapsille niitä antaessani) mutta selvisin siitäkin ansasta.

Se yksi pieni juttu tapahtui noin puolitoista tuntia päivällisen jälkeen. Huomasin nimittäin syöneeni salaatin ilman siihen kuuluneita hiilareita! Ohjeessa on tällä hetkellä riisiä, pastaa tai perunaa molemmille päivän pääaterioista, ja olinkin keittänyt makaronit valmiiksi jo etukäteen tarkoituksena lisätä ne salaatin joukkoon. Jääkaappiinhan ne unohtuivat, enkä tosiaan viitsinyt enää niin pitkän ajan jälkeen niitä syödä.

Mietinkin, että taidan nyt ensimmäisellä viikolla tehdä päivän toiseksi ateriaksi jonkinlaista riisi-tonnikala-kasviskiusausta uunissa, toiselle aterialle on jo tehty makaroni-jauheliha-sipuli-paprikamösöä vielä kolmeksi päiväksi. Salaattia ehdin kyllä syömään sitten, kun hiilarit jätetään pois ainakin toiselta aterialta - olen varma siitä ettei niitä kuulu molempiin aterioihin koko kuuden viikon ajan.

Päivä on muutenkin mennyt mainiosti. Nyt illalla on vaivannut vähän nälkä (ihmettelen suuresti heitä, jotka SD:n foorumilla valittavat etteivät saa mitenkään syötyä kaikkea), mutta hetkeäkään ei ole käynyt mielessä että söisin jotain dieettiin kuulumatonta. Vessassa olen juossut jatkuvasti, ja veikkaan että ainakin osa turvotuksesta on jo huomisaamuna hävinnyt...

Jojon viimeinen pomppu

Tänä aamuna tein Superdieetin virallisen alkupunnituksen ja mittaukset, enkä todellakaan ole tyytyväinen. Paino ja mitat ovat käytännössä samassa, missä ne olivat Liten puolivälimittauksessa eli lokakuun alussa. Paino oli siis tänään 76,3kg, vyötärö navan kohdalta 93,5cm, lantion levein kohta 106cm, reidet 56 ja 55cm, rinnanympärys 89,5cm ja alli 28,5cm. Lisää senttejä on siis tullut Liten lopusta jokapuolelle eikä vain vatsaan.
Onhan tietysti aina vähän epävarmaa että olenko mitannut samasta paikasta kuin viimeksi, mutta tekemistä riittää silti jotta saisin taas vyötärön alle 90 sentin ja lantion alle 100 sentin.

Sitten tuohon otsikon aiheeseen eli jojoon. Koko aikuisikäni olen ollut jojo-laihduttaja. Olen useamman kerran saanut pois enemmän tai vähemmän kiloja, mutta dieetin loputtua sortunut liialliseen herkutteluun ja saanut karistamani kilot korkojen kera takaisin. Toki olen saanut pidettyä painoni kuosissa pitkiäkin aikoja (parhaimmillaan useamman vuoden) mutta jossain vaiheessa paino on aina lähtenyt nousuun kuin huomaamatta.

Vannoin taas Liten jälkeen, että nyt en anna painon nousta. Kuinkas kävikään? Painoni on nyt lähes 5kg enemmän kuin marraskuun puolivälissä. On tietysti helppo syyttää joulua ja joululahjasuklaita, mutta eihän kukaan niitä väkisin suuhuni työntänyt. Itseasiassa jopa ilmoitin sisaruksilleni toivovani suklaata lahjaksi... Superdieetti tulikin siis mahdollisimman hyvään aikaan. Saan pysäytettyä painonnousun ja pääsen toivon mukaan vihdoinkin normaalipainon puolelle. Lisäksi voin prosessoida ajatusta elämäntapojen muutoksesta ainakin tämän 13 viikkoa (kun lasketaan mukaan SD, Extra ja niiden välinen viikko) ilman suurta pelkoa siitä että herkuttelu karkaisi käsistä.

Tiedän, että minun ei koskaan tule olemaan helppoa pitää painoani normaalipainon puolella. Joudun varmastikin loppuelämäni muistuttamaan itseäni herkuttelun vaarallisuudesta ja varomaan ettei syöpöttely karkaa käsistä. Jos elämässä tapahtuu jokin kriisi, niin tiedän lohduttavani itseäni aina ensin ruoalla. Tästä ajatusmallista minun tulisi päästä eroon ja pyrkiä oppimaan liikunnan ilo ja voimaannuttava vaikutus. Tekemistä siis riittää fyysisen dieetin lisäksi myös henkisellä puolella.

Tässä muuten SD13:n aloituskuvat, jotka mies otti minusta tänä aamuna. Päätin vaihtaa kaksiosaisen uimapuvun nyt alusvaatteisiin, sillä se puku alkaa olla vähän reilu ja näkyypä vatsankin pieneneminen näin paremmin...

HETI (maanantaina) eikä 14. päivä!

Fitfarmilta tuli viimeinkin vastaus. Sain vaihtaa Liten Superdieettiin, eli mulla alkaa dieettaminen heti maanantaina! Ette uskokaan kuinka innoissani mä olen juuri nyt!

Olemme nyt kyläilemässä anoppilassa, ja täällä on esim. joulusuklaita joka puolella. En aio niistä kieltäytyä ja muutama on jo nassuun mennytkin - en siis vain voi (enkä edes halua voida) itselleni mitään. Maanantaista lähtien on kuitenkin varmasti täysi motivaatio päällä, ja aion todellakin noudattaa dieettiä pilkulleen ja myös tehdä ensimmäisen viikon ajan kotitreeniä. Toinen viikko menee pelkällä aamuaerobisella sillä omien pitkien työpäivieni ja miehen iltavuorojen vuoksi lihaskunnon tekeminen on hankalaa, mutta kolmannella viikolla olisi toiveena jo päästä salille sillä mies voi hakea lapset hoidosta äidin jäädessä töihin ja salille treenaamaan.

SD:n ruokavaliossa ei sinänsä ole mitään uutta, paitsi että koska tällä kertaa olen alle 10kg pudottavien ryhmässä niin alkuun sekä lounas että päivällinen sisältävät hiilareita. Tuntui myös omituiselta, että ennen treeniä otettavan latausjuoman (en vielä tiedä ostanko suositeltua ja aivan järkyttävän makuista Fastin Workout Shockia vai en) lisäksi pitäisi syödä banaania kuten myös treenin jälkeen... Treenijuomaan kelpaavaa glutamiinia minulla onkin kaapissa, samoin palautusjuomaa. Myöskään rasvanpolttajien suhteen en ole tehnyt päätöstä. Viime vuoden SD:n ja Extran aikana en käyttänyt mitään ylimääräistä lisäravinteita, Liten aikana taas käytin kaikkia suositeltuja mutten tiedä oliko niistä apua vai ei. Rahaahan niihin menisi ihan jäätävästi, ja siksi vaaka saattaa (tai ainakin sen pitäisi) kallistua sen puoleen että en niitä osta. Tämä kuukausi menee kuitenkin vielä tiukalla budjetilla, sillä ensimmäisen (puolen kuun) palkan saan vasta kuun viimeinen päivä ja tili on jo nyt lähes tyhjä...

Maanantai-aamuna onkin aika ottaa viralliset Superdieetin aloitusmitat ja punnitus (jotka voivat olla aika kamalia) sekä valokuvat joihin voi muutosta myös verrata. Jutalta oli uutuutena tullut SD:n sivulle tsemppivideo, jossa hän painotti sitä että tuloksia tulee taatusti jos ei lähde itse säätämään vaan noudattaa ohjeita pilkuntarkasti. Itse aion niin tehdä, ja jos sinä lukijani olet juuri SD:tä (tai Liteä) aloittamassa niin suosittelen samaa sinullekin. Älä syö mitään ylimääräistä, ja syö aivan kaikki mitä ohjeissa käsketään. Jos olet vuosikausia syönyt miten sattuu, niin elimistösi ja aineenvaihduntasi on varmasti sekaisin ja vaatii säännöllistä ja tarpeeksi runsasta syömistä ja laadukasta ruokavaliota päästäkseen taas kuntoon. Jos ruokamäärä tuntuu aluksi liian suurelta, älä huoli. Elimistö tottuu siihen kyllä, ja viikkojen edetessä ruoan määrää vähennetään joka tapauksessa.

Tsemppiä siis sekä minulle että sinulle joka olet omaa dieettiäsi aloittamassa. Itse lupaan, että saavutan tavoitepainoni viimeistään SD Extran aikana ellen jopa Superdieetin loppuun mennessä!

Odottavan aika on (todella) pitkä

Ihan alkuun voisin kehua, että eilen onnistuin taas olemaan herkuitta. Kävin lasten kanssa iltapäivällä sisäleikkipuistossa, ja siellä meinasin sortua ostamaan kahvilasta ihanan munkin joita olen joka kerta kuolannut, mutta enpä ostanutkaan. Illalla söin miehen pitsasta pienenpienen slaissin, mutta muuten syömiset pysyivät todella hyvin kuosissa.

Mutta nyt siihen odottamisen ärsyttävyyteen. Tänä aamuna satuin katsomaan Fitfarmin uuden superdieetin mainoksen, ja aloin miettimään että olisiko SD kuitenkin omalla kohdallani parempi kuin Lite. Joulun herkuttelujen jälkeen paino on 75,2kg eli pudotettavaa olisi kuusi kiloa normaalipainon saavuttamiseksi. Superdieettiähän mainostetaan juuri sillä että sen avulla maksimoidaan rasvanpoltto, ja onhan siinäkin oma ruokavalionsa vähemmän pudottaville. Liten InShape-ryhmän mainos ("kasvata lisää lihasta") ei kuitenkaan ole ehkä omalla kohdallani se tärkein juttu juuri nyt. Laitoinkin heti Fitfarmille sähköpostia jossa kyselin, onnistuisiko minun vielä vaihtaa maksuton valmennus Litestä SD:hen (ja senjälkeiseen SD Extraan). Vastausta ei ole vielä kuulunut, enkä millään malttaisi odottaa.

Jos vaihto ei onnistu niin osallistun sitten Liteen ja teen parhaani jotta saisin itseni sen aikana normaalipainoiseksi ja kiinteämmäksi. Jos taas onnistuu, niin Superdieetti alkaa jo ensi maanantaina ja ehdin päästä sen alkuun ennen töihin paluuta. SD ja Extrahan kestävät yhteensä kaksi viikkoa Liteä kauemmin, eli olisi myös enemmän aikaa saada tulosta. Ruokavalio tulisi varmasti olemaan SD:ssä tiukempi kuin Litessä, mutta salitreeniä vaadittaisiin vastaavasti vähemmän.

Kumman tahansa dieetin aloitankin, niin ainakin motivaatio alkaa taas olla kohdallaan! Vielä kun tulisi se vastaus...