Kehonhuollon vuoro

Viime vuonna käytin aikaa (ja rahaa) PT:n kanssa treenaamiseen, ja liikuin sekä söin hänen suunnittelemiensa ohjelmien mukaan. Alkuvuodesta tuli tulosta, mutta loppuvuodesta aloin löysäillä ja sain taas takaisin kaikki pudottamani kilot. Salitreenit olivat koko vuoden lähes aina kovasykkeisiä, minkä lisäksi kävin kesällä juoksemassa säännöllisesti. Koko vuoden ajan kärsin myös selkäjumista enemmän tai vähemmän, eikä se meinannut helpottaa edes hieronnan avulla. En tiedä johtuivatko selkävaivat noista treeneistä vai jostain muusta, mutta ne olivat silti ärsyttäviä. Minulla ei kuitenkaan ollut rahaa käydä säännöllisesti hierojalla, ja kaikki ylimääräinen aika meni salilla tai HIITiä tehdessä. 

Tänä vuonna olen ottanut tavoitteekseeni saada selän kuntoon. Pari viikkoa sitten olin salilla treenaamassa, ja tehdessäni jalkaprässiä alaselässä tuntui napsahdus kun jotain meni jumiin. Kipu oli iskiastyylistä, ja helpotti parissa päivässä. Loppuviikosta menin uudestaan salille, ja alkutreeni menikin ihan hyvin. Kuitenkin, kun nostin tangon niskan taakse viimeistä kyykkysarjaa varten, tunsin että pitkät selkälihakset menivät täysin jumiin. Yhtäkkiä en pystynyt edes kumartumaan, puhumattakaan että olisin pystynyt jatkamaan treeniä. Itseasiassa en pystynyt olemaan edes töissä, vaan jouduin menemään lääkärin kautta kotiin relaksanttireseptin kanssa.

Seuraavana päivänä soittelinkin aikaa kiropraktikolta. Olen nyt käynyt hoidossa kolme kertaa, ja tuntuu siltä että selkä on ehkä vähän paranemaan päin. Maksoin kerralla kymmenen hoitokertaa koska sain alennusta kertahinnasta, ja tarkoitus olisi saada nikamalukot avattua jotta hierojalla käynnistä olisi jotain hyötyäkin. Onhan tuo hoito tosi kallista, mutta se oli vähän pakko maksaa.

Muutenkin olen ajatellut, että yritän tänä vuonna keskittyä kovaa treenaamisen sijaan kehonhuoltoon. Tarkoitus on kyllä käydä edelleenkin salilla ainakin pari kertaa viikossa, mutta myös venytellä ja jumpata selkää enemmän. Yoogaian ilmaiskuukausi Buzzadorin kautta on ollut aika hyvä, vaikka olenkin ollut liian laiska tekemään monia treenejä. Jotta muistan keskittyä myös kehonhuoltoon, kirjaan myös venyttelyt ja muun kehonhuollon tuonne liikuntapäiväkirjan puolelle, kunhan se kestää vähintään 25 minuuttia. Jospa sen avulla myös muistaisin venytellä treenien jälkeen, se kun on välillä meinannut unohtua. Niin, ja keskikropan lihaksia vahvistaakseni aloitin helmikuun alussa lankkuhaasteen. Tänään eli kolmas päivä lankutin 30s putkeen mikä ei häpeäkseni ole kovinkaan helppo homma, kuun lopussa pitäisi jaksaa 5 minuuttia...

Kävin muuten eilen pitkästä aikaa juoksemassa. Ulkona en uskalla hölkätä näin talvisaikaan, ja edellisestä lenkistä onkin varmaan useampi kuukausi. Viime vuoden lopussa käytin työsuhde-etuna saamani sporttipassin saldon ja ostin 10 kerran sarjalipun paikalliselle kuntosalille. Kortti on voimassa kolme kuukautta, ja kuukausi ehti mennä ennen kuin pääsin sinne ensimmäisen kerran. Salitreeniä en jaksa mennä sinne tekemään, koska on paljon helpompi käydä "omalla" salilla työpaikan kellarissa. Myöskään ohjattujen liikuntojen ajankohdat eivät oikein sovi aikatauluihini, mutta tarkoitus onkin käydä siellä juoksemassa. Eilen menin siis sinne ekan kerran, ja jaksoin hölkätä 40 minuuttia putkeen. Huomasi muuten jaloista, että ei ole tullut juostua aikoihin. Jalat olivat kipeät ja väsyneet koko illan, mutta rullailu ja venyttely auttoi jonkin verran. Tänäänkin tunnen lihaksissani eilisen hölkän, mikä on oikeastaan aika ihana tunne. Nyt olisi tarkoitus käydä juoksemassa tuolla noin kerran viikossa, niin ehdin käyttää sarjakortin ennen kuin se menee vanhaksi...

Iso-A on muuten kuumeessa ja jäin lasten kanssa kotiin täksi päiväksi ja huomiseksi. Olen ajatellut tehdä ainakin tänään jonkun yoogaian jumpan ennen kuin jäsenyys umpeutuu. Toivon myös hartaasti, että A tervehtyisi ennen perjantaita, sillä lapset ovat menossa yökylään miehen vanhempien luokse. Miehen kanssa olisi tarkoitus päästä laivalle, toivottavasti reissu ei vaan peruunnu...

Lomalla vol 3, ja uudet ohjelmat

Olin viime viikon lomalla lasten kanssa. Nyt on tämän vuoden kesälomat kaikki vietetty, juuri kun kesä on lämpimimmillään. Onneksi edes tälle yhdelle lomaviikolle sattui kunnon kesä. Sain loman aikana käytyä kolme kertaa lenkillä, alkuun pari kuvaa ensimmäiseltä lenkiltä jonka tein vanhempieni kesämökin maisemissa. Lenkki kesti kaikenkaikkiaan tunnin ja 20 minuuttia. Hölkkäsin metsätietä joka oli todella mäkistä, ja kävelinkin monet mäet juoksemisen sijaan. Puolessa välissä kiipesin metsäpolkua pitkin näkötornille ja voitin korkeanpaikan kammoni kiipeämällä tornin huipulle katsomaan maisemia. 

Alkumatka tornille oli normaalia metsätietä, viimeiset pari sataa metriä kipusin kapeaa metsäpolkua

Tuonne ylös pitäisi kiivetä, kerran olen käynyt aiemmin vuosia sitten ja tuskaa teki!

Onnistuin kuitenkin, ja näköalat olivat hienot

Myöhemmin samana päivänä pääsin lasten kanssa veneilemään (isäni ollessa kuskina)

Sain myös poimia punaviinimarjoja äitini pensaista, mustaherukat hain mummini luota kuten viimekin kesänä

Tässä on vain pieni satsi siitä määrästä jota pakastin jo vanhempieni luona. Iso kylmälaukku oli kotimatkalla täynnä pakastepusseja täytteenä puna- ja mustaherukoita

Lomalla tuli herkuteltua ihan liikaa mutta valokuvia otettua vähän, tässä kuva normiruoasta jota söimme miehen ja lasten kanssa

Aamupalasmoothie, loman joka-aamuinen herkku munakkaan sijaan

Miehen tuliaisia metsäreissulta

Mielestäni paras tapa syödä kanttarelleja on sipulin kera voissa paistettuna, ruispalan päällä.

Vietin lähes koko lomaviikon vanhempieni luona, ja siellähän ei herkuilta säästy. Olen päättänyt, että koska käyn siellä ehkä 2-4 kertaa vuodessa, niin siellä ollessani syön mitä tarjolla on. Aamupalaksi tein toki smoothieita ja lounasaikaan söin usein salaatin, mutta muut ateriat menin muiden kanssa samalla linjalla enkä myöskään kieltäytynyt päivä- ja iltakahviherkuilta (joka päivä jäätelöä yms.). Tiistaina tapasin pitkästä aikaa neljä yläasteaikaista ystävääni. Grillasimme yhdessä ja muistelimme nuoruutta. Kuohuviiniä ja valkkaria tuli juotua, mutta koska lopetin juomisen taas hyvissä ajoin - vai oliko niin että olin tyhjentänyt oman viinipulloni jo aikaisin eikä enempää ollut? - ja join loppuillan vain vettä, niin aamulla ei tarvinnut kärsiä krapulasta.

Viikonloppuna jätin lapset isänsä kanssa kotiin ja suuntasin itse Tampereelle opiskeluaikaisen ystäväni luo. Söimme karppipitsaa ja kävimme leffassa, jossa vedin överit popcorneista ja irtokarkeista. Valvottiin pitkään ja juoruttiin. Mietittiin vähän terassille menoakin, mutta koska kummallekaan ei ole alkoholilla niin väliä niin pysyimme kaverin asunnolla. Oli kyllä tosi ihana nähdä sekä koulukavereita että opiskelukaveria pitkästä aikaa!

Lomaviikko oli tosi kiva ja rentouttava, mutta turvotus sen loputtua on taas ollut melkoinen. Onneksi on vielä lämmintä, ja maximekot sujahtavat päälle helposti. Housuja en ole uskaltanut vielä testata...
Maanantaina aloitin PT:n suunnitteleman uuden ruokavalion, jossa kaloreiden määrä pysyy melko samana kuin edellisessäkin (nyt 2100 vrt. 2200) mutta hiilareita tuli reilusti lisää ja rasvaa vähemmän. Pelkäsin viikonloppuna että minkälaiset vieroitusoireet herkkujen syömisen lopettamisesta taas tulee, mutta yllätyksekseni minun ei ole tehnyt edes mieli lipsua yhtään. Onneksi lomat on kuitenkin taas lomailtu hetkeksi, huomasin nyt kesällä että jokaisen kolmen lomajakson aikana lipsuin koko ajan vain enemmän ruokavaliosta ja turposin ihan kamalasti. Mitäköhän olisi käynyt, jos loma olisi kestänyt neljä viikkoa putkeen, sen sijaan että lomien välissä oli aina kolme viikkoa töitä ja aikaa karistaa turvotusta pois?

Koska ruokavaliossa on enemmän hiilareita kuin aiemmin, salitreenitkin ovat tällä kertaa aavistuksen raskaammat. Nyt ei tehdäkään kaikkia liikkeitä supersarjoina, vaan mukana on myös yksittäisiä liikkeitä joita on tarkoitus tehdä isoilla painoilla vähemmän toistoja. Juoksulenkit jatkuvat jalkojen voinnin mukaan. Loman aikaiset lenkit sujuivat ihan ok, vaikka alkumatkasta meinasikin aina pakottaa penikoita. Jalkojen lämmettyä sain kuitenkin juostua reilun puolen tunnin pätkiä putkeen mikä on tarpeeksi minulle. Eilen treenasin PT:n kanssa, teimme ainakin selkää, haukkareita ja jalkoja. Nyt ovat takareidet kipeät ja pohkeet TAAS jumissa, mutta toivon että en tulisi ihan niin rammaksi kuin viimeksi...

Ilon aiheita

Muutama ilon aihe eiliseen ja tähän päivään:

• Kävin eilen lenkillä, eikä jaloissa tuntunut yhtään pahalta! Kävelin alkuun pidemmän pätkän kuin normaalisti, jonka jälkeen hölkkäsin yhtäjaksoisesti 42 minuuttia. Tavoitteena oli kyllä 45 minuutin hölkkä, mutta oli pakko lopettaa vähän kesken kun aloin olla jo lähellä kotia ja vastaan tuli ylämäki, jota en vaan enää pystynyt juoksemaan väsyneillä jaloillani. Tuo 42 minuuttiakin oli pitempi aika kuin koskaan ilman yhtään taukoa, hyvä minä!
• Töissä oli kiva viikko, ja tänään alkoi viimeinen erä kesälomaani. Koko ensi viikko on siis vapaata. Huomenna lähden lasten kanssa ensin siskoni luo juhlimaan hänen lapsensa synttäreitä, ja sitten muutamaksi päiväksi vanhempieni luo. Vierailun aikana tapaan myös vanhat yläasteaikaiset ystäväni ensimmäistä kertaa vuosiin.
• Tänään juhlimme miehen kanssa tapaamisemme kahdeksatta ja kihlautumisemme seitsemättä vuosipäivää. Sen kunniaksi sain töissä pöydälleni nämä:

Voihan penikat!

Minua ärsyttää juuri nyt ihan sikana! Olin juuri päässyt vauhtiin juoksuharrastuksessani ja kehunut PT:llekin kuinka juoksu sujui ihan älyttömän hyvin. Nyt tulee sitten väkisinkin pieni tauko, jotta jalat rauhoittuisivat. Koko eilisen päivän säärien etuosia jomotti ärsyttävästi. Illalla pidin säärillä kylmää kaurapussia ja vähän hieroin, pitäisi kai varata aika oikealle hierojalle.

Penikkataudin ehkäisyssähän olisi hyvä lenkkeillä jossain muualla kuin asfaltilla, mutta ikävä kyllä omalla kylällä ei ole mitään hiekkateitä ihan lähellä pururadasta puhumattakaan. En myöskään jaksa aina lähteä autolla minnekään kauemmaksi, jotta pääsisin pois asfaltilta. Olin jo ajatellut että säästyn jalkavaivoilta, koska olen lenkkeillyt koko kesän ilman mitään ongelmia. Ehkä oli kuitenkin liikaa, kun olen viime aikoina juossut kaksi tunnin lenkkiä ja kaksi HIITiä eli jopa neljä lenkkiä viikossa. Pitkillä lenkeillä on tietysti ollut rauhallisempi tahti, mutta HIITissä olen juossut aika lujaa koko puoli tuntia ja varsinkin puolivälissä olleen tabata-osuuden aikana. Harmittaa, jos nyt joudun etsimään HIITille jonkun vaihtoehtoisen toteuttamistyylin, sillä olin juuri tullut siihen lopputulokseen että juoksu-HIIT sopii minulle parhaiten. Edelliselläkin kerralla syke pysyi maksimisykkeiden puolella yli 3 minuuttia neljän minuutin tabata-osuudesta, mikä on jo aika hyvä tulos.

Pitänee nyt tehdä jonkin aikaa aerobiset crosstrainerilla - ja HIITit kuntopyörällä mikä EI ole suosikkini -, onneksi kotoa löytyy crossari. Sitä en kyllä tiedä että toimiiko kyseinen vekotin, sillä viime aikoina se on ollut lähinnä lasten leikeissä...

Vähänkö ärsyttää kun lenkki epäonnistuu!

Voiko olla mitään ärsyttävämpää kuin lenkki, josta ei tule mitään. Minun oli tänään tarkoitus tehdä taas tunnin juoksulenkki ja testata uusi, noin kymmenen kilometrin mittainen reitti. Kävelin alkuun normaalisti viisi minuuttia, jonka jälkeen olisi ollut tarkoitus juosta täysi tunti. Jalat eivät kuitenkaan toimineet yhtään, vaan jalkoja suorastaan pakotti nilkoista alaspäin, ja myös penikoissa tuntui kipuilua. Jaloissa tuntuu joskus muulloinkin jonkinlaista jomotusta alkumatkasta, mutta se menee yleensä nopeasti ohi paikkojen lämmetessä. Tällä kertaa kipu vain paheni, onneksi en ollut vielä ehtinyt lähteä uuden reitin osalle, joten päätin tehdä normaalin mittaisen lenkin joka menee yleensä siksakkia omalla kylällä.

En voinut kuvitellakaan, että olisin juossut alkumatkan jälkeen, vaan minun oli pakko kävellä pitkiä pätkiä. Aina kun jaloissa tuntui hyvältä, aloin juosta, mutta jonkin ajan jälkeen oli taas pakko pistää kävelyksi. Loppujen lopuksi otinkin lenkin palauttavan peruskuntolenkin kannalta. Sain kulutettua lenkillä aikaa tunnin verran. Matkaa kertyi 7,3km, keskisyke oli 132 ja maksimisyke 153. Kaloreitakin kului yli 500, eli ei lenkki ihan turha ollut, mutta silti ärsytti kun olisin halunnut tehdä kunnon juoksulenkin ja päädyin kävelemään ainakin puolet ajasta.

Lenkin epäonnistumiselle oli ehkä useampikin kuin vain yksi syy. Iso-A heräsi viime yönä viiden aikaan nähtyään painajaisia, ja tuli viereemme "nukkumaan". Itse en oikeastaan saanut yhtään unta enää loppuyöstä, eli olo oli tänään aika väsynyt. Lauantaina tuli juotua pullollinen valkoviiniä grillijuhlissa, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa siihen että kunto oli vielä vähän heikko vaikka en eilen krapulasta kärsinytkään. Lisäksi olen tainnut viime aikoina laiminlyödä venyttelyä ja putkirullausta, eli jalkojen lihakset ja kalvot ovat jokseenkin kireät. 

Oloni ei kyllä ollut lenkin aikana mitenkään huono, vaan tuntui että olisin jaksanut hölkätäkin. Jalat eivät kuitenkaan suostuneet yhteistyöhön eli suurin osa kipuilusta johtui varmasti lihasten ja kalvojen kireydestä. Täytyy varmasti venytellä ja putkirullailla jatkossa vähän useammin, ja hieroja-aikakin voisi olla hyvä varata...

Eka kymppi tahdonvoimalla takana

Eilen oli jonkinlainen juhlapäivä, sillä sain lenkillä täyteen kymmenen kilometriä ensimmäisen kerran ikinä. Kyseessä oli iphone-appsini juoksukoulun toiseksiviimeinen lenkki ennen viimeistä, tunnin yhtämittaista hölkkää. Alkuun viisi minuuttia kävelyä, sitten 2x30min hölkkää joiden välissä minuutin kävely, ja lopuksi vielä viiden minuutin kävely. Loppuvaiheessa koko homma oli kiinni ihan vain tahdonvoimasta. Viimeisten minuuttien aikana jalat eivät meinanneet nousta enää lainkaan, ja tuntui siltä kuin olisin rämpinyt suossa vaikka hölkkäsin suoralla tiellä. En kuitenkaan luovuttanut, vaan pistin tossua toisen eteen ja olin loppujen lopuksi suunnattoman iloinen siitä että sain 10km täyteen. 

Lenkin jälkeen jalat olivat kyllä ihan muussia, töissä teki kipeää istua muttei meinannut pystyä seisomaankaan. Onneksi sentään on moottoripöytä, jota voi nostaa ja laskea oman mielen mukaan. Täksi aamuksi jalat olivat kyllä jo sen verran palautuneet, että pääsin salille. On kyllä ihanaa, että kunto ja jalat kestävät nykyään juoksemista!

Kesälomalla vol. 2

Viime viikolla olimme taas kesälomalla. Sateisen sään vuoksi piti siis keksiä jotain muuta tekemistä kuin ulkoilua. Ennen lomaa meillä ei ollut mitään suunnitelmia, vaan ajattelimme katsoa mitä keksimme. Oltiin mietitty laivareissua (TAAS) tai pyrähdystä Ikaalisiin ja Ti-Ti Nallen taloon, mutta ne eivät toteutuneet. Ohjelmaa riitti kuitenkin loppujen lopuksi joka päivälle.

Maanantaina kävin lasten kanssa kylässä ystäväni luona, jossa vietimme mukavan aamupäivän. Tiistaina lapset puolestaan menivät erään iso-A:n hoitokaverin luo leikkimään, sillä aikaa kun kävin itse galileossa ja salilla treenaamassa yläkroppaa PT:n kanssa. Oli muuten sen verran tiukka treeni, että kädet ja varsinkin rintalihakset olivat palautuneet oikeastaan vasta eilen!

Keskiviikkona sain harvinaisen yksinolopäivän, kun mies lähti lasten kanssa käymään vanhempiensa luona. Minulla oli hyvä tekosyy jäädä kotiin, sillä saimme kolme kuutiota polttopuita, jotka kannoin sisään puuvarastoon. Hommassa kului reilut pari tuntia, ja kaloreita kului sykemittarin mukaan 700. Kädet olivat kyllä kipeät jo edellisen päivän PT-treenin vuoksi, mutta kilpailin silti itseni kanssa että kuinka isoja sylillisiä saan kannettua kerralla.

Torstaina vietimme perheen kesken muutaman tunnin Mehukattimaassa eli Hoplopin tyylisessä sisäleikkipuistossa, jonka jälkeen haimme kotiin ruokaa uudesta Turkuun avatusta nepalilaisesta ravintolasta. Tuona päivänä kalorit menivät jonkin verran yli, sillä kookoskanassa, lampaassa ja kasvispalleroissa oli taatusti reilusti energiaa ja tulihan sitä riisiäkin syötyä jonkin verran.

Perjantain suunnitelmiin kysyin lapsilta mielipidettä. Vaihtoehtoina olivat picknik-risteily, leffareissu ja kylpylä. Viimeinen vaihtoehto voitti, ja vietimmekin iltapäivän Caribia-kylpylässä polskutellen. Alkuun kumpikaan lapsista ei olisi halunnut olla altaissa muualla kuin sylissä (kun pikkulastenkin allas suljettiin jonkun kakkavahingon vuoksi), mutta saatuaan selkäänsä kellukkeet lapset rohkaistuivat jo kellumaan itsekin pitäen vain vanhempien kädestä kiinni. Uintia meidän perheessä harrastetaan ihan liian vähän, pitäisi yrittää jatkossa päästä uimaan edes kerran, pari kuussa niin tytötkin tottuisivat veteen ja olisi jotain toivoa uimisen oppimisesta...

Lauantai oli kotipäivä, eli siivouspäivä. Aamupäivällä lapset pääsivät ulos sillä aikaa kun itse siivosin taloa, mutta iltapäivä vietettiin sateen vuoksi neljän seinän sisällä. Liikunnan puute teki selvästi lapset hulluiksi, sillä koko iltapäivä oli ihan järkyttävää riehumista.

Sunnuntaina oli alunperin tarkoitus olla kotona ja ulkoilla omalla kylällä, mutta sää olikin todella synkkä ja vettä sateli vähän väliä, joten päätin viedä lapset elokuviin. Kävimme katsomassa uusimman Risto Räppääjän, joka oli äidin omasta mielestä todella ärsyttävä leffa, mutta lapset tykkäsivät.

Mites lomaviikon liikunnat menivät? Maanantaina ja lauantaina kävin tunnin lenkillä, tiistaina oli se salitreeni PT:n kanssa, keskiviikkona kannoin puita varastoon ja torstaina kävin juoksemassa HIIT-treenin. Perjantaina ja sunnuntaina en liikkunut, ellei perjantaina lasketa liikunnaksi kylpylän uima-altaissa lasten kanssa polskuttelua ja muutamia uintivetoja siellä täällä. Toinen salitreeni ja HIIT jäivät viime viikolla tekemättä, mutta eiköhän viisi liikuntakertaa viikossa ole ihan tarpeeksi!

Ruokailut pysyivät melko hyvin kuosissa, tai siis ainakin jos katsotaan päivän kokonaiskalorimäärää. Ainoastaan torstaina kalorit paukkuivat yli nepalilaisen ruoan vuoksi (ja tuli ehkä syötyä myös suklaata), mutta muuten ei tullut pahemmin herkuteltua. Tosin söin hiilareita lähes joka päivä ohjetta enemmän, ja sen sijaan että olisin karsinut rasvasta tulleita kaloreita, jäi proteiinin määrä alakanttiin. Toisaalta, jos kiloklubia katsoo niin proteiinia oli siltikin joka päivä liikaa sen suositukseen nähden, eli yli 30% päivän makroista. Voiperunoita tuli syötyä lähes joka päivä, koska ne ovat vaan NIIN hyviä ja kohtahan varhaisperunoiden sesonki on jo ohi. Tavallisia perunoita ei muuten tee koskaan mieli, ja ne on todella helppo jättää syömättä, mutta varhaisperunat voin kera ovat jotain mitä en kertakaikkiaan voi vastustaa. Minulla olikin viime viikolla sellainen käytäntö, että keitin niitä kerralla suhteellisen vähän, enkä ottanut niitä lautaselle varsinaisen aterian aikana lainkaan. Ruoan jälkeen, jos perunoita jäi yli, annoin itselleni luvan syödä loput. Eilen esimerkiksi mies ja lapset söivät kaikki, eli minun ei tarvinnut uhrautua...

Lauantain päivällinen, eli porsaan sisäfileetä ja herkkusieniä kerma-mustapekkakastikkeessa sekä kasviksia. Kuvasta puuttuu jokunen varsinaisen aterian jälkeen syöty voiperuna, kun tuhosin kattilan pohjalle jääneet omaan vatsaan...

Posti toi alkuviikosta neljän kilon pussin heraa, lempimaussani double rich chocolade. Minulla oli aiemmin kaapissa neljää eri makua (kilon pusseissa tilattuna), jotka kaikki loppuivat juuri sopivasti uuden pussin saapuessa. Saa nähdä ehdinkö kyllästyä ennen kuin tämä pussi on tyhjä.

Miten menee treenit?

Tämän päivän kuntoilusaldo puolen tunnin aikasidonnaisen salitreenin ja 45min crosstrainerilla polkemisen jälkeen

Tämänhetkisessä ohjelmassani minulla on kaksi viikottaista salitreeniä, kaksi tabata-tyyppistä HIIT-treeniä sekä kaksi tasaisemman sykkeen arobista treeniä joista toinen on vapaaehtoinen. Salitreeneistä toinen on saman tyyppinen kuin tähän asti, eli kolmen liikkeen supersarjoina tehtävä, toinen on puolen tunnin aikasidonnainen treeni jossa toistetaan liikkeitä putkeen niin monta kierrosta kuin puolessa tunnissa ehdin. Molemmat treenit ovat haastavia, ja niissä tuli taas jotain uutta mitä aiemmissa ohjelmissa ei ole ollut. Varsinkin tuo puolen tunnin aikasidonnainen treeni on aika tappava, ja menee HIIT-treenistä jo melkein sekin.

Kuva tältä päivältä

Tabata-treenissä puolestaan on tarkoitus tehdä 10-15min kestävä lämmittely, sen jälkeen 4 minuutin intervalliosuus (sisältäen kahdeksan 20 sekunnin sarjaa) jonka jälkeen vielä noin 15min aerobista. Toteutustapa on vapaaehtoinen ja olenkin tehnyt sitä tähän mennessä parilla eri tavalla. Pari kertaa olen käynyt lenkillä. Ensimmäisellä kertaa yritin tehdä tabatan kyykkyhypyillä, mutta parin sarjan jälkeen etureidet olivat jo ihan seis, joten loppusarjat vain juoksin niin kovaa kun pystyin. Toisella kertaa tein tabata-osuuden burpeeseilla, mikä oli ehkä hieman haastavaa ulkoilmassa kun käsien alle osui soraa ja pikkukiviä vaikka asfaltilla ähkinkin.

Eilen tein tabatan sadepäivän kunniaksi siten, että tein alku- ja loppuaerobiset crosstrainerilla ja tabata-osuuden burpeeseja tehden ja haara-perushypyillä palautellen. Se meni jo vähän paremmin, mutta en kyllä ole vielä kertaakaan saanut tabata-treenissä sykkeitä maksimi-alueelle, mitä tapahtuu normaalin salitreenin yhteydessä lähes joka treenissä ainakin kerran. Olo on kyllä tabataa tehdessä täysin loppu, ja eilenkin viimeiset burpeesit menivät lähinnä tahdonvoimalla, eli uskon noiden treenien olevan tehokkaita.

Kolmas osio treeniohjelmassani on tasasykkeinen aerobinen, joka on jollain lailla ehkä suosikkitreenini. Nyt kesäajan olen yrittänyt päästä lenkille pari kertaa viikossa, ja juoksukuntoni on vähitellen kehittynyt. Tällä hetkellä juoksen jo parinkymmenen minuutin pätkiä kerralla, ja sykkeet alkavat pikku hiljaa pysyä kohtuutasolla. Tämänhetkisessä harjoitusohjelmassa (10K appsi puhelimella) olen viimeksi tehnyt kolme 18 minuutin juoksusarjaa, joissa vasta viimeisessä sarjassa sykkeet alkoivat nousta korkeiksi. Keväällä juoksin lähes koko ajan korkeilla sykkeillä, eli kunto on selvästikin parantunut. Asiaa on varmasti auttanut pitkien aerobisten lenkkien lisäksi myös se, että olen jaksanut tehdä HIIT-treenejäkin vaikka en niistä kovin välitäkään...

Hassuttelukuva treenin jälkeen, kun olin föönannut treenin aikana likomäriksi hionneet hiukseni kuiviksi

Kaikenkaikkiaan voisin sanoa, että olen todella tyytyväinen tämänhetkiseen treeniohjelmaani. Viikossa on kuusi erillistä liikuntakertaa enkä välttämättä saa kaikkia aina tehtyä, mutta lähes kaikki kuitenkin. Olen myös yhdistänyt toisen salitreenin ja aerobisen (tänään ja viimeviikolla tein salitreenin jälkeisen aerobisen juoksun sijaan crosstrainerilla sateen ja ukkosen uhan vuoksi), mikä tuntuu toimivan hyvin. Näin ollen minulle jää silti kaksi lepopäivää viikossa ja aikaa palautumiseen. Saa nähdä, minkälaisia treenejä tulevaisuus tuo, mutta näistä tykkään!

Juoksukunto kehittyy

Toissapäivänä tein tähänastisen ennätykseni juoksun saralla, kun hölkkäsin 3x15 minuuttia joiden välissä oli vain minuutin kävelyt. 

Matkaa kertyi enemmän kuin koskaan, eli yli 8,5km. Juoksin Turun keskustasta Halisiin Aurajoen rantaa pitkin. Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmintä, juoksua ajatellen ehkä vähän liiankin. Maisemat olivat aivan ihanat kun joka puolella oli vihreää. Olisi tehnyt mieli pysähtyä ottamaan valokuvia, mutta lenkkeillessä ei paljon viitsinyt. 

Maasto oli ajoittain vähän mäkistä, minkä vuoksi sykkeet kohosivat liiaksikin. Olen yrittänyt pitemmillä lenkeillä pitää maksimisykkeet alle 160:ssä, mutta nyt ei ihan onnistunut. Mutta ehkä ensi kerralla menee jo paremmin. 

Huomenna yritän saada itseni revittyä tekemään HIITin kotini lähellä olevassa mäessä. Sehän ei todellakaan ole mielitreenini, ja olen saanut välteltyä sitä jo useamman viikon...