Uudet ihanuudet

Oi mutsi mutsin innoittamana päädyin eilen KappAhliin housuostoksille. Mukaan lähtivät tietenkin nuo Magic-farkut joita oi mutsi mutsi niin kovasti on kehunut. Kaupassa ei valitettavasti ollut koon 46 farkkuja mustana, joten ostin siniset, ja vasta kotona muistin että olisi kannattanut käydä kurkkaamassa myös XLNT-puolella josko oikeaa väriä olisi löytynyt sieltä.

Uudet farkkuni ovat aivan ihanat. Istuvat hyvin, ovat todella mukavat ja (ainakin omasta mielestäni) näyttävät päälläni hyvältä. Lahje on kapeampi kuin housuissani koskaan, mutta jostain syystä se ei haittaa lainkaan. Tekisikin mieli mennä liikkeeseen heti uudestaan ja ostaa sielä mustana koon 44 farkut tavoitehousuiksi, varsinkin kun sieltä saa vielä 10e alennuksen. Itse asiassa tuo koko 44 ei välttämättä ole edes kamalan kaukana, sillä eilen sitä sovittaessani sain kyllä napin kiinni mutta en vetoketjua, ja housut puristivatkin aika paljon. Mutta jospa mahtuisin tuohon kokoon vielä ennen Liten loppua...

Litesta puheenollen, dieettiohjeet taitavat vihdoinkin ilmestyä Fitfarmin sivuille. Sinne on nimittäin ilmestynyt linkki Liten ohjeisiin, mutta yrittäessäni päästä niitä lukemaan tulee viesti että pääsy evätty. En malta odottaa että näen mitä tuleman pitää :)

Jokotai

Tällä hetkellä aivoissani näyttää olevan kytkentä vain kahteen asentoon: joko en syö lainkaan herkkuja ja pysyn dieetissä pilkulleen, tai sitten herkuttelen koko ajan. Tänään nimittäin ostin minulle ja miehelle iltapalaksi sinihomejuustoa, suolakeksejä ja superdominoita (joita olen himoinnut siitä lähtien kun ne ilmestyivät kauppoihin), ja lisäksi oli vielä vuohenjuustoa puolikas pala kun sitä jäi yli tämän päivän päivällisestä. Huomenna ei (ainakaan näillä näkymin) ole tarkoitus herkutella muutoin kuin grillimakkaralla "kesän" viimeisen grillaamisen kunniaksi, mutta lauantaina herkutellaan taas ja varmaan sunnuntaina tulee syötyä se minttusuklaalevy ennen Liten alkua.

Voihan olla, että tämä tällä hetkellä menossa oleva herkkuputki johtuu ihan vaan siitä kun en kohta saa 10 viikkoon herkutella - mahdollista vapaasyöntipäivää lukuunottamatta - , mutta jotenkin on sellainen olo että pitääkö mun nyt syödä ihan näin paljon. Vielä minulla ei ole morkkista, mutta saa nähdä mikä on olo viikonlopun jälkeen. Nyt voisi tietysti kysyä että miksi sitten täytyy herkutella koko loppuviikko? Niin, sen kun tietäisin mutta kun vaan on sellainen olo että täytyy...

Löysäilyä

Päivällä syötyjen lakujen lisäksi päätin syödä päivällisellä samaa ruokaa muun perheen kanssa tehtyäni aivan ihanaa jauhelihakastiketta ja (täysjyvä)spagettia. Lautasella oli kyllä 200g kasviksia, ja spagettikin on nyt dieetien välipäivinä sallittu, mutta en usko että Bull hyväksyisi voi-jauhosuuruksella tehtyä kastiketta...  Päätin kuitenkin tänään sen verran, että koska edessä on 10 viikkoa enemmän tai vähemmän tarkkaa dieettaamista, voin sallia itselleni vähän enemmän nyt loppuviikon aikana. Luulisi ainakin, että Lite alkaisi hyvin kun saa heti aluksi pudotettua ryminällä hiilareiden aiheuttaman turvotuksen.

Tarkoitus ei ole mässäämällä mässätä koko loppuviikkoa. Aamupalan syön (tai siis juon) normaalisti smoothiena ja päivän toinen ateria saa olla salaatti "normaalin" dieettiruokavalioni mukaan, mutta toisella aterialla taidan syödä enemmän hiilareita ja viikonloppuna mahdollisesti myös suklaata sillä kaapissa kummittelee yhä laivalta ostettu minttusuklaalevy. Lisäksi mies on lähdössä lauantai-iltana luokkakokoukseen ja yöpyy vanhempiensa luona, enkä tiedä saanko pidättäydyttyä herkuista - tai että haluanko edes.

En kuitenkaan aio tuntea herkuttelusta huonoa omaatuntoa, niin kiltisti olen kuitenkin ollut dieettien ajan. Varsinkin Superdieetin, jonka aikana en lipsunut pienimmässäkään määrin. Tiedän että on ihmisiä jotka eivät onnistu pysymään dieetissä yhtä tiukasti ja se on ok, mutta silti välillä ihmettelen että jos dieetistä maksaa, niin  miksi sitä sitten soveltaisi? Mies nimittäin kertoi, että kaksi yhteistä työkaveriamme jotka lähtivät tulosteni innoittamana uuteen SD:hen mukaan, soveltavat dieettiä jonkin verran ja esimerkiksi syövät ruisleipää "koska se on hyvää". Vertaistukea voi siis olla sekä hyvässä että pahassa, sillä kun toinen lipsuu, niin toinen ajattelee että kaipa sitä voisi itsekin...

Lakunhimoon langennut

Sorruin tyhjentämään lakupussin. Onneksi en kuitenkaan täyttä sellaista, vaan rocky roadsien tekemistä varten ostetun pussin pohjat. Oli muuten hyvää...

Turvottaa...

Pakko myöntää, että viikonloppuna tuli herkuteltua taas lisää, vaikka niinhän minä kyllä sanoinkin että en ala dieettiä anopin luona noudattamaan. Sekä lauantaina että sunnuntaina söin jäätelöä, lisäksi lauantaina tuoretta omenapiirakkaa ja sunnuntaina pullaa. Lisäksi kotiin tultuamme herkuttelin miehen kanssa kanttarellileivillä (eli ruispalan päälle reilusti rasvaa sekä sipulin kera pannulla paistettuja kanttarelleja) ja rocky roadeilla. Nyt on onneksi kaikki rocky roadit tuhottu pakastimesta, eli eipä ole Liten alkaessa enää niitäkään houkuttelemassa...

Tänään paino oli ruhtinaalliset 82,8kg ja olo enemmän kuin turvonnut. Mitä luultavimmin turvotusta aiheuttavat herkuttelun lisäksi myös tulossa olevat naistenpäivät, ja toivon uskon pääseväni turvotuksestani tässä viikon aikana taas eroon - turvottaakseni itseäni vielä ensi viikonloppuna ennen Liten alkua...

Tänään aloitin Dimin käytön, varovaisesti yhdellä kapselilla aamupalan kanssa. Illalla sit vielä toinen. Saa nähdä onko tuosta mitään hyötyä, mutta senhän pitäisi ensinnäkin auttaa pitämään mieliala tasaisempana - eli vähemmän kiukuttelua - ja tehostaa rasvan ja selluliitin katoamista. Toivottavasti ei tule mitään kovin voimakkaita oireita tuosta...

Mutta sit onkin aika mennä pukemaan lapset ja lähteä ruokakauppaan ostamaan tämän viikon syömisiä :)

Viikko vielä...

Tällä hetkellä odotan jo innolla Liten alkua. Viime viikonlopun herkuttelut nostivat painoa hetkellisesti yli 82 kilon, ja minulla menikin tähän aamuun saakka ennen kuin sain vaa'an lukemaksi taas tasan 81 kiloa vaikka en dieetistä lipsunutkaan kuin (vähäsen) eilen. Mutta koska noudatan ylläpitäjien ruokavaliota, niin ei kai painon paljon pitäisikään pudota. Mieli tekisi kovasti ottaa ensi viikoksi jo käyttöön extran laihduttajien ruokavalio, mutta koska en yhtään tiedä kuinka paljon Litessä saa/täytyy syödä, niin on kai pakko noudattaa Bullin ohjetta ja pysytellä vielä ensi viikko tässä ylläpitäjien ruokavaliossa. Odotan kuitenkin siis todella paljon, että pääsisin taas syömään dieettiruokavalion mukaan :)

Kirjasin jo tänään painoni tänne muistiin, sillä tulimme aamulla lasten kanssa appivanhempieni luo - mies on mökillä mutta onneksi tänne voi tulla ilman häntäkin - enkä viitsi stressata itseäni enkä anoppia dieettiruokien kanssa kuten jo eilen kirjoitin. Voi siis olla, että aikalailla väistämätön hiilareiden syönti aiheuttanee maanantaiksi taas jonkin verran turvotusta enkä halua sen vaikuttavan painokäyrään...

Tänään söin vielä kotona normaalin aamupalan, ja täällä lounaaksi lautasellisen anopin tekemää pinaattikeittoa (veikkaan että kermaa on seassa jonkin verran) sekä vehnäsämpylän juustolla ja lauantaimakkaralla höystettynä. Vielä en tiedä yhtään mitä anopilla on suunnitteilla päivälliseksi, mutta eipä sillä niin väliä olekaan.

Kävin muuten hakemassa eilen postista Body Actionilta tilaamani paketin, joka sisälsi Fastin Burnereita, Green tea -kapseleita sekä Scitec Estro Dim -kapseleita. En ole vielä varma kuinka niiden käytön aloitan, mutta luultavasti otan maanantaina ensin käyttöön Dimit ja sitten Liten alkaessa burnerit ja green tea-kapselit. Extran foorumilla Dimin raportoitiin aiheuttavan joillakin päänsärkyä, jonka vuoksi aloitan niiden käytön hiljalleen jotta kroppa ehtisi tottua niihin ennen muiden lisäravinteiden aloittamista.

Teimme eilen miehen kanssa myös toisen ison hankinnan - tai oikeastaan kaksi - kun kävimme ostamassa huonekaluliikkeestä sekä ruokailuryhmän että jenkkisängyn. Liikkeellä oli tarjous jolla sai halvemman puoleen hintaan, ja lisäksi 40kk korotonta maksuaikaa eli meilläkin oli noihin jopa varaa. Päätimme panostaa sänkyyn kunnolla ja valitsimme Svane Zenithin 180cm levyisenä, eipä sitä kuitenkaan tarvitse kerralla maksaa... Nyt kun malttaisi vielä odottaa, että saamme uudet kalusteet joskus kuukauden päästä kotiin :)

Rakkaalle aviomiehelleni

Olen kirjoittanut blogiani jo yli 10 kuukautta kertomatta sinulle tästä mitään. Miksi? Kun aloitin blogini kirjoittamisen en tiedä ajattelinko edes kirjoittaa tätä kauaa, mutta tässä sitä vielä ollaan.

Koko elämäni ajan - tai ainakin niin kauan kuin muistan - olen syönyt salaa. Jo lapsena tongin ruokakaappeja jos jäin hetkeksikään yksin sisälle kotiin, ja sama on jatkunut myöhemminkin. Mistä se johtuu, en todellakaan tiedä. Koko viisivuotisen yhdessäolomme ajankin salasyöpöttely on jatkunut. En kuitenkaan herkuttele salaa vanhemmiltani vaan sinulta. Rakastan sinua äärettömästi, mutta jostain syystä en ole koskaan uskaltanut myöntää kuinka kulutan iltani kun olet poissa yön yli. Minulla ei ole muita rakastajia - ellei rakastajaksi lasketa suklaata, sipsejä ja jäätelöä - mutta minulla on silti joskus sellainen olo kuin pettäisin sinua jotenkin. En tiedä herkuttelenko siksi että oloni olisi yksinäinen, vai siksi että yksinkertaisesti nautin yksin herkuttelusta. Vai onko tämä vain todella paha - vuosikymmenien aikana muotoutunut - tapa, josta en pääse millään eroon.

Olen ollut kertomaisillani blogistani sinulle jo monesti, mutta joka kerta olen jänistänyt. Johtuneeko sitten siitä, että pelkään alkavani sensuroimaan kirjoituksiani. Enhän minä ole koskaan sanonut täällä mitään pahaa sinusta enkä sitä aio tehdäkään, mutta pelkään että en uskaltaisi enää raportoida repsahduksiani totuudenmukaisesti jos tietäisin että sinä voit lukea kaiken täältä. Johtuuko tämä salailu siitä, että haluan säilyttää mielessäsi tietynlaisen kuvan minusta ja pelkään sen romuttuvan jos tiedät totuuden? Totuuden siitä, että vaikka en halua meidän herkuttelevan joka ilta niin mässäilen silti surutta heti jos lähdet pois kotoa vaikka vain yhdeksi yöksi. Ja että aikaisemmin saatoin syödä suklaata lähes joka päivä, kun lapset olivat vielä niin pieniä etteivät alkaneet kinuamaan herkkuja itselleenkin ja nukkuivat niin pitkiä päiväunia että ehdin mainiosti tuhoamaan kokonaisen suklaalevyn kerralla.

Olenhan minä onneksi superdieetin aikana muuttunut sen verran, että annan nykyään sinun herkutella vaikka istuisin itse vieressä syömättä mitään. Aikaisemmin - varsinkin silloin kun sorruin herkkuihin töissäollessasi - koin todella huonoa omaatuntoa siitä, että en sallinut herkkuja illalla television ääressä istuessamme. Tuolloin ajattelin kuitenkin niin, että en pysty katsomaan vierestä herkutteluasi vaan sorrun itsekin, jolloin päivän kalorimäärä kasvaisi entisestään. Nykyään on onneksi siis toisin kun en herkuttele päivisin enkä yleensä myöskään kanssasi iltaisin, mutta nämä illat kun olet poissa...

Superdieetin aikana pystyin hillitsemään itseni useammankin kerran huolimatta siitä, että olit poissa yön tai lasten kanssa koko päivän. Tuolloin minun ei oikeasti tehnyt edes mieli sortua ja heittää dieettaamista sivuun. SD Extran loputtua olen kuitenkin palannut taas vanhoihin tapoihini, mitään en siis ole oppinut. Ainut toiveeni onkin että olet poissa luotani mahdollisimman harvoin, jotta en pääse sortumaan ja painoni taas nousemaan. Ja ehkä vielä joskus opin viettämään illan yksin ilman herkkujakin.

Aikaisemmin olen suunnitellut herkuttelujani monta päivää etukäteen, jos olen tiennyt sinun lähtevän pois. Olen miettinyt mitä ostan ja milloin, ja kuinka piilotan herkut sinulta jos ostan ne ennen kuin lähdet. Ja kun ovi on sulkeutunut takanasi ja auto hävinnyt pihasta, sipsipussi tai suklaalevy on auennut lähes saman tien.
Tänään kun olet taas poissa, olin vakaasti aikonut noudattaa SD Extran ylläpitoruokavaliota ja olla sortumatta, vaikka pitkin viikkoa mielessä kävikin kaikenlaisia suunnitelmia siitä kuinka voisin taas herkutella. Sitten ajattelin että en halua sortua tänään sillä joudun kuitenkin poikkeamaan dieetistä loppuviikonlopun kun lähden vanhempiesi luo lasten kanssa.

Aikeeni kuitenkin romuttuivat, kun pikku-a kiukutteli hampaitaan lähes koko iltapäivän ja iso-A oli normaali uhmaikäinen itsensä, ja illan tullen olin kyllästynyt kaikkeen ja valmis luovuttamaan. Tunnesyöjä astui esiin, ja söin pakastimesta muutaman Rocky Roadin jotka sinne jemmasin viikko sitten. Lisäksi minun teki mieleni sipsejä niin paljon, että olin lähellä hypätä autoon ja hakea herkkuja lähikaupasta lasten mentyä nukkumaan. Pysyin onneksi järjissäni sen suhteen, mutta tein silti kattilallisen popcornia iltaherkuksi. Luultavasti kalorimäärä jäi paljon pienemmäksi mitä se olisi ollut jos olisin sen sipsipussin saanut, mutta se on laiha lohtu kun kuitenkin taas sorruin...

Loppuviikonlopun yritän pysyä paremmin kuosissa, vaikka en dieettiä aio vanhempiesi luona noudattaakaan. Tiedät itsekin, että olisi aivan liian stressaavaa kantaa mukana kahden päivän eväät enkä myöskään halua asettaa äidillesi paineita ruokavaliostani kun ei ole pakko. Onhan kuitenkin vielä menossa "väliaika" ennen Liten alkamista.

Anteeksi etten ole kertonut sinulle blogistani, sillä en ole aiemmin halunnut kenenkään tuntemani ihmisen lukevan tätä ajatellessani että voin siten olla avoimempi raportoimaan sortumiseni. Tilanteet kuitenkin muuttuvat, enkä halua salata tätä sinulta enää kun blogikin on kohta jo vuoden vanha.
Lupaan olla sinulle jatkossa avoimempi herkuttelujeni suhteen kun olet poissa, mutta toivon myös että en saa ihan kamalaa saarnaa jos joskus sorrun ja saat lukea sen täältä...

11 vastausta 11 kysymykseen

Sanna esitti minulle jo aikaa sitten haasteen, ja voisin vihdoinkin vastata kysymyksiin. Olen joskus aikaisemmin saanut saman haasteen, enkä jaksa enää uudestaan keksiä kysymyksiä muille...

Mutta tässä vastaukset Sannan kysymyksiin...  

1. Oletko tyytyväinen itseesi?

Pääasiassa kyllä. Olen saanut ihanan miehen ja lapset ja pidän kaiken puolin elämästäni, nyt kun vielä pääsisin tavoitepainooni niin olisi vielä yksi murhe vähemmän...

2. Mitä tekisit loton päävoitolla?

Aivan ensiksi maksaisin pois minun ja mieheni asunto-, opinto-, auto- ja luottokorttivelat. Saattaisin myös jäädä lasten kanssa kotiin pitemmäksi aikaa kuin tammikuuhun. Olisi tietysti kiva matkustellakin ja muistaa rahallisesti ainakin molempia kummipoikiani sekä minun ja mieheni vanhempia, mahdollisesti myös sisaruksiamme. Luultavasti myös rakennuttaisin meille unelmiemme kodin jonnekin tänne lähelle. Sen mitä jäljelle jäisi yrittäisin sijoittaa järkevästi, jotta vanhuusiän toimeentulokin olisi turvattu...

3. Mitä haluaisit vielä tehdä elämässäsi?

Matkustella, jos vain saisin mieheni innostumaan asiasta. On niin monia paikkoja joissa haluan käydä, mutta Suomi on ainut maa jossa haluan asua.

Haluan myös kasvattaa lapseni järkeviksi aikuisiksi...

4. Kehu itseäsi kolmella sanalla.

Uskollinen, luotettava, rakastava

5. Kun katsot peiliin, mitä näet?

Melko kauniit kasvonpiirteet ja kropan, jonka kanssa voisi vielä tehdä vähäsen töitä

6. Mitä harrastat?

Tietokoneella istuskelua, bloggaamista, lukemista (sen minkä ehdin) ja kuntoilua.

7. Mitä liikunta-/urheilulajia haluaisit kokeilla?

Afropowerdancea olisi mukava päästä joskus kokeilemaan, sillä sitä ohjaava ystäväni on kehunut sitä kovin. Samoin kahvakuulailu houkuttelisi.

8. The Herkku joka saa kuolan valumaan ja repsahtamaan?

Suklaa

9. Jos voisit viettää viikonlopun julkkiksen kanssa, kuka se olisi ja miksi?

Tällä hetkellä hän olisi mitä luultavimmin Jutta Gustafsberg, sillä toivoisin saavani häneltä lisää motivaatiota jatkaa painonpudotustani ja uskoa tulevaisuuteen.

10. Jos saisit muuttaa yhden ihmisen elämän, kuka se olisi?

Haluaisin muuttaa pikkusiskoni elämää siten, että hänestäkin tulisi vihdoin äiti. Hänen elämänsä on muutoin kaikinpuolin kohdallaan (ainakin mitä tiedän), mutta hedelmöityshoidoista huolimatta oma lapsi vielä puuttuu. Voisin antaa lähes mitä vain, jotta hänkin saisi kokea äitiyden onnen ♥   

11. Millaisia maneereja sinulla on?

Viuhdon käsilläni aina puhuessani, enkä muutenkaan osaa olla koskaan aivan paikallani.

Vinkkejä Superdieettiin

Uusi Superdieetti alkoi maanantaina, ja vaikka en mukana olekaan niin voisin antaa joitakin vinkkejä SD:n juuri aloittaneille. Sellaisia neuvoja, joita olisin itse toivonut saavani oman superdieettini aluksi, sen sijaan että jouduin keksimään ne itse - tai että joku kertoi niistä vasta dieetin loppupuolella.

Aamupalasmoothie 
Aamupalalla on syötävää aivan tuhottomasti jos keittää erikseen kaurapuuroa ja syö kaiken muun vielä sen seuraksi. Itse olen koko ajan pistänyt kaikki ainekset (myös ne raa'at kauraryynit - niin kauan kun niitä dieetissä on) blenderissä sekaisin. Tuloksena on aivan taivaallinen aamupala, johon saa vaihtelua mehukeiton makua ja marjoja vaihtelemalla. Ja kun valittavana on rahka, raejuusto tai kananmunanvalkuaiset, niin olen siis käyttänyt rahkaa...

Ainesten yhdistely
Kun aamupalalla ja iltapalalla on vaihtoehtona x grammaa raejuustoa, rahkaa tai kananmunanvalkuaisia, niin minä en ainakaan heti tajunnut, että ei tarvitse syödä koko annosta yhtä ainesosaa, vaan niitä voi myös yhdistellä. Kun vaikkapa laittaa puoliksi rahkaa ja raejuustoa, ja sekaan kanelia (ja mahdollisesti makeutusainetta), niin tuloksena on ruoka joka näyttää, maistuu ja tuntuu suussa lähes oikealta riisipuurolta. Toinen hyväksi havaittu resepti on sekoittaa raejuustoa kananmunanvalkuaisten joukkoon ja paistaa niistä munakas.

La(at)tausjuoma
Uskon, että uudessakin superdieetissä treeniä edeltäväksi latausjuomaksi suositellaan Fastin Workout Shockia. Itse aloitin latausjuoman käytön vasta SD Extran aikana kun en enää loppupäivänä imettänyt, ja juoma (ainakin maistamani kirsikka) on ainakin minun mielestäni järkyttävän pahaa. Jotku kirjoittivat SD:n foorumilla, että se olisi helpoin juoda mahdollisimman vähään vesimäärään sekoitettuna, mutta ainakin minulle kyseinen yritys aiheutti oksennuksen alle kymmenen minuutin kuluttua juoman "nauttimisesta". Minulle on tepsinyt se, että sekoitan juoman sheikkerilliseen jääkylmää vettä ja lorautan vielä fun lightia päälle. Tuolloin saan latarin edes jollain lailla alas. Tosin, kun nykyinen purnukka on tyhjä, aion testata Leaderin vastaavaa tuotetta jonka olen kuullut maistuvan paljon paremmalta... Mistä tullaankin seuraavaan kohtaan, eli

Tutki tuoteselosteita
Vaikka Fitfarmin henkilökunta suositteleekin Fastin tuotteita, niitä ei ole mitenkään pakko käyttää. Kannattaa tutkia tuoteselosteita ja yrittää etsiä vastaava tuote joltain toiselta valmistajalta, esim. Leaderilta jonka tuotteet ovat myös halvempia. Pienet erot eivät haittaa, mutta kannattaa yrittää päästä mahdollisimman lähelle.

Superdieetti ja imetys
Vaikka imetyksen aikana ei suositella tiukkaa dieettiä, niin superdieetti on mahdollinen kunhan noudattaa Fitfarmin ohjeita eli käytännössä syö enemmän hiilareita. Minä en tosin niin tehnyt, vaan söin kaikkein tiukimman ruokavalion (eli yli 20kg pudottavien) mukaan. Pikku-a oli kuitenkin dieetin alkaessa jo 10,5kk eli maidontulon väheneminen ei olisi niin haitannut. On vain muistettava, että lisäravinteita - ainakaan rasvanpolttajia, green tea-kapseleita tai latausjuomaa - ei saa käyttää palautusjuomaa lukuunottamatta. Viime superdieetin aikana treenijuomaksi ei ollut vaihtoehtona kuin Fast Amino Rush, mutta Bull antoi imettäjille vaihtoehdoksi 5g glutamiinia. SD Extrassa glutamiini oli jo valmiiksi vaihtoehtona, eli mahdollisesti jo uudessa superdieetissäkin? Imettäessä kannattaa muutenkin tunnustella omaa oloa ja sitä, kuinka jaksaa milläkin ruokavaliolla...

Kuvat ja mitat
Kannattaa ehdottomasti ottaa valokuvat dieetin alussa, ja samoin vähän mittoja. Paino kertoo tietysti jotain, mutta valokuvista ja mitoista näkee myös muutoksen tosi hyvin. Vaikka se dieetin alussa tuntuisikin tyhmältä, niin myöhemmin voi kaduttaa jos valokuvia ei ole ottanut.

Finelli ja (varsinkin) vihreät vihannekset
Finelli on todella mainio apu, kun mietit mitä voit dieetin aikana syödä. Varsinkin kasvisten ja vihannesten ravintosisältöjä kannattaa kurkkia sieltä. On valaisevaa huomata, että vaikka kukkakaali ei vihreä olekaan, sitä saa silti syödä sillä ravintoarvo vastaa parsakaalia. Tai että herne ei kuulu salittuihin kasviksiin vaikka vihreä onkin - ja sehän ei olekaan vihannes vaan palkokasvi.

Suola
Välillä voi tuntua siltä, että suolaa on vaikea saada käytettyä tarpeeksi. Kannattaakin kokeilla ainakin cashew-pähkinöiden suolaamista itse - valmiiksi suolatuissahan on usein myös lisättyä öljyä. Itse kastelen tarvittavan määrän pähkinöitä ja laitan ne pieneen pussiin, jonne sirottelen sitten suolaa ja ravistelen sen tasaisesti pähkinöiden joukkoon. Jotkut ovat myös kehuneet että suurikiteistä merisuolaa saa syötyä helpommin kuin hienoa suolaa, ja että colan avulla suolan saa huuhdeltua suusta pois paremmin kuin vedellä.

Toivottavasti nämä ohjeet auttavat edes jotain näin uuden superdieetin alkuvaiheessa. Toki asioista varmasti keskustellaan myös SD:n foorumilla, mutta kaikki asiat eivät välttämättä tule heti esille. Tämän jutun kommentteihin voi tietysti jokainen lisätä, jos tulee mieleen vielä jotain muutakin :)

Puhtain hampain on helppo buzzata

Kuten olen varmasti joskus kirjoittanutkin, Buzzadorin kautta pääsee ilmaisten kampanjoiden lisäksi ajoittain myös kampanjoihin jotka eivät ole täysin ilmaisia. Tuolloin kyse on jostain sellaisesta tuotteesta, joka olisi liian kallis ilmaiseksi annettavaksi, mutta Buzzadorin kautta sellaisen voi kuitenkin hankkia kotiin huomattavasti tavallista edullisemmin.

Kuva lainattu Oral-B:n sivuilta

Hiljattain julistettiin tällainen kampanja Oral-B TriZone 500 ja 5000 -sarjan sähköhammasharjoista. TriZone 500 on ilmeisesti vähän lähempänä karvalakkimallia, mutta itse tilasin talouteemme TriZone 5000 -harjan. Harjan tekniset tiedot kertovat seuraavaa:

• 3D-teknologian avulla harja poistaa plakkia huipputehokkaasti.
• Sisältää SmartGuiden, jossa on ajastin, kello ja paineentunnistin.
• Paineentunnistimen ilmaisin varmistaa, että harjaus käy tehokkaasti ja hellävaraisesti.
• Täyteen ladatulla akulla harjausaika on yhteensä jopa 40 minuuttia.
• Laite varoittaa, kun akun virta on loppumassa.
• Yhteensopiva kaikkien Oral-B-harjaspäiden kanssa (lukuun ottamatta Sonicia).
• 40 000 sykähdystä ja 8 800 pyyhkivää liikettä minuutissa.

Harjassa on viisi eri ohjelmaa: päivittäinen puhdistus, syväpuhdistus, hellävarainen, kiillottava sekä ikeniä hierova puhdistus. Kovin suuria eroja en eri tyyppien välillä ole huomannut, mitä nyt syväpuhdistus kestää päivittäisen puhdistuksen ohjelmaa kauemmin. Buzzadorin paketin mukana tuli vain TriZone-harjaspäitä, ja luulen että ainakin kiillottava ohjelma olisi paremmin edukseen kyseiseen tarkoitukseen suunnitellulla harjaspäällä.

Minun lisäkseni mies on meillä käyttänyt uutta hammasharjaa. Olemme molemmat sitä mieltä, että hampaat saa sillä todella puhtaan tuntuisiksi. Aikaisempaa sähköhammasharjaani käytin vain minä, ja siihen verrattuna Oral-B on pesutulokseltaan huomattavasti parempi.

Puhtaiden hampaiden lisäksi harjan hyviä puolia ovat hammasharjatelineessä oleva tila neljälle harjalle (jota vanhassa sähköhammasharjassani ei ollut), sekä SmartGuide joka on nyt kiinnitettynä wc:n seinään. SmartGuidessa on ensinnäkin kello, ja se näyttää myös hampaiden harjauksen keston sekä hymynaaman kun hampaita on harjannut tarpeeksi. SmartGuide myös näyttää, mikä harjausohjelma on käytössä. Lisäksi hammasharja antaa pienen merkin kun on aika siirtyä seuraavaan hammasneljännekseen, jolloin kaikkia pintoja tulee harjattua tarpeeksi kauan ja tasapuolisesti. Harjassa on myös paineentunnistus, joka ilmoittaa punaisella valolla ja harjan sykkimisen pysäyttämällä, jos harjaa painaa hampaisiin liian kovaa.

Harjan eduksi voi myös lukea TriZone harjaspään, jossa on väriä vaihtavat harjakset joista näkee milloin harjaspää tulisi vaihtaa uuteen - seikka joka unohtui vanhan sähköhammasharjani kanssa hävettävän pitkiksi aikaa.

Miinuksia TriZone 5000 saa kovasta harjausäänestä - vaikka onkin hiljaisempi kuin jokin toinen Oral-B:n sähköhammasharja -, pitkästä latausajasta (24h) sekä aivan liian lyhyestä latausjohdosta. Johto ei omassa wc:ssämme yllä mitenkään peilikaapin kyljessä olevaan pistorasiaan, vaan joudumme tuomaan harjan lataukseen keittiöön kun akku alkaa olla lopussa.

Olen testannut Oral-B TriZone 5000 -hammasharjaa nyt lähes 3 viikkoa, ja vanha hammasharja onkin luultavasti lopullisesti piilotettu kaapin perälle. Mieskin on käyttänyt TriZonea päivittäin, vaikka hän ei suostunut kertaakaan pesemään hampaitaan vanhalla harjallani (johon olisi kyllä ollut harjaspää hänellekin).

Uskoisin, että jos vain harja kestää käyttökuntoisena, niin sen avulla voi joskus tulevaisuudessa saada lapsetkin innostumaan hampaiden harjauksesta aivan eri tavalla kuin nykyisin. SmartGuideen saa nimittäin tähtiä jos harjaa hampaita tarpeeksi kauan, ja lapset voisivat hyvinkin innostua tavoittelemaan maksimimäärää eli 4 tähteä :) Paha vain, etteivät Oral-B:n lapsille tarkoitetut harjaspäät ainakaan vielä vaikuttaisi soveltuvan Trizone 5000:een, mutta ehkä tulevaisuudessa...

Jos muuten haluat itsekin mukaan Buzzadoriin ja testaamaan ilmaiseksi (tai lähes ilmaiseksi) kaikkea mahdollista kosmetiikasta aikuisten- ja lastenruokien kautta elektroniikkaan, voit tehdä sen täältä ja ilmoittaa suosittelijaksi Buzzador-nimimerkkini eli Katjushka81.

Miltä minusta tuntuu?

Nimimerkki Sawotar kyseli taannoin, kuinka kehonkuvani on muuttunut painonpudotuksen myötä. Monet ovat myös sanoneet, että oloni on varmasti paljon mukavampi ja kevyempi 20kg hoikempana. Päästäkseni helpolla olen vastannut että juu, tottakai olo tuntuu paremmalta. Todellisuudessa en kuitenkaan huomaa suurtakaan eroa edelliseen. Muistissa on vielä loppuraskaus, jolloin en pallovatsan kanssa pystynyt itse solmimaan edes kengännauhojani, ja siihen verrattuna raskauden jälkeinen yli 100kg elopaino ei tuntunut missään. On tietysti ihanaa, että on ehkä aavistuksen verran ketterämpi kuin ennen eikä vatsa ole tiellä, mutta ero on jostain syystä kovin pieni. En myöskään kokenut koskaan olevani mitenkään kamalan huonossa fyysisessä kunnossa, eikä rattaiden lykkiminen mäkeä ylös ollut aikaisemmin paljonkaan rankemman tuntuista kuin nykyään.

Mutta siitä kehonkuvasta. Monet reilusti painoa pudottaneet sanovat näkevänsä peilissä itsensä yhä lihavana. Minulla on juuri päinvastoin. Minä en ole koskaan nähnyt peilissä ylipainoista tai lihavaa naista, vaan aina suhteellisen sopusuhtaisen olemuksen. Vain valokuvat ovat kertoneet totuuden, jota aivoni eivät peiliin katsoessa ole suostuneet myöntämään. On oikeastaan aika vaikea sanoa mistä se johtuu. Johtuisiko siitä, että ollessani vuosia sitten 70 kiloinen (ja hyvännäköinen) sain jatkuvasti kuulla asiasta kehuja silloiselta - mutta muuten täysin idiootilta - poikaystävältäni. Ja mieheni on myös koko 5 vuoden yhdessäolomme ajan kehunut ulkonäköäni, vaikka paino nousi tänä aikana tosiaan jo yli 100 kiloon. Onko positiivinen palaute ulkonäöstäni siis saanut minut kieltämään totuuden?

Olen toki joutunut viime vuosien ajan ostamaan jatkuvasti uusia, entistä suurempia vaatteita, ja ahdistunut syvästi kun en ole niitä löytänyt aina edes isojen tyttöjen osastolta vaan olen joutunut turvautumaan miesten osastoihin. Olen myös kauhistunut valokuvissa näkynyttä läskiä niin usein, että opin vähitellen pysymään visusti kameralta piilossa. Lasten syntymän jälkeen tytöt ovat myös tuoneet hyvän keinon piiloutua kameralta heidän taakseen: vauva sylissä kukaan ei kiinnitä huomiota kuvassa olevaan äitiin ;)

Nytkin, lähes 25 kiloa viime vuoden loppua kevyempänä, peilistä katsoo aivan sama, sopusuhtaisen näköinen nainen. Ainut ero on, että alan olla sopusuhtainen oikeastikin enkä vain omassa päässäni. Joskus käy kyllä niinkin, että katsoessani peiliin yllätyn näkemästäni positiivisesti. Tarkastelen myös usein esim. vyötäröni kaarta joka on ollut piilossa liian kauan ja tullut pitkästä aikaa taas näkyviin. Mutta minun täytyy kuitenkin koko ajan muistuttaa itseäni, että vielä puoli vuotta sitten olin varmasti aika eri näköinen ja että minun täytyy pitää varani jotten päästä painoa uudestaan nousuun.

On myös niin, että vaikka alan omasta mielestäni olla jo aika hyvännäköinen niin olen oikeasti vielä ylipainoinen ja painoa pitäisi todellakin saada vielä ainakin 10kg pois. Tänään sain taas vahvistusta asialle, kun mies otti minusta erittäin epäimartelevan valokuvan joka oikein korosti ylipainoani.

Vaaka näytti muuten tänä aamuna tasan 81 kiloa, eli tässä kahden viikon aikana ennen Liten alkua pitäisi saada enää kilo pudotettua. Tämän päivän aikana ei kyllä putoa taatusti yhtään, sen verran sokeria ja rasvaa tekemissäni Rocky Road -makeisissa on... Mutta syön niitä vain tänään enkä laske tätä edes repsahdukseksi vaan sallituksi herkuttelupäiväksi, huomenna taas ruokavalion pariin :)

Se oli sitten siinä

Nimittäin pikku-a:n imetys. Jo useamman viikon ajan imetin enää kerran päivässä - pieniä yökiukuttelunvaimennuslipsumisia lukuunottamatta - ja mietiskelin että kuinka kauan pikku-a jaksaa olla rintamaidosta kiinnostunut.

Luulen, että viimeisen niitin imetyksen loppumiselle toi pikku-a:n korvatulehdus. Tyttö oli jo monta päivää imenyt kovin nihkeästi ja parkaissut aina muutaman imaisun jälkeen, ja tiistaina käytin vihdoinkin varmistamassa tulehduksen lääkärissä. Sitten toissapäivänä, kun päiväuni- ja imetysaika taas koitti, ei pikku-a huolinutkaan enää lainkaan rintaa. Kääntyi vain vieressäni toiselle kyljelle selkä minua päin. Onneksi hän nukahti päiväunille ilman maitoakin. Tarjosin rintaa vielä myöhemmin iltapäivällä, mutta silloinkaan se ei kelvannut. Illalla totesinkin miehelle, että se oli nyt siinä. Eilen en meinannut saada pikku-a:ta nukahtamaan päiväunille, joten tarjosin hänelle sittenkin vielä rintaa. Ei kelvannut, eli en aio enää edes yrittää.

On oikeastaan parempi, että imetys loppuu näin, tytön omasta aloitteesta - vaikka se johtuisikin vain siitä että rinnan imeminen sattui korviin. Säästynpä kamalalta känkkäränkältä vieroitusvaiheessa. Olo on silti jokseenkin haikea, vaikka tiedän pääseväni nyt rintaliiviostoksille - minulla ei nimittäin ole yksiäkään sopivia liivejä imetys- ja urheiluliivejä lukuunottamatta. Imetys oli kuitenkin ihana tapa tuntea läheisyyttä pikku-a:n kanssa, se oli hetki vain meille kahdelle. Loppuvaiheessa meinasi tosin tulla pientä näykkimistä aina silloin tällöin, eli sinänsä imetyksen loppuminen on mukavaa kun ei tarvitse koko ajan jännittää koska pienet hampaat iskevät kiinni.

Iso-A:n imetys loppui jo 9kk iässä eli sain imettää pikku-a:ta lähes 5kk kauemmin. Nyt minulla ei kuitenkaan ole enää vauvaa jota imettää, ja saa nähdä tuleeko sellaista enää koskaan...

Motivaatio, mihin katosit?

Viimeiset pari päivää ovat olleet vaikeita. Väsyttää koko ajan ja ihan vetämätön olo. Väkisin olen kuitenkin käynyt lasten kanssa ulkona ja eilen myös sisäleikkipuistossa jonne sain onneksi pari ystävää lapsineen mukaan. Liekö sitten väsymyksestä johtuvaa, mutta herkuttelunhimo on ollut tänään VALTAVA. Tänä aamuna kun kävin lasten kanssa lähikaupassa, mietin koko matkan että jospa ostaisin vähän suklaata. Ihan vähän vaan (eli koko levyn). Olenhan kuitenkin jaksanut dieetata jo useamman kuukauden, ja tämä kuukausi on muutenkin rennompaa ennen syyskuussa starttaavaa Litea. Kaupassa en kuitenkaan vilkaissut karkkihyllyyn päinkään, ja sain hillittyä haluni. Sitäpaitsi aiomme sunnuntaina tehdä miehen kanssa aivan ihanaa ruokaa ja luultavasti myös Rocky Roadseja - älkää huoliko, aion syödä noita sunnuntaina mutta ei todellakaan enää sen jälkeen - joten olisi parempi jos saisin pidettyä itseni kurissa vielä tämän päivän ja huomisen...

Olen pohtinut, että johtuuko tämänhetkinen herkkujen himo siitä että kroppa olisi väsynyt dieettaamiseen, vai onko vika aivoissa. Sinänsähän kropan pitäisi tällä hetkellä olla aika hyvin ravittu, sillä noudatan Bullin ohjetta ylläpitäjien ruokavaliosta enkä todellakaan joudu olemaan nälkäinen. Jos himo tulee henkiseltä puolelta, niin mistä se johtuu ja mitäs sille voisi tehdä. Aikaisemmin olen tottunut siihen, että herkuttelen jos en ihan joka päivä, niin kuitenkin monta kertaa viikossa. Minun on kuitenkin tähän saakka ollut äärimmäisen helppo noudattaa SD:n vähähiilihydraattista ruokavaliota, eli eipä luulisi mistään vieroitusoireistakaan olevan enää kyse kun projekti on jatkunut jo kolme kuukautta.

Toisaalta, voiko herkkujen himo johtua siitä kun mies lähti maanantaina taas töihin oltuaan 7 viikkoa kotona? Päivät tuntuvat lasten kanssa tavallista pitemmiltä, eikä ole toivoakaan että mies nousisi aamulla lasten kanssa ja antaisi minun nukkua - tai päästäisi aamulenkille - sillä hänen on lähdettävä töihin jo seitsemän maissa. Onko tämä väsynyt ja sokerinhimoinen oloni jonkinlaista kotona olemisen ahdistusta, jota aivoni haluaisivat "lääkitä" makealla? Ainakin eräs tsempparimme oli fitfarmin foorumilla sitä mieltä, että yritämme helpottaa ahdistusta syömällä.

Oli miten oli, mietiskelin jo tänään että pitäisikö unohtaa koko dieettiruokavalio seuraaviksi kahdeksi viikoksi, syödä täysin samaa ruokaa muun perheen kanssa ja herkutella useammin. En kuitenkaan haluaisi luopua tavoitteestani alittaa 80 kg ennen Liten alkua, ja vain ja ainoastaan se ajatus sai minut tänäänkin karttamaan karkkihyllyä. Toisaalta mietin kuitenkin että olisiko minun helpompi noudattaa Litea, jos olisin saanut "vaihtaa vapaalle" pariksi viikoksi ja unohtaa ruokien punnitsemisen ja herkkujen välttelyn.

Mitä mieltä te olette???

Esimerkin kannustava (ja käännyttävä) voima

Kerrankin voin ylpeänä sanoa, että minä olen innostanut ihmisiä. Kovin usein en siihen saa mahdollisuuksia, mutta tällä kertaa onnistuin. Kyse on tietenkin Superdieetistä. Facebookiin laittamani ennen ja jälkeen -kuvat aiheuttivat runsaasti kysymyksiä kuinka onnistuin, ja ainakin kolme facebook-ystävääni on ilmoittautunut ensi maanantaina alkavaan valmennukseen. Ja he ovat siis sellaiset, jotka ovat asiasta kertoneet, eihän sitä tiedä jos ystävieni joukossa on sellaisiakin jotka haluavat hoitaa projektin kaikessa (facebook-)hiljaisuudessa kuten minäkin. Lisäksi olen saanut ainakin yhden bloggarin mukaan, kun Hiilarihirmu etsiskeli motivaatiota ja vinkkasin hänelle SD:stä.

Välillä minulla on ollut sellainen olo, että olen muuttunut ihan hörhöksi Fitfarm-faniksi. Kehun kaikille kuinka mahtava SD on ollut, ja aion todellakin jatkaa painonhallintaani Fitfarmin tuella hamaan tulevaisuuteen - tai ainakin siihen saakka kunnes olen saavuttanut lopullisen tavoitepainoni joka on noin 65kg. Yritän välttää ihmisten "käännyttämistä", mutta en todellakaan ole jättänyt mainitsematta millä tavoin olen läskit saanut kadotettua. Pitäisi melkein saada jo joku alennus Liten osallistumismaksusta, niin monta uutta asiakasta olen firmalle tuonut ;)

Arkea pompottelevan uhmaikäisen kanssa

Varoitus! Seuraa juttua lapsista, ei laihdutuksesta...

Tämän päivän treeni meni jokseenkin mönkään. Kaikki alkoi hyvin: sain pikku-a:n nukkumaan ja oli aika laittaa iso-A:lle joku lastenohjelma pyörimään jotta pääsisin treenaamaan. Ohjelman valinnassa tapahtui se, jota on ollut havaittavissa jo jonkin aikaa, mikään ei kelpaa. A halusi katsoa Titi-nallea, joita meillä on 6 eri dvd:tä. Ei toi - ei toi - ei toi - kuului vaan, mutta kun laitoin dvd:t kaappiin niin ei sekään kelvannut. Aikamme tuota vatvottuamme A halusikin katsoa Uteliaan Vilin. Onnistuihan se, ja pääsin pikkuhiljaa treenaamaan.

En kuitenkaan ehtinyt treenissä kuin puoleen väliin, kun olohuoneesta alkoi kuulua "en halua katsoa tätä". Kun en reagoinut vaan jatkoin jumppaamista, niin tyttö alkoi kiukuttelemaan ja kitisemään lattialla pyöriskellen. Oli siis pakko mennä hänen luokseen (sarjojen välissä) ja kysyä mitä tämä sitten haluaisi katsoa.  Teletappeja. Niistäkään - boksille tallennetuista jaksoista - ei meinannut kelvata mikään. Loppujen lopuksi A suostui katsomaan jakson nimeltä Vaakaleikki. Pääsin jatkamaan treeniä, mutta lähes saman tien alkoi olohuoneesta kuulua taas kitinää ja "en halua katsoa tätä". Menin ja sammutin ohjelman ja kysyin, mitä A haluaa katsoa. "Vaakaleikkiä". No, laitoin ohjelman takaisin pyörimään ja jatkoin jumppaamista, mutta kitinä jatkui.

Sanoin seuraavaksi että jos ohjelma ei kelpaa, niin A voi mennä päiväunille. Se sopi ja tyttö meni huoneeseensa tullakseen kohta ulos rääkymään että ei haluakaan nukkua! Siinä vaiheessa ei sitten enää kelvannut ohjelma eikä päiväunet, ja tyttö oli selvästi ihan väsynyt. Treeniä oli jäljellä vielä yksi sarja, mutta enpä minä muuta voinut kuin ottaa A:n kainaloon ja mennä parisänkyyn hänen kanssaan jotta pikku-a ei heräisi kesken unien. Eihän se olisi iso-A:lle sopinut, ja A alkoikin rääkymään, kirkumaan ja potkimaan kainalossani. Jonkin aikaa yritin pitää häntä väkisin sylissäni ja lauleskella, jotta hän rauhoittuisi ja nukahtaisi. Ei nukahtanut, mutta hetken päästä A kuitenkin rauhoittui.

Loikoilimme sängyllä vieretysten, ja näytti siltä että A alkaa taas kiukuttelemaan hetkenä minä hyvänsä. Sain onneksi hänet pysymään rauhallisena kertomalla hänelle tarinoita "pienestä tytöstä joka asuu pienessä talossa yhdessä äidin, isän ja pikkusiskon kanssa". Välillä vaikutti että A saattaisi nukahtaa, mutta ei kuitenkaan antanut periksi. Onneksi hän kuitenkin rauhoittui sen verran, että antoi minun nousta ylös sängystä hikisine vaatteineni. Tässä vaiheessa oli kulunut jo lähes puoli tuntia edellisen jättiläissarjan loppumisesta, joten päätin treenin olevan suoritettu. Koska pientä väsykiukuttelun poikasta oli yhä havaittavissa, katsoin parhaaksi laittaa A:lle vielä yhden ohjelman pyörimään jotta saisin juoda edes palautusjuoman rauhassa vaikka vähän pitkälle sen juominen menikin. Alkoi taas sama show kuin aiemmin, "ei toi -ei toi - ei toi..." mutta sain hänet kuitenkin katsomaan ohjelmaa vihdoin ja viimein.

Kuten tämänpäiväisestä huomaa, iso-A:n kanssa on välillä lievästi sanottuna hankalaa. Paras olisi, jos hän ei katselisi niin paljon televisiota, mutta se on lähes ainut keino jolla saan hänet pidettyä suhteellisen hiljaisena pikku-a:n päiväunien aikana. Yleensä en kyllä anna hänen katsoa kuin maksimissaan kaksi enintään tunnin ohjelmaa, mutta tuleehan siinäkin jo pari tuntia tv:n katselua putkeen. Jos yritän saada hänet lopettamaan tv:n katselun ennen kuin pikku-a herää, seuraa auttamatta kamala kiukunpuuska ja meteli. Eikä hän todellakaan halua lukea kanssani kirjoja tai tehdä mitään muutakaan yhdessä.

Iso-A testaa selvästikin rajojaan ja sitä, miten saa eniten pompoteltua ja ärsytettyä meitä, mutta miten ihmeessä tuon tavan saa pois??? Tarvittaisiin varmaan joku Jo Frost pistämään vanhempiaan pompotteleva uhmaikäinen kuriin...

P.S. En kyllä anna iso-A:n pompottaa ihan noin pahasti pikku-a:n ollessa valveilla, mutta a:n nukkuessa päiväunia yritän pitää iso-A:n mahdollisimman tyytyväisenä jottei hän herättäisi pikkusiskoaan. Jotain kyllä pitäisi tuolle tehdä tai hermot menee...

3 viikkoa Liteen, ja kaapista ulos

Liten alkuun on nyt tasan kolme viikkoa. Aamulla vaaka näytti 81,4kg, eli näiden kolmen viikon aikana olisi hyvä saada tuo 1,4kg tiputettua. Viikossa lähti nyt 300g, mikä on kuitenkin aika hyvä tulos ottaen huomioon että 8 päivän sisällä tuli herkuteltua neljästi!

Olen nyt (noiden herkuttelupäivien lisäksi) noudattanut SD Extran ylläpitäjien ruokavaliota aika tunnollisesti, ja pakko sanoa että päivän toinen ateria on ollut haastava. Siinä saa nimittäin syödä muun ruoan ohessa joko riisiä, pastaa tai perunaa, ja ruokamäärä tuntuu todella valtavalta. Eilen oli pakko jättää osa parsakaalista ja perunoista syömättä sillä vatsaan ei vain mahtunut enää. Treenipäivät voivat olla vielä haastavampia, sillä tuolloin hiilareita kuuluu molemmille aterioille ja lisäksi pitäisi syödä banaani ennen ja jälkeen treenin. Treenin jälkeen käy myös omena, mutta silti.

Viime viikolla treenit jäivät nollaan, sillä kurkkukipu vaivasi koko viikon. Tällä viikolla olisi tarkoitus treenatakin, mutta aikataulu aiheuttaa haastetta sillä mies lähti taas töihin 7 viikon yhdistetyn isäkuukauden ja kesäloman jälkeen. Tänään oli tarkoitus tehdä kotitreeni pikku-a:n käytyä päiväunille, mutta neiti nukahtikin rattaisiin jo ennen lounasaikaa eikä herännyt edes siihen kun riisuin ulkovaatteet pois ja nostin sänkyynsä. Unta on kohta riittänyt jo puolitoista tuntia, eli voi olla ettei a enää nukukaan myöhemmin. Enkä itse ala jumppaamaan jos hän pyörii jaloissa ja mahdollisesti keskeyttää treenin ties kuinka monta kertaa, ja koska söin lounaan samaan aikaan iso-A:n kanssa niin en voisi treeniä edes aloittaa ennen kuin vasta pienen ajan päästä. Onneksi tässä Extran ja Liten välillä saakin löysäillä ihan luvan kanssa.

Ainut ongelma treenien poisjäännissä on se, että kroppa ei siitä tunnu tykkäävän. Viime viikolla jouduin useana yönä ottamaan särkylääkettä, sillä selkä oli herätessäni niin kipeä ettei uni meinannut tulla uudelleen. Kolmantena yönä osasin yhdistää selkäkivut treenaamattomuuteen. Olen kärsinyt yöllisistä selkäkivuista molempien lasten imetysajan, mutta kesä on mennyt pääasiassa kivuttomana ja ajattelin jo päässeeni jomotuksesta eroon, mutta treeniä se näköjään vaatii.

Tunnelmat ovat kaiken kaikkiaan todella odottavat. En malta odottaa Liten treeniohjelmaa tai ruokavaliota, vaikka tuskin noissa syömisissä mitään maata mullistavaa eroa onkaan. Ainakin hiilarit vähenevät taas, sitä odotellessa ja siihen saakka tankkaillessa...

Tulin muuten pari päivää sitten ns. ulos kaapista eli läväytin Facebook-profiiliini ennen ja jälkeen -kuvat. Ennen-kuvana oli helmikuussa otettu kuva, jossa makaan sohvalla pikku-a sylissäni nukkuen, ja jälkeen-kuvana sunnuntaina juhlavaatteissa otettu valokuva. Helmikuun kuva on suoraan sanottuna järkyttävä ja oikein korostaa sitä kuinka valtava olen ollut. Oikeasti en ehkä ole edes ollut ihan niin iso miltä kuvassa näytän - toivottavasti ainakaan - mutta parempaakaan kuvaa en löytänyt sillä viime aikoina en kovinkaan mielelläni suostunut kameran eteen. Onneksi asenne on muuttumassa kun kuvista ei katso enää norsun ja virtahevon risteytys... Kuvista saatu palaute oli jokatapauksessa todella hienoa, paljon positiivista kannustusta ja hyvää mieltä. Tänne kuvat tulevat vasta jos saan retusoitua niistä kasvoni pois, sillä haluan jatkaa tätä linjaani että en julkaise mitään kuvia joissa näkyy minun tai elämäni ihmisten kasvot.

Voihan flunssa!

Viimeisimmän postauksen jälkeiset pari päivää ovat menneet kurkkukipua potiessa. Mikään kovin paha flunssa ei ole (ainakaan vielä) iskenyt, mutta sen verran vetämätön olo on ollut että olen jättänyt treenit suosiolla väliin. Onkin sinänsä ihan hyvä, että tämä sattui juuri tähän "virallisten" dieettien väliaikaan, jolloin Bull kehotti muutenkin vähentämään treenausta.

Keskiviikkoaamuna yllätyin, kun vaaka näytti alle 81kg. Ihmettelin että eikö kolmen päivän herkutteluputki muka näy missään. No, turvotus tulikin sitten jälkijunassa, kun paino näytti eilen yli 83kg. Tänään on tosin jo kilo hävinnyt siitäkin, eli kunhan vain pysyn erossa herkuista niin voisi olla mahdollista päästä takaisin sunnuntain lukemaan vielä tämän viikon aikana. Huomenna on tosin se miehen suvun sukukokous, mutta siellä en aio sortua pahemmin herkkuihin vaan syön kohtuudella sitä mitä tarjolla on.

Olen nyt pari päivää noudattanut Extran ylläpitäjien ruokavaliota ja olen huomannut olevani paljon nälkäisempi kuin itse dieetin aikana. Johtuneeko sitten tuosta kolmen päivän herkuttelusta vai suuremmasta hiilarimäärästä, mutta olen kuitenkin pysytellyt ohjeissa enkä lipsunut mihinkään ylimääräiseen.

Ihan kohta suuntaan hierojalle, ja toivon ettei flunssa pukkaa sen jälkeen pahemmaksi. Perua en kuitenkaan halua, sillä ties milloin pääsen sinne seuraavan kerran. Ja jospa tämä jo runsaan viikon vaivannut vetämätön olo häviäisi muutamassa päivässä jos iskisi kunnon flunssa, eikä jatkuisi tällaisena melkein flunssana viikkotolkulla.

Se piti muuten vielä sanoa, että ihmettelen heitä joiden mielestä herkut eivät maistu enää niin hyviltä kun on pysytellyt niistä jonkin aikaa erossa. Minun mielestäni herkut maistuvat aina hyviltä, riippumatta siitä onko niitä syönyt viikon putkeen vai pysytellyt niistä kuukausia erossa. Ehkä opin ajan myötä hillitsemään herkkuhimoani ja jättämään osan syömättä, mutta ainakin vielä minun täytyy jättää ne miehen syötäväksi sillä en todellakaan voi sanoa, että "söin kaksi palaa suklaata eikä sen jälkeen tehnytkään enää mieli"...

Tänään vielä ja sit ruotuun...

Onpa mukavaa kun kerrankin tulee kommentteja kirjoitukseeni (tarkoitan siis tuota viimeisintä), välillä on ollut sellainen olo että kirjoitanko tätä blogia vain itselleni, kun niin harvoin kukaan kommentoi...

SD Extra on nyt siis ohi, ja neljän viikon omatoiminen aika on alkanut. Tarkoitus olisi noudattaa Extran ylläpitäjien ruokavaliota, jotta kroppa saa tankattua itseään kunnolla. Ruokavalioon kuuluu dieettiin verrattuna enemmän hiilareita, esim. kaurahiutaleita joka aamu ja jopa riisiä, pastaa tai perunaa joko yhdellä tai kahdella aterialla päivässä treenistä riippuen. Lisäksi joka viikko saa pitää yhden vapaasyöntipäivän, jollaisia minulla kyllä on jo tämän viikon loppuun mennessä kertynyt koko neljän viikon osalle... Lauantaina menemme miehen suvun sukukokoukseen, jonne en viitsi omia eväitä raahata ja ruokana on ilmeisesti kinkkukiusausta. Lisäksi herkuttelin sunnuntaina kuten vähän meinasinkin, mutta sain onneksi pidettyä syömisen edes jollain lailla kohtuudessa sillä en loppujen lopuksi ollut edes ähkyssä. Kyllähän sitä tuli pieni sipsipussi vedettyä ja purkillinen Aino-jäätelöä, mutta siinä kaikki.

Eilisen päivän olimme laivalla, ja sielläkin osasin syödä ilman ähkyä. Kyllähän minä herkuttelin, esim. pekonia ja lettuja aamupalalla ("normaalin" leivän lisäksi) ja buffet-päivällisellä jälkiruoan poikineen. Lisäksi illalla tuli vielä syötyä miehen kanssa levy suklaata lasten mentyä nukkuaan ja meidän hengatessa kirjojen parissa yläpedeillä.

Tänään oli tarkoitus palata normaaliin ruokavalioon, mutta kuinkas kävikään...? Mies muisti että meillähän on tänään ensitreffien (5.) ja kihlauksen (4.) vuosipäivä eli täytyyhän sitä jotenkin juhlistaa. Ja miehelle juhlistaminen merkitsee aina herkuttelua, eikä minunkaan ole helppo päästä tuosta ajatuksesta irti. Kun sekaan heittää sen seikan että viime yö meni hyvin pitkälti valvoessa - miksi oi miksi hyttimme oli juuri yökerhon alapuolella ja saimme kuunnella bassonjumputusta lähes koko yön, ja lisäksi jouduin tuudittelemaan pikku-a:ta uudelleen uneen useammankin kerran - ja tämän vuoksi olo on lievästi sanottuna väsynyt ja krapulainen, niin minua ei ollut kauppareissulla vaikea taivutella ostamaan pari pakettia Feta Snacksia (Oliivi&Valkosipuli, of course) ja maalaisleipää sen seuraksi. Herkut ovatkin kaapissa odottamassa iltaa, kun tytöt ovat nukkumassa. Muu päivä on tarkoitus pysytellä dieettiruokavaliossa, mutta äsken sorruin tyhjentämään pussillisen kuivattuja mansikoita jotka olivat unohtuneet kaappiin ja joiden parasta ennen -päiväys oli mennyt jo aikaa sitten. Jätän kyllä tältä päivältä pois toiseen ateriaan kuuluvan öljylisän sekä cashew-pähkinät, sillä Feta Snacksissahan öljyä on enemmän kuin tarpeeksi...

Mitä useampana päivänä herkuttelee, sitä vaikeampaa on päästä taas kiinni kunnon ruokavalioon ja itsekuriin. Onneksi miehellä on kuitenkin vielä tämä viikko lomaa, joten en ainakaan pääse sortumaan herkkuihin niin helposti. Tavoitteena olisi kuitenkin yhä saada se pari kiloa tämän kuun aikana pois, eikä paino todellakaan mässäilemällä tipu. Tilauksessa olisi siis reilusti itsekuria ja rutkasti motivaatiota, heti huomisesta alkaen...

P.S. On kuitenkin mukava huomata, että vielä parin päivän herkuttelujenkaan jälkeen en ole kovin pahasti turvonnut. Housut nimittäin meinasivat tipahtaa tänä aamuna väkisin jalasta, vaikka ne eilen vaikuttivat ihan sopivilta...

Superdieetin ja SD Extran lopulliset tulokset - saa tuulettaa!

Superdieetti on nyt ohi, ja pakko sanoa että olen kaikinpuolin tyytyväinen lopputulokseen. Paljon on vielä pudotettavaa (tai ainakin 15 kiloa) mutta jo nyt ero on valtava. Onneksi minun ei kuitenkaan ole tarvinnut ostaa muuta kuin pari paitaa, sillä kaapista on löytynyt vanhoja, vuosikaudet liian pienenä olleita housuja. Nekin alkavat tosin käydä jo liian suuriksi, eli pakko varmaankin lähteä vielä syksyn aikana vaateostoksille vaikkei kotihoidontuella elävällä liikaa rahaa olisikaan.

Tänä aamuna koin vaa'alla oikein positiivisen yllätyksen, kun lukema oli 81,7kg. Kaikenkaikkiaan sain tämän 13 viikon superdieettiprojektin aikana siis pudotettua hurjat 15,1 kiloa! SD:n aikana tippui 9, ja Extran aikana runsaat 6 kiloa. Ihan en päässyt 80 kilon tavoitteeseeni, mutta eipä kauaskaan jäänyt. Elokuun aikana jos saan tuon alitettua niin olen tyytyväinen, ja sitten voin jatkaa projektia Liten parissa.


Senttejä on myös kadonnut. Vyötärönympärys oli tänään navan kohdalta 98cm, eli extran alusta lähti 5cm ja koko superdieetin alusta 15cm! Lantio kaventui extran aikana vain 2cm, mutta yhteensä kolmessatoista viikossa 13cm. Reisi ei kaventunut extran aikana muka lainkaan, mutta en ole varma mittasinko samasta kohdasta. Rinnanympärys kapeni 3cm ja alli 1cm. Reidet ja vatsa ovat ongelmistani pahimmat ja rasva lähtee tietysti viimeisenä sieltä missä sitä on eniten, mutta ehkä on vielä toivoa saada pömppövatsa ja paksut reidet katoamaan...

Tässä vielä muutos kuvina. Vasemmanpuoleiset kuvat on otettu Superdieetin alussa 6.5., keskimmäiset SD:n lopussa 17.6. ja oikeanpuoleiset eilen eli 5.8. Hyvään suuntaan on todellakin menty, mutta nälkä kasvaa syödessä eli Liten tuloksia odotellessa... P.S. Kuvien käsittelyssä olen aivan surkea, mutta kaipa noista selvän saa...

Pieni piru olkapäällä

Superdieettiä on takana lähes 13 viikkoa, ja olen kuvitellut alkaneeni oppia terveellisempiä elämäntapoja ja varsinkin välttämään hiilareita ja herkkuja. Suunnitelma on valmiina elokuulle, eli tavoitteena pudottaa paino alle 80 kilon ennen 3.9. alkavaa Litea. Hävitettävänä olisi siis alle 3 kiloa kuukaudessa eli ei mikään mahdoton tehtävä.

Nyt huomaan kuitenkin, että pieni pirulainen on hypännyt takaisin olkapäälleni kuiskuttelemaan houkutusten sanoja. Jos kaikki menee hyvin - eli lapset eivät sairastu tämänhetkistä nuhaa ja pientä yskää pahemmin - niin mies käy lasten kanssa sunnuntaina vanhempiensa luona ja minä saan pitkästä aikaa kokonaisen päivän ihan omassa rauhassa. Sunnuntai on Extran viimeinen päivä, mutta huomaan jo miettiväni että "mitä jos herkuttelisin, ihan vähän vaan". Mielessä pyörii ajatus sipseistä, suklaasta, jäätelöstä, siis suurimmista herkuistani joita en ole aikoihin saanut. 

Enkö siis ole oppinut yhtään mitään? Aionko heittää 13 viikkoa hukkaan ja alkaa taas mässäilemään surutta? En todellakaan! Sitä en tiedä, pystynkö viikonlopun koittaessa voittamaan houkutukset, mutta en todellakaan aio antaa mässäilyputken jatkua viikkotolkulla. En myöskään aio edes sunnuntaina sortua syömään itseäni ähkyyn. Varsinkaan, kun seuraavana päivänä on vuorossa ruotsinristeily ja herkkuja notkuva buffet-pöytä. Tunnen oman kroppani sen verran hyvin, että jos sunnuntaina sorrun syömään vaikkapa ison sipsipussin niin seuraavana päivänä olo on turvonnut ja krapulainen ja kaikenkaikkiaan kamala.

Jotenkin minulla on vain sellainen olo, kuin olisin jo luovuttanut vastaantaistelun sunnuntain osalta. Herkut pyörivät mielessäni koko ajan. Toisaalta voisi ajatella niin, että saan olla yksin kotona todella harvoin, eli minun ei tarvitse pelätä sortuvani pian uudestaan. Jos saisin kuitenkin pidettyä herkuttelun kohtuudessa ja ostettua vain jonkun pienen herkun, niin peli ei olisi menetetty.

Sinänsä on kovin mielenkiintoista, että herkkujen himo iskee nimenomaan yksin ollessani - tai kun tiedän saavani olla yksin. Mikä on aiheuttanut sen, että herkuttelen kaikkein mieluiten silloin kun kukaan ei näe? Johtuuko se jo lapsuudesta, kun karkkia tai sipsejä sai harvoin (lukuunottamatta lähes päivittäistä jäätelöannosta ja leivonnaisia varsinkin viikonloppuisin päiväkahvipöydässä), ja kaikki täytyi jakaa sisarusten kanssa tasan? Jo tuolloin oli ihanaa jos oli saanut säästettyä muutaman markan, joilla sai ostettua alakoulun vieressä olleesta kaupasta karkkia ja syödä ne salaa. Muistan keksineeni kaikenlaisia keinoja salakuljettaa vaikkapa sipsipussin kotiin ilman että kukaan huomaa ja herkutella oman huoneeni rauhassa. Tai kun teini-ikään ehdittyäni sain olla joskus yksin kotona, niin kuinka jännittävää oli kaivaa pakastimesta jäätelöä ja piilottaa tyhjä paketti roskiksen pohjalle. Muistan myös, miten paljon minua hävetti aina jos jäin kiinni herkuttelusta.

Samanlainen häpeän tunne siivittää herkkuhetkiäni nykyisinkin. Jo kaupassa mietin että mitäköhän kassatyöntekijä ajattelee kun tällainen läski ostaa herkkuja (varsinkin jos en osta muuta kuin herkkuja), enkä suurin surminkaan halua että mies tietää jos sorrun syömään jotain "kiellettyä". Hän ei varmasti välittäisi asiasta minkään vertaa, mutta en mahda tuolle tunteelleni mitään.

Mutta silti, miksi onkin niin ihanaa avata rapiseva sipsipussi - tai jäätelöpaketti tai karkkipussi - ihan omassa rauhassa ja herkutella samalla kun katson hyvää leffaa tai luen kirjaa? Yritänkö herkuttelullani tukahduttaa yksinäisyyttä tai lääkitä (ties mistä aiheutuvaa) ahdistusta? Tähän loppuun on pakko liittää Fitfarmin foorumilla kirjoittelevan tsempparin Pekan kirjoitus foorumiltamme, joka osui jotenkin todella oikeaan:

"Addiktoitumista ei ole olemassakaan. Nykyään sitä [termiä] käyttää vain henkilöt, jotka sanovat, että olen addikti eli tarkoittavat, että kukaan ei voi minua auttaa, joka taas käännetään suomeksi,että he eivät halua muuttua.

Kyseessä on jokin tapa tai käyttäytyminen, jolla vain puretaan ahdistusta. Oli sitten kyse liikunnasta, viinasta, huumeista, pelaamisesta tai vaikkapa seksistä.

Kun opetellaan sietämään ahdistusta niin se on sitten siinä - ei tarvitse "addiktoitua".

Moni on tästä eri mieltä. Minä olen tätä mieltä.

Sinäkin tiedät tasan tarkkaan, miksi liikut, juot colaa tai teet sitä, mihin sanot addikoituneesi.

Jos välttelee jotain, täytyy tietää, mitä välttelee voidakseen vältellä sitä."

Pakko myöntää että minulla on vielä pitkä matka siihen, että tietäisin yksin herkutteluni syyt ja taustat. Tällaisia mietiskellen pitääkin mennä päivä kerrallaan, kilo kerrallaan, ja vältellen yksinolon hetkiä - ainakaan liian usein...