Yksi vuoden hauskimmista illoista

Sisarukseni asuvat toisella puolen maata ja näemme melko harvoin, pääasiassa vanhempieni luona joinakin juhlapyhinä, tai lastemme synttäreillä. Kaikki eivät välttämättä ole kuitenkaan aina paikalla, koska myös puolisoidemme suvut. Kesäisin meillä onkin ollut tapana pitää grillijuhlat, jonne tulevat kaikki. Päivämäärä päätetään aina hyvissä ajoin keväällä, jotta jokainen osaa varata ajan kalenteriinsa. 

Eilen oli taas siis noiden grillijuhlien vuoro, ja onneksi minullekin sattui sopivasti tankkauspäivä. Mies vei aamulla lapset vanhempiensa luo ja ajelimme sitten siskoni luo Mäntyharjulle. Kyseessä on siis aikuisten juhlat, ja tälläkin kertaa mukana oli vain veljeni nelikuinen vauva. Aikuisten juhlista huolimatta alkoholia joivat käytännössä vain miehet, meillä sisaruksilla oli hauskaa ihan ilman viinaakin. Joskus noissa juhlissa tulee juotua pari pulloa siideriä tai lonkeroa, mutta tällä kertaa en halunnut sekoittaa elimistöä yhtään alkoholilla. 

Päivälliseksi söin possua, raakamakkaraa, aurajuustolla täytettyjä pekoniherkkusieniä, halloumia ja salaattia. 

Jälkkäriksi oli veljeni avovaimon leipomaa mansikkaraparperipiirakkaa. 

Illalla söimme vielä sipsejä ja karkkeja samalla kun istuimme iltaa, mutta taisin syödä niitä vähemmän kuin joskus aiemmin. 

Ilta oli tosi hauska, en muista koska olisin viimeksi nauranut niin paljon. Söimme hyvin, juorusimme ja pelasimme illalla Piirrä ja arvaa -peliä koko porukalla. Nukkumaanmeno meni myöhäiseksi, mutta aamulla herättiin kuitenkin melko aikaisin (yhdeksän jälkeen), minkä vuoksi tänään on ollut melko väsynyt olo. Palasin kuitenkin kiltisti ruokavalioon, mikä ei välttämättä olisi ollut helppoa krapulaisena. Tänään olen yrittänyt juoda paljon vettä, jotta saisin eilen kertynyttä turvotusta laskemaan. Saattaa kuitenkin olla, että paino on huomenna enemmän kuin viikko sitten...

Grillijuhlat päättävät kolmannen SD-viikon

Vuonna 2012 superdieetin tankkauspäivä oli neljännen viikon lopussa. Tällä kertaa se on onneksi jo nyt kolmannella viikolla, sillä juhlimme sisarusparveni (ja puolisoiden) kanssa vuosittaisten grillijuhlien merkeissä. En siis noudata ohjeen mukaista ruokavaliota joka sisältää lähestulkoon pelkkiä nopeita hiilareita, vaan syön grillijuhlissa kaikenlaista hyvää. Sen verran aion pysyä dieetin hengessä että en juo alkoholia, vaan pitäydyn light-limussa ja vedessä. 

Mies vei aamulla lapset hoitoon vanhempiensa luo ja nyt ajelemme kohti siskoni kotia 350km päähän omastamme. Menomatkalla syön salmiakkeja ja vehnäsämpylää jota otin evääksi, mutta huomenna pysyn taas ruokavaliossa ja otin mukaan omat aamupala- ja lounastarpeet, muut syönevät aamulla leipää mutta itse ajattelin tehdä smoothien. 

Tämä kolmaskin viikko on mennyt tiukasti ruodussa ja kaikki treenitkin on tehty, eli nyt voi hyvillä mielin ottaa viikonlopun levon kannalta, rakkaiden sisarusten kanssa hengaten. 

Mitä kuuluu?

Aika juoksee huimaa vauhtia, eikä blogille tunnu olevan yhtään aikaa. Viime viikolla juhlimme tosiaan iso-A:n synttäreitä, lauantaina meillä oli kymmenkunta pientä tyttöä ja sunnuntaina talo täynnä sukulaisia. Lauantaina pysyin suunnilleen ruokavaliossa, tosin maistoin juhliin tekemiäni pätkis-kuppikakkuja. Sunnuntaina sen sijaan en paljon kaloreita tai makroja miettinyt. Aamupala oli normaaliin tapaan munakas, mutta loppupäivän tuli maisteltua kaikkea muuta. Äitini tekemiä karjalanpiirakoita ja munavoita, täytekakkua, maustekakkua, tonnikalapiirasta, kinkkukierteitä, raffeleita (tosin vain pari), popcorneja ym. Makeaa ei tullut syötyä kovinkaan paljon, mutta kaikkea suolaista siis sitäkin enemmän ja siis sekä lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi eli tuli siis naposteltua käytännössä koko päivä.

Onneksi herkuttelu jäi vaan tuohon yhteen (tai kahteen jos lasketaan mukaan myös lauantai) päivään. Tosin sorruin vielä maanantaina syömään jääkaapista viimeisen pätkiskuppikakun, joka ei ollut kelvannut kellekään, mutta päivän kokonaismakrot pysyivät kuitenkin sallituissa rajoissa.

Onneksi tällaisia lipsumisia ei tule ihan joka viikko. Eihän paino nyt vielä nousemaan pääse, jos kerran viikossa syö ruokavalion ohi, mutta eipä se kyllä välttämättä laskekaan. Tärkeintä oli kuitenkin, että sain lopetettua herkuttelun eikä jäänyt niin sanotusti putki päälle. No, tämän viikon lauantaina tulee tosin syötyä taas vapaammin kun menemme perheen kesken laivalle ja buffetin ääreen, mutta karkkeihin en koske silloinkaan. Tällä kertaa ei suklaatuliaisia allekirjoittaneelle!

Viime postauksessa julkaisin pari kuvaa alkuvuodesta 2012 jolloin olin vielä aika hurjassa kunnossa. Tässä on nyt kuvia tämän hetkisestä tilanteesta. Vuosi ja pari sitten olin kyllä tätä hoikemmassa kunnossa, mutta vaikka paino onkin noussut niin kaipa olen tälläkin hetkellä vielä aika normaalipainoisen näköinen? Pahimmat turvotukset ovat alkuvuoden aikana jo kadonneet, mutta tekemistä tietysti riittää ennen kuin olen kroppaani tyytyväinen. En kuitenkaan aio unohtaa elämästä nauttimista, kunhan se pysyy kohtuudessa...

Ainut häiritsevä asia on se, että flunssa meinaa iskeä päälle koko ajan. Toissa viikolla aristi kurkkua ja viikonloppu meni koomaillessa, viime viikon olo tuntui ihan terveeltä, mutta nyt on taas ollut arka kurkku ja eilenkin oloni oli täysin vetämätön, viluinen ja väsynyt. Tänään tuntuu kuitenkin taas paremmalta, joten uskallan treenaamaan PT:n kanssa ensimmäisen kerran tässä kuussa. Pari kertaa on jo peruuntunut, eli se että eilen tuntui vetämättömältä ei todellakaan riitä syyksi perua tämän päivän treenejä!

Juhlaviikko ja välähdys menneestä

Viikonloppu vietettiin flunssaisten lasten kanssa kotona. Oma flunssa jäi ilmeisesti pelkäksi säikähdykseksi. Lauantaina kärsin tosin koko päivän ihan järkyttävästä väsymyksestä ja olo oli todella tukkoinen, mutta päiväunet ja rennosti otettu päivä auttoivat ja sunnuntaina olo oli taas ihan normaali. Pikku-a:lle nousi vielä sunnuntai-iltapäivällä kuume, joten olin lasten kanssa eilisen kotona. Harmitti tosi paljon, sillä jouduin perumaan PT-treenit. Mies oli kuitenkin ollut poissa töistä viime viikolla, joten nyt oli minun vuoroni. Eilinen päivä oli kuitenkin lapsilla kuumeeton, ja ehdimme puuhastella kaikenlaista. Ulkoilimme, leikimme ja selasimme tietokoneelta kolme vuotta vanhoja valokuvia ja kotivideoita - tarkoitus olisi vihdoinkin päästä alkuun vuotta 2012 käsittelevän valokuvakirjan teossa. Iltapäivällä laitoin lapsille Helinä-keiju-leffan pyörimään ja tein itse puolen tunnin aikasidonnaisen kotitreenin ja sen jälkeen vielä puoli tuntia kestäneen Yoogaian palautusharjoituksen.

Tällä viikolla meillä on aihetta juhlaan, sillä iso-A täyttää lauantaina jo viisi vuotta. Lauantaina olen kutsunut meille kotiin lapsen hoitokavereita juhlimaan, ja sunnuntaina juhlistamme syntymäpäivää sukulaisten kanssa. Tiedossa on siis rennompaa syömistä, mutta aion maistella leipomuksiani hyvällä omatunnolla sillä tällä kertaahan en ole millään pikadieetillä jossa on tarkoitus pudottaa painoa jossain tietyssä ajassa, vaan kyseessä on koko loppuelämän mittainen opettelu kohtuuteen. Normaaliin elämään kuuluu herkuttelu silloin tällöin, kunhan arkena välttelee herkkuja ja muutenkin liiallista syömistä. Tiedän, että joskus aiemmin esim. synttäreiden juhlinta tai muu vapaasyöntipäivä on vienyt itsekurin kokonaan ja saanut herkutteluputken päälle, mutta nyt en anna sen tapahtua.

Vanhoja valokuvia selatessani löysin muuten harvinaisia kuvia, joissa olen itse mukana. Keväällä 2012 en ollut vielä aloittanut ensimmäistä superdieettiä, ja vaaka taisi näyttää vähän vajaata sataa kiloa. Nämä kuvat ovat hyvä muistutus siitä mihin EN halua enää koskaan palata...

Viimeinkin kesälomalla

Kesälomani on vihdoinkin alkanut. Itse asiassa ensimmäinen viikko neljästä on kohta jo ohikin. Tämä ensimmäinen viikko kului vanhempieni luona kyläillessä, alkuun piipahdin myös siskonpojan synttäreillä. Netissä ei ole tullut paljon oltua eli blogikin on sen vuoksi ollut kovin hiljainen kun olen korkeintaan selannut kännykällä Facebookia (todella hitaalla nettiyhteydellä).

Viikon aikana olen herkutellut, mutta herkkuostopäiväkirja on oikeasti hillinnyt pahimpia mielitekoja kaupassa käydessä. Viime lauantaina matkalla siskoni luokse olisin saattanut pysähtyä lounastamaan ABC:lle ja syönyt siellä Hesburgerin aterian, mutta halusin kerrankin jotain kunnon ruokaa. Pysähdyin siis Martina-ravintolassa, jossa oma ateriani oli seuraavanlainen:

Vuohenjuustopastaa, nam!

Lapsille otin aikuisten annoksen spagetti bolognesea puoliksi, ja ruoka maistui kaikille mainiosti. Ajomatkoista ostopäiväkirjaani kartuttivat pussit salmiakkeja ja turkinpippureita (yht. 3,50e), joista ensimmäiset riittivät koko menomatkalle ja jälkimmäiset kotimatkalle. 

Kuten jo mainitsin, juhlimme viime viikonloppuna sisareni lapsen ensimmäistä syntymäpäivää. Oli ihana tavata kaikkia sisaruksiani, ja tarjoilut olivat aivan mahtavat. 

Lohi- ja kinkkupiirakkaa, kinkku-juustohyrriä, tiikerikakkua, täytekakkua, karkkia ja keksejä. Juhlimassa parikymmentä ihmistä, ja pöytä oli aikalailla tyhjä tarjoiluista kun juhlat olivat ohi.

Vanhempieni luona oli joka päivä tarjolla esimerkiksi jäätelöä ja marjapiirakkaa, joilla kieltämättä herkuttelin ilman omantunnontuskia. Todella paljon tuli kyllä syötyä myös näitä:

Vietin vähän aikaa äidin marjapensailla, joista sain poimittua yli kolme kiloa punaherukoita kotiinviemisiksi. Olisin mielelläni poiminut enemmänkin, mutta pakastin on jo uhkaavan täynnä. Mustaherukoilla vain herkuttelin vanhempieni luona - ja ahminkin niitä pensaista lähes kaksin käsin -, mutta sain kerättyä niitä isoäitini luona viitisen litraa. Kotiin toin siis yli kuusi kiloa herukoita minigrip-pusseissa, eiköhän niistä joksikin aikaa riitä aamupala- ja iltapalamarjoja.

Urakan alkumetreillä...

Maanantaina sain harrastettua hyötyliikuntaa seivästämällä vanhempieni kanssa kauralyhteitä. Vietimme päivän aikana pellolla yhteensä noin neljä tuntia, harmi vain etten tajunnut virittää sykemittaria sillä kaloreita kului taatusti aika paljon. Tiistaina emme päässeet pellolle sillä vettä satoi lähes koko päivän, ja keskiviikkona pikku-a:han iski kuume ja jouduin viettämään aikaa lasten kanssa sisällä vanhempieni uurastaessa. Kropassa kyllä tuntui tuo maanantain kuntoilu. Lyhteiden nostelu hangolla oli hyvää treeniä keskikropalle, lisäksi tunsin käsivarsissa ja hartioissa sekä takareisissä että jotain olin tehnyt. Eipä kyllä ihmekään, minullahan oli takana jo kolme viikkoa ilman liikuntaa sairastelun takia. Nyt yskä alkaa vihdoin ja viimein olla ohi, huomenna ajattelin jopa käydä lenkillä ellei ihmeitä satu...

Ruokailut vanhempieni luona menivät muuten hyvin, mutta herkuteltuakin tuli kuten jo alussa tunnustin. Aamupalaksi söin joka aamu rahkasmoothien, lounaaksi oli parina päivänä mannapuuroa (sokeroitujen) marjojen kera ja sen lisäksi söin ruisleipää. Päivälliseksi äitini teki perinteistä kotiruokaa, eli esimerkiksi kanaviillokkia tai lihapullakastiketta (jota oli sitten seuraavana päivänä lounaaksi jos emme syöneet sitä mannapuuroa). Otin yleensä yhden perunan ja siihen kastiketta, lisäproteiiniksi raejuustoa ja vähäsen kasviksia. Ihan yhtä paljon kasviksia ei siis tullut syötyä kuin kotona, jossa saan yleensä jo lounaalla yli 300g kasviksia salaatin muodossa. Iltapalana söin leipää, yhtenä iltana marjarahkaa. Ja lisäksi siis jäätelöä, marjapiirakkaa tms. joka päivä.

Maanantain päivällinen eli kanaviillokkia, kurkkupikkelssiä, raejuustoa, kurkkua, tomaattia ja punajuuria.

Kotiuduin lasten kanssa torstaina, ja tuolloin kävin sitten loppumatkasta hakemassa meille kaikille ne menomatkalla välttämäni Hesen ateriat. Ihan vain koska teki mieli ja lapsetkin pyysivät. Oman kerrosateriani (5,95e) merkitsen todellakin herkkuostopäiväkirjaan, sillä täyttihän se vatsan mutta oli kyllä kaloreitakin ihan riittävästi...

Ostopäiväkirjaan tulee tältä viikolta vielä yksi merkintä. Eilen ostin kauppareissulla sipsipussin (2,35e), mutta tällä kertaa en syönyt sitä yksin, vaan ostin sen koko perhettä ajatellen. Kävimme nimittäin tänään perheen kesken Zoolandiassa ammattiliiton sponsoroimana, ja otin meille piknik-eväiksi voileipiä, viinirypäleitä sekä nuo sipsit. Lisäksi söimme siellä grillimakkarat, jotka liitto tarjosi. Sipsejä ei tullut siellä kyllä paljon syötyä, mutta saa nähdä kuinka kauan ne tuolla kaapissa säilyvät...

Herkkuostopäiväkirjan tilanne tällä hetkellä:

1.8. Jäätelöä ja sipsipussi 8,08e

2.8. Pehmis ja lakuja 10,5e

5.8. Juustokakku 3,50e

7.8. Karkit automatkoille 3,50e
14.8. Hesen kerrosateria 5,95e
15.8. Sipsipussi (koko perheelle) 2,35e

Yhteensä 33,88e

Jos olisin antanut periksi jokaiselle mieliteolle, niin rahaa olisi tähän mennessä kulunut paljon enemmänkin...

Hääherkkuja

Lauantaina lapset menivät appivanhempieni luo yökylään, ja pääsin miehen kanssa juhlimaan erään kaverini häitä. 

Ruoka oli aikalailla täydellistä, varsinkin alkuruoat. Härkäcarpacciota oli itse asiassa pakko ottaa vielä pääruoankin yhteydessä, sillä se suorastaan suli suuhun. 

Alkupaloja, nam!

Lohta, karitsaa, kasvispaistosta ja röstiperunaa sekä sitä carpacciota

Hääkakku

Pakko myöntää, että osallistuimme häihin lähestulkoon vain ruoan suhteen. Toki oli kiva päästä mukaan juhlimaan kaverin naimisiinmenoa, mutta emme ole viime vuosina olleet kovinkaan läheisiä, ja istuimmekin miehen kanssa kaikkein kauimmaisessa pöydässä morsiusparin lapsuudenystävien ja entisten työtoverien kanssa. Itse olin tavannut joitakin morsiamen ystäviä polttareissa, mutta muuten emme miehen kanssa tunteneet paikalle ketään morsiusparin lisäksi. Livahdimmekin juhlista jo heti häävalssin jälkeen noin puoli yhdeltätoista, ennen morsiuskimpun heittoa tms. sillä halusimme molemmat saada kunnon yöunet lasten ollessa kerrankin hoidossa. Itse olin toki nauttinut muutaman lasillisen viiniä ruoan kanssa, mutta en silti olisi jaksanut jäädä juhlimaan tuntemattomien ihmisten kanssa koko yöksi.

Päätös oli kyllä tosi hyvä, sillä oli ihana päästä hyvissä ajoin sänkyyn ja nukkua aamullakin yhdeksään - mikä on todella myöhäinen aika herätä verrattuna normaaliin kuuden, puoli seitsemän aikaan tapahtuvaan herätykseen. Oli myös mahtavaa saada kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, ilman että lapset vaativat samaan aikaan huomiota ja viihdytystä. Lisää hääkutsuja siis odotellessa ;)

Sairautta ja juhlaa

Pikku-a täytti viime viikolla kolme vuotta. Kuten olen jo kirjoittanutkin, juhlimme jo juhannuksena miehen suvun kanssa, viime viikonlopuksi olin kutsunut kylään omat vanhempani ja sisarukseni. Juhlien toteutumista joutui kuitenkin jännittämään viime hetkeen saakka, sillä lasten päiväkodissa kiertää vesirokko ja pelkäsin että jompikumpi sairastuu juuri ennen juhlia. Juhlat oli tarkoitus pitää sunnuntaina, ja lauantaina olivat tulossa kylään vanhempani ja nuorin siskoni. Perjantai-iltana iso-A:han iski kuume. Etsin tytöstä näppylöitä ja mietin että onko kyseessä vesirokko vai pelkkä flunssa. Jääkaappi oli täynnä juhlia varten ostettuja ruokatarvikkeita, ja minua ahdisti suunnattomasti että voisi olla lähes mahdoton löytää toista ajankohtaa saada kaikki paikalle. Soitinkin läpi vanhempani ja sisarukseni, jotka olivat yhtä lukuunottamatta sitä mieltä että pieni flunssa ei haittaa, eikä vesirokkokaan aikuisia pelottanut.

Lauantaina vanhempani tulivatkin meille, eikä iso-A:llakaan ollut enää edes paljon lämpöä. Sunnuntaina kuumetta ei ollut enää lainkaan. Oma kurkku oli lauantaina vähän kipeä, minkä vuoksi ajattelin että kyseessä on varmasti siis vain kesäflunssa sillä veressäni on joskus havaittu vesirokon vasta-aineet vaikka en muistakaan sitä koskaan sairastaneeni. Sunnuntaina, kun muutkin vieraat olivat jo matkalla meille monen sadan kilometrin päästä, huomasin kädessäni nämä:



Tuo sormen juuressa oleva näppylä oli ollut siinä jo päivän tai pari, ja ajattelin saaneeni rakkulan kun treenasin salilla ilman hanskoja. Päivän aikana noita pieniä näppylöitä alkoi kuitenkin ilmestyä toiseenkin käteen, kämmenen lisäksi myös sormiin. Mietin pääni puhki että voiko kyseessä olla joku rokko, sillä oloni oli näppylöitä lukuunottamatta täysin terve. Siskoni alkoi miettimään voisiko kyseessä olla enterorokko, se oli ainut tauti johon näppylät tuntuivat sopivan.

Vietimme kuitenkin juhlat kuten oli suunniteltu. Pikku-a oli jo kauan sitten toivonut saavansa Hello Kitty -mansikkakakun, mutta kun se oli vihdoin hänen edessään niin ei suostunut edes maistamaan...

Tässä juhlien muut tarjoilut:

Pellillinen kinkkupiirakkaa, vesimelonia ja kermavaahtoa, nakki-juustosarvia, nakki-lihapulla-kirsikkatomaatti-viinirypäle-juustosiili, karkkia, keksejä ja sateenkaarikakku.

Tuon sateenkaarikakun tein muuten Kinuskikissan ohjeen mukaan. Lopputulos ei ollut ihan niin kaunis kuin esikuvansa, mutta todella herkullinen ja maistui mielestäni aikalailla pannacottalta.

Kakun jämät ennen kuin katosivat parempiin suihin.

Juhlien jälkeen herkkuja jäi aika paljon, varsinkin kun pari vierasta ei halunnut riskeerata sairastumista ja jätti tulematta, ja kun peruin maanantaille suunnitellut kaverisynttärit sillä en halunnut ystävän lasten saavan rokkotartuntaa. Kävin maanantaina työterveydessä ja sain melko varman vahvistuksen enterorokkodiagnoosista, jonka vuoksi sainkin alkuviikon sairauslomaa. Kotipäivät lasten kanssa ja jääkaappi täynnä herkkuja eivät TODELLAKAAN ole kovin hyvä yhdistelmä. Pikku-a:n päiväunien aikana ja lasten katsellessa piirrettyjä kävinkin hakemassa jotain hyvää ihan koko ajan, ja kakkujen jämät oli tuhottu parissa päivässä. Onneksi en sentään ollut leiponut tai ostanut enempää herkkuja!

Nyt olisi haasteena selvitä ilman herkkuja edes pari päivää. Tänään on tiedossa kauppareissu, ja olen huomannut pyöritteleväni mielessäni ajatusta siitä miten saisin ostettua jotain hyvää ilman että lapset huomaavat ja vaativat osansa. Lauantaina meillä on varattuna picknic-risteily Tallink Siljalla, jos olemme kaikki terveinä, ja siellä en taaskaan aio kartella jo maksetun buffet-pöydän herkkuja. Onneksi rahat taitaa saada takaisin lääkärintodistusta vastaan, mutta vielä en varausta peru sillä toivon että enterorokko kiertäisi miehen ja pikku-a:n kaukaa. Tietysti on olemassa vielä vesirokon pelko, siinähän itämisaika saattaa olla jopa kolme viikkoa eli vaikka lapset ovat olleet alkuviikon poissa hoidosta niin tauti voi iskeä hetkenä minä hyvänsä.

Huomaan olevani taas siinä pisteessä, että olen aivan koukussa herkkuihin ja nimenomaan hiilareihin. Iltapalallakaan en ole syönyt rahkaa moneen päivään, sillä ovathan kinkkupiirakan jämät tai ruispalat meetvurstilla höystettynä niin paljon parempia. Varsinkin kun olen syönyt makeita kakkuja pitkin päivää, niin ajatus makeasta marjarahkasta ei ole oikein houkutellut. Aamulla olen sentään syönyt normaalin puuroaamupalan ja lounaaksi salaatin, päivällinenkin on ollut ihan terveellinen, mutta jospa kuitenkin pärjäisin tänään ilman kaikkia ylimääräisiä herkkuja...

Polttarit!

Lauantaina olin juhlimassa kaverini polttareita, enkä muista milloin minulla olisi viimeksi ollut niin hauskaa. Päivä alkoi brunssilla Aula Caféssa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli niin paljon ettei mitenkään voinut edes maistaa kaikkea ja silti tuli ähky. Ruoan kanssa tuhosimme myös pari pulloa kuohuvaa seitsemän osallistujan kesken. Alkuperäinen suunnitelma oli ollut piknik puistossa, mutta kylmä sää ja sateen uhka saivat meidät muutamaan suunnitelmiamme viime tingassa - ja hyvä niin.

Brunssin jälkeen suuntasimme kylpylähotelli Caribiaan, emme kuitenkaan uimaan, vaan meillä oli sieltä saunallinen huone jossa hengasimme, kuuntelimme musiikkia, maistelimme viinejä, saunoimme ja söimme vähän lisää. Pakko sanoa, että kun oli päivällisaika Tårgetissa, niin kukaan meistä ei ollut lainkaan nälkäinen. Kuohuviinin lisäksi meille kaikille riitti pelkkä pääruoka, joka omalta osaltani oli tämä:

K18 eli vuohenjuustoa, perunaa, grappamarinoitua, vadelmaa & koreanminttua (kirjoitusasu suoraan menusta, enkä kyllä tiedä olivatko perunat grappamarinoituja vai vadelmat...)

Ravintolasta olimme aikoneet mennä yökerhoon, mutta koska kello oli vasta kymmenen ja ilma (vihdoinkin) kaunis, niin suuntasimme jokilaivalle. Viihdyimmekin AussieBarissa koko loppuillan, välillä tanssilattialla ja välillä kannella. Kuohuvan nauttimisen lopetin jo puolenyön tienoilla ja olin loppuajan vesilinjalla, ja tanssiessa kului taatusti ihan mukavasti kaloreita. Kotiin menin Kauppatorin kiinalaisen ravintolan kautta, josta hain yöpalaksi friteerattua kanaa hapanimeläkastikkeessa ja riisiä. Nukkumaan pääsin aamuneljältä.

Onneksi mies oli mennyt lasten kanssa vanhempiensa luokse yökylään, joten sain aamulla nukkua ihan rauhassa. Heräilin kyllä parin tunnin välein, tankkasin reilusti vettä sekä vitamiineja ja jatkoin uniani. Yhdentoista maissa nousin ylös ilman minkäänlaista krapulaa, mutta koko päivän teki mieli jotain hyvää enkä kyllä kieltänyt itseltäni karkkia enkä muitakaan herkkuja...

Eivät polttarit kuitenkaan olleet ihan pelkkää syömistä ja juomista. Päivän aikana morsian sai esimerkiksi esitellä osallistujat jokaisen tuoman pienen muiston avulla, kerätä vihkoon vinkkejä hyvää avioliittoa varten sekä ratkaista meidän muiden kanssa murhamysteeriä jota eräs meistä luki pitkin päivää ja jonka ratkaisu selvisi illalla. Pääpaino päivällä oli kuitenkin hyvällä seuralla ja hyvällä ruoalla. Nam!

(Polttareiden aiheuttamasta koko alkuviikon kestäneestä väsymyksestä tulee oma postauksensa lähiaikoina...)

Pikainen

Pikainen päivitys puhelimella. Neljäs päivä herkuttomuushaasteesta meni kiltisti ilman herkkuja, mutta tänään sorruin. Kävin töiden jälkeen ostamassa tarjousirtsareita, enkä malttanut olla maistelematta niitä automatkalla kotiin. Mitään övereitä en toki vetänyt, mutta ehkä olisi kuitenkin pitänyt odottaa viikonloppua...

Huomenna ovat siis viimeinkin ne kaverin polttarit. Tiedossa on jazzbrunssi Aula Cafessa kuohuviinin kera, viininmaistelua, saunomista, ravintolaillallinen ja juhlimista yökerhossa. Mies lähtee lasten kanssa yökylään vanhempiensa luo, ja saan nukkua sunnuntaiaamuna rauhassa niin pitkään kuin huvittaa. Toivottavasti ei ole kovin paha krapula...

Old habits die hard a.k.a Mopo ojassa

Viikonlopun juhlat sujuivat mainiosti. Omaa perhettä oli ihana nähdä ja herkkuja riitti kaikille.

Viikonlopun ostoslista

Salami-rucolapiiras ennen uuniin menoa, nam!

Viimeiset palat salami-rucolapiiraasta sekä kinkkupiiraasta

Muut tarjoilut (P.S. Jos Siskoseni luet tämän, niin tuota Nutella-pullaa on vielä pakastimessa ;) )

Täydellinen synttärikakku pikku prinsessalle, ohje täältä

Sunnuntai-iltana olo oli lievästi sanottuna ähkyinen, mutta silti olisi tehnyt mieli syödä vaan lisää kakkua. Toisaalta odotin kuitenkin paluuta takaisin ruotuun. 

Maanantaina vein kakun jämät työkavereille, ja he tuhosivatkin siitä suurimman osan. Ikävä kyllä yksi pieni pala jäi jäljelle, ja se oli pakko syödä itse kun en raaskinut poiskaan heittää enkä välttämättä tee sitä ihan heti uudestaankaan. Muuten pysyin hyvin ruokavaliossa eikä minun tehnyt edes mieli mitään ylimääräistä.Olo oli kuitenkin yhä niin flunssainen, etten voinut edes kuvitella meneväni salille ja jouduin myös peruuttamaan tiistaille sovitun PT-ohjauksen. 

Kun heräsin eilen aamulla, ei kurkustani lähtenyt pihahdustakaan. Lapset siis hoitoon ja itse lääkäriin, joka kirjoitti loppuviikon sairauslomaa kurkunpään tulehduksen vuoksi. Kotimatkalla kävin kaupassa, jossa vanhat tavat ottivat taas vallan ja mopo karkasi käsistä. Kotona oli kyllä kiva ottaa rennosti telkkarin ääressä syöden sipsejä ja jäätelöä, mutta se ei todellakaan tainnut olla hyväksi tässä painonhallintaprojektissani...

On se kumma, miten saan itseni pidettyä ruokavaliossa silloin kun kaikki sujuu ja olen terveenä töissä. Kuitenkin heti kun sairastun (tai jään jostain muusta syystä yksin kotiin), alkaa ote lipsumaan ja herkut maistumaan. Eihän tätä lipsumista tapahdu nykyään ihan niin usein kuin ennen, mutta ei paino kyllä tätä menoa putoakaan. Lisäksi kun nyt tulee parina seuraavanakin viikonloppuna tilaisuuksia joihin en oikein viitsi raahata omia eväitä, niin ei taida "kiristelydieetistä" tulla yhtään mitään. Toisaalta, onhan tässä aikaa vaikka koko loppuelämä...

On muuten lievästi sanottuna haastavaa toimia lasten kanssa, kun ääntä ei tule yhtään. Lääkäri kielsi kuiskaamisenkin, sillä se rasittaa äänihuulia liikaa. Pakko on silti kuiskata välillä jotain, varsinkin kun menen tänään iso-A:n 4-vuotisneuvolaan! Aamukin alkoi oikein mainiosti, kun A lukitsi itsensä vessaan. Poistimme viime viikonloppuna lukon vessan ulkopuolelta, ja sisäpuolella oleva lukko on todella jäykkä. Tyttö oli kyllä saanut oven lukkoon, muttei saanutkaan väännettyä sitä auki ja meni ihan paniikkiin. Itse huomasin että ko. lukko olikin sellainen, ettei sitä ihan helpolla avatakaan ulkopuolelta, ja ruuvimeisselin kanssa sitä yrittäessäni tippui lukko pois myös vessan sisältä eikä ovi auennut millään. No, lähdepä siinä sitten aamuseitsemän jälkeen juoksemaan naapuriin sillä oma mies ehti lähteä töihin eikä tietenkään autossa huomannut laittamaani tekstiviestiä. Onneksi kiva naapurin setä tuli paikalle ja sai jotenkin väännettyä lukon auki. Mutta jospa tämän päivän pysyisin ruodussa...

Piipahdus normaalipainossa

Vaaka oli tänään enemmän kuin suosiollinen ja näytti lukemaa 69,2kg. Painoindeksi on siis sen mukaan 24,81 eli pitkästä aikaa taas normaalipainon puolella ihan virallisestikin. Osittain lukemaan vaikuttaa ehkä se, etten ole päässyt salille muutamaan päivään eli lihaksissa ei ole nestettä treenin jäljiltä. Olen myös pysynyt syömisten suhteen ruodussa, vaikka eilen sorruin kyllä Magnum-puikkoon kauppareissulla kun olin äärimmäisen kettuuntunut synttärisuunnitelmien muuttumisesta viime tingassa. Siskoni tuli meille jo torstaina, ja veljeni saapui tänään avovaimonsa kanssa. Huomenna juhlimme iso-A:n synttäreitä, ja saamme vieraaksi myös vanhempani sekä siskoni perheineen. Muita vieraita ei nyt tulekaan, sillä miehen sisaruksilla on osalla kihomatokammoa, osalla vatsatautia (kai ihan oikeasti eikä tekosyynä...), joten anoppini lupasi järjestää heillä toiset juhlat parin viikon päästä. No, toisaalta huomiset juhlat ovat oikeastaan jopa rennommat kun ei ole ihan niin paljon porukkaa, eikä minun kuitenkaan tarvitse leipoa ja siivota parin viikon päästä taas uudestaan.

Tänään söin iltapäivällä vapaammin, kun leivoin iso-A:n synttäreitä varten ja pitihän sitä maistella pullataikinaa ja kaapia kakun aineksia kulhon pohjalta. Lisäksi söin päivälliseksi nakkeja ja ranskanperunoita eli samaa mitä muutkin. Huomenna aion noudattaa ruokavaliotani aamupäivän, mutta sitten päästän vapaalle. Toisaalta en tiedä kuinka paljon uskallan herkutella, sillä vatsani meni tänään vähän sekaisin ylimääräisistä syömisistä. Huomenna olisi tarjolla kakkua, Nutella-pullaa, karjalanpiirakoita ja munavoita, salamipiirakkaa, kinkkupiirakkaa, suolatikkuja, popcorneja, keksejä ja viinirypäleitä. 

Paino saattaa siis olla huomisen jälkeen taas isompi kuin tänään, mutta eiköhän se siitä taas laske...

Voihan pääsiäinen!

Tajusin juuri, että viikon kuluttua on pääsiäinen! Olemme menossa ainakin yhdeksi yöksi anoppilaan yökylään, ja siellä on tarjolla suklaamunia, pashaa, mämmiä ja kaikkea muuta hyvää mitä pääsiäiseen kuuluu. Sinänsähän sitä voisi ajatella, että voihan sitä yhtenä päivänä vähän herkutella, mutta mehän menemme alkuviikosta laivalle ja siellä odottaa seisova pöytä sekä aamupalalla että lounaalla tiistaina! Kaiken lisäksi kun söin vapaasti iso-A:n synttäreillä, niin tässähän on herkkupäiviä koko ajan.

Koko viime vuosi meni dieetin suhteen todella helposti, kun houkutuksia ei ollut. Ensimmäinen SD:hän alkoi tuolloin toukokuussa, eli olin saanut herkutella pääsiäisenä ihan vapaasti. Juhannus sattui sopivasti SD:n ja Extran väliin, eikä syksyn aikana ollut pahemmin mitään juhlia joissa olisi tarvinnut vaihtaa vapaalle. Ihan hyvä vaan, sillä pysyinpä tosi hyvin ruodussa.

BC:n ensimmäinen ryhmähaaste on muuten käynnissä, ja siinä on tarkoitus pudottaa painoa mahdollisimman paljon ensimmäisen kuukauden aikana - onneksi aikaa on kuukausi, sillä ehkä saan tsempattua edes pääsiäisen jälkeen jos silloin sorrun... Haasteen jälkeen kolme ryhmää voittaa ilmaisia PT-valmennuksia. Yksi ryhmä on se, jonka paino on prosentteina pudonnut eniten. Toinen ryhmä on se missä on se kaikista suurin pudottaja, ja kolmannen ryhmän BC päättää itse parhaan yleissuorituksen perusteella. Meidänkin ryhmällä on siis mahdollisuuksia edes tuohon viimeiseen, muista kategorioista en osaa sanoa sillä mehän olemme kaikki jo normaalipainoisia.

Jos muuten haluat seurata ryhmäni edistymistä Facebookin kautta, sivu löytyy täältä. Olemme siis haasteessa mukana nimellä Ensi kesän kaunottaret. Tuonne sivulle en aio tätä blogiani linkittää, sillä en halua julkistaa blogiani koko FB-kaveripiirilleni, mutta tervetuloa seuraamaan sitäkin kautta kuinka ryhmämme kehittyy tulevan puolen vuoden aikana!

Putki päällä...

Onneksi olin jo etukäteen perunut lupaukseni noudattaa dieettiä, jos vaaka näyttää lauantaina yli 68,0kg. Painoni oli nimittäin 68,6kg, mutta oli ihana ottaa ruokailun suhteen rennommin. Rennommin tarkoittaa sitä, että söin aamupalan ja lounaan dieetin mukaan, mutta loppupäivä meni napostellessa koko ajan jotain pientä. Karjalanpiirakoita, lihapasteijoita, kinkkuhyrriä, maustekakkua, täytekakkua, keksiä, ja menipä suuhun jokunen viinirypälekin. Iso-A:n juhlien päätyttyä söimme vielä päivälliseksi ranskalaisia ja nakkeja. Kadun sitä, etten kehdannut pyytää ketään ottamaan minusta kokovartalokuvaa ennen juhlia ja toista niiden jälkeen, vatsa oli nimittäin lievästi sanottuna turvoksissa.

Äitini alkoi kahvipöydässä kyselemään BodyCampin puolen vuoden Ladypower-projektista, ja kun kerroin siitä niin anoppi sanoi että "älä hyvä ihminen nyt enää kamalasti laihduta". Lisäksi käly sanoi kuinka olen muuttunut jo kovin pieneksi, ja kuinka olen "kohta kuin kuivan kesän orava". Yritin siihen sitten sanoa jotain siihen tyyliin että seuraavaksi lähdetäänkin hankkimaan lihasta...

Tänään minun oli tarkoitus palata takaisin dieettiin runsaaksi viikoksi ennen kuin lähdemme 25.3. laivalle perheen kesken. Aamupalan onnistuinkin pysymään ruodussa, mutta lounaaksi päätin syödä jauhelihakeittoa muun perheen kanssa - meillä oli siis yötä vanhempani ja sisaruksiani enkä jostain syystä kehdannut syödä eri ruokaa kuin muut. Lisäsin keittoon raejuustoa, mutta joku ihme sai minut syömään myös viipaleen ruispalaa oivariinin ja juuston kera.

Lounaan jälkeen vieraat lähtivät ajelemaan kotiinpäin, pikku-a meni päiväunille ja iso-A aloitti lastenohjelman olohuoneessa miehen pelatessa tabletilla siinä vieressä. Jostain syystä minuun iski hillitön syömishimo istuessani tietokoneen ääressä, ja söin muutamassa minuutissa keksejä, lihapasteijoita ja jopa hieman täytekakkua. Sitten oli pakko mennä miehen ja lapsen viereen sohvalle, jotten herkuttelisi enempää. Iltapäivällä kutsuin kuitenkin vielä naapurin tädin kakkukahville, ja olihan sitä pakko syödä kakkua (ja keksejä) seuraksi.

Loppupäivän minua on vaivannut ihan kamala väsymys. Liekö seurausta juhlastressin purkautumisesta, hiilarien syömisestä vai olenkohan sairastumassa samaan tautiin joka vaivasi iso-A:ta ja jonka vuoksi jouduimme lähestulkoon perumaan koko juhlat? Joka tapauksessa minun tekee nyt koko ajan mieli vain syödä jotain. Päivällisen söin sentään melkein dieetin mukaan, eli broilerin koipireittä (ilman nahkaa) tomaatin ja kurkun kera. Huomenna olisi tarkoitus palata ruotuun ihan aikuisten oikeesti, jäljelle jääneen synttärikakun vien työkavereille enkä aio syödä sitä enää huomenna... Liikuntaa oli tarkoitus harrastaa jo tänään, mutta en sitten päässyt edes lenkille vaan painuin tunniksi peiton alle torkkumaan. Huomenna kuitenkin salille, jos en tosiaan ole sairas.

Tänä aamuna en käynyt vaa'alla, sillä en viitsinyt ruveta nakuilemaan talon ollessa täynnä vieraita ja vaatteet päällähän en itseäni punnitse. Saa nähdä mihin saan painon ennen risteilylle lähtöä, mutta oli se mikä hyvänsä niin aion silti nauttia sekä buffet-aamupalasta että -lounaasta...

Ensi viikolla saamme luultavasti BodyCampin ruoka- ja liikuntaohjelmat, mielenkiintoista nähdä miten erilaisia ohjelmat ovat Fitfarmin vastaaviin verrattuna...

Juhlatuulella

Tänään juhlimme iso-A:n 3. syntymäpäivää. Tyttö on ikävä kyllä vähän kuumeinen, mutta emme halunneet perua juhlia sillä osa vieraista tulee niin kaukaa. Onneksi A:lla riittää kuitenkin virtaa juhlimiseen, eikä muita oireita ole kuin kuume. Kakkukin onnistui kohtuullisen hyvin pienistä ongelmista huolimatta... Dieettiä en tänään noudata, nyt herkutellaan :)

Perun puheeni, syön sanani

Totean heti alkuun, että viimeksi tekemäni lupaus pysytellä dieetissä ellei paino ole lauantai-aamuna enintään 68kg oli tyhmä. Mihin minulla on kiire? Olen normaalipainoinen, ja minulla on juuri alkamassa puolen vuoden rutistus jonka ajaksi saan valmiit treeniohjelmat ja ruokavaliot. Enkö muka saa nauttia oman lapseni syntymäpäiväjuhlista ihan niinkuin itse haluan, riippumatta siitä näyttääkö vaaka 100g tai 500g suuntaan tai toiseen?  Tietysti olen enemmän kuin tyytyväinen, jos paino on lauantaina alle 68kg, mutta en silti aio kärsiä syyllisyyttä jos paino on sen yli ja silti syön kakkua ja lihapasteijoita.

Tämä päivä ja huominen - puhumattakaan lauantai-aamupäivästä - tulevat olemaan kiirettä täynnä. Koti pitäisi siivota ja juhlatarjoiluja leipoa, puhumattakaan siitä että huomenna pitäisi ehtiä iso-A:n kanssa eräälle tutkimuskäynnille jossa tutkitaan lapsen puheen kehitystä. Iso-A:n puheen kehityksessähän ei ole mitään vikaa vaan tyttö puhuu valtavasti, tuo tutkimuskäynti on osa pitempiaikaista seurantatutkimusta ja varasin ajan huomiselle kun lapset eivät ole hoidossa ja siskoni pystyy olemaan käynnin ajan pikku-a:n lapsenvahtina.

Siskoni tulee siis tänään iltapäivällä meille loppuviikoksi auttamaan juhlavalmisteluissa ja pitämään lapsille seuraa minun siivotessa ja leipoessa. Tarkoitus olisi saada aikaiseksi kunnianhimoinen synttärikakku tähän tyyliin, saa nähdä kuinka käy sillä olen kokeillut muulla kuin kermalla kuorruttamista vain kerran elämässäni - pari viikkoa sitten omaan syntymäpäiväkakkuuni - eikä lopputulos ollut kovinkaan kaunis...

Loppuun ilahdutan teitä vielä kuvilla, jotka otin työlookistani eilisen kuntosalireissun jälkeen ennen työpäivän alkua.

Broileri-fetajuustopiirakka ilman fetajuustoa

Eilen illalla, ystävieni jo ollessa meillä ja hakiessani jotain jääkaapista, huomasin siellä hyllyllä avaamattoman fetajuustopurkin. Olin jo tännekin kirjoittanut, että "broileri-fetajuustopiirakka tuli äsken uunista" mutta eipä siinä sitä juustoa sitten ollutkaan... Onneksi piirakka oli muutenkin oikein hyvää, mutta feta olisi kyllä tehnyt siitä monin verroin herkullisempaa.

Ilta sujui muuten oikein mainiosti. Pikkujouluja juhlittiin koko ilta pöydän ääressä juoruten ja herkkuja syöden, niin että olo oli puoli yhdeltä nukkumaan mennessä lievästi sanottuna kylläinen. Aamulla heräsin kymmeneltä ja aloitin päiväni broileripiirakka-aamupalalla. Perään vähän juustokakkua ja sipsejä kunnes olin taas ähkyssä. Loppupäivänä ei varmasti tarvitse enää paljon syödäkään, vaikka herkkuja on keittiö pullollaan...

Seuraavaksi suuntaan ruoka- ja (toivon mukaan) joululahjaostoksille sekä hakemaan matkahuollosta elloksen pakettia joka on pullollaan housuja sovitettavaksi.

Pikkujoulutunnelmissa

Mies lähti tänään iltapäivällä lasten kanssa vanhempiensa luo, ja minä sain runsaan vuorokauden omaa aikaa. Olin jo aloittanut talon siivoamisen aikaisemmin, mutta yksin jäätyäni vein urakan loppuun, kolasin pihan lumipyryn jäljiltä ja kävin saunassa. Nyt sitten odottelen ystäviäni meille pikkujoulujen viettoon. Odotan neljää ystävääni, ja mikä siinä on että jos puhutaan että aloitetaan noin klo 17-18 niin klo 18.05 yksikään ei ole vielä saapunut? Henkilökohtaisesti yritän olla itse aina ennemminkin ajoissa kuin myöhässä, mutta toivon että porukka ehtisi pian paikalle ja pääsisimme syömään hyvää ruokaa ja juoruilemaan. 

Broileri-fetajuustopiirakka tuli juuri äsken uunista, daim-juustokakun ja suklaakakun tein jo eilen, ja ystävieni olisi lisäksi tarkoitus tuoda glögiä, sipsejä ja juustoja. Olen myös jo ehtinyt korkata yhden karpalolonkeron, pari odottaa vielä jääkaapissa. Onneksi vaaka näytti tänään 71,7kg eli voin herkutella hyvällä omatunnolla. Tässä vielä kuva minusta pikkujoulutunnelmissa...

Sekavia ajatuksia

Olen huomannut, että minun on vaikea päättää mitä minun pitäisi ajatella ja millälailla syödä nyt kun varsinainen dieetti on ohi. Periaatteessahan voisin syödä paljon vapaammin kuin ennen, mutta en uskalla antaa itselleni siihen lupaa sillä pelkään että syöminen riistäytyy (taas) käsistä.

Tällä hetkellä noudatan Liten weight loss -ryhmän ruokavaliota muuten, mutta päivällisellä olen syönyt samaa ruokaa muun perheen kanssa. Esimerkiksi eilen ja toissapäivänä se oli perunoita ja karjalanpaistia, tänään mitä luultavimmin lihakeittoa (tai ainakin kaverini jonka luokse menen lasten kanssa lupaili kyseistä ruokaa päivälliseksi). Hieman olen kuitenkin lipsunut. Esimerkiksi eilen söin väli-välipalaksi pari viipaletta paahtoleipää, mutta jostain syystä tunsin siitä jopa pientä syyllisyyttä. Ihan kuin en olisi saanut sitä tehdä. Iltapalalla olen välillä syönyt dieetin mukaan, välillä jotain muuta (esim. lämpimiä voileipiä tai paistettuja perunoita, rasvaiset lihapiirakat olen jättänyt suosiolla miehen syötäväksi).

On oikeastaan mahtavaa huomata, että puolen vuoden jälkeen tiukka ruokavalio on muuttunut ihan oikeasti jo rutiiniksi. En edes osaisi olla punnitsematta aamupalan tai lounassalaatin ainesosia, tuntuisi liian omituiselta pistää lautaselle summittainen määrä.

Kaupassakin olen huomannut kaksijakoiset ajatukseni. Karkkihyllyn kohdalla ajattelen joka kerta että ostaisinko jotain hyvää, mutta kertaakaan en ole vielä sortunut. Jollain tasolla jopa haluan sortua ja ostaa suklaata, mutta onneksi itsekuri on pitänyt - eikä oikeastaan ole tehnyt edes tiukkaa.

Joulukuu on sellainen kuukausi, jolloin olen aina herkutellut kaikkein eniten. Kaupoissa kun on esillä kaikkia suosikkejani: isoja Geisha-bokseja, Fazerin joulusuklaata sekä 450 gramman Toblerone-pötköjä. Yleensä olen ehtinyt maistaa kaikkia noista ja enemmänkin jo ennen kuin joulukuu on ehtinyt edes pitkälle. Ja koska en ole tiennyt kuinka paljon suklaata saan joululahjaksi - en koskaan saa sitä tarpeeksi - on erilaisia suklaarasioita täytynyt ostaa itse ja tottakai jo ennen joulua. Tänä vuonna yritän kuitenkin rajoittaa herkutteluani, mutta missähän välissä saisin sitä joulusuklaata maistaa...?

Siitä olen iloinen, että vaaka oli tänä aamuna taas suosiollinen ja näytti 71,8kg mikä ei ole kaukana Liten loppulukemasta. Luulenkin, että voin tulevana viikonloppuna herkutella jopa kahdesti ilman suurempia omantunnon tuskia. Perjantaina mies lähtee lasten kanssa vanhempiensa luo yökylään ja meille tulee ystäviäni juhlimaan pikkujouluja, ja lauantaina täytyy tietysti syödä pois mahdollisesti ylijääneet herkut. Siihen saakka yritän kuitenkin pysytellä mahdollisimman hyvin ruodussa. Perjantaina tulee olemaan tarjolla ainakin Daim-juustokakkua ja broileri-fetapiirakkaa jotka teen itse, ja niiden lisäksi ystäväni ovat lupautuneet tuomaan ainakin juustoja, sipsejä ja karkkia. Minun tekisi kyllä mieli leipoa vaikka mitä herkkuja, mutta tuo juustokakku riittänee ellen sitten käy hakemassa kaupasta torttutaikinaa ja luumuhilloa tämän vuoden ensimmäisiä joulutorttuja varten.

Kuten tästä kirjoituksestakin ehkä huomaa, ajatukset syömisten suhteen ovat tosiaan sekavat. Herkkuja tekee mieli, mutta pienikin ylimääräinen syöminen (eikä edes herkkujen) saa aikaan syyllisyyttä. Toisaalta on helppo olla syömättä ylimääräistä, toisaalta oikein haluaisi sortua. Mitäköhän tästä joulukuusta oikein tulee??

Ristiäiset rennoissa merkeissä

Eilen vietettiin lasten serkkutytön ristiäisiä. Pysyin dieetissä aamupalan, lounaan ja välipalaksi söin proteiinipatukan ennen juhlia, jotten sortuisi herkuttelemaan ihan liikaa. Olenkin oikein tyytyväinen siihen, kuinka sain hillittyä itseni. Maistoin toki yhden cocktail-piirakan munavoin kera, palat sekä kinkulla että lohella täytettyä voileipäkakkua, minipalan täytekakkua, yhden piparin ja myöhemmin viipaleen maustekakusta, mutta olisin voinut syödä paljon enemmänkin. Kaikkea olisi tehnyt mieli santsata, ja maistamatta jäi useampi keksilaji, kuivakakku ja pullapitko. Juhlien jälkeen sallin itselleni vielä annoksen spagettia ja jauhelihakastiketta, mutta iltapalan söin taas dieetin mukaan vaikka anoppi olisikin antanut voileipäkakkua mukaan.

Tänään vaaka oli oikein armollinen ja näytti lukemaa 74,3kg eli vähemmän kuin eilen! Pieni tankkaus ei siis aiheuttanut edes turvotusta, mistä olen oikein iloinen. Bullhan on itse asiassa luvannutkin, että jos matalahiilihydraattinen dieetti kestää kauan niin tankkauspäivän voi pitää joka viikko. En nyt tiedä, mitä teen dieetistä jäljellä olevina kolmena viikonloppuna, mutta en usko tankkaavani ihan joka viikko ainakaan pitkän kaavan mukaan. Isänpäivänä menemme luultavimmin anoppilaan, ja noudatan ehkä eilisen kaavaa syömällä saman päivällisen kuin muutkin, mutta muita viikonloppuja täytynee miettiä. Riippuu tietysti siitäkin, kuinka paino laskee (jos laskee).

Olen muuten viime päivinä huomannut päässäni pyörivän taas huolestuttavia ajatuksia dieetissä pysymisestä ja herkuttelusta, mutta yritän saada kirjoitettu niistä huomenna. Nyt on aika suunnistaa yöpuulle :)