Ruokakokeiluja

Olen viime aikoina saanut testattua sellaisia ruokalajeja, joita en aiemmin ole tehnyt.

Sain Evellyniltä lahjaksi shirataki-nuudeleita, joita en ollut päässyt aiemmin testaamaan. Kyseessähän on konjac-juuresta (Jamssijuuri) ja vedestä valmistetut nuudelit, joissa ei ole lähes lainkaan hiilareita. Itse nuudeleissa ei ole paljonkaan makua, ja niiden valmistamisessa maustaminen on todella tärkeää. Itse tein niistä ruokaa siten, että ensin paistoin pannulla broilerin fileetä, lisäsin sekaan kookosmaitoa, suolaa ja kurkumaa. Jonkin aikaa hauduteltuani lisäsin pannulle nuudelit. Lautasella laitoin vielä päälle sinihomejuustomuruja, jotka tekivät ruoasta aivan täydellistä. Nuudelit maistuivat hyvältä eivätkä pahemmin eronneet näin maustettuna spagetista.

Sitten voitin blogiarvonnasta (eli taas Evellyniltä, kiitos vaan) shirataki-helmiä. Ne söin broilerinsuikaleiden ja Uncle Ben's sweet&sour-kastikkeen kera, lapsille olin keittänyt riisiä. Liekö kastike liian mieto, mutta noista helmistä en oikein pitänyt. Suutuntuma oli jotenkin ärsyttävä, eikä makukaan ollut sellainen että haluaisin ostaa niitä itse. 

Sitten testasin tonnikalapastaa, jota minun on tehnyt mieli jo kauan mutta jota en ole saanut aikaiseksi testata. Lapsia houkutellakseni ostin tummia nallemakaroneja. Kastikkeeseen paistoin ensin pannulla sipulia ja raastettua porkkanaa. Sitten lisäsin pannulle 2dl ruokakermaa ja 200g yrttimaustettua tuorejuustoa ja annoin muhia jonkin aikaa. Lopuksi lisäsin joukkoon pari purkkia vaaleaa tonnikalaa ja keitetyt makaronit. Itse tykkäsin tosi paljon, mutta lapset eivät erityisemmin välittäneet. Söivät kyllä annoksesta makaronit ketsupilla höystettynä mutta hieman vastahakoisesti. 

Viikonloppuna tein ruoaksi täytettyjä paprikoita ensimmäistä kertaa ikinä. Ohjeena käytin Too Big To Be Me -blogin ohjetta. Tosin omiin paprikoihin tuli ihan liikaa riisiä, sillä en mitannut niitä kypsinä, ja tajusin vasta paprikoita täyttäessäni että riisiä taisi tulla sekoitukseen huomattavasti enemmän kuin ohjeen mukaiset 6dl. Itse kuitenkin tykkäsin, lapset eivät - yllätys yllätys - taaskaan välittäneet ruoasta. Mies puolestaan sanoi paprikoiden olleen ihan hyviä, mutta hänenkin mielestään riisiä olisi voinut olla vähemmän.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisempänä, mainitsen viime päivinä iltapalaksi tekemäni munakkaan. Olen kyllä tehnyt munakasta aiemminkin, mutta nyt otin inspiraatiota Evellynin blogista (taas kerran) ja täytin kolmen munan (keltuaisineen!) munakkaan feta-juustolla. Nam!

Haluaisin kokeilla erilaisia ruokia enemmänkin, mutta ongelmana on lasten ennakkoluuloisuus uusia ruokia kohtaan, miehestä puhumattakaan. Jatkossa aion kuitenkin tehdä uusia ruokakokeiluja aiempaa useammin, sillä olen kyllästynyt tekemään aina samoja ruokia päivälliseksi.  Päivällisiin nimittäin kyllästyn, tonnikalasalaattilounaaseen en koskaan...

Suklaakeksiöverit

Tänä aamuna leivoin amerikkalaisia suklaahippupikkuleipiä jouluviemisiksi appivanhempien luo ja päiväkotitädeille. Resepti sisälsi paljon suklaata (tein kaksinkertaisen annoksen, levy Fazerin sinistä kuvassa jo rouhittuna).

Amerikkalaiset suklaapikkuleivät

(noin 35 kpl)

250 g margariinia tai voita
2,5 dl fariinisokeria
2 tl vanilliinisokeria
1 muna
1 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
150 g tummaa suklaata
100 g maitosuklaata
100 g valkosuklaata


Tee näin: Vatkaa pehmeä rasva ja sokerit kuohkeaksi. Vatkaa joukkoon muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Rouhi suklaat ja lisää lopuksi taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Pyörittele taikinasta palloja ja painele ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paista pikkuleipiä 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Muita kuvia en muistanut ottaa ennen kuin olin pakannut valmiit keksit rasioihin.

Pakko tunnustaa, että kuten otsikkokin jo kertoo niin söin keksejä ehkä muutaman liikaa. En malttanut olla syömättä jo taikinaakin, enkä edes laskenut kuinka monta valmista keksiä söin. En tiedä teinkö sitten järkevästi, kun kompensoin pikkuleipien runsasta hiilarin ja rasvan määrää jättämällä tämän päivän aterioilta rasvat ja hiilarit pois. Aterioilla söin siis vain kasviksia ja lihaa. Nälkä ei kuitenkaan ollut koko päivänä, eli ainakaan kaloreita ei tullut syötyä ihan niin paljon kuin olisi tullut, jos olisin syönyt myös ruokavaliossa olleet leivät, pastat/perunat ja rasvat. 

Oloni oli koko päivän todella flunssainen. Kuumetta ei (taaskaan) ole ollut, mutta kurkku on kipeä ja päätä huimaa. Saa nähdä pääsenkö huomenna töihin, salille en ainakaan mene. Nyt vain toivotaan, että sekä oma että miehen olo paranisi pian, jotta joulu ei olisi pilalla...

10 päivän haaste: viidettä vietiin

Vaaka näytti aamulla 72,8kg eli painon putoaminen on laskenut ja tästä eteenpäin on siis karistettavana läskiä, ei nesteitä.

Päivä meni taas syömisten osalta hyvin, muutaman viinirypäleen söin ja oman puutarhan omenan, mutta en kuitenkaan herkutellut ellei iltapalaksi tekemääni proteiinipannukakkua sellaiseksi lasketa. Onhan siinä banaania, neljän viljan hiutaleita ja vaniljasokeria eli hiilareita vähäsen, mutta toisaalta en syönyt hiilareita millään päivän muista aterioista (ellei kasviksia ja noita hedelmiä lasketa). Päivälliseksi testasin kesäkurpitsamoussakaa, itse tykkäsin mutta mies ei oikein ja taisi jäädä lapsiltakin suurin osa syömättä...

 

Kesäkurpitsamoussakan lisäksi porkkanaraastetta ja raejuustoa

Moussaka valmistui tämän Valion sivuilla olevan ohjeen mukaan, alla oma versioni joka on lähes täsmälleen sama kuin Valiolla vain parilla pienellä erolla:

Jauhelihakastike

400  g	vähärasvaista naudan jauhelihaa
2	sipulia
1  rkl	oivariinia
2  tlk  (600 g)	tomaattimurskaa
1-2	valkosipulin kynttä
1  tl	suolaa
1  rkl	pizzamaustetta

Juustoinen munamaito

1  dl	kevytmaitoa
1  prk  (2,5 dl)	maustettua ruokakermaa (Ingmannin Valkohomejuusto)
3	munaa
1/2  tl	suolaa

Väliin

n. 800 g (3-4)

kesäkurpitsaa

Pinnalle

1  pussi  (150 g) mozzarellajuustoraastetta (noin puolet sekoitin tosin munamaitoon)

Ruskista jauheliha ja hienonnetut sipulit rasvassa. Lisää tomaattimurska, hienonnetut valkosipulin kynnet, suola ja pizzamauste. Anna kiehua 2 - 3 min.

Yhdistä munamaidon aineet.

Leikkaa kesäkurpitsat siivuiksi.

Lado voideltuun uunivuokaan kerroksittain jauhelihakastiketta ja kesäkurpitsaviipaleita. Kaada puolet munamaidosta vuokaan, kun kerroksista puolet on koottu. Jatka loppuun ja kaada loppu munamaito päälle. Lado päällimmäiseksi kesäkurpitsaa. Ripottele päälle juustoraaste.

Kypsennä 200 asteessa n. 60 min tai kunnes kypsä.

Kun väsymys väsyttää...

Iso-A on lähestulkoon aina ollut hyvä nukkumaan. Päiväunet hän jätti pois heti kaksi vuotta täytettyään, mutta yöt nukutaan lähestulkoon aina putkeen. Pikku-a:n kanssa ei kuitenkaan ole niin helppoa. Varsinkin viime aikoina yöt ovat olleet välillä aika mahdottomia. Tyttö saattaa herätä keskellä yötä eikä mikään kelpaa, kaikkein vähiten oma isä kuten jokin aika sitten kirjoitinkin.

Viime viikonloppuna kävimme perheen kesken Ikaalisten kylpylässä ja Ti-Ti Nallen talossa. Päivä oli mukava, mutta yö meni kyllä aika penkin alle. Menimme koko perhe sänkyyn jo ennen yhdeksää, sillä emmehän me miehen kanssa voineet jättää lapsia keskenäänkään hotellihuoneeseen. Lapset nukahtivat ehkä puolen kymmenen maissa aikansa riehuttuaan, ja itse nukahdin pian sen jälkeen sillä päivä oli ollut aika väsyttävä. Hieman ennen kahta pikku-a heräsi - tosin pari kertaa jo aiemmin mutta jatkoi saman tien uniaan -, eikä mikään kelvannut. Lelut, tyyny ja peitto lensivät pois matkasängystä, ja kohta ne haluttiin takaisin vain jotta ne voisi heittää taas pois. Välillä oli pakko päästä äidin ja isin viereen, ja siihen päästyään haluttiinkin takaisin omaan sänkyyn. Vettä piti saada mutta kun sitä annoin niin ei kelvannutkaan. Kaiken kukkuraksi a alkoi jossain vaiheessa jopa vaatimaan tuttia suuhun, vaikka se jätettiin pois jo kaksi kuukautta sitten. Itkunsekaista mesomista ja kiukuttelua kesti yli puolitoista tuntia, ennen kuin tyttö lopulta rauhoittui nukkumaan - herätäkseen pirteänä ennen aamuseitsemää. 

Sunnuntai-iltana olo olikin pitkän kotimatkan jälkeen todella väsynyt, mutta se ei ollut mitään verrattuna maanantain väsymykseen sillä pikku-a herätti taas pari kertaa su-ma-välisenä yönä. Onneksi hän nukahti uudestaan saatuaan hörpyn vettä, mutta mieluummin olisin viettänyt aamun sängyssä nukkuen kuin töissä aikaisessa aamuvuorossa. Silmät olivat niin väsyneet että niitä veresti ja pakotti, ja kiitin onneani mukavasta työtuolista josta ei tarvinnut nostaa takamustaan kuin kahvin hakemista varten. On varmaankin turha sanoa, että jätin maanantaina suosiolla väliin iltapäivälle suunnittelemani salitreenin ja suuntasinkin sen sijaan torille, josta ostin 5kg laatikon mustikoita pakastimeen laitettavaksi. Viime aikojen väsymystasolla minun on nimittäin turha edes haaveilla siitä, että kävisin metsässä etsimässä mustikoita itse. 

Tulevana viikonloppuna saatan onneksi saada nukuttua univelkaa pois edes vähäsen. Mies nimittäin lupaili, että voisi lähteä käymään vanhempiensa luona yökylässä jotta voisin levätä rauhassa kotona lauantain ja sunnuntain välisen yön ja ladata akkuja seuraavaa viikonloppua varten, jolloin mies lähtee koko viikonlopuksi mökille poikaporukalla. 

Sunnuntaina minulle ei kylläkään ole tiedossa lepoa, sillä lähden aamupäivällä kohti Helsinkiä, jossa meillä Ensi kesän kaunottarilla on tapaaminen ja yhteissalitreenit BodyCampin ohjaajien kanssa. Vihdoinkin saan ohjausta jo yli kuukausi sitten saamaani saliohjelmaan, jota en ole kokeillut vielä kertaakaan monien liikkeiden ollessa uppo-outoja. 

Väsymystä on tietysti helppo syyttää siitä, kuinka en ole onnistunut hillitsemään herkuttelun himoani päivääkään. Joka päivä ole syönyt jotain ylimääräistä: jäätelöä, suklaata, karkkia, suolapähkinöitä, hunajamanteleita ja vaikka mitä. Kerta-annokset eivät välttämättä ole olleet mahdottomia, mutta tarpeeksi suuria pitämään painon korkealla ja vatsan turvoksissa. Pelkään pahoin, että paino hilautuu vähitellen ylöspäin ja että joku kaunis päivä huomaan painavani taas yli 75 tai jopa yli 80 kiloa. Väsymyshän on tietysti vain tekosyy, mutta motivaatio ja halu pysyä kurissa on täysin nollassa huolimatta masentavista vaa'an lukemista - tai ehkä juuri niistä johtuen.

Väsymyksen vuoksi olen muuten juonut kahviakin aivan liikaa, mikä on alkanut kostautua vatsakipuina ja armottomana närästyksenä. Olen joutunut ottamaan käyttöön happosalpaajat ja Gavisconin, mutta en yksinkertaisesti pysty olemaan ilman kahvia

Loppukuuksi haastetta tuo muuten väsymyksen ja laiskuuden lisäksi myös rahapula. Käytin eilen autoni huollossa, ja sieltä tulikin yllätyksenä yli 500 euroa arvioitua suurempi lasku kun kaikki jarrupalat ja -levyt menivät vaihtoon. Rahat ovat siis nyt aika vähissä, mikä on toisaalta hyvä sillä täytyy vähän harkita herkkujenkin ostoa, mutta toisaalta kasvikset ja hyvät lihat ovat epäterveellistä ruokaa kalliimpia. Onneksi sentään on vielä kesä ja kasvikset suhteellisen edullisia, eli toivon mukaan saan silti pidettyä kiinni (edes pääosin) terveellisestä ruokavaliosta.

Tässä muuten tämänpäiväinen iltapalani.

 

Testasin ensimmäistä kertaa proteiinipannaria kun pari banaania oli jo ihan ylikypsiä. Tein taikinaa kaksi annosta, joihin tuli yhteensä 

• kaksi pientä banaania 
• 4rkl neljän viljan hiutaleita 
• 250g maitorahkaa 
• kaksi kokonaista kananmunaa 
• 4 valkuaista
• kanelia ja vaniljasokeria

Sekoitin sauvasekoittimella muusiksi ja paistoin kaksi pannullista kookosöljyssä. Toisen söivät iltapalaksi lapset, tämä kuvassa näkyvä annos oli minun iltapalani. Mielestäni pannari maistui itse asiassa paremmalta ilman mansikoita, kun banaanin ja kanelin maut tulivat selvemmin esille. Mansikat olivat itsessään jo niin makeita, että pannarin maku ikään kuin heikkeni. Tätä iltapalaa teen taatusti toistekin!

Elämäni paras dieettiruoka

eli Jauhelihakesäkurpitsapata

En ole koskaan ollut kovin hyvä kokki. Osaan kyllä laittaa todella hyviä ruokia jos minulla on tarkka ohje, mutta oma mielikuvitus puuttuu kokonaan enkä yleensä osaa yhdistellä aineksia summittaisesti. Tänään kuitenkin onnistuin tekemään parasta ruokaa koskaan dieettieni aikana, ja mikä parasta: laitoin ruokaan aineksia ihan omasta päästäni! Ohjeesta tulee neljä annosta Liten laihduttajien mukaista ruokaa.

Tekemäni annos, jossa seassa vielä raejuustoa

Ruokaan tuli:
400g jauhelihaa
Kasviksia niin paljon että yhteispaino on 1200g, oma valikoimani sisälsi seuraavia

• purkki tomaattimurskaa (mehu valutettuna) - tietysti ilman lisättyä sokeria tai suolaa
• 1 kesäkurpitsa (n. 500g) pieninä kuutioina
• sipuli silputtuna
• pari valkosipulinkynttä
• paprika pieninä kuutioina
• tomaattia pieninä kuutioina

Chilimausteseosta
grillaus- ja yleismaustetta
musta- ja valkopippuria

Paistoin jauhelihan kasarissa ja lisäsin joukkoon kaikki muut ainekset kesäkurpitsaa lukuunottamatta. Heitin mausteeksi vähän sitä sun tätä, eli siis noita chilimausteseosta, grillaus- ja yleismaustetta ja pippureita vapaalla kädellä. Laitoin kannen päälle ja annoin hautua vajaan tunnin matalassa lämmössä. Sitten lisäsin joukkoon kesäkurpitsat ja keitin kunnes nekin olivat kypsiä. Lopputulos oli mahtava, tosin en tiedä osaanko toistaa sitä enää uudestaan, sillä mausteiden määrä vaikuttaa ja vaihtelee tietysti aina kun en mitään mitannut. Tällä kertaa ruoka oli mukavan tulista, mutta ei liikaa. Olen varma siitä, että pitkä haudutus oli osasyynä onnistumiseen :)
Ruoan määrä oli muuten paljon pienempi kuin tavallisesti, sillä kasvikset kutistuivat lähes olemattomiin haudutuksen aikana. Sain onneksi silti vatsan täyteen, mutta enemmänkin olisin voinut syödä...

Sormiruokailijan superhelppo makaronimössö

Eilen mietiskelin mitä ihmettä tekisin päivälliseksi lapsille, tai varsinkin pikku-a:lle. Olen nimittäin jämähtänyt hänen ruokiensa kanssa samoihin aineksiin: keitettyjä perunoita, keitettyjä tai höyrytettyjä kasviksia (porkkanaa, parsakaalia, kukkakaalia, bataattia, herneitä tai maissia) ja sitten jotain lihaa (joko naudan- tai broilerijauhelihapihvejä tai keitettyä broileria, sikaa tai nautaa, välillä myös keitettyjä pakasteseitikuutioita). Ajoittain käytän myös pastaa tai riisiä, mutta yleensä kaikki ainesosat päätyvät siis pikku-a:n eteen erillisinä ainesosina.
Itse olin ajatellut tehdä minulle ja miehelleni helppoa ruokaa eli italianpataa, ja tulin siihen tulokseen että olisi kiva tehdä pikku-a:lle jotain samankaltaista. Päädyin sitten seuraavaan:

400g naudan paistijauhelihaa
sipuli
n. 5dl täysjyvämakaronia
pakastimen pohjalta löytyneet puoli pussia herne-maissi-paprikaa ja puoli pussia vihannessekoitusta

Paistoin jauhelihan ja sipulin pannulla rypsiöljyssä ja maustoin paprikamausteella ja mustapippurilla.
Makaronin keitin suolattomassa kasvisliemessä ja loppuvaiheessa heitin kasvikset mukaan sulamaan ja kypsymään. Sitten kaikki sekaisin jauhelihan kanssa ja voilà, pikku-a:n herkkuruoka oli löytynyt.
Harkitsin ensin että laitanko ruokaan noita täysjyvämakaroneja vai kierrepastaa, mutta tulin siihen lopputulokseen että pinsettiote on jo niin hyvin hallussa että tavallista makaronia voi olla helpompi syödä. Vauva ahmikin ruokansa alta aikayksikön, välillä jopa kaksin käsin. Ohjeen mukainen annos on niin reilu, että molemmat lapset saivat siitä pari annosta (iso-A sai valita italianpadan tai tämän ruoan välillä, valitsi tämän) ja loput pakastin desilitran minigrip-pusseissa. Nyt on kokonaisia aterioita pakkasessa niitä päiviä varten, kun en vain millään ehdi keittää kasviksia tai on muuten vaan kiire.

Sormiruokailijan ohratto

Bongasin eilen Diapers and delicatessen -blogista mainion ohjeen, joka käy myös sormiruokailijalle.
Sitä oli pakko kokeilla itsekin, ja laitanpa reseptin tännekin vaikka vaan omaan muistiin :)

Pikainen papuohratto (kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle tai omassa tapauksessani yhdelle aikuiselle, yhdelle 2-vuotiaalle ja kaksi annosta pienelle sormiruokailijalle)


1,25 dl ohraa
3,5 dl vettä
1 sipuli
1 porkkana
1 tölkki papuja (huuhtele tomaatti- tai suolaliemi huolellisesti pois!)
ripaus paprikajauhoja
1 suolaton kasvisliemikuutio (ei ollut alkuperäisessä ohjeessa)
(ripaus suolaa; jos haluat ruoasta suolatonta, lisää vasta aikuisten annoksiin)


Kuullota kattilassa sipulisilppu ja kuutioitu porkkana. Kun sipuli on pehmeää, lisää mukaan ohra ja pyörittele hetki öljyssä. Lisää sitten paprikamauste (ja suola) sekä vesi. Anna kiehua rauhallisesti noin vartti, kunnes kaikki vesi on imeytynyt ohraan. Lisää lopuksi huuhdellut pavut ja herkuttele!


Omasta mielestäni ohratto maistui aivan mainiolta. Suolaa laitoin vain omaan annokseeni. Iso-A söi ruoka jonkin verran, tosin loppuvaiheessa kalasti lautaseltaan vain ohran ja jätti porkkanat ja pavut. Pikku-a:kin söi ruokaa suhteellisen hyvin, mutta lopullista määrää on mahdoton sanoa.

Näkymä iso-A:n lautaselta

Puuroleipäsiä ja blogisuositus

Koen olevani sormiruokailijan äitinä kovin vasta-alkaja. Asia pyörii mielessä - luonnollisesti - päivittäin, ja välillä mielikuvitus tuntuu loppuvan kesken. Olemme päässeet pikku-a:n kanssa nyt viiteen ateriaan päivässä, eli aamu- ja iltapuuroon, lounaaseen, välipalaan ja päivälliseen. Tosin lounas ja päivällinen tuntuvat toistavan samaa kaavaa: yleensä pikku-a saa perunaa ja jotain kasvista, sekä jotain proteiinipitoista eli tähän mennessä esim. jauhelihapihvejä, broilerin rintafileetä, naudan palapaistilihoja, lohta tai seitikuutioita.


No, eivätpä päivän muutkaan ateriat loista monipuolisuudellaan. Aamupuuro on ruiskaurapuuroa, samoin iltapuuro, ja välipalana olen tarjonnut joko hedelmää tai hedelmäsoseeseen kastettua maissinaksua. Yritän kyllä aina tarjota sosetta myös lusikalla, mutta ilman sen suurempaa menestystä. Pikku-a ei myöskään osaa vielä itse dipata maissinaksua soseeseen, eli olenkin kierittänyt koko naksun soseessa ja laittanut a:n eteen, ja yleensä se on siitä sitten hävinnyt pikku-a:n suuhun. Välillä annan lusikan myös a:n itsensä käteen kunhan olen sen ensin täyttänyt, mutta vaikka lusikka päätyisi suuhun saakka niin sose jää yleensä suun ulkopuolelle...


Eilen testasin iltapuuron sijasta Diapers and delicatessen -blogissa suositeltua Puuroleipästen ohjetta.  


Puuroleipäset 

2 dl
½ dl vehnäjauhoja
½ dl jotain valinnaista viljaa (käytin ruisjauhoja)
1 tl leivijauhetta 
1-1½ kuppia vettä (laitoin itse n. desin)
n. ½ kuppia rypsiöljyä (alkuperäisessä ohjeessa oliiviöljyä)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi & öljy ja sekoita. Iske uunipellille pieniä leipäsiä ja paista 200 asteessa noin vartti.


Itse oli pakko testata yksi leipänen ihan tuoreeltaan, ja kyllähän sen oivariinin kanssa söi vaikkei siinä suolaa olekaan. Iso-A halusi maistaa myös, mutta hänelle leipä ei oikein maistunut. Kokeilun kohderyhmä sen sijaan, eli siis pikku-a, mutusteli leipästä oikein mielellään. Osa päätyi tietenkin lattialle, mutta se määrä mukaan luettuna hän sai tuhottua kaksi leipästä tekemästäni yhdeksästä. En usko, että vatsaan päätynyt määrä jäi ainakaan pienemmäksi kuin ihan normaalina puurona syöty.


Olen nyt lukenut tuota Diapers and delicatessen blogia aikajärjestyksessä, ja vastaani on tullut jo monen monta ruokaohjetta joita pitää pikku-a:lle testata. Enkä ole ehtinyt vasta kuin viime vuoden kesäkuussa kirjoitettuihin juttuihin. Samoin blogissa on todella paljon hyviä huomioita ja neuvoja sormiruokailuun liittyen, eli varmasti luen sitä jatkossakin :)

Eteenpäin sormiruokailussa

Pikku-a:n uusi syöttötuoli saatiin eilen koottua, ja pikkuinen viihtyy siinä mainiosti. Iso-A:n syöttötuolina on perinteinen, pöytä-tuoliyhdistelmäksikin taitettava tuoli, mutta pikku-a:n sormiruokailun vuoksi ja koska hän ei istu ihan yhtä tukevasti kuin A aikanaan, päädyimme Emman Easy -tuoliin eli käytännössä Tripp Trapp -kopioon.

Eilen maisteltiin avokadoa, maistelun lopputulos näkyy tässä:

Toinen sormiruokailukokeilu oli aamulla, kun pikku-a maisteli kaurapuuroa. Tein puurosta tavallista paksumpaa ja annostelin ruokailualustalle. Pikku-a maisteli puuroakin kovin uteliaana, tosin ateriointi oli todella sotkuista mutta suurimman osan sotkuista pyydysti Ikean "ruokalappu", joita olen ostanut jo iso-A:ta varten mutta joka tarvitsee niitä enää harvemmin. 

Tänään tein pikku-a:lle ensimmäisen kerran liharuokaa, eli lihapullia. Laitoin runsaan desin kaurahiutaleita turpoamaan veteen (n. 2dl) 10 minuutiksi. Lisäsin 1 kananmunan, 400g paistijauhelihaa, pikkupurkillisen tomaattipyreetä, ripauksen paprikajauhetta, ruohosipulia ja persiljaa. Lisäksi raastoin seokseen porkkanan. Pyöritin palloiksi ja paistoin uunissa 175 asteessa kypsiksi. Lihapullien sijasta lopputuloksena oli ennemminkin minikokoisia jauhelihapihvejä, mutta väliäkös sillä. Söimme lihapullia lounaaksi kaikki kolme, eli minä sekä iso- ja pikku-a. Itselleni tosin ripottelin päälle hieman suolaa, muuten ei olisi oikein maistunut. Pikku-a maisteli lihapullaa suurella mielenkiinnolla, ja vaikka suurin osa päätyikin syliin tai lattialle, niin uskon että ainakin pieni osa päätyi vatsaankin saakka :) Ja eihän noin pieni saa vielä kovin paljon lihaa syödäkään, pääasia että pääsee makuun.

Annoin periksi mutakakulle...

Tällaiseen mä sit sorruin, eli mutakakun himo antoi periksi.
Ohjeessa on 100g voita, 2,5dl sokeria, 2 kananmunaa, 1,5dl vehnäjauhoja, 3rkl kaakaojauhetta ja 1tl vanillinisokeria. Aineet sekaisin ja paistaminen uunissa 175 asteessa n. 20min.

Ja tottakai söin kakun kerralla heti sen jäähdyttyä, eikä muuten kestänyt kauaa sen syömisessä...
Sen siitä saa kun on peräkkäin kolme erittäin huonosti nukuttua yötä, joiden lisäksi iso-A päätti herätä tänään jo kuuden jälkeen. Ja kun pikku-a on tänään nukkunut vain parit puolen tunnin torkut eli itsekään ei ole saanut levätä, niin väsymysahdistus vaan kasvaa...