Lapsivapaata viikonloppua odotellessa

Lapset menevät viikonloppuna miehen vanhempien luo yökylään, ja saamme miehen kanssa hieman parisuhdeaikaa. Viimeksi kun lapset olivat hoidossa, noudatin superdieettiä pilkulleen. Tällä kertaa aion vähän joustaa ruokavaliossa. Emme ole vielä päättäneet että menemmekö johonkin ravintolaan vai noudammeko ruokaa kotiin, mutta joka tapauksessa aiomme syödä jotain hyvää, löhötä telkkarin ääressä ja nukkua hyvin. 

Paino on taas jämähtänyt, eli tankkaus viikonloppuna voi olla ihan hyväkin idea. Osittain jämähtämiseen voi vaikuttaa se, että kroppa ei ole voinut kovin hyvin. Viime viikon alussahan minua vaivasi iskias, ja kun se helpotti niin iski rintarangan jumitus. Jouduin käymään lauantaina miehen kyydillä lääkärissä hakemassa relaksanttipiikin, mutta sekään ei heti auttanut. Vasta eilen, nappailtuani neljän päivän ajan kahta eri relaksanttia ja tulehduskipulääkettä, rintakehään ei sattunut ihan koko ajan. Tänään ei onneksi ole sattunut enää yhtään. 

Sinänsä en antanut rintakivun haitata, vaan pystyin maanantaina käymään lenkillä normaalisti ja tekemään salitreenin. Ainut liike mikä piti jättää väliin, oli punnerrukset. Eilen nekin onnistuivat, ainakin töiden ohessa pöytää vasten. Tänään kävin myös lenkillä lasten tanssitunnin aikana, ja sain juostua hyvällä tahdilla jo puoli tuntia putkeen. Ainut ongelma relaksanttikuurissa on ollut toisen lääkkeen sivuvaikutuksena tullut suun kuivuminen. Töissä on ollut lievästi sanottuna haastavaa puhua asiakkaiden kanssa puhelimessa, kun kieli takertuu koko ajan suun pohjalle tai kitalakeen... Onneksi voinen pian lopettaa noiden lääkkeiden syönnin, niin sivuvaikutuskin katoaa varmaan pian. 

 

Voihan rintarankajumi!

Viime viikonloppuna pahana vaivannut iskias alkoi helpottaa, kun kävin maanantaina hierojalla ja keskiviikkona kiropraktikolla. Maanantaina ja keskiviikkona kävin lenkillä, eilen torstaina tein salitreenin jonka jälkeen poljin 35min crosstrainerilla. Minun oli tarkoitus käydä tänäänkin salilla ja lenkillä, mutta suunnitelmat muuttuivat kun aloin eilen illalla tuntea jomotusta rintarangassa. Aamulla kun heräsin, koko yläkropan oikea puoli oli kuin tulessa. Selkäjumi säteili myös rintalihakseen, enkä meinannut saada käännettyä päätä tai nostettua käsiä. Pienikin varomaton liike ja rintakehään pisti niin etten voinut olla huutamatta kivusta.

Suunniteltu salitreeni vaihtuikin lääkärikäyntiin, kun pelkkä hengittäminenkin teki kipeää. Lääkäri olisi laittanut piikillä lääkettä suoraan lihakseen, mutta se ei onnistunut koska olin liikkeellä autolla enkä olisi ollut piikin jälkeen ajokunnossa. Sain siis vain reseptin relaksanttia ja tulehduskipulääkettä, ja lähdin kotiin lepäämään iltavuoron sijaan. Toivon, että jumi helpottaisi yön ja huomisen aikana sen verran, että pystyn olemaan lasten kanssa sunnuntain kolmestaan, kun mies lähtee lauantai-iltana vuorokaudeksi laivalle. 

Viikonlopun tankkaus muuten auttoi niinkuin viimeksi arvelin, tänä aamuna painoin tasan 80kg eli enköhän mä pääse sen alle ennen SD plussan loppua...

SD plussan puolivälin tunnelmia ja muutos suunnitelmiin

SD plus on nyt puolivälissä. Viimeisen viikon aikana paino on pysynyt paikoillaan, ja oli eilen aamulla 81,5kg. Hidastuneeseen painonpudotukseen vaikuttaa varmasti useampikin seikka. Liikuntaa on tullut vähemmän kuin SD:n aikana, ja kun pahimmat liikakilot ovat jo hävinneet niin loput ovat tiukemmin kiinni kropassa vaikka olen pysynyt hyvin ruodussa. Tälle viikonlopulle tuli lupa tankkaukseen aineenvaihdunnan vauhdittamiseksi, ja tein sen taas överiksi vetäen. 

Alunperin minun piti tankata tänään sunnuntaina. Kävin nimittäin lasten kanssa leffassa ja ajattelin syödä osan heidän popcorneistaan, ja illalla vähän suklaata... Aiemmin olin toivonut tankkauspäivää vasta ensi viikonlopulle koska olin menossa Tampereelle, mutta sitten mies muistikin että hänhän on menossa silloin laivalle työporukan kanssa. Reissu on varattu ja maksettu jo aikoja sitten, mutta mies oli unohtanut koko homman kun kysyin että onko hänellä tuolloin jotain menoa. En siis pääse Fitfarmin yhteistreeneihin, mutta sovin jo ystäväni kanssa että menen käymään siellä lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tuolloinhan SD+ päättyy, eli ei tarvitse miettiä että onko tankkauspäivä vai ei...

Tuo alkuperäinen suunnitelma tämänpäiväisestä tankkauksesta ei kuitenkaan toteutunut, sillä jotenkin kummasti sorruin eilen ostamaan kaupasta pussillisen sipsejä, minkä lisäksi söin illalla levyn suklaata lasten mentyä nukkumaan. Loppujen lopuksi oli niin huono olo, että ajattelin pärjääväni ilman herkkuja taas jonkin aikaa. Tänään palasin ruotuun, vaikka leffaan mennessämme meinasikin tehdä mieli irtokarkkeja ja popcorneja. Yritän kuitenkin oppia sen, että herkuttelu ei pääsisi muuttumaan yhdestä kerrasta jatkuvaksi mässäilyputkeksi, ja tällä tavalla en kyllä saa alkaa herkuttelemaan edes joka kuukausi. 

Osasyy eiliseen oli varmaan se, että olen pysynyt taas kuukauden hyvin ruodussa vaikka mielitekoja on ollutkin. Lisäksi lapset on parina päivänä vetäneet hermot tosi kireälle tappelemalla ja riehumalla vuorotellen. Tekosyitä riittää, mutta asiaa ei varmaankaan auttanut myöskään jo muutaman päivän tosi pahana vaivannut iskias. Toivon että huomenna alkaisi jo helpottaa, sillä varasin ajan hierojalle (saa nähdä mitä siitä tulee kun pitää ottaa lapset mukaan, mut eiköhän netflix tabletilla pidä lapset aloillaan 45min) ja olen myös syönyt parina iltana relaksanttia ja tulehduskipulääkettä. 

SD+:n ruokavalio kiristyy taas alkavalla viikolla, kun hiilarit jäävät kokonaan pois aamupalalta ja päivällisellä niitä on vain treenipäivinä. Toivon yhä, että saisin painon alle 80 kilon näiden jäljellä olevien kolmen viikon aikana, eli en saa loppuaikana lipsua yhtään. Liikunnallekin pitäisi löytää jostain tilaa, vaikka mies onkin keskiviikkoiltaan asti reissussa ja joudun varmaan heräämään aamuisin jo puoli kuuden jälkeen jotta ehdin saada lapset ajoissa hoitoon ennen aamuvuoron alkua...

SD plussan toinen viikko lähes takana, lisääntyneitä mielihaluja

SD+ on mennyt nämä kaksi ensimmäistä viikkoa aikalailla omalla painollaan. SD:n aikana mielessä pyöri melkein koko ajan ajatus "olen dieetillä", mutta nyt olen vain noudattanut ruokavaliota turhia ajattelematta. Toisaalta tämä ruokavalio on taas tosi helppo, kun päivällisellä saa syödä hiilareita eli pystyn tekemään lähestulkoon samaa ruokaa koko perheelle. Esimerkiksi loppuviikosta lupasin lapsille tehdä spagettia ja jauhelihakastiketta. He ovat tottuneet kastikkeeseen joka on tehty voi-jauhosuuruksella, eli se ei sellaisenaan sovellu dieettiini. Kysäisin mieheltä ja lapsilta että sopisiko heille jos tehtäisiinkin kastike tomaattimurskaan ja vastaus oli murskaavan kielteinen. No, se ei minua haitannut vaan otin itselleni parin annoksen jauhelihat ja tein itselleni oman kastikkeen tomaattimurskan ja sipulin kera. Iso-A sanoi itse asiassa minun annosta katsellessani, että seuraavan kerran hän haluaa samanlaisen annoksen. Kun lapset kysyivät että miksi tein itselleni eri kastikkeen, sanoin että tykkään syödä enemmän kasviksia ja että tomaattimurskakastike on kevyempää ja terveellisempää kuin perinteinen. Spagetitkin keitin itselleni eri kattilassa jotta sain punnittua annokseni raakapainon oikein, mutta sitä lapset nyt eivät huomanneet.

Painonpudotus on vähän hidastunut nyt SD plussan aikana, mutta en ole ottanut siitä stressiä. Painoni oli tänä aamuna 81,3kg, eli kymmenen kilon pudotus on vain 1,6kg päässä. Aika hyvä siihen nähden, että dieetti on kestänyt nyt yhdeksän viikkoa. Osittain tuohon pudotuksen hidastumiseen voi vaikuttaa se että energiaa (hiilareita) on nyt ruokavaliossa taas huomattavasti enemmän, toisaalta en myöskään ole ehtinyt treenaamaan ihan niin paljon kuin superdieetin aikana. Viime viikolla sain kasaan kolme lihaskuntotreeniä ja kaksi aerobista (korkean sykkeen juoksulenkkiä), tällä viikolla samoin. Iso-A:n eskarin aloitus ja lasten harrastusten alku on tuonut omat haasteensa treenaamiselle kun ihan joka päivä ei ehdi käymään salilla tai lenkillä töiden jälkeen, enkä TODELLAKAAN suostu heräämään lenkille ennen aamukuutta jotta ehtisin kuntoilemaan ennen aamuvuoron alkua. 

Viimeisen viikon aikana olen huomannut, että dieetti alkaa mennä jo niin automaattivaihteella että se meinaa tosiaan välillä unohtua. Monta kertaa olen ollut vähällä napostella jotain ylimääräistä ajatuksella "eihän yksi hedelmä/suklaa/pähkinä mitään haittaa". No eihän se YKSI haittaa, mutta kun mahdollisuuksia naposteluun olisi joka päivä niin pidemmän päälle se alkaisi varmasti haittaamaan. Elämä on tietysti valintoja täynnä ja joskus voi valita herkunkin, mutta itse olen päättänyt olla sortumatta näiden superdieettiviikkojen aikana ja pääasiassa se onkin ollut tosi helppoa. Suurin haaste on - niinkuin aina ennenkin - että miten saan painon pidettyä kurissa tämän jälkeenkin. Toivon että siihen auttaisi työpaikallani jonkin ajan päästä aloittava painonhallintaryhmä, jossa on mukana myös työterveyspsykologi. Minullahan ei sinänsä ole ongelmana tiedon puute painonpudotusta ajatellen, mutta henkisellä puolella vaatii rutkasti työtä ettei paino taas nouse.

Ensi viikon lopulla mies lähtee lähes viikoksi metsästämään Pohjois-Suomeen, eli se aiheuttaa haasteita omalle liikunnan harrastamiselle ja varmaan myös syömisille, sillä minullahan on aina ollut paha tapa herkutella kun mies ei ole kotona. Nyt olen kyllä päättänyt pysyä dieetissä, sillä eihän ensi viikon lopulla ole enää kuin kolme viikkoa dieettiä jäljellä. Kahden viikon päästä on Tampereella SD plussan yhteistapaaminen ja treenit. Odotan sitä innolla sillä menen ystäväni luo jo lauantaina ja mennään ainakin leffaan. Vähän toivon, että sille viikonlopulle olisi tiedossa tankkauspäivä...

Väliviikko ennen SD plussaa

Tälle viikolle oli ohjeena noudattaa superdieetin viimeisen viikon ruokavaliota eli vähähiilihydraattista ja -kalorista dieettiä. Onnistuin tässä oikein hyvin, enkä lipsunut vaikka töissä olisi ollut taas herkkujakin tarjolla. Eilen aamulla paino oli taas alempana kuin SD:n loppupaino, eli 82,9kg (viikkoa aiemmin 83,3kg ja välissä tankkaus). Minullahan on ollut tavoitteena päästä SD:n ja SD+:n avulla alle 80 kilon painoon, on aika ihme jos se ei tapahdu kun aikaa on vielä kuusi viikkoa ja pudotettavia kiloja kolme! Nyt viikonlopulle oli lupa pitää tankkauspäivä, ja vaikka tankkailinkin jo viime viikonloppuna niin pidin tankkauspäivän myös eilen. En tosin ohjeen mukaan, vaan söin päivällä suklaata ja päivälliseksi lasten kanssa tortilloita. Iltapalaksi vähän Raffeleita jotka olivat jääneet lastenkutsuilta herkkukaappiin. Tällä viikolla oli tarkoitus olla treenien suhteen lepoviikko, mutta koska pidin lepoviikon viime viikolla niin tällä viikolla treenasin normaalisti. Sain kasaan kolme salitreeniä ja kolme aerobista. Alunperin olin ajatellut että kävisin salilla tänään, mutta mies on mökillä ja ystäväni on tulossa lasten kanssa kyläilemään niin salitreeni jää siis tekemättä. 

SD+ alkaa virallisesti huomenna, mutta noudatan jo tänään sen ruokavaliota. Ohjelma eroaa aiemmasta siten, että ruokavaliossa ei enää ole annettu tiettyjä ruoka-aineita, vaan esim. tarvittava määrä proteiinia esitetään palleroina. Erikseen on sitten ainesosalista, jossa kerrotaan minkä verran mikäkin ainesosa on pallerona. Esim. yksi pallero proteiinia on vaihtoehtoisesti 100g raejuustoa, 125e rahkaa, 50g lihaa jne, ja aterialla saattaa olla vaikkapa kaksi palleroa proteiineja. Ruokavalion voi siis muokata paremmin eri ainesosista. Samat pallerot on sitten erikseen rasvanlähteille, hiilareille ja lisukkeille (marjat ja soseet). Vaatii ehkä vähän opettelua, mutta käytännössä perusruokavalio on melko samaa mitä superdieetinkin aikana. Nyt SD+:n alkuun tuli taas ruokavalioon enemmän hiilareita, oli kiva saada aamupuuroa pitkästä aikaa.

Alkuviikon olin tosi hyvissä fiiliksissä mahtavan laivareissun jälkeen. Itse asiassa mies jo ihmetteli että mitä siellä laivalla oikein tapahtui kun käyttäydyin niin omituisesti! En siis kiukutellut ja tiuskinut miehelle ja lapsille, vaan olin koko ajan hyvällä tuulella. Laivallahan ei tapahtunut mitään mitä ei olisi saanut tapahtua (ei todellakaan mitään sekoilua omalla kohdallani), mutta yritä sitä sit saada mies uskomaan että vaimo on koko ajan hyvällä tuulella ihan vaan siksi kun on päässyt jonnekin missä saa olla erossa koko perheestä! Ihan eri asia päästä kokonaan pois arkikuvioista, kuin vaikkapa saada yhdeksi yöksi lapsivapaata mutta hengata kotona miehen kanssa... Pieni ero sai oikeastaan aikaan myös sen, että rakkaus omaa puolisoakin kohtaan tuntui kasvaneen. No, viikon loppua kohti fiilis alkoi taas laskemaan, ja vaikka olen onnellinen elämääni ja rakastan miestäni niin en meinaa jaksaa lasten vuorotellen tulevia riehumisia ja tappeluita, enkä myöskään meinaa jaksaa sitä että miehelle pitää vääntää rautalangasta lähestulkoon kaikki mitä kotona pitää tehdä.  Jos en muista muistuttaa tiskeistä, niin niitähän ei laiteta tiskikoneeseen vaan mies katselee tyytyväisenä leffoja puhelimeltaan samalla kun istuu lasten kanssa olkkarin sohvalla tyttöjen katsellessa lastenohjelmia.

Mies lähti eilen aamulla veljensä kanssa mökille sorsanmetsästyskauden alkamisen kunniaksi, ja lasten kanssa kotona ollessa on hermot meinanneet mennä monta kertaa. Itse olisin kyllä paljon mieluummin pitänyt sen alkuviikon kivan fiiliksen kuin loppuviikon ärrinmurrinkohtaukset... En siis tiedä mikä kausi noilla lapsilla nyt on, mutta he joko tappelevat tai riehuvat ja nätisti leikkiminen on vähemmistössä. Ovat rauhallisesti melkeinpä vain silloin kun katsovat lastenohjelmia, mutta sitäkään iloa en halua heille (tai itselleni) antaa kuin maksimissaan pari tuntia päivässä. Tuota samaa on nyt jatkunut jo monta viikkoa, vois jo loppua...

Muutos kuntoilusuunnitelmiin

Tänään alkoi superdieetin viimeinen viikko. Ensi viikko on väliviikko ennen SD+:aa, ja ohjeen mukaan ensi viikolla pitäisi noudattaa samaa ruokavaliota kuin tälläkin viikolla, mutta jättää treenit tekemättä. 

Koska olen nyt alkuviikon reissussa ja loppuviikosta menen työporukalla laivalle, olen miettinyt että miten saisin tällä viikolla kasaan vaaditut treenit. Kaiken lisäksi unohdin kotitreeniohjeet kotiin kun lähdin tänne vanhempieni luo. Saisin ohjelman kyllä fitfarmin sivulta, mutta sivusto ei toimi puhelimellani enkä ole jaksanut käynnistää vanhempieni tietokonettakaan laiskuuttani. Päätinkin tänään, että pidän lepoviikon jo nyt, sillä ensi viikolla pääsen taas normaalisti salille. 

Tänäänkin pysyin ruokavaliossa. Kävin lasten kanssa vanhan koulukaverini luona, eikä ollut taas yhtään vaikeaa olla syömättä jäätelöä ja tuoretta mustikkapiirakkaa. Vanhempieni luona tuli kyllä syötyä taas ylimääräisiä marjoja suoraan pensaasta, samalla kun poimin karviaisia kotiinviemisiksi. 

Jatkossa, kunhan saan painon taas normaaliksi, olisi tarkoitus elää siten että en sortuisi herkuttelemaan kotona ollessa. Silloin saisi huoletta syödä kahvipöydän antimia kylässä ja paino pysyisi silti varmasti kurissa. Eihän se minullakaan noussut kyläreissujen herkuttelusta, vaan siksi että syöpöttelin yksin kotona ollessani tai lasten katsellessa telkkaria. Se, miten se onnistuu enkä taas uraudu vanhoihin kaavoihin, on asia erikseen...

Liikaa marjoja mut muuten ruodussa

Kävin tänään lasten kanssa mummini luona ja olin jo vähän varautunut siihen että "joudun" vähän joustamaan dieetistä. No, enpä joutunutkaan, sillä lähdettiin mummin luo suoraan kahvipöydästä - jossa en sortunut jäätelöön, mustikkapiirakkaan, munkkeihin enkä suklaakekseihin vaikka ne KAIKKI on mun lempiherkkuja - ja sain sanoa mummilleni että ei tartte keittää kahveja meille. 

Mummin luota mentiin vanhempieni kotiin, missä poimin marjoja kotiin viemiseksi. Pakastan puna- ja mustaherukoita ja ehkä myös karviaisia (jos ehdin keräämään niitäkin) jo täällä pieniin minigrip-pusseihin, ja keskiviikkona saan ne kylmälaukussa jäisinä kotiin talvea varten. Marjoja tuli syötyä myös siinä poimimisen lomassa jonkin verran, mutta dieetti tuskin kaatuu siihen. 

Viikon treenit tuli tehtyä yhtä lihaskuntotreeniä lukuunottamatta. Tänään kävin tunnin kävelylenkillä siskoni kanssa, millä kuittaisin viimeisen aerobisen. Alkavan viikon treeneistä en osaa sanoa että mitä saan tehtyä ja mitä en, mutta ainakin aerobiset pitäisi taas saada tehtyä...

Neljäs viikko onnellisesti ohi

Superdieetin neljäs viikko on ohi, ja taas pysyin koko viikon ruokavaliossa ja sain treenit tehtyä. Tankkauspäivän jälkeen ei ollut yhtään hankala palata ruotuun, ja vaikka paino oli maanantaina kaksi kiloa enemmän kuin tankkauspäivä edeltäneenä päivänä niin viikon aikana se tippui jo 84,6 kiloon. Nyt on siis tippunut jo viisi kiloa näiden neljän viikon aikana. 

Seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan haastavia treenauksen suhteen ja SD:n viimeinen viikko myös syömisten kanssa. Alkavalla viikolla iso-A siirtyy omalle kylälle tulevan eskarin takia (lapset ovat tähän asti olleet toisessa eskarissa vuorohoidon tarpeen vuoksi). Jatkossa eskaria täydentävä päivähoito on alle 5h päivässä, ja hieman rahaa säästääksemme A on myös koko ensi viikon lyhyitä päiviä hoidossa. Omina iltavuoropäivinäni vien siis hänet hoitoon vasta klo 13 kun työt alkavat kahdelta, ja kun aamuvuoropäivinä pääsen kahdelta töistä niin haen lapset jo kolmelta hoidosta. Siinä ei siis käydä salilla tai lenkillä ennen tai jälkeen työpäivän. Suunnitelmissa olisi tehdä kotitreeniä kun ollaan lasten kanssa kotona, mutta lenkille ei oikein voi lähteä kun mies on töissä. Ainakin parina aamuvuoropäivänä pitää siis raahautua ylös ja lenkille ennen kukonlaulua.

Ensi viikon jälkeen olen lasten kanssa viikon lomalla ennen A:n eskarin alkamista, ja lähden käymään vanhempieni luona. Siellä on tunnetusti hyvin vähän mitään omaan ruokavaliooni sopivaa syömistä, mutta pitkästä aikaa aion kantaa mukana omat eväät ja olla välittämättä isäni mussutuksesta kun peruna tai iltakahviherkut eivät kelpaa... Siellä voi sentään olla toivoa että pääsisin lenkille, ja kotitreenien luulisi onnistuvan myös. 

Viime viikolla minulla ei muuten ollut mitään hankaluuksia pysyä erossa herkuista vaikka olisin voinut lipsua monta kertaa. Töissä oli tarjolla kakkua ja karkkia, ja lauantaina kävimme appivanhempieni luona, mutta sielläkin jätin jälkkärit syömättä ja vaikken ruokia punninnutkaan niin luultavasti söin melko oikean määrän kasviksia ja lihaa. 

Kunhan selviän seuraavasta parista viikosta kunnialla, niin lopetan superdieetin pari päivää etuajassa. Lähdemme nimittäin työporukan kanssa laivalle, ja siellä en dieettaa seisovassa pöydässä. SD:n jälkeen aion joka tapauksessa jatkaa vielä kuuden viikon SD+ -valmennuksessa eli siinä välissä saakin varmaan olla tankkauspäivä tai pari...

Superdieetin 2. viikko onnellisesti takana

Viime viikolla en ehtinyt kirjoittamaan yhtenäkään päivänä, sillä työpäivän jälkeen ei tullut käynnistettyä tietokonetta enkä jaksanut alkaa kirjoittamaan kännykälläkään. Viikko meni hyvin, pysyin ruokavaliossa ilman lipsumista ja treenitkin sain tehtyä ohjelman mukaisesti. 

Keskiviikkona kävin lasten kanssa metsässä poimimassa mustikoita enkä tajunnut laittaa hyönteismyrkkyä. Oltiin metsässä reilu puoli tuntia ja sain poimittua ehkä litran verran mustikoita. Ei ollut kyllä sen arvoista, ottaen huomioon että mun jalat näytti seuraavana päivänä tältä:

Onneksi lapset eivät joutuneet noin kovan hyökkäyksen kohteeksi, eikä minullakaan ollut pistoja muualla kovinkaan paljoa, mutta jaloissa oli itikoiden jäljiltä aika tuskainen kutina monta päivää... Loput mustikat hain pakastimeen torilta!

Osittain noista itikanpistoista, osittain eräästä työjutusta johtuen en meinannut saada millään nukuttua keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Olin kuitenkin päättänyt herätä torstai-aamuna lenkille ennen aamuvuoroa, ja nousin klo 5.35 vaikka olisi nukuttanut ihan älyttömästi siinä vaiheessa. Lenkki meni hyvin, mutta koko päivän väsytti tosi paljon ja välillä ihan tärisytti ja oli huono olo. Töiden jälkeen kävin kuitenkin vielä salilla, mikä helpotti oloa. Onneksi seuraavana yönä sain nukuttua kunnolla ja väsymys helpotti. 

Eilen sunnuntaina tuli taas kiusaus dieetissä, kun vein lapset leffaan katsomaan uusinta Ice Agea. Tehtiin lapsille popcornit jo kotona leffaevääksi, ja vaikka tuoksu oli melko huumaava niin en edes maistanut. Päivä lähti itse asiassa käyntiin aika haastavasti. Iso-A alkoi valitella vatsakipua, makasi vaan sängyssä ja itki kun kuulemma teki niin kipeää. Lähdin sitten käymään hänen kanssaan lääkärissä jos vaikka olisikin jotain vakavaa. Onneksi ei ollut, vaan ilmeisesti vain paha ummetus joka aiheutti vatsakipua. Päivystyksessä vierähti kuitenkin lähes kaksi tuntia, ja kun ehdittiin takaisin kotiin niin oli ruhtinaalliset kymmenen minuuttia aikaa syödä lounas ennen kuin piti lähteä sinne elokuviin. En siis ehtinyt alkaa tekemään salaattia, vaan hotkin äkkiä oikean grammamäärän polar5:sta (joka sopii ruokavalioon lihan ja kalan tilalle), tomaatin, kurkkua ja ruokalusikallisen rypsiöljyä. Vaikka sinänsä söin ihan oikean määrän lounasta niin tuntui kuin en olisi syönyt mitään! Onneksi laukussa oli proteiinipatukka, jonka sain syötyä leffassa välipalaksi. 

Paino oli tänään eli superdieetin kolmannen viikon alussa 86kg. Paino tippui siis viikossa 1,4kg. En odottanut ihan noin isoa pudotusta, mutta pitänee olla tyytyväinen, ehtii se tahti vielä hidastuakin... Mittoja otin pikaisesti koska oli aikainen aamuvuoro, sielläkin oli miinusta monessa kohdassa. Laitan ne jossain välissä tuonne seurantaan, ovat tällä hetkellä kirjattuna vihkoon eivätkä ole just nyt hollilla. 

Toisen SD-päivän mietteitä

Tässä tämän päivän syömiseni:

Samanlainen puuroannos kuin eilenkin aamupalaksi

Tonnikalasalaattia, lisäsin vaan joukkoon vesimelonit, jotka kuuluvat lounaan lisäksi treenipäivinä mutta jonka söin eilen erikseen

Välipalalla hera-kahvijuoma, mansikoita ja pähkinöitä

Päivälliseksi jättiannos kaalipataa, riisiä ja tuli joukkoon vähän raejuustoakin

Iltapalarahkan joukkoon laitoin tänään lesitiinin sijaan chia-siemeniä, kun niitä sattui myös kaapista löytymään ja niillä saa lesitiinin korvata

Tänäänkin tein SD:n helpon kotitreenin käsipainojen kanssa. Teetti kyllä haastetta, sillä jalat olivat eilisestä jo valmiiksi tosi kipeät, ja hauis-pystypunnerruskombossa teki tosi tiukkaa. Pystyin sentään tekemään koko treenin, mutta hyvä että "saan" tällä viikolla lämmitellä lihaskuntoa noiden kotitreenien avulla ennen kuin menen ensi viikolle taas salille. Superdieettiläiset ovat nimittäin Facebook-ryhmässä valitelleet etteivät meinaa pystyä kävelemään, tiedän siis mitä herkkua ensi viikolla on itselle tiedossa.
Kävin myös illalla sauvakävelyllä jalkajumista huolimatta. Nyt on siis tehty jo kaksi aerobista ja kaksi lihaskuntotreeniä, eli saman verran jäljellä. Huomenna pidän lepopäivän, loppuviikolla teen varmaan joka päivä jommankumman eli kotitreenin tai lenkin.

Paino oli muuten aamulla 88,5kg eli melkein puolitoista kiloa hävisi vuorokaudessa, selvästikin siis turvotusta. Yritän saada miehen ottamaan valokuvatkin kohta, jotta olisi dieetin alkuun taas kroppakuvia todella pitkästä aikaa...

1 päivä takana, 41 jäljellä

Tänään ei tuottanut yhtään vaikeuksia pysyä ruokavaliossa. Aamulla kävin lenkillä ennen kuin mies lähti töihin, ja päivällä tein SD:n helpomman kotitreenin lasten leikkiessä. Kotitreeni oli lyhyt ja kesti vain 25min, luulisin että siihen tulee vielä kierroksia lisää dieetin edetessä. Tein treenin käsipainojen kanssa, vaikka alkuperäisissä ohjeissa vain yhdessä liikkeessä olisi painot mukana. Siitä tuli mukavasti haastetta liikkeisiin. Tässä tämän päivän syömiseni vielä kuvina:

Aamupalaksi kaurapuuroa marjojen, mehukeiton, raejuuston, lesitiinin ja vehnäleseiden kera. 

Lounaaksi tonnikala-fetasalaatti. Kasvisten määrä väheni hieman viime ajoista. 

Treenin jälkeen join palautusjuoman, muistin valokuvan vasta kun sheikkeri oli tyhjä. 

Päivälliseksi söin palapaistilihaa, perunoita (paljon!), kukkakaalia ja raejuustoa. 

Välipalaa en muistanut kuvata, mutta söin mansikoita, heraa ja cashew-pähkinöitä. 

Iltapalaksi söin rahkaa mehukeiton, vehnäleseiden ja lesitiinin kera. 

Yksi päivä superdieettiä on siis takana ja 41 jäljellä, saa nähdä miten paljon muutosta tulee ekan viikon aikana kun ylimääräiset turvotukset toivon mukaan häviävät...

Kesäflunssa juuri ennen lomaa - ei kiitos!

Fiilis on pysynyt pari viime viikkoa tosi hyvänä. Eilen oli ehkä vähän ärtyisyyttä ilmassa, mutta sekin meni ohi tosi nopeasti. Liekö siitä mäkikuismasta oikeasti apua. Syömiset eivät kyllä ole pysyneet kurissa yhtään, mutta toisaalta olen iloinen siitä ettei enää ahdista ja väsytä koko ajan. Liikunnat menivät tosi kivasti tähän viikkoon asti, kuten tuolta liikuntapäiväkirjavälilehdeltä näkee. Kävin tiistaina luovuttamassa verta, jonka vuoksi oli pakko jättää keskiviikkona lenkki lyhyeen. Aiotun vajaan kymmenen kilsan lenkki jäi alle viiteen, kun ei vaan jaksanu. Osasyynä oli varmasti myös helle, vaikka vesipullokin oli mukana. Onneksi lenkkeilin sellaisella alueella josta oli helppo oikaista kesken kaiken takaisinpäin.

Torstai-aamuna kun heräsin, olo oli vielä normaali, mutta päivän aikana kurkku kipeytyi, niskat jämähtivät täysin ja olo meni muutenkin tosi flunssaiseksi. Jouduinkin jättämään aiotun salitreenin väliin ja menemään kotiin lepäilemään. Perjantainakaan en uskaltanut treenata sillä kurkku oli vielä arka. En nimittäin missään nimessä halua sairastua nyt, kun loma on alkamassa. Onneksi olo ei ole huonontunut, ja tällä hetkellä tunnen olevani melko terve. Jospa huomenna kävisin siis vielä salilla ennen loman alkua.

Jäljellä on siis enää yksi työpäivä huomenna maanantaina, jonka jälkeen on töitä vasta heinäkuun puolivälissä. Juhannukseksi menemme vanhempieni mökille Itä-Suomeen, juhannuksen jälkeen tiistaina lähdemme perheen kesken päivä Tukholmassa -risteilylle Helsingistä, ja loman aikana olisi myös tarkoitus juhlia pikku-a:n synttäreitä ruhtinaalliset kolme kertaa. Ensi keskiviikkona miehen suvun kanssa (juhlimme kolmea kahden viikon sisällä syntynyttä serkusta yhtä aikaa), juhannuksena oman sukuni kanssa ja heinäkuun ekana viikonloppuna kaverisynttäreitä.

Vain loman viimeinen viikko on tässä vaiheessa ilman ohjelmaa. Mies menee silloin jo töihin, ja saattaa olla että ollaan lastenkin kanssa ihan vaan kotona. Teemme ehkä retkiä jonnekin lähiseuduille keleistä riippuen, mutta pääasiassa rentoutuen. 

Olen tässä alkanut miettimään, että minun pitäisi varmaan taas tehdä jotain uutta painonhallinnan suhteen, kunhan kesästä päästään. Tämä "rentous" ei ainakaan tepsi, sillä kun annan itselleni luvan ottaa rennosti, minulla ei ole yhtään itsekuria ja paino vaan nousee kun syön ihan liikaa herkkuja. Pitäisiköhän tilata hiljattain PT:ksi valmistuneelta veljeltäni ruokavalio- ja treeniohjelmat? Hän on nimittäin tehnyt sellaiset siskolleni, joka laihtui kevään aikana ihan hurjasti. Toisaalta hän myös jaksoi noudattaa saamaansa ruokavaliota ja treenata monta kertaa viikossa. Minullahan ei ongelmana ole treenaaminen, vaan ruokavalio. Yleensä syksy ei ole ollut kohdallani kovinkaan menestyksekästä aikaa painonhallintaa ajatellen, mutta syynä voi tietysti olla se että monena vuonna olen ollut koko kevään tiukasti ruodussa ja väsynyt siihen syksyllä. Jospa saisin tänä syksynä apua henkisen puolen suhteen vaikka työterveyspsykologilta, kuten terkkari vähän lupaili, niin tulokset voisivat olla jopa pysyviä?

Aamuaerobinen - onks se jotain syötävää?

Joskus taannoin saatoin käydä lenkillä aamuisin ennen töihin menoa. Ei ollut lainkaan outoa, että heräsin aamuvuoroaamuna jo puoli kuuden jälkeen, jotta ehdin lenkkeillä ennen kuin työt alkoivat kahdeksalta. Ja tämä oli siis parisen vuotta sitten, jolloin lapset olivat pienempiä ja yöt katkonaisempia. Nykyään en jaksa edes harkita herääväni yhtään ennen kuin on pakko. Toisaalta en myöskään ole nykyään niin väsynyt kuin joskus. Muistan ajan, jolloin väsytti koko päivän, eikä mikään meinannut auttaa. En tiedä olivatko nuo samoihin aikoihin, mutta mieluummin jätän aamukuntoilun väliin kuin olen väsynyt koko päivän. Kyllähän aamulenkki herätti ihan mukavasti, mutta väsymys iski aina jossain vaiheessa.

En kyllä jaksa lähteä aamulenkille viikonloppuisinkaan, vaikka mies heräisi lasten kanssa ja saisin itse nukkua. Nimittäin siinä vaiheessa kun sitten itse nousen, on jo niin kova nälkä että on ihan turha kuvitellakaan lenkkeilyä. Mieluummin siis käyn lenkillä myöhemmin päivällä, jos mahdollista. 

Viime viikon lapsilla oli uimakoulua joka ilta klo 17.30-18.30. Piti siis hakea heidät hoidosta hyvissä ajoin, jotta ehdimme käydä kotona syömässä ennen uimahalliin lähtöä. Olin siis joka päivä aamuvuorossa, eikä töiden jälkeen ehtinyt tekemään mitään pitkää salitreeniä. Yhtenä päivänä tein koko kropan aikasidonnaisen treenin, johon meni lämmittelyineen noin 40 minuuttia, toisena päivänä poljin 45min crosstrainerilla. Muuten otin viikon rennosti, sillä minulla oli myös pientä yskän poikasta ja ajoittaista kurkun aristusta. Uimakoulu jatkuu vielä tällä viikolla, mutta ainakin tänään sinne menee vain iso-A. Pikkusiskonsa oli koko viime viikon nuhainen, ja viikonloppuna iskikin kunnon limainen yskä ja räkätauti. Eilen sunnuntaina nousi illalla kuume, mutta (kuumelääkkeen ja nenäsumutteen ansiosta?) tänään ei ole taudista enää tietoakaan. Jäin kuitenkin täksi päiväksi lasten kanssa kotiin ja toivon, että huomenna molemmat olisivat kunnossa päiväkotiin ja uimakouluun. 

Tänä aamuna mies nousi lasten kanssa, sillä hänellä oli töissä myöhäisempi vuoro. Lapset nukkuivat itse asiassa tavallista kauemmin, melkein puoli kahdeksaan, enkä itsekään saanut enää unta. Hetken ajan harkitsin jopa, että kävisin lenkillä ennen kuin mies lähtee töihin, mutta vilkaisu ikkunasta sai unohtamaan nuo ajatukset saman tien. Taivaalta tuli nimittäin räntää, ja yön aikana oli satanut monta senttiä lunta. Ei todellakaan sellainen keli jossa haluaisin lenkkeillä!

En kyllä odota sitä aikaa, jolloin lapsilla on molemmilla omat harrastukset joihin pitää olla viemässä parhaimmillaan/pahimmillaan joka arki-ilta. Nyt on vielä hyvä, kun molemmat ovat samoilla tunneilla baletissa ja jumpassa, ja pääsivät uimakouluunkin yhtä aikaa. Huomaa kuitenkin jo nyt, että lapset tykkäävät eri asioista - esim. iso-A rakastaa uimakoulua, pikku-a on sanonut joka kerran jälkeen ettei haluaisi sinne enää seuraavana päivänä -, eli luultavasti tulevat myös harrastamaan eri asioita tulevina vuosina. Siinä pitää sit vaan itse karsia omista menoistaan, opetella ne aamuaerobiset tai pyrkiä vaikka käymään lenkillä lapsen harrastuksen aikana lasta odotellessa. Onhan se onnistunut monelta muultakin, niin onnistunee minultakin kun vähän harjoittelen...

Vaikka en olekaan ehtinyt tänne kirjoittelemaan, niin syömiset pysyivät viimekin viikolla pääosin ruodussa, ja paino valuu hitaasti alaspäin. Tänä aamuna vaaka näytti 83,8kg. Minulla on aina ollut vaikeinta olla syöpöttelemättä silloin kun olen lasten kanssa kotona (esim. lasten katsellessa päivällä jotain leffaa tulee yleensä kaivettua kaapit läpi), mutta yritän pysyä tämän päivän ruodussa!

Hei hei mitä kuuluu...

Viime aikoina ei ole ollut minkään vertaa motivaatiota kirjoitella tänne blogiin. Mielessä on kyllä pyörinyt monenmoisia aiheita, mutta tietokoneen ääressä ei tule nykyään paljonkaan istuttua, itse asiassa konetta ei tule välttämättä edes avattua joka päivä. Kännykän kautta ei myöskään jaksa alkaa näpyttelemään eli kirjoittelu on sen vuoksi jäänyt.

Alkuvuodessa on ollut hyvää ja huonoa. Kiropraktikolle maksamani kymmenen kerran hoitosarja on yhtä kertaa vaille valmis, ja hoito on auttanut koko viime vuoden vaivanneeseen jumitukseen. Olen päässyt lisäksi hierojalle muutaman viikon välein, mikä on tietysti auttanut jumituksesta eroon pääsyssä. Selkä meinaa olla edelleenkin kipeä aamuisin, siihen jumitukseen ei taida auttaa kuin sängyn vaihto mihin ei ikävä kyllä ole varaa. Pitää kuitenkin olla iloinen siitä, että päivisin ei tarvitse kärsiä väsyneestä tai kipeästä selästä.

Se mikä on mennyt viime aikoina myös hyvin on treenit. Olen käynyt juoksumatolla kerran viikossa, ja jaksan juosta oikein hyvin reilut puoli tuntia putkeen. Alkuun penikat meinasivat tulla kipeiksi, mutta venyttely ja putkirullaus ovat auttaneet. Salikortti sinne salille on ikävä kyllä voimassa enää tämän viikon, pitää toivoa että tiet alkavat olla sulana jotta pääsen jatkossa juoksemaan ulos. 

Juoksutreenin lisäksi olen käynyt työpaikan salilla tekemässä normaalia lihastreeniä parisen kertaa viikossa, joinain viikkoina olen ehtinyt tekemään salitreenin vain kerran, mutta pari kertaa on tavoite ja se on pääasiassa toteutunutkin. 

Kehonhuollon kanssa on muuten ollut vähän niin ja näin. Joogaaminen on jäänyt täysin, ja illalla kun lapset on saatu sänkyyn on paljon mukavampi istua miehen vieressä sohvalla telkkaria katsellen (ja näprätä älypuhelinta) venyttelyn sijaan. Ja kun kroppa ei jumita mistään kohdasta niin venyttely ei ole ensimmäisenä mielessä...

Kaikkein heikoimmin on mennyt syömisten osalta, oliko yllätys? Normaaliin tapaan syömisten perusrunko on kyllä kunnossa, mutta lisäksi tulee syötyä ihan liikaa herkkuja. Jotain hyvää tulee syötyä lähes IHAN joka päivä, eikä ihme että housut puristavat. Toisaalta asia ei ahdista yhtään, mutta toisaalta ärsyttää kun kaapissa on vain parit jalkaan mahtuvat housut eikä uusiakaan viitsisi ostaa. Nytkin on joka viikonloppu syitä herkutella, ja periaatteessa se ei haittaisikaan jos vain viikonloppuisin söisi karkkia tms. mutta kun herkkukaapilla tulee tosiaan käytyä joka päivä niin pitäis varmaan ottaa jo itseä niskasta kiinni... Joka viikko lupaan itselleni että nyt pysyn ruodussa arkipäivät, mutta jostain syystä en vaan pysty siihen! Sokerikoukku on ihan todellinen asia josta ei TODELLAKAAN ole kovin helppo pyristellä pois. Pitää vaan yrittää kuntoilla senkin edestä, että paino ei nousisi ihan niin nopeasti ennen kuin saan taas syömiset kuosiin. Pitemmän päälle jatkuva herkuttelu ja runsas kuntoilu ei tietysti johda mihinkään eikä ole varmaan kovin hyväksikään, mutta josko pääsiäisen jälkeen saisi herkutteluputken taas katkaistua...

Kehonhuollon vuoro

Viime vuonna käytin aikaa (ja rahaa) PT:n kanssa treenaamiseen, ja liikuin sekä söin hänen suunnittelemiensa ohjelmien mukaan. Alkuvuodesta tuli tulosta, mutta loppuvuodesta aloin löysäillä ja sain taas takaisin kaikki pudottamani kilot. Salitreenit olivat koko vuoden lähes aina kovasykkeisiä, minkä lisäksi kävin kesällä juoksemassa säännöllisesti. Koko vuoden ajan kärsin myös selkäjumista enemmän tai vähemmän, eikä se meinannut helpottaa edes hieronnan avulla. En tiedä johtuivatko selkävaivat noista treeneistä vai jostain muusta, mutta ne olivat silti ärsyttäviä. Minulla ei kuitenkaan ollut rahaa käydä säännöllisesti hierojalla, ja kaikki ylimääräinen aika meni salilla tai HIITiä tehdessä. 

Tänä vuonna olen ottanut tavoitteekseeni saada selän kuntoon. Pari viikkoa sitten olin salilla treenaamassa, ja tehdessäni jalkaprässiä alaselässä tuntui napsahdus kun jotain meni jumiin. Kipu oli iskiastyylistä, ja helpotti parissa päivässä. Loppuviikosta menin uudestaan salille, ja alkutreeni menikin ihan hyvin. Kuitenkin, kun nostin tangon niskan taakse viimeistä kyykkysarjaa varten, tunsin että pitkät selkälihakset menivät täysin jumiin. Yhtäkkiä en pystynyt edes kumartumaan, puhumattakaan että olisin pystynyt jatkamaan treeniä. Itseasiassa en pystynyt olemaan edes töissä, vaan jouduin menemään lääkärin kautta kotiin relaksanttireseptin kanssa.

Seuraavana päivänä soittelinkin aikaa kiropraktikolta. Olen nyt käynyt hoidossa kolme kertaa, ja tuntuu siltä että selkä on ehkä vähän paranemaan päin. Maksoin kerralla kymmenen hoitokertaa koska sain alennusta kertahinnasta, ja tarkoitus olisi saada nikamalukot avattua jotta hierojalla käynnistä olisi jotain hyötyäkin. Onhan tuo hoito tosi kallista, mutta se oli vähän pakko maksaa.

Muutenkin olen ajatellut, että yritän tänä vuonna keskittyä kovaa treenaamisen sijaan kehonhuoltoon. Tarkoitus on kyllä käydä edelleenkin salilla ainakin pari kertaa viikossa, mutta myös venytellä ja jumpata selkää enemmän. Yoogaian ilmaiskuukausi Buzzadorin kautta on ollut aika hyvä, vaikka olenkin ollut liian laiska tekemään monia treenejä. Jotta muistan keskittyä myös kehonhuoltoon, kirjaan myös venyttelyt ja muun kehonhuollon tuonne liikuntapäiväkirjan puolelle, kunhan se kestää vähintään 25 minuuttia. Jospa sen avulla myös muistaisin venytellä treenien jälkeen, se kun on välillä meinannut unohtua. Niin, ja keskikropan lihaksia vahvistaakseni aloitin helmikuun alussa lankkuhaasteen. Tänään eli kolmas päivä lankutin 30s putkeen mikä ei häpeäkseni ole kovinkaan helppo homma, kuun lopussa pitäisi jaksaa 5 minuuttia...

Kävin muuten eilen pitkästä aikaa juoksemassa. Ulkona en uskalla hölkätä näin talvisaikaan, ja edellisestä lenkistä onkin varmaan useampi kuukausi. Viime vuoden lopussa käytin työsuhde-etuna saamani sporttipassin saldon ja ostin 10 kerran sarjalipun paikalliselle kuntosalille. Kortti on voimassa kolme kuukautta, ja kuukausi ehti mennä ennen kuin pääsin sinne ensimmäisen kerran. Salitreeniä en jaksa mennä sinne tekemään, koska on paljon helpompi käydä "omalla" salilla työpaikan kellarissa. Myöskään ohjattujen liikuntojen ajankohdat eivät oikein sovi aikatauluihini, mutta tarkoitus onkin käydä siellä juoksemassa. Eilen menin siis sinne ekan kerran, ja jaksoin hölkätä 40 minuuttia putkeen. Huomasi muuten jaloista, että ei ole tullut juostua aikoihin. Jalat olivat kipeät ja väsyneet koko illan, mutta rullailu ja venyttely auttoi jonkin verran. Tänäänkin tunnen lihaksissani eilisen hölkän, mikä on oikeastaan aika ihana tunne. Nyt olisi tarkoitus käydä juoksemassa tuolla noin kerran viikossa, niin ehdin käyttää sarjakortin ennen kuin se menee vanhaksi...

Iso-A on muuten kuumeessa ja jäin lasten kanssa kotiin täksi päiväksi ja huomiseksi. Olen ajatellut tehdä ainakin tänään jonkun yoogaian jumpan ennen kuin jäsenyys umpeutuu. Toivon myös hartaasti, että A tervehtyisi ennen perjantaita, sillä lapset ovat menossa yökylään miehen vanhempien luokse. Miehen kanssa olisi tarkoitus päästä laivalle, toivottavasti reissu ei vaan peruunnu...

Viime vuodesta ja vähän alkaneestakin

Vuosi 2015 takana ja mitä jäi käteen. Paljon kivoja hetkiä lasten ja miehen kanssa mutta myös hermojen kiristelyä. Plussalle kuitenkin jäätiin fiiliksen suhteen.  Lapset kasvavat ihan uskomattoman nopeasti ja oppivat koko ajan lisää.

Töissä ei tapahtunut mitään erityisesti mieleenjäänyttä tai mainittavaa tänä vuonna. Onnea on hyvä työpaikka jossa viihtyy, ja kivat työkaverit.

Liikuntaa viime vuonna kertyi 184 kertaa, joista kuntosalilla 87 kertaa ja aerobista saman verran, loput 10 hyötyliikuntaa (joihin siis lasken vaan oikeasti liikunnaksi ajateltavat kuten vaikka reippaan haravoinnin tai pihan kolaamisen). Liikuntakertoja oli 13 kappaletta enemmän kuin viime vuonna, mutta vieläkin voi parantaa. Ikävä kyllä jouluviikolla alkoi flunssainen olo, joka on vaivannut vielä tälläkin viikolla, eli en päässyt tavoittelemaani 190 kertaan. 

Herkkuja tuli syötyä varsinkin loppuvuodesta vähän liikaa, minkä vuoksi paino taitaa olla samoissa lukemissa kuin vuosi sitten. Toisaalta hyvä että edes samoissa eikä enemmän. Tosin en ole käynyt vaa'alla viikkokausiin, mutta vaatteista huomaa että maha on turvoksissa. Periaatteessa söin kyllä muuten normaaliterveellisesti (aamupala, iltapala, lounas, päivällisellä samaa ruokaa muiden kanssa), mutta kaiken lisäksi olen syönyt ihan liikaa suklaata ja karkkeja.

Alkavalle vuodelle olisi suunnitelmissa kevyempi alkuvuosi, vähintään saman verran liikuntaa kuin tänä vuonna, ja kivoja hetkiä perheen kanssa. Tänä vuonna minulla ei ole PT:n tekemiä ohjelmia, vaan minun tulee osata hallita syömisiäni ihan itse. Treeniohjelmia löytyy kyllä vaikka kuinka paljon - voi vaan tulla valinnanvaikeus -, eli senkin suhteen kaiken pitäisi olla kunnossa ja motivaatiota saada ainakin vaihtelusta. Yritän päästä joulukuun aikana muodostuneesta sokerikoukusta eroon TAAS KERRAN, ja saada turvotukset pois.

Eilen tulin lasten kanssa vanhempieni luo muutamaksi päiväksi, sillä sain töistä lomaa vuodenvaihteesta loppiaiseen. Joulunhan vietimme miehen vanhempien luona, ja onkin ihana päästä käymään lapsuudenkodissani edes tässä vuodenvaihteen tienoilla. Kuten kaikki tiedätte, niin siellä on tarjolla niin päivä- kuin iltakahvitkin äitini leipomusten kera, mutta kun kotiudumme ensi viikolla niin sit saa herkuttelu jäädä...

Miten tästä eteenpäin, eli pakko kasvaa aikuiseksi

Tämä viikko on taas ollut vähän blääh. Kaamosmasennus vaivaa, eikä mikään meinaa kiinnostaa. Kuntoilla ei jaksaisi millään, ja töissäkin tulee vastaan vaan tyhmiä asiakkaita. Sain kyllä käytyä tekemässä salitreenin maanantaina ja torstaina ja treenit tuntuivat hyvältä. Keskiviikkona tein salilla koko kropan aikasidonnaisen treenin mikä meni kyllä sykkeiden osalta HIITin puolelle. Perjantaina olisi ollut tarkoitus tehdä vielä se varsinainen HIIT, mutta koko työpäivän ketutti kaikki mahdollinen, ja olo oli niin väsynyt että luovutin treenin suhteen. Olisihan se fiilis saattanut parantua treenistä, mutta perjantaina ei ollut sellainen olo kuin esim. maanantaina kun laiskotti vaan vähän (siihen treeni siis auttoi), vaan olo oli niin väsynyt että teki melkeinpä vaan mieli itkeä. 

Koska minulla oli siis perjantaina töiden jälkeen aikaa ennen kuin piti hakea lapset hoidosta, päätin käydä tekemässä viikonloput ruokaostokset jo etukäteen. Alunperin oli tarkoitus että mies käy eilen lauantaina lasten kanssa ruokakaupassa sillä aikaa kun käyn itse vaihdattamassa autooni uudet talvirenkaat, mutta mies on aika pahassa flunssassa eli oli hyvä että pääsin itse sinne ruokakauppaan jo perjantaina. Lisäksi ehdin piipahtamaan uudessa XXL:ssä, ja ostin sieltä avajaistarjouksessa olleen käsipainosetin jollaista olen himoinnut jo kauan. Nyt pystyn siis treenaamaan kotonakin tehokkaammin, kun minulla on jopa 9 kilon käsipainot kotona. Niillähän tekee jo vaikka mitä.

Syömisissä olen tämän viikon aikana lipsunut. Ei mitään maata mullistavaa, mutta hiilareita on tullut syötyä liikaa. Olen sortunut töissä tarjolla olleisiin karkkeihin, ja kotiin ostamaani sekaleipään (ei pitäisi ottaa koskaan edes yhtä siivua sillä se EI jää siihen), karkkia on tullut syötyä myös kotona mutta se on jäänyt ihan vaan muutamaan namiin enkä ole syönyt niitä ihan joka päivä. Tämä on niin tuttua joka syksyltä, eli kun kaamos masentaa niin sorrun syömään hiilareita. Välttämättä kokonaiskalorit eivät ole olleet missään ihan kamalissa lukemissa, mutta kun PT:n ohjeissa olisi alle 1800kcal lepopäivinä (VHH) ja sata kaloria enemmän treenipäivinä (enemmän hiilareita) niin olen kyllä taatusti syönyt yli 2000kcal. 

Olen miettinyt paljon tulevaisuutta tämän viikon aikana ja jutellut asioista myös miehen kanssa. Tuntuu turhalta maksaa PT:lle ruokavaliosta jota en pysty noudattamaan, varsinkin kuin rahat ovat aina tiukassa. Toisaalta tämä vuosi PT:n kanssa on ollut tosi hyvä, mutta minun on varmaan aika lopettaa. Pääasiallinen syy homman lopettamiseen on raha. Jos sitä olisi enemmän niin jatkaisin varmasti, (ja toivoisin että kuukauden tai parin päästä motivaatiota olisi taas enemmän). Nykyään suurin osa palkasta menee laskuihin ja menoihin, ja tili on AINA tyhjä viimeistään kuun puolivälissä. Luottokorttivelka kasvaa joka kuukausi, ja nytkin kaikki veronpalautukset menevät siihen että lyhennetään luottokorttivelkoja pois jotta alkuvuodesta voi taas maksaa loppukuun ruokaostoksia luotolla. (Velkoja saa sitten taas lyhentää heinäkuun lomarahoilla, jotta voi taas loppuvuoden vinguttaa visaa) Tämä kierre alkaa jo käydä hermoille, eli parempi siis jättää PT:lle menevät kulut pois, niin saa käydä ruokakaupassa kerran tai pari enemmän ilman luottokorttiin sortumista. Toisaalta selkäni on nykyään kestojumissa, eli hierojalle pitäisi päästä vähän useammin kuin nykyisin mikä ei myöskään ole ilmaista. Niin ja rahatilannetta ei varmasti yhtään auta noi käsipainojen tyyliset heräteostokset, mutta kun halvalla sai... Talvirenkaatkin oli pakko vaihtaa uusiin.

Pelottaa vaan, että mitä käy ilman PT:n tukea. En todellakaan ole vielä löytänyt rentoutta syömisissäni. Toisaalta en stressaa jos syön ohi ruokavalion (mikä ei välttämättä ole niin hyvä juttu sillä minun on ihan liian helppo syödä kaikkea ylimääräistä), mutta toisaalta tuntuu että en voi jättää perusrunkoa ja kaloreiden laskemista kokonaan pois. Minun on kuitenkin pakko niin sanotusti kasvaa aikuiseksi ja alkaa opettelemaan itse sitä, kuinka paljon voin oikeasti syödä lihomatta. Minun on pakko oppia, että jos en noudattaisikaan mitään tiettyä ruokavaliota, niin en vaan voi syödä ylettömästi herkkuja (tai edes normiruokaa) tai paino nousee taas saman tien. Salitreenejä aion jatkaa joka tapauksessa, ja maksoin vielä pari yhteistreeniä PT:lle viime palkasta. Minulla on sitäpaitsi jemmattuna kymmeniä erilaisia saliohjelmia koko kropan treeneistä jopa viisijakoisiin ohjelmiin ja kaikkea siltä väliltä, eli en voi väittää etten saisi vaihtelua treeniin vaikka en saakaan enää ihka uusia ohjelmia kuukauden tai parin välein.

Syömisten aisoissa pysyminen jännittää siis kaikkein eniten. Olen varma, että jos selviän vuoden loppuun ilman että turvotan itseäni ihan älyttömästi, niin tammikuussa on sitten taas helpompaa...

En antanut periksi laiskuudelle

Tänään meinasi taas iskeä laiskuus, kun pääsin töistä ja olin menossa salille. Olo oli väsynyt, kurkku limainen ja yskä meinasi vähän vaivata. Mietin pukuhuoneessa että menisinkö kuitenkin kotiin löhöämään, kannattaako oikeasti kuntoilla kun on vielä vähän flunssainen olo. Toisaalta olo on muuten ollut jo melko hyvä, ja yskittää vaan vähän. Sain sitten onneksi itseni salille ja jaksoin tehdä treenin ihan normaalisti. Jälkeenpäin olo oli tosi hyvä ja fiilis paljon parempi kuin ennen treeniä. Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että kuntoilu todellakin kannattaa!

Huomenna pääsen pitkästä aikaa hierojalle, jospa siitä olisi apua jumissa olevaan selkään...

Treeni perseestä...

...onneksi hyvällä tavalla. Treenasin eilen PT:n kanssa, enkä muista milloin olisin saanut takapuolen näin kipeäksi. Etureidet kipeytyvät helpostikin, pohkeetkin saan kipeäksi jos niiden treenaamisessa on yhtään taukoa, mutta jostain syystä minun on tosi hankala saada tuntumaa nimenomaan pakaroihin. En osaa sanoa millä treenin liikkeistä oli suurin vaikutus, sillä treenin aikana lihakset olivat kyllä aika tasaisesti hapoilla. Enpä kyllä edes ihmettele että treeni oli tehokas, PT:n kanssa se on aina. On kyllä oikeastaan aika ihanaa, kun kankut ovat kerrankin treenistä kipeät, tätä lisää!

Tänään ja eilen olen syönyt aiempaa vähemmän kaloreita ja mahdollisimman vähän hiilareita kasviksia lukuunottamatta. Hiilareita on ollut noin 50 grammaa ja kokonaiskalorimäärä vähän yli 1700kcal. Olo on ollut mahtava eikä nälkä ole vielä vaivannut lainkaan aamua lukuunottamatta. Ihan näin vähähiilarisella ruokavaliolla ei ole tarkoitus jatkaa loputtomiin, mutta ainakaan näin parin päivän jälkeen ei yhtään haittaa olla vähän kevyemmällä ruokavaliolla. 

Astetta parempi viikko

Tämä viikko on mennyt taas ihan mukavasti, ilman että olo on tuntunut kovinkaan (syys)masentuneelta. Sain jopa tehtyä viikon kaikki treenit, meinasi vaan tehdä tiukkaa kun mies lähti eilen viikonlopuksi mökille eli viikonlopun aikana ei kuntoilu onnistu. Salilla kävin maanantaina ja keskiviikkona, lenkillä tiistaina ja torstaina, ja perjantaiaamuna tein HIITin crosstrainerilla ennen aamuvuoroon menoa. Torstaina meinasi kyllä tehdä tiukkaa lenkillä, sillä jaloissa tuntui edellisten kolmen päivän treenit. En sen vuoksi juossut koko matkaa putkeen, vaan jouduin kävelemään välillä. Mutta pääasia, että sain treenit tehtyä!

Jatkan nyt PT:n kanssa ainakin loppuvuoden, ja sainkin eilen taas uudet ohjelmat sähköpostiin. Seuraavien viikkojen ajan syön treenipäivinä hiilareita enemmän ja lepopäivinä vähemmän, kalorit tiputetaan 1750-1900 kcalin tienoille nykyisestä vajaasta 2200 kcal:sta. Ensi viikko olisi tarkoitus mennä kokonaan ilman hiilareita viime viikkojen runsaan hiilarimäärän vastapainoksi (kasviksia saan tietysti syödä) ja sunnuntaina pidän tankkauspäivän.

Treenitkin vaikuttavat tosi mielenkiintoisilta. Salitreeni on periaatteessa ihan tavallista perustreeniä kahden viikottaisen normitreenin ja yhden aikapainotteisen treenin merkeissä. Vaihtelua tulee siinä, että ensimmäisten parin viikon jälkeen treenaan seuraavat kaksi viikkoa samat treenit mutta voimapainotteisemmin, minkä jälkeen palaan takaisin normaaliin treeniin. Tuolloin pitäisi sit saada tehtyä liikkeitä reilusti isommilla painoilla. Salitreenien lisäksi viikko-ohjelmaan kuuluu yksi HIIT ja yksi pitempi aerobinen.

Saan varmasti hyvän kick startin uuteen ohjelmaan, kun treenaan ensi viikolla parikin kertaa PT:n kanssa ja syön lisäksi mahdollisimman vähähiilarisesti. Tässä muuten muutama kuva parin viikon takaa. Vaikka minulla oli silloin tosi turvonnut olo, niin ainakin kuvien perusteella kroppa on ihan ok. Itse en vaan meinaa nähdä peilistä sitä normaalipainoista naista joka ehkä olenkin (vaaka ja painoindeksi väittävät tosin muuta). Olisi kuitenkin kiva, jos saisin edes joitain senttejä pois vatsasta, reisistä ja lantiosta, niin parit kaapissa odottavat housut voisivat mahtua jalkaan vähän paremmin...