keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Voihan penikat!

Minua ärsyttää juuri nyt ihan sikana! Olin juuri päässyt vauhtiin juoksuharrastuksessani ja kehunut PT:llekin kuinka juoksu sujui ihan älyttömän hyvin. Nyt tulee sitten väkisinkin pieni tauko, jotta jalat rauhoittuisivat. Koko eilisen päivän säärien etuosia jomotti ärsyttävästi. Illalla pidin säärillä kylmää kaurapussia ja vähän hieroin, pitäisi kai varata aika oikealle hierojalle.

Penikkataudin ehkäisyssähän olisi hyvä lenkkeillä jossain muualla kuin asfaltilla, mutta ikävä kyllä omalla kylällä ei ole mitään hiekkateitä ihan lähellä pururadasta puhumattakaan. En myöskään jaksa aina lähteä autolla minnekään kauemmaksi, jotta pääsisin pois asfaltilta. Olin jo ajatellut että säästyn jalkavaivoilta, koska olen lenkkeillyt koko kesän ilman mitään ongelmia. Ehkä oli kuitenkin liikaa, kun olen viime aikoina juossut kaksi tunnin lenkkiä ja kaksi HIITiä eli jopa neljä lenkkiä viikossa. Pitkillä lenkeillä on tietysti ollut rauhallisempi tahti, mutta HIITissä olen juossut aika lujaa koko puoli tuntia ja varsinkin puolivälissä olleen tabata-osuuden aikana. Harmittaa, jos nyt joudun etsimään HIITille jonkun vaihtoehtoisen toteuttamistyylin, sillä olin juuri tullut siihen lopputulokseen että juoksu-HIIT sopii minulle parhaiten. Edelliselläkin kerralla syke pysyi maksimisykkeiden puolella yli 3 minuuttia neljän minuutin tabata-osuudesta, mikä on jo aika hyvä tulos.

Pitänee nyt tehdä jonkin aikaa aerobiset crosstrainerilla - ja HIITit kuntopyörällä mikä EI ole suosikkini -, onneksi kotoa löytyy crossari. Sitä en kyllä tiedä että toimiiko kyseinen vekotin, sillä viime aikoina se on ollut lähinnä lasten leikeissä...


maanantai 27. heinäkuuta 2015

Vähänkö ärsyttää kun lenkki epäonnistuu!

Voiko olla mitään ärsyttävämpää kuin lenkki, josta ei tule mitään. Minun oli tänään tarkoitus tehdä taas tunnin juoksulenkki ja testata uusi, noin kymmenen kilometrin mittainen reitti. Kävelin alkuun normaalisti viisi minuuttia, jonka jälkeen olisi ollut tarkoitus juosta täysi tunti. Jalat eivät kuitenkaan toimineet yhtään, vaan jalkoja suorastaan pakotti nilkoista alaspäin, ja myös penikoissa tuntui kipuilua. Jaloissa tuntuu joskus muulloinkin jonkinlaista jomotusta alkumatkasta, mutta se menee yleensä nopeasti ohi paikkojen lämmetessä. Tällä kertaa kipu vain paheni, onneksi en ollut vielä ehtinyt lähteä uuden reitin osalle, joten päätin tehdä normaalin mittaisen lenkin joka menee yleensä siksakkia omalla kylällä.

En voinut kuvitellakaan, että olisin juossut alkumatkan jälkeen, vaan minun oli pakko kävellä pitkiä pätkiä. Aina kun jaloissa tuntui hyvältä, aloin juosta, mutta jonkin ajan jälkeen oli taas pakko pistää kävelyksi. Loppujen lopuksi otinkin lenkin palauttavan peruskuntolenkin kannalta. Sain kulutettua lenkillä aikaa tunnin verran. Matkaa kertyi 7,3km, keskisyke oli 132 ja maksimisyke 153. Kaloreitakin kului yli 500, eli ei lenkki ihan turha ollut, mutta silti ärsytti kun olisin halunnut tehdä kunnon juoksulenkin ja päädyin kävelemään ainakin puolet ajasta.

Lenkin epäonnistumiselle oli ehkä useampikin kuin vain yksi syy. Iso-A heräsi viime yönä viiden aikaan nähtyään painajaisia, ja tuli viereemme "nukkumaan". Itse en oikeastaan saanut yhtään unta enää loppuyöstä, eli olo oli tänään aika väsynyt. Lauantaina tuli juotua pullollinen valkoviiniä grillijuhlissa, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa siihen että kunto oli vielä vähän heikko vaikka en eilen krapulasta kärsinytkään. Lisäksi olen tainnut viime aikoina laiminlyödä venyttelyä ja putkirullausta, eli jalkojen lihakset ja kalvot ovat jokseenkin kireät. 

Oloni ei kyllä ollut lenkin aikana mitenkään huono, vaan tuntui että olisin jaksanut hölkätäkin. Jalat eivät kuitenkaan suostuneet yhteistyöhön eli suurin osa kipuilusta johtui varmasti lihasten ja kalvojen kireydestä. Täytyy varmasti venytellä ja putkirullailla jatkossa vähän useammin, ja hieroja-aikakin voisi olla hyvä varata...

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Pitkästä aikaa: tilannekuvia ja mittoja

Siitä on jo jonkin aikaa, kun laitoin tänne viimeksi kuvia kropan tilanteesta. Kuvien ottaminen on tuntunut vähän turhalta, kun mitat olivat niin pitkään noususuuntaiset, ja alkuvuoden painonpudotuskin on ollut melko rauhallista. Paino on ollut taas kesäkuun loman jälkeen pari kiloa enemmän kuin parhaimmillaan toukokuun lopussa, mutta toisaalta olen ollut ihan tyytyväinen siihen että olen saanut sen pysymään samoissa lukemissa tällä ruokavaliolla. Vaatteet ovat kuitenkin ihan yhtä sopivia kuin toukokuun lopussa, ja ajattelinkin että olisi kiva ottaa vähän mittoja ja katsoa missä mennään.

Eilen otin pitkästä aikaa kuvia alusvaatteisillani ennen salitreeniä töiden jälkeen. Huippuhyvän työpäivän jälkeen olo oli iloinen ja energinen, ja kroppakin näytti paremmalta kuin pitkään aikaan. Kumma juttu, miten kroppa näyttää tosi hyvältä silloin, kun on muutenkin huippufiilis, ja huonotuulisena peilistä katsoo pulska ja pöhöttynyt tantta. No, tehkää itse omat johtopäätöksenne, itse olen tällä hetkellä melko tyytyväinen ainakin joihinkin kohtiin kropassani, toisissa paikoissa riittää sen sijaan vielä työtä... Tavoitteenahan ei ole mikään fitness-kunto, eikä edes laihuus, vaan haluan olla normaalipainoisen tai melko hoikan näköinen.









Mitat otin tänä aamuna, edellisestä kerrasta on lähes kaksi kuukautta (ko. lukemat sulkeissa).
Paino oli 76,7kg, eli melko samoissa kuin huhtikuun lopulla.

Napa 89cm (86cm), Vyötärö kapein 83cm (80cm), Lantio 107cm (108cm), Rinnanalus 87cm (83cm), Reidet 58cm (58cm), Hauis/Alli 29cm (29cm).

Keskikropassa on siis enemmän tavaraa kuin toukokuun lopussa, mutta lantio olisi muka kaventunut sentillä. Toisaalta reisissä ei ole tapahtunut muutosta. Ehkä mittauspaikka ei ole aina ihan sama vaikka yritänkin katsoa tarkkaan mistä kohtaa mitat otan, mutta pääasia että mitatkin ovat suht. samoissa. Vatsa on aina ollut ja tulee olemaan murheenkryynini varmaan loppuelämäni, ja kilot kertyvät aina ensimmäisenä keskikroppaan. Selässä ei onneksi ole pahemmin jenkkakahvoja, mutta jos yhtään turvottaa niin vatsa näyttää siltä kuin olisin n:nnellä kuulla raskaana. Reisistä en edes puhu, ne ovat sellaiset tukit joita en saa varmaan koskaan kapeammiksi...

Eräässä kaveriporukassani Facebookin puolella on muuten aloitettu pienimuotoinen kiristely seuraavien viikkojen ajaksi. Joku on aloittanut syömään superdieetin ohjeilla, toinen noudattaa (Fitfamin) Liteä ja joku syö saman firman bikini challenge-ruokavalion mukaan. Omalla kohdalla PT-projekti kuitenkin jatkuu maltillisesti, ja hieman löysemmän heinäkuun jälkeen (kesäkuusta ei edes puhuta) kalorimäärää varmaan tiputetaan vähän elokuussa. Mitään isompaa kiristelyä ja minikaloreilla elämistä en tässä vaiheessa halua. Onneksi varhaisperunoiden kausi alkaa olla kohta jo ohi, niistä on tainnut tulla suurin osa ylimääräisistä hiilareista tämän kuun aikana...

torstai 23. heinäkuuta 2015

Eka kymppi tahdonvoimalla takana







Eilen oli jonkinlainen juhlapäivä, sillä sain lenkillä täyteen kymmenen kilometriä ensimmäisen kerran ikinä. Kyseessä oli iphone-appsini juoksukoulun toiseksiviimeinen lenkki ennen viimeistä, tunnin yhtämittaista hölkkää. Alkuun viisi minuuttia kävelyä, sitten 2x30min hölkkää joiden välissä minuutin kävely, ja lopuksi vielä viiden minuutin kävely. Loppuvaiheessa koko homma oli kiinni ihan vain tahdonvoimasta. Viimeisten minuuttien aikana jalat eivät meinanneet nousta enää lainkaan, ja tuntui siltä kuin olisin rämpinyt suossa vaikka hölkkäsin suoralla tiellä. En kuitenkaan luovuttanut, vaan pistin tossua toisen eteen ja olin loppujen lopuksi suunnattoman iloinen siitä että sain 10km täyteen. 

Lenkin jälkeen jalat olivat kyllä ihan muussia, töissä teki kipeää istua muttei meinannut pystyä seisomaankaan. Onneksi sentään on moottoripöytä, jota voi nostaa ja laskea oman mielen mukaan. Täksi aamuksi jalat olivat kyllä jo sen verran palautuneet, että pääsin salille. On kyllä ihanaa, että kunto ja jalat kestävät nykyään juoksemista!


maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kesälomalla vol. 2

Viime viikolla olimme taas kesälomalla. Sateisen sään vuoksi piti siis keksiä jotain muuta tekemistä kuin ulkoilua. Ennen lomaa meillä ei ollut mitään suunnitelmia, vaan ajattelimme katsoa mitä keksimme. Oltiin mietitty laivareissua (TAAS) tai pyrähdystä Ikaalisiin ja Ti-Ti Nallen taloon, mutta ne eivät toteutuneet. Ohjelmaa riitti kuitenkin loppujen lopuksi joka päivälle.

Maanantaina kävin lasten kanssa kylässä ystäväni luona, jossa vietimme mukavan aamupäivän. Tiistaina lapset puolestaan menivät erään iso-A:n hoitokaverin luo leikkimään, sillä aikaa kun kävin itse galileossa ja salilla treenaamassa yläkroppaa PT:n kanssa. Oli muuten sen verran tiukka treeni, että kädet ja varsinkin rintalihakset olivat palautuneet oikeastaan vasta eilen!

Keskiviikkona sain harvinaisen yksinolopäivän, kun mies lähti lasten kanssa käymään vanhempiensa luona. Minulla oli hyvä tekosyy jäädä kotiin, sillä saimme kolme kuutiota polttopuita, jotka kannoin sisään puuvarastoon. Hommassa kului reilut pari tuntia, ja kaloreita kului sykemittarin mukaan 700. Kädet olivat kyllä kipeät jo edellisen päivän PT-treenin vuoksi, mutta kilpailin silti itseni kanssa että kuinka isoja sylillisiä saan kannettua kerralla.

Torstaina vietimme perheen kesken muutaman tunnin Mehukattimaassa eli Hoplopin tyylisessä sisäleikkipuistossa, jonka jälkeen haimme kotiin ruokaa uudesta Turkuun avatusta nepalilaisesta ravintolasta. Tuona päivänä kalorit menivät jonkin verran yli, sillä kookoskanassa, lampaassa ja kasvispalleroissa oli taatusti reilusti energiaa ja tulihan sitä riisiäkin syötyä jonkin verran.

Perjantain suunnitelmiin kysyin lapsilta mielipidettä. Vaihtoehtoina olivat picknik-risteily, leffareissu ja kylpylä. Viimeinen vaihtoehto voitti, ja vietimmekin iltapäivän Caribia-kylpylässä polskutellen. Alkuun kumpikaan lapsista ei olisi halunnut olla altaissa muualla kuin sylissä (kun pikkulastenkin allas suljettiin jonkun kakkavahingon vuoksi), mutta saatuaan selkäänsä kellukkeet lapset rohkaistuivat jo kellumaan itsekin pitäen vain vanhempien kädestä kiinni. Uintia meidän perheessä harrastetaan ihan liian vähän, pitäisi yrittää jatkossa päästä uimaan edes kerran, pari kuussa niin tytötkin tottuisivat veteen ja olisi jotain toivoa uimisen oppimisesta...

Lauantai oli kotipäivä, eli siivouspäivä. Aamupäivällä lapset pääsivät ulos sillä aikaa kun itse siivosin taloa, mutta iltapäivä vietettiin sateen vuoksi neljän seinän sisällä. Liikunnan puute teki selvästi lapset hulluiksi, sillä koko iltapäivä oli ihan järkyttävää riehumista.

Sunnuntaina oli alunperin tarkoitus olla kotona ja ulkoilla omalla kylällä, mutta sää olikin todella synkkä ja vettä sateli vähän väliä, joten päätin viedä lapset elokuviin. Kävimme katsomassa uusimman Risto Räppääjän, joka oli äidin omasta mielestä todella ärsyttävä leffa, mutta lapset tykkäsivät.

Mites lomaviikon liikunnat menivät? Maanantaina ja lauantaina kävin tunnin lenkillä, tiistaina oli se salitreeni PT:n kanssa, keskiviikkona kannoin puita varastoon ja torstaina kävin juoksemassa HIIT-treenin. Perjantaina ja sunnuntaina en liikkunut, ellei perjantaina lasketa liikunnaksi kylpylän uima-altaissa lasten kanssa polskuttelua ja muutamia uintivetoja siellä täällä. Toinen salitreeni ja HIIT jäivät viime viikolla tekemättä, mutta eiköhän viisi liikuntakertaa viikossa ole ihan tarpeeksi!

Ruokailut pysyivät melko hyvin kuosissa, tai siis ainakin jos katsotaan päivän kokonaiskalorimäärää. Ainoastaan torstaina kalorit paukkuivat yli nepalilaisen ruoan vuoksi (ja tuli ehkä syötyä myös suklaata), mutta muuten ei tullut pahemmin herkuteltua. Tosin söin hiilareita lähes joka päivä ohjetta enemmän, ja sen sijaan että olisin karsinut rasvasta tulleita kaloreita, jäi proteiinin määrä alakanttiin. Toisaalta, jos kiloklubia katsoo niin proteiinia oli siltikin joka päivä liikaa sen suositukseen nähden, eli yli 30% päivän makroista. Voiperunoita tuli syötyä lähes joka päivä, koska ne ovat vaan NIIN hyviä ja kohtahan varhaisperunoiden sesonki on jo ohi. Tavallisia perunoita ei muuten tee koskaan mieli, ja ne on todella helppo jättää syömättä, mutta varhaisperunat voin kera ovat jotain mitä en kertakaikkiaan voi vastustaa. Minulla olikin viime viikolla sellainen käytäntö, että keitin niitä kerralla suhteellisen vähän, enkä ottanut niitä lautaselle varsinaisen aterian aikana lainkaan. Ruoan jälkeen, jos perunoita jäi yli, annoin itselleni luvan syödä loput. Eilen esimerkiksi mies ja lapset söivät kaikki, eli minun ei tarvinnut uhrautua...

Lauantain päivällinen, eli porsaan sisäfileetä ja herkkusieniä kerma-mustapekkakastikkeessa sekä kasviksia. Kuvasta puuttuu jokunen varsinaisen aterian jälkeen syöty voiperuna, kun tuhosin kattilan pohjalle jääneet omaan vatsaan...

Posti toi alkuviikosta neljän kilon pussin heraa, lempimaussani double rich chocolade. Minulla oli aiemmin kaapissa neljää eri makua (kilon pusseissa tilattuna), jotka kaikki loppuivat juuri sopivasti uuden pussin saapuessa. Saa nähdä ehdinkö kyllästyä ennen kuin tämä pussi on tyhjä.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Pizzapäivä

Kun mietimme viikonlopun syömisiä, mies ehdotti että tehdään pizzaa. Mikäs siinä, tässä lopputulos:


Oikealla miehen ja iso-A:n pitsa(t), vasemmalla oma neljän annoksen karppipitsani. Täytteinä oli molemmissa kinkkusuikaleita, herkkusieniä, tomaattimurskaa, aurajuustoa ja juustoraastetta, miehen ja A:n pizzoissa myös ananasta. Oma pizzani oli kuitenkin tehty kalkkunanjauhelihapohjan päälle, eli annoksessa ei ollut käytännössä lainkaan hiilareita. Pikku-a ei suostunut edes maistamaan pizzaa, vaan hän söi eiliseltä yli jäänyttä spagettia...

Hiilareita söin tänään käytännössä tässä muodossa:


Ostin kauppareissulla 10kg mansikoita, joista suurimman osan pakastin. Jonkin verran maistelin niitä jo päivällä, minkä lisäksi tein iltapalaksi pitkästä aikaa mansikkarahkasmoothien. Päivän hiilarit menivät parikymmentä grammaa sallitun yli, mutta tuoreita mansikoita ei saa kovin usein ja päivän kokonaiskalorimäärä pysyi laskelman mukaisena. Lapset muuten söivät nekin mansikat, jotka olin ajatellut säästää huomiselle, mutta eiköhän niitä tule vielä tämän kesän aikana ostettua lisääkin. 

Päivään kuului myös ulkoilua lasten kanssa ja löhöilyä lepopäivän kunniaksi, ensimmäinen lomapäivä meni siis aika rattoisasti. 

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Väsyttävä iltapäivä

Tämä iltapäivä ja ilta ovat olleet todella raskaat. Ei mitään maatamullistavaa, ihan vaan lasten kiukuttelua ja riehumista vuorotellen. 

Työpäivä meni tosi hyvin, ja töiden jälkeen ehdin käydä lenkilläkin. Sitten tulimme koko perhe kotiin, ja oli päivällisen aika. Ruoka (broilerisuikaleita, herkkusieniä ja paprikaa kookosmaidossa spagetin kera, omalla lautasellani shirataki-nuudeleita), joka eilen maistui lapsille hyvin, ei tänään kelvannut iso-A:lle ollenkaan. Kiukutellessaan tyttö heitti koko lautasellisen ruokaa lattialle - ONNEKSI paljaalle lattialle ja lautanen pysyi ehjänä -, josta rangaistus oli se että ilmoitimme ruokaa olevan seuraavan kerran tarjolla iltapala-aikaan. Siitähän se riemu vasta repesikin, ja seuraavan vajaan tunnin saimme kuunnella täyttä kurkkua kirkuvaa lasta, joka pyöriskeli lattialla potkien ja huitoen ja yritti välillä ottaa väkisin syömistä jääkaapista. 

Jonkin ajan päästä hän onneksi rauhoittui, kunnes ennen iltapalaa alkoi riehuminen. Iltapala maistui tytölle hyvin, mutta syömisen lomassa juostiin koko ajan pois omalta paikalta, ja lapset kiusasivat toisiaan puolin ja toisin. Loppujen lopuksi oma itsehillintä alkoi olla jo niin romuna, että katsoin parhaaksi vetäytyä toiseen huoneeseen ja jättää mies huolehtimaan iltatoimista. 

Itse asiassa olen jopa ylpeä siitä, että onnistuin koko päivällisepisodin ajan pysymään itse rauhallisena ja olemaan hermostunutta. Liekö asiaa auttanut se, että söin oman päivälliseni loppuun ennen kuin aloin siivoamaan lapsen tekemää sotkua, ja pahin kiukku tytöllä alkoi vasta sen jälkeen kun sitten sanoin että iltapala on seuraava ateria. Iltapalariehumisen aikaan minullakin alkoi olla jo nälkä, ja huomasin hermostuvani paljon helpommin. 

Sanonnan "hyvä ruoka, parempi mieli" voisi ainakin omalla kohdalla vaihtaa muotoon "hyvä ruoka, paremmat hermot", sillä jaksan selvästikin lasten kiukuttelua ja riehumista paljon paremmin kun en ole nälkäinen. Nyt on masussa iltapala, enkä malta odottaa että pääsen nukkumaan - heti Myrskyluodon Maijan viimeisen osan jälkeen..

Mutta hei, meidän perheellä alkoi kesäloma vol. 2, eli koko ensi viikko vapaalla ja käytännössä vielä ilman mitään suunnitelmia!



torstai 9. heinäkuuta 2015

Miten menee treenit?

Tämän päivän kuntoilusaldo puolen tunnin aikasidonnaisen salitreenin ja 45min crosstrainerilla polkemisen jälkeen


Tämänhetkisessä ohjelmassani minulla on kaksi viikottaista salitreeniä, kaksi tabata-tyyppistä HIIT-treeniä sekä kaksi tasaisemman sykkeen arobista treeniä joista toinen on vapaaehtoinen. Salitreeneistä toinen on saman tyyppinen kuin tähän asti, eli kolmen liikkeen supersarjoina tehtävä, toinen on puolen tunnin aikasidonnainen treeni jossa toistetaan liikkeitä putkeen niin monta kierrosta kuin puolessa tunnissa ehdin. Molemmat treenit ovat haastavia, ja niissä tuli taas jotain uutta mitä aiemmissa ohjelmissa ei ole ollut. Varsinkin tuo puolen tunnin aikasidonnainen treeni on aika tappava, ja menee HIIT-treenistä jo melkein sekin.

Kuva tältä päivältä


Tabata-treenissä puolestaan on tarkoitus tehdä 10-15min kestävä lämmittely, sen jälkeen 4 minuutin intervalliosuus (sisältäen kahdeksan 20 sekunnin sarjaa) jonka jälkeen vielä noin 15min aerobista. Toteutustapa on vapaaehtoinen ja olenkin tehnyt sitä tähän mennessä parilla eri tavalla. Pari kertaa olen käynyt lenkillä. Ensimmäisellä kertaa yritin tehdä tabatan kyykkyhypyillä, mutta parin sarjan jälkeen etureidet olivat jo ihan seis, joten loppusarjat vain juoksin niin kovaa kun pystyin. Toisella kertaa tein tabata-osuuden burpeeseilla, mikä oli ehkä hieman haastavaa ulkoilmassa kun käsien alle osui soraa ja pikkukiviä vaikka asfaltilla ähkinkin.



Eilen tein tabatan sadepäivän kunniaksi siten, että tein alku- ja loppuaerobiset crosstrainerilla ja tabata-osuuden burpeeseja tehden ja haara-perushypyillä palautellen. Se meni jo vähän paremmin, mutta en kyllä ole vielä kertaakaan saanut tabata-treenissä sykkeitä maksimi-alueelle, mitä tapahtuu normaalin salitreenin yhteydessä lähes joka treenissä ainakin kerran. Olo on kyllä tabataa tehdessä täysin loppu, ja eilenkin viimeiset burpeesit menivät lähinnä tahdonvoimalla, eli uskon noiden treenien olevan tehokkaita.




Kolmas osio treeniohjelmassani on tasasykkeinen aerobinen, joka on jollain lailla ehkä suosikkitreenini. Nyt kesäajan olen yrittänyt päästä lenkille pari kertaa viikossa, ja juoksukuntoni on vähitellen kehittynyt. Tällä hetkellä juoksen jo parinkymmenen minuutin pätkiä kerralla, ja sykkeet alkavat pikku hiljaa pysyä kohtuutasolla. Tämänhetkisessä harjoitusohjelmassa (10K appsi puhelimella) olen viimeksi tehnyt kolme 18 minuutin juoksusarjaa, joissa vasta viimeisessä sarjassa sykkeet alkoivat nousta korkeiksi. Keväällä juoksin lähes koko ajan korkeilla sykkeillä, eli kunto on selvästikin parantunut. Asiaa on varmasti auttanut pitkien aerobisten lenkkien lisäksi myös se, että olen jaksanut tehdä HIIT-treenejäkin vaikka en niistä kovin välitäkään...

Hassuttelukuva treenin jälkeen, kun olin föönannut treenin aikana likomäriksi hionneet hiukseni kuiviksi

Kaikenkaikkiaan voisin sanoa, että olen todella tyytyväinen tämänhetkiseen treeniohjelmaani. Viikossa on kuusi erillistä liikuntakertaa enkä välttämättä saa kaikkia aina tehtyä, mutta lähes kaikki kuitenkin. Olen myös yhdistänyt toisen salitreenin ja aerobisen (tänään ja viimeviikolla tein salitreenin jälkeisen aerobisen juoksun sijaan crosstrainerilla sateen ja ukkosen uhan vuoksi), mikä tuntuu toimivan hyvin. Näin ollen minulle jää silti kaksi lepopäivää viikossa ja aikaa palautumiseen. Saa nähdä, minkälaisia treenejä tulevaisuus tuo, mutta näistä tykkään!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kannattaako PT:stä maksaa jos lipsuu?

Viime päivinä olen miettinyt sitä, että kuinka paljon kehtaa lipsua ruokavaliosta. Olen kuitenkin maksanut PT:lle sen suunnitelusta, ja hänen asettamillaan kalorimäärillä ja makroilla on taatusti tarkoitus. Onko siis mitään järkeä, jos en noudata sitä ruokavaliota vaan lipsun ruokavaliosta monta kertaa viikossa? Pääosin olen kyllä pysynyt ruodussa, mutta viime viikollakin söin ruokavalion ohi jopa kolmena päivänä yhden PT:n salliman aterian sijaan. En toki syönyt pelkästään herkkuja, vaan lisäkalorit tulivat myös varhaisperunoista (ja voista) sekä broilerinsiivistä joita haimme miehen kanssa päivälliseksi lauantaina käytyämme leffassa. Viikonloppuna söin kuitenkin myös suklaata, jäätelöä ja popcornia.

Kesä on kuitenkin kesä, ja uusia perunoita saa syödä loppujen lopuksi aika vähän. Leffassa käydään maksimissaan ehkä pari kertaa vuodessa, ja mielestäni voin tuolloin syödä popcorneja huoletta. Jäätelöä söimme siskon perheen kanssa, kun juhlistimme pikku-a:n syntymäpäivää.
Kesän aikana ajattelinkin pitää periaatteena sen, että pääasia ettei paino nouse. Aiempina vuosina syöminen on alkanut kesän aikana lipsumaan, ja syksy onkin mennyt herkutellessa ja painoa nostaessa. Tänä vuonna tarkoitus olisi tehdä toisin, ja vaikka kesällä elänkin sallivammin, niin syksyllä ruokavalio kiristyy varmasti ihan jo PT:nkin toimesta, ja lupaan pysyä taas tarkemmin ruodussa!

PT:n tekemissä ohjelmissa on tietysti myös mukana salitreenit, joihin olen ollut tosi tyytyväinen ja jotka tarjoavat mukavasti haastetta. Parasta PT-diilissä tietysti on se että PT ottaa huomioon omat toiveeni, eikä kyseessä ole mikään massavalmisteinen kuuden viikon superdieetti joka on sama kaikille lähtökohdista riippumatta. PT-projekti on myös pitkäaikainen, eikä kuukauden tai edes parin pieni lipsuminen tuhoa koko hommaa. Tällä hetkellä eletään ylläpitovaihetta peruskunnon kohottamiseen keskittyen, mahdollinen painonpudotus saa odottaa syksyä. Ja hei PT, lupaan että tulevina viikkoina en lipsu viime viikon tapaan kolmea kertaa!

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Kirjoittamisen sietämätön vaikeus

Uskoisitteko, että blogi pyörii mielessäni joka päivä? Ette varmaan, jos ajattelee tämän hetkistä kirjoitustahtiani. Nykyään ei vaan tunnu koskaan olevan aikaa istua tietokoneen ääressä kirjoittamassa, ja mitä useampi päivä on taukoa, sitä enemmän olisi kirjoitettavaa, ja sitä isompi kynnys on edes aloittaa kun kirjoittamiseen tarvitsisi aikaa.

Tänään ulkoilimme perheen kesken Seikkailupuistossa Turussa, ja söimme siellä lounaaksi salaatit, tässä oma annokseni

Juhannuksen jälkeen aloitin uuden, PT:n tekemän ruokavalion mukaan, ja tällä hetkellä saan syödä ihan reilusti. Päivittäinen kalorimäärä on n. 2250, mutta hiilareita melko vähän. Pari päivää kärsin kamalasta närästyksestä, samoin kuin alkuvuodesta kun viimeksi söin paljon rasvaa. Liekö närästyksen aiheuttaja cashew-pähkinät vai rasva ylipäätään, mutta nyt kroppa on taas tottunut ja närästys tiessään. Olen kyllä lipsunut vähän liian monena päivänä hiilareiden kanssa. Tänäänkin meni jo melko hyvin, mutta grillasimme päivälliseksi ja keitimme uusia perunoita. Ruoalla en niitä syönyt, vaan noudatin ruokavaliota, mutta ruoan jälkeen ajattelin maistaa "ihan vaan yhden pienen voiperunan". Ja kuinkas kävikään, päädyin syömään kaikki kattilaan jääneet kymmenkunta (onneksi pientä) perunaa voin kera. Sitten vielä suklaata jälkkäriksi, "kun kerran olin jo sortunut".

Pikku-a:n viimeinen 4-vuotiskakku viime viikonlopulta. Frozen-kakkua toivoi, sellaisen hän myös sai

Onko siis ihme, jos loman aikana turvonnut vatsani ei näytä pienenemisen merkkejä? Iso-A on itse asiassa huomauttanut siitä kuluneen viikon aikana montakin kertaa. Taputellut vatsaani ja kysynyt että "mitä sun vatsassa on?" tai "miksi sun masu on noin iso". En tiedä kuvitteleeko neiti, että siellä olisi vauva... Onneksi töissä kukaan ei ole vielä alkanut kyselemään vauvauutisia, olen nimittäin sataprosenttisen varma että vatsa on vauvaton! 

PT antoi luvan syödä tämänkin ruokavalion aikana yhden aterian viikossa vapaasti, koska kesä. Periaatteessa tänään oli siis jo cheat meal kun söin perunaa ja suklaata, mutta huomenna on kyllä taatusti toinen. Saamme nimittäin miehen kanssa lapset appivanhempieni luo yökylään, ja pääsemme elokuviin (katsomaan uusinta Terminaattoria) ja sen jälkeen menemme johonkin ravintolaan syömään ja ehkä jopa jokilaivalle hetkeksi. Aamulla olisi tavoitteena päästä lenkille ennen kuin lämpötila nousee ihan älyttömän korkealle, jospa sillä saisi kompensoitua tämän päivän suklaista tulleita kaloreita...

Annos viime sunnuntailta jolloin EN sortunut voiperunoihin. Naudan sisäfilee ja halloumi olivat täydellisiä!