Kymppi rikki!

Tänä aamuna vaaka näytti pitkästä aikaa alle 80 kiloa, tarkemmin sanottuna 79,5kg. Kymmenen kilon rajapyykki meni siis rikki tämän superdieettiprojektin aikana. Tänään pidän vapaasyöntipäivän hyvällä omallatunnolla, huomenna taas takaisin ruotuun ja viimeiselle SD+ -viikolle. Luulisi, että vaaka näyttää myös viikon kuluttua alle 80 kiloa (tai ainakin paras olisi), vaikka tänään syönkin ylimääräistä miehen kanssa lapsivapaan viikonlopun kunniaksi.

Rintarankajumin hellitettyä lopetin tulehduskipulääkkeen ja relaksantin syömisen toissapäivänä. Eilen huomasin illan mittaan että rintalihaksessa alkoi taas tuntua jomotusta, ja tänään sattuu taas melko kovasti. Onneksi ei yhtä kovaa kuin viikko sitten, ja toivon että lääke auttaisi sen verran ettei kipu menekään niin pahaksi. Mä en tajua mistä tämä jumitus nyt johtuu. Torstaina kävin hierojalla, ja hän sanoi että selkälihas on juuri siinä jumikohdassa edelleenkin kireä kuin viulunkieli kaikista lääkkeistä huolimatta. Ärsyttää sikana, mutta katson nyt viikonlopun yli mihin suuntaan tämä muuttuu. 

Nyt viikonloppuna aion rentoutua ja nauttia parisuhdeajasta miehen kanssa. Piti käydä leffassa, mutta tällä hetkellä Turussa ei mene yhtään kiinnostavaa elokuvaa. Haemme siis kotiin ruokaa ja katselemme leffoja kotisohvalla löhöten, saunomme ja nukumme hyvin (toivon mukaan ilman rintakivusta johtuvaa heräilyä). Mies lähti juuri viemään lapsia mamman ja papan luo hoitoon, itse lähden hakemaan ruokakaupasta valmiiksi tilatun kauppakassin ja sen jälkeen imuroin kodin. Siistissä talossa on sitten mukava rentoutua lopun viikonlopun...

Bileet laivalla

Työporukan laivareissu on onnistuneesti ohi ja aika palata takaisin normaaliin arkeen. Meillä on töissä ollut sama kymmenen hengen tiimi jo kaksi vuotta, ja on kaikki tultu toimeen tosi hyvin. Nyt toimipisteemme neljä tiimiä sekoitetaan, eli tiimit menevät syyskuun alussa uusiksi. Risteily oli siis meidän vanhan tiimin viimeinen yhteinen illanvietto ja hautajaiset. Pari tyyppiä ei päässyt mukaan, mutta meillä oli tosi hyvä porukka kasassa.  

Lähdimme matkaan perjantain iltalähdöllä ja suuntasimme ensimmäiseksi illallisbuffettiin syömään ja juomaan. Sen jälkeen olivat vuorossa baarit ja ylimmän kannen klubi. Ilta oli ihan sairaan hauska. Olin melko humalassa, mutta hyvällä tavalla, eli oli tosi hauskaa eikä mitään "örveltämistä" ja järki pysyi matkassa. Koska tiimissäni on sekä naisia että miehiä (ikähaarukalta 25-35v) ei tarvinnut kuunnella ulkopuolisten iskuyrityksiäkään kun miehet toimivat meidän naisten tanssikavereina. En muista milloin olisin tanssinut niin paljon, ilta oli mahtava. Nukkumaan mentiin hyttikavereiden kanssa joskus neljän maissa. 

Aamulla osa porukasta jatkoi juomista, itsekin kyllä yritin juoda mahdollisimman paljon mutta pelkkää vissyä. Jossain vaiheessa yritin hörppiä käteen työnnetystä kuoharimukista mutta ei todellakaan maistunut. Itse asiassa painuin puolen päivän jälkeen omaan hyttiin peiton alle nukkumaan krapulaa pois (noustiin siis joskus kymmenen maissa kun viereisen hytin kaverit tulivat herättämään, heillä bileet olivat siinä vaiheessa taas täydessä vauhdissa). 

Neljän maissa iltapäivällä tunsin vihdoinkin oloni nälkäiseksi. Yksi työkaveri jäi hyttiin nukkumaan, muista ei ollut tietoa. Suuntasin laivan kahvilaan ja mietin että mitä haluaisin syödä. Yleensähän krapulassa tulee syötyä kaikenlaista epäterveellistä, mutta tarjontaa katsoessani päädyin tähän:

Terveelliset elämäntavat ovat siis jo jollain lailla selkäytimessä, sillä himoitsin eniten salaattia! Syömisen jälkeen etsin muut tiimikaverit, ja loppuristeily hengattiin taas yhdessä. Osa meistä oli selvinpäin, osa aivan päissään, mutta kaikilla oli hauskaa. Terveelliset elämäntavat rakoilivat eilen kyllä sen verran että söin melkein pussillisen perunalastuja illan aikana kun istuttiin hytissä musiikkia kuunnellen ja höpötellen, muuten eilisen kalorit tulivat siis salaatista ja parista aamupäivän aikana syömästäni banaanista. 

Tänään olen yrittänyt juoda mahdollisimman paljon vettä, jotta saisin huuhdottua alkoholin vaikutukset pois elimistöstä, ja muutenkin olen taas noudattanut SD:n viimeisen viikon ruokavaliota. Ihana huomata, että parin päivän poikkeaminen ruokavaliosta ei saanut (taaskaan) aikaan hillitöntä herkuttelun himoa joka jäisi päälle...

Sorruin viime metreillä

Tänään se sit tapahtui. Sorruin. Lasten riehuminen ja kiukuttelu jatkui ties kuinka monetta päivää, ja aamulla herätys oli taas liian aikaisin aamuvirkun pikku-a:n vuoksi. 

Ostin eilisellä kotimatkalla taukopaikan punnitse ja säästä -liikkeestä lapsille matkaevästä, ja samalla itselleni hunajapaahdettuja manteleita ja valkosuklaalla päällystettyjä vadelmia ja mansikoita. Minun oli tarkoitus ottaa pussi mukaan laivalle, mutta hupsis, söinkin kaikki tänään. Olin lounaan jälkeen saanut lapset katsomaan telkkaria riehumiskohtauksen jälkeen, ja yritin saada itse tehtyä kotitöitä. Ensin ajattelin maistaa yhden valkosuklaapalleron. Sitten otin toisen, ja sen jälkeen ajattelin että syön ne suklaat pois ja jätän mantelit laivalle. No, pitihän mun maistaa ihan vaan yksi manteli, mutta päädyinkin syömään ne kaikki! 

Nälkä oli varmaan päässyt vähän liian kovaksi aamupalan ja lounaan välissä, kun käytiin lasten kanssa asioilla ja aterioiden välissä oli yli neljä tuntia. Lisäksi hermot olivat tosi kireällä jo vaikka kuinka monetta päivää eikä väsymys auttanut yhtään. No, kävi miten kävi. 

Noista herkuista tuli kaloreita ihan kamalasti, mutta toisaalta tulin niin täyteen ettei minun tarvinnut syödä välipalaa eikä päivällistä vaan vasta iltapala. Pitemmän päälle tuollainen syöminen ei taatusti ole terveellistä, mutta tänään kävi näin enkä oikeastaan tunne edes morkkista. Tärkeintä on vaan, että noudatan huomenna ruokavaliota laivalle asti, ja palaan takaisin ruotuun viimeistään sunnuntaina! 

Aamulla otan SD:n loppupainon ja mitat. 

Yksi vuoden hauskimmista illoista

Sisarukseni asuvat toisella puolen maata ja näemme melko harvoin, pääasiassa vanhempieni luona joinakin juhlapyhinä, tai lastemme synttäreillä. Kaikki eivät välttämättä ole kuitenkaan aina paikalla, koska myös puolisoidemme suvut. Kesäisin meillä onkin ollut tapana pitää grillijuhlat, jonne tulevat kaikki. Päivämäärä päätetään aina hyvissä ajoin keväällä, jotta jokainen osaa varata ajan kalenteriinsa. 

Eilen oli taas siis noiden grillijuhlien vuoro, ja onneksi minullekin sattui sopivasti tankkauspäivä. Mies vei aamulla lapset vanhempiensa luo ja ajelimme sitten siskoni luo Mäntyharjulle. Kyseessä on siis aikuisten juhlat, ja tälläkin kertaa mukana oli vain veljeni nelikuinen vauva. Aikuisten juhlista huolimatta alkoholia joivat käytännössä vain miehet, meillä sisaruksilla oli hauskaa ihan ilman viinaakin. Joskus noissa juhlissa tulee juotua pari pulloa siideriä tai lonkeroa, mutta tällä kertaa en halunnut sekoittaa elimistöä yhtään alkoholilla. 

Päivälliseksi söin possua, raakamakkaraa, aurajuustolla täytettyjä pekoniherkkusieniä, halloumia ja salaattia. 

Jälkkäriksi oli veljeni avovaimon leipomaa mansikkaraparperipiirakkaa. 

Illalla söimme vielä sipsejä ja karkkeja samalla kun istuimme iltaa, mutta taisin syödä niitä vähemmän kuin joskus aiemmin. 

Ilta oli tosi hauska, en muista koska olisin viimeksi nauranut niin paljon. Söimme hyvin, juorusimme ja pelasimme illalla Piirrä ja arvaa -peliä koko porukalla. Nukkumaanmeno meni myöhäiseksi, mutta aamulla herättiin kuitenkin melko aikaisin (yhdeksän jälkeen), minkä vuoksi tänään on ollut melko väsynyt olo. Palasin kuitenkin kiltisti ruokavalioon, mikä ei välttämättä olisi ollut helppoa krapulaisena. Tänään olen yrittänyt juoda paljon vettä, jotta saisin eilen kertynyttä turvotusta laskemaan. Saattaa kuitenkin olla, että paino on huomenna enemmän kuin viikko sitten...

Päivä ilman lapsia mutta ei ilman hyvää ruokaa

Yleensä lasten ollessa hoidossa herkuttelemme miehen kanssa kaikenlaista. Sinänsä saamme kahdenkeskistä aikaa melko harvoin, ei edes joka kuukausi, eli jos ruokavalio pysyisi muuten kuosissa niin herkuttelu on varmasti ihan sallittua. Nyt en kuitenkaan halunnut heittää vasta-alkanutta dieettiä kankkulan kaivoon, vaan pysyin päivän ruodussa. Kävin sentään aamupäivällä lenkillä ja tein kotitreenin, eli sain myös syödä ihan kunnolla. Tässä syömiseni tältä päivältä:

Puuroa aamupalaksi

Lounaaksi tonnikalasalaatti omenalla höystettynä

Välipala leffassa, eli mansikoita, pähkinöitä ja pilkottu proteiinipatukka

Päivälliseksi itse tehty kebab-annos lohkoperunoilla ja tomaattikastikkeella

Iltapalaksi makeutusaineella makeutettua marenkia. Ruokavalion mukainen valkuaismäärä on niin iso, että tuli melkein koko uunipellin kokoinen annos!

Söin marengin höysteenä chia-siemenistä, vehnäleseistä ja mehukeitosta tehtyä kastiketta, oli tosi hyvää vaikken ehtinytkään pitää marenkia uunissa niin pitkään että olisi ehtinyt kuivua kunnolla. Sisus oli nyt melko pehmeä. 

Tällä kertaa lapsivapaa on siis mennyt ilman herkkuja, kunpa saisin jatkossakin pysyttyä dieetissä näin hyvin!

Kesäflunssa juuri ennen lomaa - ei kiitos!

Fiilis on pysynyt pari viime viikkoa tosi hyvänä. Eilen oli ehkä vähän ärtyisyyttä ilmassa, mutta sekin meni ohi tosi nopeasti. Liekö siitä mäkikuismasta oikeasti apua. Syömiset eivät kyllä ole pysyneet kurissa yhtään, mutta toisaalta olen iloinen siitä ettei enää ahdista ja väsytä koko ajan. Liikunnat menivät tosi kivasti tähän viikkoon asti, kuten tuolta liikuntapäiväkirjavälilehdeltä näkee. Kävin tiistaina luovuttamassa verta, jonka vuoksi oli pakko jättää keskiviikkona lenkki lyhyeen. Aiotun vajaan kymmenen kilsan lenkki jäi alle viiteen, kun ei vaan jaksanu. Osasyynä oli varmasti myös helle, vaikka vesipullokin oli mukana. Onneksi lenkkeilin sellaisella alueella josta oli helppo oikaista kesken kaiken takaisinpäin.

Torstai-aamuna kun heräsin, olo oli vielä normaali, mutta päivän aikana kurkku kipeytyi, niskat jämähtivät täysin ja olo meni muutenkin tosi flunssaiseksi. Jouduinkin jättämään aiotun salitreenin väliin ja menemään kotiin lepäilemään. Perjantainakaan en uskaltanut treenata sillä kurkku oli vielä arka. En nimittäin missään nimessä halua sairastua nyt, kun loma on alkamassa. Onneksi olo ei ole huonontunut, ja tällä hetkellä tunnen olevani melko terve. Jospa huomenna kävisin siis vielä salilla ennen loman alkua.

Jäljellä on siis enää yksi työpäivä huomenna maanantaina, jonka jälkeen on töitä vasta heinäkuun puolivälissä. Juhannukseksi menemme vanhempieni mökille Itä-Suomeen, juhannuksen jälkeen tiistaina lähdemme perheen kesken päivä Tukholmassa -risteilylle Helsingistä, ja loman aikana olisi myös tarkoitus juhlia pikku-a:n synttäreitä ruhtinaalliset kolme kertaa. Ensi keskiviikkona miehen suvun kanssa (juhlimme kolmea kahden viikon sisällä syntynyttä serkusta yhtä aikaa), juhannuksena oman sukuni kanssa ja heinäkuun ekana viikonloppuna kaverisynttäreitä.

Vain loman viimeinen viikko on tässä vaiheessa ilman ohjelmaa. Mies menee silloin jo töihin, ja saattaa olla että ollaan lastenkin kanssa ihan vaan kotona. Teemme ehkä retkiä jonnekin lähiseuduille keleistä riippuen, mutta pääasiassa rentoutuen. 

Olen tässä alkanut miettimään, että minun pitäisi varmaan taas tehdä jotain uutta painonhallinnan suhteen, kunhan kesästä päästään. Tämä "rentous" ei ainakaan tepsi, sillä kun annan itselleni luvan ottaa rennosti, minulla ei ole yhtään itsekuria ja paino vaan nousee kun syön ihan liikaa herkkuja. Pitäisiköhän tilata hiljattain PT:ksi valmistuneelta veljeltäni ruokavalio- ja treeniohjelmat? Hän on nimittäin tehnyt sellaiset siskolleni, joka laihtui kevään aikana ihan hurjasti. Toisaalta hän myös jaksoi noudattaa saamaansa ruokavaliota ja treenata monta kertaa viikossa. Minullahan ei ongelmana ole treenaaminen, vaan ruokavalio. Yleensä syksy ei ole ollut kohdallani kovinkaan menestyksekästä aikaa painonhallintaa ajatellen, mutta syynä voi tietysti olla se että monena vuonna olen ollut koko kevään tiukasti ruodussa ja väsynyt siihen syksyllä. Jospa saisin tänä syksynä apua henkisen puolen suhteen vaikka työterveyspsykologilta, kuten terkkari vähän lupaili, niin tulokset voisivat olla jopa pysyviä?

Heippahei sokeriton huhtikuu

Otsikosta huolimatta en ole uponnut karkkimereen. Totesin kuitenkin, että minun on mahdoton pitää täysin herkutonta linjaa tai sorrun jossain vaiheessa överimässäilyyn. Taas kerran yritän löytää sitä kuuluisaa keskitietä, johon mahtuu KOHTUUDELLA jotain hyvää, ilman että siitä alkaa mässäilykierre. Tällä viikolla treenasin tuota kohtuutta ostamalla kaupasta uutuusjäätelön. Lisäksi töissä oli eilen tarjolla lakumixin karkkeja. Selvisin melkein koko päivän, mutta illalla sorruin syömään muutaman suklaa-lakupalleron. Kokonaiskalorit eivät kumpanakaan päivänä menneet yli Kiloklubin laskeman peruskulutuksen, eli  kokonaisuus pysyi kasassa. Ehkä voin jatkossakin sallia itselleni jonkun pienen herkun joka viikko, kunhan en herkuttele joka päivä. Teki muuten vähän tiukkaa olla ostamatta jäätelöä myös tänään, mutta sain onneksi hillittyä itseni.

Painon suhteen tämä viikko on mennyt melko tasaisesti. Vajaan kilon se heittelee päivästä riippuen (koko viikko oltu välillä 84,3-85,1kg), mutta sitä ei voi estää eikä siitä saa stressata. Tiedän kuitenkin, että lihomaan minun ei tällä ruokavaliolla pitäisi päästä.

Vähän löysää muttei liikaa

Vaaka näytti tänään 84,9kg. Tiedän että ei olisi hyvä seurata painoa joka päivä, mutta omalla kohdalla olen huomannut että kun en käy vaa'alla niin alan lipsumaan syömisissä, ja sitten ei TAATUSTI tule punnittua itseään. 

Kävimme tänään Helsingissä katsomassa veljeni ja hänen avopuolisonsa kahdeksan päivän ikäistä vauvaa. Oli se kyllä tosi suloinen, mutta vauvakuume ei onneksi iskenyt. Automatkat menivät helposti ilman jo (pahaksi) tavaksi muodostunutta karkkipussia. 

Menomatkalla söimme ABC:n noutopöydässä, itse otin broileria ja kasviksia. Vanhempani olivat myös veljeni luona, ja äiti oli tuonut perinteiset rotinat eli kermatäytekakun, jota söin palan. Se sai olla pieni sallimus, jonka avulla harjoittelen rentoutta syömisissä ilman että sorrun taas sokeriövereihin.  Kotimatkalla pysähdyimme hesellä, mutta en jatkanut herkkulinjalla vaan söin kanasalaatin. 

Tämän päivän kalorimäärä oli Kiloklubin mukaan noin 2000, eli juuri sopivasti. 

Herkuton huhtikuu eli 30 (+3) päivän sokerivieroitus

Viime aikoina herkuttelu on taas karannut käsistä, kiitos kauppojen hyllyillä notkuneiden suklaamunien ja muiden pääsiäisherkkujen. Kerman kanssa syötynä mämmikään ei ole mikään kovin kevyt herkku, ja veikkaan että se on myös aiheuttanut minulle vatsavaivoja. Varsinkin viimeisen viikon aikana vatsa on turvonnut entistäkin enemmän, ja olo alkaa olla jo melko tukala. Viime yönä heräsin itse asiassa keskellä yötä ihan järkyttävän huonoon oloon, mikä ei helpottanut millään vaan makasin vessan lattialla hiessäni kylpien kunnes oksensin. Onneksi aamulla olo oli taas ihan normaali, eikä muilla perheenjäsenillä ole ollut vatsavaivoja eli en usko vatsavaivojen johtuneen ainakaan ruokamyrkytyksestä. Sitten erehdyin syömään iltapalaksi mämmiä, jonka jälkeen vatsassa alkoi taas vellomaan. Toivottavasti ensi yönä ei kuitenkaan tulisi samanlaista pahoinvointia...

Päätin kuitenkin, että nyt saa riittää. Heti huomisesta lähtien alkaa 30+3 päivän herkkulakko. Aluksi ajattelin että aloitan aprillipäivänä, jolloin lakon pituus olisi koko huhtikuun eli 30 päivää, mutta miksi odottaa sinne ja syödä lisää herkkuja? 

Helppoa se ei kyllä tule olemaan, sillä nyt on tullut taas tosi pahaksi tavaksi napostella koko ajan kaikkea turhaa ja tyhjentää herkkukaappia aikalailla päivittäin. Tuosta tavasta eroon pääsy vaatii taatusti tahdonvoimaa ja päättäväisyyttä. Pitää vaan ajatella että jos mä en nyt katkaise tätä putkea niin painan kohta taas yli 90 kiloa mitä en kestäisi! Lisäksi olis tietty kiva mahtua taas kaapissa oleviin housuihin, ja kesäkin on tulossa mekkokeleineen. 

Jotta pysyisin ruodussa niin lupaan raportoida tänne taas säännöllisesti. Jos en ihan joka päivä ehdi, niin edes joka toinen. Tsemppiä minulle!

Hei hei mitä kuuluu...

Viime aikoina ei ole ollut minkään vertaa motivaatiota kirjoitella tänne blogiin. Mielessä on kyllä pyörinyt monenmoisia aiheita, mutta tietokoneen ääressä ei tule nykyään paljonkaan istuttua, itse asiassa konetta ei tule välttämättä edes avattua joka päivä. Kännykän kautta ei myöskään jaksa alkaa näpyttelemään eli kirjoittelu on sen vuoksi jäänyt.

Alkuvuodessa on ollut hyvää ja huonoa. Kiropraktikolle maksamani kymmenen kerran hoitosarja on yhtä kertaa vaille valmis, ja hoito on auttanut koko viime vuoden vaivanneeseen jumitukseen. Olen päässyt lisäksi hierojalle muutaman viikon välein, mikä on tietysti auttanut jumituksesta eroon pääsyssä. Selkä meinaa olla edelleenkin kipeä aamuisin, siihen jumitukseen ei taida auttaa kuin sängyn vaihto mihin ei ikävä kyllä ole varaa. Pitää kuitenkin olla iloinen siitä, että päivisin ei tarvitse kärsiä väsyneestä tai kipeästä selästä.

Se mikä on mennyt viime aikoina myös hyvin on treenit. Olen käynyt juoksumatolla kerran viikossa, ja jaksan juosta oikein hyvin reilut puoli tuntia putkeen. Alkuun penikat meinasivat tulla kipeiksi, mutta venyttely ja putkirullaus ovat auttaneet. Salikortti sinne salille on ikävä kyllä voimassa enää tämän viikon, pitää toivoa että tiet alkavat olla sulana jotta pääsen jatkossa juoksemaan ulos. 

Juoksutreenin lisäksi olen käynyt työpaikan salilla tekemässä normaalia lihastreeniä parisen kertaa viikossa, joinain viikkoina olen ehtinyt tekemään salitreenin vain kerran, mutta pari kertaa on tavoite ja se on pääasiassa toteutunutkin. 

Kehonhuollon kanssa on muuten ollut vähän niin ja näin. Joogaaminen on jäänyt täysin, ja illalla kun lapset on saatu sänkyyn on paljon mukavampi istua miehen vieressä sohvalla telkkaria katsellen (ja näprätä älypuhelinta) venyttelyn sijaan. Ja kun kroppa ei jumita mistään kohdasta niin venyttely ei ole ensimmäisenä mielessä...

Kaikkein heikoimmin on mennyt syömisten osalta, oliko yllätys? Normaaliin tapaan syömisten perusrunko on kyllä kunnossa, mutta lisäksi tulee syötyä ihan liikaa herkkuja. Jotain hyvää tulee syötyä lähes IHAN joka päivä, eikä ihme että housut puristavat. Toisaalta asia ei ahdista yhtään, mutta toisaalta ärsyttää kun kaapissa on vain parit jalkaan mahtuvat housut eikä uusiakaan viitsisi ostaa. Nytkin on joka viikonloppu syitä herkutella, ja periaatteessa se ei haittaisikaan jos vain viikonloppuisin söisi karkkia tms. mutta kun herkkukaapilla tulee tosiaan käytyä joka päivä niin pitäis varmaan ottaa jo itseä niskasta kiinni... Joka viikko lupaan itselleni että nyt pysyn ruodussa arkipäivät, mutta jostain syystä en vaan pysty siihen! Sokerikoukku on ihan todellinen asia josta ei TODELLAKAAN ole kovin helppo pyristellä pois. Pitää vaan yrittää kuntoilla senkin edestä, että paino ei nousisi ihan niin nopeasti ennen kuin saan taas syömiset kuosiin. Pitemmän päälle jatkuva herkuttelu ja runsas kuntoilu ei tietysti johda mihinkään eikä ole varmaan kovin hyväksikään, mutta josko pääsiäisen jälkeen saisi herkutteluputken taas katkaistua...

Karkkilakko tai sitten ei

Joulun aikana olen turvonnut kuin pullataikina, ja ajattelin että nyt alkaa karkkilakko. Suunnittelin että nyt on pakko pysyä tiukkana ainakin helmikuun puoliväliin asti, jolloin juhlimme isäni 60-vuotispäiviä ja näen monia sukulaisia joita en ole nähnyt vuosiin. Sitten aloin miettimään, että ehdoton herkkujen kieltäminen ei ole ennenkään toiminut omalla kohdalla. Tai siis se toimii jonkin aikaa - jos toimii -, kunnes tulee "pakollinen" lipsuminen ja mopo karkaa käsistä.

Nyt onkin ajatuksena se, että yritän hillitä herkuttelua suoranaisesti kieltämättä itseltäni mitään. Tarkoitan sitä, että en osta kaupasta itse herkkuja, mutta jos jossain on jotakin hyvää tarjolla niin syön mitä mieli tekee mutta kohtuullisesti. En myöskään napostele ylimääräistä. Joulukuussa homma meni siihen, että päivän pääateriat menivät kyllä ihan perusterveellisen ruokavalion mukaan, mutta sen lisäksi söin kaikkea ylimääräistä. Kun tein lapsille iltapalaa, saatoin syödä hapankorppua, paahtoleipää, hedelmiä, mitä milloinkin. Ja jos jossain oli makeaa tarjolla niin ahmin sitä lähestulkoon kaksin käsin. Normaalilla ruokavaliolla tuskin lihoo, mutta jos napostelee koko ajan kaikkea ylimääräistä niin paino nousee taatusti.

Tiedän, että olen kirjoittanut näitä ihan samoja juttuja blogiini jo aiemminkin ja kuulostan varmaan ihan rikkinäiseltä levyltä, mutta olen mikä olen ja muutos ei ole helppoa. Yritän kuitenkin koko ajan oppia olemaan itselleni armollinen, ilman että se tarkoittaa jatkuvaa herkuttelua ja painon nousua. Ja jos joskus tekee mieli suklaata, niin voin syödä palan tai kaksi suklaata (iso boksi kääreellisiä Fazerin sinisiä on vielä keittiön herkkukaapissa), mutta merkkaan syömiseni Kiloklubiin ja pidän päivän kokonaiskalorimäärän alle 2000kcal:ssa.

Viimeisen viikon aikana herkuttelin käytännössä joka päivä karkilla tai suklaalla, ja eilen kun en enää sitä tehnyt niin kärsin armottomasta päänsärystä koko iltapäivän ja illan. Liekö syynä niskajumi vai hiilareiden vieroitusoireet. Joulun turvotuksesta hävisi vuorokaudessa yli kilo, mutta vaaka näyttää edelleen yli 80 kiloa. Saa nähdä minkä verran joulukuun aikana kertyneistä kiloista on pelkkää turvotusta ja minkä verran olen saanut kerättyä rasvaa kroppaan...

Viime vuodesta ja vähän alkaneestakin

Vuosi 2015 takana ja mitä jäi käteen. Paljon kivoja hetkiä lasten ja miehen kanssa mutta myös hermojen kiristelyä. Plussalle kuitenkin jäätiin fiiliksen suhteen.  Lapset kasvavat ihan uskomattoman nopeasti ja oppivat koko ajan lisää.

Töissä ei tapahtunut mitään erityisesti mieleenjäänyttä tai mainittavaa tänä vuonna. Onnea on hyvä työpaikka jossa viihtyy, ja kivat työkaverit.

Liikuntaa viime vuonna kertyi 184 kertaa, joista kuntosalilla 87 kertaa ja aerobista saman verran, loput 10 hyötyliikuntaa (joihin siis lasken vaan oikeasti liikunnaksi ajateltavat kuten vaikka reippaan haravoinnin tai pihan kolaamisen). Liikuntakertoja oli 13 kappaletta enemmän kuin viime vuonna, mutta vieläkin voi parantaa. Ikävä kyllä jouluviikolla alkoi flunssainen olo, joka on vaivannut vielä tälläkin viikolla, eli en päässyt tavoittelemaani 190 kertaan. 

Herkkuja tuli syötyä varsinkin loppuvuodesta vähän liikaa, minkä vuoksi paino taitaa olla samoissa lukemissa kuin vuosi sitten. Toisaalta hyvä että edes samoissa eikä enemmän. Tosin en ole käynyt vaa'alla viikkokausiin, mutta vaatteista huomaa että maha on turvoksissa. Periaatteessa söin kyllä muuten normaaliterveellisesti (aamupala, iltapala, lounas, päivällisellä samaa ruokaa muiden kanssa), mutta kaiken lisäksi olen syönyt ihan liikaa suklaata ja karkkeja.

Alkavalle vuodelle olisi suunnitelmissa kevyempi alkuvuosi, vähintään saman verran liikuntaa kuin tänä vuonna, ja kivoja hetkiä perheen kanssa. Tänä vuonna minulla ei ole PT:n tekemiä ohjelmia, vaan minun tulee osata hallita syömisiäni ihan itse. Treeniohjelmia löytyy kyllä vaikka kuinka paljon - voi vaan tulla valinnanvaikeus -, eli senkin suhteen kaiken pitäisi olla kunnossa ja motivaatiota saada ainakin vaihtelusta. Yritän päästä joulukuun aikana muodostuneesta sokerikoukusta eroon TAAS KERRAN, ja saada turvotukset pois.

Eilen tulin lasten kanssa vanhempieni luo muutamaksi päiväksi, sillä sain töistä lomaa vuodenvaihteesta loppiaiseen. Joulunhan vietimme miehen vanhempien luona, ja onkin ihana päästä käymään lapsuudenkodissani edes tässä vuodenvaihteen tienoilla. Kuten kaikki tiedätte, niin siellä on tarjolla niin päivä- kuin iltakahvitkin äitini leipomusten kera, mutta kun kotiudumme ensi viikolla niin sit saa herkuttelu jäädä...

Jouluna

Tässä jokunen kuva joulusta

"Lasten kanssa" tehty piparkakkutalo. Eivät tainneet paljon saada auttaa...

Jouluaaton päivällispöytä

Päivällisen alkupalat

Joulukuusi appivanhempien luona

Näitä tuli syötyä aika paljon

Osuuteni joulupöytään eli suklaakakku jälkkäriksi

Saamistani joululahjoista paras, vaikka en isä olekaan. 

Palaan asiaan ensi vuonna!

En ole kuollut

En ole kuollut, enkä muutenkaan uponnut suklaamereen. Ei vaan ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt kirjoitella, kun ei ole ollut paljonkaan sanomista. Syömiset ovat menneet niin ja näin, herkutellut olen ihan liikaa ja olo on jo valmiiksi turvonnut ennen kuin on edes päästy jouluruokien kimppuun. Toisaalta en stressaa, vaan aion taas tammikuussa merkata syömiset kiloklubiin ja jättää herkut vähemmälle. Siitä lisää sit joskus, kohta lähdemme perheen kanssa miehen vanhempien luokse joulun viettoon, jossa on tiedossa hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Palataan asiaan joko joulun jälkeen tai sitten ensi vuoden puolella.

Hyvää joulua kaikille!

Koko viikon kaktus kurkussa

Viime viikolla minua vaivasi kurkkukipu, mutta sen verran vähän etten antanut sen haitata arkeani. Pystyin kuntoilemaankin ihan normaalisti, kun olo ei ollut muuten mitenkään huono. Viikonloppuna olo oli jo ihan normaali, mutta maanantai-iltana kurkkukipu alkoi uudestaan ja edellisviikkoa pahempana. Oli pakko perua PT:n kanssa sovittu salitreeni ja ottaa muutenkin tämä viikko rennommin.

Keskiviikkona kurkussa tuntui vain pientä aristusta, joten uskalsin käydä ystäväni kanssa tunnin sauvakävelylenkillä. Se ei kuitenkaan ollut hyvä idea, sillä torstaina olo oli entistä flunssaisempi ja perjantain vietinkin kotona lepäillen. 

Syömiset menivät alkuviikon mukavasti, mutta viikon loppua kohden alkoi lipsumaan. Perjantaina sorruin saikkepäivällä syömään paketin jäätelöä kipeää kurkkua parantaakseni. Eilen olin lasten kanssa oman kylän markkinoilla, missä tuli syötyä makkaraperunoita ja hattaraa, ostin myös toffeita luokkaretkirahaa keränneiltä koululaisilta ja ne tuli syötyä jo illalla. Tänään järjestin luonani vaatekutsut, jonne leivoin kaikkea hyvää. Tätä voisi varmaan sanoa erittäin epäterveelliseksi cheat-päiväksi, kun ruokavalioni koostui aamupalamunakkaan jälkeen pullataikinasta ja valmiista pullista, omenapiirakasta, suklaakakusta ja iltapalaksi syömistäni lehtikaalisipseistä. Lisäksi tuli syötyä kasa kirsikkatomaatteja, eli söin minä vähän vitamiinejakin...

Pahoitteluni erittäin epätarkasta kuvasta, mutta tässä tämänpäiväinen ruokavalioni...

Tänään olo on sinänsä ollut jo sen verran hyvä, että uskallan varmaan huomenna töiden jälkeen salille. Toisaalta olo ei juuri nyt ole ollenkaan hyvä, sillä pitkin päivää kestänyt sokerimättö sai aikaan lievästi sanottuna huonon olon. Tämän jälkeen ei luulisi olevan vaikeaa palata taas takaisin ruotuun ja normaalin ruokavalion pariin...

Jotain terveellistäkin, eli pellillinen lehtikaalisipsejä iltapalaksi helpottamaan sokeriähkyä

Lomalla vol 3, ja uudet ohjelmat

Olin viime viikon lomalla lasten kanssa. Nyt on tämän vuoden kesälomat kaikki vietetty, juuri kun kesä on lämpimimmillään. Onneksi edes tälle yhdelle lomaviikolle sattui kunnon kesä. Sain loman aikana käytyä kolme kertaa lenkillä, alkuun pari kuvaa ensimmäiseltä lenkiltä jonka tein vanhempieni kesämökin maisemissa. Lenkki kesti kaikenkaikkiaan tunnin ja 20 minuuttia. Hölkkäsin metsätietä joka oli todella mäkistä, ja kävelinkin monet mäet juoksemisen sijaan. Puolessa välissä kiipesin metsäpolkua pitkin näkötornille ja voitin korkeanpaikan kammoni kiipeämällä tornin huipulle katsomaan maisemia. 

Alkumatka tornille oli normaalia metsätietä, viimeiset pari sataa metriä kipusin kapeaa metsäpolkua

Tuonne ylös pitäisi kiivetä, kerran olen käynyt aiemmin vuosia sitten ja tuskaa teki!

Onnistuin kuitenkin, ja näköalat olivat hienot

Myöhemmin samana päivänä pääsin lasten kanssa veneilemään (isäni ollessa kuskina)

Sain myös poimia punaviinimarjoja äitini pensaista, mustaherukat hain mummini luota kuten viimekin kesänä

Tässä on vain pieni satsi siitä määrästä jota pakastin jo vanhempieni luona. Iso kylmälaukku oli kotimatkalla täynnä pakastepusseja täytteenä puna- ja mustaherukoita

Lomalla tuli herkuteltua ihan liikaa mutta valokuvia otettua vähän, tässä kuva normiruoasta jota söimme miehen ja lasten kanssa

Aamupalasmoothie, loman joka-aamuinen herkku munakkaan sijaan

Miehen tuliaisia metsäreissulta

Mielestäni paras tapa syödä kanttarelleja on sipulin kera voissa paistettuna, ruispalan päällä.

Vietin lähes koko lomaviikon vanhempieni luona, ja siellähän ei herkuilta säästy. Olen päättänyt, että koska käyn siellä ehkä 2-4 kertaa vuodessa, niin siellä ollessani syön mitä tarjolla on. Aamupalaksi tein toki smoothieita ja lounasaikaan söin usein salaatin, mutta muut ateriat menin muiden kanssa samalla linjalla enkä myöskään kieltäytynyt päivä- ja iltakahviherkuilta (joka päivä jäätelöä yms.). Tiistaina tapasin pitkästä aikaa neljä yläasteaikaista ystävääni. Grillasimme yhdessä ja muistelimme nuoruutta. Kuohuviiniä ja valkkaria tuli juotua, mutta koska lopetin juomisen taas hyvissä ajoin - vai oliko niin että olin tyhjentänyt oman viinipulloni jo aikaisin eikä enempää ollut? - ja join loppuillan vain vettä, niin aamulla ei tarvinnut kärsiä krapulasta.

Viikonloppuna jätin lapset isänsä kanssa kotiin ja suuntasin itse Tampereelle opiskeluaikaisen ystäväni luo. Söimme karppipitsaa ja kävimme leffassa, jossa vedin överit popcorneista ja irtokarkeista. Valvottiin pitkään ja juoruttiin. Mietittiin vähän terassille menoakin, mutta koska kummallekaan ei ole alkoholilla niin väliä niin pysyimme kaverin asunnolla. Oli kyllä tosi ihana nähdä sekä koulukavereita että opiskelukaveria pitkästä aikaa!

Lomaviikko oli tosi kiva ja rentouttava, mutta turvotus sen loputtua on taas ollut melkoinen. Onneksi on vielä lämmintä, ja maximekot sujahtavat päälle helposti. Housuja en ole uskaltanut vielä testata...
Maanantaina aloitin PT:n suunnitteleman uuden ruokavalion, jossa kaloreiden määrä pysyy melko samana kuin edellisessäkin (nyt 2100 vrt. 2200) mutta hiilareita tuli reilusti lisää ja rasvaa vähemmän. Pelkäsin viikonloppuna että minkälaiset vieroitusoireet herkkujen syömisen lopettamisesta taas tulee, mutta yllätyksekseni minun ei ole tehnyt edes mieli lipsua yhtään. Onneksi lomat on kuitenkin taas lomailtu hetkeksi, huomasin nyt kesällä että jokaisen kolmen lomajakson aikana lipsuin koko ajan vain enemmän ruokavaliosta ja turposin ihan kamalasti. Mitäköhän olisi käynyt, jos loma olisi kestänyt neljä viikkoa putkeen, sen sijaan että lomien välissä oli aina kolme viikkoa töitä ja aikaa karistaa turvotusta pois?

Koska ruokavaliossa on enemmän hiilareita kuin aiemmin, salitreenitkin ovat tällä kertaa aavistuksen raskaammat. Nyt ei tehdäkään kaikkia liikkeitä supersarjoina, vaan mukana on myös yksittäisiä liikkeitä joita on tarkoitus tehdä isoilla painoilla vähemmän toistoja. Juoksulenkit jatkuvat jalkojen voinnin mukaan. Loman aikaiset lenkit sujuivat ihan ok, vaikka alkumatkasta meinasikin aina pakottaa penikoita. Jalkojen lämmettyä sain kuitenkin juostua reilun puolen tunnin pätkiä putkeen mikä on tarpeeksi minulle. Eilen treenasin PT:n kanssa, teimme ainakin selkää, haukkareita ja jalkoja. Nyt ovat takareidet kipeät ja pohkeet TAAS jumissa, mutta toivon että en tulisi ihan niin rammaksi kuin viimeksi...

Kannattaako PT:stä maksaa jos lipsuu?

Viime päivinä olen miettinyt sitä, että kuinka paljon kehtaa lipsua ruokavaliosta. Olen kuitenkin maksanut PT:lle sen suunnitelusta, ja hänen asettamillaan kalorimäärillä ja makroilla on taatusti tarkoitus. Onko siis mitään järkeä, jos en noudata sitä ruokavaliota vaan lipsun ruokavaliosta monta kertaa viikossa? Pääosin olen kyllä pysynyt ruodussa, mutta viime viikollakin söin ruokavalion ohi jopa kolmena päivänä yhden PT:n salliman aterian sijaan. En toki syönyt pelkästään herkkuja, vaan lisäkalorit tulivat myös varhaisperunoista (ja voista) sekä broilerinsiivistä joita haimme miehen kanssa päivälliseksi lauantaina käytyämme leffassa. Viikonloppuna söin kuitenkin myös suklaata, jäätelöä ja popcornia.

Kesä on kuitenkin kesä, ja uusia perunoita saa syödä loppujen lopuksi aika vähän. Leffassa käydään maksimissaan ehkä pari kertaa vuodessa, ja mielestäni voin tuolloin syödä popcorneja huoletta. Jäätelöä söimme siskon perheen kanssa, kun juhlistimme pikku-a:n syntymäpäivää.
Kesän aikana ajattelinkin pitää periaatteena sen, että pääasia ettei paino nouse. Aiempina vuosina syöminen on alkanut kesän aikana lipsumaan, ja syksy onkin mennyt herkutellessa ja painoa nostaessa. Tänä vuonna tarkoitus olisi tehdä toisin, ja vaikka kesällä elänkin sallivammin, niin syksyllä ruokavalio kiristyy varmasti ihan jo PT:nkin toimesta, ja lupaan pysyä taas tarkemmin ruodussa!

PT:n tekemissä ohjelmissa on tietysti myös mukana salitreenit, joihin olen ollut tosi tyytyväinen ja jotka tarjoavat mukavasti haastetta. Parasta PT-diilissä tietysti on se että PT ottaa huomioon omat toiveeni, eikä kyseessä ole mikään massavalmisteinen kuuden viikon superdieetti joka on sama kaikille lähtökohdista riippumatta. PT-projekti on myös pitkäaikainen, eikä kuukauden tai edes parin pieni lipsuminen tuhoa koko hommaa. Tällä hetkellä eletään ylläpitovaihetta peruskunnon kohottamiseen keskittyen, mahdollinen painonpudotus saa odottaa syksyä. Ja hei PT, lupaan että tulevina viikkoina en lipsu viime viikon tapaan kolmea kertaa!

Kirjoittamisen sietämätön vaikeus

Uskoisitteko, että blogi pyörii mielessäni joka päivä? Ette varmaan, jos ajattelee tämän hetkistä kirjoitustahtiani. Nykyään ei vaan tunnu koskaan olevan aikaa istua tietokoneen ääressä kirjoittamassa, ja mitä useampi päivä on taukoa, sitä enemmän olisi kirjoitettavaa, ja sitä isompi kynnys on edes aloittaa kun kirjoittamiseen tarvitsisi aikaa.

Tänään ulkoilimme perheen kesken Seikkailupuistossa Turussa, ja söimme siellä lounaaksi salaatit, tässä oma annokseni

Juhannuksen jälkeen aloitin uuden, PT:n tekemän ruokavalion mukaan, ja tällä hetkellä saan syödä ihan reilusti. Päivittäinen kalorimäärä on n. 2250, mutta hiilareita melko vähän. Pari päivää kärsin kamalasta närästyksestä, samoin kuin alkuvuodesta kun viimeksi söin paljon rasvaa. Liekö närästyksen aiheuttaja cashew-pähkinät vai rasva ylipäätään, mutta nyt kroppa on taas tottunut ja närästys tiessään. Olen kyllä lipsunut vähän liian monena päivänä hiilareiden kanssa. Tänäänkin meni jo melko hyvin, mutta grillasimme päivälliseksi ja keitimme uusia perunoita. Ruoalla en niitä syönyt, vaan noudatin ruokavaliota, mutta ruoan jälkeen ajattelin maistaa "ihan vaan yhden pienen voiperunan". Ja kuinkas kävikään, päädyin syömään kaikki kattilaan jääneet kymmenkunta (onneksi pientä) perunaa voin kera. Sitten vielä suklaata jälkkäriksi, "kun kerran olin jo sortunut".

Pikku-a:n viimeinen 4-vuotiskakku viime viikonlopulta. Frozen-kakkua toivoi, sellaisen hän myös sai

Onko siis ihme, jos loman aikana turvonnut vatsani ei näytä pienenemisen merkkejä? Iso-A on itse asiassa huomauttanut siitä kuluneen viikon aikana montakin kertaa. Taputellut vatsaani ja kysynyt että "mitä sun vatsassa on?" tai "miksi sun masu on noin iso". En tiedä kuvitteleeko neiti, että siellä olisi vauva... Onneksi töissä kukaan ei ole vielä alkanut kyselemään vauvauutisia, olen nimittäin sataprosenttisen varma että vatsa on vauvaton! 

PT antoi luvan syödä tämänkin ruokavalion aikana yhden aterian viikossa vapaasti, koska kesä. Periaatteessa tänään oli siis jo cheat meal kun söin perunaa ja suklaata, mutta huomenna on kyllä taatusti toinen. Saamme nimittäin miehen kanssa lapset appivanhempieni luo yökylään, ja pääsemme elokuviin (katsomaan uusinta Terminaattoria) ja sen jälkeen menemme johonkin ravintolaan syömään ja ehkä jopa jokilaivalle hetkeksi. Aamulla olisi tavoitteena päästä lenkille ennen kuin lämpötila nousee ihan älyttömän korkealle, jospa sillä saisi kompensoitua tämän päivän suklaista tulleita kaloreita...

Annos viime sunnuntailta jolloin EN sortunut voiperunoihin. Naudan sisäfilee ja halloumi olivat täydellisiä!

Laivalla

Vietimme alkuviikon perheen kesken laivalla, kun kävimme päivä Tukholmassa -risteilyllä Helsingistä käsin. Lapset pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään junaan, ja lisäksi myös linja-autoon (Tukholmassa satama-keskusta-satama) ja raitiovaunuun (Helsingissä satamasta lähemmäs rautatieasemaa). Tuli syötyä paljon kaikenlaista ilman omantunnontuskia, saa nähdä kuinka helppoa on päästä juhannuksen jälkeen taas ruotuun...

Ekan illan buffet-päivällisellä

Tältä lautaselta jäi kyllä kaikki syömättä pieniä maistiaisia lukuunottamatta

Jälkkäriä

Luulitteko oikeasti että pelkkä pehmis olisi riittänyt??

Aamupalalla, samanlainen setti molempina aamuina

Tukholmassa TGI Fridays -ravintolassa lounaalla.

Toisena iltana söin punakampelaa laivan kalaravintolassa

White Mocha Helsingin Starbucksilla junan lähtöä odotellessa

Kuvaamieni syömisten lisäksi tuli vielä syötyä suklaata ja karkkia, että röyh vaan ja taidanpa kaivaa kaapista isommat farkut juhannusta varten...

Lomalla

Kesälomaa on takana viikko, ja pakko tunnustaa että hyvät aikeeni olla herkuttelematta joka päivä eivät ole toteutuneet. Olimme eiliseen asti vanhempieni luona, ja siellähän on joka päivä leivonnaisia sekä päiväkahvilla että iltakahvilla, enkä mitenkään malttanut olla syömättä äidin tekemää raparperipiirakkaa, pikku-a:n synttärikakkua, jäätelöä vadelma- tai lakkahillon kanssa yms.

Aamupalana söin joka aamu rahkasmoothien ja lounaaksi salaattia, mutta välipalan kuittasin päiväkahvipöydän leivoksilla, päivälliseksi söin samaa ruokaa muiden kanssa ja iltapalan tilalla oli jäätelöä tai kakkua. Lisäksi tuli syötyä karkkia automatkoilla, ja tällä hetkellä olo on jokseenkin turvonnut ja ilmavaivainen.

En muistanut ottaa montakaan kuvaa syömisistäni, vaikka otin paljon kuvia lapsista. Tässä pieni kuvasarja ensimmäisen lomaviikon ajalta.

Savonlinna

Paistetut muikut Savonlinnan kauppatorilla. Ihan pakollinen osa jokaista (kesä)vierailua kyseiseen kaupunkiin

Lenkillä metsätiellä

Pikku-a:n ensimmäinen 4-vuotissynttärikakku

Lapset vanhempieni kesämökillä, järvivesi oli vielä kylmää mutta se ei menoa haitannut

Joka-aamuinen mansikkarahkasmoothie

Nyt, kun herkkuputki on päällä, minun tekisi koko ajan mieli jotain hyvää. Aion kuitenkin olla tämän ja huomisen päivän ilman. Maanantaina lähdemme perheen kesken laivalle, jossa vietämme kaksi yötä ja tiistaina käymme Tukholmassa Junibackenilla ja lounaalla jossain ravintolassa. Sitten onkin vain päivä ennen juhannusta, jonka jälkeen on vuorossa taas vieroitus sokerista...