2016 Superdieetin ja SD plussan tulokset

Superdieetti ja SD plus ovat ohi hyvin tuloksin. Valokuvista muutoksen huomaa tosi selvästi, olkaa hyvät:

Painoa näiden 13 viikon aikana tippui tosi mukavasti, lähtöpainohan oli heinäkuun alussa 89,7kg ja loppupaino 78,9kg eli yhteensä 10,8kg.

Mitat muuttuivat edellisestä mittauksesta SD plussan alusta eli 12.8.-30.9. seuraavasti:

Napa 93,5cm --> 90cm, Vyötärö kapein 86,5cm --> 82,5cm, Lantio 113cm --> 109,5cm, Rinnanalus 87,5cm --> 87cm, Reidet 62cm -->60cm, Hauis/Alli 31cm --> 30cm. Superdieetin alkuun verrattuna muutos oli tietysti vieläkin isompi, esim. vyötärön ympärysmitta navan kohdalta pieneni 11cm ja lantio 10,5cm. 

Ei ihme, että peilikuva on omastakin mielestä huomattavasti paremman näköinen kuin kolme kuukautta sitten. Viikonlopun otin rennosti kaverini luona Tampereella. Käytiin ravintolassa syömässä, ja leffassa katsomassa uusin Bridget Jones, ja söin jopa ison saavin popcornia. Toisaalta karkkia ei leffassa tullut syötyä. Tänään kotimatkalla söin pikaisesti Hesen kerrosaterian (kaloreita miljoona) ja automatkalla karkkia. Huomenna palaan takaisin ruotuun hieman rennommalla otteella. Aion esimerkiksi tehdä meille päivälliseksi maksakastiketta ja perunoita, eikä kastikkeen voi-jauhosuurus haittaa. Toisaalta jätän karkit taas syömättä ja noudatan säännöllisia ruokailuaikoja, ja muutenkin pyrin syömään hiilareita pääasiassa vain treenipäivien päivällisellä. Aamupalalle otan taas kaurapuuron raejuuston kera, nam!

Salille en pääse alkavalla viikolla treenaamaan haastavien työaikojen vuoksi kuin perjantaina, mutta lenkillä pitäisi ehtiä käymään lisäksi parina kolmena päivänä. Tämäkin viikko oli kevyempi, itse asiassa en käynyt salilla kertaakaan äärettömän väsymyksen ja rintarangan edelleen jatkuvan jumituksen vuoksi ja lenkilläkin vain kaksi kertaa. Pakko sallia itselle joskus lepoakin, pääasia että saan itseäni niskasta kiinni taas kun aikaa treenaamiseen on enemmän. Ja tärkeintähän on se, että vaikka en liiku niin en silti ala syömään senkin edestä...

Superdieetin lopputilanne

Tässä tulevat superdieetin loppumitat ja -kuvat, koska tänään menen tosiaan työporukalla laivalle ja maanantaina paino ei välttämättä ole ihan todenmukainen mitoista puhumattakaan.

Paino oli superdieetin alussa 89,7kg, tänään 83,3kg eli sain tiputettua 6,4kg.

Mitat ovat seuraavat, sulkeissa SD:n alkutilanne kuusi viikkoa sitten:

Napa 93,5cm (101cm), Vyötärö kapein 86,5cm (94cm), Lantio 113cm (120cm), Rinnanalus 87,5cm (88,5cm) Reidet 62cm (64cm), Hauis/Alli 31cm (33cm). 
Senttejä on siis lähtenyt joka puolelta, mutta tekemistä riittää vielä paljon jotta olisin samoissa lukemissa kuin vaikka vuosi sitten. Päällimmäinen tavoitteeni olisi, että pääsisin SD+:n aikana alle 80 kiloon, siihenhän on ensi viikko mukaan luettuna seitsemän viikkoa eli luulisi onnistuvan!

Tässä myös muutoskuvat. SD:n alkutilanne vasemmalla, lopputilanne oikealla. Muutoksen huomaa parhaiten sivuprofiilista ja nimenomaan vatsan kohdalta, mutta on noissa muissakin jo jotain eroa...

Katso omalla vastuulla, a.k.a. läskikuvia

Mies otti minusta toissapäivänä valokuvia superdieetin alkutilanteesta. Pakko myöntää että olin kuvista melko kauhistunut. Jos seison peilin edessä, en todellakaan näe samaa mitä valokuvat todistavat, vaan ihan ok-kuntoisen kropan. Ihan hyvä siis ottaa välillä valokuvia, joissa näkyy todellinen tilanne. Antaa kyllä hyvää motivaatiota pysyä taas dieetissä!

Otin ihan mielenkiinnon vuoksi samaan kuvaan vertailukohdaksi vuoden 2012 kesäkuun puolivälin , jolloin ensimmäinen superdieettini oli juuri loppunut ja paino melko samoissa kuin tällä hetkellä. Mielestäni olen kyllä nyt vähäsen pienempi kuin tuolloin, mutta kaipa se neljä vuotta kestänyt salilla käyminen on jotenkin vaikuttanut. Vasemmanpuoleiset kuvat ovat siis vuodelta 2012, oikeanpuoleiset kuvat toissapäivältä:

Tässä vielä muistin virkistykseksi vertailu, jonka tein tilanteesta 2012 Superdieetin alussa, ja helmikuussa 2013 jolloin taisin olla melkeinpä hoikimmillani. Onneksi en ehtinyt lihoa ihan tuohon alkukuvan painoon asti, ja tuo jälkeen-kuva toimii hyvänä muistutuksena siitä mihin pyritään. Miten mä annoinkaan painon nousta näin paljon...

Miten meni sokerivieroituksen kolmas ja neljäs päivä

Aamupaino oli eilen torstaina 85,8kg, tänään 85,2kg. Jo tämä pari kiloa mitä nesteitä on hävinnyt kropasta kolmen vuorokauden aikana, on tehnyt oloa kevyemmäksi. Sormukset menevät taas helposti sormiin, kun viikko sitten niitä sai repiä kädestä ja tunkea takaisin väkisin.

Vatsa on kyllä edelleenkin tosi pullea, mutta turha tietty toivoakaan että se litistyisi parissa päivässä. Juuri äsken mietin kyllä että eikö muka siellä oikeasti ole vauvaa!!?? No ei ainakaan pitäisi, sillä menkat tulevat säännöllisesti, ja kaipa siellä joku potkisi jos olisi sisälläni...

Mietin että kehtaanko julkaista tätä kuvaa lainkaan, mutta tässä saatte itse nähdä miksi voisin itsekin kuvitella odottavani vauvaa:

En notkistanut selkääni ainakaan tarkoituksella tässä kuvassa, ja annoin vatsan olla mahdollisimman rentona. Normaalisti vedän kyllä vatsaa sisään lähes aina ihmisten ilmoilla ollessani, jotta maha ei näyttäisi ihan niin isolta mitä se on. Ärsyttää muuten todella paljon, että liikakilot ilmestyvät aina ensin vatsaan, sen jälkeen sit reisiin...

Syömiset ovat pysyneet kuosissa. En ole laskenut kaloreita, mutta olen syönyt normaalin ruokavalioni mukaisesti. Aamupalaksi siis munakasta, lounaaksi tonnikalasalaattia, päivällinen samaa ruokaa muun perheen kanssa, välipalalla heraa ja iltapalaksi rahkasmoothie. Tällä viikolla ei ole tehnyt edes mieli mitään ylimääräistä, aika jännää mikä vaikutus asenteella on tähän hommaan. Monen monta viikkoa yritin muka olla herkuttelematta, mutta vedin kaikkea ylimääräistä minkä ehdin. Nyt kun tein oikeasti PÄÄTÖKSEN olla herkuitta huhtikuun ajan niin ei ole tehnyt vielä yhtään tiukkaa. Toisaalta nyt on vasta huhtikuun ensimmäinen päivä, ja vasta neljäs ilman karkkia, mutta jokainen päivä ilman sokeria on hyvä päivä!

Astetta parempi viikko

Tämä viikko on mennyt taas ihan mukavasti, ilman että olo on tuntunut kovinkaan (syys)masentuneelta. Sain jopa tehtyä viikon kaikki treenit, meinasi vaan tehdä tiukkaa kun mies lähti eilen viikonlopuksi mökille eli viikonlopun aikana ei kuntoilu onnistu. Salilla kävin maanantaina ja keskiviikkona, lenkillä tiistaina ja torstaina, ja perjantaiaamuna tein HIITin crosstrainerilla ennen aamuvuoroon menoa. Torstaina meinasi kyllä tehdä tiukkaa lenkillä, sillä jaloissa tuntui edellisten kolmen päivän treenit. En sen vuoksi juossut koko matkaa putkeen, vaan jouduin kävelemään välillä. Mutta pääasia, että sain treenit tehtyä!

Jatkan nyt PT:n kanssa ainakin loppuvuoden, ja sainkin eilen taas uudet ohjelmat sähköpostiin. Seuraavien viikkojen ajan syön treenipäivinä hiilareita enemmän ja lepopäivinä vähemmän, kalorit tiputetaan 1750-1900 kcalin tienoille nykyisestä vajaasta 2200 kcal:sta. Ensi viikko olisi tarkoitus mennä kokonaan ilman hiilareita viime viikkojen runsaan hiilarimäärän vastapainoksi (kasviksia saan tietysti syödä) ja sunnuntaina pidän tankkauspäivän.

Treenitkin vaikuttavat tosi mielenkiintoisilta. Salitreeni on periaatteessa ihan tavallista perustreeniä kahden viikottaisen normitreenin ja yhden aikapainotteisen treenin merkeissä. Vaihtelua tulee siinä, että ensimmäisten parin viikon jälkeen treenaan seuraavat kaksi viikkoa samat treenit mutta voimapainotteisemmin, minkä jälkeen palaan takaisin normaaliin treeniin. Tuolloin pitäisi sit saada tehtyä liikkeitä reilusti isommilla painoilla. Salitreenien lisäksi viikko-ohjelmaan kuuluu yksi HIIT ja yksi pitempi aerobinen.

Saan varmasti hyvän kick startin uuteen ohjelmaan, kun treenaan ensi viikolla parikin kertaa PT:n kanssa ja syön lisäksi mahdollisimman vähähiilarisesti. Tässä muuten muutama kuva parin viikon takaa. Vaikka minulla oli silloin tosi turvonnut olo, niin ainakin kuvien perusteella kroppa on ihan ok. Itse en vaan meinaa nähdä peilistä sitä normaalipainoista naista joka ehkä olenkin (vaaka ja painoindeksi väittävät tosin muuta). Olisi kuitenkin kiva, jos saisin edes joitain senttejä pois vatsasta, reisistä ja lantiosta, niin parit kaapissa odottavat housut voisivat mahtua jalkaan vähän paremmin...

Pitkästä aikaa: tilannekuvia ja mittoja

Siitä on jo jonkin aikaa, kun laitoin tänne viimeksi kuvia kropan tilanteesta. Kuvien ottaminen on tuntunut vähän turhalta, kun mitat olivat niin pitkään noususuuntaiset, ja alkuvuoden painonpudotuskin on ollut melko rauhallista. Paino on ollut taas kesäkuun loman jälkeen pari kiloa enemmän kuin parhaimmillaan toukokuun lopussa, mutta toisaalta olen ollut ihan tyytyväinen siihen että olen saanut sen pysymään samoissa lukemissa tällä ruokavaliolla. Vaatteet ovat kuitenkin ihan yhtä sopivia kuin toukokuun lopussa, ja ajattelinkin että olisi kiva ottaa vähän mittoja ja katsoa missä mennään.

Eilen otin pitkästä aikaa kuvia alusvaatteisillani ennen salitreeniä töiden jälkeen. Huippuhyvän työpäivän jälkeen olo oli iloinen ja energinen, ja kroppakin näytti paremmalta kuin pitkään aikaan. Kumma juttu, miten kroppa näyttää tosi hyvältä silloin, kun on muutenkin huippufiilis, ja huonotuulisena peilistä katsoo pulska ja pöhöttynyt tantta. No, tehkää itse omat johtopäätöksenne, itse olen tällä hetkellä melko tyytyväinen ainakin joihinkin kohtiin kropassani, toisissa paikoissa riittää sen sijaan vielä työtä... Tavoitteenahan ei ole mikään fitness-kunto, eikä edes laihuus, vaan haluan olla normaalipainoisen tai melko hoikan näköinen.

Mitat otin tänä aamuna, edellisestä kerrasta on lähes kaksi kuukautta (ko. lukemat sulkeissa).
Paino oli 76,7kg, eli melko samoissa kuin huhtikuun lopulla.

Napa 89cm (86cm), Vyötärö kapein 83cm (80cm), Lantio 107cm (108cm), Rinnanalus 87cm (83cm), Reidet 58cm (58cm), Hauis/Alli 29cm (29cm).

Keskikropassa on siis enemmän tavaraa kuin toukokuun lopussa, mutta lantio olisi muka kaventunut sentillä. Toisaalta reisissä ei ole tapahtunut muutosta. Ehkä mittauspaikka ei ole aina ihan sama vaikka yritänkin katsoa tarkkaan mistä kohtaa mitat otan, mutta pääasia että mitatkin ovat suht. samoissa. Vatsa on aina ollut ja tulee olemaan murheenkryynini varmaan loppuelämäni, ja kilot kertyvät aina ensimmäisenä keskikroppaan. Selässä ei onneksi ole pahemmin jenkkakahvoja, mutta jos yhtään turvottaa niin vatsa näyttää siltä kuin olisin n:nnellä kuulla raskaana. Reisistä en edes puhu, ne ovat sellaiset tukit joita en saa varmaan koskaan kapeammiksi...

Eräässä kaveriporukassani Facebookin puolella on muuten aloitettu pienimuotoinen kiristely seuraavien viikkojen ajaksi. Joku on aloittanut syömään superdieetin ohjeilla, toinen noudattaa (Fitfamin) Liteä ja joku syö saman firman bikini challenge-ruokavalion mukaan. Omalla kohdalla PT-projekti kuitenkin jatkuu maltillisesti, ja hieman löysemmän heinäkuun jälkeen (kesäkuusta ei edes puhuta) kalorimäärää varmaan tiputetaan vähän elokuussa. Mitään isompaa kiristelyä ja minikaloreilla elämistä en tässä vaiheessa halua. Onneksi varhaisperunoiden kausi alkaa olla kohta jo ohi, niistä on tainnut tulla suurin osa ylimääräisistä hiilareista tämän kuun aikana...

Miten menee treenit?

Tämän päivän kuntoilusaldo puolen tunnin aikasidonnaisen salitreenin ja 45min crosstrainerilla polkemisen jälkeen

Tämänhetkisessä ohjelmassani minulla on kaksi viikottaista salitreeniä, kaksi tabata-tyyppistä HIIT-treeniä sekä kaksi tasaisemman sykkeen arobista treeniä joista toinen on vapaaehtoinen. Salitreeneistä toinen on saman tyyppinen kuin tähän asti, eli kolmen liikkeen supersarjoina tehtävä, toinen on puolen tunnin aikasidonnainen treeni jossa toistetaan liikkeitä putkeen niin monta kierrosta kuin puolessa tunnissa ehdin. Molemmat treenit ovat haastavia, ja niissä tuli taas jotain uutta mitä aiemmissa ohjelmissa ei ole ollut. Varsinkin tuo puolen tunnin aikasidonnainen treeni on aika tappava, ja menee HIIT-treenistä jo melkein sekin.

Kuva tältä päivältä

Tabata-treenissä puolestaan on tarkoitus tehdä 10-15min kestävä lämmittely, sen jälkeen 4 minuutin intervalliosuus (sisältäen kahdeksan 20 sekunnin sarjaa) jonka jälkeen vielä noin 15min aerobista. Toteutustapa on vapaaehtoinen ja olenkin tehnyt sitä tähän mennessä parilla eri tavalla. Pari kertaa olen käynyt lenkillä. Ensimmäisellä kertaa yritin tehdä tabatan kyykkyhypyillä, mutta parin sarjan jälkeen etureidet olivat jo ihan seis, joten loppusarjat vain juoksin niin kovaa kun pystyin. Toisella kertaa tein tabata-osuuden burpeeseilla, mikä oli ehkä hieman haastavaa ulkoilmassa kun käsien alle osui soraa ja pikkukiviä vaikka asfaltilla ähkinkin.

Eilen tein tabatan sadepäivän kunniaksi siten, että tein alku- ja loppuaerobiset crosstrainerilla ja tabata-osuuden burpeeseja tehden ja haara-perushypyillä palautellen. Se meni jo vähän paremmin, mutta en kyllä ole vielä kertaakaan saanut tabata-treenissä sykkeitä maksimi-alueelle, mitä tapahtuu normaalin salitreenin yhteydessä lähes joka treenissä ainakin kerran. Olo on kyllä tabataa tehdessä täysin loppu, ja eilenkin viimeiset burpeesit menivät lähinnä tahdonvoimalla, eli uskon noiden treenien olevan tehokkaita.

Kolmas osio treeniohjelmassani on tasasykkeinen aerobinen, joka on jollain lailla ehkä suosikkitreenini. Nyt kesäajan olen yrittänyt päästä lenkille pari kertaa viikossa, ja juoksukuntoni on vähitellen kehittynyt. Tällä hetkellä juoksen jo parinkymmenen minuutin pätkiä kerralla, ja sykkeet alkavat pikku hiljaa pysyä kohtuutasolla. Tämänhetkisessä harjoitusohjelmassa (10K appsi puhelimella) olen viimeksi tehnyt kolme 18 minuutin juoksusarjaa, joissa vasta viimeisessä sarjassa sykkeet alkoivat nousta korkeiksi. Keväällä juoksin lähes koko ajan korkeilla sykkeillä, eli kunto on selvästikin parantunut. Asiaa on varmasti auttanut pitkien aerobisten lenkkien lisäksi myös se, että olen jaksanut tehdä HIIT-treenejäkin vaikka en niistä kovin välitäkään...

Hassuttelukuva treenin jälkeen, kun olin föönannut treenin aikana likomäriksi hionneet hiukseni kuiviksi

Kaikenkaikkiaan voisin sanoa, että olen todella tyytyväinen tämänhetkiseen treeniohjelmaani. Viikossa on kuusi erillistä liikuntakertaa enkä välttämättä saa kaikkia aina tehtyä, mutta lähes kaikki kuitenkin. Olen myös yhdistänyt toisen salitreenin ja aerobisen (tänään ja viimeviikolla tein salitreenin jälkeisen aerobisen juoksun sijaan crosstrainerilla sateen ja ukkosen uhan vuoksi), mikä tuntuu toimivan hyvin. Näin ollen minulle jää silti kaksi lepopäivää viikossa ja aikaa palautumiseen. Saa nähdä, minkälaisia treenejä tulevaisuus tuo, mutta näistä tykkään!

Edessä haastava viikko

Viime viikonloppu ei todellakaan mennyt dieetin mukaan. Perjantaina tuli juotua vähän liikaa firman bileissä ja hesen kautta kotiin (tosin se heseruoka tuli yöllä myös pois yläkautta), lauantaina kärsin jäätävästä krapulasta eikä mikään pysynyt sisällä ennen kuin vasta iltaseitsemän aikaan, jolloin herkuttelinkin miehen kanssa muna-pekoni-iltapalalla. Sunnuntai meni alkuun melkolailla dieetin mukaan, mutta (krapulapäivää varten varaamani ja silloin syömättä jääneet) 200g suklaakuorrutettuja pähkinöitä sisältää yllättävän paljon kaloreita...

Viikonlopun vuoksi kroppa huutaa taas kaikkea hyvää, mutta koska olo on taas terve niin olen päättänyt olla lipsumatta. Toisaalta se on kotona melko helppoakin, kun sisäinen salasyöppöni ei salli itselleni herkkuja miehen läsnäollessa. Ainakin viimeiset pari päivää ovat taas menneet tosi helposti ruodussa.

Viime viikon lopulla sovin, että lähden ensi viikoksi työmatkalle Vaasaan. Tarkoitus olisi olla poissa sunnuntai-iltapäivästä torstai-iltaan, eli neljä yötä hotellissa firman piikkiin ja junamatkatkin maksettuna. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ihana saada aikaa minulle. Toisaalta teen Vaasassa täyttä 8 tunnin työpäivää normaalin kuuden tunnin sijaan, toisaalta minulla on koko muu aika vain itselleni eikä tarvitse miettiä lasten hoitoa tai liian varhaisia aamuherätyksiä - muutoin kuin omasta tahdosta vaikkapa lenkille.

Sitten aloin miettimään, että miten hoidan ruokailut reissussa ollessani. Aamupala kuuluu huoneen hintaan, mutta entäs muuten? Tässä vaiheessa olen ajatellut viedä mukanani herat ja treenijauheet, jos vaikka ehtisin pari kertaa salillekin tai pystyn tekemään kotitreenin. Kaupasta löytyy varmastikin salaattiainekset ja rahkaa iltapalaksi.

Olkapäälläni on kuitenkin pieni piru, joka yrittää jo nyt saada minut sortumaan herkkuihin, johtuen luultavastikin tuosta viime viikonlopun herkuttelusta. Edes ajatus PT:n läksytyksestä ei välillä meinaa auttaa, sillä eihän hänelle tartte mitään kertoa vai mitä?? Tiedän PT:ni lukevan blogiani, eli nyt kun tunnustan sisäisen kamppailuni, niin ehkä en sen vuoksi kehtaa oikeasti lipsuakaan, varsinkin kun olen jo saanut luvan syödä vapaammin pari seuraavaa viikkoa kesälomani ajan.

Alkuvuoden jatkunut kehitys kropan ja painon kanssa on hidastunut viime viikkojen flunssaisen olon ja syömisessä lipsumisen vuoksi, mutta onneksi en ole ehtinyt saamaan vielä vahinkoa aikaiseksi, vaan paino oli tänä aamuna jopa alempana kuin pitkään aikaan (virallinen painopäivitys tulee blogiin viikonloppuna eli kuun vaihteessa). Nyt pitää vaan pitää syömiset pääosin kurissa pari viikkoa, niin lomalla saa ottaa vähän - huom! vähän - rennommin, tarkoitus ei ole vetää koko lomaa överiksi syömisten kannalta. 

Asuni luokkakokouksessa ja firman kesäjuhlissa

Uudet treenihousut!

Tämä viikko on mennyt lepolinjalla. Maanantaina alkanut kurkkukipu jatkuu jo kolmatta päivää, enkä ole uskaltanut lähteä kuntoilemaan jotten rasittaisi kroppaani ja sairastuisi pahemmin ennen viikonloppua ja reissua vanhempieni luo. Ruokavaliosta olen kuitenkin pitänyt kiinni lähes täydellisesti, mutta maanantaina sorruin ostamaan kaupasta 85kcal sisältävän jäätelö-/mehujääpuikon. Syytän sunnuntain herkuttelua josta jäi päälle hiilarinhimo, ja tätä ärsyttävää lievästi flunssaista oloa joka ei kyllä estä työntekoa mutta jonka vuoksi en uskalla urheillakaan. Lisäksi niska-hartiaseutu ja selkä muutenkin ovat taas ihan jumissa, kun en ole päässyt galileoonkaan kahteen viikkoon.

Tervettä oloa odotellessa voin sentään fiilistellä seuraavilla kuvilla uusista treenihousuistani. Itse asiassa tilasin Fitnesstukusta kahdetkin, mutta toiset olivatkin päässemään loppumaan, eli kotiin sain vain nämä. Ihanan värikkäät aikaisempien mustien pöksyjen jälkeen!

Kunpa vaan pääsisin pömppövatsasta eroon ja saisin reisiä kapeammaksi...

Motivaatiobuusti

Minusta tuntuu, että taistelen jatkuvasti oman motivaationi kanssa. Toisaalta haluan olla hoikka ja hyväkuntoinen, toisaalta himoan jatkuvasti herkkuja. Minun täytyy oikeasti tehdä koko ajan töitä sen kanssa, että en sorru syöpöttelemään vaan saan pidettyä ruokavalion kuosissa. Homma helpottaa, jos on joku motivaattori joka auttaa minua pysymään kurissa. En tiedä millä ilveellä saisin koko ajatuskulkuni käännettyä uusille urille, missä ruoka ei olisi aina mielessä.

Karkkilakkoni päättyy pääsiäisenä, mutta onneksi sain heti uuden syyn vältellä herkkuja myös loppukevään. Sain nimittäin kutsun lukiosta valmistumisen 15-vuotisluokkakokoukseen, joka järjestetään toukokuun puolivälissä. En ole nähnyt suurinta osaa lukiokavereista lakkiaisten jälkeen, ja harva on minulla myöskään Facebook-kavereina. Sen vuoksi on ihan kiva päästä tapaamaan kaikkia ketkä paikalle ilmestyvät, vaikka pakko myöntää etten ole suurinta osaa edes kaivannut. Lukiossa minulla oli oikeastaan vain pari ystävää, muiden kanssa tuli hengattua vain kouluaikana. Suurin osa yläasteaikaisista kavereistani meni ammattikouluun, ja lukiossa ollessani hengasin vapaa-ajalla heidän kanssaan. Joka tapauksessa haluan näyttää luokkakokouksessa mahdollisimman hyvältä, lukioaikainen lookkini kun näytti lähinnä tältä:

Kuva otettu lukion toisen luokan "opintomatkalta", tyyli oli melko sama koko lukioajan

Sovin PT:n kanssa, että aloitetaan pääsiäisen jälkeen viisi viikkoa kestävä kiristely ruokavaliossa, jotta saataisiin kroppa mahdollisimman hyvään kuosiin luokkakokoukseen ja tietysti alkavaa kesääkin ajatellen. Treeniohjelmien päivitystä odotan myös jo innolla, koska treeneihin tulee mukaan ihan virallisetkin juoksulenkit, tähän mennessä olen lenkkeillyt noin kerran viikossa ohjelman ulkopuolella. Suuresti rakastamani -NOT - HIIT kuntopyörällä jää myös samalla pois mikä ei kyllä haittaa yhtään... Esimerkiksi tänään tein taas viikottaisen HIITin, ja koko puoli tuntia oli yhtä tuskaa. En meinaa saada edes sykettä tarpeeksi ylös, sillä maksimisyke kävi hetken aikaa 164:ssä, ja esim. kyykkytreenissä syke pyörii sitä korkeammalla helpostikin. Jalat olivat kuitenkin HIITin ja varsinkin sen työvaiheiden aikana ihan tulessa enkä olisi millään pystynyt polkemaan enää kovemmalla vastuksella tai nopeammin. Toivon että juoksu-hiitit onnistuvat paremmin.

PT-projekti jatkuu siis vielä luokkakokouksen jälkeenkin, eli jos saan kroppaa vähän rasvattomammaksi luokkakokoukseen mennessä niin sen jälkeen on tavoitteena etteivät pudotetut kilot pääse hiipimään takaisin. Mutta tämä ja ensi viikko mennään vielä siis tämän hetkisellä ruokavaliolla, ja pääsiäisen jälkeen innolla uuden ohjelman pariin.

Mitä kuuluu?

Aika juoksee huimaa vauhtia, eikä blogille tunnu olevan yhtään aikaa. Viime viikolla juhlimme tosiaan iso-A:n synttäreitä, lauantaina meillä oli kymmenkunta pientä tyttöä ja sunnuntaina talo täynnä sukulaisia. Lauantaina pysyin suunnilleen ruokavaliossa, tosin maistoin juhliin tekemiäni pätkis-kuppikakkuja. Sunnuntaina sen sijaan en paljon kaloreita tai makroja miettinyt. Aamupala oli normaaliin tapaan munakas, mutta loppupäivän tuli maisteltua kaikkea muuta. Äitini tekemiä karjalanpiirakoita ja munavoita, täytekakkua, maustekakkua, tonnikalapiirasta, kinkkukierteitä, raffeleita (tosin vain pari), popcorneja ym. Makeaa ei tullut syötyä kovinkaan paljon, mutta kaikkea suolaista siis sitäkin enemmän ja siis sekä lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi eli tuli siis naposteltua käytännössä koko päivä.

Onneksi herkuttelu jäi vaan tuohon yhteen (tai kahteen jos lasketaan mukaan myös lauantai) päivään. Tosin sorruin vielä maanantaina syömään jääkaapista viimeisen pätkiskuppikakun, joka ei ollut kelvannut kellekään, mutta päivän kokonaismakrot pysyivät kuitenkin sallituissa rajoissa.

Onneksi tällaisia lipsumisia ei tule ihan joka viikko. Eihän paino nyt vielä nousemaan pääse, jos kerran viikossa syö ruokavalion ohi, mutta eipä se kyllä välttämättä laskekaan. Tärkeintä oli kuitenkin, että sain lopetettua herkuttelun eikä jäänyt niin sanotusti putki päälle. No, tämän viikon lauantaina tulee tosin syötyä taas vapaammin kun menemme perheen kesken laivalle ja buffetin ääreen, mutta karkkeihin en koske silloinkaan. Tällä kertaa ei suklaatuliaisia allekirjoittaneelle!

Viime postauksessa julkaisin pari kuvaa alkuvuodesta 2012 jolloin olin vielä aika hurjassa kunnossa. Tässä on nyt kuvia tämän hetkisestä tilanteesta. Vuosi ja pari sitten olin kyllä tätä hoikemmassa kunnossa, mutta vaikka paino onkin noussut niin kaipa olen tälläkin hetkellä vielä aika normaalipainoisen näköinen? Pahimmat turvotukset ovat alkuvuoden aikana jo kadonneet, mutta tekemistä tietysti riittää ennen kuin olen kroppaani tyytyväinen. En kuitenkaan aio unohtaa elämästä nauttimista, kunhan se pysyy kohtuudessa...

Ainut häiritsevä asia on se, että flunssa meinaa iskeä päälle koko ajan. Toissa viikolla aristi kurkkua ja viikonloppu meni koomaillessa, viime viikon olo tuntui ihan terveeltä, mutta nyt on taas ollut arka kurkku ja eilenkin oloni oli täysin vetämätön, viluinen ja väsynyt. Tänään tuntuu kuitenkin taas paremmalta, joten uskallan treenaamaan PT:n kanssa ensimmäisen kerran tässä kuussa. Pari kertaa on jo peruuntunut, eli se että eilen tuntui vetämättömältä ei todellakaan riitä syyksi perua tämän päivän treenejä!

Juhlaviikko ja välähdys menneestä

Viikonloppu vietettiin flunssaisten lasten kanssa kotona. Oma flunssa jäi ilmeisesti pelkäksi säikähdykseksi. Lauantaina kärsin tosin koko päivän ihan järkyttävästä väsymyksestä ja olo oli todella tukkoinen, mutta päiväunet ja rennosti otettu päivä auttoivat ja sunnuntaina olo oli taas ihan normaali. Pikku-a:lle nousi vielä sunnuntai-iltapäivällä kuume, joten olin lasten kanssa eilisen kotona. Harmitti tosi paljon, sillä jouduin perumaan PT-treenit. Mies oli kuitenkin ollut poissa töistä viime viikolla, joten nyt oli minun vuoroni. Eilinen päivä oli kuitenkin lapsilla kuumeeton, ja ehdimme puuhastella kaikenlaista. Ulkoilimme, leikimme ja selasimme tietokoneelta kolme vuotta vanhoja valokuvia ja kotivideoita - tarkoitus olisi vihdoinkin päästä alkuun vuotta 2012 käsittelevän valokuvakirjan teossa. Iltapäivällä laitoin lapsille Helinä-keiju-leffan pyörimään ja tein itse puolen tunnin aikasidonnaisen kotitreenin ja sen jälkeen vielä puoli tuntia kestäneen Yoogaian palautusharjoituksen.

Tällä viikolla meillä on aihetta juhlaan, sillä iso-A täyttää lauantaina jo viisi vuotta. Lauantaina olen kutsunut meille kotiin lapsen hoitokavereita juhlimaan, ja sunnuntaina juhlistamme syntymäpäivää sukulaisten kanssa. Tiedossa on siis rennompaa syömistä, mutta aion maistella leipomuksiani hyvällä omatunnolla sillä tällä kertaahan en ole millään pikadieetillä jossa on tarkoitus pudottaa painoa jossain tietyssä ajassa, vaan kyseessä on koko loppuelämän mittainen opettelu kohtuuteen. Normaaliin elämään kuuluu herkuttelu silloin tällöin, kunhan arkena välttelee herkkuja ja muutenkin liiallista syömistä. Tiedän, että joskus aiemmin esim. synttäreiden juhlinta tai muu vapaasyöntipäivä on vienyt itsekurin kokonaan ja saanut herkutteluputken päälle, mutta nyt en anna sen tapahtua.

Vanhoja valokuvia selatessani löysin muuten harvinaisia kuvia, joissa olen itse mukana. Keväällä 2012 en ollut vielä aloittanut ensimmäistä superdieettiä, ja vaaka taisi näyttää vähän vajaata sataa kiloa. Nämä kuvat ovat hyvä muistutus siitä mihin EN halua enää koskaan palata...

Syy miksi olen karkkilakossa

Uskokaa tai älkää, mutta EN ole raskaana (vaikka tuo olisi kyllä vauvamasuna tosi suloinen)...

Taas parempi päivä

Eilinen ahdistus ja väsymys olivat tänään kuin pois pyyhkäistyjä. Kiitos suhteellisen hyvin nukutun yön, miehen joka nousi aamulla lasten kanssa, ja aamulenkin raittiissa ulkoilmassa. Sitten mies lähti vielä aamulla lasten kanssa kauppaan, joten sain syödä (eli juoda) aamupalasmoothieni rauhassa ja tehdä segmentoinnin etätehtävän valmiiksi. Iltapäivällä riittikin energiaa sekä lasten kanssa ulkoiluun että salitreeniin. Kävin pitkästä aikaa oman kylän salilla treenaamassa yläkroppaa, sillä jalat saavat treeniä lenkkeillessä mutta yläkroppa on muuten aika staattinen.

Ruokailut pysyivät kuosissa, niin kuin muinakin päivinä tällä viikolla. Muutama suklaapala sopi (taas) ruokavalioon, kun herkuttelua ei vedä överiksi. Voisi melkeinpä sanoa että olen oikeastaan aika hyvä äiti syödessäni itse lasten kuukausia sitten lahjaksi saamat suklaat, jotka menisivät muuten pilalle kaapissa, kun lapsetkin haluavat pääasiassa hedelmäkarkkeja silloin kun on karkkipäivä ;)

En tiedä, miksi minun olikin eilen niin ahdistunut olo koko päivän. Osasyynä oli ehkä väsymys ja viikonlopun suunnitelmien peruuntuminen, mutta tänään olo on ollut tosi hyvä eikä lainkaan ahdistunut. Osasyynä voi myös olla vanha tuttuni syysmasis, vaikka sen ei luulisikaan iskevän kesken kesäloman (vaikka syyskuu jo onkin), kun säätkin ovat olleet ihan kesäiset taas pari päivää.

Olen nyt syönyt pari päivää normaalimman ruokavalion mukaan, vaikka esimerkiksi tänään söinkin aamupalaksi raakaruokavalion mukaisen smoothien. Tänään söin jopa pitkästä aikaa keitettyjä perunoita, kun teimme päivälliseksi karjalanpaistia, mutta se sopikin täydellisesti treenin jälkeiseksi ateriaksi. Kaloreita tuli tänään 1946kcal. Proteiinia 27% ja 131g, kasviksia 1252g ja kuituja 37,1g. Eilinen kalorimäärä oli 1780kcal, proteiinia 24% ja 106g, kasviksia 1365g ja kuituja 32g.

Loppuun vielä kollaasi aamulenkin jälkeen ottamistani omakuvista. En osannut päättää mitkä kuvat julkaisisin, joten tässä ne kaikki. Muuten näky ei ole kamala vaikka kiloja onkin tullut muutama lisää, mutta nuo lantio ja reidet...

Haba

Otinpa itsestäni pari päivää sitten taas habakuvia treenin päätteeksi. Itse en huomaa mitään muutosta puolen vuoden aikana, vai mitä sanotte? Toisaalta olen nykyiseen ihan tyytyväinen, kovin paljon isommaksi en käsivarsia haluaisikaan...

Kesäkuun loppu 2014

Huhtikuu 2014

Tammikuu 2014

Ennen ja jälkeen Ms. Fitnessin

Tässä ovat Ms. Fitnessin muutoskuvat, vihdoinkin. Ennen kuvien ottamista olin sitä mieltä, että en saanut puolen vuoden aikana paljonkaan aikaiseksi. Paino putosi virallisesti noin 8kg (77kg-->69kg) mutta siitä 3-4kg hävisi heti ensimmäisten viikkojen aikana eli oli siis taatusti pelkkää turvotusta. Joulukuun puolivälissä tehtyyn InBody-mittaukseen verrattuna pudotusta tuli viidessä kuukaudessa 3kg, joista oli mittauksen mukaan 2kg rasvaa ja kilo lihasmassaa. Tosin mittaukset tehtiin eri laitteilla, eli tulos ei ole 100% luotettava. 

Kuitenkin kun katson tuota muutoskuvaa, niin huomaan ainakin omasta mielestäni selvän eron. En tietysti tiedä olenko vain oppinut poseeraamaan paremmin, vai onko muutos todellinen. 

En vieläkään oikein tiedä olenko täysin tyytyväinen kuluneeseen puoleen vuoteen. Toisaalta sain kroppaa kiinteämmäksi ja kiloja pois, salilla opin taatusti tekniikkaa ostamieni PT-tuntien ansiosta ja sain ehkä syömisrutiinejakin varmemmaksi. Toisaalta olisin voinut pysyä ruodussa paremmin ja treenata tehokkaammin, jolloin olisin varmasti päässyt parempiin tuloksiin. Jossittelu taitaa kuitenkin olla turhaa. Tokihan kroppaani voisi muokata vielä vaikka kuinka paljon, mutta  tällä hetkellä minulla on täysi työ siinä kun pyrin pitämään painon tasaisena ja herkkujen himon hallinnassa. 

Tästä on joka tapauksessa hyvä jatkaa salitreenejä, juoksun opettelua ja normaalia syömistä, raportteja seuraa...

Takkutreenejä ja kiusauksia

Tällä viikolla pääsin lenkille kerran ja salille kolmesti. Tiistain lenkki oli hyvä, vaikka jo sen puolen tunnin (josta juoksin yhteensä 10min) jälkeen oikea jalkani kipeytyi taas. Kipu kyllä hävisi päivän aikana, mutta vein samana päivänä kengät takaisin kauppaan 28 päivän tyytyväisyystakuuseen vedoten ja sain rahat takaisin.

Maisemaa aamulenkiltä

Keskiviikkona ja torstaina kävin salilla, mutta treeni ei yhtään maistunut. Lieneekö syynä taas lähes kaksi viikkoa kestänyt treenitauko vai matalat kalorit, mutta tehoja ei meinannut olla mihinkään ja mieli teki lopettaa treeni kesken. En jaksanut edes harkita mitään aerobista salitreenin päälle, mutta vedin kuitenkin kaikki toistot ja sarjat loppuun asti. Ja vaikka en edes käyttänyt kaikissa liikkeissä niin paljon painoja kuin aiemmin niin nyt on joka paikka kipeänä. 

Vasta tänään sain edes jonkinlaisia tehoja treeniin, jaksoin hyvin tehdä etureisitreenin ja vatsatreenin. Loppuviikkoon ei kuntoilua sitten tulekaan, sillä mies lähti mökille ja jäimme lasten kanssa keskenämme. Suunnitelmissa on kyllä käydä Hoplopissa riehumassa, ja sunnuntaina saamme ystäväni lastensa kanssa käymään. 

Viikonlopun haasteena on perinteiseen tapaan tietysti se, etten sorru mättämään itseäni ähkyyn saatuani lapset nukkumaan. Varsinkin, kun olen koko viikon kärsinyt armottomasta herkkujen himosta. Tänään tein sellaisen myönnytyksen että lisäsin iltapalarahkan joukkoon marjoja, ja sain siten hillittyä makeanhimoani. Yksi ilta siis selvitty ilman ylimääräistä herkuttelua, toinen jäljellä (ja kaksi pitkää päivää).

Oloni on muutenkin ollut koko viikon todella ärtynyt ja ahdistunut, enkä yhtään tiedä mistä se johtuu. Koko ajan on ollut sellainen olo että kaikki on jostain syvältä. Töissä on tullut vastaan yksinomaan ärsyttäviä asiakkaita ja kotonakin olen vain tiuskinut perheelle. Oikeastaan on siis ihme, etten ole jo sortunut kaikenlaisiin herkkuihin, mutta yritän nyt muistaa sen että herkuttelu tuo vain lyhytaikaisen ilon ja jälkeenpäin ahdistaa entistä enemmän. Ehkä pitää tosiaan lopettaa tämä 1400kcal:n kitudieetti ja nostaa kalorimääriä, jos se vaikka auttaisi tähän vetämättömään oloon. Aion aloittaa ruokamäärien kasvattamisen heti huomenna, mutta vähitellen. Ajattelin syödä muuten ruokavalion mukaan, mutta lisään päivälliselle hiilarit perunan muodossa (teen jauhelihakeittoa ja syödä sitä lasten kanssa). Sillä periaatteella muutama päivä, katsotaan sitten mitä seuraavaksi...

Muutos suunnitelmiin

Ensin pari kuvaa perjantain salireissun jälkeen. Edestäpäin katsottuna vyötärö erottuu jo kivasti ainakin omasta mielestäni...

Sivusta kuvattuna, jos seison ryhdikkäästi... 

... mutta jos unohdan vetää vatsaa sisään niin näky on tämä:

Vatsa on siis yhä järkyttävä, minkä vuoksi olen toisaalta jopa vähän iloinen että viikonlopun suunnitelmat muuttuivat. Syy sinänsä ei ole niinkään iloinen, sillä pikku-a sairastui taas. Hänelläkään todettiin vasta viime viikolla korvatulehdus, ja perjantaina annoimme viimeisen annoksen antibioottia. Tyttöön iski kuitenkin kuume jo perjantai-iltana, ja eilen aamulla se pyöri yli 38 asteessa. Annoimme hänelle kuumelääkettä ja kävimme appivanhempieni luona juhlimassa iso-A:n syntymäpäivää, mutta tulimme yöksi takaisin kotiin. Päivän mittaan lääkkeen avulla laskemaan saatu kuume nousi illan lähestyessä, ja tyttö on kovin nuhainen ja yskäinen. Onneksi tänä aamuna ei ollut lainkaan kuumetta, toivottavasti ei ole päivän aikana noussutkaan.

Oli miten oli, niin minun ei siis tarvinnut enää stressata tämän päivän syömisistä, kun emme olleet appivanhempien nurkissa. Eilenkään tilanne ei päässyt kovin pahasti käsistä. Aamupalan söin uuden ohjelmapäivityksen mukaan, kaurapuuroa ja raejuustoa, nam! Lounaaksi söin appivanhempieni luona kotoa mukaan ottamani tonnikalapurkin sekä kasviksia joita heidän jääkaapistaan löytyi. 

Välipalaksi söin proteiinipatukan, ja päivälliseksi seuraavaa: 

Siis lohta (vähän graavia, vähän savulohta), paahtopaistia, hivenen leipäjuustoa sekä paljon kasviksia. Paahtopaistia ja kasviksia jopa santsasin mutta en paljon. Lisäksi join pari lasia punaviiniä pitkästä aikaa. Jälkkäriksi ihanaa kermakakkua  (sorruin syömään sitä vielä toisenkin palan kun oli niin hyvää) sekä pari fanipalaa, ja iltapalaksi rahkaa ilman siihen normaalisti kuuluvia marjoja. 

Tänään minulla siis piti olla kaikki edellytykset pysyä ruodussa. Viime yö oli kuitenkin todella, siis todella levoton, kun pikku-a heräili ihan koko ajan. Aamulla heräsi kuitenkin jo ennen puolta seitsemää, ja kun mies ei tehnyt elettäkään että olisi herännyt tytön huuteluun niin nousin sitten itse. Olo oli äärettömän väsynyt, eikä kärsivällisyys meinannut lainkaan riittää lasten aamukiukutteluun. Siinä vaiheessa kun pääsin vihdoin oman aamupalani pariin ja huomasin, että iso-A oli juuri kaatanut mukistaan viimeiset maidot pöydälle eikä minulla siis ollut kahvimaitoa, repesin täysin ja vain itkin hysteerisesti hetken aikaa. Onneksi jääkaapissa oli avaamaton purkki ruokakermaa joka sai kelvata vaikkei ehkä dieettiin sovikaan. Sain siis aamukahvini, ja olo oli jo parempi vaikkei todellakaan mikään virkeä. 

Väsymyksestä huolimatta menin työpaikalle ylitöihin keräämään vähän tuplapalkkaa. Muutenkin koen, että siellä oli tässä väsymyksen tilassa helpompi olla kun ei tarvinnut viihdyttää lapsia tai kuunnella heidän kiukutteluaan. Ennen töiden aloittamista kävin kuntosalilla polkemassa tunnin crosstrainerilla. Salitreeniä en jaksanut tehdä, mutta crossailu oli kivaa samalla kun katsoin puhelimen kautta ohjelmaa. Väsymys meinasi aiheuttaa töissä kyllä vähän haastetta. Kotona mielessäni pyöri vain se, että työpisteeni laatikossa on iso karkkipussi, jonka sain jostakin tiimikisasta ja joka on ollut koskematta jo pari kuukautta. Hoin mielessäni että "en saa", mutta toisaalta olo oli väsymyksen vuoksi jollain lailla uhmakas ja tunnesyöppö minäni ajatteli että "taatusti syön". Töissä sain kuitenkin hillittyä itseni avaamasta karkkipussia, mutta sorruin kuitenkin näihin:

Työkaveri toi loppuviikosta tarjolle ison säkin pieniä suklaamunia jotka ovat suuri heikkouteni. Tähän asti sain hillittyä itseni, mutta tänään söin niitä jopa vähän enemmän kuin nämä kuvassa näkyvät. Taisin käydä hakemassa karkkikiposta lisää neljä kertaa ja aina neljä suklaamunaa, eli yhteensä kaloreita tuli silti aika paljon. Mutta ehkä silti vähemmän kuin 300 gramman karkkipussista, jossa olisi ollut 1200 kcal ja jonka olisin kuitenkin syönyt kokonaan...

Miksi?

Tänään julkaistiin Ms Fitnessin viimeisten viikkojen ohjelma, ja kalorit tippuivat taas. Viimeiset viikot olisi tarkoitus syödä 1400 kcal päivässä, ja joka toinen viikko saa syödä enemmän (kaurapuuro, riisi/pasta/peruna), joka toinen viikko vähemmän hiilareita. Tarkoituksena on tiristää mahdollisimman paljon rasvaa pois, eikä vapaasyöntipäiviä kuulu ohjelmaan lainkaan.

Mutta.

Olen jo kirjoittanutkin, että juhlimme viikonloppuna iso-A:n syntymäpäivää anoppilassa. Eilen anoppi kysyi että olisimmeko siellä yötä. Joo, voidaan olla, mutta se tuo kyllä haastetta syömiseeni. En nimittäin todellakaan viitsi/jaksa/halua/ilkeä raahata mukana kaikkia syömisiä, sillä se aiheuttaisi vain ihmettelyä jota en viitsi/jaksa/halua alkaa selittelemään. Menen siis käytännössä koko viikonlopun syömällä samaa ruokaa mitä muutkin. Päivällisellä on usein pystynyt soveltamaan dieettiä aika hyvin, mutta aamupala ja lounasaika ovat haastavat sillä siellä on tuolloin tarjolla käytännössä leipää. Lisäksi pääsiäinen on parin viikon päästä, ja tuolloin olemme omien vanhempieni luona reissussa neljä päivää. Tai siis kaksi päivää autossa, kaksi päivää perillä. Sinnekään en omia eväitä raahaa, ja aion taatusti myös syödä äidin tekemiä pääsiäisherkkuja.

Toisaalta nämä muutama ylimääräinen vapaan syönnin päivä ärsyttävät, toisaalta olen niistä iloinen. Ärsytystä ne aiheuttavat siksi, että minun on "pakko" pitää taukoa ruokavaliosta. Iloinen olen siksi, että oikeasti haluankin nauttia herkuista ja syödä pääsiäisenä mämmiä ja pashaa (suklaamunista puhumattakaan). Jotenkin on nyt vaan ollut se fiilis, että ruodussa pitäisi pysyä tämän blogin vuoksi. Jotta voisin sanoa pysyneeni taas ruodussa. Miksi? Olen suhteellisen tyytyväinen omaan vartaloon, kaapissa olevat vaatteet sopivat eivätkä näytä ihan kamalilta päällä, ja oloni on muutenkin paljon rennompi kun minun ei tarvitse stressata omien eväiden viemistä tai sitä mitä muut ajattelevat jos en syö samaa ruokaa vaan omia salaattejani. Minua ahdistaa juuri se selittely että miksi syön jotain muuta, kun todellisuudessa minun tekisi oikeasti mieli syödä samaa ruokaa kuin muutkin.

Miksi minun siis pitäisi tuntea asiasta syyllisyyttä blogini vuoksi, kun täällä käy kukaan harvoin kommentoimassakaan. Teitä kommentoijia on onneksi muutama (tiedätte ketä olette), mutta jos uniikkeja kävijöitä on päivittäin yli sata ja sivun latauksia yli tuhat viikossa, niin missä ovat kaikki kommentit?

Minullahan ei myöskään ole mitään syytä, miksi homman pitäisi olla "valmis" heti tämän valmennuksen lopussa. Jos siis syön samoja ruokia muiden kanssa ensi viikonloppuna ja pääsiäisenä, niin voin toki jatkaa kiristelyruokavaliolla vaikka vielä pari ekstraviikkoa vaikka varsinainen valmennus jo loppuukin. 

Tässä siis (seli-)selitystä sille miksi en aio noudattaa ohjelmaa näinä parina viikonloppuna, mutta sitten saa ojentaa jos lipsumista tapahtuu viikolla...

Tässä vielä pari kuvaa eilisen salitreenin jälkeen. Vatsassahan minulla on löysää vielä tosi paljon, mutta so what? Käsissä ja hartioissa on ihan kivasti muotoa ainakin omasta mielestä, ja PT kehui olkapää-treeniä tehdessämme että tulosta näkyy ihan selvästi. Ja näkyihän sitä vipunostoja tehdessä tosiaan, oli jopa omituisen näköistä kun olkapäät olivat ihan pumpissa...

Neljän kuukauden kuvia ja tunnelmia

Ms. Fitnessiä on nyt takana neljä kuukautta.
Eilen kävin vaa'alla ja tein mittaukset. Paino oli 70,4kg eli 200g vähemmän kuin kuukausi sitten (toisaalta tänään vaaka näytti jo 70,0kg), mitat olivat täsmälleen samat kuin viime kuussa. Ei siis mikään kovin erikoinen kuukausitulos, mutta eipä ole ainakaan paino noussut - vaikka en kyllä ole pahemmin herkutellutkaan eli ei olisi pitänytkään.

Pari päivää sitten iso-A otti minusta ja pikku-a:sta muutamia valokuvia.

 Sitten pari kuvaa itselaukaisijalla otettuna:

Otin myös alusvaatekuvia, ja pakko sanoa että edestäpäin kuvattuna näky on aika kamala. Ja otin siis kuvia useammankin, mutta kaikissa vatsa ja reidet ovat ihan hirveät!

 Takaapäin näky ei ole ihan niin kamala, ja pepussa on ihan kivasti muotoa (ainakin omasta mielestäni).

Sivuprofiilikaan ei ole niin hirveä, mutta tuosta vatsan löysästä ihosta en pääse varmaan koskaan eroon...

Nämä pari päivää jotka olen ollut uudella ruokavaliolla, ovat menneet ihan hyvin. Kovin kova nälkä ei ole ollut, mutta jotenkin huomaa että kroppa ei ole tottunut olemaan näin vähillä hiilareilla. Pakko myöntää että olen vähän lipsunut, sillä olen syönyt muutamia suolaisia naksuja (joista kerroin jo aiemmassa postauksessa), viinirypäleitä ja haukkauksen banaanista. Isompia lipsumisia ei siis ole ollut, mutta lapsille syömistä antaessani on jotain pientä livahtanut suuhuni kuin huomaamatta, ja mielitekoja on ollut lipsumisia enemmänkin.
Ajattelen kuitenkin niin, että koska omat tavoitteeni ei ole mikään fitness-kunto, niin pienet sallimiset eivät haittaa kunhan kokonaisuus pysyy hallussa.

Huomasin, että minulle tulee haasteita siinä, miten sovitan syömiset muun perheen kanssa. Olen nimittäin viime aikoina tottunut tekemään päivälliseksi sellaista ruokaa, jota koko perhe voi syödä. Olen tehnyt keittoa, makaronilaatikkoa yms. joissa olen vain mitannut aineet sen mukaan että makrot sopivat omaan ohjelmaani. Lisäksi minun on ollut sallittua syödä myös kastikkeita mikä on helpottanut perheelle kokkaamista. Nyt saan kuitenkin syödä vain lihaa ja kasviksia sekä vain öljyä salaatin kanssa. Onneksi saan kuitenkin syödä myös lohta tai punaista lihaa, eli uuden ruokavalion mukaisia aterioita ovat esimerkiksi lohi ja kasvikset (lapsille ja miehelle myös perunoita), karjalanpaisti (minulle kasvisten, muulle perheelle perunoiden kera) tai broileri-kasviswokki.

Aamupalani eli uusto-kinkkumunakas, tomaattia ja paprikaa

Lohimedaljonkia, porkkanaa ja parsakaalia.

Tajusin muuten juuri, että ruokavalioni on tällä hetkellä aika lähellä Fitfarmin superdieetin ruokavaliota, kaloreita on ehkä vähän enemmän, mutta hiilareita yhtä vähän. Ms. Fitnessiä on nyt jäljellä seitsemän viikkoa, eli vielä on aikaa saada tulostakin aikaan vaikka toisaalta olen aika tyytyväinen nykyiseenkin peilikuvaani. Miten niin en osaa päättää mitä haluan...?