Miten tästä eteenpäin, eli pakko kasvaa aikuiseksi

Tämä viikko on taas ollut vähän blääh. Kaamosmasennus vaivaa, eikä mikään meinaa kiinnostaa. Kuntoilla ei jaksaisi millään, ja töissäkin tulee vastaan vaan tyhmiä asiakkaita. Sain kyllä käytyä tekemässä salitreenin maanantaina ja torstaina ja treenit tuntuivat hyvältä. Keskiviikkona tein salilla koko kropan aikasidonnaisen treenin mikä meni kyllä sykkeiden osalta HIITin puolelle. Perjantaina olisi ollut tarkoitus tehdä vielä se varsinainen HIIT, mutta koko työpäivän ketutti kaikki mahdollinen, ja olo oli niin väsynyt että luovutin treenin suhteen. Olisihan se fiilis saattanut parantua treenistä, mutta perjantaina ei ollut sellainen olo kuin esim. maanantaina kun laiskotti vaan vähän (siihen treeni siis auttoi), vaan olo oli niin väsynyt että teki melkeinpä vaan mieli itkeä. 

Koska minulla oli siis perjantaina töiden jälkeen aikaa ennen kuin piti hakea lapset hoidosta, päätin käydä tekemässä viikonloput ruokaostokset jo etukäteen. Alunperin oli tarkoitus että mies käy eilen lauantaina lasten kanssa ruokakaupassa sillä aikaa kun käyn itse vaihdattamassa autooni uudet talvirenkaat, mutta mies on aika pahassa flunssassa eli oli hyvä että pääsin itse sinne ruokakauppaan jo perjantaina. Lisäksi ehdin piipahtamaan uudessa XXL:ssä, ja ostin sieltä avajaistarjouksessa olleen käsipainosetin jollaista olen himoinnut jo kauan. Nyt pystyn siis treenaamaan kotonakin tehokkaammin, kun minulla on jopa 9 kilon käsipainot kotona. Niillähän tekee jo vaikka mitä.

Syömisissä olen tämän viikon aikana lipsunut. Ei mitään maata mullistavaa, mutta hiilareita on tullut syötyä liikaa. Olen sortunut töissä tarjolla olleisiin karkkeihin, ja kotiin ostamaani sekaleipään (ei pitäisi ottaa koskaan edes yhtä siivua sillä se EI jää siihen), karkkia on tullut syötyä myös kotona mutta se on jäänyt ihan vaan muutamaan namiin enkä ole syönyt niitä ihan joka päivä. Tämä on niin tuttua joka syksyltä, eli kun kaamos masentaa niin sorrun syömään hiilareita. Välttämättä kokonaiskalorit eivät ole olleet missään ihan kamalissa lukemissa, mutta kun PT:n ohjeissa olisi alle 1800kcal lepopäivinä (VHH) ja sata kaloria enemmän treenipäivinä (enemmän hiilareita) niin olen kyllä taatusti syönyt yli 2000kcal. 

Olen miettinyt paljon tulevaisuutta tämän viikon aikana ja jutellut asioista myös miehen kanssa. Tuntuu turhalta maksaa PT:lle ruokavaliosta jota en pysty noudattamaan, varsinkin kuin rahat ovat aina tiukassa. Toisaalta tämä vuosi PT:n kanssa on ollut tosi hyvä, mutta minun on varmaan aika lopettaa. Pääasiallinen syy homman lopettamiseen on raha. Jos sitä olisi enemmän niin jatkaisin varmasti, (ja toivoisin että kuukauden tai parin päästä motivaatiota olisi taas enemmän). Nykyään suurin osa palkasta menee laskuihin ja menoihin, ja tili on AINA tyhjä viimeistään kuun puolivälissä. Luottokorttivelka kasvaa joka kuukausi, ja nytkin kaikki veronpalautukset menevät siihen että lyhennetään luottokorttivelkoja pois jotta alkuvuodesta voi taas maksaa loppukuun ruokaostoksia luotolla. (Velkoja saa sitten taas lyhentää heinäkuun lomarahoilla, jotta voi taas loppuvuoden vinguttaa visaa) Tämä kierre alkaa jo käydä hermoille, eli parempi siis jättää PT:lle menevät kulut pois, niin saa käydä ruokakaupassa kerran tai pari enemmän ilman luottokorttiin sortumista. Toisaalta selkäni on nykyään kestojumissa, eli hierojalle pitäisi päästä vähän useammin kuin nykyisin mikä ei myöskään ole ilmaista. Niin ja rahatilannetta ei varmasti yhtään auta noi käsipainojen tyyliset heräteostokset, mutta kun halvalla sai... Talvirenkaatkin oli pakko vaihtaa uusiin.

Pelottaa vaan, että mitä käy ilman PT:n tukea. En todellakaan ole vielä löytänyt rentoutta syömisissäni. Toisaalta en stressaa jos syön ohi ruokavalion (mikä ei välttämättä ole niin hyvä juttu sillä minun on ihan liian helppo syödä kaikkea ylimääräistä), mutta toisaalta tuntuu että en voi jättää perusrunkoa ja kaloreiden laskemista kokonaan pois. Minun on kuitenkin pakko niin sanotusti kasvaa aikuiseksi ja alkaa opettelemaan itse sitä, kuinka paljon voin oikeasti syödä lihomatta. Minun on pakko oppia, että jos en noudattaisikaan mitään tiettyä ruokavaliota, niin en vaan voi syödä ylettömästi herkkuja (tai edes normiruokaa) tai paino nousee taas saman tien. Salitreenejä aion jatkaa joka tapauksessa, ja maksoin vielä pari yhteistreeniä PT:lle viime palkasta. Minulla on sitäpaitsi jemmattuna kymmeniä erilaisia saliohjelmia koko kropan treeneistä jopa viisijakoisiin ohjelmiin ja kaikkea siltä väliltä, eli en voi väittää etten saisi vaihtelua treeniin vaikka en saakaan enää ihka uusia ohjelmia kuukauden tai parin välein.

Syömisten aisoissa pysyminen jännittää siis kaikkein eniten. Olen varma, että jos selviän vuoden loppuun ilman että turvotan itseäni ihan älyttömästi, niin tammikuussa on sitten taas helpompaa...

Treeni perseestä...

...onneksi hyvällä tavalla. Treenasin eilen PT:n kanssa, enkä muista milloin olisin saanut takapuolen näin kipeäksi. Etureidet kipeytyvät helpostikin, pohkeetkin saan kipeäksi jos niiden treenaamisessa on yhtään taukoa, mutta jostain syystä minun on tosi hankala saada tuntumaa nimenomaan pakaroihin. En osaa sanoa millä treenin liikkeistä oli suurin vaikutus, sillä treenin aikana lihakset olivat kyllä aika tasaisesti hapoilla. Enpä kyllä edes ihmettele että treeni oli tehokas, PT:n kanssa se on aina. On kyllä oikeastaan aika ihanaa, kun kankut ovat kerrankin treenistä kipeät, tätä lisää!

Tänään ja eilen olen syönyt aiempaa vähemmän kaloreita ja mahdollisimman vähän hiilareita kasviksia lukuunottamatta. Hiilareita on ollut noin 50 grammaa ja kokonaiskalorimäärä vähän yli 1700kcal. Olo on ollut mahtava eikä nälkä ole vielä vaivannut lainkaan aamua lukuunottamatta. Ihan näin vähähiilarisella ruokavaliolla ei ole tarkoitus jatkaa loputtomiin, mutta ainakaan näin parin päivän jälkeen ei yhtään haittaa olla vähän kevyemmällä ruokavaliolla. 

Astetta parempi viikko

Tämä viikko on mennyt taas ihan mukavasti, ilman että olo on tuntunut kovinkaan (syys)masentuneelta. Sain jopa tehtyä viikon kaikki treenit, meinasi vaan tehdä tiukkaa kun mies lähti eilen viikonlopuksi mökille eli viikonlopun aikana ei kuntoilu onnistu. Salilla kävin maanantaina ja keskiviikkona, lenkillä tiistaina ja torstaina, ja perjantaiaamuna tein HIITin crosstrainerilla ennen aamuvuoroon menoa. Torstaina meinasi kyllä tehdä tiukkaa lenkillä, sillä jaloissa tuntui edellisten kolmen päivän treenit. En sen vuoksi juossut koko matkaa putkeen, vaan jouduin kävelemään välillä. Mutta pääasia, että sain treenit tehtyä!

Jatkan nyt PT:n kanssa ainakin loppuvuoden, ja sainkin eilen taas uudet ohjelmat sähköpostiin. Seuraavien viikkojen ajan syön treenipäivinä hiilareita enemmän ja lepopäivinä vähemmän, kalorit tiputetaan 1750-1900 kcalin tienoille nykyisestä vajaasta 2200 kcal:sta. Ensi viikko olisi tarkoitus mennä kokonaan ilman hiilareita viime viikkojen runsaan hiilarimäärän vastapainoksi (kasviksia saan tietysti syödä) ja sunnuntaina pidän tankkauspäivän.

Treenitkin vaikuttavat tosi mielenkiintoisilta. Salitreeni on periaatteessa ihan tavallista perustreeniä kahden viikottaisen normitreenin ja yhden aikapainotteisen treenin merkeissä. Vaihtelua tulee siinä, että ensimmäisten parin viikon jälkeen treenaan seuraavat kaksi viikkoa samat treenit mutta voimapainotteisemmin, minkä jälkeen palaan takaisin normaaliin treeniin. Tuolloin pitäisi sit saada tehtyä liikkeitä reilusti isommilla painoilla. Salitreenien lisäksi viikko-ohjelmaan kuuluu yksi HIIT ja yksi pitempi aerobinen.

Saan varmasti hyvän kick startin uuteen ohjelmaan, kun treenaan ensi viikolla parikin kertaa PT:n kanssa ja syön lisäksi mahdollisimman vähähiilarisesti. Tässä muuten muutama kuva parin viikon takaa. Vaikka minulla oli silloin tosi turvonnut olo, niin ainakin kuvien perusteella kroppa on ihan ok. Itse en vaan meinaa nähdä peilistä sitä normaalipainoista naista joka ehkä olenkin (vaaka ja painoindeksi väittävät tosin muuta). Olisi kuitenkin kiva, jos saisin edes joitain senttejä pois vatsasta, reisistä ja lantiosta, niin parit kaapissa odottavat housut voisivat mahtua jalkaan vähän paremmin...

Vanha tuttu täällä taas

Se taitaa olla taas täällä, jokavuotinen päivieni ärsytys eli jonkin asteinen syysmasis. Tiedätte ehkä sen tunteen, kun kaikki ketuttaa, liikunta ei voisi kiinnostaa yhtään vähempää ja tekisi koko ajan mieli jotain hyvää, mieluiten suklaata. Vielä olen pysynyt ruokavaliossa, mutta pelottaa että kuinka kauan. Oma peilikuva vaihtelee lähes päivittäin. Hyvinä päivinä näytän mielestäni ihan hyvältä (tai ainakin sopivalta), huonoina päivinä kaikki masentaa. Kaapista ei meinaa löytyä mitään päällepantavaa ja peilistä katsoo norsu tai vähintäänkin hyvinsyönyt ranskanbuldoggi.

Syksyä on jäljellä vielä kauan, ja pelottaa että syömiset karkaavat taas käsistä niinkuin monena vuonna ennenkin. Olenkin miettinyt, että suostuisikohan PT vähäsen tiukempaan ruokavalioon taas seuraavassa ohjelmassa, jos vaikka saisin lisää motivaatiota kun paino menisi edes vähän alemmas. Tällä hetkellä kun tämä nykyinen ohjelma ei näytä vaikuttavan mitenkään. Paino on pysynyt samoissa lukemissa viikkokausia, tosin osasyynä voi olla pari viikkoa vaivannut flunssa ja liikuntatauko, mutta se ei silti paljon lohduta. Paino vaan junnaa kun pysyn ruokavaliossa, mutta heti kun sorrun syömään vähänkin enemmän niin tulee kilo lisää.

Olen miettinyt eri vaihtoehtoja miten edetä, tosin en ole saanut aikaiseksi konsultoida vielä PT:tä asiassa. Yksi vaihtoehto on pyytää joksikin aikaa selvästi tiukempi linja kaloreissa. Toinen mahdollisuus on, että söisin vaikka vuoroviikoin nykyisen ruokavalion mukaan ja vuoroviikoin tiukemmin. Kaikki kavereiden pikkujoulukautta silmällä pitäen aloitetut puhdistuskuurit ja pikadieetit houkuttelevat, mutta niihin en aio lähteä vaan paras olisi varmaankin kiristää ruokavaliota maltillisesti. Olin ensin ajatellut, että jatkaisin tällä samalla ruokavaliolla vielä kuukauden verran, mutta taidan kuitenkin haluta jotain muutosta.

Yksi vaihtoehto on, että luovun PT:stä kokonaan. Toisaalta en halua sitä, mutta talouden rahatilanne ei ole paras mahdollinen. Elämme miehen kanssa jatkuvasti yli tulojemme ja kerrytämme luottokorttivelkaa joka kuukausi, eli jostain pitää alkaa karsimaan. Vaikka PT onkin tuttu joka tekee ruokavaliot ja saliohjaukset kaverihintaan, niin tämän vuoden aikana projektiin on kuitenkin uponnut aika monta sataa euroa ja minusta tuntuu itsekkäältä laittaa rahaa itseeni, kun tili on joka kuun lopussa aina ihan nollassa ja joudumme maksamaan ruokakaupassa luottokortilla. Joulukuussa tulee tietty veronpalautukset, mutta ei niin paljon että saisimme luottokorttivelat maksettua pois tai edes puolitettua niitä. Jokainen ylimääräinen menoerä pitäisi siis karsia. Pelkään vaan, että jos minulla ei ole PT:n tukea ruokavalioiden ja treeniohjelmien muodossa, niin sorrun taas syöpöttelemään. Luulisi aikuisen ihmisen jo osaavan hillitä itsensä, mutta eipä tunnu onnistuvan.

Pitäisiköhän vaihtaa PT psykoterapeuttiin?

Lomalla vol 3, ja uudet ohjelmat

Olin viime viikon lomalla lasten kanssa. Nyt on tämän vuoden kesälomat kaikki vietetty, juuri kun kesä on lämpimimmillään. Onneksi edes tälle yhdelle lomaviikolle sattui kunnon kesä. Sain loman aikana käytyä kolme kertaa lenkillä, alkuun pari kuvaa ensimmäiseltä lenkiltä jonka tein vanhempieni kesämökin maisemissa. Lenkki kesti kaikenkaikkiaan tunnin ja 20 minuuttia. Hölkkäsin metsätietä joka oli todella mäkistä, ja kävelinkin monet mäet juoksemisen sijaan. Puolessa välissä kiipesin metsäpolkua pitkin näkötornille ja voitin korkeanpaikan kammoni kiipeämällä tornin huipulle katsomaan maisemia. 

Alkumatka tornille oli normaalia metsätietä, viimeiset pari sataa metriä kipusin kapeaa metsäpolkua

Tuonne ylös pitäisi kiivetä, kerran olen käynyt aiemmin vuosia sitten ja tuskaa teki!

Onnistuin kuitenkin, ja näköalat olivat hienot

Myöhemmin samana päivänä pääsin lasten kanssa veneilemään (isäni ollessa kuskina)

Sain myös poimia punaviinimarjoja äitini pensaista, mustaherukat hain mummini luota kuten viimekin kesänä

Tässä on vain pieni satsi siitä määrästä jota pakastin jo vanhempieni luona. Iso kylmälaukku oli kotimatkalla täynnä pakastepusseja täytteenä puna- ja mustaherukoita

Lomalla tuli herkuteltua ihan liikaa mutta valokuvia otettua vähän, tässä kuva normiruoasta jota söimme miehen ja lasten kanssa

Aamupalasmoothie, loman joka-aamuinen herkku munakkaan sijaan

Miehen tuliaisia metsäreissulta

Mielestäni paras tapa syödä kanttarelleja on sipulin kera voissa paistettuna, ruispalan päällä.

Vietin lähes koko lomaviikon vanhempieni luona, ja siellähän ei herkuilta säästy. Olen päättänyt, että koska käyn siellä ehkä 2-4 kertaa vuodessa, niin siellä ollessani syön mitä tarjolla on. Aamupalaksi tein toki smoothieita ja lounasaikaan söin usein salaatin, mutta muut ateriat menin muiden kanssa samalla linjalla enkä myöskään kieltäytynyt päivä- ja iltakahviherkuilta (joka päivä jäätelöä yms.). Tiistaina tapasin pitkästä aikaa neljä yläasteaikaista ystävääni. Grillasimme yhdessä ja muistelimme nuoruutta. Kuohuviiniä ja valkkaria tuli juotua, mutta koska lopetin juomisen taas hyvissä ajoin - vai oliko niin että olin tyhjentänyt oman viinipulloni jo aikaisin eikä enempää ollut? - ja join loppuillan vain vettä, niin aamulla ei tarvinnut kärsiä krapulasta.

Viikonloppuna jätin lapset isänsä kanssa kotiin ja suuntasin itse Tampereelle opiskeluaikaisen ystäväni luo. Söimme karppipitsaa ja kävimme leffassa, jossa vedin överit popcorneista ja irtokarkeista. Valvottiin pitkään ja juoruttiin. Mietittiin vähän terassille menoakin, mutta koska kummallekaan ei ole alkoholilla niin väliä niin pysyimme kaverin asunnolla. Oli kyllä tosi ihana nähdä sekä koulukavereita että opiskelukaveria pitkästä aikaa!

Lomaviikko oli tosi kiva ja rentouttava, mutta turvotus sen loputtua on taas ollut melkoinen. Onneksi on vielä lämmintä, ja maximekot sujahtavat päälle helposti. Housuja en ole uskaltanut vielä testata...
Maanantaina aloitin PT:n suunnitteleman uuden ruokavalion, jossa kaloreiden määrä pysyy melko samana kuin edellisessäkin (nyt 2100 vrt. 2200) mutta hiilareita tuli reilusti lisää ja rasvaa vähemmän. Pelkäsin viikonloppuna että minkälaiset vieroitusoireet herkkujen syömisen lopettamisesta taas tulee, mutta yllätyksekseni minun ei ole tehnyt edes mieli lipsua yhtään. Onneksi lomat on kuitenkin taas lomailtu hetkeksi, huomasin nyt kesällä että jokaisen kolmen lomajakson aikana lipsuin koko ajan vain enemmän ruokavaliosta ja turposin ihan kamalasti. Mitäköhän olisi käynyt, jos loma olisi kestänyt neljä viikkoa putkeen, sen sijaan että lomien välissä oli aina kolme viikkoa töitä ja aikaa karistaa turvotusta pois?

Koska ruokavaliossa on enemmän hiilareita kuin aiemmin, salitreenitkin ovat tällä kertaa aavistuksen raskaammat. Nyt ei tehdäkään kaikkia liikkeitä supersarjoina, vaan mukana on myös yksittäisiä liikkeitä joita on tarkoitus tehdä isoilla painoilla vähemmän toistoja. Juoksulenkit jatkuvat jalkojen voinnin mukaan. Loman aikaiset lenkit sujuivat ihan ok, vaikka alkumatkasta meinasikin aina pakottaa penikoita. Jalkojen lämmettyä sain kuitenkin juostua reilun puolen tunnin pätkiä putkeen mikä on tarpeeksi minulle. Eilen treenasin PT:n kanssa, teimme ainakin selkää, haukkareita ja jalkoja. Nyt ovat takareidet kipeät ja pohkeet TAAS jumissa, mutta toivon että en tulisi ihan niin rammaksi kuin viimeksi...

Onko sellaista kuin liian kova treeni?

Olen kysellyt itseltäni otsikon kysymystä pari viime päivää. Minulla oli nimittäin perjantaina treenit PT:n kanssa, ja treenasimme tällä kertaa jalkoja. Ensin teimme kyykkyä tangon kanssa, sen jälkeen reisien ojennusta, prässiä ja pohkeita smithissä seisten. Lisäksi ainakin kyykkyhyppyjä ja askelkyykkyä. Treeni meni tosi hyvin, ja sain antaa parastani (ja kirota PT:täni). Pääsin kyllä kävellen pois salilta, mutta jalat olivat kuin hyytelöä koko loppupäivän.

Pelkäsin jo treenin aikana seuraavia päiviä varsinkin pohkeiden osalta, ja pelkoni toteutui täysin ellei jopa pahemmin. Olen nimittäin ollut eilisen ja tämän päivän lähes täysin rampa. Jos pysyttelen pystyssä niin jalat toimivat melko hyvin, mutta heti jos erehdyn istumaan viisikin minuuttia, ylösnousu on lähes mahdoton tehtävä. Pohkeet menevät nimittäin aina niin kramppiin, että ensimmäiset (kymmenet) askelet täytyy kulkea varpistellen ja polvet koukussa eli todella überseksikkäästi sillä kipu on lähes sietämätön. Pikkuhiljaa saan laskettua kantapäät maahan ja suoristettua polvetkin, ja jonkin ajan päästä pystyn jo kävelemään melko normaalisti tasaisella alustalla. Kaikenlaiset nousut ja laskut ovat kyllä melko hankalia, totesin sen kun jalkojani vetreyttääkseni kävelin tänään lähikauppaan ja takaisin noin 500 metriä suuntaansa.

Pohkeiden lisäksi jumissa ovat myös etureidet, kiitos reisien ojennuksen, mutta niissä kipu on melko siedettävä ainakin pohjejumiin verrattuna. Olen kyllä käyttänyt hevoslinimenttiä ahkerasti, samoin voltarenia aamuin illoin, mutta saa nähdä pääsenkö huomenna vielä salille niin kuin olisi tarkoitus...

Miten menee treenit?

Tämän päivän kuntoilusaldo puolen tunnin aikasidonnaisen salitreenin ja 45min crosstrainerilla polkemisen jälkeen

Tämänhetkisessä ohjelmassani minulla on kaksi viikottaista salitreeniä, kaksi tabata-tyyppistä HIIT-treeniä sekä kaksi tasaisemman sykkeen arobista treeniä joista toinen on vapaaehtoinen. Salitreeneistä toinen on saman tyyppinen kuin tähän asti, eli kolmen liikkeen supersarjoina tehtävä, toinen on puolen tunnin aikasidonnainen treeni jossa toistetaan liikkeitä putkeen niin monta kierrosta kuin puolessa tunnissa ehdin. Molemmat treenit ovat haastavia, ja niissä tuli taas jotain uutta mitä aiemmissa ohjelmissa ei ole ollut. Varsinkin tuo puolen tunnin aikasidonnainen treeni on aika tappava, ja menee HIIT-treenistä jo melkein sekin.

Kuva tältä päivältä

Tabata-treenissä puolestaan on tarkoitus tehdä 10-15min kestävä lämmittely, sen jälkeen 4 minuutin intervalliosuus (sisältäen kahdeksan 20 sekunnin sarjaa) jonka jälkeen vielä noin 15min aerobista. Toteutustapa on vapaaehtoinen ja olenkin tehnyt sitä tähän mennessä parilla eri tavalla. Pari kertaa olen käynyt lenkillä. Ensimmäisellä kertaa yritin tehdä tabatan kyykkyhypyillä, mutta parin sarjan jälkeen etureidet olivat jo ihan seis, joten loppusarjat vain juoksin niin kovaa kun pystyin. Toisella kertaa tein tabata-osuuden burpeeseilla, mikä oli ehkä hieman haastavaa ulkoilmassa kun käsien alle osui soraa ja pikkukiviä vaikka asfaltilla ähkinkin.

Eilen tein tabatan sadepäivän kunniaksi siten, että tein alku- ja loppuaerobiset crosstrainerilla ja tabata-osuuden burpeeseja tehden ja haara-perushypyillä palautellen. Se meni jo vähän paremmin, mutta en kyllä ole vielä kertaakaan saanut tabata-treenissä sykkeitä maksimi-alueelle, mitä tapahtuu normaalin salitreenin yhteydessä lähes joka treenissä ainakin kerran. Olo on kyllä tabataa tehdessä täysin loppu, ja eilenkin viimeiset burpeesit menivät lähinnä tahdonvoimalla, eli uskon noiden treenien olevan tehokkaita.

Kolmas osio treeniohjelmassani on tasasykkeinen aerobinen, joka on jollain lailla ehkä suosikkitreenini. Nyt kesäajan olen yrittänyt päästä lenkille pari kertaa viikossa, ja juoksukuntoni on vähitellen kehittynyt. Tällä hetkellä juoksen jo parinkymmenen minuutin pätkiä kerralla, ja sykkeet alkavat pikku hiljaa pysyä kohtuutasolla. Tämänhetkisessä harjoitusohjelmassa (10K appsi puhelimella) olen viimeksi tehnyt kolme 18 minuutin juoksusarjaa, joissa vasta viimeisessä sarjassa sykkeet alkoivat nousta korkeiksi. Keväällä juoksin lähes koko ajan korkeilla sykkeillä, eli kunto on selvästikin parantunut. Asiaa on varmasti auttanut pitkien aerobisten lenkkien lisäksi myös se, että olen jaksanut tehdä HIIT-treenejäkin vaikka en niistä kovin välitäkään...

Hassuttelukuva treenin jälkeen, kun olin föönannut treenin aikana likomäriksi hionneet hiukseni kuiviksi

Kaikenkaikkiaan voisin sanoa, että olen todella tyytyväinen tämänhetkiseen treeniohjelmaani. Viikossa on kuusi erillistä liikuntakertaa enkä välttämättä saa kaikkia aina tehtyä, mutta lähes kaikki kuitenkin. Olen myös yhdistänyt toisen salitreenin ja aerobisen (tänään ja viimeviikolla tein salitreenin jälkeisen aerobisen juoksun sijaan crosstrainerilla sateen ja ukkosen uhan vuoksi), mikä tuntuu toimivan hyvin. Näin ollen minulle jää silti kaksi lepopäivää viikossa ja aikaa palautumiseen. Saa nähdä, minkälaisia treenejä tulevaisuus tuo, mutta näistä tykkään!

Kannattaako PT:stä maksaa jos lipsuu?

Viime päivinä olen miettinyt sitä, että kuinka paljon kehtaa lipsua ruokavaliosta. Olen kuitenkin maksanut PT:lle sen suunnitelusta, ja hänen asettamillaan kalorimäärillä ja makroilla on taatusti tarkoitus. Onko siis mitään järkeä, jos en noudata sitä ruokavaliota vaan lipsun ruokavaliosta monta kertaa viikossa? Pääosin olen kyllä pysynyt ruodussa, mutta viime viikollakin söin ruokavalion ohi jopa kolmena päivänä yhden PT:n salliman aterian sijaan. En toki syönyt pelkästään herkkuja, vaan lisäkalorit tulivat myös varhaisperunoista (ja voista) sekä broilerinsiivistä joita haimme miehen kanssa päivälliseksi lauantaina käytyämme leffassa. Viikonloppuna söin kuitenkin myös suklaata, jäätelöä ja popcornia.

Kesä on kuitenkin kesä, ja uusia perunoita saa syödä loppujen lopuksi aika vähän. Leffassa käydään maksimissaan ehkä pari kertaa vuodessa, ja mielestäni voin tuolloin syödä popcorneja huoletta. Jäätelöä söimme siskon perheen kanssa, kun juhlistimme pikku-a:n syntymäpäivää.
Kesän aikana ajattelinkin pitää periaatteena sen, että pääasia ettei paino nouse. Aiempina vuosina syöminen on alkanut kesän aikana lipsumaan, ja syksy onkin mennyt herkutellessa ja painoa nostaessa. Tänä vuonna tarkoitus olisi tehdä toisin, ja vaikka kesällä elänkin sallivammin, niin syksyllä ruokavalio kiristyy varmasti ihan jo PT:nkin toimesta, ja lupaan pysyä taas tarkemmin ruodussa!

PT:n tekemissä ohjelmissa on tietysti myös mukana salitreenit, joihin olen ollut tosi tyytyväinen ja jotka tarjoavat mukavasti haastetta. Parasta PT-diilissä tietysti on se että PT ottaa huomioon omat toiveeni, eikä kyseessä ole mikään massavalmisteinen kuuden viikon superdieetti joka on sama kaikille lähtökohdista riippumatta. PT-projekti on myös pitkäaikainen, eikä kuukauden tai edes parin pieni lipsuminen tuhoa koko hommaa. Tällä hetkellä eletään ylläpitovaihetta peruskunnon kohottamiseen keskittyen, mahdollinen painonpudotus saa odottaa syksyä. Ja hei PT, lupaan että tulevina viikkoina en lipsu viime viikon tapaan kolmea kertaa!

Uuden ruokavalion eka viikko

Aloitin maanantaina syömisen uusimman ruokavalion mukaan. Tällä kertaahan on tarkoitus kiristellä viitisen viikkoa vähän pienemmillä kaloreilla. Tosin tähän saakka jokainen päivä on ollut treenipäivä, eli 1400kcal lepopäivän ruokavaliota "pääsen" testaamaan vasta huomenna. Maanantaina kävin PT:n kanssa salilla tekemässä läpi uudet saliohjelmat, tiistaina tein ekaa kertaa juoksu-HIITin porrastreeninä, eilen kävin luovuttamassa verta ja sain PT:ltä luvan syödä treenipäivän ruokavalion mukaisesti. Tänään onkin taas salipäivä. Nälkä ei ole vielä päässyt vaivaamaan tällä 1700kcal ruokavaliolla, mutta katsotaan miten käy lepopäivänä...

Kävin muuten eilisen verenluovutuksen lisäksi myös äänestämässä ennakkoon eduskuntavaaleissa, ja ennen sitä pääsin testaamaan Galileo-vibraatiohoitoa. Olen valitellut PT:lle alaselkä- ja niskajumeja, ja hän lahjoitti minulle oman 10 kerran sarjakorttinsa tuonne hoitoihin kun hänellä ei tule itse siellä käytyä (onks mulla maailman paras PT vai mitä?) Kortissa oli vielä kahdeksan kertaa käyttämättä, eli eilisen lisäksi pääsen siis sinne vielä seitsemän kertaa ja ainakin tässä vaiheessa olen vakaasti sitä mieltä, että jos se vaan jumituksiin auttaa niin kuin luvataan, niin jatkan kyllä siellä käymistä jatkossakin. Uusi aika on varattu jo heti huomiselle, sillä ohjaaja sanoi että hyödyt tulevat esiin jos hoidossa käy kaksi kertaa viikossa. Jumitusten poistamisen lisäksi galileo-hoidon luvataan myös auttavan kiinteytymisessä ja selluliitin poistossa, eli hoitojakso osuu sopivasti yhteen tän mun dieetin kanssa.

Tässä vielä kuva tiistailta, kun tein HIITiä porrastreeninä. PT:n ohjeen mukaan olisi pitänyt juosta portaat ylös ja alas kymmenen kertaa ja tehdä ylhäällä vielä kyykkyhyppyjä. Mä sain tehtyä viisi sarjaa jonka jälkeen jalat oli niin puhki ja hengitys piipussa että luovutin ja kävin tekemässä jäähdyttelynä rauhallisen 15 minuutin hölkkälenkin ja menin sitten suihkuun. Jälkikäteen oli sellainen olo että mun olisi pitänyt jaksaa vaikka kävellä ne portaat ylös vielä viisi kertaa, mutta ehkä ensi viikolla osaan olla luovuttamatta liian aikaisin...

Näitä portaita juostessa syke nousee lähelle maksimeja heti

Treenitavoitteen kvartaalitilinpäätös ja uudet ohjelmat

Tätä vuotta on nyt kulunut kolme kuukautta eli yksi neljännes, ja olen iloinen siitä että olen treeneissä täysin tavoitteessa koko vuoden liikuntatavoitteeseen nähden. Maaliskuun lopussa minulla oli kasassa 51 treeniä, eli oikeastaan olen jopa yhden treenin verran plussallla 200 treenin vuosivauhtia ajatellen. En toki uskokaan pysyväni terveenä koko loppuvuotta - vaikka sitä toivonkin -, eli treenivapaitakin viikkoja on varmasti tulossa. Mutta olihan tässä alkuvuodestakin jo sellainen, eli ei mitään hätää.

Sain eilen PT:ltä uudet treeni- ja ruokaohjeet seuraavien viiden viikon ajalle. Tarkoitus on kiristellä kaloreita jonkin verran tulevaa luokkakokousta ja kesää ajatellen. Treenejä ohjelmaan kuuluu neljä, joista kaksi on koko kropan salitreenejä ja kaksi lenkkeilyä. Niistä toinen HIIT-muodossa ja toinen tasaisella sykkeellä. Kalorimäärä tippuu noin kolmella sadalla kalorilla aiempaan nähden, lepopäivinä syön noin 1400kcal ja treenipäivinä 1700kcal. Kalorimäärä tuntuu aika pieneltä, mutta tämänhän onkin tarkoitus kestää vain muutaman viikon, koko ajan omaa oloa tarkkaillen. Lisäksi mukaan tulee viikottainen cheat meal, eli yksi ateria jolla voin syödä mitä vain. Tarkoituksena ei tietenkään ole vetää tuota ateriaa överiksi, vaan PT suositteli mahdollisimman hiilaripitoista (mutta puhdasta) ruokaa. Sain kuitenkin luvan syödä mitä haluan, eli kyseisen aterian toteutus on siis ihan omalla vastuulla.

Kuntokuva toissapäivältä

Pääsiäisenä sain luvan ottaa rennosti ja syödä hyvin, minkä aion tehdäkin. Aamupalaksi en kyllä raaskinut tänään syödä vielä mitään hiilaripitoista, mutta koska mies söi eilen viimeiset kananmunat (luvallani tietenkin) niin tein pitkästä aikaa rahkasmoothien. Suklaamunia ja mämmiä ehdin syödä appivanhempieni luona, jonne suuntaamme tässä parin tunnin sisällä. Nyt siis pakkaamaan. Hyvää pääsiäistä kaikille iso-A:n taiteileman kuvan myötä!

Painopäivitys

Huomenna olisi taas aika tehdä viralliset mittaukset ja punnitus, kun edellisistä on neljä viikkoa. Siskoni tulee kuitenkin meille tänään kylään perheineen, enkä viitsi alkaa mittailemaan itseäni huomisaamuna vieraiden edessä. Tein siis mittaukset ja punnituksen tänään, tässä tulokset:

Paino 79,1kg (viimeksi 79,8kg)
Napa 89cm (90cm), Vyötärö kapein 83cm (87cm), Lantio 113cm (113cm), Rinnanalus 86cm (88cm), Reidet 60cm (60cm), Hauis/Alli 30cm (30cm)

Tulosten mukaan lantiolta ja reisistä ei olisi muka lähtenyt mitään, mutta vyötärön seudulta on senttejä hävinnyt. Sinänsähän on pääasia että senttejä lähtee edes jostain, mutta jotenkin kummastuttaa nuo reidet jotka eivät vaan kapene millään. Tunnen kyllä nytkin, miten ne ovat täynnä nestettä jalkapainotteisten treenien vuoksi, eli niihin saattaa tulla lihastakin koko ajan vähän lisää, mutta haluaisin kyllä saada reisiäkin kapeammiksi. Sain muuten hiljattain lahjaksi Superdry:n college-housut. Koko on M, ja housut menevät kyllä jalkaan mutta ovat niin tiukat reisistä ettei niitä kehtaa pitää jalassa edes kotona saati ihmisten ilmoilla. Vastaavasti paitakoko minulla on jopa S (yleensä kyllä M), eli koen olevani jotenkin epäsuhtainen ylä- ja alakropan kanssa. Toisaalta paksut reidet on helppo piilottaa vaikka hameen alle, mutta silti.

Todistusaineistoa ihanista, mutta liian tiukoista housuista. Eivät ne jalassa purista vaan ovat ihan mukavat, mutta ne jalassa ei vaan kehtaa olla...

Toisaalta ihmettelen sitä, miten paino ei ole tippunut tuon enempää neljässä viikossa, mutta olenko tehnyt jotain väärin? Olen kyllä pysynyt ihan hyvin ruokavaliossa, ja kuukauden aikana on ollut vain kaksi päivää jolloin olen syönyt selkeästi yli kulutuksen (jopa yli 3000kcal vuorokauden aikana) eli iso-A:n synttärijuhlilla sekä viime viikonloppuna laivalla. Toisaalta olen käynyt parillakin vaatekutsuilla joissa söin tarjolla olleita leivonnaisia, mutta kun kirjasin niitä syömisiä kiloklubiin niin päivän kokonaiskalorimäärä pysyi kuitenkin miinuksella kulutukseen nähden tai maksimissaan hipoi nollaa. Makrot ovat olleet suhteellisen kohdallaan, hyvin vähän on ollut heittoja siitä mitkä PT ohjelmaani laittoi.

Toisaalta en ota suurtakaan stressiä aiheesta. Tällä hetkellä voin hyvin ja tunnen oloni melko virkeäksi. Aamuisin en saa nukkua koskaan niin kauan kuin haluaisin ja välillä päivän aikana väsyttää, mutta olo on perushyvä ja jaksan treenata monta kertaa viikossa. Monet loppuvuoden aikana pieniksi jääneistä vaatteista menevät jo päälle ja kehtaan näyttäytyä niissä kodin ulkopuolella, enkä muutenkaan tunne oloani niin lihavaksi ja turvonneeksi kuin vuoden alussa. Ajatukset ovat siis ehkä vähän ristiriitaiset, kun vaa'an lukema ei ole tippunut ja senttejäkin on hävinnyt vain vyötäröstä, mutta peilistä katsoo kuitenkin aika sopivan kokoinen nainen noita reisiä lukuunottamatta.

Saa nähdä mitä pääsiäisen jälkeen alkava kiristely saa aikaiseksi, lähtisivätköhän kilot ja sentit vihdoinkin pienenemään?

Edit la 28.3. Nyt lauantai-aamuna vaaka näyttää 78,4kg eli 700g vähemmän kuin eilen. Eilinen oli lepopäivä eli liikunnan aiheuttamaa turvotusta on siis varmaan lähtenyt. Koska tänään olisi virallinen punnituspäivä, niin merkkaan nyt tämän matalamman lukeman viralliseksi painoksi, mitat olkoon eiliset...

Motivaatiobuusti

Minusta tuntuu, että taistelen jatkuvasti oman motivaationi kanssa. Toisaalta haluan olla hoikka ja hyväkuntoinen, toisaalta himoan jatkuvasti herkkuja. Minun täytyy oikeasti tehdä koko ajan töitä sen kanssa, että en sorru syöpöttelemään vaan saan pidettyä ruokavalion kuosissa. Homma helpottaa, jos on joku motivaattori joka auttaa minua pysymään kurissa. En tiedä millä ilveellä saisin koko ajatuskulkuni käännettyä uusille urille, missä ruoka ei olisi aina mielessä.

Karkkilakkoni päättyy pääsiäisenä, mutta onneksi sain heti uuden syyn vältellä herkkuja myös loppukevään. Sain nimittäin kutsun lukiosta valmistumisen 15-vuotisluokkakokoukseen, joka järjestetään toukokuun puolivälissä. En ole nähnyt suurinta osaa lukiokavereista lakkiaisten jälkeen, ja harva on minulla myöskään Facebook-kavereina. Sen vuoksi on ihan kiva päästä tapaamaan kaikkia ketkä paikalle ilmestyvät, vaikka pakko myöntää etten ole suurinta osaa edes kaivannut. Lukiossa minulla oli oikeastaan vain pari ystävää, muiden kanssa tuli hengattua vain kouluaikana. Suurin osa yläasteaikaisista kavereistani meni ammattikouluun, ja lukiossa ollessani hengasin vapaa-ajalla heidän kanssaan. Joka tapauksessa haluan näyttää luokkakokouksessa mahdollisimman hyvältä, lukioaikainen lookkini kun näytti lähinnä tältä:

Kuva otettu lukion toisen luokan "opintomatkalta", tyyli oli melko sama koko lukioajan

Sovin PT:n kanssa, että aloitetaan pääsiäisen jälkeen viisi viikkoa kestävä kiristely ruokavaliossa, jotta saataisiin kroppa mahdollisimman hyvään kuosiin luokkakokoukseen ja tietysti alkavaa kesääkin ajatellen. Treeniohjelmien päivitystä odotan myös jo innolla, koska treeneihin tulee mukaan ihan virallisetkin juoksulenkit, tähän mennessä olen lenkkeillyt noin kerran viikossa ohjelman ulkopuolella. Suuresti rakastamani -NOT - HIIT kuntopyörällä jää myös samalla pois mikä ei kyllä haittaa yhtään... Esimerkiksi tänään tein taas viikottaisen HIITin, ja koko puoli tuntia oli yhtä tuskaa. En meinaa saada edes sykettä tarpeeksi ylös, sillä maksimisyke kävi hetken aikaa 164:ssä, ja esim. kyykkytreenissä syke pyörii sitä korkeammalla helpostikin. Jalat olivat kuitenkin HIITin ja varsinkin sen työvaiheiden aikana ihan tulessa enkä olisi millään pystynyt polkemaan enää kovemmalla vastuksella tai nopeammin. Toivon että juoksu-hiitit onnistuvat paremmin.

PT-projekti jatkuu siis vielä luokkakokouksen jälkeenkin, eli jos saan kroppaa vähän rasvattomammaksi luokkakokoukseen mennessä niin sen jälkeen on tavoitteena etteivät pudotetut kilot pääse hiipimään takaisin. Mutta tämä ja ensi viikko mennään vielä siis tämän hetkisellä ruokavaliolla, ja pääsiäisen jälkeen innolla uuden ohjelman pariin.

Käyhän se näinkin

Tämän päivän treeni oli taas tosi hyvä, kiitos PT:lle. Välillä tuntui siltä että kuolen, mutta sisulla vedettiin treeni loppuun. Treenin jälkeen muistin, että olin vienyt pyyhkeeni viime viikolla kotiin pesuun, mutten tietenkään muistanut ottaa uutta tilalle. Onneksi pukuhuoneessa on perinteisiä käsipyyhepapereita eikä sellaista rullapyyhettä automaatissa, joten  sain kuivattua itseni suihkun jälkeen. Josko kuitenkin muistaisin sen pyyhkeen huomenna?

Treeni sai aikaan todella yskäisen olon, mikä ärsyttää suunnattomasti. Toivon että se hellittäisi pian eikä olisi alkua flunssalle...

Mitä kuuluu?

Aika juoksee huimaa vauhtia, eikä blogille tunnu olevan yhtään aikaa. Viime viikolla juhlimme tosiaan iso-A:n synttäreitä, lauantaina meillä oli kymmenkunta pientä tyttöä ja sunnuntaina talo täynnä sukulaisia. Lauantaina pysyin suunnilleen ruokavaliossa, tosin maistoin juhliin tekemiäni pätkis-kuppikakkuja. Sunnuntaina sen sijaan en paljon kaloreita tai makroja miettinyt. Aamupala oli normaaliin tapaan munakas, mutta loppupäivän tuli maisteltua kaikkea muuta. Äitini tekemiä karjalanpiirakoita ja munavoita, täytekakkua, maustekakkua, tonnikalapiirasta, kinkkukierteitä, raffeleita (tosin vain pari), popcorneja ym. Makeaa ei tullut syötyä kovinkaan paljon, mutta kaikkea suolaista siis sitäkin enemmän ja siis sekä lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi eli tuli siis naposteltua käytännössä koko päivä.

Onneksi herkuttelu jäi vaan tuohon yhteen (tai kahteen jos lasketaan mukaan myös lauantai) päivään. Tosin sorruin vielä maanantaina syömään jääkaapista viimeisen pätkiskuppikakun, joka ei ollut kelvannut kellekään, mutta päivän kokonaismakrot pysyivät kuitenkin sallituissa rajoissa.

Onneksi tällaisia lipsumisia ei tule ihan joka viikko. Eihän paino nyt vielä nousemaan pääse, jos kerran viikossa syö ruokavalion ohi, mutta eipä se kyllä välttämättä laskekaan. Tärkeintä oli kuitenkin, että sain lopetettua herkuttelun eikä jäänyt niin sanotusti putki päälle. No, tämän viikon lauantaina tulee tosin syötyä taas vapaammin kun menemme perheen kesken laivalle ja buffetin ääreen, mutta karkkeihin en koske silloinkaan. Tällä kertaa ei suklaatuliaisia allekirjoittaneelle!

Viime postauksessa julkaisin pari kuvaa alkuvuodesta 2012 jolloin olin vielä aika hurjassa kunnossa. Tässä on nyt kuvia tämän hetkisestä tilanteesta. Vuosi ja pari sitten olin kyllä tätä hoikemmassa kunnossa, mutta vaikka paino onkin noussut niin kaipa olen tälläkin hetkellä vielä aika normaalipainoisen näköinen? Pahimmat turvotukset ovat alkuvuoden aikana jo kadonneet, mutta tekemistä tietysti riittää ennen kuin olen kroppaani tyytyväinen. En kuitenkaan aio unohtaa elämästä nauttimista, kunhan se pysyy kohtuudessa...

Ainut häiritsevä asia on se, että flunssa meinaa iskeä päälle koko ajan. Toissa viikolla aristi kurkkua ja viikonloppu meni koomaillessa, viime viikon olo tuntui ihan terveeltä, mutta nyt on taas ollut arka kurkku ja eilenkin oloni oli täysin vetämätön, viluinen ja väsynyt. Tänään tuntuu kuitenkin taas paremmalta, joten uskallan treenaamaan PT:n kanssa ensimmäisen kerran tässä kuussa. Pari kertaa on jo peruuntunut, eli se että eilen tuntui vetämättömältä ei todellakaan riitä syyksi perua tämän päivän treenejä!

Mittapäivitys ja uudet ohjelmat

Eilen oli taas "virallinen" punnitus- ja mittauspäivä, edellisestähän on nyt neljä viikkoa.
Tuloksia ei ole tullut kovinkaan paljon, mutta vähän kuitenkin. On se kumma juttu, miten painoa pääsi kertymään loppuvuodesta kuin silmissä, mutta pois näitä kiloja ei tunnu saavan millään! Jotenkin näen muka peilissä enemmänkin tuloksia kuin mitä grammat tai sentit antaisivat olettaa, mutta ehkä koko homma on kiinni asenteesta? Viime aikoina olo on ollut oikein hyvä ja positiivinen, niin ehkä sen vuoksi peilistäkin tuntuu katsovan huomattavasti hoikempi nainen kuin jokin aika sitten.

Tässä siis eilisen mitat: paino 79,8kg (viimeksi 80,9kg), Napa 90cm (93cm), Vyötärö kapein 87cm (87cm), Lantio (levein) 113cm (113,5cm), Reidet 60cm (61cm), Rinnanalus 88cm (88,5cm), Hauis/Alli oikea 30cm (30cm), vasen 30cm (30cm).

Sain muutama päivä sitten PT:ltä uudet ohjelmat. Kalorimäärä tippuu noin parilla sadalla kilokalorilla päivässä, rasvan määrä vähenee huomattavasti mutta vastaavasti hiilareita tulee ruokavalioon lisää. Olen jo tällä viikolla syönyt uuden ruokavalion mukaan, ja kumma kyllä hiilareita on jopa hankala saada kasaan. Aamulla voisin syödä helposti puuroa, mutta se on ainut ateria johon PT ei antanut lupaa lisätä hiilareita. Lounaalla en osaa syödä muuta kuin salaattia, eli käytännössä loppupäivä on sitten aika hiilaripitoinen. Pitänee kai lisätä lounaan ja välipalan kylkeen vaikka joku hedelmä, jotta päivällisellä ja iltapalalla ei tarvitse syödä niin paljon hiilareita...

Sain PT:ltä myös uudet treeniohjelmat. Jatkossa olisi tarkoitus tehdä viikon aikana kolme lihaskunto-ohjelmaa, HIIT sekä yksi rauhallisemman sykkeen pitempi aerobinen. Toisaalta haluan itse aloittaa myös juoksukunnon kehittämisen, mutta ehkäpä saan sellaisenkin treenin sopimaan viikkoaikatauluuni. Huomenna käydään PT:n kanssa uudet liikkeet läpi, aika tuttuja liikkeitä suurin osa, mutta muutama outo juttu eli kiva treenata niitä heti yhdessä.

Karkkilakkoa minulla on voimassa vielä kuukausi (ja neljä päivää päälle), mutta olen kyllä viime aikoina hyödyntänyt ihan kiitettävästi itselleni antamaani lupaa syödä tarjoiluja kyläreissuilla. Parin viikon sisällä on nimittäin ollut firman juhlat, laskiainen, kahdet lastenjuhlat ja yhdet vaatekutsut. Olen kuitenkin pitänyt huolen siitä, etten ole päästänyt herkuttelua överiksi, vaan jälkikäteen syömisiä Kiloklubiin merkatessani olen huomannut että päivän kalorimäärä on pysynyt suunnilleen kurissa firman bilepäivää lukuunottamatta. Eilen sain itse asiassa taputtaa itseäni selkään, kun kävin hakemassa koko perheelle päivällisen Heseltä enkä sortunut kerrosaterian houkutukseen vaan tilasin itselleni kiltisti kanasalaatin. Mutta johtuisikohan painon hidas tippuminen kuitenkin noista kutsujen tarjoiluista, vaikka päivän kalorimäärä ei olekaan pahasti ylittynyt?

Haastava herkkulakko

Ensimmäiset kolme viikkoa karkkilakosta sujuivat kuin leikiten, eikä minun tehnyt edes mieli mitään herkkuja. Tällä viikolla on ollut paljon vaikeampaa. Johtunee ehkä viikonlopun aikana tulleesta univelasta, jota ei meinaa saada kurottua umpeen millään. Parina yönä olen nähnyt - ja syönyt - karkkeja unissani, ja muistanut vasta jälkeenpäin että minunhan piti olla karkkilakossa! Onneksi en ole valveilla ollessa sortunut.

Olen miettinyt taas paljon sitä, että onko minun parasta pysytellä herkuista kokonaan erossa, vai pystyisinkö tulevaisuudessa pitämään viikottain vaikka yhden karkkipäivän jolloin saisin syödä jotain hyvää kohtuudella. Kuten säännölliset lukijat varmaan tietävätkin, niin olen yrittänyt samaa aiemminkin, mutta jossain vaiheessa homma on karannut käsistä ja herkuttelu on lipsunut myös karkkipäivän ulkopuolelle ja mennyt ihan överiksi. Toisaalta herkut eivät välttämättä ole olleet ainoa ongelma, vaan se että olen antanut itselleni luvan syödä kaikkea muutakin ylimääräistä ihan liikaa, mutta en voi väittää että suhteeni karkkiin ja sokeriin olisi millään lailla mutkaton ja helppo.

Joskus jopa toivon, että minulla olisi ongelma ennemminkin alkoholin kuin herkkujen kanssa.Viinaa pystyy sentään jollain tavoin välttelemään, mutta karkkia ja herkkuja tuntuu olevan tarjolla joka puolella. Viime aikoina jopa työpaikalla on ollut koko ajan jotain hyvää, mutta toistaiseksi olen saanut pidettyä näppini erossa. Jos vain paino tippuisi edes vähän nopeammin, niin silloin olisi jotenkin helpompi pitää kiinni itsekurista. Nyt on välillä tuntunut siltä, että kun kerran mitään ei tapahdu niin ihan sama mitä syön. Esim. tänä aamuna paino oli taas 81,4kg (verrattuna sunnuntain 80,9 kiloon), mikä sai mielen matalalle. Tiedän mainiosti, että paino voi vaihdella satoja grammoja tai parikin kiloa jopa yhden päivän aikana, mutta olisi enemmän kuin mukavaa saada paino taas seiskalla alkavaksi... Onneksi PT sentään sanoi että olen selvästi hoikistunut, mutta itse en sitä huomaa peilissä enkä oikein vielä vaatteissakaan. Ehkä olo ei ole enää ihan niin turvonnut kuin vielä vaikka kuukausi sitten, mutta on vielä paljon matkaa ennen kuin olen taas omassa ihannevartalossani.

PT ja yhteinen treeni antoivat onneksi taas valoa päivään, eli ehkä - tai siis todellakaan - en luovuta ihan vielä. Ehkäpä yritän ottaa loppuviikon levon kannalta ja palauttelen väsyneitä lihaksiani, jospa olokin taas vähitellen piristyisi...

Penkkienkka

Tympeän päivän pelasti tänään salitreeni PT:n kanssa HIIT-tyylisesti lihasharjoitteita tehden ja välillä kuntopyörää polkien. Loppuun vielä muutama sarja penkkipunnerrusta, jotka tein 40 kilolla mikä on uusi ennätykseni. Tähän saakka olen tehnyt penkkipunnerrusta 35 kilolla, mutta 40kg meni itse asiassa jopa melko hyvin. PT:n mukaan rintalihakseni ovat epätavallisen vahvat, ainakin jos vertaa (oma mielipiteeni) heikkoihin olkapäihin jotka eivät kehity pystypunnerruksessa mihinkään, tai hauiksiin joita väännän jatkuvasti samoilla kilomäärillä. Anyway, treeni teki taaskin päivästä paljon, paljon paremman, ja eipä tarvitse enää tällä viikolla tehdä HIITiäkään erikseen...

Ihana kipu

Eilen kävin PT:n kanssa läpi treenieni liikkeet. Minulla on ohjelmassa kaksi normaalia koko kropan salitreeniä (joissa tosin molemmissa aina kolmen liikkeen supersarjoja), yksi erikoistreeni jossa tehdään neljää liikettä putkeen 25 minuutin ajan niin monta kierrosta kuin ehtii (parantaen tulosta kerta kerralta), ja yksi kehonpainolla tehtävä (koti)treeni. Kotitreeniä ei eilen katsottu, mutta kaikki nuo salitreenien liikkeet käytiin läpi kaksi kertaa. Siis kaiken kaikkiaan 22 liikettä kaksi sarjaa eli yhteensä 44 liikettä. Uskotteko että oli kunto koetuksella ja tänään lihakset kipeinä?

Noiden lihaskuntotreenien lisäksi ohjelmaani kuuluu yksi HIIT ja yksi matalamman sykkeen aerobinen viikossa. HIITiä olen kokeillut vain kerran PT:n kanssa, saa nähdä kuinka kauan menee ennen kuin saan siitä kunnolla tehoja irti omin avuin...

Huomenna menemme miehen kanssa laivalle, jossa on tiedossa hyvää ruokaa ja juomaa sekä huomisiltana että lauantaina, mutta sitten palaan takaisin ruotuun ja maanantaina aloitan virallisesti (jo tällä viikolla harjoittelemani) herkkulakon joka kestää ainakin 71 päivää ellei vielä joku Facebook-kavereistani tykkää statuksestani. 

Eka päivä tiukkaa dieettiä

Eilen en herkutellut, mutta en vielä syönyt täysin PT:n dieetin mukaan. Tänään olikin jo tarkan ruokavalion aika, ja tältä se näytti:

Kinkku-juustomunakas, kurkkua ja tomaattia

Tonnikalasalaatti, tässä ei mitään uutta

Heraa ja cashew-pähkinöitä

Naudan palapaistia (omat lihat otin erilleen ennen kuin suurustin kastikkeen muulle perheelle), kukkakaalia, tomaattia, raejuustoa ja cashew-pähkinöitä

Rahkaa, soijalesitiinirakeita, chia-siemeniä ja sokeroimatonta mehukeittoa

Kaloreita oli 1932, nälkä ei ollut missään vaiheessa. Herkkuja ei ole tehnyt edes mieli, mutta kiusauksia on varmasti vielä tiedossa. PT:n ohjeistamat proteiini- ja rasvamäärät toteutuivat lähes grammalleen. Jotenkin on vaan ihan omituista että suurin osa päivän energiasta tulee rasvasta, nimittäin 49%. Proteiineja tuli 37% ja hiilareita 15%. Päivän ruoista sain yhteensä 70,5g hiilareita kasvisten ja vihannesten muodossa. Tänään laitoin sekä aamu- että iltateehen teelusikallisen hunajaa, mutta siihen oli PT:n lupa flunssani vuoksi. Olen kärsinyt flunssan lisäksi myös kovasta päänsärystä pari päivää, ja luulen sen johtuvan hiilarivieroituksesta. Toivon mukaan kroppa tottuisi tähän pian ja päänsärky helpottaisi. Tänään kurkkukipu ja nuha alkoivat vihdoinkin helpottaa, eli ehkä pääsen ensi viikolla jopa salillekin. Olo oli vielä eilen niin kamala että peruin huomiselle sovitun PT-tapaamisen jossa oli tarkoitus käydä uusia ohjelmia läpi, mutta ehtiihän sen myöhemminkin. Pääosa liikkeistä on kuitenkin aika tuttuja ja pystyn tekemään ainakin yhden saamista ohjelmista jo nykyiselläkin osaamisella. Huomenna olisi tarkoitus tehdä joko rauhallinen kävelylenkki tai polkea crosstrainerilla ennen töiden alkua, riippuu vähän huomisen säästä.

Sekin pitää muuten mainita, että makeutusaineen käyttö oli tänään hyvin vähäistä. Teehen laitoin sitä hunajaa kuten jo mainitsinkin, ja iltapalarahkaan laitoin makeutusainetta vain pienen tilkan (verrattuna aikaisempaan lotraukseen). Vettä olen litkinyt tänään taatusti enemmän  kuin pitkiin aikoihin, sillä koko aamupäivän tuntui olevan jano ihan koko ajan. Saa nähdä, kuinka pian nesteet lähtevät liikkeelle ja saan turhat turvotukset kropasta pois...

Taas uusi alku

Joku kyseli taannoin tämänhetkistä painoa ja mittoja. Tadaa, tässä ne tulevat, mitattu tänä aamuna:

Paino 83kg
Napa 98cm
Vyötärö kapein 90cm
Lantio 115cm
Rinnanalus 90cm
Reidet 62cm
Hauis/Alli oikea 31cm, vasen 30cm

Olen painanut saman verran viimeksi heinäkuun lopussa 2012, eli ensimmäisen superdieetin ja SD extran jälkeen. Mitatkin olivat tuolloin suunnilleen samat. Nyt minun on turha keksiä enää tekosyitä ruokavalioremontin lykkäämiselle, tai kohta huomaan painavani taas sen 100kg josta aloitin matkani kolme vuotta sitten!

Sain PT:ltä uudet ohjelmat, ja ihan hyvältä näyttää. Ensimmäistä kertaa ikinä minulle ei ole kerrottu tarkkaan että mitä tiettyjä ruoka-aineita minun pitää syödä ja milloinkin, vaan tarkoitus on että opin itse laskemaan ruokien makrot jotta lopputulos on PT:n määräämä. Tiedän siis että kuinka paljon rasvaa ja proteiineja kullakin aterialla tulisi tulla, ja on omalla vastuullani päättää se mitä loppujen lopuksi syön. Hiilarit vedetään nyt alussa ihan minimiin, eli käytännössä saan syödä niitä vain salitreenin jälkeen. Toki minun on lupa syödä vihanneksia ja kasviksia niin paljon kuin haluan, mutta hedelmät, marjat, peruna tai riisi ovat sallittuja vain treenin jälkeen (ja sillekin on grammamäärä annettu). Viljat karsittiin kokonaan pois, eli ei enää kaurapuuroa tai vehnäleseitä pastasta puhumattakaan. Eipä minun toisaalta tule niitä edes ikävä, sillä leipää en yleensä syö muutenkaan ja puuron sijaan tykkään aamupalalla rahkasmoothiesta. Nyt pitää kyllä vaihtaa tuo smoothiekin munakkaaseen, sillä pelkästä rahkasta ei kovin hyvää smoothieta saa kun marjat on pannassa...

Tämä alku on hiilareiden suhteen näin tiukka siksi, että pääsisin eroon sokerikoukusta. Kaloreita kyllä tulee lähes 2000 joka tapauksessa, mutta ne ovat siis pääasiassa proteiineista ja rasvasta. Treenipäivinä kalorimäärä on noin 2200, mutta sekin vaihtelee riippuen siitä kuinka paljon kasviksia syönkään.

Yksi juttu mihin minun pitää jatkossa kiinnittää myös huomiota on makeutusaineen käyttö. Se on nimittäin lisääntynyt aika paljon ihan huomaamatta. Rahkan joukkoon olen lisännyt nestemäistä hermesetasta, teehen ja kahviin makeutustabletteja aina vain enemmän. PT muistutti siitä kuinka runsas makeutusaineen käyttö lisää makeanhimoa, eli siksi sitä pitää vähentää. Määrä kyllä putoaa lähes automaattisesti kun kun vaihdan smoothien munakkaaseen enkä siis syö niin paljon rahkaa, ja olen jo parina päivänä tipauttanut teen joukkoon vain pari makeutusainetablettia kolmen tai jopa neljän sijaan. Ihme kyllä ei edes maistu pahalta, en tajua miksi olen käyttänyt makeutusainetta niin paljon.

Joku voi nyt miettiä että pitääkö tässäkin mennä ääripäähän, eli jatkuvasta suklaansyönnistä hiilareiden lähes täydelliseen välttelyyn. Näemmä pitää ja näillä mennään, mutta yllättäen pariin päivään ei ole tehnyt edes mieli herkkuja! Olen meinannut mennä kaivelemaan herkkukaappia vanhasta tottumuksesta tai syödä lasten kanssa hedelmiä tai esim. ruissipsejä, mutta eiköhän sekin tapa taas unohdu kunhan tässä uudessa ruokavaliossa pääsee vauhtiin. Lupaan myös sen, että tällä hetkellä vaivaava flunssakaan ei saa minua nyt sortumaan, vaikka yleensä se on juuri pahinta aikaa itsekurille. Herkuttelu loppui nyt eilen!