Mitäs siitä pikkusormesta sanottiinkaan..?

Viime päivinä en ole tyytynyt antamaan pirulle pikkusormeani vaan olen auliisti tyrkyttänyt sille koko kättä olkapäätä myöten. Miehen ollessa poissa kotoa vaikka vain lasten kanssa toisessa huoneessa olen työntänyt suuhuni suunnilleen kaiken mitä keittiön kaapeista löytyi, minkä lisäksi olen herkutellut kaverin emännöimillä Me&I-kutsuilla ja hakenut enemmän kuin auliisti iltapalaa Hesburgerilta miehelle ja myös minulle.

Olen pitänyt väsymystä ainakin osasyynä syömishimoon, ja väsymys onkin tuntunut vain pahenevan päivä päivältä - tai pikemminkin yö yöltä, sillä pikku-a:n univaikeudet jatkuvat eikä isä kelpaa tuolloin lainkaan. Toissa yönä tyttö rääkyi lähes tunnin juuri kun olin menossa nukkumaan (pahempaa olisi ollut vain jos olisin ehtinyt jo nukahtaa) ja pääsin sänkyyn vasta lähes puoliltaöin. Jokunen tunti meni hyvin, mutta jo viiden jälkeen  pikku-a halusi herätä. Hän kyllä nukahti loppujen lopuksi uudelleen, mutta minulla oli vaikeuksia saada enää uudelleen unta.

Eilinen ei kuitenkaan ollut ihan niin paha kuin toissapäivä, jolloin väsymys tuntui aivan kuin luissa ja ytimissä. Hermotkin olivat todella kireällä koko päivän, eikä kärsivällisyyttä tuntunut olevan yhtään mihinkään. Pienikin vastoinkäyminen sai kyyneleet silmiin ja olon aivan epätoivoiseksi.

Mikä sitten on syy ja mikä seuraus? Johtuuko väsynyt olo ja herkkujen himo siitä kun olen syönyt niin paljon hiilareita, vai onko hiilarinhimo seurausta väsymyksestä? Kolmas vaihtoehto on tietysti PMS, sillä menkat ovat juuri alkamassa. Lisäksi olen alkanut tunnistaa olotiloissani jonkinlaista sykliä siinä miten hyvin jaksan pysyä ruodussa ja kuinka kireällä hermoni ovat. En muista koska minulla oli viimeksi samanlainen olo, mutta hormonit voivat tosiaan olla osasyyllinen. Toisaalta hormonikierukan pitäisi (tietääkseni) hillitä oireita, mutta onhan minulla toisaalta kuukautisetkin eli omalla kohdallani hormonikierukka ei ole täysin hillinnyt hormonitasojen kuukausittaista heittelyä.

Olisiko tänään kuitenkin jo se päivä, jolloin saan hillittyä herkuttelunhimoni? Ainakin yö meni hyvin ja lapset nukkuivat heräilemättä, itsekään en herännyt edes vessahätään ennen kuin lapset hiipivät huoneeseemme talviaikaa klo 5.45. Kaiken lisäksi kun mies nousi lasten kanssa ja sain itse nukkua vielä kaksi tuntia niin olo on jopa suhteellisen virkeä. Varsinkin kun sain syödä aamupalani (puuroa, marjoja, mehukeittoa, raejuustoa ja soijalesitiinirakeita ja kaksi isoa mukia kahvia) kirkasvalolampun loisteessa lasten katsellessa aamun pikkukakkosta. Ulkonakaan ei sada vettä, eli pitäisiköhän lähteä raittiiseen ilmaan hakemaan sieltä lisää energiaa päivään...

Haaste

Ashta haastoi minut jokin aika sitten seuraavalla haasteella:

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

Koska olen tähän haasteeseen vastannut jo aiemminkin, en nyt laita tätä eteenpäin (enkä jaksa keksiä mitään kysymyksiä), mutta kerron nyt satunnaisia asioita sekä vastaan saamiini kysymyksiin...

11 Satunnaista asiaa

1. Omistan Frendien kaikki 10 kautta, enkä ole kertaakaan tainnut katsoa niitä. 

2. Meiltä löytyy myös kaikki (vanhat) Ritari Ässät, jotka katsottiin läpi jokunen vuosi sitten. 

3. Nykyinen työsuhteeni on kestänyt kohta seitsemän vuotta. Työn oli tarkoitus olla vain väliaikainen jotta saisin säästettyä vähän rahaa muuttaakseni ulkomaille kielitaitoa parantaakseni. 

4. Minulla on paljon hyviä kavereita, mutta ei varsinaista sydänystävää jolle voisin soittaa koska tahansa ja mistä aiheesta tahansa. Kadehdinkin välillä joitakin kavereitani, joilta tuollainen sydänystävä löytyy. 

5. Olen todella onnellinen siitä, että lapseni kielellinen kehitys on ollut todella nopeaa. Iso-A puhuu kuin papupata, ja pikku-a:kin puhelee jo monen sanan lauseita. 

6. En tiedä olenko jo maininnut sitä täällä, mutta olen 5-lapsisen perheen vanhin, ja nuorin sisarukseni on minua 10 vuotta nuorempi. 

7. Sekä minun että mieheni vanhemmat ovat yhä naimisissa, mikä varmasti kannustaa meitäkin pysymään yhdessä vaikka ongelmia joskus tulisikin. 

8. Olen syönyt päivän toiseksi pääateriaksi tonnikalasalaattia lähes joka päivä enkä vieläkään ole kyllästynyt. 

9. Jos sataa vettä, en mene ulos. En lenkille enkä lasten kanssa, piste. 

10. Olen yhä koukussa Fairylandin pelaamiseen. Tällä hetkellä pelissä etsitään pääasiassa halloween-aikaan liittyviä kummitus- ja zombie-hiirulaisia muista puutarhoista mikä on oikeasti todella koukuttavaa.

11. Kävin lapsena pianotunneilla kuusi vuotta kunnes kyllästyin. Käteni ovat pienet ja sormet lyhyet eivätkä yltäneen tarpeeksi pitkälle koskettimilla. Joskus mietin että haluaisin yhä osata soittaa, mutta tunnistan nykyään hädin tuskin nuotit...

11 Kysymystä haastetulle

1. Kuinka paljon nukut yleensä?

Haluaisin - ja myös tarvitsisin - kahdeksan tunnin yöunet, mutta normaalisti saan nukkua maksimissaan 7 tuntia. Sekin riittäisi, jos vaan saisin nukkua ne putkeen ilman väliherätyksiä. 

2. Oletko sohvaperuna vai sporttispurttari vai kenties jotain siltä väliltä?

Haluaisin olla sporttispurttari, mutta pakko myöntää että jos saan valita niin jään kyllä mieluummin sohvalle tuijottamaan telkkaria tai istun netissä. 

3. Paras tapa rentoutua?

Sohvan nurkassa hyvän kirjan kanssa. Tai peiton alla miehen kainalossa...

4. Jos voisit olla missä vain, missä olisit nyt?

Jossain lämpimässä lomakohteessa uima-altaan reunalla. 

5. Pidätkö tanssimisesta?

Kyllä, mutta harrastan sitä aivan liian harvoin. 

6. Oletko jo hankkinut joululahjoja (tämän vuoden joulua varten siis)?

Yksi joululahja on hankittu, kun kävin Stockan Hulluilta Päiviltä lapsille Brion nukenvaunut jollaisista olen haaveillut jo kauan, mutta yksikään sukulaisista ei ole vielä heille sellaisia hankkinut.

7. Mitä haluaisit kokeilla?

Laskuvarjo- tai benjihyppyä

8. Mitä näet oikealla puolellasi juuri nyt?

Keittiön ikkunan ja siitä ulos. 

9. Jos sinun pitäisi muuttaa Suomesta pois, minne muuttaisit?

Ruotsissa on aika samanlainen kulttuuri, että sinne olisi sinänsä helppo muuttaa. Kielikin on kiva, ja haluaisin oppia sitä nykyistä paremmin vaikka pärjäisin kyllä jokapäiväisessä elämässä nykyiselläkin kielitaidolla. 

10. Kylmä vai kuuma?

Kuuma. Ei vaan kylmä. Ei vaan kuuma. En osaa päättää, kylmä jäätelö mutta kuuma kahvi :)

11. Oletko koskaan kokeillut tankotanssia?

En ole, mutta olen kyllä miettinyt että olisi hauskaa kokeilla sitä joskus. 

Eilen ja tänään

Toissapäivän flunssainen olo oli eilen aamulla hävinnyt, ja vaikka olo oli kovin väsynyt pikku-a:n yökiukuttelun vuoksi niin uskaltauduin silti salille. Hyvä niin, sillä jaksoin tehdä puolentoista tunnin tuplatreenin jalkoja ja selkää, sykemittarin mukaan kului lähes 1000 kaloria. Välissä otin itsestäni muutaman kuvan. Kovin suurta muutosta en itse näe varsinkaan kun ei nyt ole aiempia kuvia vertailtavaksi...

Tänään meni taas syömisten suhteen vähän heikommin sillä päätin tehdä iltapalaksi perunarieskaa jota tulikin syötyä ihan urakalla päällä reilusti Oivariinia. Lisäksi mies tuli töistä kotiin irtokarkkipussin kanssa, enkä perunarieskaövereiden(kään) jälkeen (tai ehkä jopa niistä johtuen) saanut hillittyä itseäni vaan oli pakko maistaa muutama namu...

Sortumisen tekosyynä voisi tietysti käyttää viime aikoina jatkuvasti toistunutta pikku-a:n yökiukuttelua, mistä johtuva väsymys alkaa jo oikeasti vaivata. Tänäänkin miehen ollessa iltavuorossa jaksoin kyllä tsempata itseäni, leikkiä lasten kanssa ja askarrella yhdessä lorukortteja, mutta kun tytöt katsoivat pikku kakkosta tuijotin suunnilleen tyhjää sen ajan...

Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus mennä taas salille, jospa saisin edes osan tänään syömistäni kaloreista kulutettua ja liikunnalla lisää energiaa...

Ei kai taas!

Viikon verran olo oli suhteellisen terve. Viime viikon pysyin ruokavaliossa tiistaista perjantaihin, ja pääsin jopa pari kertaa salille. Eilinen ja toissapäivä meni sitten taas herkutellessa, kun päätettiin tehdä lauantaina tortilloja ja niitä tuli sitten syötyä myös sunnuntaina samoin kuin sipsejä ja muutakin ylimääräistä. Eilen minulla oli harvinainen vapaapäivä, kun mies lähti lasten kanssa vanhempiensa luo. Koko päivä meni kyllä työn touhussa taloa siivotessa ja pihaakin ehdin vähäsen haravoimaan.

Viime yönä heräsin todella omituiseen oloon, hiotti kamalasti eivätkä silmät meinanneet aamulla avautua millään. Töissä huomasin, että kurkku oli taas kipeä ja yskäkin pahenemaan päin, ja päivän mittaan posket alkoivat hehkumaan ihan siihen tapaan kuin olisi kuumetta. Olin suunnitellut meneväni töiden jälkeen salille, mutta päätin jättää sen suosiolla väliin jotten vain pahentaisi oloani.

Ruokailuissa olisi kuitenkin tarkoitus pysyä flunssasta huolimatta, herkuttelu saa luvan jäädä noihin kahteen päivään. Piste. Toivottavasti tämä flunssa ei kestäisi taas kuukautta, olisi ihan kiva päästä oikeasti kuntoilemaan useamminkin kuin kahdesti aina kuukauden välein...

Mä haluun syödä!

Perjantainen automatka vanhempieni luo sujui mukavasti. Normaalisti matkan aikana tulee naposteltua karkki jos toinenkin, mutta tällä kertaa söin ehkä neljä salmiakkia ja nekin vasta loppumatkasta kun alkoi kovin väsyttää. Sinänsä en kuitenkaan selvinnyt puhtain paperein syömisiä ajatellen, sillä tauolla söin Hesen kana-aterian josta ei taatusti kaloreita puuttunut. Perjantai-iltakin meni Liten mukaan, eli sinänsä päivä oli kohtuullinen.

Lauantai alkoi aamupuuron merkeissä tietysti raejuuston ja marjojen kera. Lounaalla ruokavalion noudattaminen ei kuitenkaan enää onnistunut, sillä tarjolla oli jauhelihakeittoa ja "pakko" oli syödä myös ruisleipäviipale. Hiilaritankkaus jatkui päiväkahvilla murokakun ynnä muiden leivosten merkeissä. Päivälliseksi söimme ranskanperunoita ja makkaraa ja iltapalaksi omenapaistosta voi-sokeri-kauraryynikuorrutuksella tietysti jäätelön kera. Kasviksista ei tietenkään ollut koko päivänä mitään tietoa. Ja ne aamupuuron marjatkim olivat muuten ihan reilusti sokeroituja...

Joskus on vaikea ajatella, että ruokavalioni on ollut tuollainen lähes koko elämäni. Leipää joka aterialla ja leivonnaisia tai muuta hyvää (ainakin) kahdesti päivässä kotona asuessani. Kasviksia minimaalisesti, ja nekin maksimissaan tomaattia ja kurkkua tai he-ma-pa-kiinankaalisalaattia. Salaatteja on vanhempieni luona kyllä ruokapöydässä aina sen seitsemää sorttia, mutta eipä suolasieniä, perunasalaattia, (sokeroitua) puolukkasurvosta ym. voi oikein laskea kasviksiksi... Onko siis vaikea kuvitella kuinka vaikeaa on saada kasvisten ja vihannesten syönti tulemaan selkärangasta, kun koko lapsuus ja nuoruus on menty yllämainitulla ruokavaliolla?

Oli miten oli, niin hiilarimättö sai aikaan sen, että koko eilisen päivän olisi tehnyt mieli syödä koko ajan lisää. Tämä päivä menee myös dieetin ulkopuolella kun juhlimme siskonpojan ristiäisiä, eikä huomennakaan voi olla niin tarkka sillä edessä on pitkä kotimatka. Tiistaina olisi kuitenkin tarkoitus palata taas ruotuun ja jospa keskiviikkona onnistuisi salitreenikin pitkästä aikaa...

Takkuamista

Tänään oli haastava päivä. Yskän takia yö oli katkonainen, kun pikku-a:kin herätteli. Aamulla ensin niin hyväntuulinen tyttö veti jostain pultit juuri ennen hoitoon lähtöä (liekö ollut nälkäinen kun sai aamupalan vasta päiväkodissa) ja jouduin pukemaan itkupotkuraivarin kourissa olleen tytön väkisin.

Töissä oli takkuista ja iso osa päivästä kului (osittain turhassa) koulutuksessa. Fiilis oli koko päivän väsynyt ja ärtynyt, vaikka työpäivä päättyikin onnistumiseen eräässä asiassa. Jossain vaiheessa minun teki todella paljon mieli jotain hyvää, mutta itsekuri piti tänäänkin. 

Päivälliseksi söin tänään desin verran riisiä broilerin fileesuikaleiden, Uncle Ben'sin sweet&sour -kastikkeen ja tuorekurkun kera, muu päivä meni Liten ohjeiden mukaan. 

Minua alkaa vähitellen ärsyttää tämä yskä, joka ei näytä helpottamisen merkkejä. En ole käynyt salilla kolmeen viikkoon tai harrastanut mitään muutakaan liikuntaa, ja jo pelkkä portaiden kiipeäminen työpaikalle kolmanteen kerrokseen saa aikaan yskänpuuskan ja voimattoman olon. Toivottavasti pääsisin yskästä eroon tämän viikon aikana, jotta voisin mennä ensi viikolla salillekin...

Eilen ja tänään

Eilen sovelsin taas päivällisellä, jolla oli herkkuruokaani. Porsaan sisäfileetä ja herkkusieniä, haudutettuna pari tuntia mustapekka-juustolla maustetussa ruokakermassa. Itse jätin perunat pois lautaseltani ja söin reilusti kasviksia. Oli hyvää!

Tänään minulla oli töiden jälkeen ohjelmassa maikkarin promotilaisuus, eli ensin saimme kuulla syksyn tv-tarjonnasta, ja sen jälkeen näimme Sel8nne-leffan ennakkonäytöksen, ja pakko tunnustaa että vaikka en jääkiekkoa seuraakaan niin elokuva oli hyvä. Päivällä noudatin Liten ruokavaliota ja söin salaatin hieman ennen elokuviin lähtöä, mutta olin alustavasti varautunut antamaan itselleni luvan nauttia mahdollisista tarjoiluista. Yllätyksekseni minun ei kuitenkaan tehnyt lainkaan mieli tarjolla olleita täytettyjä croissantteja, joten otin vain kupin kahvia ja pullon kivennäisvettä. En myöskään käynyt ostamassa popcorneja ennen elokuvan alkua, vaikka vähän olisi mieli tehnytkin.

Tämän päivän kalorimäärä jäi itse asiassa tavallista pienemmäksi, sillä unohdin ottaa leffaan proteiinipatukan välipalaksi. Ehkä yhden päivän vajaammat kalorit eivät kuitenkaan haittaa, kun olen vastaavasti syönyt parina päivänä ohjelmaa enemmän kaloreita. Ei kai "oikeassakaan" elämässä kalorimäärä pysy päivästä toiseen samana. 

Ostin muuten eilen Luhdan hintarallista itselleni kolme juhlamekkoa (monen muun ostoksen lisäksi). Saa nähdä kehtaanko laittaa niistä yhden päälleni siskonpojan ristiäisiin sunnuntaina vai vaivaako vatsan pömpötys liikaa. Tosin se on jo kiitettävästi vähentynyt pysyttyäni jo viikon ruodussa, vielä muutama päivä aikaa viikonloppuun...

Normaalia elämää

Eilen ajattelin ottaa askeleen kohti sellaista elämää jota haluaisin syömisten suhteen noudattaa. Aamupuuro raejuuston ja muiden lisukkeiden kanssa, lounaaksi salaattia, välipalaksi proteiinipatukka ja iltapalaksi rahkaa. Päivälliseksi olikin sitten tällainen annos:

Hampurilainen pitää sisällän kaupan valmiin sämpylän, cheddar-juustoa, kaupan valmista hampurilaiskastiketta, pannulla öljyssä paistamaani sipulia, tomaattia ja pihvin, jossa on naudan paistijauhelihaa, sipulia, valkosipulia, suolaa ja pippuria sekä vähäsen sinappia.

Muu perhe söi hampurilais(t)en kanssa ranskanperunoita, minä lastasin lautasen täyteen miehen täydellisesti grillaamaa kesäkurpitsaa. Lisäksi tyydyin vain yhteen hampurilaiseen, mikä on edistystä edelliseen hampurilaiskertaan, jolloin söin niitä kolme tai neljä ja jätin kasvikset minimiin. 

Eilen kävin muuten kaupassa tekemässä kuun ensimmäiset ruokaostokset (viikolla tehtyjä täydennysostoksia ei lasketa), ja ostoskärry näytti tältä:

Kärryssä on toki pohjalla pari pussia puupellettejä sekä uusi sauvasekoitin - edellinen 10 vuotta palvellut ei enää toissapäivänä suostunut käynnistymään -, mutta onhan tuossa paljon muutakin (ruoka)tavaraa sekä minulle että muulle perheelle. Rahaa meni kuin roskaa, mutta ainakin pitäisi olla vaipat, vessapaperit, kissanruoat, miehen iltaherkut (eli nuo eskimot) ym. ostettu koko loppukuuksi.

Päätin muuten merkata eilisaamuisen vaa'an lukeman viikon viralliseksi lukemaksi, sillä siitä on tasan viikko aikaa "tankkaukseen" eli reissuun vanhempieni luo ja siskonpojan ristiäisiin jona aikana en aio punnita ruokia enkä viedä mukanani omia eväitä. Toivon tietysti että viikonloppu ei saa minua repsahtamaan pitemmäksi aikaa, mutta teen parhaani että onnistuisin palaamaan heti ruotuun.

Eilinen aamupaino oli joka tapauksessa 73,1kg, eli turvotukset lähtivät ensimmäisten päivien aikana. Vielä on kuitenkin kiloja tiputettavana, mutta yritän saada sen tehtyä edes jollain lailla rennosti ilman hampaiden kiristelyä. Pienin askelin loppuelämää kohti...

Se kultainen keskitie

Tänään, kun pakotin itseni syömään päivällisellä keitettyä seitiä, raejuustoa ja kukkakaalia muun perheen herkutellessa spagetilla ja jauhelihakastikkeella, mietin että onko tässä hommassa mitään järkeä. Syytän painon noususta sitä että olen syönyt yhdellä aterialla perheen kanssa samaa ruokaa, vaikka todellinen syy on se että olen yksinkertaisesti vain herkutellut liikaa. Töissäkin oli tänään tiukka paikka, kun työkaveri toi Arnoldsilta ison laatikollisen tuoreita donitseja ja antoi luvan syödä niin monta kuin jaksaa. Tiukkaa teki mutta sain kuin sainkin hillittyä itseni.

Perusruokavalioni on koko ajan ollut suhteellisen hyvässä kuosissa. Aamupalana on ollut rahkasmoothie, lounaalla salaatti ja iltapalalla rahkaa, päivällinen on ollut samaa ruokaa muun perheen kanssa (tosin kasviksia paljon paljon enemmän mitä mies tai lapset ovat suostuneet syömään) ja välipalana usein proteiinipatukka. Niiden lisäksi olen vain mättänyt viime viikot kuukaudet suuhuni karkkia, jäätelöä, suklaata ja sipsejä monta kertaa enemmän mitä pitäisi, ja paino on siksi alkanut nousta.

Loppuelämäni aikana minun pitäisikin oppia se kultainen keskitie tiukan dieetin ja ylettömän mässäilyn välillä. Normaali ruoka ei lihota, ei myöskään se jos joskus syö jotain epäterveellistä, mutta viime aikojen ruokavalioon minulla ei todellakaan ole varaa. Tarkoitus olisi oppia se, kuinka voi tosiaan syödä samaa ruokaa perheen kanssa ilman, että siitä lipsuu vähitellen ostamaan ja syömään yhä enemmän ja enemmän herkkuja. Työkaverin tarjoaman donitsin tulisi oikeasti olla ihan ok, sillä niitä ei todellakaan ole tarjolla joka päivä eikä edes joka viikko.

Luultavasti en tule noudattamaan Liten ruokavaliota koko kymmentä viikkoa, minkä dieetti oikeasti kestäisi. Yritän kuitenkin pysyä siinä edes muutaman viikon jotta saisin painon takaisin 70 kiloon tai mieluummin sen alle. Yritän myös pitää sellaisen asenteen, että painonhallinta on oikeasti koko elämän kestävä urakka, ei pikadieetti joka vedetään läpi vaikka väkisin ja jonka jälkeen sorrun heti herkuttelemaan urakalla. Pelkään, että jos noudatan dieettiä hampaat irvessä niin kohta olen taas samassa pisteessä kuin viikko sitten, eli turvonneena ja hiilariähkyisenä. Te lukijani olette varmasti kuulleet tämän jo monen monta kertaa, mutta tavoitteenani olisi oikeasti saada aivojeni "herkuttelukeskus" sellaiseen asentoon, että pieni herkuttelu ei muuttuisi jatkuvaksi mässäilyksi...

Vai olisikohan kuitenkin parempi yrittää sitä, että noudatan Liten ruokavaliota muuten tiukkaakin tiukemmin, mutta sallin päivän toiseksi ateriaksi samaa ruokaa muun perheen kanssa edes joitakin kertoja viikossa. Saisikohan siitä hommaan rentoutta, vai karkaisivatko syömiset saman tien taas käsistä?

Vieroitusoireita

Viimeiset pari päivää olen kärsinyt päänsärystä, ja syytinkin asiasta jumissa olevia hartioita. Tänään tajusin, että kyseessä voi olla myös vieroitusoireet hiilaripitoisesta ruokavaliosta. Muistin, kuinka moni valitti aikoinaan Fitfarmin foorumilla päänsärkyä ensimmäisellä dieettiviikolla, oire oli vain päässyt unohtumaan sillä itse en tuolloin kärsinyt päänsärystä. 

Tänään oli muutenkin vaikea päivä. Hermot olivat kireällä, eikä ajatuskaan tuntunut kulkevan töissä lainkaan. Ennen töihin menoa kävin järjestelemässä kirppispöytäni, ja kassajonossa (muista pöydistä tarttui mukaan vaatteita iso-A:lle) karkkihylly houkutteli todella paljon. Sain kuitenkin hillittyä itseni tänäänkin, eli nyt olen pysynyt ruodussa jo neljä päivää mikä on kauemmin kuin aikoihin. Painosta on hävinnyt kaksi kiloa, eli turvotusta oli jonkun verran ja nyt vaaditaan kärsivällisyyttä että saisin pois myös viime kuukausien aikana kertyneen läskin...

Liten ensimmäinen kiusaus

Jo Liten toisena päivänä jouduin kiusaukseen sortua, kun mies pyysi minua hakemaan ruokaa mäkistä tullessani töistä. Pikku-a heräsi aamulla kuumeisena, ja koska minulla oli koulupäivä niin mies jäi lasten kanssa kotiin. Minulla oli siis aamupäivä koulua ja töissä iltavuoro eli päivä oli todella pitkä. Kun olin autolla mäkin jonossa puoli yhdeksältä illalla, mielessä pyöri hetken aikaa ajatus ihanan rasvaisesta big mac -ateriasta, mutta onneksi sain kuitenkin hillittyä itseni ja söin iltapalaksi rahkaa Liten ohjeen mukaan. Loppujen lopuksi se ei tällä kertaa ollut edes vaikeaa.

Tiedän, että minulla on edessä vielä monen monta kiusausta, mutta selvisinpä  ainakin yhdestä päivästä kunnialla!