Syysflunssaa pukkaa

Jokin aika sitten ehdin kehuskella työkaverille, että olen ollut terveenä yllättävän kauan. Selkä nyt on ollut jumissa, mutta flunssa ei ole iskenyt. Ennen kuin nyt. Lapset ovat olleet nuhaisia ja yskäisiä jo jonkin aikaa, ja pari päivää sitten omaakin kurkkua alkoi karhentelemaan. Parin päivän aikana olo on huonontunut sen verran, että en uskaltanut käydä keskiviikkona lenkillä lasten tanssitunnin aikana, ja eilen jätettiin menemättä temppujumppaan.

Olon olisi paras kohentua viikonlopun aikana, sillä maanantai-iltana lähden veljeni luo Helsinkiin yöksi, ja tiistaina osallistun työnantajan järjestämään koko päivän (8.30-19) kestävään tapahtumaan, missä ovat puhujina Jari Sarasvuo, Esa Saarinen ja Duudsoneiden Jarppi. Päivästä tulee taatusti todella innostava, enkä todellakaan halua missata sitä. Jäinkin tänään suosiolla kotiin lepäämään vietyäni lapset eskariin ja hoitoon. Viisi tuntia sängyssä pötköttelyä vuorotellen torkkuen ja kirjaa lukien auttoi ehkä hieman, mutta olo on silti flunssainen. Kun olin iltapäivällä hakenut lapset hoidosta, kävimme lääkärissä, hakemassa pikku-a:lle antibioottikuurin korvatulehdukseen. Toivottavasti lääke auttaisi heti, jotta saisin ensi yönä nukkua pitempiä kuin tunnin parin pätkiä kerrallaan niin kuin viime yönä...

Vielä terveenä

Iso-A parani vatsataudista yhden päivän sairastamisen jälkeen, eikä tauti ole vielä iskenyt meihin muihin. Yhden A:n hoitokaverin äiti kertoi että heillä oli perheessä sairastettu kahden päivän välein, päiväkodissa hoitajat sanoivat tänä aamuna että siellä on todettu neljän päivän syklit sairastumisten välissä. Odotamme siis yhä milloin pikku-a sairastuu, tai me aikuiset. Minulla oli koko viikonlopun välillä vähän etova olo, mutta ei varsinaista oksettavaa oloa kuitenkaan, ja olo helpottui aina kun sain olla hetken aloillani. 

Lauantain aamupaino oli muuten 84,3kg, eilen sunnuntaina 84,7kg ja tänään 84,2kg. Paino menee siis hitaasti mutta (ainakin vielä) varmasti alaspäin. Nopeammin ei tarvitsekaan. Syömiset ovat pysyneet kurissa, päivittäinen kalorimäärä on ollut siinä parintuhannen paikkeilla edelleen mikä tuntuu sopivalta. Nälkä ei ole ollut, mutta toisaalta ei tarvitse syödä itseään ähkyynkään.  

Kohta ollaan sairastuvassa kaikki

Pari päivää on taas mennyt ilman että olen ehtinyt kirjoittamaan.
Keskiviikkona aamupaino oli 84,9kg, eilen torstaina ja tänään 84,7kg.
Tiistaina tullut soitto päiväkodista osoittautui vääräksi hälytykseksi, ja lapset pääsivät terveinä hoitoon keskiviikkona ja eilen. Viime yönä vatsatauti kuitenkin rantautui meille, kun iso-A alkoi oksentamaan. Onneksi olin varautunut vatsatautiin tuomalla ämpärin tytön puoliparvisängyn jalkopäähän jo viime viikolla, sillä viime yönä tyttö ei olisi ehtinyt vessaan vaan oksensi ämpäriin. Selvittiin kuitenkin ilman pyykkäämistä. Aamun aikana A ei enää ole oksentanut, mutta ruokakaan ei maistu (yöllä oksensi muutaman kerran). Hoidossa tauti alkaa olla kiertänyt jo melkein kaikki lapset, ja kaikki vanhemmat ketä tunnen ovat kertoneet että tauti on poikkeuksetta kiertänyt koko perheen. Vatsatauti lienee siis odotettavissa meille muillekin tässä muutaman päivän sisällä. Saa nähdä auttaako probioottikuuri ja kokonaisten valkopippurien syöminen...

Niinkuin vatsataudissa ei olisi tarpeeksi, minua on myös vaivannut yskä. Päivisin ei tosin lainkaan, mutta toissa iltana en meinannut saada unen päästä kiinni kun kurkkua kutitti ihan kamalasti. Samoin kun viime yönä heräsin iso-A:n oksennettua, en meinannut pystyä nukahtamaan uudestaan kurkun kutinan vuoksi. Olo ei ole onneksi muuten (ainakaan vielä) kipeä, mutta yöllinen yskä ärsyttää.
Syömiset ovat onneksi olleet kurissa, ja pari päivää on taas mennyt ilman mitään himotuksia. Pahin iska-hartiajumikin tuntuu hellittäneen, kiitos parin päivän relaksanttikuurin. Keskityin myös eilen salilla tekemään hartialiikkeet pienemmillä painoilla mutta pumppaillen, jotta veri lähtisi kiertämään mahdollisimman hyvin. Sen päälle vielä 45 minuuttia taukohuoneen hierontatuolissa koko selkää hierottaen, teki hyvää.

Töihin? Turha toivo.

Eilen illalla oloni oli melko inhimillinen, ja kuvittelin pääseväni tänään töihin. Kun sitten tänä aamuna heräsin, kurkku oli taas tosi kipeä ja olo muutenkin heikko. Koska puhun työssäni koko päivän puhelimessa, oli pakko todeta että en ole vielä työkunnossa. Tämä päivä menee siis visusti sohvan nurkassa tai sängyn pohjalla ääntä säästellen, kun vein lapsetkin hoitoon. Makeanhimoni yritän pitää kurissa kohmeisilla mansikoilla, jotka tuntuvat myös kipeässä kurkussa hyvältä. 

Koska osa tuloista muodostuu provikkapalkasta, en kovin mielelläni ole  paljon poissa töistä. Toisaalta on kuitenkin aika mukavaa pötköttää ihan rauhassa viltin alla ja katsoa digiboksilta sinne tallentamiani leffoja, ilman että täytyy vähän väliä olla selvittämässä uhmaikäisten lasten tappeluita...

Ärsytystä flunssan kourissa

Tämä on niin tuttua ja todella ärsyttävää, mutta aina kun minuun iskee flunssa niin olen puolikuntoinen päiväkausia. Kurkkukipu on nyt vaivannut torstaista lähtien, ja koko viikonloppu on mennyt ihan veto pois mutta ilman kuumetta. Perjantaina jätin suosiolla firman bileet väliin ja tulin työpäivän jälkeen kotiin lepäämään. Eilen jouduin olemaan jonkin verran jalkeilla, mutta tänään sain onneksi levättyä lähes koko päivän, kun mies huolehti lapsista.

Kurkku ei ole enää niin kipeä kuin eilen tai toissapäivänä, ja aion mennä huomenna töihin kun ei kuumettakaan ole, mutta en taida vielä uskaltaa mennä salille. Pää vaan meinaa levitä, kun ei pääse kuntoilemaan, ja syömisetkin meinaa olla vähän niin ja näin. En ole lipsunut mitenkään pahasti, mutta tekisi taas koko ajan mieli syödä jotain hyvää. Perjantaina olo oli kaikkein pahin, ja menin iltapäivällä vetämään kolme isoa korvapuustia. Päivän kokonaiskalorimäärä jäi kuitenkin noin 2100kcal:iin mikä oli edellisen ruokavalion päivittäinen ruokamäärä, eli ihan överiksi ei onneksi mennyt. Tänään päivän kalorimäärä oli 2059, ylimääräiset kalorit tulivat jäisistä mansikoista, riisikakuista sekä ruispalasta voin ja juuston kera. Tosin, jos kotona olisi ollut jotain muuta hyvää, niin olisin taatusti voinut vetää vaikka minkälaiset överit sillä aikaa kun mies oli lasten kanssa ulkoilemassa.

Uskon, että jos saan huomisen työpäivän menemään hyvin niin syömisetkin pysyvät reilassa. Kaikkien pahinta on silloin, kun olen sairaana ja yksin kotona. Kun ei voi muuta tehdä kuin maata sängyssä kirjan kanssa, niin silloin minun on hyvin vaikea hillitä itseäni kun herkkujen himo iskee. Niin kipeä en kuitenkaan ole, etten pystyisi olemaan sen aikaa pystyssä mitä jonkun herkun kehittäminen kestää...

Pöpöä pöpön perään

Viime viikonloppuna minuun iski joku vatsapöpö, ja maha oli sekaisin pari päivää. Maanantaina olo oli vielä sen verran heikko, että jäin kotiin lepäämään. Se auttoi, ja tiistain sekä keskiviikon olo oli ihan normaali ja pääsin salillekin. Tänään iltapäivällä alkoi sit koskemaan kurkkuun. Kipu on illan mittaan pahentunut ja olokin alkanut menemään heikoksi. Välillä tuntuu siltä että mä jotenkin suggestoin itselleni tän lötkön ja heikon olon heti kun kurkku tulee kipeäksi, mutta saattaa se olla todellistakin...

Liikunnat jäivät siis viime viikolla vähän vajaiksi viikonlopun lepäilyn vuoksi (minkä lisäksi olin sekä lauantaina ja sunnuntaina ylitöissä), ja tälläkin viikolla olen saanut treenattua vain kahdesti. Olin vähän ajatellut että olisin käynyt tänä aamuna tekemässä HIITin ennen aamuvuoroa, mutta jo eilen illalla olo oli niin uupunut että en sitten laittanut herätyskelloa puoli kuuteen... Ihan hyvä, sillä kun heräsin puoli seitsemältä olin kyllä vielä niin väsynyt että tuntia aikaisempi herätys ei olisi edes onnistunut.

Syömiset ovat onneksi pysyneet kuosissa. Huomenna tosin tulee poikkeusta poikkeuksen perään, sillä töissä on "pöhinäpäivä" jolloin tehdään kaikkea muuta paitsi töitä. Aamu alkaa firman tarjoamalla aamupalalla, ei mitään tietoa siitä mitä on tarjolla. Iso osa työpäivästä käytetään saman firman eri osastoihin tutustuessa eri tyypeistä koottujen ryhmien kesken, ja jossain välissä käydään lounaalla firman piikkiin. Ajattelin myös osallistua työpaikan parkkihallissa (!) järjestettäviin iltabileisiin, joissa on jonkinlainen buffetti. Tarkoitus olisi kyllä tulla bileiden jälkeen kotiin ihan omalla autolla, eli alkoholia en aio juoda vaikka sitä saattaa tarjolla ollakin. Kuntoilua ei siis ole luvassa huomennakaan, sillä työpäivän jälkeen haen lapset hoidosta hyvissä ajoin, jotta kehtaan lähteä myöhemmin sinne iltabileisiin kultsin kotiuduttua töistä.

Toivottavasti olo olisi viikonloppuna sen verran hyvä, että uskaltaisin käydä lenkillä, ja jos saisin sunnuntaina raahattua itseni työpaikalle (tai siis sen salille) niin voisin tehdä sen tänään väliin jääneen HIITinkin...

Kaiken syy?

Sunnuntaina oloni oli jo ihan terve, ja olinkin ihan valmis menemään eilen töiden jälkeen salille. Töissä olo kuitenkin taas huononi. Silmiä kirveli, nenä oli tukossa ja kurkkuakin aristi. Lisäksi seisomaan noustessa tuntui että silmissä sumeni, ja meinasin nukahtaa pystyyn. Tartteeko siis edes sanoa, että en mennyt salille vaan kotiin lepäämään hetkeksi ennen kuin oli aika hakea lapset hoidosta. Aikaa kotona ololle ei ollut kuin noin tunnin verran ja lepäsin sohvalla, uni meinasi tulla väkisin mutta pelkäsin että jos olisin nukahtanut niin en olisi jaksanut nousta ollenkaan.

Kun sain haettua lapset hoidosta ja tulimme kotiin, oloni alkoi vähitellen paranemaan eikä illalla ollut enää jälkeäkään flunssaisesta olosta tai väsymyksestä. Onneksi uni tuli kuitenkin heti sänkyyn päästyäni. Illalla aloin kuitenkin miettimään, että voisiko tämä viime aikojen heikko olo johtua syömistäni lihasrelaksanteista. Aiemmin lääkäri on määrännyt lihasjumeihin toista valmistetta joka ei ole vaikuttanut virkeystilaani lainkaan, mutta viimeksi niska-hartia-selkäjumia valitellessani sainkin reseptin toiseen tuotteeseen jota olen syönyt viimeiset kaksi viikkoa. Lääkäri sanoi kyllä, että parhaan hyödyn tuosta lääkkeestä saa kun sitä syö 3-4 viikkoa putkeen, mutta jätin kyllä eilen illalla tabletin ottamatta ja katson minkälainen vaikutus sillä on oloon.

Tänään en ole tuntenut samanlaista väsymystä kuin monena päivänä, mutta koska töissä on kahdeksan tuntia kestävä koulutuspäivä (normaalin kuuden tunnin työpäivän sijaan) niin en viitsi salillekaan jäädä. Saatan kuitenkin yrittää päästä lenkille sillä aikaa kun mies kokkaa perheelle päivällistä...

Koko viikon kaktus kurkussa

Viime viikolla minua vaivasi kurkkukipu, mutta sen verran vähän etten antanut sen haitata arkeani. Pystyin kuntoilemaankin ihan normaalisti, kun olo ei ollut muuten mitenkään huono. Viikonloppuna olo oli jo ihan normaali, mutta maanantai-iltana kurkkukipu alkoi uudestaan ja edellisviikkoa pahempana. Oli pakko perua PT:n kanssa sovittu salitreeni ja ottaa muutenkin tämä viikko rennommin.

Keskiviikkona kurkussa tuntui vain pientä aristusta, joten uskalsin käydä ystäväni kanssa tunnin sauvakävelylenkillä. Se ei kuitenkaan ollut hyvä idea, sillä torstaina olo oli entistä flunssaisempi ja perjantain vietinkin kotona lepäillen. 

Syömiset menivät alkuviikon mukavasti, mutta viikon loppua kohden alkoi lipsumaan. Perjantaina sorruin saikkepäivällä syömään paketin jäätelöä kipeää kurkkua parantaakseni. Eilen olin lasten kanssa oman kylän markkinoilla, missä tuli syötyä makkaraperunoita ja hattaraa, ostin myös toffeita luokkaretkirahaa keränneiltä koululaisilta ja ne tuli syötyä jo illalla. Tänään järjestin luonani vaatekutsut, jonne leivoin kaikkea hyvää. Tätä voisi varmaan sanoa erittäin epäterveelliseksi cheat-päiväksi, kun ruokavalioni koostui aamupalamunakkaan jälkeen pullataikinasta ja valmiista pullista, omenapiirakasta, suklaakakusta ja iltapalaksi syömistäni lehtikaalisipseistä. Lisäksi tuli syötyä kasa kirsikkatomaatteja, eli söin minä vähän vitamiinejakin...

Pahoitteluni erittäin epätarkasta kuvasta, mutta tässä tämänpäiväinen ruokavalioni...

Tänään olo on sinänsä ollut jo sen verran hyvä, että uskallan varmaan huomenna töiden jälkeen salille. Toisaalta olo ei juuri nyt ole ollenkaan hyvä, sillä pitkin päivää kestänyt sokerimättö sai aikaan lievästi sanottuna huonon olon. Tämän jälkeen ei luulisi olevan vaikeaa palata taas takaisin ruotuun ja normaalin ruokavalion pariin...

Jotain terveellistäkin, eli pellillinen lehtikaalisipsejä iltapalaksi helpottamaan sokeriähkyä

Uudet treenihousut!

Tämä viikko on mennyt lepolinjalla. Maanantaina alkanut kurkkukipu jatkuu jo kolmatta päivää, enkä ole uskaltanut lähteä kuntoilemaan jotten rasittaisi kroppaani ja sairastuisi pahemmin ennen viikonloppua ja reissua vanhempieni luo. Ruokavaliosta olen kuitenkin pitänyt kiinni lähes täydellisesti, mutta maanantaina sorruin ostamaan kaupasta 85kcal sisältävän jäätelö-/mehujääpuikon. Syytän sunnuntain herkuttelua josta jäi päälle hiilarinhimo, ja tätä ärsyttävää lievästi flunssaista oloa joka ei kyllä estä työntekoa mutta jonka vuoksi en uskalla urheillakaan. Lisäksi niska-hartiaseutu ja selkä muutenkin ovat taas ihan jumissa, kun en ole päässyt galileoonkaan kahteen viikkoon.

Tervettä oloa odotellessa voin sentään fiilistellä seuraavilla kuvilla uusista treenihousuistani. Itse asiassa tilasin Fitnesstukusta kahdetkin, mutta toiset olivatkin päässemään loppumaan, eli kotiin sain vain nämä. Ihanan värikkäät aikaisempien mustien pöksyjen jälkeen!

Kunpa vaan pääsisin pömppövatsasta eroon ja saisin reisiä kapeammaksi...

Taas flunssaa

Huomasin aamulla, että kurkku oli vähän arka. Päivän edetessä kurkkukipu on pahentunut, ja kipu alkaa haitata jo puhumistakin. Olo alkaa muutenkin mennä huonommaksi, eli olo on tosi väsynyt ja aivot on ihan seis. Muutaman päivän olo oli ihan normaali eikä perjantaina tai lauantaina tuntunut yhtään pahalta treenatakaan. Onkohan tämä nyt sit joku uusi pöpö joka iski heti edellisen perään? Siitepölyallergiaan en usko, koska olen syönyt antihistamiineja jo viikkokausia. Taitaa kuitenkin olla parempi jättää salitreeni tänään väliin, ärsyttää. Toivon vaan, että olo olisi jo torstaina normaali, jotta jaksan ajella lasten kanssa vanhempieni luo 400km päähän perjantain luokkakokousta varten...

Pitikin mennä sanomaan

Kehuin juuri työkaverille, että alkuvuotena en ole pahemmin sairastellut. Pitikin kehua, sillä nyt makaan peiton alla. Jokaista lihasta särkee ja hytisen vilusta, mutta kuumetta ei tietenkään ole. Tauti taisi tulla lasten hoidosta, sillä pikku-a oksensi kerran lauantaiaamuna ja oli samana iltapäivänä kuumeessa. Sunnuntaina hän oli jo ihan terve, mutta eilen iso-A valitteli vatsakipuja ja oli illan kuumeessa. Tänään molemmat lapset ovat jo terveitä, mutta virus iski allekirjoittaneeseen ja kun ei nouse kuume, joka parantaisi, niin saa nähdä kuinka kauan tämä kestää. 

En ole uskaltanut syödä paljoakaan, sillä eilen illalla minulla oli tosi huono olo ja tänään on pistänyt ikävästi vatsaan. Olen syönyt vain banaania ja jääkaapissa ollutta mustikkamehukeittoa (ei light-versiota), yhden palan paahtoleipää ja pari suolakeksiä. Onneksi vatsa ei kuitenkaan ole pahemmin sekaisin, mutta minun ei todellakaan tehnyt aamulla mieli munakasta tai lounasaikaan salaattia. 

Mieleni tekisi vain maata peiton alla ja nukkua, mutta iso-A:n eilisiltaisen kuumeen vuoksi lapset jäivät tänään kotiin. Olen jaksanut lukea heille vähän kirjoja ja valvoa hamahelmiaskartelua sekä muovailuvahatöitä, mutta olen myös antanut heidän katsoa lastenohjelmia tavallista enemmän. Huomenna saan ehkä kuitenkin viedä lapset jo hoitoon, jotta voisin oikeasti nukkua tämän taudin pois. 

Jos tästä haluaa keksiä jotain positiivista, niin hyvä että tämä tauti iski nyt eikä viikon päästä, kun pitäisi ajella lasten kanssa vanhempieni luo ja lukion luokkakokoukseen..

Edit. Mittasin meidän kuumeet. Minulla ei, pikku-a:lla ei, iso-A:lla 37,7 astetta. Eli lapset jäävät sittenkin myös huomenna kotiin...

Laiskuutta vai järjenkäyttöä?

Tällä viikolla olen saanut treenattua kahdesti. Keskiviikkona treenasin salilla PT:n kanssa ja eilen tein puolen tunnin hölkkälenkin (tosin kävelin aina välissä). Alkuviikon olo oli väsynyt ja flunssainen, joten sen vuoksi kuntoilu jäi silloin väliin. Tänään minun oli tarkoitus käydä taas salilla, huominen päivä menee kokonaan laivalla ja sunnuntaina olisi suunnitelmissa rauhallisempi sauvakävelylenkki.

PT:n treeni sai kuitenkin etureiteni niin kipeiksi että pystyn juuri ja juuri kävelemään. Ajattelin eilen illalla, että en anna sen estää treenaamista vaan käyn salilla tekemässä yläkropan ohjelman. Tänä aamuna kapuloita rattaisiin toi kurkku, joka on ollut paljon kipeämpi kuin vielä kertaakaan näiden parin viikon aikana jotka olen kärsinyt on/off -flunssaista oloa, ja nenäkin on ihan tukossa. Päänsärystä ja silmien kirvelystä puhumattakaan. Joudun siis toteamaan että on parempi ottaa tämä päivä rennosti, jos haluan jaksaa päivystää huomenna laivan leikkipaikan vieressä. Eikä muutenkaan ole hyvä treenata flunssaisena.

Tunnen silti itseni laiskuriksi. Kuumetta ei ole - kuten normaalistikaan - ja ainoat flunssan oireet ovat kurkkukipu, tukkoinen nenä, päänsärky ja silmien jomotus. Mietin jo että olisikohan kyseessä siitepölyallergia, vaikka se ei yleensä vielä tähän aikaan vuodesta vaivaakaan, mutta reilun viikon kestänyt antihistamiinien syönti ei ainakaan vielä ole auttanut lainkaan. Ehkä siis tyydyn lepäilemään tämän päivän ihan rauhallisesti - töissä saa onneksi istua - ja tankkaamaan itseni täyteen vitamiineja ja tätä ihanaa viherjuomaa:

Mitä kuuluu?

Aika juoksee huimaa vauhtia, eikä blogille tunnu olevan yhtään aikaa. Viime viikolla juhlimme tosiaan iso-A:n synttäreitä, lauantaina meillä oli kymmenkunta pientä tyttöä ja sunnuntaina talo täynnä sukulaisia. Lauantaina pysyin suunnilleen ruokavaliossa, tosin maistoin juhliin tekemiäni pätkis-kuppikakkuja. Sunnuntaina sen sijaan en paljon kaloreita tai makroja miettinyt. Aamupala oli normaaliin tapaan munakas, mutta loppupäivän tuli maisteltua kaikkea muuta. Äitini tekemiä karjalanpiirakoita ja munavoita, täytekakkua, maustekakkua, tonnikalapiirasta, kinkkukierteitä, raffeleita (tosin vain pari), popcorneja ym. Makeaa ei tullut syötyä kovinkaan paljon, mutta kaikkea suolaista siis sitäkin enemmän ja siis sekä lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi eli tuli siis naposteltua käytännössä koko päivä.

Onneksi herkuttelu jäi vaan tuohon yhteen (tai kahteen jos lasketaan mukaan myös lauantai) päivään. Tosin sorruin vielä maanantaina syömään jääkaapista viimeisen pätkiskuppikakun, joka ei ollut kelvannut kellekään, mutta päivän kokonaismakrot pysyivät kuitenkin sallituissa rajoissa.

Onneksi tällaisia lipsumisia ei tule ihan joka viikko. Eihän paino nyt vielä nousemaan pääse, jos kerran viikossa syö ruokavalion ohi, mutta eipä se kyllä välttämättä laskekaan. Tärkeintä oli kuitenkin, että sain lopetettua herkuttelun eikä jäänyt niin sanotusti putki päälle. No, tämän viikon lauantaina tulee tosin syötyä taas vapaammin kun menemme perheen kesken laivalle ja buffetin ääreen, mutta karkkeihin en koske silloinkaan. Tällä kertaa ei suklaatuliaisia allekirjoittaneelle!

Viime postauksessa julkaisin pari kuvaa alkuvuodesta 2012 jolloin olin vielä aika hurjassa kunnossa. Tässä on nyt kuvia tämän hetkisestä tilanteesta. Vuosi ja pari sitten olin kyllä tätä hoikemmassa kunnossa, mutta vaikka paino onkin noussut niin kaipa olen tälläkin hetkellä vielä aika normaalipainoisen näköinen? Pahimmat turvotukset ovat alkuvuoden aikana jo kadonneet, mutta tekemistä tietysti riittää ennen kuin olen kroppaani tyytyväinen. En kuitenkaan aio unohtaa elämästä nauttimista, kunhan se pysyy kohtuudessa...

Ainut häiritsevä asia on se, että flunssa meinaa iskeä päälle koko ajan. Toissa viikolla aristi kurkkua ja viikonloppu meni koomaillessa, viime viikon olo tuntui ihan terveeltä, mutta nyt on taas ollut arka kurkku ja eilenkin oloni oli täysin vetämätön, viluinen ja väsynyt. Tänään tuntuu kuitenkin taas paremmalta, joten uskallan treenaamaan PT:n kanssa ensimmäisen kerran tässä kuussa. Pari kertaa on jo peruuntunut, eli se että eilen tuntui vetämättömältä ei todellakaan riitä syyksi perua tämän päivän treenejä!

Juhlaviikko ja välähdys menneestä

Viikonloppu vietettiin flunssaisten lasten kanssa kotona. Oma flunssa jäi ilmeisesti pelkäksi säikähdykseksi. Lauantaina kärsin tosin koko päivän ihan järkyttävästä väsymyksestä ja olo oli todella tukkoinen, mutta päiväunet ja rennosti otettu päivä auttoivat ja sunnuntaina olo oli taas ihan normaali. Pikku-a:lle nousi vielä sunnuntai-iltapäivällä kuume, joten olin lasten kanssa eilisen kotona. Harmitti tosi paljon, sillä jouduin perumaan PT-treenit. Mies oli kuitenkin ollut poissa töistä viime viikolla, joten nyt oli minun vuoroni. Eilinen päivä oli kuitenkin lapsilla kuumeeton, ja ehdimme puuhastella kaikenlaista. Ulkoilimme, leikimme ja selasimme tietokoneelta kolme vuotta vanhoja valokuvia ja kotivideoita - tarkoitus olisi vihdoinkin päästä alkuun vuotta 2012 käsittelevän valokuvakirjan teossa. Iltapäivällä laitoin lapsille Helinä-keiju-leffan pyörimään ja tein itse puolen tunnin aikasidonnaisen kotitreenin ja sen jälkeen vielä puoli tuntia kestäneen Yoogaian palautusharjoituksen.

Tällä viikolla meillä on aihetta juhlaan, sillä iso-A täyttää lauantaina jo viisi vuotta. Lauantaina olen kutsunut meille kotiin lapsen hoitokavereita juhlimaan, ja sunnuntaina juhlistamme syntymäpäivää sukulaisten kanssa. Tiedossa on siis rennompaa syömistä, mutta aion maistella leipomuksiani hyvällä omatunnolla sillä tällä kertaahan en ole millään pikadieetillä jossa on tarkoitus pudottaa painoa jossain tietyssä ajassa, vaan kyseessä on koko loppuelämän mittainen opettelu kohtuuteen. Normaaliin elämään kuuluu herkuttelu silloin tällöin, kunhan arkena välttelee herkkuja ja muutenkin liiallista syömistä. Tiedän, että joskus aiemmin esim. synttäreiden juhlinta tai muu vapaasyöntipäivä on vienyt itsekurin kokonaan ja saanut herkutteluputken päälle, mutta nyt en anna sen tapahtua.

Vanhoja valokuvia selatessani löysin muuten harvinaisia kuvia, joissa olen itse mukana. Keväällä 2012 en ollut vielä aloittanut ensimmäistä superdieettiä, ja vaaka taisi näyttää vähän vajaata sataa kiloa. Nämä kuvat ovat hyvä muistutus siitä mihin EN halua enää koskaan palata...

Väärä hälytys mutta väsynyt päivä

Flunssainen olo meni ohi eilisen aikana, liekö vitamiinitankkauksella ollut osuutta asiaan. Tänään en silti uskaltanut lähteä treenaamaan, varmuuden vuoksi. Osasyynä oli myös kuolettava väsymys, josta kärsin koko päivän. Viime yö oli nimittäin levottomampi kuin aikoihin. Ensin iso-A herätteli monta kertaa klo 24-01 välillä ja pääsikin lopulta viereen nukkumaan. Sitten oli pikku-a:n vuoro. Koko ajan oli muka jano eikä nukuttanut, ja mies vaan kuorsasi eikä kuullut pikku-a:n hihkumista joten jouduin juoksemaan lapsen huoneessa itse.

Väsymyksestä huolimatta en sortunut miehen syömän iltapalapizzan houkutuksille, puhumattakaan muista herkuista. Jossain vaiheessa kävi mielessä kuinka hyvää suklaa olisi, mutta en oikeasti ollut edes lähellä sortumista...

Flunssa iskee!?

Lapset ovat olleet tällä viikolla kipeinä. Tiistaina soi puhelin kesken työpäivän, ja päiväkodista ilmoitettiin että iso-A:lle oli noussut kuume. Kävin hakemassa lapset kotiin ja loppupäivä otettiin rennosti. Keskiviikkona oli kuumetta kummallakin. Mies jäi eilen kotiin lasten kanssa, ja minä pääsin töihin. Tänään molemmat lapset olivat aamulla jo kuumeettomia, mutta mies jäi heidän kanssaan vielä tänään kotiin koska on itsekin sairauslomalla.

Aamu oli itse asiassa tosi rento. Lapset nukkuivat kerrankin pitkään ja heräsivät vasta kahdeksan aikoihin. Mies heräsi myös tuolloin, joten pääsin itse sauvakävelylle (kunhan olin ensin lukenut pikku-a:lle kasan lastenkirjoja sillä aikaa kun mies teki aamupuuroa). Kotiin palattuani söin aamupalan ja sain rauhassa valmistautua ensin hierojalle ja sieltä töihin. Vähitellen kurkkua alkoi kuitenkin aristaa, ja nyt olo on muutenkin jokseenkin vetelä. Posket hehkuvat ja kurkkukipu on pahentunut, kuumetta ei kuitenkaan ole - kuten ei yleensä koskaan.

Saa nähdä, olenko loppuviikon flunssassa, vai auttaisiko pieni c-vitamiinikuuri viemään pöpön pois...

Kärsimättömyys ei (todellakaan) ole hyve

Olen nyt noudattanut PT:n suunnittelemaa ruokavaliomallia neljä viikkoa. Olen varmaan tehnyt ihan väärin, kun käyn vaa'alla lähes joka aamu ja olen kärsimätön hitaista tuloksista. Jotenkin sitä vain ajatteli että edes ensimmäisen viikon aikana olisi lähtenyt painoa enemmän turvotusten häviämisen muodossa, mutta meno on ollut melko tasaista puolen kilon viikkovauhtia. Yritän hokea itselleni että puoli kiloa viikossa on kaikkien laihdutusohjeiden mukaan täydellinen vauhti, ja että 2000 kilokalorin ruokavaliolla paino ei voikaan kovin nopeasti tippua, mutta silti joku pieni sisäinen ääni piipittää että "nopeammin, nopeammin". Luulen kuitenkin, että noudatan tätä nykyistä ruokavaliota vielä kuukauden verran ennen kuin tehdään muutosta ohjelmaan.

Tänään tein "virallisen" punnituksen ja mittaukset kuukauden tauon jälkeen, ja paino oli tosiaan pudonnut pari kiloa. Senttejäkin oli hävinnyt lähes joka puolelta (sulkeissa kuukausi sitten mitatut lukemat).

Paino 80,9kg (83)
Napa 93cm (98)
Vyötärö kapeimmalta kohdalta 87cm (90)
Lantio 113,5cm (115)
Rinnanalus 88,5cm (90)
Reidet 61cm (62)
Hauis/Alli oikea 31cm (31), vasen 30cm (30)

Onhan tässä vielä paaaaaaljon matkaa vuosi sitten mittaamiini lukemiin, mutta jos vain onnistun olemaan kärsivällinen, niin eivätköhän paino ja mitat pikku hiljaa mene alaspäin.

Kuluvan viikon aikana minulla on käynyt pari kertaa mielessä, että poikkeaisin ruokavaliosta. Töissä on ollut tarjolla pullaa, keksejä ja karkkeja, mutta en silti ole sortunut. Toissapäivänä teki vähän tiukkaa, kun ostin kotiin pussillisen perunalastuja, mutta sain pysyteltyä niistä erossa enkä maistanut edes yhtä sipsiä. En kyllä olisi niitä muuten edes ostanut, mutta pikku-a:han iski joku vatsatauti torstain ja perjantain välisenä yönä (miksi aina yöllä??) ja tyttö oksenteli muutaman kerran. Perjantaina ei ruoka maistunut koko päivänä kuumeiselle lapselle, muuten kuin nuo sipsit joita joku lääkäri joskus suositteli vatsatautiin. Eilen a on jo ihan terveen oloinen, mutta jännitämme yhä että sairastuuko joku muu. Päätin sen vuoksi, että emme mene tänään iso-A:n kaverin synttäreillekään, vaikka olinkin odottanut sitä, sillä olin jo aiemmin antanut itselleni luvan syödä kyläillessä kahvipöydästä herkkuja. Tuleepa ainakin yksi päivä lisää ilman lipsumista ruokavaliosta. Olemme sitä paitsi viikon päästä menossa erään toisen kaverin synttäreille, ja siitä viikon päästä minulla ja miehellä on firman isot bileet joiden tiimoilta pääsemme jopa yöksi hotelliin työnantajan piikkiin, eli lipsumista on joka tapauksessa tiedossa lähiviikonloppuina.

Tällä viikolla kuntoilut jäävät yhden treenin verran vajaaksi. Olen käynyt salilla kaksi kertaa ja kerran sauvakävelyllä, mutta HIIT piti jättää perjantaina väliin kun mies (joka oli jäänyt lasten kanssa kotiin) pyysi tulemaan suoraan kotiin ruokakaupan kautta. Toisaalta edellinen, oksentelevan pikkulapsen kanssa isolta osin valvottu yö takasi, että energiaa ei olisi HIITiin riittänytkään. Eilinen päivä meni taloa siivotessa - kävin myös ruokakaupassa -, mutta tänään olisi tarkoitus päästä käymään salilla tekemässä 25 minuutin complex-harjoitus, jossa tehdään liikkeitä koko aika putkeen. Tuohon on aika mahdoton yhdistää enää HIITiäkin, koska koko treeni on yhtä HIITiä jo itsessäänkin. Itse asiassa olen menossa ihan muualle kuin työpaikan salille, mutta siitä lisää toisessa postauksessa...

Ai mikä herkkulakko?

Tässä alkuun pari valokuvaa terveellisistä ruoista joita olen viime aikoina syönyt:

Itsetehtyä banaani-mansikka-rahkapehmistä

Halloween-kurpitsasta tehtyä keittoa raejuuston kera

Lihamureketta, perunamuusia, paistettua sipulia ja porkkanaraastetta

Terveellisten ruokien lisäksi napaan on kuitenkin uponnut myös todella paljon epäterveellistä, joista kuva on vain tästä:

Töissä tarjottu Halloween-donitsi. Söin kaksi.

Viime viikolla unohdin aivan täysin, että minunhan piti olla herkkulakossa. Olo oli koko viikon flunssainen, kurkkuun koski, yskitti ja olo oli aivan vetämätön. Kuumetta minulla ei ollut joten sain olla normaalisti töissä, mutta ennen tai jälkeen töiden ehti oikein hyvin löhötä sohvalla herkkujen kanssa. Lisäksi töissä oli tarjolla tiimi-illasta ylijääneitä herkkuja, joita tuli syötyä koko alkuviikko. Halloween oli hyvä tekosyy leipoa loppuviikolla kurpitsapiirakkaa, jota piti tietysti syödä kermavaahdon kera. 

Flunssahan on tietysti vain tekosyy sortumiselle, kun sokeriaddiktio ja herkkujen himo iskee, mutta silloin on kovin vaikea muistaa itsehillintä ja terveellinen ruoka. Sitten kun soppaan lisää vielä huonot yöunet ja väsymyksen, niin syöpöttelyä ei estä mikään. Pelkään pahoin, että vaaka näyttää ennen vuoden vaihdetta kahdeksalla alkavaa lukemaa jos en saa hommaa kuriin. Esimerkiksi pari päivää sitten seisoin keittiössä ja vedin kouratolkulla suolapähkinöitä, jotka ovat saaneet olla ihan rauhassa kaapissa jo jonkin aikaa. Niiden syömisen lopettaminen oli työn ja tuskan takana, hyvä etten tyhjentänyt koko pussia!

On ollut myös turha haaveilla liikunnasta, kun olo on ollut niin flunssainen. Tällä viikolla olo alkaa olla jo ihmismäisempi, mutta olen saanut haalittua kalenteriin niin paljon ohjelmaa että kuntoiluun ei tunnu löytyvän millään aikaa. Laulutunti, hieroja, lasten lääkärikäynti ja kirppistavaroiden lajittelu yhdistettynä minun ja miehen huonoon työvuoroyhdistelmään ovat aiheuttaneet sen että en ole saanut liikutettua eväänikään kuntoilumielessä. Huomenna oli tarkoitus päästä salille ennen iltavuoroa, mutta pomo pyysikin töihin jo aikaisemmin eli pitänee unohtaa sekin.

Niin ja tämäkin postaus on ollut työn alla jo viikon, mutta kun en ole ehtinyt viitsinyt kirjoittaa niin on sitten pitänyt muokata sisältöäkin alkuperäisestä. Onkohan koko blogissakaan ylipäätään enää mitään järkeä...?

Paaston loppu

Vatsataudin aiheuttama paasto alkaa vihdoinkin olla ohi. Pariin päivään en uskaltanut syödä muuta kuin banaaneja sekä juoda mustikkasoppaa ja vissyä, ja nekin kulkivat pääasiassa suoraan elimistön läpi pönttöön. Olo oli todella heikko, enkä jaksanut oikein muuta kuin maata sängyssä ja nukkua. Välillä sain luettua hetken aikaa kirjaa kunnes taas torkahdin. 

Tänään olo on siis ollut jo suhteellisen normaali, vaikkakin yhä vähän väsynyt. Sain vielä tämän päivän sairauslomaa, mikä oli hyvä juttu sillä lepo teki hyvää.  Kävin kyllä hierojalla, koska en ollut aikaa perunutkaan.

Iltapalaksi nautiskelin tällaista:

Pakastettua banaania soseutettuna pehmikseksi ja maustettuna maapähkinävoilla, nam!

Huomenna olisi tarkoitus mennä taas töihin, ja töiden jälkeen työporukan kanssa illallisteatteriin. Jatkotkin ovat olleet suunnitteilla ja itselläni olisi yksi luvallisista herkkupäivistä, mutta saa nähdä mitä vatsa tykkää... 

Herkkulakosta syömälakkoon

Mikäpä saisi turvotukset katoamaan paremmin kuin ihana pikku vatsatauti. Eilen aamulla heräsin huonoon oloon, ja sainkin juosta vessassa koko päivän. Kokeilin vielä syödä aamupuuron, mutta sen jälkeen en voinut edes kuvitella syömistä. En pystynyt tekemään mitään muuta kuin makaamaan sängyssä ja lepäämään. Yökötystä, heikotusta, vilua ja hikeä vuorotellen, päänsärkyä ja vatsan kouristelua, siinä eilisen tunnelmat. 

Viime yönä uskaltauduin syömään banaanin, sillä olo oli melko normaali vaikka heräilinkin vähän väliä. Tänään vessassa juokseminen on jatkunut, mutta ainakaan vielä olo ei ole ollut yhtä paha kuin eilen. Olen myös uskaltanut juoda mustikkakeittoa ja vissyä, vaikka vatsassa kiertääkin. 

Toivon, että oloni kohentuisi tänään sen verran, että pääsisin huomenna hierojalle ja töihin...