Miten tästä eteenpäin, eli pakko kasvaa aikuiseksi

Tämä viikko on taas ollut vähän blääh. Kaamosmasennus vaivaa, eikä mikään meinaa kiinnostaa. Kuntoilla ei jaksaisi millään, ja töissäkin tulee vastaan vaan tyhmiä asiakkaita. Sain kyllä käytyä tekemässä salitreenin maanantaina ja torstaina ja treenit tuntuivat hyvältä. Keskiviikkona tein salilla koko kropan aikasidonnaisen treenin mikä meni kyllä sykkeiden osalta HIITin puolelle. Perjantaina olisi ollut tarkoitus tehdä vielä se varsinainen HIIT, mutta koko työpäivän ketutti kaikki mahdollinen, ja olo oli niin väsynyt että luovutin treenin suhteen. Olisihan se fiilis saattanut parantua treenistä, mutta perjantaina ei ollut sellainen olo kuin esim. maanantaina kun laiskotti vaan vähän (siihen treeni siis auttoi), vaan olo oli niin väsynyt että teki melkeinpä vaan mieli itkeä. 

Koska minulla oli siis perjantaina töiden jälkeen aikaa ennen kuin piti hakea lapset hoidosta, päätin käydä tekemässä viikonloput ruokaostokset jo etukäteen. Alunperin oli tarkoitus että mies käy eilen lauantaina lasten kanssa ruokakaupassa sillä aikaa kun käyn itse vaihdattamassa autooni uudet talvirenkaat, mutta mies on aika pahassa flunssassa eli oli hyvä että pääsin itse sinne ruokakauppaan jo perjantaina. Lisäksi ehdin piipahtamaan uudessa XXL:ssä, ja ostin sieltä avajaistarjouksessa olleen käsipainosetin jollaista olen himoinnut jo kauan. Nyt pystyn siis treenaamaan kotonakin tehokkaammin, kun minulla on jopa 9 kilon käsipainot kotona. Niillähän tekee jo vaikka mitä.

Syömisissä olen tämän viikon aikana lipsunut. Ei mitään maata mullistavaa, mutta hiilareita on tullut syötyä liikaa. Olen sortunut töissä tarjolla olleisiin karkkeihin, ja kotiin ostamaani sekaleipään (ei pitäisi ottaa koskaan edes yhtä siivua sillä se EI jää siihen), karkkia on tullut syötyä myös kotona mutta se on jäänyt ihan vaan muutamaan namiin enkä ole syönyt niitä ihan joka päivä. Tämä on niin tuttua joka syksyltä, eli kun kaamos masentaa niin sorrun syömään hiilareita. Välttämättä kokonaiskalorit eivät ole olleet missään ihan kamalissa lukemissa, mutta kun PT:n ohjeissa olisi alle 1800kcal lepopäivinä (VHH) ja sata kaloria enemmän treenipäivinä (enemmän hiilareita) niin olen kyllä taatusti syönyt yli 2000kcal. 

Olen miettinyt paljon tulevaisuutta tämän viikon aikana ja jutellut asioista myös miehen kanssa. Tuntuu turhalta maksaa PT:lle ruokavaliosta jota en pysty noudattamaan, varsinkin kuin rahat ovat aina tiukassa. Toisaalta tämä vuosi PT:n kanssa on ollut tosi hyvä, mutta minun on varmaan aika lopettaa. Pääasiallinen syy homman lopettamiseen on raha. Jos sitä olisi enemmän niin jatkaisin varmasti, (ja toivoisin että kuukauden tai parin päästä motivaatiota olisi taas enemmän). Nykyään suurin osa palkasta menee laskuihin ja menoihin, ja tili on AINA tyhjä viimeistään kuun puolivälissä. Luottokorttivelka kasvaa joka kuukausi, ja nytkin kaikki veronpalautukset menevät siihen että lyhennetään luottokorttivelkoja pois jotta alkuvuodesta voi taas maksaa loppukuun ruokaostoksia luotolla. (Velkoja saa sitten taas lyhentää heinäkuun lomarahoilla, jotta voi taas loppuvuoden vinguttaa visaa) Tämä kierre alkaa jo käydä hermoille, eli parempi siis jättää PT:lle menevät kulut pois, niin saa käydä ruokakaupassa kerran tai pari enemmän ilman luottokorttiin sortumista. Toisaalta selkäni on nykyään kestojumissa, eli hierojalle pitäisi päästä vähän useammin kuin nykyisin mikä ei myöskään ole ilmaista. Niin ja rahatilannetta ei varmasti yhtään auta noi käsipainojen tyyliset heräteostokset, mutta kun halvalla sai... Talvirenkaatkin oli pakko vaihtaa uusiin.

Pelottaa vaan, että mitä käy ilman PT:n tukea. En todellakaan ole vielä löytänyt rentoutta syömisissäni. Toisaalta en stressaa jos syön ohi ruokavalion (mikä ei välttämättä ole niin hyvä juttu sillä minun on ihan liian helppo syödä kaikkea ylimääräistä), mutta toisaalta tuntuu että en voi jättää perusrunkoa ja kaloreiden laskemista kokonaan pois. Minun on kuitenkin pakko niin sanotusti kasvaa aikuiseksi ja alkaa opettelemaan itse sitä, kuinka paljon voin oikeasti syödä lihomatta. Minun on pakko oppia, että jos en noudattaisikaan mitään tiettyä ruokavaliota, niin en vaan voi syödä ylettömästi herkkuja (tai edes normiruokaa) tai paino nousee taas saman tien. Salitreenejä aion jatkaa joka tapauksessa, ja maksoin vielä pari yhteistreeniä PT:lle viime palkasta. Minulla on sitäpaitsi jemmattuna kymmeniä erilaisia saliohjelmia koko kropan treeneistä jopa viisijakoisiin ohjelmiin ja kaikkea siltä väliltä, eli en voi väittää etten saisi vaihtelua treeniin vaikka en saakaan enää ihka uusia ohjelmia kuukauden tai parin välein.

Syömisten aisoissa pysyminen jännittää siis kaikkein eniten. Olen varma, että jos selviän vuoden loppuun ilman että turvotan itseäni ihan älyttömästi, niin tammikuussa on sitten taas helpompaa...