Itkupotkuraivareita

Olen asiakaspalvelutyössä ja tiedän omasta kokemuksesta kuinka kamalaa on jos (a)asiakas huutaa kurkku suorana puhelimessa asiasta, jolle en voi yhtään mitään. Silti en voinut tänään itselleni mitään, vaan sekä raivosin että itkin raivotessani.

Kaikki alkoi, kun ostimme 3.12. pesutornin. Sen toimituspäiväksi sovittiin eilinen, ja myin vanhan koneeni jo pois. Vanha kone kyllä seisoo kodinhoitohuoneemme vieressä, mutta irrotimme sen paikoiltaa eilen aamulla, jotta pesutornin tuojat saavat laitettua kamat paikoilleen ja asennettua uudet laitteet. Saamissamme papereissa luki, että pesutorni toimitetaan meille klo 12-21 välisenä aikana. Ihanaa, ei siis saanut lähteä kotoa minnekään lasten kanssa kun piti olla passissa odottelemassa koska arvon toimitusihmiset saapuvat.
Oletin mieheni kanssa, että meille ilmoitetaan tarkempi aika, mutta odotin kuitenkin koneita kärsivällisesti klo 18 saakka jolloin aloin soittelemaan sekä Kiitolinjalle jonka piti koneet toimittaa, että myyjäliikkeeseen josta ne on ostettu. Kiitolinjalta ei edes vastattu, ja myyjäliikkeestä sanottiin ettei koneet myynyt tyyppi ole paikalla eli ei voi auttaa.

Koneita ei koskaan sitten saapunut, ja aamulla soitin heti puoli yhdeksältä Kiitolinjalle. Siellä kerrottiin, että toimitustyö kyllä löytyy, mutta koneet eivät ole heille vielä saapuneet. Kuulemma myyjän olisi pitänyt siitä meille ilmoittaa. Yhdeksältä aukesi myyjäliikkeen asiakaspalvelu, mutta sieltäkään ei löytynyt apua vaan pyydettiin soittamaan suoraan myyjälle. Koska liike avataan vasta kymmeneltä piti odottaa vielä yksi tuskainen tunti. Kymmeneltä yritin useaan otteeseen myyjän numeroon, mutta puhelu meni aina suoraan vastaajaan. Sitten soitin myymälään, josta ei kukaan vastannut vaan puhelu yhdistyi vaihteeseen. Vaihteen täti kertoi, että tavoittelemani myyjä on eilisen ja tämän päivän lomalla ja lupasi jättää soittopyynnön jollekin toiselle saman myymälän myyjälle.

Kun mitään ei ollut puolen tunnin sisään kuulunut, soitin uudestaan myymälään ja sainkin apua. Nuoren naisen, joka sanoi että pesukoneita kyllä löytyy, mutta kuivausrumpu ja väliasennussarja puuttuvat vielä. Nainen lupasi selvittää asiaa, josko saisimme kuitenkin pesukoneen vielä tänään kotiin asennettuna, kuten oli luvattu. No, jonkin ajan päästä puhelin soi. Odottamani naisen sijaan puhelimessa oli mies, joka sanoi että kone saadaan meille ehkä illaksi, mutta että sitä ei missään nimessä saa asennettua vaan saamme asennuksen vasta pesutornille kun kuivausrumpu ja väliasennussarja joskus saapuvat.

Siinä vaiheessa minä pimahdin. Kun menetän malttini alan itkemään ja niin tälläkin kertaa. Olin siis täydellinen aasiakas itkiessäni ja huutaessani puhelimeen siitä kuinka minulla on kaksi alle kaksivuotiasta lasta joiden käytetyt kestovaipat homehtuvat ellen saa niitä pestyä ja kuinka likapyykkiä on joka puolella. Ja kuinka ala-arvoista asiakaspalvelua olemme saaneet, sillä meille luvattiin asennus sekä kotiinkuljetus eilen eikä meille ilmoitettu mitään toimituksen viivästymisestä. Sain asiakaspalvelijalta kuitenkin lupauksen, että hän yrittää saada ainakin pesukoneen meille vielä tänään.

Jonkin ajan kuluttua puhelin soi taas, ja sama mies kertoi että sai pesukoneen toimituksen tälle iltapäivälle ja jopa asennettuna! Kun pyysin anteeksi aiempaa purkautumistani, hän sanoi ymmärtävänsä täysin sillä hänellä on 5kk ikäinen vauva jonka äidillä on usein hermot kireällä.

Hyvistä uutisista huolimatta hermoni ovat yhä tosi kireällä, ja olin enemmän kuin onnellinen saadessani molemmat lapset kerrankin yhtäaikaa päiväunille ja päästessäni tv:n ja tietokoneen ääreen rentoutumaan. Kireiden hermojen ansiosta mieleni teki suklaata taas enemmän kuin pitkään aikaan, mutta turvauduin parhaaksi tietämääni rasvattomaan korvikkeeseen eli osittain sulaneisiin pakastemansikoihin. Saa nähdä tepsiikö se, sillä yritän todellakin pysytellä erossa keittiön kaapissa kuiskuttelevasta geisha-paketista...

Tekisi melkeinpä mieli sanoa että loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta odottelen nyt kunnes uusi pesukone on oikeasti asennettuna paikalleen...