Jos ei ole käsityöihminen, ei ole käsityöihminen

Olen tiennyt sen aina. Minua ei ole kädentaidoilla pilattu. Peruskoulussa tein esimerkiksi housut, joiden etumus oli samanlainen kuin takamus ja puseron, jonka hihat olivat liian lyhyet (eikä 3/4 ollut vielä muotia) enkä loistanut teknisten töiden puolellakaan. Kuvaamataidossakaan en päässyt muiden kouluaineiden yseihin tai kymppeihin, vaan sain tyytyä seiskaan ja kasiin todistuksissa.
Koulun jälkeen vannoinkin, että minähän en tee käsitöitä enää koskaan, saati sitten yritä piirtää tai maalata yhtään mitään. Jostain syystä lasten saamisen jälkeen minuun on kuitenkin iskenyt omituinen ajatus: olisi kiva tehdä isovanhemmille lahjaksi jotain 'lasten' itse tekemää. Viime vuonna tyydyin vielä teettämään sekä omille että mieheni vanhemmille Ifolorin kuvakalenterin Iso-A:n kuvilla, mutta tänä vuonna ajattelin että valokuvaidea on jo käytetty.

1. yritys
Ensiksi ajattelin tehdä isovanhemmille taikataikinasta taulut, joita koristavat molempien tyttöjen kädenjäljet. Taikina onnistui hyvin, ja kaapissa oli jopa vajaa pullo punaista elintarvikeväriä jolla sain massasta kivan jouluista. Sain lasten kädenjäljetkin kopioitua molempiin tauluihin aivan mainiosti. Sitten tein kuitenkin virheen, ja luotin netistä löytyviin kommentteihin. Joidenkin mukaan taikataikina oli uunissa pullistellut, ja moni kehuikin että huoneenlämmössä taikina kuivui parissa viikossa. Jätin siis taikinan huoneenlämpöön. Kolmen viikon kuluttua (eli muutama päivä sitten) taikina oli päältä kuiva, sisältä ja alta kostea, ja kun yritin siirtää tauluja niin pinta lohkeili aivan pilalle.

2. yritys
Halusin yhä pitää kiinni kädenjälki-ideasta, ja luin (taas) netistä kokemuksia että kipsillä onnistuisi. No, ostin eilen Sinooperista pussin kipsiä, punaista väriä sen maalaamiseksi sekä pari puista kehystä joihin kädenjäljet tulevat. Illalla aloitin projektin. Valoin toiseen kehykseen kipsiä ja odottelin sen jähmettyvän sellaiseksi että siihen saisi painettua kädenjäljet. Ennen kuin huomasinkaan (ja vahdin kipsiä siis tauotta) se olikin jämähtänyt liian kovaksi, eikä iso-A:n käsi enää painunut siihen millään. No, toinen yritys toiseen muottiin. Siinä sain käden kipsiin juuri sopivaan aikaan, mutta A koukisti sormensa ja koko homma meni pilalle, ja ennen kuin ehdin tasoittaa kipsiä se olikin jo liian kuivaa. Pikku-a:n kanssa en jaksanut edes yrittää eikä iso-A:llakaan riittänyt enää kärsivällisyyttä eli jätin homman sikseen.

3. yritys
Tällä hetkellä meillä ei siis ole minkäänlaista lahjaa isovanhemmille ja jouluaatto on ylihuomenna. Taidan vielä illalla yrittää taikataikinaa uudelleen. Jos saisin kädenjäljet siihen tällä kertaa kunnialla, niin paistaisin taikinan varmasti uunissa. Kipsin maalaamiseen hankittu punainen värikin on valmiina ja sillä saisi myös taikataikinan maalattua. Katsotaan kuinka projektissa käy...

Vaikka minulle ei ole käsityölahjoja luotu, osaan onneksi leipoa ja tehdä ruokaa. Teimmekin eilen miehen kanssa saaristolaisleipää ensimmäistä kertaa ikinä muttei varmasti jäänyt viimeiseksi. Yhtä leipää oli pakko maistella tuoreeltaan jo eilen illalla ja tänä aamuna, mutta kolme leipää odottaa viemistä appivanhempien luo jouluherkuiksi. Huomenna olisi myös tarkoitus leipoa jouluviemisiksi Pirkka-lehdessä ollut pekaanipähkinä-kookoskakku. Joulu vietetään tänä vuonna siis anopin luona, jossa on paikalla omien lapsieni lisäksi myös yksi parivuotias ja kaksi puolivuotiasta serkusta. Vilskettä ja vilinää siis luvassa yllin kyllin :)